Nuorten väliset seksisuhteet eivät ole rikoksia

Itä-Suomen hovioikeus antoi 19-vuotiaalle tuomion seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska hän oli ollut yhdynnässä 14-vuotiaan kanssa. Henkilöt olivat harrastaneet seksiä täydessä yhteisymmärryksessä ja seurustelleet sen jälkeen jonkin aikaa.

Oikeus oli pohtinut erityisesti ikäeroa ja todennut sen melko suureksi. Tuomio annettiin pitkälti tämän perusteella. Lisäksi nuorempi osapuoli oli ollut humalassa ja kyseessä oli ollut hänen ensimmäinen yhdyntänsä. Oikeus myös totesi, että henkilöt eivät seurustelleet keskenään ennen seksiin ryhtymisstä.

Tuomio annettiin äänin 2-1. Vapauttamisen kannalla ollut tuomari katsoi, että yhteisymmärryksessä harrastetusta seksistä ei pitäisi antaa tuomiota, ja että nuoret voivat olla ikäänsä nähden varsin erilaisilla kehitystasoilla.

Ei pitäisikään. Tässä tapauksessa lakia käytettiin nuijan tavoin tylppänä instrumenttina, vaikka tällaisissa tapauksissa pitäisi harjoittaa tarkkaa ja täsmällistä eettistä harkintaa. Nuoren suostumut ja ymmärrys tilanteesta on tärkein punnittava, ei ikäero, kokemattomuus tai älytön edellytys seurustelusta.

Nuorten seksuaalioikeuksien lähtökohdasta nuoren kuuleminen on tällaisissa tilanteissa kaikista tärkeintä. Koska nuori itse koki vahvasti, että häntä ei oltu millään tavalla loukattu, ja myös jutusta päätellen kertoi kantansa selkeästi ja johdonmukaisesti, ei tuomiota olisi pitänyt antaa. Koko prosessi loukkaa kummankin nuoren oikeutta päättää omasta seksuaalisuudestaan.

Tapaus on tyypillinen esimerkki tylpän legalismin ongelmasta. Suojaikäraja on tällaisissa tapauksissa enempi haitaksi kuin hyödyksi. Kun oikeus tarkastelee pääasiassa teknisiä seikkoja ja jättää suostumuksen analyysin vähemmälle, päädytään vääriin ratkaisuihin.

Siksi myös suojaikärajan alentamisesta tai jopa poistamisesta pitäisi keskustella vakavasti. Suomessa vallitseva 16 vuoden ikäraja on korkea, kun sitä verrataan naapurimaihin ja nuorten seksielämän aloittamisikiin. Moni 15-vuotias on jo aloittanut seksipuuhat. Olisi hyvä myös harkita suojaikärajan sijaan mallia, jossa viranomaiset ja oikeus arvioisivat nuorten seksisuhteisiin liittyviä rikosepäilyjä aina suostumuksen perusteella. Tällainen vaihtoehto on hyvin perusteltu juuri nuorten erilaisilla kehitystasoilla ikään nähden, nuoren kuulemisella, hänen näkemyksensä kunnioittamisella sekä sillä, että monet nuoret kokevat suojaikärajan seksin ikärajana, joka ennemmin rajoittaa kuin suojaa heitä.

Joka tapauksessa oikeusistuimien ja muiden viranomaisten täytyy huomioida nuorten seksuaalioikeudet ja kuunnella nuoria näissä tilanteissa. Legalistinen ajattelu ja nuijan kopauttelu on surkeinta mahdollista seksuaalikasvatusta.

Tissileka

 
Tissit! Mainoksessa! Aijaijai, voivoivoi! Nyt on tehty suuren mittakaavan RIKOS!

Tissit, nuo naisten alentamisen inhat välikappaleet, vilahtivat sopimattomasti Varustelekan mainoksessa. Edes lekapossen silmäkulmassa väikkynyt pilke ei pelastanut heitä virallisen Sukupuolikorrekti representaatio -manuaalin mukaiselta arvostelulta. Tissien käyttö mainoksessa tuomittiin välittömästi naista alentavaksi.

Alentamisväite on seksologin silmin todella kiero ja kiinnostava. Väitteen rakenne on jotakuinkin sellainen, että kun nainen esitetään tai esittää itsensä julkisessa tilassa korostetun seksuaalisena olentona (seksikkäänä, eroottisena, pervona, riettaana, mitänäitänyton), esitys alentaa naisia ryhmänä. Väitteen logiikan mukaan jonkun naisen pitäminen seksuaalisen halun kohteena (eli seksiobjektina) on kaikkia naisia alentavaa. 

Tällä argumentilla on vissi kutinsa sellaisissa konteksteissa, joissa naisilla on suuria vaikeuksia päästä yhteiskunnassa juuri mihinkään muuhun positioon kuin sukupuolen mukaan asetettuihin äidin, vaimon tai huoran rooleihin. Silloin naisen esittäminen seksiobjektina on väistämättä hänen asemastaan muistuttamista. 

Logiikka menee kuitenkin ratkaisevalla tavalla pieleen vapaissa yhteiskunnissa, joissa naisilla on tosiasiassa oikeus ja mahdollisuus valita itse, millaisen aseman hän yhteiskunnassa ottaa, ja miten hän itsensä ja seksuaalisuutensa esittää. Tietenkään aseman ja representaation kysymykset eivät ole vapaassakaan yhteiskunnassa ongelmattomia, työsarkaa riittää. Olennaista kuitenkin on se, että naisilla itsellään on oikeus ja mahdollisuus säädellä omaa seksuaalista ilmaisuaan. Suomessa on sallittua pukeutua julkisissa tilanteissa bikineihin tai burkaan sekä ilmoittaa olevansa selibaatissa tai kertoa avoimesti seksihurjasteluistaan.

Kun mainontaa tai muuta ilmaisua ryhdytään moralisoimaan naisen (tai kenen tahansa ihmisen) eroottisen representaation vuoksi, päädytään pulmaan seksuaalisesta ilmaisunvapaudesta. Varustelekan tapauksessa mainoksen nainen oli Irina Tundra, joka tekee työkseen eroottisia esityksiä. Myös eroottisissa kuvissa esiintyminen kuuluu hänen julkiseen ilmaisuunsa, ja hän vaikuttaa omien sanojensa perusteella pitävänsä työstään. Hänen viestinsä tissigaten johdosta oli seuraava:

Kyllä mulla oli hauskaa enkä kokenut mitenkään tulevani hyväksikäytetyksi, vaan pikemminkin päinvastoin. Feministit vois lopettaa mun työn sabotoimisen. (Lähde: Irinan FB-seinä)

Irinan ja Varustelekan eroottisen yhteistyön (lue: tissimainoksen) arvostelu muuttuu perusteiltaan kyseenalaiseksi moralismiksi silloin, kun arvostelu johtaa heidän ilmaisunsa rajoittamiseen. Näin tapahtui Facebookin poistettua mainoksen. Todettakoon, että Facebook ei poistanut Varustelekan omaa vastamainosta, jossa mies poseerasi täysin samalla tavalla kuin Irina.

Kun lähdemme siitä olettamuksesta, että yhteiskuntamme on seksuaalisen ilmaisun suhteen monimuotoinen, ja että monimuotoisuutta tulee suvaita ja jopa juhlistaa, on kieroa että naisen eroottinen ja leikillinen ilmaisu tuomitaan naisia alentavaksi. Ensinnä, ei ole mitään yhtenäistä naisten ryhmää, johon alentaminen voisi osua. Toiseksi, jotkut naiset voivat pitää Irinan ilmaisua halventavana, mutta toiset taas eivät pidä. Kolmanneksi, jonkun kielteinen mielipide Irinan ilmaisusta ei tarkoita sitä, että ilmaisu olisi tosiasiassa alentavaa.

