Valtiolta löytyy rahaa vanhoille pieruille, mutta ei nuorten seksuaaliseen hyvinvointiin

Valtiolla näyttää olevan tukuittain ylimääräistä rahaa vanhojen ukkojen eläkepäivien sulostuttamiseen, mutta sitä löytyy hyvin hyvin nihkeästi esimerkiksi seksuaalisen väkivallan vastaiseen työhön, seksuaalikasvatukseen tai nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. 

Metsähallituksen kravattisonni kuittasi 200000€ pelkästään siitä hyvästä, että hänestä päästiin eroon. Samalla rahalla olisi voinut esimerkiksi

• kouluttaa 66 seksuaalikasvattajaa kouluihin ja nuorisotaloille,
• tarjota yli 11000 tuntia seksuaalineuvontaa nuorille,
• hankkia ehkäisyn vuodeksi yli 1600:lle nuorelle (Keusoten laskelmiin perustuen),
• pyörittää pari vuotta seksuaalisen häirinnän vastaista kampanjaa, tai vaikka
• rahoittaa yli 2000 tuntia seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevää kohtaamistyötä riskiryhmien parissa.

Mutta ainahan rahan voi myös työntää jonkun vanhan pierun eläkekassaan, etenkin kun kyseinen pieru on vielä keskellä selvitysprosessia epäasiallisesta käytöksestä työpaikallaan. Perseily on rahakasta puuhaa. Eiköhän tällä meiningillä saada Suomi nousuun.

Poskihoito ja loskat naamakirjalle

Epämääräinen joukko muusikoita ja kyseenalaisia julkkiksia on ollut viime viikolla seksikohun tyngän keskellä. Eniten julkisuutta ovat saaneet Cheekin kirjoittamiksi väitetyt retostelut hänen omista seksikokemuksistaan Sisäpiiri-nimisessä Facebook-ryhmässä. Seiskan käynnistämän hässäkän mukaan ryhmässä on ollut noin viitisenkymmentä jullia.

Menemättä sen enempää ryhmän infantiiliin nimeen, tai sen yleiseen urpoilun tasoon, Cheekin kirjoittamiksi väitetyt seksiretostelut herättävät useita kiinnostavia kysymyksiä yksityisen ja julkisen viestinnän eroista, seksipuheesta, kumppanien kunnioittamisesta ja asenteista. Cheekin lisäksi seksijutuillaan ovat pullistelleet ryhmässä muutkin, ja pikkulinnut kertovat, että seksikumppaneita on arvosteltu, kommentoitu ja vertailtu suoraan ja nimellä mainiten.

On hyvä selvittää heti kärkeen kaksi asiaa: 

1. Seksijuttujen jakaminen on mahtavaa ja makeaa. Hyvä seksi on hieno juttu, eikä sitä tarvitse pitää vakan alla. Myös huonoista seksikokemuksista kannattaa puhua. Seksipuheesta ei ole sellaisenaan syytä moralisoida ketään. Sitä tekevät melkein kaikki sukupuolesta riippumatta, ja myös rasvaiselle huulenheitolle on paikkansa. Olennaista on kuitenkin konteksti, konteksti, konteksti ja KONTEKSTI.
2. Omien kumppanien kunnioittaminen on yksi tärkeimmistä seksitaidoista. Se pätee niin iskutilanteissa, seksipuuhissa kuin jälkipuinneissakin. Kuten Nina Honkanen kirjoittaa, seksitaidot ovat jääneet heikoiksi, jos asenteet toisten ihmisten kunnioittamisen suhteen ovat päiväkotitasoa. Välinpitämättömät asenteet seksikumppaneita ja heidän yksityisyyttään kohtaan eivät ole pelkästään mulkkuutta, vaan myös väärin. Toisen ihmisen seksijuttuja rempsästi jakelemalla voi tehdä oikeasti vahinkoa.

Takaisin Cheekiin ja julleihin. Puolustautuessaan ei-niin-mairittelevalta julkisuudelta ryhmän jäsenet toistivat useasti, että ryhmä on suljettu, eikä viestittelyä ollut tarkoitettu muuta kuin kavereiden väliseksi. Tämä väite on kiinnostava yksityisen ja julkisen viestinnän rajapinnan kannalta. On selvää, että yksityisviestit kahden kesken tai parin kaverin ryhmässä ovat yksityisiä. Myös kirjesalaisuus suojaa tällaisia viestejä.

Mainittu FB-ryhmä oli kuitenkin noin viidenkymmenen hengen kokoinen. Harva meistä menee kahville tai edes baariin hengaamaan muina miehinä 50 frendin kanssa. Tai ehkä Cheek ja kaverit menee; mistä sitä tietää, mitä sisäpiiriläiset tekevät, he kun ovat sisällä... piireissä... On kuitenkin selvää, että 50 hengen keskustelufoorumi ei ole missään olennaisessa mielessä yksityistä viestintää.

Suljetut pienehköt ryhmät ovat kuitenkin kiinnostava rajatapaus, sillä kukaan ei voi suoralta kädeltä sanoa, onko yksityisen viestittelyn raja 5 vai 20 henkilöä. Joskus vaikkapa luottamuksellisessa vertaistukiryhmässä voi olla parikymmentä henkeä. Jos ryhmä on suljettu ja perustuu ainakin periaatteessa luottamukseen, voi syntyä illuusio siitä, että siellä julkisuuden henkilökin voi vähän tuuletella ja antaa näppäimistön laulaa.

