27.2.2026

When Justice Fails

Over four years ago, I became the target of a false sexual crime allegation by my ex-partner. When I left the relationship that had become toxic due to my ex-partner’s behavior, they retaliated by filing a groundless police report against me. The case was first handled in a district court, which saw things clearly and dismissed the charges. However, the Court of Appeal instead convicted me of a sexual offence.

The Court of Appeal’s decision was based on a shaky understanding of BDSM sex and consent. The decision reeks of a conservative mindset and a weak grasp of matters of sexuality. The central and crucial error of the judges was that they did not understand a consent practice, which is very familiar to the BDSM community: pre-negotiated ongoing consent.

In its ruling, the Court of Appeal required that separate explicit consent should be obtained immediately before each sexual act. A requirement that is unfounded and unsustainable.

The public statement about the case gave a completely misleading impression, which I am trying to correct in this text. Unfortunately, the picture will still stay incomplete, because I cannot reveal personal details about my ex-partner: their identity, mental health or the actual claims they made, even though they would be relevant for understanding the case fully. Still, I try to shed as much light as I can without violating court-imposed confidentiality.

I would be ok with total disclosure, because I know I have not done anything wrong, but the court chose to protect the liar and their own incompetence by issuing a non-disclosure ruling. However, I’d be happy to discuss the case in depth, if someone wants to contact me about it.

The justice system’s practice of keeping all sexuality-related cases secret must be criticised in this case and in general. Such practice is increasingly criticized in research, but the arguments never see the light of day due to the rampant secrecy rulings. Researcher Antti Korpi (2024) considers the evidentiary threshold for sexual crimes too low and calls it a violation of the presumption of innocence. Secrecy means that judicial blunders do not face public scrutiny, because all crucial information is withheld.

This case is naturally personally important to me, but it is also important as a question of sound principles regarding sexual ethics. I have worked a couple of decades as an activist and as an expert promoting a sex-positive and consent-based sexual culture. I think that it is extremely important that a question concerning the acceptability of consent practices within the BDSM community and sexual minorities does not rest on a flimsy Court of Appeal ruling.

My case unfolded as follows. On New Year’s Eve 2021, my ex-partner and I engaged in a BDSM session involving consensual sleep sex. It is a power exchange session in which I have sex with my sleeping partner, who has given me the power to act in the sex session in the way I see fit, but within pre-negotiated limits.

Because I am very careful with consent matters, we had beforehand discussed our BDSM practices in detail, creating a consent framework: a mutual understanding of boundaries and desires that would govern all BDSM sessions between us. We discussed and decided to do a sleep sex session in the evening and carried it out in the same night. There was no need to negotiate details of the session at that moment because both of us knew very well each other’s limits and what kind of sex was desired. As always, there was a possibility to voice any specific wishes and limits during the discussion, but nothing specific did not emerge.

Several months later I ended our relationship, because my ex-partners behavior has become increasingly toxic and unhinged. My ex-partner reacted with aggression, rage and violence. And immediately after that, they made the claim that the anal sex in the sleep sex session had not been consensual.

The claim was blatantly false, of course. In fact, there was pre-negotiated ongoing consent in place to anal sex and many other sexual and BDSM acts. These acts had been an essential part of our everyday sex. We also discussed them explicitly, because we were doing BDSM and roleplay sessions involving CNC and rough sex scenes, which were included in my ex-partners must have list. In BDSM explicit discussions regarding consent are vital to safe and fulfilling sessions.

Due to my ex-partners life situation at the time, I chose to document our pre-agreed consent framework. We used the online service Kinx List, filled the checklists, and printed them. Just by chance my ex -partner also signed their list as a joke. All of the various sexual acts done in the sleep sex session were included in the Kinx List under general consent. All of the acts were agreed upon in the same way, including anal sex, which was common between us. No hard or soft limits were breached, which was not even claimed by them. It is important to note that it is not acceptable to withdraw consent months after the fact.

The Court of Appeal argued that it was a sexual offence, because I had not asked for permission for each sexual act separately immediately before the session. A carefully created, implemented and documented ongoing consent was not enough for the Court of Appeal, even though all the sex that occurred was within the pre-agreed limits.

By that point, our relationship had already lasted about one and a half years, so all sex acts included in the sleep sex session were common and known to us, and well desired by my ex-partner. BDSM sex had been a central part of our relationship from the very beginning. At our first meeting, we discussed fantasies involving power play and even rougher sexual desires like violent rape fantasies and such. During our relationship, we had had multiple sessions that were similar to the New Year’s Eve session.

