Vielä kerran, tyypit! Vetoomus seksismiin puuttumiseksi Suomen seksologiselle seuralle

Kirjoitan vielä kerran Suomen seksologisen seuran asioista blogissani. Jätin itse seuran toiminnan vuosikokouksessa marraskuussa 2020. Samassa kokouksessa puheenjohtaja Tiina Vilponen erosi tehtävästään jatkuvan häirinnän ja kiusaamisen vuoksi. Tiina Vilponen on jo toinen nainen, jonka Osmo Kontula tukijoineen on savustanut pois seuran puheenjohtajan paikalta seksistisen vallankäyttönsä ja asiattoman toimintansa vuoksi. Maria Kihlström erosi pari vuotta aiemmin puheenjohtajan tehtävästä samasta syystä.

Samassa kokouksessa Kontula itse asettui jälleen seuran hallitukseen ehdolle ja valittiin, koska tarpeeksi haastajia ei ollut. Nostin itse kokouksessa seksismin esille ja ehdotin, että hallituksen kokoa rajattaisiin, jotta ehdokkaiden luottamuksesta voitaisiin äänestää. Esitykseni ei mennyt läpi. Erikoisena yksityiskohtana eräs nainen luopui hallituspaikastaan, jotta hallituksen jäsenistä ei tarvitsisi äänestää. Toisin sanoen seksismistä syytetty Kontula ei inahtanutkaan, kun nainen astui sivuun hänen takiaan. Minun mielestäni Kontulan olisi pitänyt sillä hetkellä jättää paikkansa ja päästää tämän nainen sijastaan hallitukseen. Näin olisi voitu myös päättää Kontulan aiheuttama kiistely seuran asioista. Mutta kun ei.

Kirjoitin asiasta avoimen vetoomuksen (alla) Suomen seksologisen seuran hallitukselle. Minusta ei ole oikein, että hallituksessa toimii seksismistä vakuuttavasti syytetty henkilö seuran arvojen vastaisesti. Jään odottelemaan seuran julkista vastausta asiaan.

Inhottavinta on ollut se, miten monet naiset ovat asettuneet Kontulan auktoriteettiaseman taakse, eivätkä kuuntele kahden nuoremman naisen kertomuksia seksisimistä. Vanhemman, ennen arvostetun miehen valta-asema sokaisee monet ja saa heidät hyökkäämään armottomasti niitä vastaan, jotka nostavat ikäviä asioita valoon. Tässä ei tosin ole mitään uutta seksismin vastaisen taistelun osalta; shoot the messenger on normaali kuvio näissä tapauksissa - valitettavasti. Kunnioitukseni monia entisiä kollegojani vastaan on romahtanut heidän selkärangattomuutensa ja ilkeytensä vuoksi. Heidän eettisen integriteettinsä mureneminen on ollut surullista katsottavaa. Se on kurjaa ja surullista.

Toivottavasi tämä jää viimeiseksi kirjoituksestani aiheesta. Yli vuoden vääntö seksismiä ja häiriköintiä ja asiatonta toimintaa vastaan on ollut uuvuttavaa. Ihmisten absurdit yhdistyssekoilut kiinnostavat tällä hetkellä 0% ja aion laittaa ylimääräisen energiani seksipositiivisuuden ja inklusiivisuuden edistämiseen ruohonjuuritason jutuissa. Toki palaan aiheeseen vielä, jos pakko on, mutta nyt jotain aivan muuta... Lisää aiheesta:

Ruma, törkeä ja asiaton blogitekstini Kontulan touhuista :D Osmon orkesteri - seksismiä ja myrkyllistä vallankäyttöä seksologien piireissä

Asiallisempi selvitys tapaus Kontulasta ja sen absurdeista vaiheista: Osmo Kontula yrittää syrjäyttää nuoren naisen seksologisen seuran puheenjohtajan paikalta - jälleen

Seksologisen seuran tiedote eräästä Kontulan tempauksesta: NACS-rekisteröintiä yritetään vaikeuttaa

Seksologisen seuran vastine hallituksen toimintaan kohdistuneisiin hyökkäyksiin: Vastine Suomen seksologiselle seuralle osoitettuun kritiikkiin

***

Suomen seksologisen seuran hallitukselle,

nostin vuosikokouksessa marraskuussa 2020 esille, että Osmo Kontulan ehdokkuus ja valinta seuran hallitukseen ovat eettisesti kyseenalaisia. Sekä Marja Kihlström että Tiina Vilponen ovat syyttäneet Kontulaa julkisesti seksismistä ja asiattomasta vallankäytöstä. 

Vilponen on lisäksi syyttänyt Kontulaa ja hänen tukijoitaan häneen kohdistuneesta systemaattisesta häirinnästä vuoden 2020 aikana, mm. perättömien syytösten ja NACS-rekisteröintiprosessin häirinnän vuoksi. Näistä syistä sekä Kihlstrom että Vilponen ovat luopuneet ennenaikaisesti seuran puheenjohtajan paikalta. Olen itse todistanut näitä tilanteita, osaa niistä läsnäolleena, ja pidän sekä Kihlstömin että Vilposen kertomaa totuudenmukaisena ja vakuuttavana.

Suomen seksologinen seura on sitoutunut syrjimättömyyteen. Seuraa koskee tasa-arvolaki, seuran omat eettiset ohjeet sekä seksuaalioikeudet, joita seura on sitoutunut edistämään. Kaikissa näissä kielletään seksismi eli syrjivä toiminta sukupuolen perusteella. Mikäli seuran luottamustehtävissä toimii seksismistä vakuuttavasti syytetty henkilö, seuran oma arvopohja ja toiminta joutuu kyseenalaiseksi.

Asia tulisi ottaa hyvin vakavasti, kun kaksi seuran edellistä puheenjohtajaa, Kontulaa nuorempaa naista, syyttävät häntä julkisesti seksismistä ja asiattomasta vallankäytöstä, ja väittävät että heidän lähtönsä luottamustehtävästä on Kontulan syytä. Kyseessä ei ole riita-asia, eikä epäselvyys seuran hallinnossa, vaikka Kontulan tukijat ovat näin yrittäneet esittää. Seuran hallinto sai marraskuun kokouksessa puhtaat paperit AVI:n määräämältä toiminnantarkastajalta. 

