Lepakkopornoa

... ja muita eläinkunnan ihmeellisyyksiä. Tämän kirjoituksen ihmettelynaiheena on lesboseksualistien ja feministisen pornon yhteydet - ja yhteyksien taustalla oleva seksuaalipolitiikka.

Feminist Porn Awards listaa palkitsemisen arvoisen feministipornoleffan kriteereiksi seuraavat hyveet:

1. Nainen on ollut mukana tuottamassa, kirjoittamassa, ohjaamassa jne.
2. Siinä näytetään aitoa naisen nautintoa
3. Se laajentaa seksuaalisen elokuvaesittämisen rajoja ja haastaa tavallisia valtavirtapornon stereotyyppejä.

Viimeiseksi todetaan, että tietysti leffan "pitää olla kuuma!" Mikä onkin erittäin hyvä kriteeri...

FPA on selkeästi poliittinen hanke, joka ammentaa arvonsa radikaalin lesbofeminismin maailmasta. Hanke on sinänsä kiitettävä, sillä happaman pornonvastaisen agendan sijaan he pyrkivät vaikuttamaan pornon kenttään osallistumalla ja muuttamalla sitä haluamaansa suuntaan. Kriittisiä kysymyksiä herättää kuitenkin taustaideologia, joka henkii läpi esimerkiksi siinä, että palkintokriteereissä on vaatimus naisesta elokuvan tekijänä. Miksi miehet eivät voisi tehdä stereotyyppejä rikkovaa pornoa?

Aidon nautinnon vaatimus on myös kiinnostava. On hieno juttu, jos pornon tekijät nauttivat aidosti, mutta tarvitseeko elokuvaviihteen tekijän onnistua nauttimaan? Eikö riitä, että hän pitää työstään? Mitä jos feministipornoleffan esiintyjää jänniittääkin niin, että hän ei osaa nauttia kohtauksen teosta, mutta on muuten täysin hankkeen takana? Onko aito nautinto aina edes erotettavissa taitavasta näyttelystä?

Tämä nillitys voi vaikuttaa hiuksen halkomiselta, mutta taustalla on tärkeämpikin kysymys, jota ihmettelyni heijastelee. Nimittäin oletus siitä, että naiset eivät kykenisi nauttimaan valtavirtapornossa näytettävistä heteroseksuaalisista akteista - tai että esiintyjän nautinto on aina olennainen kysymys hyvää pornoa tehtäessä. Esimerkiksi sadomasokistisessa pornossa tai roolileikeissä keskitytään monesti aivain muihin tunnetiloihin ja tuntemuksiin kuin nautintoon.

Vaikka pidän FPA:n hanketta sinällään arvostettavana, feministiseen pornoon liitetään turhan usein kirkasotsaisuuden aura. Emäesimerkki on Dirty Diaries -elokuvasta annetut lausunnot, joissa elokuvan tekijä ja rahoittaja hurskastelevat omalla paremmuudellaan:

[Elokuvan ohjaaja] Engbergin mielestä hänen pornoelokuvansa feministisyys tulee siitä, että elokuva näyttää naisen seksuaalisuutta luonnollisella tavalla poisulkien sellaiset perinteisen pornon kaavat, joissa nainen on vain objekti.

-- Ruotsin elokuvainstituutin johtaja Cissi Elwin Frenkel puolusteli hankkeen rahoitusta: "Jokainen elokuvassa esiintyvä on yli 18-vuotias, eikä kukaan ole mukana vastoin tahtoaan. Ja jokainen saa myös tasaveroisen palkkionsa elokuvasta. Kaikki tämä tekee siis Mia Engbergin projektista monella tavoin erilaisen kuin tavallisesta pornosta."

Tällaiset näkemykset ilmaisevat sekä feminististä ylemmyydentuntoa, että suurta tietämättömyyttä pornografian laajuudesta ja moninaisuudesta. On myös aika rohkeaa väittää, että Dirty Diaries kaikkine häröilyineen näyttäisi naisen seksuaalisuutta luonnollisella tavalla, kun tyylilajiksi on valittu usein vaikeaselkoinen ja epämääräinen taidekuvaus. Sanan "luonnollinen" ongelmallisuudesta puhumattakaan...