Koko ajatus siitä, että naisen julkinen eroottinen ilmaisu olisi naisia alentavaa, on kieroutunut ja seksuaalikielteinen. Naisten omaehtoinen eroottinen ilmaisu (tässä tapauksessa Irinan vapaa päätös osallistua mainokseen) on juuri sitä vapautta, johon feminismi on tähdännyt, ja johon sen tulisi tähdätä. Kun aate on sotkeentunut kristillis-konservatiivisiin seksuaalikielteisiin ajatuksiin seksuaalisuuden likaisuudesta, on saatu aikaan ideologisia sekasikiöitä, joiden mukaan eroottisuus olisi jotenkin alentavaa.

Näinkin toki kukin saa omalla kohdallaan ajatella. Kenenkään ei ole pakko osallistua eroottisen ilmaisun tuottamiseen tai katsomiseen. Vapaassa julkisessa tilassa kukaan ei kuitenkaan saa pyrkiä hallitsemaan sitä, millaista ilmaisua muut saavat tehdä ja katsoa. Kenelläkään ei ole oikeutta rajoittaa muiden ihmisten vapaata toimintaa vain siksi, että itse on penseä.

Seksuaalikielteinen ajattelu on edelleen sen aatehistorian vuoksi suuressa roolissa julkisen ilmaisun portinvartijana, mutta sen pitää haipua hiljalleen historian hämäriin. Sopivuuden ja sovinnaisuuden ylläpitäminen on ajattelutapa, joka on ollut kautta historian vähemmistöryhmien, seksitapojen kirjon, alakulttuurien ja erotiikan vihollinen.

[Loppukevennys, tiedoksi tosikoille] Tissien aiheuttaman tuohtumuksen, kiivailun ja argumenttien vetelikön halki pungertaessani olen tullut samantapaiseen johtopäätökseen kuin Varustelekan Valtteri viime vuoden puolella Ruotsissa sattuneessa tissihässäkässä. Koska väitteet tissimainosten naisia alentavasta vaikutuksesta ovat niin hataria, lienee tuohtumuksen todennäköisin syy tämä: "Liian isot rinnat pahoittivat mielen."

Oikeusministeriö ja hukassa olevat oikeusperiaatteet

Oikeusministeriö pyrkii tiukentamaan lakia "seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä" esittämällä myös tuottamuksellisen teon kriminalisoimista. Tämä tarkoittaa sitä, että seksin ostaminen parituksen tai ihmiskaupan uhrilta olisi rikos myös silloin, kun ostaja ei ole tiennyt myyjän olevan uhri. Nykyinen laki edellyttää ostajalta tahallisuutta, mutta lakiesitys tekisi myös tahattomista tapauksista rikoksen.

Oikeusministeriö ajautuu lakiesityksellään ristiriitaiseen tilanteeseen oikeusperiaatteiden suhteen. Pohtikaamme hieman seuraavia esimerkkejä:

1) Heimo Vesa kärsii kipeästä selästä ja soittaa Natalian hierontapalveluun. Pian Natalia saapuu Heimon asunnolle, hieroo Heimon selkää, laskuttaa palvelusta ja poistuu. Natalia puhuu vain kaksi sanaa suomea, mutta hoitaa työnsä asiallisesti ja käyttäytyy aivan normaalisti. Heimo ei ole tietoinen siitä, että Natalia on ihmiskaupan uhri, sillä hierontafirman pomo Oleg pitää Natalian passia kassakaapissa ja vie suurimman osan Natalian ansaitsemista rahoista hämärien "velkojen" maksamiseksi. Oleg on uhannut tappaa Natalian, jos hän edes vihjaa tilanteesta kenellekään.

2) Heimo Vesa kärsii seksin puutteesta ja soittaa "Natalian hierontapalveluun". Pian Natalia saapuu Heimon asunnolle, hieroo Heimon heppiä, laskuttaa palvelusta ja poistuu. Natalia puhuu vain kaksi sanaa suomea, mutta hoitaa työnsä asiallisesti ja käyttäytyy aivan normaalisti. Heimo ei ole tietoinen siitä, että Natalia on ihmiskaupan uhri, sillä "hierontafirman" pomo Oleg pitää Natalian passia kassakaapissa ja vie suurimman osan Natalian ansaitsemista rahoista hämärien "velkojen" maksamiseksi. Oleg on uhannut tappaa Natalian, jos hän edes vihjaa tilanteesta kenellekään.

Ensimmäisen esimerkin tapauksessa roisto on ilman muuta Oleg. Hän on ihmiskauppias, joka syyllistyy vapaudenriistoon, kiristykseen ja uhkailuun. Heimo on nähtävissä ennemmin petoksen uhrina kuin rikollisena, sillä häntä huijataan tilanteessa: Oleg on pyörittävinään asiallista firmaa, mutta julkisivun takana on käynnissä julma riisto.

Kun asetelmaa säädetään noin 40 sentillä ja hierotaankin sukupuolielimiä, niin oikeusministeriön logiikkaprosessori menee jumiin. Lakiesityksen mukaan Heimoa tulisi pitää rikollisena, mutta vain toisen esimerkin tapauksessa.

Oikeusministeriön esityksessä on perustelematon taustaolettamus, jonka mukaan seksityö on jotakin niin kaameaa, että seksin ostajaa pitää kohdella rikollisena. Olettamusta ei kuitenkaan voida sanoa ääneen, sillä yritys kieltää seksikauppa kokonaan ei menisi läpi. Oikeusministeriö on siis ajautunut esityksellään tilanteeseen, jossa se päätyy de facto pitämään seksikauppaa hyväksyttävänä ja laillisena elinkeinona, mutta kuitenkin suhtautuu kaupan toiseen osapuoleen rikollisena kohtuuttomalla tavalla.

Millä muulla alalla ostajaa pidetään rikollisena sellaisessa tilanteessa, jossa palvelujen tuottajat toimivat rikollisesti, mutta salaavat toimintansa luonteen? Ihmiskauppiaiden ei tiedetä huutelevan kaduilla, että "haluaisitko nussia patteriin kahlittua virolaista teinityttöä" tai "nyt olisi orjatyövoimalla tuotettuja nuudeleita tarjolla".

On ilmiselvää, että oikeusministeriön kanta perustuu johonkin muuhun, kuin pöydällä oleviin tosiasioihin tai "rikoksen" oikeusfilosofiseen analyysiin. Koko lakiesitys näyttää poliittiselta peliltä ja toimii astinlautana kohti joidenkin haaveissa olevaa seksin ostokieltoa.

Leimallista koko kähminnälle on se, että koko prosessissa seksityöntekijöiden sekä riippumattomien tutkijoiden ja asiantuntijoiden ääni on jäänyt kuulumattomiin. Ruotsin ostokieltoa on esitelty uskonnolliseen sävyyn totuuden miekkana ja tasa-arvon kilpenä ilman, että kriittisiä ääniä tai riippumattomia tutkimuksia olisi jaksettu nostaa esiin.

Kritiikistä kiinnostunut voi vaikkapa tutkailla EU:ssa käytyä keskustelua nk. Honeyball-raportista, jossa suositettiin seksin ostokieltoa Euroopan laajuisesti. Raporttia vastusti yli 500 järjestöä ja liki 100 korkean tason akateemikkoa...

Kriminalisointifantasiat johtavat tämän lakiesityksen kaltaisiin aivotuhnuihin, joista paistaa läpi ennemmin aatteellinen kiihkoilu kuin harkinta ja osaaminen. Kevytkin eettinen, yhteiskunnallinen tai oikeusfilosofinen tarkastelu osoittaa esityksen olevan reikäinen kuin hölmöläisten saavi.

Muuten olen sitä mieltä, että seksityö on dekriminalisoitava.

Saunapaniikki!

Kehokammo, moralismi ja sukupuolirajoittunut apartheid ovat nävertäneet saunakulttuuria jo vuosikymmeniä. Suomessa on enää harvoja paikkoja, joissa avoin yhteissaunominen on mahdollista sukupuolesta tai iästä  riippumatta. Pelko ja valittaminen ovat sulkeneet monien kylpylöiden yhteissaunat ja alastomuuskammo on johtanut jopa siihen, että Seurasaaren perinteikkäällä alastonrannalla on nykyään parina viikonpäivänä uimapukupakko.