Jos Suomen seksologisen seuran hallitus ei puutu vahvasti seksismiin ja asiattomaan vallankäyttöön, ja antaa niihin syyllistyneen henkilön toimia luottamustehtävässä, seura ei ole omien arvojensa mittainen. Selkein ja kunniakkain ratkaisu olisi se, että Kontula eroaisi hallituksesta ja jättäytyisi rivijäseneksi, samalla tavalla kuin hän on häirinnällään pakottanut Kihlströmin ja Vilposen tekemään.

Vetoan tällä kirjeellä Osmo Kontulaan ja seuran hallitukseen, jotta he toimisivat oikein ja saisivat näin päätökseen koko vuotta 2020 varjostaneet kiistat, joissa Kontula on ollut keskipisteenä.

Terveisin,

Tommi Paalanen

VTT, MA, filosofi, seksuaalieetikko

Auktorisoitu seksologian kouluttaja (NACS)

Suomen seksologisen seuran hallituksen jäsen ja taloudenhoitaja 2018-2020

Osmo Kontula yrittää syrjäyttää nuoren naisen seksologisen seuran puheenjohtajan paikalta - jälleen

Vietin tänään 10.9.2020 elämäni neljä turhinta ja absurdeinta tuntia Suomen seksologisen seuran vuosikokouksen jatkokokouksessa. Siellä seurasin ja osallistuin outoon näytelmään, joka on jatkoa Osmo Kontulaa koskevaan saagaan, josta kirjoitin aiemmin täällä.

Aiempaa kirjoitustani on arvosteltu rajusti siksi, että käytän siinä rumaa kieltä. Joitakin seksologeja ja muita siis häiritsee enemmän rumasti sanominen kuin se, että Kontula on käyttänyt valtaansa seurassa väärin ja hyökännyt seksistisesti nuorta, naispuolista puheenjohtajaa vastaan. Marja Kihlström kirjoittaa itse asiasta täällä. 

Koska rumasti sanominen on joidenkin mielestä pahempaa kuin seksistinen hyökkäys toista kohtaan, aion käyttää tässä tekstissä hyvin asiallista kieltä. Lisäksi minua on varoiteltu useaan otteeseen ottamasta asiaan kantaa julkisesti, koska se saattaisi hämmentää entisestään seksologisen seuran mutkalla olevia asioita. Minun eettinen vakaumukseni ei kuitenkaan anna minun olla hiljaa niistä asioista, joita olen todistanut viimeisen kuukauden sisällä, ja tänään maailman oudoimmassa kokouksessa.

Seksologisen seuran jäsenistä moni on toivonut avoimuutta seuran asioihin. He eivät ehkä tiedä, mitä ovat tilanneet, mutta toimitetaan nyt. Olen itsekin avoimen keskustelun kannalla; pidän kurjana sitä, että kaikkea Kontulan ikävää toimintaa vuosien ajalta ei ole ollut mahdollista nostaa esille aiemmin. Suurimpana esteenä on ollut pelko hänen valtaansa kohtaan. Vasta nyt, kun Kontula on jäänyt eläkkeelle useista tehtävistään, ongelmista on voitu alkaa puhua. Niin suuri vaikutus asiattomalla vallankäytöllä on ollut.

Valitettavan tutun oloinen asetelma on nyt toistumassa. Osmo Kontula hyökkää voimalla seksologisen seuran nykyistä puheenjohtajaa vastaan. Kyseessä on Kontulaa huomattavasti nuorempi nainen, Tiina Vilponen, mikä ei ehkä yllätä Kihlströmin tapausta seuranneita. Yhteistä Marjan ja Tiinan välillä on se, että kumpikaan heistä ei taivu vallankäyttöön tai painostukseen, vaikka painostaja olisi miten arvovaltainen tahansa.

Nyt Kontula yrittää syrjäyttää Tiina Vilposen seuran puheenjohtajan paikalta vedoten teknisiin yksityiskohtiin seuran sääntöasioissa. Hän aloitti hyökkäyksensä elokuussa pidetyssä vuosikokouksen ensimmäisessä osassa väittäen, että Vilposen kausi hallituksen puheenjohtajana olisi vain yhden vuoden, ja että hänen pitäisi nyt luopua puheenjohtajuudestaan, vaikka seuran nykyisissä säännöissä puheenjohtajan kaudeksi on kirjattu 2 vuotta. 

Taustalla Kontulan syytöksissä on uusien sääntöjen hyväksyminen vuonna 2019. Uudet säännöt tehtiin, koska vanhat säännöt olivat vanhentuneet ja epäselvät, ja ne vain pönkittivät seurassa Kontulan aikoina vallinnutta epävirallista johtamiskulttuuria. 

Kontulan mielestä Tiinan pitäisi astua syrjään, koska vanhoina aikoina seuran käytäntönä on ollut puheenjohtajan valinta vuosittain. Puheenjohtajan kautta ei kuitenkaan mainita vanhoissa säännöissä, koska se on ilmeisesti unohtunut. Sen sijaan hallituksen jäsenen kausi mainitaan, se on 2 vuotta. Kyse on siis juuri sellaisesta epävirallisesta johtamiskulttuurista, jota on toteutettu Kontulan aikoina hänen päätöksillään ja valvonnassaan.

Kontulan syrjäyttämishankkeessa on kuitenkin unohdettu ottaa esille kaksi olennaista seikkaa:

• Kontula on itse ollut mukana vuosikokouksessa 2019, jossa uudet säännöt hyväksyttiin, ja jossa Tiina valittiin kahden vuoden kaudelle yksimielisesti. Kontula ei silloin kiistänyt sääntöjä tai Tiinan valintaa, eikä riitauttanut päätöksiä kokouksen jälkeen lain asettamassa määräajassa.

• Kontulaa alkoi kiinnostamaan Tiinan puheenjohtajakauden pituus ja sääntöasiat vasta, kun hän joutui oman toimintansa tähden seurassa erottamisprosessiin. Erottamisprosessia johti asiaan kuuluvasti seuran puheenjohtaja eli Tiina.