Cissi Elwin Frenkelin näkemys "tavallisesta pornosta" on vielä jäätävämpi kuin ohjaajan visioinnit. Hänen mukaansa tavallinen porno on siis sellaista, jossa lapset ja nuoret esiintyvät pakolla ilman tasavertaista palkkiota. Joko Frenkelin tietämättömyys on huipputasoa tai sitten hän esittää lausuntonsa pönkittääkseen feminismiään vaikka valheen keinoin.

Valtavirtapornon tuotannossa on itsestäänselvyys, että esiintyjät ovat täysi-ikäisiä. Naisia on tunnetuille studioille tarjolla niin paljon, että kaikki eivät pääse leffoihin. Ja yleisesti tiedetään, että juuri naiset tekevät pornoesiintymisillä hyvin rahaa ilman mitään koulutusta tai työkokemusta. Taitava ja luotettava naisesiintyjä tienaa yleensä miehiä paremmin.

Feministiset pornokriitikot unohtavat usein sen tosiseikan, että lukuisat miehet ja naiset pitävät nimenomaan niistä asetelmista, joita peruspornossa näytetään. Jopa ns. exploitaatiopornolla on runsaasti naiskatsojia. Esimerkiksi Rocco Siffredi on tehnyt pornoelokuvia vierailuistaan faniensa luona eri maissa. Naiset ovat jopa jonottaneet pääsyä hänen puheillensa ja kuvattavaksi.

Vaikka queer-henkiset feministit vastustavat usein tiukkoja rajauksia seksuaalisuuden muotojen alueelle, näyttää siltä, että radikaalin lesbofeminismin perinne on tuonut feministisen pornon alueelle vahvan rajaamisen tendenssin. Nimittäin heteroseksuaalisen seksin ulosrajauksen ja vähättelyn. Foucaultin visiot vastakulttuurista seksuaalista määrittelyvaltaa vastaan ovat menneet hänen ideologisilta oppilailtaan ohi korvien.

Valtavirtapornon stereotyyppien haastaminen ja laajentaminen on hyvä hanke ja parhaimmillaan tuottaa kiinnostavia ja erikoisia eroottisia elokuvia. Joskus jopa yksinkertaiset oivallukset, kuten mehukas suutelun näyttäminen, voivat tehdä vaikutuksen. Jos haastamisesta tulee itsetarkoitus, niin politiikka jyrää erotiikan ylitse ja tulokset ovat usein surkeita niin pornona kuin seksuaalipolitiikkanakin.

Siniset sukkahousut ja turnipsi perseessä

Otsikon ilmauspari saattaa vaikuttaa ensi vilkaisulla yhteenkuulumattomalta. Totuus on kuitenkin toinen - ja sananlaskun mukaan tarua ihmeellisempi. Kummatkin nimittäin kuuluvat taidepornon jännittävään maailmaan.

Kävin männävuoden puolella katsomassa Dirty Diaries -elokuvan Kino Engelissä ja kokemuksen puhdas kummallisuus ajoi minut myös muun taidepornon äärelle. Keskityn tässä kirjoituksessa lähinnä kyseiseen elokuvaan, mutta sen herättämät ajatukset kuvaavat hyvin koko taidepornon kenttää, jolle leimallisia piirteitä ovat pakonomaisen tuntuinen outouden tavoittelu ja laadun jyrkkä epätasaisuus - mikä tosin lienee ongelmana nykytaiteelle ylipäätään.

Likaiset päiväkirjat liikkuu pornon ja taiteen lisäksi myös ideologisessa maailmassa, sillä se on tituleerattu feministiseksi pornoelokuvaksi. Näiden kolmen asian yhdistelmä tuottaa vakavia ongelmia, sillä jokainen vetää eri suuntaan: pornon tarkoitus on kiihottaa, feminismi tekee politiikkaa ja taiteella ilmaistaan milloin mitäkin.