Juttujen vuotaminen ja irroittaminen kontekstistaan on nykyisin vietävän helppoa. Se myös johtaa sikäli eriarvoiseen asemaan, että joitakuita satunnaisen läpänheiton vuotaminen lehtiin vahingoittaa ihan eri tasoisesti kuin toisia. Internet-viestinnässä ongelma syvenee siksi, että monet yksityisetkin keskustelut voivat vuotaa ja levitä kuvakaappauksin. Yksittäinen ronski murjaisu ei merkitse paljon mitään parin kaverin viestittelyketjussa, jossa kaikki ymmärtävät huumorin tason, mutta se näyttää tosi pahalta iltapäivälehden lööpissä murjaisijan kuvalla ja sopivalla paheksunnalla saateltuna.

Yksityisen ja julkisen rajapinta tulee kulmikkaasti vastaan myös kumppanin yksityisyyden kunnioittamisen kohdalla. Jokaisella on tietysti oikeus puhua läheisilleen omista seksikokemuksistaan. Saapa niitä jakaa myös julkisemminkin, jos on sopivan hienotunteinen. Toisaalta taas jokaisella on myös oikeus yksityisyyteen ja omaa seksuaalisuutta koskevan tiedon hallintaan. Seksikokemuksista puhuminen edellyttää siis näiden kahden ulottuvuuden - sananvapauden ja yksityisyyden - välillä tasapainottelua.

Seksikokemuksien jakamisessa on aina otettava huomioon konteksti. Nina Honkanen kiteyttää tämän hyvin:

”On eri asia jutella kokemuksistaan sen kokoisessa porukassa, joka mahtuu saunan lauteille. Jos taas kertoo seksikokemuksiaan kirjallisesti 50 ihmiselle, on puutetta käytöstavoista, seksuaalikasvatuksesta, tilannetajusta ja suhteellisuudentajusta.”

Kontekstiin vaikuttaa myös se, millaisesta seksistä on kyse. On eri asia paljastaa kumppanin sukkahousufetissin yksityiskohdet kaikille tutuille kuin puhua vain perushöyläämisestä yleisellä tasolla. Lisäksi jokaisella on omia toiveita ja odotuksia siitä, millaista yksityisyyden tasoa seksikokemusten kertomisessa noudatetaan.

Hyvä seksikumppani kunnioittaa aina toisten toiveita siitä, miten kokemuksia saa jakaa eteenpäin. Jos ei tiedä, mitä kumppani ajattelee juttujen kertomisesta, pitää kysyä ja sopia.

Mahtavat seksiseikkailut on hieno asia, eikä niitä - tai niistä puhumista - pidä turhalla moralisoimisella nitistää. Seksistä voi kuitenkin puhua avoimesti siten, että kunnioittaa kumppaniensa yksityisyyttä. Kyse on siitä, millainen asenne seksiä ja kumppaneita kohtaan vallitsee keskustelukulttuurissa. Valitettavasti räppäritouhu ja jamppojen keskinäiset urpoilut näyttävät tässä keskenkasvuisuutensa. Sekä  Hesari että Rumba kirjoittivat taannoin aiheesta. Räppärien puolustelu ja selittely seksiurpoilun ympärillä saa melko kornin sävyn, kun sitä peilaa puhelaulun lyriikoissa ja ympärillä vallitsevaan seksistiseen kulttuuriin.

Seksiretostelun paheksuttavuudella on myös sukupuolittuneet ulottuvuutensa. Seksismi ja moralismi kohdistuvat tavallisesti naisiin slut-shamingin muodossa, mutta seksismillä on myös toinen puoli. Enbuske toteaa kolumnissaan, että verkossa naisilla tuntuu olevan erivapaus karuun miesten seksuaalisuutta, seksikkyyttä tai ulkonäköä koskevaan arvosteluun, eli juuri siihen, josta Cheekiä koviten syytettiin.

Tässä on jälleen yksi tasapainottelulauta aiemmin käsiteltyjen rinnalle. Pitäisi samanaikaisesti pitää yllä vapautta huulenheittoon, mutta huolehtia myös sopivassa suhteessa seksismin ja muun vahingollisen skeidan kitkemisestä. Pahimmassa tapauksessa seksipuheen suitsiminen vie kohti tympeää moraalinvartiomista, johon kovin moni tuskin haluaa palata. Mutta, jos pahinta törkypuhetta ei saa arvostella ja kitkeä, niin öyhöttäjät perivät koko valtakunnan ja prinsessa kähmitään kuoliaaksi.

Julkinen kohunlietsonta on kuitenkin tylppä instrumentti eettiseen tai yhteiskunnalliseen keskusteluun. Seiska sai varmasti haluamansa lukijat kyseenalaisella mustamaalaamisellaan ja skandaalinkehittelyllään. Kääntöpuolena on se, että hankalat ja vivahteikkaat kysymykset yksityisen ja julkisen rajapinnoista saavat nuijakäsittelyn. Tällaisten kohujen tarkastelu kriittisin silmin johtaa lähinnä lopputulokseen, jossa kasvatusta eivät kaipaa pelkästään puhelauluartistit, vaan koko saatanan kansakunta kieroista journalisteista törynhimoiseen yleisöön.

Harlem Shake ja Hannu Salama

Tanssivideosekoilu on hauska tapa piristää nahkeaa työpäivää, mutta totalitaarisessa tai uskonnollisten normien kuristamassa kulttuurissa siitä voi tulla vapaustaistelun väline. Esimerkiksi Egyptissä ja Tunisiassa Harlem Shake -possea on käytetty humoristisiin mielenosoituksiin konservatiiveja ja uskonoppineita vastaan. Sheikkaajat ovat saaneet toiminnastaan niin pamppua kuin syytteitä säädyttömyydestä - onhan ketkutus ilmiselvä osoitus länsimaisen (seksuaali)kulttuurin hapattavasta vaikutuksesta.

