Uskollinen koira

Hesarissa julkaistiin äskettäin mielipidekirjoitukseni, joka käsittelee uskollisuuden käsitettä. Se oli kommentti Janne Luotolan kirjoitukseen (HS 13.7.2008), jossa hän ylistää ystävyyttä ja pohtii rakkaussuhteiden rajoittavaa luonnetta. Julkaisen kirjoitukseni täällä heitä varten, jotka ovat Hesarin tavoittamattomissa. Välitän kommenttipalstalle aiheesta virinneitä jatkokirjoituksia ja linkkejä keskusteluun.

***

Parisuhteessa rakkaus muuttuu vankileiriksi (HS 20.7.2008)

Janne Luotola kirjoitti parisuhteesta ennemmin ihmisiä erottavana kuin yhdistävänä tekijänä. Hänen oivaltava kirjoituksensa osui parisuhdekulttuurin kipupisteeseen, jossa rakkaus muuntuu salakavalasti vankileiriksi. Suhteessa yksilön oikeus päättää omasta elämästään katoaa kuin Guantanamon yöhön.

Ystävyyden ja parisuhteen välinen ero näkyy räikeimmillään uskollisuuden merkityksessä. Ystävän uskollisuus on myönteistä ja arvokasta: ystävään voi luottaa vaikeissakin elämäntilanteissa eikä hän hylkää, puhu pahaa tai petkuta. Mutta parisuhteessa uskollisuus ilmaistaan kieltona: et saa rakastua kehenkään toiseen, et saa harrastaa seksiä kenenkään toisen kanssa. Uskollinen ystävä on kultaakin kalliimpi, mutta uskollinen puoliso on kahleissa.

Parisuhteiden arvomaailmassa kieltäminen ja kontrolloiminen puhuvat rakkauden nimissä. On kuitenkin olemassa vaihtoehtoisia ajattelutapoja, joissa rakkautta ei pidetä tekosyynä riistää toisen vapautta. Esimerkiksi polyamoria, avoimet suhteet ja seksualismi antavat tilaa yksilöllisille tavoille olla ihmissuhteissa. Vapauden lisääminen suhteissa ei vähennä rakkautta, päinvastoin.

Pornon ihanat naiset, osa 4

"Porno on rumaa", tyyskähtää nuori nainen perusteluksi sille, että hän ei pidä pornosta. Joidenkin henkilökohtaisen estetiikantajun lisäksi pornon väitetty rumuus on häirinnyt myös monia ylevyydestään kiinni pitäviä yksilöitä kuten poliitikkoja ja akateemikkoja. Eihän kenenkään ole pakko pornoa kauniina pitää, mutta jokin kuitenkin korvaani särähtää aina kun valitetaan pornon kaameasta rumuudesta - pornohan kuvaa kuitenkin seksiä.

Onko valittajilla mielessään kuva seksistä romanttisena lemmiskelynä, vai sekoitetaanko pornoangstin iskiessä omat moraalikäsitykset ja estetiikka? Nimittäin tosielämässä ponnekas rytyyttäminen näyttää varsin samanlaiselta kuin ponnekas rytyyttäminen leffassa: hiki virtaa, liha lätisee, tissit hytkyy, typy haukkoo henkeään ja äijä irvistelee.

Ja sitten niihin naisiin, joista otsikossakin on puhe. Jotkut naiset pitävät erityisen ällöttävinä kuvia, joissa naiset esittelevät pimppejään jalat apposen auki tai nelinkontin pyllistäen. Rohkenen kuitenkin epäillä, että näitä revittelykuvia kohtaan tunnettu inho on luonteeltaan enemmän moraalista kuin esteettistä. Myötähäpeä siitä, että joku paljastaa itsensä sopimattomalla tavalla virittää inhon tunteen. Pimppikuvia inhoavat naiset kohtaavat sisäisen naisvihaajansa.

Minun on vaikea ymmärtää, mitä rumaa pimpin kuvaamisessa on. Kyseessä on osa ihmisen ruumiista. Ja kuten mikä tahansa ruumiin osa, voi pimppikin olla ruma tai kaunis. On rumia ja kauniita polvia, ja rumia ja kauniita käsiä. Se, että pitää kaikkia pimppejä (tai niiden kuvia) rumina kielii jostakin muusta kuin esteettisestä arvostelmasta.

Naisten ja seksin näkeminen kauniina pornossa onkin enemmän asennoitumiskysymys kuin varsinainen esteettinen kysymys. Se voi olla kaunista, jos sen haluaa nähdä kauniina.

Pornon ihanat naiset, osa 3

Kun puhun pornon ihanista naisista, jollekin vääräleualle saattaa tulla mieleen 80-luvun valtavirran arkkityyppi: blondattu ja tyvikohotettu pehko, solarium-rusketus, tekokynnet ja ripset, pallonmuotoiset tissit ja liikaa meikkiä... Ohops, tulinkos nyt vahingossa kuvailleeksi Johanna Tukiaisen?