Teos itse on kokoelma lyhytelokuvia, jotka ovat eri ohjaajien toteuttamia. Kaikkia yhdistää tee-se-itse -toteutustapa, eli suttuinen kuvaaminen kännykkäkameralla. Näin kunnioitetaan aitoa amatööripornon traditiota, jossa mielenkiinto on itse aktissa, ei sen puitteissa tai esitystavassa.

Vaikka lähtökohta on mehukas, niin taiteen ja feminismin sekoittaminen samaan soppaan pornon kanssa vetää pornolta maton alta. Kokoelma sisältää suttuisia väriläiskiä, epämääräisiä erikoislähikuvia peräreijistä, animoitua väkivaltaista miesten esineellistämistä, huojuvaa kuvaa miehistä sukkahousuissa ja kiivin sormeilua. Pornoa? Tuskin.

Joillakin elokuvan kohtauksista on hetkensä. Avauskohtauksen kokovartalotrikooseksi yhdistää tyylikkäästi taiteen ja eroottisuuden. Myöhempi univormu-lesbo-s/m -kohtaus sisältää kunnon panemista ja genderblendausta. Muiden kohtausten ohjaajilta pitäisi kysyä keille he ovat taidehäröilynsä suunnanneet? Keiden he olettavat kiihottuvan kiivin näpläämisestä?

Tässä piilee ns. "feministipornon" suuri dilemma. Jos pelkkä marginaalisuus tai outous tekee pornosta feminististä, niin mikä tahansa fetissikama on yhtä feminististä. Jos taas feministisyys piilee esiintyjien työehdoissa tai palkkauksessa, moni valtavirtaporno on feminististä. Viime kädessä feminististä pornoa onkin sellainen porno, jonka tekijä sanoo kovaan ääneen: "Tämä on nyt sitten feminististä pornoa!"

Taidepornon ongelma on samaa sukua. Pelkkä kullin vilahdus ei tee taidekoululaisten kamerakokeiluista pornoa - ei edes eroottista taidetta. Koska pornon kriteerit olisivat melko helposti täytettävissä, ongelma lienee taiteen puolella. Nykyisellään ilmaisu "taide" on niin ylipaisunut amorfinen reunaton hyytelö, että sen sisälle voi ahtaa lähes mitä tahansa...

Ah, mitä sanataidepornoa tulinkaan luoneeksi äskeisessä lauseessa. Uuh. Mmm.

Koko tämän urputuksen sisällön voisi ehkä kiteyttää seuraavalla tavalla: Jonkin asian sanominen pornoksi ei tee siitä pornoa, eikä jonkin asian sanominen feministiseksi tee siitä poliittisesti merkityksellistä, mikäli sen sisältö ei jo ole sellaista. On aika pöhköä kuvitella, että merkitykset kiinnittyvät asioihin vain sanomalla. Vähän niin kuin kivet muuttuvat kullaksi lasten leikeissä: "Tää olis nyt kuningas ja tällä olis iso kasa kultarahoja!"

Lisää feministisestä pornosta myöhemmin samalla lepakkokanavalla samaan lepakkoaikaan!

Värisevää jouluiloa

Seksi tunkee kaikkialta! Seksirikokset lisääntyvät! Eikö ole mitään moraalia! Seksileluja kaupataan lapsille! Pedofiilit vaanii hevi-osastolla! Nyt loppui meidän perheen asiointi Citymarketissa!

RFSU:n ja Keskon yhteistyö seksivälineiden myymisestä Citymarketeissa on saanut tuohtumuksen punan kuumottamaan monien kasvoilla. Kysymys on niinkin suuresta asiasta kuin yhdestä vibraattorista, kiihotusrenkaasta ja hierontaöljystä. Vastaavia tuotteita on saanut jo jonkin aikaa esimerkiksi Euromarketeista sekä osasta apteekkeja. Myös R-kioskit myyvät penisrenkaita kortonkipaketin kylkiäisenä.

Kansan syvissä riveissä vedetyt kilarit johtuvat tietysti siitä, että asia on uutisoitu melko laajalti tiedotusvälineissä. R-kioskien penisrenkaat eivät ole palstatilaa vastaavalla tavalla saaneet- eikä se huomio, että Kitumarkettien valikoimaan on kuulunut jo kauan kondomit, liukuvoiteet, vartaloöljyt ja hieromalaitteet, joita käytetään ainostaan selän hierontaan.