Our pre-negotiated consent framework formed the basis for all BDSM sex. In case of any new or unusual practices, I always negotiated separately, but when we went for familiar sessions, we didn’t need to ask for consent again and again, but instead relied on known and documented limits and desires. This is called opt-out consent practice, and my ex-partner even admitted that this was the case. I had no reason to believe that this one time should have been treated differently, nor did my ex-partner set any special boundaries for that session when we discussed it beforehand.

On New Year’s Eve, the sleep sex session was consensual in two ways:
  1. Sleep sex is a power-transfer session in which the submissive partner consciously gives the dominant partner the authority to act as they see fit in the session within pre-negotiated limits. By desiring to do sleep sex with me, my ex-partner knew and accepted that I would make the decisions alone during the session regarding what sexual acts to perform. Merely this fact, their informed acceptance, made everything done during sleep sex consensual. Power transfer explicitly includes acceptance that agency is temporarily handed over, within mutually pre-agreed boundaries.

  2. We had negotiated and documented our boundaries and desires for BDSM sessions in advance, thus making them well known to both. The Kinx-List document was also printed and our names were written there by hand. During the sleep sex session, I stayed completely within the agreed boundaries and only did what my partner had explicitly desired.
Thus, in this BDSM session, like in all other sexual situations between us, I acted according to our ongoing agreement and in line with my ex-partner’s boundaries and wishes. I cannot understand, nor accept, how the Court of Appeal could interpret my actions as a sexual offence. And nor should any kinky person, who does CNC, role-play or any other sessions, that require pre-negotiation.

From the perspectives of sexual ethics and philosophy of law, a pre-agreed consent framework, a mutual ongoing understanding of boundaries and desires, is legitimate consent to sex, unless it is explicitly withdrawn or limited. Such a consent framework actually exists, in all relationships, at least implicitly, through a practice established over time. In most relationships, kissing, hugging, erotic touching, changing sex positions or engaging in familiar sexual practices are accepted based on implicit mutual understanding without needing to ask consent every single time.

In relationships that include BDSM sex, consent frameworks are often explicit and detailed. It’s common to negotiate boundaries and desires beforehand, and to talk through different possible session scenarios. Many even write down the consent framework, either informally or using ready-made checklists (like we did). Different ways of documenting the consent framework may vary, but most of them include personal limits and boundaries, desired sexual acts, and potential interests for future exploration.

The Court of Appeal’s requirement that consent must always be requested explicitly just before every sexual act would, when broadly applied, mean that many previously acceptable BDSM sessions would suddenly become rape or assault. And not only BDSM sessions, but thousands of regular sexual situations as well. For example, a sudden hug, an erotic kiss, waking one’s partner up with sexual touching, or initiating any sexual activity spontaneously would now count as sexual crimes according to the Court of Appeal, unless there were an explicit consent request each time, even if there was a prior mutual agreement ongoing in the relationship.

Such a strict and rigid stance on consent is unsustainable. It undermines individuals’ sexual autonomy in a way that turns back on itself. The purpose of legislation and jurisprudence is to protect sexual autonomy, not needlessly and arbitrarily restrict it. The Court of Appeal’s stance removes the right of the individual to use their sexual autonomy freely, to negotiate and agree on their sexual practices in a way all parties choose themselves. An individual should always be able to exercise their sexual freedom to act as they wish within ethical limits, provided that they have not been subjected to coercion or manipulation. Limiting this freedom, especially in cases involving marginalised sexualities, is discrimination.

In an earlier blog post I explained in detail how I negotiated consent and ensured my ex-partner’s wellbeing even during intense BDSM sessions. I have always sought to act clearly, transparently and kindly in sexual situations, and did so in this relationship as well. I even documented our consent framework in writing, because I thought that was necessary given my ex-partner’s condition at the time. And it is only fair to remind that the responsibility to do so was not solely mine, but it is always shared equally in all relationships.

I’m unfortunately not allowed to share all the details about my ex-partners condition and behaviour, and their shadow dancing with the truth, because the court has declared such matters confidential. What I can say, though, is that during the process they were caught distorting the truth multiple times; their story changed a lot during the process and it did contain essential false claims and contradictions. The Court of Appeal gave this no weight even though in cases like this it is crucial to assess the plausibility and coherence of testimonies.