Ketkutusvastarinta ja siitä syntynyt poru kertovat paljon konservatiivisten islaminuskoisten maiden kulttuurisesta murroksesta. Nuoremmat sukupolvet ovat internetin maailmankansalaisia, eivätkä enää sulata jäykkiä uskonnollisia normeja ja konservatiivien valtapyrkimyksiä. Tämä muistuttaa elävästi 60-70-lukujen kotimaista kamppailuamme vapaamman seksuaalikulttuurin ja aateilmapiirin puolesta. Hannu Salaman jumalapilkkatuomio ja sheikkaajien saamat säädyttömyystuomiot ovat eriä pitkässä kamppailussa uskonnollisiin normeihin perustuvaa pönötystä ja pakkovaltaa vastaan.

Uskonnollisten järjestelmien murtamisessa on monissa kulttuureissa noudatettu samankaltaista kaavaa. Kun nuoren väestönosan arvomaailma muuttuu pysyvästi, ei hyökyä voi enää pysäyttää. Pari sheikkaajaa voidaan pidättää, mutta kun vuosien kuluessa uskonnollisten normien rikkomisesta tulee maan tapa, ei pakkovaltakoneisto voi enää asialle mitään. Koko ikäluokkaa on vaikea laittaa vankilaan ja jossakin vaiheessa nuoren ikäluokan edustajat päätyvät valtakoneiston osiksi ja alkavat syödä järjestelmää sisältä päin. Kun poliisikin sheikkaa, on vähän vaikeaa komentaa häntä pamputtamaan kanssasheikkaajia.

Kiinnostavaa on, että Lähi-idän maissa uskontokritiikki ja seksuaalinen kapina ovat nostaneet päätään käsi kädessä wanhan vallan alettua murentua. Ehkä tämä kertoo siitä, miten tärkeä rooli seksuaalisuuden kontrolloimisella on uskonnollisissa ja konservatiivisissa vallankäyttömalleissa. Vaikka Harlem Shake -meemi alkaa olla jo takanapäin, lisää on varmasti tulossa. Pitäkäähän mullahit kiinni turbaaneistanne!

Laittomat potkut seksibloggaajalle

Olen usein arvostellut amerikkalaista seksihysteriaa ja seksin skandalisoimista. Taustalla on ollut tunne siitä, että Suomessa asiat olisivat jotenkin paremmalla tolalla. Tämä on ollut kaiketi hyväuskoista isänmaallisuutta, jossa oma maa ja kulttuuri näyttäytyvät jollakin perustavammalla tavalla viisampina kuin kaukaiset seksihysteerikot. Valitettavasti asia on toisin.

Viimeisin seksihysterian uhri on City.fi:n seksibloggaaja Melissa Mäntylä, joka sai kenkää lastenhoitajan paikalta päiväkodista. Syynä on lehden mukaan se, että joku päiväkotilasten vanhemmista louhahti tajuttuaan, että lastenhoitaja juttelee avoimesti seksistä verkossa.

Aiemmin esimerkiksi Ilkka Kanervan ja Milla Jaakkolan tapauksissa seksihysteriaan pohjautunut ajojahti on johtanut heidän kannaltaan vakaviin seurauksiin. Myös muita politiikassa toimivia henkilöitä on ahdisteltu heidän seksi- tai ihmissuhteidensa vuoksi. Tämä on trendi, jonka toivoisin hiipuvan, mutta valitettavasti siltä ei näytä.

Mäntylän tapaus herättää kysymyksen siitä, millä tavoin seksibloggaaminen olisi este lastenhoitajan työlle? Tapauksessa erottamisen perusteeksi oli kerrottu nimenomaan blogi, ei esimerkiksi Mäntylän hillitön käytös työssään. Työn ulkopuolella käydyn blogikeskustelun ei pitäisi vaikuttaa työkelpoisuuteen mitenkään, eikä blogikirjoittelu ole laillinen irtisanomisperuste, ellei blogissa herjata työnantajaa tms.

Päiväkotilapsen vanhemman ilmaisema närkästys on seksuaalikielteisyyttä puhtaimmillaan. Valitettavasti tässä tapauksessa perusteeton seksiangsti sai vastakaikua päiväkodin johdossa. On mielivaltaista ja alhaista viedä toiselta työ omien ennakkoluulojen takia. Jos tällaiset omiin arvoihin liittyvät sattumanvaraiset irtisanomisperusteet kelpuutetaan, niin kuka tahansa voi olla seuraavaksi vasaran alla - ihmisillä kun on kaikenlaisia arveluttavia harrasteita, jotkut kun ovat esimerkiksi kokoomuslaisia, tanhun harrastajia tai kristittyjä...

Seksillä on yhä joihinkin ihmisiin niin maaginen vaikutus, että se riittää sokaisemaan heidän arviointikykynsä kokonaan. Tässä tapauksessa seksuaalisuuden ilmaiseminen tekstuaalisesti valittajan ja päiväkodin johtajan arvojen vastaisella tavalla riitti tahriintumiseen, joka hyökyi täysin Mäntylän ammatillisen pätevyyden tai muiden ominaisuuksien ylitse. Tämän johdosta hänen perusoikeutensa sivuutettiin tuosta vain.