Kun vibraattori sijoitetaan huomaamattomassa pakkauksessa ylähyllyyn liukuvoiteiden viereen, niin kyllähän ne lapset sen sieltä vaistoaa. Sitten niistä pienistä poloisista tulee jo kuusivuotiaina seksimaanikkoja ja raiskareita ja ties mitä vihervasemmistolaisia. Ja kauheinta tässä kaikessa on se, että ahdistuneena kiemurteleva vanhempi saattaisi joutua puhumaan lapsensa kanssa seksistä pari sanaa. Sellaista ei voi sietää, sillä kyllä seksuaalitiedot on parempi saada internetistä ja teeveestä!

Keuhkoamisen hyvä puoli on siinä, että mikäli kaikki tuohtuneet vanhemmat pitävät lupauksensa lopettaa asioimisen Citymarketeissa, niin me muut saamme vihdoin kokonaan idioottivapaan kaupan!

Ja toivoahan saa, että nämä kansakunnan arvoista huolta pitävät valioyksilöt olisivat toiminnassaan niin johdonmukaisia, että laajentaisivat inhan seksisaastan boikotoimisen myös kaikkiin muihin paikkoihin, joissa moinen iljetys on läsnä. Heidän siis kannattaa lopettaa internetin ja television käyttö, postin vastaanottaminen, kaduilla kuljeskelu ja kaupassa käynti ylipäätään.

Minulle sopii erittäin hyvin, että he telkeävät itsensä sisään turvallisiin umpioihinsa ja pysyttelevät siellä. Koskaanhan ei voi tietää, kenen sormet ovat vibraattoria tai seksilehteä näpelöineet.

Vapaus seksuaalisuuteen?

Torstaina 3.12. klo 18-19

Keskustelutilaisuus: Vapaus seksuaalisuuteen?

Agricolan kirkolla (Tehtaankatu 23) puhutaan liberaalin seksuaalietiikan
mahdollisuuksista, vaikeuksista ja rajoista. Onko eläimiin sekaantuminen
eläinsuojelukysymys? Onko nekrofilia hygieniakysymys? Onko kysymys pornosta
ensisijaisesti esteettinen eikä eettinen?

Aiheesta juttelevat filosofi, nykyinen seksuaalietiikan tutkija Tommi
Paalanen ja pappi, entinen seksuaalietiikan tutkija Teemu Laajasalo

Kanttori-Maestro Mikko Helenius nostaa juhlan tunnelmaa vetämällä hanuria.

Tilaisuuden järjestää Agricola-liike ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 

Porno vs. äitiys

Hesarin Elämä ja terveys -sivujen toimitus tekee selkeitä linjanvetoja nuorten seksuaalisuuden suhteen. Puolitoista kuukautta sitten (14.9.) sivuilla julkaistu juttu varoitteli kovin sanoin pornon vaarallisuudesta nuorille (siis kaikille alle 18-vuotiaille).

Jutussa valtakunnan tunnetuin seksivalistaja Raisa Cacciatore varoitteli pornon turmelevista vaikutuksista ja toimittaja pisti parastaan mm. seuraavilla ilmauksilla:

Porno etäännyttää nuorta omasta seksuaalisuudesta ja kovettaa herkkyyden, jota nuori tarvitsee ymmärtääkseen seurustelukumppanin odotuksia.

Porno on kuin huume: siitä voi tulla riippuvaiseksi. Jos nuori jää koukkuun voimakkaaseen kiihotukseen ja nopeaan nautintoon, kaikki seksuaalisuuden portaat – ensi katseet ja suudelmat, käsi kädessä kulkemiset ja kosketukset – jäävät kokematta.

Aika rajua tekstiä ottaen huomioon pornon katsojien valtavan määrän. Pornoa katsomalla siis muuttuu kylmäksi sosiopaatiksi, joka ensitreffeillään menee suoraan anaaliseksiin koulun diskon tanssilattialla! Ei siinä ehdi mitään ensi katseita ja kosketuksia...