This was a mistake of which I will hold them accountable. My sense of justice cannot accept that a lie can win, or that a court of justice can work so carelessly and incompetently. I remain, perhaps naively, convinced that the injustice must be corrected, and that the legal protection of thousands of BDSM practitioners must not collapse just because authorities are clueless about the complexities of sexuality and consent.

25.7.2025

Kun oikeus pettää

Jouduin entisen kumppanini valheellisen seksuaalirikosväitteen kohteeksi vähän yli neljä vuotta sitten. Kun lähdin vaikeaksi muuttuneesta ihmissuhteesta hänen myrkyllisen käytöksensä vuoksi, hän kosti lähtöni tekemällä minusta perättömän rikosilmoituksen. Asiaa käsiteltiin ensin käräjäoikeudessa, joka näki asian oikean laidan ja hylkäsi syytteen. Hovioikeus sen sijaan antoi minulle tuomion seksuaalirikoksesta. 

Hovioikeuden ratkaisu perustuu hataralle ymmärrykselle BDSM-seksistä. Siitä paistaa läpi ylimalkaisuus ja heikko osaaminen seksuaalisuuden kysymyksissä. Keskeisin, ja ratkaisevin, hovioikeuden virhe oli se, että tuomarit eivät ymmärtäneet, mitä tarkoittaa BDSM-yhteisölle hyvin tuttu suostumuskäytäntö: ennalta sovittu suostumus. Hovioikeus edellytti ratkaisussaan, että jokaiseen seksiaktiin olisi pitänyt hankkia erikseen suostumus välittömästi ennen seksitilannetta, mikä on perusteeton ja kestämätön vaatimus.

Julkinen tiedote antoi asiasta täysin harhaanjohtavan kuvan, jota pyrin parhaani mukaan paikkaamaan tässä tekstissä. Kuvaan jää valitettavasti yhä aukkoja, sillä en saa paljastaa tässä entisen kumppanini henkilöön, terveydentilaan ja väitteisiin liittyviä asioita, vaikka ne olisivat olennaisia tapauksen ymmärtämisen kannalta. Pyrin kuitenkin valottamaan asiaa parhaani mukaan rikkomatta salassapitomääräyksiä. 

Haluan myös kritisoida oikeuslaitoksen käytäntöä pitää kaikki seksuaalisuuteen liittyvät tapaukset salattuina. Niihin kohdistuu tutkimuksissa koko ajan enemmän kritiikkiä, joka ei pääse päivänvaloon salaamisen vuoksi. Esim. tutkija Antti Korpi (2024) pitää seksuaalirikosten näyttökynnystä turhan matalana ja syyttömyysolettamaa rikkovana. Salaaminen johtaa myös siihen, että tuomioistuinten tunarointi ei joudu julkisen arvostelun kohteeksi. 

Teen hovioikeuden ratkaisusta valituksen korkeimpaan oikeuteen, koska asia on luonnollisesti minulle henkilökohtaisesti tärkeä, mutta se on tärkeä myös seksuaalieettisenä periaatekysymyksenä. Olen tehnyt pari vuosikymmentä työtä aktivistina seksipositiivisen ja suostumusperustaisen seksuaalikulttuurin rakentamiseksi, ja pidän erittäin tärkeänä sitä, että BDSM-yhteisöä ja seksuaalivähemmistöjä kriittisesti koskeva kysymys suostumuskäytäntöjen hyväksyttävyydestä ei jäisi hovioikeuden hataran ratkaisun varaan.  

Ryhdyin uutenavuotena 2021 entisen kumppanini kanssa BDSM-sessioon, jossa tehtiin uniseksiä. Uniseksi on BDSM-termein vallansiirtosessio, jossa ryhdyn seksiin nukkuvan kumppanini kanssa siten, että hän on antanut minulle vallan toimia seksitilanteessa haluamallani tavalla ennalta sovituissa rajoissa.  

Koska olen hyvin huolellinen suostumusasioissa, olimme keskustelleet BDSM-sessioiden käytännöistä yksityiskohtaisesti etukäteen ja muodostaneet suostumuskehyksen eli yhteisymmärryksen rajoista ja toiveista, joiden mukaisesti BDSM-sessioissa toimitaan. Sovimme uniseksistä samana iltana ennen sen toteuttamista. Yksityiskohdista ei ollut tarpeen sopia, koska kumpikin meistä tiesi hyvin, missä toistemme rajat menivät ja millainen seksi oli toivottua. 