Kontulan hyökkäys Tiinaa vastaan on kosto erottamisprosessista. Kontula osallistui neuvotteluihin, joissa erottaminen päätettiin peruuttaa, ja hän hyväksyi sovinnon. Nyt hän päätti palata eläkkeeltään savustamaan Tiinaa ulos puheenjohtajan paikalta ja sääntötekniset kysymykset alkoivat kiinnostaa häntä kovin, vaikka niissä ei ollut mitään huomautettavaa vuonna 2019, kun hän oli itse uusia sääntöjä hyväksymässä.

Kontulan yritys syrjäyttää Tiinaa puheenjohtajan paikalta tuskin onnistuu sääntöjen ja yhdistyslain avulla. Sen sijaan Tiinaan ja seuran hallitukseen kohdistuva savustaminen, häirintä ja väsyttäminen saattaa onnistua. Kontula on masinoinut tuttujaan mukaan toimintaan ja nyt pieni joukko Kontulan kavereita tekee kaikkensa saadakseen seuran asiat mahdollisimman vaikeiksi.

Vaikka Kontula ja kaverit yrittävät esittää, että eivät tee yhteistyötä syrjäyttämisyrityksen masinoimiseksi, samanlaiset copy-paste -viestit eri henkilöiltä, luottamuksellisen tiedon vuotaminen ja tiiviit rintamat kokouksissa kertovat toista. 

Nyt Kontulan ja kavereiden hyökkäysten vuoksi seuran vuosikokous on mennyt täydeksi sirkukseksi. Jo kaksi kokousta on vedetty pääsemättä kokouksen järjestäymisasioita pidemmälle. Laskuakin touhusta kertyy muutama tonni per kerta tilojen ja järjestelyiden takia. Voihan seuran talouden näinkin tärvellä.

Syynä kokousten jumittumiseen on Kontulan leirin jatkuva ja intensiivinen hyökkäys seuran puheenjohtajaa ja hallitusta vastaan. Ilmeisesti taktiikka on se, että mitä ei voi saavuttaa lain sallimin asiallisin keinoin (esim. riitauttamalla puheenjohtajan kaudet oikeudessa) yritetään saavuttaa väsytyksellä ja sotkemalla seuran hallinto pitkäksi ajaksi.

Tämän päivän kokouksessa päädyttiin erikoisiin tilanteisiin. Osmo Kontula piti pari puheenvuoroa, joissa hän esitti olevansa hyvin huolissaan seksologisen seuran tilasta ja ilmapiiristä, vaikka hän on päätekijä ongelmien aiheuttajana. Kontula valehteli kirkkain silmin ja arvovaltaansa nojaten, että hänellä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, vaikka hän edellisessä kokouksessa elokuussa aloitti Tiinan syrjäyttämisen omien sääntötulkintojensa nojalla.

Lisäksi eräs pieni sattumus paljasti asetelman aika rumasti: Kontula tunki eräässä tilanteessa mikrofonin ääreen sanomaan asiaansa, ja vei mikrofonin Tiinalta, vaikka hänelle ei oltu annettu siinä kohdassa puheenvuoroa. Tällaista on se röyhkeys ja olettamus omasta asemasta (entitlement), jota monet seuran aktiivit ovat ihmetelleet jo vuosia. Nyt se pilkahti näkyviin kaikille muillekin.

Kokoussaaga jatkuu vielä, sillä kokous päättyi taas kesken, esityslistan kohtaan 3, jos muistan oikein. Osmo ja hänen kaverinsa ovat alkaneet saagan aikana esittää hurjia syytöksiä väärinkäytöksistä, luottamusaseman rikkomisesta ja talousrikoksista ilman perusteluja. Kokouksiin tarvitaan nyt lakiapua, koska tilanne on mennyt niin älyttömäksi.

Tällaiset ovat asiattoman vallankäytön kasvot. Väsyttämistä, valehtelua, mustamaalaamista ja perättömiä syytöksiä. Ja syynä on viime kädessä vain se asia, että nuoret naiset ovat uskaltaneet nousta Kontulan vallankäyttöä ja vanhoja epämääräisiä johtamiskäytäntöjä vastaan. 

Kirsikkana kakun päälle Kontula sanoi kokouksessa, että kun hän oli puheenjohtaja, mitään tällaisia ongelmia ei ollut. No ei ollut silloin, kun kaikki tekivät kuten Kontula sanoi.

Seksismin ja asiattoman vallankäytön kitkeminen on ikävää ja epäkiitollista työtä. Vanhojen miesten valta ulottuu pitkälle. Sen varjo on niin pitkä, että useat seksologisen seuran jäsenet ovat jääneet sen alle. Osmoa peesaillaan, seksismin vastustajia mustamaalataan ja arvovaltaa pelätään. Minun eettinen vakaumukseni ei salli tällaista, ja aion puolustaa seuran toimeliaita nuoria naisia viimeiseen asti tässä väännössä - vaikka he ovatkin täysin kykeneviä puolustamaan itse itseään, mutta ei kukaan tällaista yksin jaksa.

Lisäys 27.11.2020 Imperiumin vastaisku

Osmo Kontula ja pari kaveriansa lähtivät näemmä vastaiskuun oikein Hesarin palstalla. Tällä sumuverholla yritetään peittää sitä tosiasiaa, että Kontula on käyttäytynyt seksistisesti ja asiattomasti Tiina Vilposta ja Maria Kihlströmiä vastaan, ja että hän on ollut vallan väärinkäyttäjä Suomen seksologisessa seurassa jo vuosikausia.

Sumuverholla peitetään myös sitä seikkaa, että Kontula, tuo seksologian Väyrynen, on taas hakeutumassa seuran johtoon, kun hän on saanut häirinnällään ja kiusaamisellaan nykyisen puheenjohtajan, Tiina Vilposen, eroamaan. Ero astuu voimaan 30.11., joten Hesarin juttu on aika kätevästi ajoitettu ennen kriittistä kokousta. Tietääköhän Hesarin toimittaja, millaiseen vedätykseen Kontula ja kaverinsa on hänet vetäneet?

Kontula ja kaverinsa syyttävät minua lystikkäästi "maalituksesta" ja jutussa puhutaan ”julkisesta telottamisesta”, vaikka en ole käyttänyt somea enää pariin vuoteen. He ilmeisesti viittaavat näillä blogiteksteihini. Tiedoksi kaikille seksismin ja syrjinnän vastustajille: kaikki mitä teette on ilmeisesti nyt maalittamista ja telottamista, koska näin on Hesarissa todettu. 