Prometheus-leirit ovat yksi tervehenkisen yhteissaunomisen linnake saunakulttuurin rappiotumisen keskellä. Prometheus-leirien tuki ry:n puheenjohtaja Aatu Komsi perustelee yhteissaunomista järkevästi:

Yleensä vetäjätiimi ja leiriläiset saunovat yhdessä, myös sekasaunassa. Alasti saunomisesta sovitaan aina leirillä etukäteen. Jos näin sovitaan, kaikki saunovat alasti, myös ohjaajat. Meille on oleellista näyttää esimerkkiä, ettei ihmisiä tulisi erotella usein epäoleellisten seikkojen kuten sukupuolen tai iän perusteella. Minusta olisi huono asia viestittää, etteivät vetäjät voisi saunoa nuorten kanssa. Erottelukulttuuri voi ruokkia itse itseään. Sanomalla, etteivät tytöt ja pojat voi nukkua samoissa tiloissa tai saunoa samalla kertaa, luodaan jännitettä ja mystifioidaan vuorovaikutusta. Samalla viestitään, ettei toista voi kohdella omana itsenään ja yksilönä. Se myös hankaloittaa toisen tunteiden ja toiveiden huomioon ottamista.

Kiinnostavaa on se, että yhteissaunomiselta edes edellytetään perusteluja. Alastomuus on saunomisen ja kylpemisen peruslähtökohta ja yhteinen rajoitukseton saunominen on täysin luonteva toimintatapa. Uimapukupakko tai ihmisten erottelu iän tai sukupuolen mukaan on ennemmin perusteluja vaativaa toimintaa. Sukupuolirajoittuneet saunavuorot ovat keinotekoinen kielloin rakennettu järjestely, joka estää luontevan saunomisen. Kun rajoitukset otetaan itsestäänselvinä kulttuurin osina, on alastomuuden osalta päädytty kristillisten hihhulien sanastoa lainaten luonnottomaan tilanteeseen. Vai kuinka monella on uimapuku kasvanut osaksi kehoa kulttuuridevoluution seurauksena?

Kristillistaustainen häveiäisyysnormisto ja pedofiliahysterian lietsoma hyperherkkyys lasten ja nuorten alastomuutta kohtaan ovat turmelleet luontevan suhtautumisen alastomuuteen. Komsin lähtökohtökohtina olevat avoimuus, tasa-arvoisuus ja kohtaaminen ovat lääkkeitä kehokammoa suosivan kulttuurimme ongelmiin. On nurinkurista, että jopa lastensuojelun ammattilaisten lausumista heijastuu pelko alastomuuden turmelevasta tai ahdistavasta vaikutuksesta.

Lastensuojelun keskusliiton Seppo Sauro sekoittaa asian rationaaliseen käsittelyyn omat tunteensa. Vaikka häntä ahdistaisi yhteissaunominen nuorten kanssa, asian ei tarvitse olla vaikea muille. Myös
Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland on huolissaan. Hän jopa vaatii vanhemmille ilmoitettavan etukäteen yhteissaunomisesta. Eikö Kalland pidä tärkeänä nuorten itsemääräämisoikeutta heidän kehoaan koskevissa asioissa?

Sauro ja Kalland varoittavat ryhmäpaineen voivan pakottaa nuoria toimiman tahtonsa vastaisesti. Siihen liittyvien pulmien ratkaisemiseksi on tehty paljon Prometheus-leireillä. Saunomisesta keskustellaan yhteisesti ennen ensimmäistä saunakertaa, saunomisen ajaksi on tarjolla muuta toimintaa ja myös sukupuolirajoittunut saunominen on mahdollistettu.

Ja jos ryhmäpaine ajaakin sekasaunaan, lastensuojeluviskaalit puhuvat ikään kuin kyse olisi jostakin vaarallisesta tai pahasta asiasta. Liittyminen väkivaltaiseen jengiin, kioskimurto tai perseet olalle tinnerillä voisivat olla esimerkkejä ryhmäpaineen ikävistä seurauksista. Saunominen mukavassa seurassa tuskin tuottaa paljon muuta kuin hyviä yhteisyyden kokemuksia kesäillassa.

Jos jollekin yhteissaunominen osoittautuu ikäväksi kokemukseksi, moista ei tarvitse toistaa. Kannattaa kuitenkin huomata, että yhteiskuntamme tarjoaa jatkuvalla syötöllä monille nuorille ikäviä kokemuksia esimerkiksi koulun pakkoliikunnassa. Missä viipyy lastensuojelujärjestöjen tiukka kanta monia nuoria nöyryyttäviin ja ahdistaviin liikuntatunteihin?

Keskustelu kehollisuuden ja seksuaalisuuden alueilla on vakavasti ylikierroksilla, kun saunomiseen liittyvät kasvamiskokemukset ja tunteet nähdään ensisijaisesti ongelmallisina asioina. Kasvukivut, ryhmäpaineeseen vastaaminen, oman muuttuvan kehon hyväksyntä ja erilaisten kielteisienkin tunteiden käsittely ovat osa nuoruutta. Prometheus-leiri tarjoaa hyvän paikan tarttua näihin asioihin sekä keskustelemalla että kokemalla.

Naturistien elämäntapa osoittaa kiistattomasti, että minkä ikäiset ihmiset tahansa voivat suhtautua luontevasti alastomana olemiseen sekaseurassa, mikäli he ovat kasvaneet ja oppineet alastomuuden ja oman kehon olevan mutkattomia asioita. Alastomuuteen ja omaan tai toisten kehoihin liittyvä ahdistus on rajoittava ja ongelmallinen asia. Sellaiseen johtavista kulttuurisista trendeistä olisi syytä olla paljon enemmän huolissaan kuin yhteissaunomisesta tai oman kehon hyväksynnän edistämisestä.

Onneksi Protu pitää pintansa mediapaniikin edessä. Järjestö edustaa tervejärkisintä keskustelua ja toimintaa alastomuudesta pitkiin aikoihin!

Harlem Shake ja Hannu Salama

Tanssivideosekoilu on hauska tapa piristää nahkeaa työpäivää, mutta totalitaarisessa tai uskonnollisten normien kuristamassa kulttuurissa siitä voi tulla vapaustaistelun väline. Esimerkiksi Egyptissä ja Tunisiassa Harlem Shake -possea on käytetty humoristisiin mielenosoituksiin konservatiiveja ja uskonoppineita vastaan. Sheikkaajat ovat saaneet toiminnastaan niin pamppua kuin syytteitä säädyttömyydestä - onhan ketkutus ilmiselvä osoitus länsimaisen (seksuaali)kulttuurin hapattavasta vaikutuksesta.

Ketkutusvastarinta ja siitä syntynyt poru kertovat paljon konservatiivisten islaminuskoisten maiden kulttuurisesta murroksesta. Nuoremmat sukupolvet ovat internetin maailmankansalaisia, eivätkä enää sulata jäykkiä uskonnollisia normeja ja konservatiivien valtapyrkimyksiä. Tämä muistuttaa elävästi 60-70-lukujen kotimaista kamppailuamme vapaamman seksuaalikulttuurin ja aateilmapiirin puolesta. Hannu Salaman jumalapilkkatuomio ja sheikkaajien saamat säädyttömyystuomiot ovat eriä pitkässä kamppailussa uskonnollisiin normeihin perustuvaa pönötystä ja pakkovaltaa vastaan.