Entinen kumppanini alkoi väittää vasta kuukausia myöhemmin, eron jälkeen, että uniseksisessiossa toteutettuun anaaliseksiin ei ollutkaan suostumusta. Tosiasiassa anaaliseksiin ja moniin muihin asioihin oli jatkuva suostumus, koska niistä oli sovittu ennalta suostumuskehyksellä, joka oli myös dokumentoitu Kinx List -verkkopalvelun avulla. Uniseksitilanteessa oli monenlaista seksiä, joista kaikista oli sovittu samalla tavalla. Ei ole hyväksyttävää vetää suostumusta pois vasta kuukausien päästä tapahtuneesta, ja väittää tapahtunutta rikokseksi.

Hovioikeuden mielestä kyseessä oli seksuaalirikos, koska en ollut pyytänyt erikseen lupaa kaikkiin toteutettuihin seksiakteihin välittömästi ennen seksitilannetta. Huolellisesti toteutettu ja dokumentoitu ennalta sopiminen ei siis riittänyt hovioikeudelle, vaikka kaikki tilanteessa tehty seksi oli ennalta sovitun suostumuskehyksen mukaista. Suhde oli kestänyt tapahtumahetkeen mennessä jo noin puolitoista vuotta, joten mistään uudesta ja yllättävästä tilanteesta ei ollut kyse.

BDSM-seksi oli keskeisessä roolissa suhteessamme aivan sen alusta asti. Ensimmäisellä tapaamisellamme kerroimme toisillemme ajatuksistamme, joihin liittyi valtaleikkejä ja rajujakin seksifantasioita. Toteutimme suhteen aikana useita BDSM-sessioita, jotka olivat samanlaisia uudenvuodenyön tapahtumien kanssa.

Ennalta sopimamme suostumuskehys toimi perustana kaikelle BDSM-seksille. Erikoisista tai uusista asioista neuvoteltiin aina erikseen, mutta tuttujen asioiden kohdalla suostumusta ei tarvinnut kysyä aina uudelleen ja uudelleen. Minulla ei ollut mitään syytä ajatella, että juuri tässä yhdessä sessiossa olisi pitänyt toimia toisin, eikä kumppaninikaan asettanut mitään erityisiä rajoja juuri tälle sessiolle, kun keskustelimme siitä ennen sen toteuttamista.

Uutenavuotena toteuttamamme uniseksisessio oli suostumuksellinen kahdella eri tavalla: 

  1. Uniseksi on vallansiirtosessio, jossa alistuva osapuoli antaa tietoisesti toiselle luvan toimia haluamallaan tavalla suostumuskehyksen rajoissa. Ryhtyessään siihen kumppanini hyväksyi, että minä teen seksiä koskevat päätökset session aikana yksin. Jo pelkästään tämän nojalla kaikki uniseksin aikana tekemäni oli suostumuksellista. Vallansiirtoon kuuluu eksplisiittisesti hyväksyntä sille, että valta annetaan hetkellisesti pois itseltä ennalta sovituissa rajoissa. Uniseksi oli meille hyvin tuttua, joten jos kumppanini olisi halunnut juuri tällä kerralla muuttaa aiemmin sovittua jollakin tavalla, hänellä olisi ollut velvollisuus kertoa siitä minulle, mutta hän ei tehnyt niin.  
  2. Olimme sopineet BDSM-sessioiden rajoista ja toiveista ennalta suostumuskehyksellä, joka oli dokumentoitu. Pysyin seksitilanteessa sovituissa rajoissa ja tein vain sellaisia asioita, joita kumppanini toivoi BDSM-sessioissa tapahtuvan. 

Toimin siis tässä BDSM-sessiossa, kuten kaikissa muissakin seksitilanteissa, täysin sovitulla tavalla ja kumppanini rajojen ja toiveiden mukaisesti. En kykene ymmärtämään, miten hovioikeus saattoi tulkita toimintani seksuaalirikokseksi. 

Seksuaalietiikan ja oikeusfilosofian näkökulmista ennalta sovittu suostumuskehys, eli yhteisymmärrys rajoista ja toiveista, on pätevä suostumus seksiin, ellei sitä erikseen pureta tai rajoiteta. Tällainen suostumuskehys on tosiasiassa olemassa kaikissa ihmissuhteissa koskettamisen ja seksin kohdalla ainakin konkludenttisesti eli toiminnassa muodostuneeseen jatkuvaan käytäntöön perustuen. Esimerkiksi suutelu, halaaminen, eroottinen koskettelu, seksiasennon vaihtaminen tai tuttujen seksitapojen käyttäminen on monissa ihmissuhteissa ennalta hyväksyttyä ilman, että joka hetkessä tarvitsee erikseen kysyä suostumusta.