Kuitenkin jopa kasariporno tarjoaa vaihtelua. Silikonien haastajina ovat olleet teinibuumin pienirintaiset näpsäkkäät naiset ja aina muodissa olevat luonnolliset uhkeat luomutissit. Pahin huonoiksi transvestiiteiksi puettujen naisten kausi on kuitenkin ohi (oikeat transut ovat toki aina kuumaa kamaa) ja naisvartaloiden kirjo on levittäytynyt pornoon koko uljaudessaan.

Ameriikan ihmemaan valtavirtapornossa naisen pyöreys ei ole mikään ongelma. Tämä heijastellee kansallisen rasvaprosentin lisäksi myös sitä, että muodokkuus ja luonnolliset rinnat ovat ovat nostaneet osuuttaan rutkasti 90-luvun aikana. Ja juuri pornoon kurvit sopivat hyvin: täyteläiset muodot näyttävät ruudulla hyvältä.

Muotimaailman androgyyni laihuus loistelee poissaolollaan pornon maailmassa. Ana-pornoa löytyy marginaalista, mutta se on paljon paljon pienempi ryhmä kuin rehevien ylipainoisten naisten kuvastot. Pornoa on siis turha arvostella vääristyneestä tai painottuneesta naisen vartalokuvan esittämisestä. Tarinan pahis asuu muotikorporaation kattohuoneistossa.

Porno näyttää, että kuka tahansa nainen voi olla seksikäs ja seksuaalinen vartalosta tai iästä riippumatta. Jos on nähnyt kaksi mainstream-leffaa, niin on turha vielä tehdä johtopäätöksiä pornon naisista. Ala on segmentoitunut tarkasti ja vaihtelun hahmottamiseksi pitää osata katsoa oikeaan paikkaan. 50+ pornoa ei löydä teen-otsikon alta.

Ikähaitarissa lystikäs ilmiö on ns. MILF-porno. Lyhenne tulee amerikkalaisilta pornosivuilta ja tarkoittaa "Moms I'd Like to Fuck" eli vapaasta käännettynä "naitavat mutsit". Suuressa suosiossa oleva alagenre nostaa esille kotirouvafantasiat uudessa muodossaan - samalla hehkutetaan kypsää kauneutta ja seksuaalisuutta.

Pornon ihanat naiset, osa 2

Monesti on väitetty, että porno ei anna oikeaa kuva naisesta tai naisen seksuaalisuudesta. Väittäjällä on varmaan mielessään jokin ihanteellinen naisen malli, jota jokaisen naisen maailmassa pitää edustaa. Toisessa yhteydessä tällaista taidettaisiin kutsua eugeniikaksi - eli puserretaan kaikki ihmiset sopivaan kuutiomuottiin. Ja kun nykyaika ei enää kelvottomien naisten kasvatuslaitoksia juurikaan suosi, niin aseeksi on otettava jotakin muuta - syyllistäminen.

Oikeaa kuvaa naisesta on etsitty esimerkiksi äitiydestä, hoivaamisesta, kodin hengettärestä, lesboudesta, siveydestä, emansipaatiosta, aistillisuudesta ja tunteista. Väärä kuva löytyy miltei joka kerta huorasta tai pornosta. Nainen joka luopuu arvokkaimmastaan liian helposti on arvoton. Tavallisesti naiset toimivat itse toistensa syyttäjinä ja tuomareina. Toisten mustamaalaaminen on yksi keino nostaa omaa asemaansa. Vai mitä Andrea ja Catharine!

Pornon naiskuvaa on myös arvosteltu vääristelystä sillä perusteella, että nainen esitetään aina halukkaana ja valmiina seksiin. Voisikohan tässä hyyyyvin arveluttavassa esittämistavassa olla taustalla se, että pornossa on kyse seksistä. Kieltäytymistä ja vaivautunutta välttelyä esittävä parisuhdedraama olisi varmasti myyntivaltti pornomarkkinoilla. Minulle heti yksi!

Jospa kuitenkin on niin, että naiseus on jotakin pirstaleista, muuttuvaa ja yksilöllistä. Toisin sanoen naiseus koostuu niistä asioista, joita naiset tekevät. Tähän luetaan mukaan esiintyminen pornossa ja seksin myyminen. Oikea kuva naisen seksuaalisuudesta kattaa kaikki mahdolliset tapaukset eli ei ole olemassa mitään Oikeaa Kuvaa isoilla kirjaimilla. Elämää ei voi pusertaa pikku kuutioihin järjestelmälliseksi ja hallittavaksi kokonaisuudeksi, vaikka sitä monet epätoivoisesti yrittävätkin.