Uskonnollisten järjestelmien murtamisessa on monissa kulttuureissa noudatettu samankaltaista kaavaa. Kun nuoren väestönosan arvomaailma muuttuu pysyvästi, ei hyökyä voi enää pysäyttää. Pari sheikkaajaa voidaan pidättää, mutta kun vuosien kuluessa uskonnollisten normien rikkomisesta tulee maan tapa, ei pakkovaltakoneisto voi enää asialle mitään. Koko ikäluokkaa on vaikea laittaa vankilaan ja jossakin vaiheessa nuoren ikäluokan edustajat päätyvät valtakoneiston osiksi ja alkavat syödä järjestelmää sisältä päin. Kun poliisikin sheikkaa, on vähän vaikeaa komentaa häntä pamputtamaan kanssasheikkaajia.

Kiinnostavaa on, että Lähi-idän maissa uskontokritiikki ja seksuaalinen kapina ovat nostaneet päätään käsi kädessä wanhan vallan alettua murentua. Ehkä tämä kertoo siitä, miten tärkeä rooli seksuaalisuuden kontrolloimisella on uskonnollisissa ja konservatiivisissa vallankäyttömalleissa. Vaikka Harlem Shake -meemi alkaa olla jo takanapäin, lisää on varmasti tulossa. Pitäkäähän mullahit kiinni turbaaneistanne!

Feminatsit vauhdissa EU-komiteassa

Euroopan parlamentti on ottamassa lähiaikoina käsittelyynsä Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön, jolla ajetaan sukupuolistereotypioiden purkamista EU:n alueella. Mietinnöstä pyritään saamaan pohja uudelle EU-lainsäädännölle, jolla toteutettaisiin stereotypioiden vastaista työtä.

Lainsäädäntö ei välttämättä ole toimiva tai tehokas väline stereotypioiden purkamiselle, mutta kyseisen mietinnön suurimmat ongelmat eivät liity tähän. Stereotypioden keventäminen on sinänsä hyvä asia, mutta mietintö riehaantuu piehtaroimaan konservatiivifeministisissä fantasioissa sellaisessa mitassa, että naamani meinasi nyrjähtää sitä lukiessa.

Muutamia otteita perusteluista:

sukupuoleen perustuva syrjintä on yhä yleistä tiedotusvälineissä, viestinnässä ja mainonnassa ja edistää sukupuolistereotypioiden lisääntymistä varsinkin sitä kautta, että naiset esitetään myynninedistämisessä usein seksiobjekteina

nuorille suunnattujen laulujen sanoituksissa on seksuaalisesti ehdottelevaa sisältöä, joka usein ruokkii naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa

politiikan kuin talouselämän päätöksentekoelimissä esiintyy edelleen sukupuolistereotypioita ja seksismiä, seksistisiä kommentteja ja häirintää, mukaan lukien jonkinasteista seksuaalista häirintää ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

Ja mietinnössä esitettyjä vaatimuksia ja toimenpiteitä:

kielletään alkoholiteollisuuden tapa esittää tytöt ja naiset seksiobjekteina

markkinoinnissa ja mainonnassa kunnioitetaan ihmisarvoa ja toimitaan nuhteettomasti

tuomitaan kaikenlaiset sukupuoleen perustuvat loukkaukset ja naisten ja tyttöjen halventaminen tiedotusvälineissä

kehottaa unionia tutkimaan lapsipornografian ja aikuispornografian välisiä yhteyksiä ja niiden vaikutuksia tyttöihin, naisiin, poikiin ja miehiin sekä pornografian ja seksuaalisen väkivallan välistä suhdetta

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon parlamentin 16. syyskuuta 1997 antaman päätöslauselman, jossa vaaditaan pornografian kaikkien muotojen kieltämistä viestintävälineissä sekä seksimatkailun mainostamiskieltoa ja toteuttamaan konkreettisia toimia vaatimusten täytäntöönpanemiseksi

Tässä vain osa mietinnön aivoituksista. Vaikka tyyli on virallinen, tekstistä paistaa läpi ajattelun taso: "Mä haluun, että köyhyys ja ilkeys poistuis maailmasta ja kaikki olis niinku kivoja ja reiluja. Ja sit se porno, se on vaan tosi paha juttu..." 

Huoli kaikenlaisen pahuuden "esiintymisestä" siellä sun täällä on varsin naiivia, sillä vaikka mitä tehtäisiin, niin maailma ei muutu kertaheitolla hyväksi. Jos perusteluna on jonkun asian "esiintyminen" jossakin, tällaisia viritelmiä voidaan kirjoittaa mistä tahansa aiheesta ja vaatia millaisia tahansa toimia. Takaan, että kaikenlaisista toimista huolimatta ei-toivottuja asioita tulee jatkossakin "esiintymään" tässä maailmassa.

Leväperäisellä ajattelutyöskentelyllä ja epämääräisellä uhkien maalailulla voidaan perustella kätevästi juuri niitä toimia, joita mietinnön kirjoittajat pitävät tärkeinä. Perusteiden ja lähtökohtaolettamusten ollessa joka tapauksessa kiistanalaista höttöä, on helpompi heitellä iskusanoja kuin pohtia vaikeita asioita kuten sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä monimutkaisia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikuttussuhteita, median ja tiedonvälityksen merkityksiä ja valtavaa monimuotoisuutta, ihmisten motiivien ja arvojen moninaisuutta sekä liberaalin oikeusvaltion perusteita.

Kuitenkin juuri yllä mainittujen pohdintojen laiminlyönti tuottaa mietintöjä ja julkilausumia, joissa ideologisen kooman vallassa ollaan heittämässä lasta pesuveden mukana. Esimerkki: pornon kieltäminen sukupuolistereotypioiden vahvistamisen takia on täysin ristiriitaista ja mietinnössä esitettyjen tavoitteiden vastaista. Seksuaalisesti vapaamielinen ja avoin nainen on mitä vahvin perinteisten naisroolien rikkoja. Nainen aktiivisena seksuaalisena toimijana tuntuu pelottavan joitakin feministejä aivan valtavasti.

Juuri tällaista taistelua käyvät parhaillaan monet arabimaiden nuoret naiset mm. Aliaa Magda Elmahdyn johdolla. Pitäisikö hänen alastonkuvansa ja toimintansa kieltää seksististen stereotyyppien levittämisenä? Näyttää siltä, että mietinnön tekijät eivät olekaan oikeasti murtamassa stereotypioita, vaan asettamassa voimaan heidän itse valitsemiaan uusia stereotyyppejä naiseudesta ja sukupuolisuudesta.

Mietinnössä viljellään paljon 80-luvun feminismin väljähtynyttä termistöä, kuten "seksiobjekti", "seksualisoituminen" tai "halventaminen". Ne perustuvat radikaalifeministiselle ajattelutavalle, jossa salakavala miesriistäjien patriarkaatti aivopesee naiset tahdottomiksi uhreiksi - elleivät he valaistu ja näe feminismin totuutta. Vanhan taistoretoriikan kumu EU-komitean mietinnössä paljastaa, että osaamisen sijaan komiteaan on valikoitunut ideologista huttua suoltavia tyyppejä. Valitettavasti heidän paatoksensa on mennyt niin hyvin läpi, että ölinä on päässyt viralliseen paperiin asti.

Mietintö käsittelee mediaa nk. rokotemallin mukaisena toimijana, joka saa aivottoman massan käyttäytymään tahdottomasti. Lisäksi se elättelee vuosikymmeniä vanhoja virhekäsityksiä pornosta ja rohkenee lähteä (taas kerran) kieltämään pornoa kaikissa sen muodoissaan, vaikka antipornofeministit hävisivät aikanaan taistelunsa sekä poliittisesti että älyllisesti. Mietinnössä mennään jopa niin alhaiselle tasolle, että vipuvartta yritetään hakea mainitsemalla sana "lapsiporno" sopivassa yhteydessä.

Tällaiselle retoriikalle tyypilliseen tapaan erilaisten iskusanojen merkitys ja laajuus jätetään määrittelemättä. Kun epäsopivaksi toiminnaksi, sukupuolistereotyyppien ylläpitämiseksi ja häirinnäksi voidaan katsoa feminismin perinteessä vähän mitä tahansa tarpeen mukaan, piirtyy mietinnöstä kuva jonkinlaisena feministisen lainsäädännön Frankensteinin hirviönä. En mielelläni käytä stereotyyppisiä haukkumasanoja sukupuolikeskustelussa, mutta mietintöä lukiessa sana "feminatsi" jää häilymään kielen päälle...