BDSM-seksiä sisältävissä suhteissa suostumuskehys on usein eksplisiittinen ja yksityiskohtainen. Tavallisesti siitä sovitaan puhumalla suoraan rajoista ja toiveista sekä käymällä läpi erilaisia seksi- ja sessiotilanteita etukäteen. Monet myös kirjaavat suostumuskehyksen ylös joko vapaamuotoisesti tai käyttämällä valmiita listoja. 

Hovioikeuden vaatimus siitä, että suostumusta pitäisi kysyä yksityiskohtaisesti aina välittömästi ennen seksitilannetta, tarkoittaa laajemmin sovellettuna sitä, että BDSM-yhteisössä ja muuallakin tavanomainen käytäntö neuvotella suostumus ennalta ei olisikaan oikeudellisesti hyväksyttävä. Tällainen näkemys vie kohti vaarallista johtopäätöstä: lukuisat aiemmin hyväksyttävinä pidetyt BDSM-sessiot muuttuisivatkin yhtäkkiä raiskauksiksi ja pahoinpitelyiksi.

Myös tuhannet muut tavalliset seksitilanteet muuttuisivat raiskauksiksi. Yllättävä eroottinen halaus, herättäminen suuseksillä tai spontaani seksitilanteen aloittaminen olisivatkin nyt hovioikeuden mukaan seksuaalirikoksia, jos joka kerta ei ole kysytty erikseen lupaa, vaikka niistä olisi kumppanien kesken muodostettu yhteisymmärrys ihmissuhteen aikana.

Tällainen käsitys suostumuksesta on kestämätön. Se puuttuu yksilön seksuaaliseen autonomiaan tavalla, joka kääntyy itseään vastaan. Lainsäädännön ja lainkäytön tarkoitus on suojella seksuaalista autonomiaa, eikä rajoittaa sitä tarpeettomasti. Hovioikeuden tekemä linjaus ottaa yksilöltä pois oikeuden sopia omasta seksuaalisesta toiminnastaan hänen itse valitsemallaan tavalla. Yksilöllä pitää olla autonomiansa puitteissa tällainen vapaus, kunhan hän ei ole joutunut painostuksen tai manipulaation kohteeksi suostumuksesta sopiessaan.

Aiemmassa blogitekstissäni avasin tarkemmin niitä käytäntöjä, joilla sovin suostumuksesta ja huolehdin kumppanini hyvinvoinnista rajuissakin BDSM-sessioissa. Pyrin aina toimimaan selkeästi, läpinäkyvästi ja hyväntahtoisesti, ja tein niin tässäkin ihmissuhteessa. Ryhdyin jopa suostumuskehyksen kirjalliseen dokumentoimiseen, koska pidin sitä tarpeellisena kumppanini sen hetkisen tilanteen vuoksi.

En valitettavasti voi kertoa, mistä syistä entinen kumppanini päätyi perättömän rikosilmoituksen tekemiseen, koska oikeus on julistanut hänen henkilöönsä, terveydentilaansa ja väitteihinsä liittyvät yksityiskohdat salaisiksi. Sen voin kuitenkin kertoa, että hän jäi prosessin aikana kiinni useista ristiriitaisuuksista ja kertomuksen muuttumisesta jälkikäteen. Hovioikeus ei antanut sille painoarvoa, vaikka seksuaalirikostapauksissa tyypillisesti arvioidaan kertomusten uskottavuutta ja koherenssia. 

Korkeimmalla oikeudella on vielä mahdollisuus selvittää asia. Minun oikeudentajuuni ei mahdu se, että valheella voi voittaa, tai että tuomioistuin tekee työnsä huolimattomasti. Pidän edelleen kiinni siitä - varmaankin naiivisti - että vääryys pitää oikaista, ja että tuhansien BDSM-harrastajien oikeusturva ei saa romuttua siksi, että viranomaiset ovat kujalla seksuaalisuudesta ja suostumuksesta. 


11.11.2024

20 vuotta kiihkeää Sexpoa

Sexpo on ollut elämässäni mukana 20 vuotta. Suurimman osan tästä ajasta olen ollut säätiön johdossa, hallituksen puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana. Pyöritin myös pitkään osakeyhtiötä, jonka perustin kymmenen vuotta sitten kodiksi Sexpon koulutus- ja terapiapalveluille. Nyt on viimein aika vaihtaa maisemaa.  