Hesarin juttu on sumuverho. Siinä pari Kontulan kaveria yrittää vääntää asiaa jostakin koulutusjutuista tai pohjoismaisesta yhteistyöstä, joissa ei tosiasiassa ole mitään kiistanalaista, paitsi Kontula itse. Ainoa todellinen pihvi jää käsittelemättä: se, että Kontula on nyt onnistuneesta savustanut Suomen seksologisesta seurasta kaksi nuorempaa naista puheenjohtajan paikalta, ja on itse jälleen kampeamassa johtoon. 

Minä vastustan edelleen aktiivisesti seksismiä ja Kontulan sekä muiden käppäukkojen seksististä suhmurointia ja valtaan takertumista, vaikka se johtaakin siihen, että minua yritetään vetää lokaan Hesaria myöten. Sori, käppäukot ja -akat, ei onnistu!

Valtiolta löytyy rahaa vanhoille pieruille, mutta ei nuorten seksuaaliseen hyvinvointiin

Valtiolla näyttää olevan tukuittain ylimääräistä rahaa vanhojen ukkojen eläkepäivien sulostuttamiseen, mutta sitä löytyy hyvin hyvin nihkeästi esimerkiksi seksuaalisen väkivallan vastaiseen työhön, seksuaalikasvatukseen tai nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. 

Metsähallituksen kravattisonni kuittasi 200000€ pelkästään siitä hyvästä, että hänestä päästiin eroon. Samalla rahalla olisi voinut esimerkiksi

• kouluttaa 66 seksuaalikasvattajaa kouluihin ja nuorisotaloille,
• tarjota yli 11000 tuntia seksuaalineuvontaa nuorille,
• hankkia ehkäisyn vuodeksi yli 1600:lle nuorelle (Keusoten laskelmiin perustuen),
• pyörittää pari vuotta seksuaalisen häirinnän vastaista kampanjaa, tai vaikka
• rahoittaa yli 2000 tuntia seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevää kohtaamistyötä riskiryhmien parissa.

Mutta ainahan rahan voi myös työntää jonkun vanhan pierun eläkekassaan, etenkin kun kyseinen pieru on vielä keskellä selvitysprosessia epäasiallisesta käytöksestä työpaikallaan. Perseily on rahakasta puuhaa. Eiköhän tällä meiningillä saada Suomi nousuun.

Ina sydän porno 3 - Vaikuttavaa kamaa

Porno on merkittävä vaikuttaja monella eri tasolla. Se vaikuttaa ihmisten elämiin katsomisen kautta, oman seksuaalisen ilmaisun kautta ja myös kulttuurivaikutusten muodossa. Porno avartaa ja muuttaa seksuaalikulttuuria, mutta tavoilla, joita ei juurikaan ymmärretä julkisessa keskustelussa, sillä pornon vaikutuksista on ollut tavallista puhua vain sen väitettyjen haittojen kautta. Inan näkökulma tuo esille pornon myönteiset vaikutukset, ja Ina on paljon tarkkasilmäisempi kuin tavanomainen, löysä pornon vahingollisuudesta puhuminen.

Pornon haitoista keskusteleminen on ollut pitkään konservatiivien huolifantasioiden julkista mylläämistä, mutta siihen ovat yllättävän helposti lähteneet mukaan myös konservatiiviset feministit ja radikaalifeministit, joille muiden ihmisten seksuaalisuuden kontrolloiminen on tärkeää. Tosiasiassa mikään tutkimus ei vahvista pornolla olevan mitään yhteiskunnallisen tai kulttuurisen tason haittoja, ellei sitten seksuaalikulttuurin vapautumista nähdä haittana. Tässä jaksossa nähtiin liberaaleja, seksipositiivisia feministejä, jotka näkevät pornon mahdollisuutena parantaa maailmaa ja ihmisten seksielämiä. 

Kun pornoa tarkastelee voimavaranäkökulmasta, huomaa helposti sen kyvyn avata, opettaa ja stimuloida seksuaalisesti. Lisäksi sillä on paljon potentiaalia moninaisuuden ja omaehtoisen seksuaalisuuden airuena. Parhaimmillaan pornon pystyy saavuttamaan jotakin, mihin mikään seksuaalikasvatus ei voi yltää nykyisessä tilassaan: se pystyy välittämään suoran ja koskettavan viestin siitä, miten seksistä ja kehosta voi nauttia ilman häpeää ja pidäkkeitä.

Inan tunteenpurkaus demonstroi väkevästi pornon voimauttavan ja vallankumouksellisen potentiaalin. Kun kulttuurisille normeille ja tabuille annetaan kyytiä, ja seksuaalisuutta toteutetaan positiivisella tavalla ilman ahdistusta tai paineita muiden mielipiteistä, päästään ihmisenä olemisen ja toisten kanssa yhteen liittymisen ytimeen. Oli kyseessä kuinka raju tai outo seksitapa tahansa, tärkeintä on sen osapuolten välinen kontakti ja kohtaaminen.

Porno vaikuttaa

Jaksossa esiintyi useita esimerkkejä siitä, miten porno vaikuttaa yhteiskuntaan myönteisellä tavalla. Suomalaisesta seksuaalikulttuurista tiedetään, että pornon lisääntymien kulki käsi kädessä seksitapojen monipuolistumisen kanssa. Toki vaikutussuhteet olivat kehämäisiä ja ruokkivat toisiaan, mutta on varmaa, että moni seksielämän uusi idea on imetty pornolehtien sivuilta, ja uudet sukupolvet imevät vaikutteita nettipornosta, joka on vielä miljoona kertaa lehtiä monimuotoisempia.

Kun pornomaailman pintaa vähän raaputtaa, on mahdollista huomata, miten erilaisia ja mielenkiintoisia tarinoita ja näkökulmia se sisältää. Burning Angel on tehnyt maineensa juuri valtavirrasta poikkeamisella, ja vaihtoehtokulttuurin esiintuomisella eroottisena. Samaan tapaan vitsikkäästi nimetty Make Love, Not Porn -amatööripornosivusto korostaa omaehtoisuutta ja yksilöllisyyttä. Jokainen on pornonsa ja seksuaalisuutensa subjekti, ja sitä saa ja pitää juhlia!