Summa summarum, koska nuorisomusiikki aiheuttaa raiskauksia ja alkoholimainonta huoruutta, kiellämme kaiken! Ja koska kaiken takana on kuitenkin paha porno, niin se kielletään myös kaikista viestintävälineistä kaikissa muodoissaan. Siispä kirjat kieltolistalle, jos niissä mainitaan fallinen patriarkaatin symboli eli peenis. Mietinnössä jopa vaaditaan operaattoreita tarttumaan toimeen kieltojen toimeenpanemiseksi.

Pelottavaa on se, että jotkut ovat oikeasti käyttäneet arvokasta aikaa ja EU-kansalaisten verorahoja tällaisen roskan pungertamiseen ulos ajatustyöskentelyn peräreiästä. Onko nyt menossa jokin idioottimaisen konservatiivifeminismin uusi trendi, sillä oikeusministerin ja "professori" Johanna Niemen höseltäminen pahan prostitutsioonin kieltämiseksi osuu samaan saumaan? Tarvitsen hermoloman.

Ei kriminalisoinnille, kyllä seksityöläisten oikeuksille!

Mielenosoitus keskiviikkona 7.11. klo 12.30 Pikkuparlamentin edessä

Oikeusministeriö valmistelee seksinoston kriminalisoivaa lakia. Ruotsissa oston kriminalisoinnin on todettu huonontaneen entisestään seksipalveluita myyvien asemaa. Vaikka lain väitetään puuttuvan kysyntään, todellisuudessa se kuitenkin lisää myyjiin kohdistuvaa kontrollia, koska asiakkaat voidaan tavoittaa vain myyjien kautta.

Kaupallisen seksin ongelmiin on puututtava sosiaali-, ei kriminaalipoliittisin toimin. Seksityötä tekevien perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on taattava. Seksityöntekijät ovat raportoineet, että poliisi sakottaa kondomien kantamisesta, pysäyttelee jatkuvasti ilman erityistä syytä sekä käyttää halventavaa kieltä. Kondomeista sakottaminen vaarantaa seksityöntekijöiden oikeuden terveyteen. Käännytyspykälä, joka mahdollistaa henkilön käännytyksen, mikäli häntä epäillään seksipalvelujen myynnistä, heikentää merkittävästi EU-alueen ulkopuolelta tulevien seksityöläisten asemaa ja estää avun hakemisen ongelmatilanteissa.

Paras keino prostituutioon liittyvien ongelmien ehkäisemiseen on riittävästä perusturvasta ja tukipalveluista huolehtiminen. Tällä hetkellä Suomessa seksiä myyvät heikossa taloudellisessa asemassa olevat ihmiset, kuten opiskelijat, yksinhuoltajat, siirtolaiset ja muut matalapalkkaisille aloilla toimivat ja heikon perusturvan omaavat ryhmät.

Me sanomme EI:  

• Seksinoston kriminalisoinnille
• Käännytyspykälälle
• Poliisin ahdistelulle

Me sanomme KYLLÄ: 

• Ihmisoikeuksille
• Tukipalveluille
• Riittävälle toimeentulon turvalle

Mielenosoitus järjestetään samaan aikaan oikeusministeriön seksinoston kriminalisointia käsittelevän seminaarin kanssa pikkuparlamentin ulkopuolella. Aiheeseen liittyvät banderollit ja plakaatit ovat tervetulleita, ja erityisesti toivomme tuomaan PUNAISIA SATEENVARJOJA. Ei puoluetunnuksia.

Facebook event:
https://www.facebook.com/events/271207436334321/

Mielenosoituksen järjestää Feministinen aloite -verkosto
http://feministinenaloite.wordpress.com/

Hei me kielletään seksin ostaminen!

Konservatiivifeministit ja kunnollisuuden puolustajat kalisuttelevat säihkyviä kilpiään. Karvaiset ja kaljamahaiset seksinostajamiehet kuolaavat rahatukkojensa kanssa. Kristilliset pitävät ydinperhettä pystyssä, jottei Suomi vajoa Itämereen. Tivoli on saapunut taas kaupunkiin.

Ministerit Henriksson ja Räsänen ovat ilmoittaneet kannattavansa Ruotsin ja Norjan mallia eli seksin oston kieltämistä. Oikeusministerin pääperusteluna on nykyisen mallin toimimattomuus: seksin ostajia voidaan nykyisin vain harvoin rankaista, koska on vaikea selvittää, tietävätkö he seksin myyjän olevan parituksen uhri vai ei. Kun osto kielletään kokonaan, ostajia voidaan rankaista! Jiihaa, logiikka laukkaa!

Henriksson on herännyt vähän myöhään tähän keskusteluun. Jo lakia valmisteltaessa oli selvää, että kyseinen pykälä on surkea. Poliisikin on alusta asti ilmoittanut sen valvomisen olevan mahdotonta. Keskustelun uudelleenavaaminen nyt ei ole mistään aidosta tarpeesta johtuvaa, vaan poliittista peliä. Ehkä RKP:n puheenjohtajavaalin hävinnyt Anna-Maja haluaa kerätä vähän irtopisteitä?

Henrikssonin mielestä seksin ostokielto on paras keino ihmiskaupan ja parituksen uhrien suojelemiseksi. Selvittämättä jää, miten ostamisen kielto tarkalleen vaikuttaa ihmiskauppaan ja paritukseen, jotka ovat jo nyt kriminalisoituja. Missä on perusteellinen selvitys dekriminalisoimisesta ja sen vaikutuksista? Miksi malliksi otetaan Ruotsi eikä esimerkiksi Saksaa?

Henrikssonin mukaan Ruotsin malli on ollut menestyksekäs. Tällaiset väitteet perustuvat lähinnä mallin poliittisten kannattajien väitteisiin. Sen sijaan seksityötä tutkiva antropologi Laura Agustin esittää hyvin kriittisiä näkemyksiä Ruotsin mallista kahdessa artikkelissaan (alla). Myös tutkija Susanne Dodillet pitää mallin menestystä heikkona. Lisäksi useat ruotsalaispoliitikot  (mm. Göran Pettersson) ovat vaatineen seksinostokiellon kumoamista.

Tympeäksi Henrikssonin avautumisen tekee se, että seksityöntekijöitä auttavat järjestöt (esim. Pro-tukipiste) ovat jo pitkään olleet sillä kannalla, että dekriminalisointi ja seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien tukeminen ovat paras tae uhriutumisen estämiseksi. Oikeusministeriä eivät ihmisoikeudet kiinnosta.

Alla muutama linkki teksteihin, joissa tarkastellaan Ruotsin mallia. Ne eivät anna sen menestyksestä tai oikeutuksesta kovinkaan kaksista kuvaa.

• Laura Agustin: Big claims, little evidence: Sweden's law against buying sex
• Laura Agustin: Smoke gets in your eyes: Evaluation of Swedish anti-prostitution law offers ideology, not methodology
• Susanne Dodillet: The Swedish Sex Purchase Act: Claimed Success and Documented Effects (pdf)
• Vaula Tuomaala & Sarita Vuori (toim.): Prostitution in the Nordic Countries. Report on the Meeting of the Nordic Network on Prostitution, Helsinki September 2011 (pdf)

Seksityötä vastustava Exit-järjestö surffasi keskusteluun mukaan vain parin päivän varoajalla ministerien kannanotoista. Järjestön projektipäällikkö Tanja Auvisen kirjoitus lietsoo hysteriaa seksityökeskusteluun vetoamalla lapsiprostituutioon ja nuorten seksuaalisen ahdisteluun.