Tulin pienen säätiön hallitukseen vuonna 2004. Sexpo oli silloin 5 työntekijän järjestö, joka tarjosi seksuaalineuvontaa ja koulutti seksuaalineuvojia. Muistan ensimmäisiltä käynneiltäni Sexpossa parhaiten Anu Suomelan, joka järkkymättömästi pani kaiken seksuaalisuutta koskevan hömpän ja kiihkoilun ojennukseen yhdellä kädellä - rööki toisessa kädessä palaen. Muistan edeltäjäni, Jussi Nissisen, rauhallisen viisauden, jota terästi ihastuttavan vino huumorintaju.

Sain puheenjohtajan nuijan haltuuni jo heti seuraavana vuonna ja otin tehtäväkseni kasvattaa Sexpoa ja sen merkitystä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tehtävä onnistui: 20-luvulle tultaessa Sexpossa työskenteli parhaimmillaan 14 henkilöä 1,5 miljoonan euron vuosibudjetilla. Vauhdikkaimpina vuosina toteutimme useita samanaikaisia hankkeita ja kehitimme terapia- ja koulutustoimintaa perustamalla Sexpo-palvelut oy:n.

Tein väsymättä töitä kansainvälisissä verkostoissa tuoden Sexpoon parasta tietoa ja osaamista ulkomailta. Samalle Sexpon ainutlaatuinen työ tuli tunnetuksi ympäri maailmaa. Työpäivät olivat joskus ympärivuorokautisia, mutta sen vuoksi Sexpo tunnetaan maailmalla korkeatasoisena tekijänä, jonka osaamista arvostetaan. 

Päivisin istuttiin konferensseissa ja kokouksissa, mutta varsinainen duuni tehtiin iltaisin. Tapasimme Tiina Vilposen kanssa kollegoita Englannista, Japanista, Intiasta, Brasiliasta ja Etelä-Afrikasta - kaikista maailman kolkista. Jos konferenssin virallinen illallinen olikin peruttu, järjestimme itse varjoillallisen ja laitoimme sanan kiertämään tuttujen välityksellä. Kerran ahdoin pieneen turkkilaiseen ravintolaan kymmeniä vieraita, kun illalliskutsu olikin saanut odotettua laajemman yleisön. Näin syntyi yhteistyötä ja ystävyyttä, joka jatkuu yhä ylittäen kulttuurien rajat.

Vauhdikkaisiin kasvun vuosiin mahtui niin huippuhetkiä kuin draamaakin. Olin laatimassa Seksuaalioikeuksien julistusta (2014) yhdessä maailman johtavien seksologien kanssa New Yorkissa ja juhlin 50-vuotiasta Sexpoa presidentti Tarja Halosen kanssa. Samanaikaisesti Sexpoa vastaan hyökättiin hellittämättä useilla rintamilla: rahoituksen jatkuvuus oli toistuvasti konservatiivipoliitikkojen silmätikkuna ja julkisuudessa leivottiin hömppäkohuja. 

Sexposta kehittyi vuosien mittaan taitava kohujen selättäjä. Oli keppihevosena sitten seksuaalikasvatus tai pornografia, Sexpo vastasi aina nojaten kovaan asiaosaamiseensa. Kinasteluun sortumisen sijaan teimme Sexpon kannan selväksi asiallisesti ja perustellusti. 

Vahvuudeksi muodostui sisäinen yhteisöllisyys. Pidin huolen siitä, että kaikilla sexpolaisilla asemasta tai roolista riippumatta oli aina mahdollisuus osallistua sisäiseen keskusteluun. Kun Sexpo lausui kantansa julkisuudessa, oli se aina käynyt läpi useamman keskustelukierroksen ja viilaamisen. Osallisuus päätöksenteossa mahdollisti sen, että Sexpo oli yhtenä rintamana vastaanottamassa aaltoja, eikä yksikään sexpolainen joutunut kohtaamaan hyökkäyksiä yksin.

Nyt, kun olen lähdössä Sexposta 20 vuoden jälkeen, olen huolissani siitä, millainen rooli asiavetoisella keskustelukulttuurilla on tulevaisuuden yhteiskunnassa. Minulle tärkeää on ollut evidenssiin nojaava tieto, korkeatasoinen osaaminen ja vahvasti perusteltu yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Sen vastavoimana on alati kasvava tiedonjälkeinen kulttuurinen tila, jossa viihteellisyys, populismi, älyllinen laiskuus ja misinformaatio leviävät äkäisten rikkaruohojen tavoin.