Tällainen on hämmästyttävän primitiivistä ajattelua. Päiväkodin johtajan päätös edustaa suorastaan fasistista ajattelua, jossa oman arvoviitekehyksen turvin voidaan sortaa toisia ihmisiä, jos he ovat toimineet "väärällä" tavalla suhteessa arvioijan omiin käsityksiin. Tällä ajatusrakenteella on iljettävä kytkentä vakavampiin viharikoksiin, jotka noudattavat taustallaan aivan samanlaista logiikkaa: poikkeaminen ryhmän normeista oikeuttaa yksilön perusoikeuksien polkemisen, jopa väkivallan.

Mäntylä kertoo jutussa ajaneensa hiuksensa kiukustuneena saamastaan kohtelusta. Tarkemmin ajatellen päiväkodin johtajan ja valittajan pitäisi ajella päänsä (ja pukeutua pilottitakkiin), jotta heidät tunnistettaisiin fasisteiksi, joita he salaa ovat.

Niljakasta ja uhkaavaa

"Vaikutat kiinnostavalta tyypiltä, tulisitko kahville hotellihuoneeseeni?" Tämä lause esitettynä naiselle hotellin hississä ilta-aikaan on bloggaaja Phil Plaitin mielestä täysin sopimaton. Siinä on hänen mukaansa täysin ilmeinen hyökkäyksen uhka, predatory vibe.

Tarinan nainen on Rebecca Watson, joka osallistui puhujana skeptikkokonferenssiin ja joutui mainitun lähentymisyrityksen kohteeksi hississä. Rebecca kertoi videoblogissaan, että hän koki miehen lähestymisen hississä epämiellyttäväksi ja hän neuvoi muita miehiä välttämään sellaista.

Itse asia oli pieni sivujuonne Rebeccan videolla, mutta se nousi nopeasti Blogistanin parrasvaloihin ateistiguru Richard Dawkinsin puututtua aiheeseen blogin kommenteissa. Rikulla oli nähtävästi jäänyt sarkasmivaihde turhan suurelle kertaluvulle, sillä kommentit olivat kovin pisteliäitä verrattuna Rebeccan bloggaukseen. Oli miten oli, metakka keskittyi valkoisen, iäkkään ja rikkaan miehen ylivaltaan skeptikkopiireissä.

Valtavassa kommenttien ryöpyssä otettiin itsestään selvyytenä, että keskustelunavaus hississä oli ahdistelua ja sisälsi raiskauksen uhan. Eri mieltä olleet leimattiin nopeasti änkyröiksi, idiooteiksi tai pahuuden akselilla sijaitsevan miesliikkeen kätyreiksi. Raivo Dawkinsia, etuoikeutettua miestä, kohtaan oli suunnaton. Varsinainen tapaus tuntui jäävän keskustelussa taka-alalle.

Tapauksesta nostettiin esille erityisesti seuraavat asiat: 1) Naisesta on ylipäätään pelottavaa ja ahdistavaa olla yksin suljetussa tilassa (hississä) miehen kanssa. 2) Tällaisessa tilanteessa miehen tulisi pitäytyä puhumasta naiselle. Erityisesti henkilökohtainen kiinnostus, lähestymisyritykset tai seksiehdotukset ovat kiellettyjä. Ja 3) koska lähestyminen ilta-aikaan suljetussa tilassa voi johtaa raiskaukseen, on pelkkä lähestyminen raiskauksella uhkaamista.

Bloggaaja Phil Plait toteaa yksikantaan, että kyseessä oli "mahdollinen seksuaalinen päällekarkaus (potential sexual assault)".

Tällaiset projektiot ja tulkinnat kertovat varsin paljon bloggaajien maailmankuvasta ja seksuaalikäsityksistä. Mainittu tilannehan olisi voinut muuttua vallan toisenlaiseksi, jos olettaisimme Rebeccan reaktion tilalle mutkattoman kieltäytymisen ilman pelkoja. Koko tapaus ei enää olisi ollut mainitsemisen arvoinen. Tai vielä kiinnostavamman esimerkin saamme, jos nainen olisi vastannut kahvitarjoukseen kyllä. Lopputuloksena olisi hyvinkin voinut olla mahtava ilta tutustumisen ja ihanan seksin merkeissä.

Erilaisten mahdollisten skenaarioiden vertaileminen kertoo, että raiskauksen näkeminen ainoana mahdollisena lopputuloksena on valinta - ja hyvin synkkä sellainen. Toki Rebecca saa suhtautua tilanteeseen ihan millä tavalla hän tahtoo; ongelmana onkin blogikeskustelun asennemaailma, jossa Rebeccan pelko nostetaan yleiseksi normiksi, jonka perusteella kaikkien pitäisi toimia.

Phil Plait kirjoittaa, että tilanne oli ahdistava, vaikka miehellä olisi ollut "jalot aikeet". Tämä paljastaa, että Philin mielestä seksuaaliset aikeet ovat pahoja ja epätoivottavia, ja että viittauskin seksuaaliseen suuntaan (kokijan mielessä) tekee tilanteesta ahdistelua. Mikä kolkko kuva seksuaalisuudesta tämä onkaan!

Huomaavaisuus ja kohteliaisuus ovat ilman muuta hyveitä, joiden avulla sosiaalisesta elämästä tulee jouhevampaa. Ne eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaista sanaa ja lähestymistä pitäisi harkita katastrofiskenaarion kautta. Emme voi ennalta tuntemattomia ihmisiä kohdatessamme varoa jokaista mahdollista herkkyyttä, traumaa tai pelkoa.