Exit käyttää tuttuja ja turvallisia aseita. Lapsiprostituution piilevällä yleisyydellä ja traagisuudella mässäillään täysillä, vaikka kirjoittaja myöntää, että aiheesta ei ole tutkimustietoa saatavilla. Koska ilmiö on piilevä, on turvallista lähteä siitä, että jokainen alle 18-vuotias on lapsi ja jokainen aikuisen tekemä seksiehdotus on osoitus lapsiprostituutiosta.

(Minäkin olen ahdistelun uhri ja melkein lapsiprostituoitu, kun ollessani teini joku huusi kerran perääni "Vitun homo anna persettä!")

Vaikka aihe - nuoriin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu - on tärkeä, kirjoitukseen ympätty perinteinen konservatiivifeministinen kauhugalleria tuottaa huolen sijaan hohhoijaa-vaikutuksen. Kun tietoa ja osaamista on niukasti, turvaudutaan ideologisiin argumentteihin. Kirjoitukseen sotketaan surutta "yhteiskunnan pornografisoituminen", "seksuaaliviritteinen mainonta", "pornon saatavuus" ja "aikuisten mielihyvään keskittyvä yhteiskunta". Hohhoijaa.

Kieltolain kannattajat vetoavat vuorotellen närkästykseen ja kauhistukseen, lasten suojeluun ja seksityön uhreihin. Kuitenkin pragmaattinen lähestymistapa seksityöhön on osoittanut, että uhriutuminen vähenee ja työolot paranevat ihmisoikeuksia ja mahdollisuuksia edistämällä, ei niitä vähentämällä. Niin, seksityöntekijät ovat ihmisiä, mikäli se sattui ministereiltä unohtumaan.

Korjaus: Teksiin oli livahtanut virhe. Göran Persson ei ole vaatinut seksinostokiellon kumoamista, vaan kyseessä oli kansanedustaja Göran Pettersson. Persson on puolestaan ollut päätekijöitä kieltoa laadittaessa.

Oih, tuntoni ovat loukkaantuneet

Kansanedustaja James Hirvisaari (ps) vastustaa Hesarin jutun mukaan tasa-arvoista avioliittolakia siksi, että "homoavioliitto loukkaa syvästi kansalaisten tuntoja, tai ainakin hyvin suurta osaa kansasta häväistessään miehen ja naisen välisen pyhän instituution". 

Tuntojen loukkaantuminen on kevyt argumentti lainsäädäntöä valmisteltaessa. Löytyy varmasti murtovarkaita, jonka tuntoja loukkaa se, että poliisi saa pidättää heidät ja takavarikoida vaivalla anastetun omaisuuden. Myös vaimonpieksijöiden tuntoja loukkaa se, että asianmukainen ja kotoisa pikku kurittaminen käsitetään rikokseksi.

Loukkaavaa on monen mielestä myös se, että viatonta tissien puristelua nimitellään seksuaaliseksi ahdisteluksi. Tissithän on luotu puristeltavaksi - miksi muuten jumala olisi sijoittanut ne käsien ulottuville?

Minun tuntojani loukkaa syvästi naurettavan ala-arvoinen argumentaatio.

Kun lainsäätäjät tai viranomaiset käsittelevät mitä tahansa vähänkään kiistanalaista aihetta, joku jossakin loukkaantuu melko varmasti. Tämä pätee niin Ahvenanmaan nimistöön kuin matematiikan opetuksen tuntimäärään. Jos loukkaantumisen välttäminen olisi keskeinen ja merkittävä tekijä päätöksenteossa, mistään kiistanalaisesta asiasta ei voitaisi koskaan päättää yhtään mitään.

Loukkaantumisen sijaan päätöksenteossa pitää tarkastella oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta, mahdollisuuksien ja resurssien jakautumista yms. Jos päätös on kelvollinen tällaisilla kriteereillä, on kansalaisen kyettävä nielemään loukkaantumisensa.

Mainituilla kriteereillä on ilmiselvää, että mahdollisuuksien lisääminen yhdelle ihmisryhmälle ilman menetyksiä tai kompromisseja toisilta ihmisryhmiltä on pelkästään hyvä asia. Tasa-arvoinen avioliitto ei heikennä kenenkään oikeuksia tai mahdollisuuksia avioitua.

Konservatiivit ovat ennenkin yrittäneet ujuttaa päätöksentekoon mielivaltaisia elementtejä, kuten uskonnollista dogmatiikkaa, syviä tuntoja, "oikeita ja tosia" ihmisyyden ja perheen malleja sekä uhkakuvia tapainturmeluksesta.

Onneksi tällaiset argumentit on kerta toisensa jälkeen heitetty historian roskalavalle. Sen seurauksena naisilla on kansalaisoikeudet ja lupa liikkua yksin kadulla, ihmisillä on vapaus uskoa tai olla uskomatta taikaolentoihin ja oman seksuaalisuuden ilmaisemisesta ei joudu poseen tai pakkohoitoon.

Sivuhuomiona kiehtovaa on se, että Hirvisaari vetoaa väkeviin taikavoimiin varoitellessaan meitä pyhän instituution häväistymisestä. Edustaako hän kenties katolista tai ortodoksista taikaperinnettä? Vai jotakin vielä jännittävämpää: Onko Hirvisaari mystikko?

Jos yksi tapahtuma jossakin päin Suomea (homoparin avioituminen) kykenee häpäisemään toisen tapahtuman (heteroparin avioituminen), vaikka näillä tapahtumilla ei ole mitään konkreettista yhteyttä toisiinsa, täytyy häväistyksen siirtyä jotenkin yliluonnollisesti tapahtumasta toiseen. Ajatteleeko Hirvisaari niin, että homoparin avioituminen lähettää maagisen signaalin, joka turmelee toisaalla tapahtuvan heteroparin avioitumisen?

Olisi kiinnostavaa tietää, toteutuuko häväistyminen henkiolentojen välityksellä, metafyysisten ideoiden korruption kautta vaiko jonkinlaisen taikaolennon langettaman kirouksen ansiosta? Valitettavasti Hirvisaari ei anna vastausta meille salatieteisiin perehtymättömille moukille...

Sossua ahdistaa

Seksin olemassaolosta johtuva ahdistus saa usein surkuhupaisia muotoja. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston johtoporras on niin ahdistunut seksin olemassaolosta, että on ryhtynyt erilaisiin käytännön toimiin seksin poistamiseksi työmaaltaan. Toimenpide ei ole ihan pieni, sillä sossun henkilöstöön kuuluu yli 10000 henkilöä.

Sossun johtoportaan mielestä tyypillinen työntekijä katselee pornoa kaiket päivät työkuutiossaan. Sen vuoksi koko verkkoon on asetettu estojärjestelmä, joka estää kaikki seks-alkuiset sanat sekä kaiken muun tuhmalta vivahtavan. Koska työntekijät ovat myös epäluotettavia lurjuksia, myönnytyksiä estoon ei saa kuin erikseen valittamalla. Silloinkin pitää nimetä juuri se sivu, jolle haluaa.

Erityisen nerokasta estojärjestelmässä on se, että monissa sosiaaliviraston pisteissä asioi paljon ihmisiä, joilla on monenlaisia SEKSuaalisuuteen liittyviä ongelmia, joihin he kaipaavat apua. Jos työntekijät pääsisivät vapaasti internetin SEKSuaalitiedon pariin, he saattaisivat vaikka villiintyä ja antaa asiakkailleen asiantuntevaa neuvontaa! Erityisesti lastensuojelun puolella vaara joutua puhumaan SEKSistä on ilmeinen, koska SEKSuaalisen hyväksikäytön tunnistaminen on isona pallukkana viraston virallisissa papereissa.

Sossussa työskentelee henkilöitä myös SEKSuaalineuvojan ja SEKSuaaliterapeutin pätevyydellä. Heille ainakaan ei voi antaa pääsyä SEKSiasioita sisältäville verkkosivuille... sillä kaikkihan tietävät, että internet on synnin pesä ja huoruuden linnake, eikä siellä voi olla mitään hyödyllistä tai työasioihin liittyvää.