Vakavasti otettava työ seksuaalioikeuksien, seksuaalisen hyvinvoinnin ja vapauden eteen uhkaa joutua paitsioon yhteiskunnassa, jossa keskustelun agendaa ohjaavat lyhyen aikavälin intressit, huomiotalous ja mielipiteet perustellun asiatiedon sijaan. Vuosikymmenten myönteistä kehitystä uhkaa myös vakavasti äärioikeiston nousu ja sen mukanaan tuoma vain kevyesti verhottu vihamielisyys toisia ihmisiä kohtaan. 

Vihaa pullistelevan mis-, dis- ja cis-informaation tulvassa syvälliselle Sexpon asiaosaamiselle on entistä enemmän tarvetta. Toivottavasti sen arvo tunnistetaan jatkossakin. Se ei ole itsestään selvää, eikä säily ilman ponnistelua.   

***

Läksiäisluento: Seksuaalietiikkaa filosofin silmin Pidän läksiäisluennon otsikolla "Seksuaalietiikkaa filosofin silmin" keskiviikkona 27.11.2024 klo 15-17 Sexpon koulutustilassa Helsingin Sörnäisissä (Hämeentie 29, 4.krs). 

Luennolle voi osallistua myös etänä Zoomissa: https://us02web.zoom.us/j/6437337092

Luentotilaisuuden ohjelma:

15:15 Muistoja 20 vuoden varrelta, Tiina Vilponen

15:30 Seksuaalietiikkaa filosofin silmin, Panda Paalanen

17:00+ Vapaamuotoinen illanvietto Loosisterissa (Hämeentie 50)

Tervetuloa!

11.4.2024

Seksihui! Nuorten seksi on taas väkivaltaista ja huolestuttavaa

Hesari on yleensä melko laadukas lehti sanavalintojensa ja otsikoidensa kanssa, mutta juttu nuorten seksin trendeistä, erityisesti kuristamisen suosiosta, oli kuin tunkkainen tuulahdus jostakin 80-luvulta. Voisi kuvitella, että journalistien osaamiseen kuuluisi välttää räikeästi normittavaa kieltä, mutta niin vaan Hesari otsikoi juttunsa: "Väkivaltainen seksi-ilmiö leviää huolestuttavasti teinien keskuudessa".

Otsikossa on jo kaksi isoa kannanottoa: väkivalta ja huolestuttava. Kun seksiin liittyviä ilmiöitä sanoitetaan valtavirtamediassa, usein tyyli on vähättelevä ja sormea heristelevä. Niin tässäkin jutussa. Raju seksi ja siihen joskus liittyvät kuristamisleikit nähdään ensisijaisesti väkivaltana. Tällaisen moralistisen otteen sijaan asiassa pitäisi tehdä selkeä rajanveto, että väkivallasta (suostumuksen vastaisesta toiminnasta) ja seksitavoista puhutaan selvästi erillisinä asioina. Nyt koko aihe sotketaan yhdeksi liejuksi, jossa ei puuroja ja vellejä erota toisistaan mitenkään.

Rajut otteet seksissä kiinnostavat ja kiihottavat monia. Niistä puhutaan nuorten suosimissa sosiaalisissa medioissa juuri siksi. Ja myös siksi, että seksuaalikasvatus on edelleen haparoivaa ja vanhanaikaista, eikä se useinkaan pysty tavoittamaan todellisia, nuorten elämässä läsnä olevia ilmiöitä. Raju seksi ja BDSM kiinnostavat nuoria ja siksi niistä pitää puhua. Vain hyvällä dialogilla ja oikealla tiedolla voidaan ehkäistä seksi-ilmiöiden haitallisia puolia ilman, että tukahdutetaan nuorten omaa seksuaalisuutta.

Sormenheristely ei ole toiminut ennen, eikä se toimi nytkään. Minua hämmästyttää se, miten seksuaalisuuden asiantuntijat jutussa menevät taas samaan vanhaan ansaan puhumaan nuorten päälle tuomitsevan aikuisen positiosta. Vai onko kyse toimittajan päälleliimaamasta asenteesta?