Kun yliherkkyys ja poliittinen korrektius yhdistetään keskustelussa haluttuun tapaan, joudumme tilanteeseen, jossa miltei kaikki romanttiset tai seksuaaliset lähestymisyritykset ovat ei-toivottua käytöstä.

Murrosikäisten poikien touhua

Vaihda Raamattusi pornoon -tempaus on onnistunut oivallisesti jo ennen alkuaan. Tempauksen tavoitteena on ollut härnätä esille asenteita, jotka kumpuavat Lähi-idän uskontojen ja seksuaalisuuden vuosituhantisesta ongelmallisesta suhteesta.

Närkästyneitä vastalauseita on tullut runsaasti niin tempauksen Facebook-sivulle kuin keskustelupalstoillekin (Ilta-sanomat, Uusi-Suomi, Kauppalehti, pahamaineisetvauvafoorumit...). Toki joukossa on paljon tempauksesta ilahtuneitakin, mutta tuohtumus on ilmassa sakeana kuin pohjolan sääskiparvi.

Lystikkäintä näissä keskusteluissa on huomata härnäyksen osuvan maaliin. Poliittisesti korrektit kulissit repeilevät kun vapaa-ajattelijoita syytetään ahdasmielisiksi, sovinisteiksi, murrosikäisiksi ja heidän päälleen langetellaan yhtä jos toistakin kirousta omahyväisen ylemmyydentunnon suojista.

Sokeus kulttuurihäiriköinnille ajaa tuohtujat juuri siihen ansaan, johon heidät haluttiinkin. Kuvien raastamisella ja pönäkän arvokkuuden murentamisella on pitkät perinteet filosofiassa ja modernissa populaarikulttuurissa. Monet suuret kreikkalaiset, Sokratesta myöten, olivat tunnettuja epäsovinnaisuudestaan, jonka tavoitteena oli paljastaa olemassaolevien ihanteiden ja käytäntöjen ohuus. Myös Nietzsche on tunnettu kristinuskoon kohdistuneesta vasaroinnistaan.

Nykyisessä populaarikulttuurissa "haistakaa vittu" -journalismin suuri esikuva on tietysti Larry Flyntin Hustler. Tästä hyvästä mies on yritetty tappaa useaan otteeseen. Muita mainittavia uranuurtajia ovat olleet MAD ja underground-sarjakuva kokonaisuudessaan. Kotomaassamme samaa linjaa edustaa Pahkasika ja ajoittain teekkarien itseironinen huumori. Punk-kulttuuri on henkeen ja vereen äkkiväärää. Sen koko olemassaolo perustuu epäsovinnaisuuden kultivoinnille.

Korrektiuteen perustuva arvontunto on vallankäytön keino, jota kunnon kansalaisiksi itsensä luokitteleva enemmistö käyttää. Naurunalaiseksi tekeminen on vastalääkettä sovinnaisuudelle, jonka todellinen tarkoitus on ainoastaan kyykyttää niitä, jotka eivät halua sopeutua vallitsevaan arvomaailmaan tai elämäntapaan.

Pornotempauksen tarkoitus onkin siis räjäyttää kertynyt lika poliittisen korrektiuden päältä ja osoittaa, millainen on ihmisten käsitys "arvokkaasta ja oikeasta", silloin kun heidät saadaan kiinni housut nilkoissa. Kun sovinnaisuuden rajoja tarpeeksi tökitään, niin syntyvä närästys paljastaa kaikenlaisia henkisiä oksennuksia.

Näiden parhaimmistoa on ehdottomasti tempauksen syyttäminen "murrosikäisyydestä". Tässä katteeton ylemmyydentunto tulee erittäin hyvin esille. Murrosikäisten nuorten kapina vanhempiensa arvoja kohtaan on jokaisen sukupolven käymä taistelu. Sovinnaisuuteen jumiutuvat vanhemmat eivät pysty näkemään kapinassa mitään hyvää. He olettavat, että heidän omahyväisen pullea olemisensa edustaa ihmisyyden parhautta. Sen kyseenalaistavat nuoret ovat "ongelmatapauksia", halveksuttavia ja väheksyttäviä.

Samaa halveksuntaa pyritään levittämään kaikkeen ei-toivottuun. Sovinnaisia ihmisiä ei kiinnosta kysyä, miksi pitäisi toimia sata vuotta vanhan typerän tavan mukaan tai miksi pitäisi kunnioittaa tuhansia vuosia vanhaa taikauskoa nykyelämän ohjenuorana. Heistä tällaisten kysymysten esittäminen on vain keskenkasvuista ja ärsyttävää. Maailma on heille valmis sellaisenaan - kunnes he huomaavat pudonneensa maailman menosta jo reilun aikaa sitten.

Paheksunta ja tuomitseminen on enemmistön käyttämää painostusvaltaa. He väittävät tietäväntä mikä todella on arvokasta, oikeanlaista seksiä, aikuista, kaunista ja hyvän maun mukaista. Myös muiden pitäisi alistua heidän arvoihinsa. Porno ei ainakaan kelpaa heille (vaikka hekin käyttävät suljettujen ovien takana) , eikä arvokasta ja pömpöösiä uskonnollisuutta saa pilkata.

Kun tempausta syytetään ahdasmielisyydestä ja mauttomuudesta, on hyvä muistaa, että juuri liberaali yhteiskunta sallii kaikenlaiset maut. Jos eläisimme uskonnollisen dogmin kantapään alla, ei mauttomuudelle olisi sijaa - virallisen elämäntavan rikkojat olisivat linnassa tai mullan alla. Tätä voi käydä testaamassa esimerkiksi kiihkeän katolisissa yhteisöissä tai Iranissa.