Koska internet ja muut pahat mediat ovat kuitenkin päässeet pilaamaan sossun työntekijöiden itsekunnioituksen ja arvostelukyvyn, on johtoporras viisaudessaan päättänyt antaa työntekijöille hiljattain tarkat pukeutumisohjeet, joissa erikseen säädetään hameen pituus ja kaula-aukon korkeus. Ennen kuin tällainen ohjeistus oli, suurin osa sossun työntekijöistä maleksi viraston käytävillä narutangoissa - sukupuolesta riippumatta.

On hyvä asia, että isotäti valvoo ja pitää huolta, sillä pieni työtekijä-parka ei osaa itse pukeutua säädyllisesti eikä hallita internetin käyttöään. Kieltämällä tehdään maailmasta parempi paikka!

Runkkumurot

Eräillä terveellisinä pidetyillä elintarvikkeilla on vähemmän terve historia. Maissimurojen tarinaan liittyy kristillisen puritanismin ajalta mehukkaita yksityiskohtia, joita ei voi vakavalla naamalla pohtia. Ikävämpi puoli tarinassa on se, että runkkamisen kitkemisessä eivät hihhuleille pelkät murot riittäneet: seurauksena oli vuosikymmenten ajan suunnaton määrä väkivaltaa, sortoa, aivopesua ja painostamista. Nykyajan seksuaaliahdistuksessa on paljon kumuja näistä ajoista ja ajatuksista. Kiihkouskovaisuus ja lääketieteen väärinkäyttö ovat karmea yhdistelmä.

1800-luvun loppupuolella elänyt John Harvey Kellog oli kiihkeä adventisti ja runkkaamisen vastustaja. Hänen mielestään nuorten seksuaalinen kiihko oli matkalippu suoraan helvettiin. Sitä parantamaan tarvittiin järeitä aseita.

Kellogg oli kehitellyt teorian, joka kertoi kaiken oleellisen nuorten seksuaalisuudesta: Väärän ruokavalion tuloksena on kovaa kakkaa ja ummetusta. Peräsuolta painava kakka tuottaa nuorten syntisille ruumiinalueille painetta. Tämä paine puolestaan ilmenee seksuaalisina tuntemuksina, erektioina ja muina paholaisen viettelyksinä.

Pahimmassa tapauksessa nuori lankeaa viettelykseen ja alkaa liikutella lantiopohjan lihaksiaan, jolloin kakkapaakku liikkuu suolessa vain lisäten synnillisiä viboja. Tämä on tietysti nuorille pojille erityisen turmiollista, koska se voi johtaa itse Sodoman syntiin. Se on aina pikalippu Hell's Expressiin.

Nerokas tohtori Kellogg kuitenkin pelasti meidät tältä kauheudelta. Hän kehitti veljensä Willin kanssa maissimurot, jotka pehmentävät kakkaa. Kenenkään ei enää tarvitse kärsiä ummetuksesta ja sen mukanaan tuomista saatanallisista tuntemuksista. Muita Kelloggien suosittelemia keinoja runkkaamisen vähentämiseksi olivat erilaiset piikikkäät penisraudat ja poikien ympärileikkaaminen ilman puudutusta. Aika velikultia!

Tuska jalostaa - ja pitää ajatukset jumalassa. Tätä oppia noudatettiin myös sähkötoimisten siveysinnovaatioiden rakentelussa. Mutkikkaimmissa laitteissa olivat anturit, jotka tarkkailivat nukkuvan pojan heppiä. Mikäli vehje unen aikana paisui, seurauksena oli tuntuva sähköisku kiveksille. Laaki lamaannutti liikehtivän pedon sillä sekunnilla ja herätti pojan lukemaan tarvittavat rukoukset.

Maissilla ja teräksellä jumalan valtakuntaa rakentavien Kelloggien esikuvana oli presbyteeripastori Sylvester Graham. Hänen nimessään me yhä leivomme terveelliset sämpylämme. Grahamin mielestä terveellinen ruokavalio pitää ajatuksetkin puhtaina. Hänkin oli tiettävästi suuri kakkapaakkujen asiantuntija...

Grahamin sielukkaiden ohjeiden mukaan seksiä tarvitaan vain kerran kuussa lisääntymistarkoitukseen. Myös seksin oikea aloittamisikä tulee säätää kohdalleen. Sekä miehillä että naisilla se on pyöreä 30.

***

Tämän kirjoituksen otsikosta ja maukkaista yksityiskohdista on kiittäminen seksologi Jukka Virtasta. Lisää runkkaamisesta ja sen estämisestä voi lukea Erkki A. Kauhasen mainiosta artikkelista, joka tosin valitettavasti pidättäytyy mehukkaimmista kakkajutuista...

Terveisin nimimerkki
"Paakku suolessa jo vuodesta 1977"

Nuorten seksuaalioikeudet

"Pillerisota!" julistaa Iltalehti jutussaan, joka kertoo 14-vuotiaan tytön e-pillereistä. Terveydenhoitajan antamista pillereistä on puhistu ministeritasolla saakka. Iltalehti osaa tapansa mukaan etsiä parhaat mahdolliset kommentaattorit: "Vastuutonta", jyrisee Päivi Räsänen.

Nyt jo pölyn laskeuduttua on hyvä aika pohtia tarkemmin ikuisuusongelmaa nuorten oikeudesta omaan seksielämäänsä. Lööppitasolla kysymys on yleensä aina siitä, minkä ikäinen on liian nuori aloittelemaan seksipuuhia. Ja siitä, että asiaa pitää suurennella ja kauhistella, vaikka siinä ei varsinaisesti olisi mitään ihmeellistä.

Ensimmäiset seksikokeilut osuvat monilla yläasteikään eli karkeasti ikävälille 13-16. Suunnilleen samoihin aikoihin alkava murrosikä iskee pöhinää koneeseen hormonien muodossa. Yleensä nuorten seksipuuhat ahdistavat vanhempia ehkäisyn puutteen vuoksi. Tässä tapauksessa ahdistus kuitenkin syntyi ehkäisyn käytöstä.

Toivottavasti ahdistuksen taustalla oli todella tytön terveys, eli kysymys siitä, että ehkäisypillerien antamisen yhteydessä olisi pitänyt käydä lääkärin pakeilla. Ainakin aiheesta kertovat lööpit ja lehtijutut heijastelivat ihan muunlaista närkästystä.

Lääkärileikit sikseen. Pohtikaamme hiukan sitä, millaisia riskejä nuorten seksipuuhasteluihin todella sisältyy - ja miten niitä voisi ehkäistä. Lista voisi olla tällainen:

1. Sukupuolitautien vaara
2. Heteroseksissä ei-toivotun raskauden mahdollisuus
3. Henkiset kolhut

Ensimmäisten kahden ongelman välttämiseksi peruskeinot ovat ilman muuta ehkäisyvälineiden käyttö ja varsinaisen (hetero)yhdynnän välttäminen. Kaikenlainen hiplaaminen, sormileikit ja suuseksi ovatkin hyviä tapoja hälventää epävarmuutta aiheen ympäriltä. Pienellä järjenkäytöllä sukupuolitautien riskikin putoaa mitättömän alhaiseksi.

Henkisten kolhujen pehmentämisessä auttaa läheisten tuki ja seksuaalikasvatus, jossa painotetaan hyväntahtoisuuden ja toisen huomioon ottamisen merkitystä. Kolhuja pehmentää myös seksin nostaminen jalustalta. Aiheen mystifioiminen ja piilottelu lasten ja nuorten silmiltä tekee siitä suuremman ja raskaamman jutun, kuin olisi tarvis.

Nuorten seksitietojen ja -taitojen pitäisi olla hyvässä terässä jo yläasteen alussa. Tämä tarkoittaa asian käsittelyä riittävässä määrin jo ala-asteen viimeisillä luokilla. Jos nuoren perustiedot ovat hyvässä kunnossa, pitäisi hänelle antaa tilaa tutustua omaan seksuaalisuuteensa ilman aikuisten haraamista vastaan. Aikuisen tehtävä on luoda vastavuoroinen ja kunnioittava keskusteluyhteys ilman ehdottomia kieltoja tai perustelematonta närkästystä.