Kannattaa olla varuillaan sillä näitä kovettuneita pornon katsojia on nuorista miehistä yli 80%. Kirjoitin Hesariin jutusta vastineen ja kommentoin vastineeni sytyttämää pornosotaa täällä.

Maanantain Hesarin (2.11.) Elämä ja terveys -sivuilla julkaistiin juttu vääränikäisistä äideistä. Jutun osana käsiteltiin 17-vuotiaan Veeran äitiyttä erittäin myönteisessä ja valoisassa hengessä. Lapsi putkahti maailmaan Veeran 17-vuotispäivänä, joten lasta on pantu alulle hänen ollessaan 16-vuotias.

Tehdäänpä muutama vertaus: On hieno ja kaunis juttu, kun 16-vuotias tyttö pyöräyttää kersan ja sitoo itsensä tähän elämäntilanteeseen liki 20 vuodeksi. Hän saa tukea ja kannustusta eikä häntä jutun mukaan ole paheksuttu.

Sen sijaan kun 16-vuotias tyttö laittaa itsestään seksikkään kuvan verkkoon, sitä paheksutaan ja moralisoidaan. Tyttöä väheksytään ja aliarvioidaan, ja hänen katsotaan olevan "pornoistuneen" kulttuurin uhri. Jos hän laittaisi herutuskuvan sijaan verkkoon alastonkuvan tai seksikuvan, olisi kyseessä suorastaan rikollinen teko, josta seuraisi ilmoitus viranomaisille ja lastensuojeluun.

Kun 16-vuotias tyttö haluaa päättää omasta seksielämästään ja katsoa pornoa, kerrotaan hänelle tällaisen olevan vaarallista ja vastuutonta. Porno kierouttaa hänen ihmiskuvansa ja tekee hänestä narkomaanin veroisen häviäjän: pornomaanin.

Tämä kaikki on aivan päivänselvää, jos hyväksyy että ihmisen seksuaalisuuden oikea ja luonnollinen käyttötarkoitus on lisääntyminen. Ajatukset seksistä nauttimisesta tai kokeilemisesta ilman sitoutumista ovat turhuutta ja syntiä!

Älyttömin ajatelma on kuitenkin pornojutun huumevertaus. Siinä pornon katsotaan olevan voimakkaiden kemikaalien tapaan suoraan tajuntaan vaikuttavaa kamaa, jolla on pahimmillaan vakavia terveydellisiä riskejä. Sieltä tietokoneen ruudultahan välittyy niitä tappavia porno-FOTONEJA!

Äitiysjutussa sanomatta jäi se, että raskaus ja synnytys muodostavat erityisesti nuorelle äidille suuria terveydellisiä riskejä. Synnytys on todella äärimmäinen seksuaalinen akti ja se runtelee kehoa enemmän kuin lukuisat s/m-sessiot, lävistykset ja superdildot yhteensä. Mutta koska synnyttäminen on perhe-elämän kulminaatiokohta ja konservatiivisen parisuhdeihanteen täyttymys, ei sitä saa arvostella.

Näitä kahta juttua vertaamalla alkaa piirtyä selkeä kuva siitä, miten posketon vinoutuma seksuaalisuuden eri osa-alueiden arvottamisessa on olemassa. Näyttää siltä, että kristillis-konservatiiviset valheet seksuaalisuudesta istuvat aika tiukassa myös Elämä ja terveys -sivujen toimittajien käsityksissä, kun he valitsevat juttuja lehteen ja värittävät aiheita omilla tulkinnoillaan ja kielikuvillaan.

Huomautan vielä, että minulla ei ole mitään nuoria äitejä vastaan. Kukin tehköön seksuaalisuutensa kanssa omat valintansa. Yllä esittämäni vertaus kuitenkin osoittaa kiistatta, että suhtautuminen nuorten seksielämän valintoihin on aivan liioitellun kielteistä silloin, kun he valitsevat kokeilemisen ja nautinnon perheen perustamisen sijaan.