Julkinen mauttomuus on hieno asia. Se on vapauden indikaattori.

Sossua ahdistaa

Seksin olemassaolosta johtuva ahdistus saa usein surkuhupaisia muotoja. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston johtoporras on niin ahdistunut seksin olemassaolosta, että on ryhtynyt erilaisiin käytännön toimiin seksin poistamiseksi työmaaltaan. Toimenpide ei ole ihan pieni, sillä sossun henkilöstöön kuuluu yli 10000 henkilöä.

Sossun johtoportaan mielestä tyypillinen työntekijä katselee pornoa kaiket päivät työkuutiossaan. Sen vuoksi koko verkkoon on asetettu estojärjestelmä, joka estää kaikki seks-alkuiset sanat sekä kaiken muun tuhmalta vivahtavan. Koska työntekijät ovat myös epäluotettavia lurjuksia, myönnytyksiä estoon ei saa kuin erikseen valittamalla. Silloinkin pitää nimetä juuri se sivu, jolle haluaa.

Erityisen nerokasta estojärjestelmässä on se, että monissa sosiaaliviraston pisteissä asioi paljon ihmisiä, joilla on monenlaisia SEKSuaalisuuteen liittyviä ongelmia, joihin he kaipaavat apua. Jos työntekijät pääsisivät vapaasti internetin SEKSuaalitiedon pariin, he saattaisivat vaikka villiintyä ja antaa asiakkailleen asiantuntevaa neuvontaa! Erityisesti lastensuojelun puolella vaara joutua puhumaan SEKSistä on ilmeinen, koska SEKSuaalisen hyväksikäytön tunnistaminen on isona pallukkana viraston virallisissa papereissa.

Sossussa työskentelee henkilöitä myös SEKSuaalineuvojan ja SEKSuaaliterapeutin pätevyydellä. Heille ainakaan ei voi antaa pääsyä SEKSiasioita sisältäville verkkosivuille... sillä kaikkihan tietävät, että internet on synnin pesä ja huoruuden linnake, eikä siellä voi olla mitään hyödyllistä tai työasioihin liittyvää.

Koska internet ja muut pahat mediat ovat kuitenkin päässeet pilaamaan sossun työntekijöiden itsekunnioituksen ja arvostelukyvyn, on johtoporras viisaudessaan päättänyt antaa työntekijöille hiljattain tarkat pukeutumisohjeet, joissa erikseen säädetään hameen pituus ja kaula-aukon korkeus. Ennen kuin tällainen ohjeistus oli, suurin osa sossun työntekijöistä maleksi viraston käytävillä narutangoissa - sukupuolesta riippumatta.

On hyvä asia, että isotäti valvoo ja pitää huolta, sillä pieni työtekijä-parka ei osaa itse pukeutua säädyllisesti eikä hallita internetin käyttöään. Kieltämällä tehdään maailmasta parempi paikka!

Iiiik, homoja!

Muslimifutareiden mielestä vastaan tullut homojoukkue oli niin pelottava, että he katsoivat parhaaksi peruuttaa ennalta sovitun ottelun. Ilmeisesti muslimien mielestä homoista lähtee jotakin sellaista homokaasua, joka salakavalasti muuttaa heidätkin homoseksualisteiksi.

Uskonnollisia tunteita ja niihin liittyvää jäykkäniskaisuutta käytetään toistuvasti perusteluna huonolle käytökselle, toisten syrjinnälle ja umpimielisille näkemyksille. Kristinuskon maallistuessa moisten ääliöiden määrä on vähentynyt tasaista tahtia. Näyttää siltä, että joudumme käymään saman väsytystaistelun uudestaan muslimien kanssa.

Maailman kaikkien vääryyksien keskellä on käsittämätöntä, että joku viitsii vaivata päätään homoseksuaalisuuden kauheudella. Tällaisen idiotismin selittämiseksi tarvitaankin jotakin niin naurettavaa kuin sokeasti hyväksytty uskonnollinen traditio.

Sukupuolittunutta väkivaltaa

En ole aiemmin kirjoittanut suoraan henkilökohtaisista kokemuksistani. Tällä kertaa teen poikkeuksen, koska aihe on erityisen mehukas. Otetaan siis sille! Kukin ottakoon mitä haluaa...

Olin juuri Apulanta-yhtyeen keikalla eläytymässä rock-heavy-grunge-punk -tunnelmiin ja moiseen toimintaan kuuluu myös pogoominen, pomppiminen ja hikinen liiskaantuminen toisten kehoihin väkijoukon puristuksessa. Niille, jotka eivät ole eläneet punkin tai uuspunkin aikakausia, kerron että pogoominen on raisua, mutta vaaratonta ja väkivallatonta poukkoilemista vauhdikkaan musiikin tahdissa.

Rock-musiikkia kuuntelemaan oli myös tullut runsaasti pikkujoulutunnelmaisia nuoria naisia, joilla oli ilmiselviä vaikeuksia sopeutua energiseen liikehdintään esiintymislavan etureunan tuntumassa. He yrittivät tiukasti pysyä paikallaan väkijoukon liikehtiessä sekä murjottivat ja tönivät kaikkia, jotka heihin vahingossa osuivat.

Oman tilan ja kehollisen koskemattomuuden ajatukset eivät päde tiiviissä väkijoukossa eturivin tuntumassa, missä eläytyminen ja liikehdintä on rajuinta. Jos sinne välttämättä haluaa änkeä (lähelle iiiihania esiintyjiä), niin pitää myös osata varautua tungokseen ja tahattomaan tönimiseen. Oman kehollisuutensa kanssa pitää olla tuollaisissa tilanteissa niin sinut, että jokaisesta osuma ei muutu ongelmaksi.