Paljon seksuaalikasvatuksessa toisteltu mantra, "nuorella pitää olla oikeus edetä omaa tahtiaan", tarkoittaa myös sitä, ettei häntä tarpeettomasta estetä etenemästä. Joskus vanhempien kontrollinhimo saa naurettaviakin muotoja, kun nuorelta kielletään yksityisyys hänen omassa huoneessaan. Mikä olisi helpompi ja turvallisempi paikka ensimmäisille seksikokeiluille? Kieltämällä ja kyttäämällä kokeilut tapahtuvat lopulta paljon huonommissa olosuhteissa - esimerkiksi umpikännissä talvipakkasella naapurin roskakatoksessa...

Lopuksi vielä ajatuskoe, jonka tarkoituksena on avartaa ennakkoluuloja nuorten seksipuuhia kohtaan. Kuvitellaan, että tulevaisuuden ihmekonsti poistaa kokonaan sukupuolitautien ja ei-toivotun raskauden riskit. Mikä tällöin olisi perusteena kieltää tai rajoittaa varhaisteinien tai jopa nuorempienkin kakaroiden seksikokeiluja ja -leikittelyjä?

Terveisin nimimerkki: Kokeilin sitä 15-vuotiaana ja heti jäin koukkuun...

Vittu!

Se on aina kielen päällä. Siihen turvaudutaan vihan, hädän ja riemun hetkillä. Se voimistaa vihaa, lamannuttaa pelon ja väkevöittää kiroukset! Se yhdistää nuoret ja vanhat. Se on oma moduksensa ja välimerkkinsä!

Vittu on edellisen perusteella äärimmäisen voimallinen ja monikäyttöinen olio. Vanha kansa ja folkloristit tietävät, että vitun väki on mahtava voima, joka saattoi kirota tai siunata ihmisen. Vanhoissa loitsuissa karja saatettiin ajaa laitumelle emännän haarojen välistä (emännän seisoessa navetan katolla), jotta se saisi vitulta suojelevan siunauksen päällensä.

Nykyisessä puhekielessä vittua manataan myös suojelukseksi ikäviltä asioilta tai antamaan voimaa vastoinkäymisissä. Tyypillinen suomalainen huudahdus voisi kuulua vaikka: "Vittu, kalja on loppu!". Tällöin vitun väkeä anellaan suojelemaan koettelemukselta.

Toinen vitun voimaan luottava puheenparsi on kiroukset ja solvaukset. Tavallisimmat kiroukset ovat muotoa: "Painu vittuun!" tai "Vitun kusipää". Ensimmäinen on kovaa tavaraa. Se pyrkii tekemään tyhjäksi kirouksen kohteena olevan henkilön kääntämällä hänen syntymänsä toisin päin. "Painu vittuun" tarkoitaa siis toivetta siitä, että henkilö lakkaisi olemasta kerta kaikkiaan.

"Vitun kusipään" voisi tulkita joko syntymästään asti parantumattomaksi kusipääksi tai sitten vittu on vain kusipäisyyden suuruutta alleeviivaava ponsi. Vastaavaa suuruutta ilmaisevat myös riemukkaat huudahdukset, kuten "vitun siistii" tai "saatiin ihan vitusti massii".

Sanan käytön levitessä ja arkipäiväistyessä on sille myös kehittynyt erikoisia käyttötapoja, joiden käyttö ei selity vitun väellä. Tällaisesta on esimerkkinä edellä mainitun "vitun siistii"-lausahduksen ironinen käyttö, jossa sana vittu onkin käänteisessä merkityksessä jotakin todella tyhmää tai ankeaa. Tällainen heittely on vaikeasti selitettävissä, sillä vittu on hyvä, haluttava ja mahtava asia, joko voi olla yhteydestä riippuen pelottava tai vaarallinen, mutta ei missään nimessä ankea tai huono.

Ehkä kyse on vain siitä, että sanan yleistyminen on johtanut sen alkuperäisten merkityksien unohtumiseen ja muistiin on jäänyt vain sanan sievistelevä kieltäminen. Kun kirkko kansaa "sivistäessään" on puuttunut pakanallisiin ja seksuaalisiin voimasanoihin, on vitun mahti pyritty esittämään mahdollisimman epäedullisessa valossa. Tästä johtuen mielikuvamme vitusta lienevät osin vääristyneitä.

Poikkeuksena tästä on kuitenkin käsite "vitutus". Vaikka kyse on kielteisestä tunteesta, on sanan merkitys ymmärrettävissä näin: Vittu on ihana asia. Kun sitä ei saa, iskee vitutus eli vitunhimo. Tyydyttämättömänä vitunhimo on kauhea asia. Eli vitutus tarkoittaa mitä tahansa yhtä kamalaa olotilaa!

Kirjoitukseni tarkoitus on poliittinen, ei tieteellinen, joten jos joku folkloristi havaitsee vittutietämyksessäni pahoja virheitä, niin otan ilolla huomautuksia vastaan. Vittupoliittinen taka-ajatukseni on pyrkiä nostamaan sopimattomana sanana pidetyn sanan arvoa ja merkitystä. Kyseessähän on hieno, arvokas, haluttava ja voimallinen olio. Käyttäkäämme tätä voimasanaa ylpeästi ja oikein!

Kuraattori parantaa maailman erotiikan taudista?

Heitin jälleen Hesaria mielipiteellä. Koin pakottavaa tarvetta reagoida, kun megalotripillä oleva Kuraattori Aalto yrittää hienotunteisuuden nimissä siivota kaiken erotiikan maailmasta...

***

Kuraattori Marika Aalto kirjoitti (HS 20.11.2008), että ”pornografinen ja avoimen eroottinen taide ei kuulu kirkkoon – sen enempää kuin muuallekaan, missä se voi loukata katsojaa tai aiheuttaa ahdistusta.”

Tällainen näkemys on vakavassa ristiriidassa avoimen yhteiskunnan periaatteiden kanssa. Avoimessa yhteiskunnassa kansalaisten velvollisuutena on sietää toistensa toimintaa ja mieltymyksiä.

Sietämisen velvoite ei ulotu lakeja rikkovaan tai toisia vahingoittavaan toimintaan. Pelkkä närkästys tai ahdistus ei kuitenkaan riitä perusteeksi kieltää tai rajoittaa toisten vapautta ilmaista seksuaalisuutta, viestiä eroottisesti tai nauttia pornografiasta.

Seurakunnilla toki on oikeus päättää, mitä he tiloissaan esittävät, mutta se ei riitä Aallolle. Hänen mielestään eroottinen taide ei kuulu minnekään, missä se ”voi loukata” jotakuta – siis ei oikeastaan minnekään, sillä ainahan jossakin joku voi loukkaantua.

Vapaa-ajattelijana minua ärsyttää huomattavasti toreilla ja katujen varsilla uskonnollisia lappusia jakavat käännyttäjät. Vielä pahempia ovat lauluseurueet, joiden propagandaa ei voi sulkea ulos pelkästään jurolla katseella.

Siedän kuitenkin näitä omasta mielestäni ala-arvoisia viestinnän muotoja, koska avoimessa yhteiskunnassa heillä on sananvapaus ja oikeus itsensä ilmaisemiseen. En pyri estämään heitä, enkä ehdottele julkisuudessa sananvapauden rajoituksia, jotka koskevat uskonnollista viestintää.

Eroottista viestintää ja seksuaalisuuden ilmauksia suojaavat täysin samat periaatteet kuin uskonnollistakin viestintää. Jonkun närkästys ei ole peruste toisten vapauden rajoittamiselle, mikäli kannatamme aidosti avointa yhteiskuntaa ja kaikille yhteisiä perusoikeuksia.