Math Magazinen, queer-feministisen pornolehden konsepti vaikuttaa samanlaiselta Suomessa julkaistavan Ménage à trois -lehden kanssa. Math Mag tuo esille queer-identiteetit, erilaiset kehot ja seksitavat sekä julistautuu irti tokenismista eli pinnallisesta moninaisuuden esittämisestä markkinoinnin tai jonkin muun ulkokohtaisen syyn vuoksi. Tällaisten pornoprojektien ihanuus on siinä, että hyvin monenlaiset ihmiset voivat nähdä itsensä seksikkäinä ja seksuaalisina lehdissä esiintyvien henkilöiden kautta. Porno, seksikkyys ja haluttavuus ei olekaan pelkästään valtavirran ulkonäköihanteiden ja pinnallisten mainoskuvien vallassa, vaan se suorastaan kukoistaa erilaisten identiteettien ja kehojen kautta.

Normit nurin

Vaikka pornon valtavirta on täynnä vallitsevien kauneusihanteiden mukaisia ihmisiä, ja moni pornon tuottaja perustaa bisneksensä niiden haluttavuuden varaan, on myös valtavirtapornossa juonteita, jotka haastavat tavanomaisia kulttuurisia olettamuksia seksistä ja seksuaalisuudesta. Lexington Steele on yksi valtavirtapornon valtikan kantajista, mutta hänenkin haastattelunsa tarjosi kiinnostavan katsauksen siihen, millaisia huikeita kulttuurisia muutosvirtauksia valtavirtapornon sisään kätkeytyy.

Porno näyttäytyy Lexille ennen kaikkea viihteenä ja elämäntapana, mutta hänen filosofointinsa vartalosta tauluna, jolle spermaa heitetään, kertoo sellaisesta luontevuudesta seksuaalisuuden kanssa, mitä voi vain ihailla. Myös hänen elämäntapansa ja pornotuotantonsa oman kumppaninsa kanssa vihjaa siitä, miten leikkisää ja hauskaa suhtautuminen seksiin voi olla.

Juuri tässä piilee valtavirtapornon massiivinen potentiaali. Häpeämätön ja yhteiskunnallisista normeista piittaamaton oman seksuaalisuuden eläminen - oli se millaista tahansa - on pornon suuri muutosvoima. Ja pelottava muutosvoima, joka ahdistaa syystäkin konservatiiveja, kontrollinhaluisia aktivisteja sekä muita ihmisiä, joille yksilöiden vapaa ja pidäkkeetön nautiskelu edustaa kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti häiritsevää virtausta.

Nimittäin, kun jengi panee innolla, heitä on vaikea johtaa jonkun muun vetämään poliittiseen liikehdintään tai nujertaa yhteiskunnan rattaisiin. Pidäkkeetön nautinto on siksi perhanan vaarallinen asia kaikille sortajille, eikä ole mikään ihme, että lähes kaikki vallankäyttön taipuvaiset poliittiset tai uskonnolliset liikkeet päätyvät vastustamaan pornoa. Ja juuri siksi pornon pitää virrata vapaasti ja yksilöiden pitää saada päättää, miten he seksuaalisuuttaan toteuttavat ja ilmaisevat!  

Rakkauden ammattilaiset?

Kirkko, tuo mammuttimainen möhkäle, selkärangaton muinaisjäänne ja kristinopin kaatopaikka. Sen alennustilaa uskonnollisena järjestönä kuvaa ehkä parhaiten alituinen yritys olla koko ajan jotakin muuta kuin uskonnollinen järjestö.

Itseäni etiikan tutkijana on jo pitkään risonut kirkon pr-yritelmät, joissa kirkkoa mainostetaan eettisenä toimijana ja etiikan asiantuntijana. Tosiasiassa kirkon eettinen asiantuntemus on täysin olematonta. Konservatiivisista uskonnollisista arvoista kiinni pitäminen ei ole millään nykyaikaisella kriteerillä etiikkaa.

Helsingin yliopiston Teologisessa tiedekunnassa on toki sosiaalietiikan laitos, mutta sen tutkijat eivät työssään sitoudu kirkon arvoihin, vaan joutuvat tekemään tutkimustaan filosofisen etiikan lähtökohdista, kuten tieteen tekijän pitääkin. Ja kaikki tuntemani sosiaalietiikan tutkimuksen parissa puuhaavat henkilöt ovat varsin kriittisiä kirkon "eettistä" toimintaa kohtaan. Uskallan epäillä tätä laajemmaksikin trendiksi, sillä etiikan tutkimuksen ja kirkon mainostaman "etiikan" välillä on melkoinen juopa.

Normatiivisen etiikan tutkimukseen, ja erityisesti seksuaalietiikkaan liittyy monia ehtoja, joita kirkon muka-eettinen toiminta ei täytä lainkaan. Etiikassa pitää ottaa huomioon esitettyjen normien yleistettävyys, johdonmukaisuus, sovellettavuus, katsomusneutraalius ja tasapuolisuus sekä kriittinen suhtautuminen vallitseviin normeihin ja valtasuhteisiin. Kirkon esittämät kannanotot esimerkiksi piispojen seksuaalieettisissä puheenvuoroissa eivät täytä kunnolla mitään näistä ehdoista.

Kristilliseksi etiikaksi kutsuttu viritelmä on tavallisesti epämääräinen yhdistelmä mielivaltaisesti valittuja perinteitä, vanhentuneita uskonnollisia ennakkoluuloja, harhakäsityksiä tai omavaltaisia tulkintoja Raamatun opeista ja erilaisiin auktoriteetteihin vetoamista. Filosofisessa tarkastelussa kaikkia näitä kutsutaan ajattelun ja argumentaation virheiksi.

Kirkon yritys olla (seksuaali)etiikan asiantuntija huipentuu viimeaikaiseen farssiin, jota homokeskusteluksi kutsutaan. Kirkko on etikkansa kanssa muutaman vuosikymmenen myöhässä tässäkin hankkeessa. Ja sen kitkerät vaikutukset näkyvät parhaiten niissä tunteettomissa, julmissa ja epäoikeudenmukaisissa lausunnoissa, joita kirkon ylin johtokin latelee.