Kuristaminen seksi-ilmiönä sisältää tietysti riskejä, mutta riskit eivät ole välttämättä erityisen suuria, jos sen tekijöillä on tietoa ja ymmärrystä siitä, millaisia riskit ovat ja miten niitä voi pienentää. Kuristamisleikkejä voi leikkiä myös ilman, että kuristetaan kovaa tai että sitä viedään vaarallisille rajoille. Ja jos kovemmat otteet kiinnostavat, niin ymmärrys kuristamisen hyvistä ja huonoista tavoista on tarpeen mahdollisimman turvallisen leikkimisen varmistamiseksi. 

BDSM-seksi tai vaikkapa kuristaminen sen osana ei ole väkivaltaa. Väkivalta on suostumuksen vastaista toimintaa. Kuristaminen suostumuksellisena seksileikkinä on yhtä vähän väkivaltaa kuin paini tai lääkärintarkastus. Nekin olisivat väkivaltaa ilman suostumusta. Minusta on suostumuskeskustelun kannalta huolestuttavaa, että asiantuntijoiden tähdittämässä lehtijutussa sotketaan ja hämärretään sitä, mitä suostumus tarkoittaa. 

Ja on ilman muuta selvää, että yllättävä kuristaminen kesken seksin, ilman siitä keskustelemista etukäteen tai luvan kysymistä itse tilanteessa, on suostumuksen vastaista ja väkivaltaista toimintaa. Sitä on täysin ok krititisoida. Kaikkien tulee ymmärtää, että suostumus pitää selvittää etukäteen, jos haluaa tehdä jotakin, mistä ei ole aiemmin ollut puhetta tai mikä ei sisälly seksikumppanien yhteisymmärrykseen seksistä. Tämä edellyttää rajojen ymmärtämistä ja kunnioittamista sekä keskustelutaitoja.

Hesarin jutussa otetaan esille lopuksi olennaisia asioita: some tuottaa erilaisia ilmiöitä ja paineita, eikä niiden kohdalla ole mitään takeita siitä, että somevaikuttajien ajatukset tai opit olisivat hyviä tai turvallisia. Seksuaalikasvatus ei pysty nykymuodossaan vastaamaan ilmiöihin. Tänä(kin) asia on taas yksi lisäperustelu sille, miksi seksuaalikasvatus pitäisi ottaa vakavasti yhteiskunnassamme, ja miksi sille pitäisi tarjota oikeita resursseja pelkän huolilätinän sijaan. 

6.2.2024

Mobile Pay mahdollistaa henkilötietojen urkkimisen

Kirjoitin mielipidekirjoituksen Mobile Payn uudesta toimintamallista, joka mahdollistaa henkilön koko nimen urkkimisen puhelinnumeron perusteella, mikäli henkilö on ollut koskaan Mobile Payn käyttäjä, eikä ole lopettanut tiliään kokonaan.

Tekstiä ei julkaistu sanomalehdissä, joten julkaisen sen alla.

Lisäys:

YLE:n juttu aiheesta.

Pohdin, voisiko Mobile Pay:n nykyinen omistaja, Vipps mahdollistaa nimimerkin hakemisen jollakin tavalla niille, joilla on perusteltu syy suojata nimensä. Hakemuksella varsinaiset henkilötiedot olisivat todennettavissa ja palvelulla olisi ne käytössään, jos tulisi epäilystä väärinkäytöksistä.


***

Mobile Payn uusi käytäntö paljastaa asiakkaansa täydet henkilötiedot ja yritystiedot antaa kaikille rikollisille, vainoajille ja häiriköille mahdollisuuden urkkia sensitiivisiä henkilötietoja ja levittää niitä.

Urkkiminen onnistuu, vaikka henkilö olisi hankkinut turvakiellon omille tiedoilleen ja salannut kaikki tietonsa eri palveluissa. Mobile Pay mahdollistaa urkkimisen, vaikka järjestelmää ei aktiivisesti käyttäisi. Riittää, että on joskus ollut edes yhden käyttökerran palvelun asiakas, eikä ole erikseen irtisanonut palvelua. Pelkkä appin poistaminen ei riitä.

Mobile Pay:n toiminta henkilötietojen osalta on vastuutonta ja voi johtaa hengenvaarallisiin seurauksiin, kun joku päättää urkkia ja paljastaa esimerkiksi vainon uhrin, turvakotiin paenneen henkilön tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan henkilön täydet nimitiedot.

Järjestelmään on tehtävävä pikaisesti muutos, joka mahdollistaa asioimisen myös aliaksen avulla, jotta haavoittuvien ihmisryhmien turvallisuus pankkipalveluissa voidaan taata.