Todella häiriintynyttä on kehollisuusongelmien purkaminen väkivallalla. Osalla lavan edessä patsastelevista tytöistä on sellainen käsitys, että on hyvä iskeä kyynärpäällä eloisasti tanssivia tai pogoovia ihmisiä, jos nämä vahingossa osuvat heihin. Eivätkä näiden raivottarien kyynärpääiskut ole välttämättä kevyitä huomautuksia, vaan eräskin päätti täräyttää minua hampaat irvessä kylkiluihin.

Ilmeisesti minua päätä lyhyemmällä tytöllä oli jonkinlainen kuvitelma sukupuolensa tarjoamasta väkivaltamonopolista. Hän luultavasti kuvitteli, että naisena hän saa lyödä miestä vapaasti, mutta mies ei saa lyödä häntä. Itse olen sen verran tiukka tasa-arvon kannattaja että annoin välittömästi samalla mitalla takaisin...

Joillakin naisilla tuntuu olevan uskomaton määrä sukupuolitunutta röyhkeyttä. He kuvittelevat voivansa ilmoittaa säännöt väkijoukon liikkeille rokkikeikalla. Lisäksi he kuvittelevat voivansa kertoa mielipiteensä lyömällä toisia ihmisiä - ja selviytyvänsä siitä kuiville vetoamalla naiseuteensa. Jotkut miehet ovat myös niin pöhköjä, että he puolustavat mieluusti tyttöystäviensä röyhkeää käytöstä asettumalla kilviksi siinä vaiheessa kun tönivä, kampittava ja hakkaava neitokainen alkaa joutua pulaan käytöksensä takia.

Opetelkaa edes vähän hyväntahtoisuutta toisia ihmisiä kohtaan. Jooko?

Antakaa kaikkien kanervien kukkia

Ameriikan mallin mukainen skandaalinnälkä on nähtävästi pesiytynyt kotomaahamme pysyvästi. Tässä mallissa poliitikko pakotetaan eroamaan tehtävistään, jos hän osoittaa jonkinlaista seksuaalista aktiivisuutta tai kiinnostusta muille kuin kristillisin menoin vihitylle puolisolleen - ja puolisollehan ei tarvitse edes seksuaalista kiinnostusta osoittaa, puoliso vain edustaa hyväntekeväisyysjuhlilla...

Juuri äskettäin palliltaan putosi New Yorkin kuvernööri ostettuaan seksiä. Kiintoisaa on se, että seksin osto ei ole laitonta New Yorkin osavaltiossa. Asiaan on myöhemmin liitetty erilaisia selityksiä siitä, että kuvernööri olisi käyttänyt edustustiliään väärin tms. Virasta eroaminen tapahtui kuitenkin suorana reaktiona seksikohuun. Jos rahasotkut joskus jonkin tuomion poikivat, niin tuskinpa se ylittää kansainvälistä uutiskynnystä kuten seksijuttu teki.

Samaan malliin täällä pikku-Amerikassa on kohuttu Kanervan tekstiviesteistä. Mediahässäkkä herättää muutamia kysymyksiä. Miksi kenenkään pitäisi saada tietää, mitä Kanerva viestittelee tuttavilleen? Miksi se kiinnostaa? Miksi yleiseltä kannalta merkityksetöntä yksityisasiaa on uutisoitu mielettömän palstatilan voimin jopa ns. vakavia lehtiä myöten? Miksi kolumnistit sun muut "näkökulmien" kirjoittajat hyökkäävät, vihjailevat ja syyttävät Kanervaa ilman perusteita?

Kyseessä näyttäisi olevan formaattikohu. Amerikkalainen seksipaniikki on otettu käyttöön sellaisenaan poliittisen pelin apuvälineeksi. Vielä kohun alkuvaiheessa Katainen on ollut kiusaantuneesti "älkää nyt oikeesti jaksako" -kannalla, mutta median jatkuva pamputtaminen lienee katkaissut hänen moraalisen suoraselkäisyytensä. Joissakin kommenteissahan on syytetty välillisesti jopa Kataista "heikoksi johtajaksi", kun hän ei tee asialle mitään. No, viides vallan mahti, sokea typeryys, pystyi erottamaan ulkoministerin virastaan kesksen kauden.

Monen kommentaattorin mielestä jotakin väärää ja likaista on varmasti tapahtunut. Mitä se mahtaa olla?

1. Hirveän paljon tekstareita on lähetetty virkakännykästä.

- Eivätkö arvostelijat ole koskaan käyneet keskustelua tuttavansa kanssa tekstiviestein? 200 viestiä ei ole järin paljon esim. kuukauden ajassa. Tällä hetkellä myydään liittymiä, joissa on 1000 tekstarin potti. Jos pitää tekstiviesteistä viestintämuotona, kuten monet nuoret nykyään, viestejä tulee lähetettyä paljon. Tyhmimmät ovat kärkkäästi kysyneet, missä välissä Kanerva on viestit ehtinyt lähettää. No, niitä voi lähetellä tauoilla, vessassa, bussissa, taksissa, kotona, sängyssä. Kotitehtävänä voi keksiä vielä pari helppoa tilannetta viestin lähettämiseen.