On melkoinen mysteeri, miksi kirkko sitkeästi haluaa esiintyä etiikan, ihmissuhteiden ja seksuaalisuuden asiantuntijana ja sen työntekijät kutsuvat itseään nolostuttavasti "rakkauden ammattilaisiksi" verkossa. Mikä kristittyjä toisten ihmissuhde- ja seksuaalielämässä niin kiehtoo?

Onko kyseessä harhautus, jolla työnnetään sivuun nykyisin varsin epäkiinnostavat uskonopilliset asiat? Vai onko tavoitteena valloittaa valtapositio, josta päästään käsiksi tavallisen ihmisen elämään? Vai olisiko asia sittenkin niin, että uskikset kuvittelevat ylimielisesti tietävänsä mikä on hyvää, oikein ja arvokasta kaikille ihmisille?

Kirkon syvimmän asiantuntijuuden alan paljastanee lopulta sen ikioma web-osoite: evil.fi

Vaihda Raamattusi pornoon!

Tempauksen tiedote, lisää keloja alla olevassa merkinnässä:

Helsingin Vapaa-ajattelijat järjestävät perjantaina 4.6. tempauksen, jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdetaan pornolehtiin. Tempauksen tapahtumapaikkana on Kolmen sepän aukio Helsingissä ja se alkaa klo 14:00.

Vaihdettavaksi kelpaavat Raamatut, Koraanit sekä muut ”pyhät” kirjat. Lisäksi vastaan otetaan kaikenlaista uskonnollista kirjallisuutta ja lehtiä. Vaihdossa saadut kirjat otetaan hyötykäyttöön jätepaperina. Tempauksen tavoitteena on arvostella erityisesti kristinuskon ja islamin seksuaalikielteisyyttä ja tuoda esiin tervehenkinen vaihtoehto uskonnolliselle kirjallisuudelle.

”Porno mahdollistaa seksuaalisen kiihottumisen ja nautinnon joko yksin tai seurassa. Seksi – itsetyydytys mukaan lukien – on seksologisten tutkimusten mukaan monella tavalla hyväksi terveydelle ja mielialalle. Maailma olisi rennompi ja mukavampi paikka, jos ihmiset vaihtaisivat ”pyhät” kirjansa pornoon”, sanoo Tommi Paalanen Helsingin Vapaa-ajattelijoista.

Tempauksen järjestää Helsingin Vapaa-ajattelijat, ja sitä ovat tukemassa Seksualistin päiväkirja -blogi, Hustler sekä Jallu.

Lepakkopornoa

... ja muita eläinkunnan ihmeellisyyksiä. Tämän kirjoituksen ihmettelynaiheena on lesboseksualistien ja feministisen pornon yhteydet - ja yhteyksien taustalla oleva seksuaalipolitiikka.

Feminist Porn Awards listaa palkitsemisen arvoisen feministipornoleffan kriteereiksi seuraavat hyveet:

1. Nainen on ollut mukana tuottamassa, kirjoittamassa, ohjaamassa jne.
2. Siinä näytetään aitoa naisen nautintoa
3. Se laajentaa seksuaalisen elokuvaesittämisen rajoja ja haastaa tavallisia valtavirtapornon stereotyyppejä.

Viimeiseksi todetaan, että tietysti leffan "pitää olla kuuma!" Mikä onkin erittäin hyvä kriteeri...

FPA on selkeästi poliittinen hanke, joka ammentaa arvonsa radikaalin lesbofeminismin maailmasta. Hanke on sinänsä kiitettävä, sillä happaman pornonvastaisen agendan sijaan he pyrkivät vaikuttamaan pornon kenttään osallistumalla ja muuttamalla sitä haluamaansa suuntaan. Kriittisiä kysymyksiä herättää kuitenkin taustaideologia, joka henkii läpi esimerkiksi siinä, että palkintokriteereissä on vaatimus naisesta elokuvan tekijänä. Miksi miehet eivät voisi tehdä stereotyyppejä rikkovaa pornoa?

Aidon nautinnon vaatimus on myös kiinnostava. On hieno juttu, jos pornon tekijät nauttivat aidosti, mutta tarvitseeko elokuvaviihteen tekijän onnistua nauttimaan? Eikö riitä, että hän pitää työstään? Mitä jos feministipornoleffan esiintyjää jänniittääkin niin, että hän ei osaa nauttia kohtauksen teosta, mutta on muuten täysin hankkeen takana? Onko aito nautinto aina edes erotettavissa taitavasta näyttelystä?

Tämä nillitys voi vaikuttaa hiuksen halkomiselta, mutta taustalla on tärkeämpikin kysymys, jota ihmettelyni heijastelee. Nimittäin oletus siitä, että naiset eivät kykenisi nauttimaan valtavirtapornossa näytettävistä heteroseksuaalisista akteista - tai että esiintyjän nautinto on aina olennainen kysymys hyvää pornoa tehtäessä. Esimerkiksi sadomasokistisessa pornossa tai roolileikeissä keskitytään monesti aivain muihin tunnetiloihin ja tuntemuksiin kuin nautintoon.

Vaikka pidän FPA:n hanketta sinällään arvostettavana, feministiseen pornoon liitetään turhan usein kirkasotsaisuuden aura. Emäesimerkki on Dirty Diaries -elokuvasta annetut lausunnot, joissa elokuvan tekijä ja rahoittaja hurskastelevat omalla paremmuudellaan:

[Elokuvan ohjaaja] Engbergin mielestä hänen pornoelokuvansa feministisyys tulee siitä, että elokuva näyttää naisen seksuaalisuutta luonnollisella tavalla poisulkien sellaiset perinteisen pornon kaavat, joissa nainen on vain objekti.

-- Ruotsin elokuvainstituutin johtaja Cissi Elwin Frenkel puolusteli hankkeen rahoitusta: "Jokainen elokuvassa esiintyvä on yli 18-vuotias, eikä kukaan ole mukana vastoin tahtoaan. Ja jokainen saa myös tasaveroisen palkkionsa elokuvasta. Kaikki tämä tekee siis Mia Engbergin projektista monella tavoin erilaisen kuin tavallisesta pornosta."

Tällaiset näkemykset ilmaisevat sekä feminististä ylemmyydentuntoa, että suurta tietämättömyyttä pornografian laajuudesta ja moninaisuudesta. On myös aika rohkeaa väittää, että Dirty Diaries kaikkine häröilyineen näyttäisi naisen seksuaalisuutta luonnollisella tavalla, kun tyylilajiksi on valittu usein vaikeaselkoinen ja epämääräinen taidekuvaus. Sanan "luonnollinen" ongelmallisuudesta puhumattakaan...

Cissi Elwin Frenkelin näkemys "tavallisesta pornosta" on vielä jäätävämpi kuin ohjaajan visioinnit. Hänen mukaansa tavallinen porno on siis sellaista, jossa lapset ja nuoret esiintyvät pakolla ilman tasavertaista palkkiota. Joko Frenkelin tietämättömyys on huipputasoa tai sitten hän esittää lausuntonsa pönkittääkseen feminismiään vaikka valheen keinoin.

Valtavirtapornon tuotannossa on itsestäänselvyys, että esiintyjät ovat täysi-ikäisiä. Naisia on tunnetuille studioille tarjolla niin paljon, että kaikki eivät pääse leffoihin. Ja yleisesti tiedetään, että juuri naiset tekevät pornoesiintymisillä hyvin rahaa ilman mitään koulutusta tai työkokemusta. Taitava ja luotettava naisesiintyjä tienaa yleensä miehiä paremmin.

Feministiset pornokriitikot unohtavat usein sen tosiseikan, että lukuisat miehet ja naiset pitävät nimenomaan niistä asetelmista, joita peruspornossa näytetään. Jopa ns. exploitaatiopornolla on runsaasti naiskatsojia. Esimerkiksi Rocco Siffredi on tehnyt pornoelokuvia vierailuistaan faniensa luona eri maissa. Naiset ovat jopa jonottaneet pääsyä hänen puheillensa ja kuvattavaksi.

Vaikka queer-henkiset feministit vastustavat usein tiukkoja rajauksia seksuaalisuuden muotojen alueelle, näyttää siltä, että radikaalin lesbofeminismin perinne on tuonut feministisen pornon alueelle vahvan rajaamisen tendenssin. Nimittäin heteroseksuaalisen seksin ulosrajauksen ja vähättelyn. Foucaultin visiot vastakulttuurista seksuaalista määrittelyvaltaa vastaan ovat menneet hänen ideologisilta oppilailtaan ohi korvien.

Valtavirtapornon stereotyyppien haastaminen ja laajentaminen on hyvä hanke ja parhaimmillaan tuottaa kiinnostavia ja erikoisia eroottisia elokuvia. Joskus jopa yksinkertaiset oivallukset, kuten mehukas suutelun näyttäminen, voivat tehdä vaikutuksen. Jos haastamisesta tulee itsetarkoitus, niin politiikka jyrää erotiikan ylitse ja tulokset ovat usein surkeita niin pornona kuin seksuaalipolitiikkanakin.

Kun tieteessä tapahtuu, niin rapa roiskuu!

Jos kokee, että akateeminen harrastuneisuus on jäänyt viime aikoina liian vähälle, niin nyt on hyvä aika tarttua Tieteessä tapahtuu -lehteen! Kyseisessä populaariakateemisessa läpyskässä on nimittäin aivan äskettäin julkaistu allekirjoittaneen ja Aune Karhumäen yhteisartikkeli, joka paneutuu Henry Laasasen näkemyksiin naisten seksuaalisesta vallasta. Artikkelin verkkoversio löytyy täältä!

Vaikka artikkeli on hyvin kriittinen Laasasen käsityksiä kohtaan, niin tässä yhteydessä on hyvä esittää myös muutamia myötäsukaisia lausuntoja asiasta. Sukupuolikeskustelussa on jätetty toistuvasti vähälle huomiolle erityisesti miehiä koskevat ongelmat. Laasanen syyttää tästä feministiseen perinteeseen pohjautuvaa tasa-arvoajattelua. Hän lienee aivan oikeassa, sillä miesten ongelmat tuntuvat olevan tasa-arvoelimille melko tuntemattomia asioita.

Minusta Laasanen kuitenkin lähestyy näitä asioita sellaisella tyylillä, joka vain polarisoi keskustelua tärvelevien sukupuolifanaatikkojen asenteita. Itse en nimittäin osaa nähdä tätä ongelmaa mitenkään ensisijaisesti seksuaalisen vallan kysymyksenä, vaan pikemminkin kulttuurihistorian seurauksena.

Feministinen liike on aivan perustellusti taistellut tasa-arvosta koko vuosisadan verran. Kuten kaikki ideologiset kansanliikkeet, on tämäkin vuosien saatossa tuottanut omat aivottomat radikaalinsa ja rähjääjänsä. Nyt, kun feministisen liikkeen suuret taistelut ovat takanapäin, on liike sekä pirstaloitunut että valtavirtaistunut; sille on käynyt kuten kaikille vastarintaliikkeille, kun selkeä vihollinen on kadonnut kentältä. Ja kuten kaikkia vallalla olevia ilmiöitä, on myös feminismin vaikutuksia kyseenalaistettava - erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa poliittista valtaa käytetään.

Sukupuolisodalle ja aatteelliselle poteroitumiselle on kuitenkin vaihtoehtoja. Kritisoin artikkelissa Laasasta hänen konservatiivisuudestaan. Minusta nimittäin yhteiskunnallisessa keskustelussa kannattaisi ainaisen sukupuolijaottelun sijaan ottaa vakavasti humanistinen individualismi, jossa keskitytään ihmiseen yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. Seksualismi edustaa juuri tällaista ajattelua, jossa korostetaan yksilöä oman seksuaalisuutensa ja sukupuolisuutensa subjektina.

Keskustelua artikkeliin liittyen on jo viritelty Tiina Kaarelan blogissa. Kiinnostuneena odottelen, kuinka paljon rapaa tämä keskustelunavaus lennättää ilmaan...

Henry "unelmana 3 kertaa viikossa" Laasanen

Ylen Radio ykkösessä keskusteltiin juuri Henry Laasasen näkemyksistä naisten seksuaalisesta vallasta. Ohjelma Kaapin paikka uusitaan ensi sunnuntaina (24.2. 17:15).