Ja sitten se virkakännykkä... Ooh, kyllä nyt on mennyt valtiolta parikymmentä euroa kankkulan kaivoon. Luultavasti virkakännykkää saa kuitenkin sopimuksen mukaan käyttää myös yksityisasioihin. Silloin kukaan ei voi ruikuttaa siitä, jos sitä myös käytetään niihin.

2. Viestit ovat sisältäneet seksiasioita tai -vihjauksia (eikä Kanerva ole sitä tunnustanut ajoissa).

- Seksiasiat ja -vihjaukset kuuluvat ihmisten väliseen normaaliin viestintään. Myös niitä pidetään yleensä yksityisasioina. On käsittämätöntä moralisoida sitä, että joku viestittelee seksijuttuja toiselle. Tässä tapauksessa vastaanottajaa eivät ole viestit häirinneet, vaan hän on osallistunut aktiivisesti viestinvaihtoon. Ketään ei tunnu kiinnostavan Tukiaisen viestit tai niiden määrä. Miksi ei? Pitäisikö Tukiaisenkin erota kaikista tehtävistään? Nimittäin, jos kaikki seksiviestejä (millä keinolla tahansa) lähetelleet ihmiset pakotetaan eroamaan tehtävistään, niin syntyy mittava työvoimapula. Minäkin eroan heti!

Pitäisi varmaankin tehdä niin kuin Ameriikan-irstailija Larry Flynt teki. Hän tarjosi miljoona dollaria kaikista poliitikkojen dokumentoiduista seksipaljastuksista. Vastaavan palkkion voisi laittaa kaikkien mediassa kirkuneiden moralistien päälle. Kaivakaa esimerkiksi Tuija Nurmen ja Marja Tiuran elämä ylösalaisin, ehkä jotakin löytyy...

Ja mitä tulee tunnustamiseen. Ei kai kukaan voi olettaa, että ihmisen täytyy leväyttää yksityiselämänsä auki heti, kun joku tulee vähän härkkimään. On täysin ymmärrettävää, että Kanerva halusi pitää asiat ominaan mahdollisimman pitkään. Se saattoi olla huono ratkaisu matelemista edellyttävän poliittisen uskottavuuden kannalta, mutta jokaisella on oikeus pitää kiinni yksityisasioistaan - jopa politiikan huipulla. Ja miksi madella ja pyydellä anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään väärää?

3. Poliitikon tavat hoitaa yksityiselämäänsä ovat merkityksellisiä hänen työnsä kannalta.

- Tämänkaltaisia väitteitä on esitetty useissa eri muodoissa. Eräs muotoilu on viestintäoikeuden tutkijan Päivi Tiilikan: "- satojen tekstiviestien lähettäminen muulle kuin seurustelukumppanille voi osoittaa vallankäytön kannalta merkityksellisiä piirteitä" (HS 28.3.2008). Täytynee tehdä Tiilikasta valtakunnan yksiavioisuusvaltuutettu, jolle tulevaisuudessa annetaan oikeudet määrätä kivitystuomioita aviorikoksista jne.

Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu oikeus solmia suhteita toisiin ihmisiin siviilisäätyyn tai seurustelustatukseen katsomatta. Tiilikan viattoman ahdasmielinen kommentti jatkuu: "on ollut perusteltua kertoa, että ministeri viestittelee nuorille naisille". Mitä jos viesti olisi ollut vanhalle naiselle, keski-ikäiselle naiselle tai nuorelle miehelle tai transseksuaalille? Mitä muuta Tiilikan kommentti heijastelee kuin perinteisten kristillisten perhearvojen kritiikitöntä hyväksyntää? Ja samalla pyrkimystä ihmisten perusoikeuksien kaventamiseen naurettavilla ikä- tai uskollisuusperusteilla.

Koko väitetyypin ongelma on sen maagisen kokonaisuuden olettamus. Sen mukaan nimittäin ihminen ei voi hoitaa elämänsä erillisiä osa-alueita erilaisin tyylein. Eli keittiönsä sotkuiseksi jättävä on välttämättä sotkuinen myös työasioissaan, vai? Arkikokemus osoittaa tällaisen ajattelun kirkkaasti vääräksi. Erityisesti kontrasti tunnetaan työn ja yksityiselämän välillä. Joku voi hoitaa työnsä raivoisan säntillisesti ja tehdä samalla hirvittävän paljon ylitöitä. Tällöin hän välttämättä nipistää ihmissuhteiltaan, kodiltaan jne. Lisäksi olisi kiinostavaa kuulla perusteltu analyysi siitä, millä tavoin tekstiviestien lähettäminen nuorelle naiselle osoittaa "vallankäytön kannalta merkityksellisiä piirteitä" tai heijastelee Kanervan kykyä hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa? Oikeuskansleria myöten on todettu, että Kanerva on hoitanut työnsä moitteettomasti (puuttumatta siihen, mitä mieltä joku hänen politiikastaan on).

Loppukommenttina viittaan Ritva Liisa Snellmanin toteamukseen hänen kolumnissaan (HS 28.3.2008). Hänen mukaansa olemme kiinnostuneet Kanervan tilanteesta siksi, että saamme hänet näin "hoitelemaan nolot hommat puolestamme". Seksikumppanin löytämisen vaikeudet, ihmissuhteiden ongelmat, luottamuksen hataruus, nolot tilanteet ja epäonnistumiset ovat kaikki osa omaa elämäämme. Turhautuminen ja parisuhdekulttuurin tekopyhyys saattavat olla niitä tekijöitä, jotka saattavat jotkut moralistiseen psykoosiin. Toisten elämään puuttuminen on helppo tapa kääntää huomio pois omasta elämästä ja sen ongelmista.