Laasasen julkinen esiinmarssi herättää yhden kysymyksen: Miksi hänen näkemyksensä kiinnostavat mediaa? Laasasen tutkimus on heikkotasoista, vanhanaikaista ja näennäistieteellistä. Ilmeisesti miesnäkökulmasta on huutava pula tasa-arvokeskustelussa, kun tällaisetkin näkemykset nostetaan esiin. On totta, että yhteiskunnallisesta tasa-arvosta pitäisi keskustella aiempaa laajemmin, mutta junttimainen "miesliike" tekee yhtä paljon hallaa järkevälle keskustelulle kuin radikaali feminismikin. Vain asiantunteva ja hyvin argumentoitu keskustelu vie asioita rakentavalla tavalla eteenpäin.

Mikä sitten Laasasen näkemyksissä on pielessä? Useita asioita. Hänen seksihalukkuutta selvittelevä "markkinateoriansa" on lainaa sosiobiologian lisääntymisen kustannusteorialta. Ongelmana on vain se, että lisääntymisen kustannusteoria toimii vain, kun puhutaan lisääntymisestä. Siinä lisääntymisen kustannuksia lasketaan kehon aineenvaihdunnan tasolla kaloreissa. Sosiobiologiassa voidaan vertailla nisäkkäitä, esim. kädellisiä, ihmiseen, mutta kaikki asiansa tuntevat sosiobiologit tietävät, että vertailu tuottaa vihjeitä siitä, miten ihmiskehon toiminnot voisivat vaikuttaa käyttäytymiseen. Kyseessä ei ole kokonaisvaltainen selittävä teoria, kuten Laasasen markkinateoriassa, sillä ikävä kyllä ihmisen tuottamat kulttuuriset seksuualisuuden säätelemisen keinot vaikuttavat seksuaalisuuteen ja sen ilmenemismuotoihin huomattavasti voimallisemmin kuin sen fysiologiset reunaehdot.

Moitin Laasasta myös vanhanaikaisuudesta. Syynä on se, että hän pitää selviönä ilman kunnollisia perusteita sitä, että seksuaalista vetovoimaa ilmaisee aina naisilla kauneus, ja miehillä asema. Tällaisessa järjestelmässä miehet joutuvat panostamaan, mutta naiset eivät. Laasasen mukaan parin valinta tapahtuu naisilla aina, jos mahdollista, sosiaalisesta asemasta ylöspäin. Tällöin tapahtuu välttämättä maallisen hyvän siirtymä miehiltä naisille, ja alhaisessa sosiaalisessa asemassa olevat miehet jäävät ilman seksiä ja varallisuutta. Laasasen käsitys yhteiskunnasta, seksuaalisesta valtapelistä ja seksin monimuotoisuudesta on ohut kuin euron seteli sivuttain. Hänen olettamuksensa miesten ja naisten motiiveista, haluista ja seksikumppaneista ovat yksioikoisia yleistyksiä, ja sortuvat lisäksi outoon kulttuuriseen jähmettymiseen. Laasaselle maailma taitaa olla luonnostaan heteroseksuaalinen ja yksiavioinen, ja siellä elävät Miehet ja Naiset - joista toiset ovat Marsista ja toiset Venuksesta. Ihmeellinen jähmettynyt, kulttuurinen ja sukupuolinen essentialismi jyllää, ja Laasanen yrittää perustella sen huterasti sosiobiologisilla väärintulkinnoillaan.

Laasasen sumuisista käsityksistä hyvä esimerkki on hänen radio-ohjelmassa esittämänsä näkemys parisuhteen ansasta. Se menee jotakuinkin näin. Ajatellaan, että mies haluaa seksiä 3 kertaa viikossa. Jos hänellä ei ole hyvin korkeaa maskuliinista asemaa, esim politiikassa, urheilussa, musiikkielämässä tms., niin hänen mahdollisuutensa saada seksiä haluamansa määrä on hyvin vähäinen. Hänen täytyy siis turvautua parisuhteeseen, jossa hänen mahdollisuutensa saada seksiä on parempi kuin sinkkuna. Parisuhteessa kuitenkin vallitsevat Laasasen mielestä sellaiset käytännöt, että miehestä tulee mitä erilaisimmin tavoin aina maksava osapuoli. Seksi maksaa siis aina miehelle - joko aseman tavoittelun kustannuksien kautta, tai parisuhteen normien kautta. (Jos tämä kuulostaa ufolta, kuunnelkaa radio-ohjelman uusinta...)

Henry "unelmana 3 kertaa viikossa" Laasanen ei ole ilmeisesti koskaan kuullut naisista, jotka haluavat seksiä miesten kanssa muustakin syystä kuin resurssien distribuution takia. Mikä voisi olla muu syy... öö... olisiko nautinto mitään? Alistuminen parisuhteeseen seksin takia on myös outo käsitys. Ihmiset voivat ryhtyä hyvin erilaisiin suhteisiin tai harrastaa vaikka ryhmäseksiä. Miten Laasanen selittää kimppakivan resurssien jaon näkökulmasta? Käsitys miesten ja naisten seksihaluista ja motiiveista on vanhanaikainen, eikä se ota huomioon kulttuuristen muutosten mahdollisuutta. Taloudellisesti riippumattomien yksilöiden välinen parisuhde on täysin mahdollinen, ja nykyisin arvostettukin toimintatapa. Laasaselle lankeaa muserteva todistustaakka, jos hän yrittää väittää, että hänen markkinateoriansa todella kuvaa oikein kaikkia ihmisten seksuaalista kanssakäymistä kulttuureista ja alakulttuureista riippumatta. Laasasen kapea seksuaalisen vallan teoria ei ole mikään välttämätön selitysmalli. Päinvastoin, valta-analyysinä se on jopa tökerö ja karkea. On tainnut jäädä sosiologilta Foucault lukematta.

Laasasen aatteellisesti vääristynyt ja pseudotieteellinen kehitelmä muistuttaa inhottavalla tavalla ruotsalaisten hurufeministien vastaavaa rakennelmaa, "sukupuolivaltateoriaa", jossa kaikki perheväkivalta selitetään miesten luontaisella vallanhalulla ja väkivaltaisuudella. "Teoria" on radikaalin naisjärjestö ROKS:n ajamana saanut kannatusta jopa naapurimme viranomaiskoneistoissa. Sosiologien ja yhteiskuntatieteilijöiden on syytä tarkastella hyvin kriittisesti tieteenalojaan, jos tällainen aatteellinen puuhastelu pääsee läpi tieteellisen tutkimuksen nimissä.