Ihmisoikeusrikoksia islamin varjolla ja nettiaktivismin alennustila

Guardian julkaisi sunnuntaina 6.10. jutun, jossa tutkivat toimittajat olivat naruttaneet irakilaisia shia-pastoreita paljastamaan käytäntönsä "väliaikaisten avioliittojen" solmimiseksi. Kyseessä on jyrkän konservatiivisissa muslimimaissa tunnettu toimintatapa, jolla mahdollistetaan niin seksin ostaminen kuin muutkin lyhytaikaiset suhteet kontekstissa, jossa seksi avioliiton ulkopuolella on vakava synti tai jopa rikos.

Järjestelmä on tietysti täysin absurdia uskonnollista roskaa. Se kiertää naurettavalla tavalla jo ennestään naurettavia sääntöjä. Tällaista on elämä uskonnollisen ääriajattelun hallitsemassa ympäristössä. Mutta toiminta ei valitettavasti ole pelkästään naurettavaa, se on myös hyvin vahingollista ja pahimmillaan tyttöjen ja naisten henkiä uhkaavaa.

Guardianin oivallisessa jutussa todetaan, että kyseiset pastorit eivät pelkästään myönnä väliaikaisia avioliittoja rahasta, vaan he myös opastavat miehiä huijaamaan nuoria tyttöjä surutta. Pastorien mielestä on parempi panna teinityttöjä perseeseen, niin neitsyys säilyy, eikä tule hankaluuksia raskauden kanssa. Jos tämä ei mieheltä jostakin syystä onnistu, niin parempi sitten pysytellä riittävän anonyymina, että huijattu tyttö ei pysty myöhemmin vaatimaan oikeuksiaan ja hyvitystä. Irakissa ja monissa muissa muslimimaissa tyttö on pahassa pulassa, jos hän ei ole neitsyt mennessään naimisiin tai jos hän päätyy nuorena raskaaksi avioliiton ulkopuolella.

Pastorien neuvoista paistaa täydellinen piittaamattomuus naisia ja heidän hyvinvointiaan kohtaan. Kuten toimittaja toteaa, näille kusipäille naiset ovat vain lihaa, jonka nautiskeltuaan luut voi heittää kadulle. Ja olisipa tässä kyse vain yksittäisistä kusipäistä. Ei valitettavasti ole. Kyseessä on uskonnollisella ajattelulla oikeutettua rakenteellista misogyniaa, patriarkaalista vallankäyttöä ja täydellistä piittaamattomuutta toisten ihmisten hyvinvoinnista ja oikeuksista. Tämä on syvällä paikallisen uskonnollisen ja kulttuurisen ajattelun rakenteissa.

Kun kirjoitin joskus 2010-luvun puolella kriittisiä tekstejä islamiin syvästi kietoutuneesta naisvihamielisyydestä, seksuaalikonservatismista ja muista ongelmista, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, minua syytettiin rajusti rasismista. Erityisesti silloiset intersektionaalisen feminismin nettiaktivistit katsoivat siinä valkoisen setämiehen parjaavan alistettua ruskeaa ihmistä. Ajat olivat silloin sellaiset, että netin kevytaktivismin huippuvuosina mikä tahansa voitiin leimata minuutissa pahuudeksi ilman, että huutajia olisi lainkaan kiinnostanut keskustelun faktapohja.

Leijun jossakin huvittuneen vittuuntuneisuuden välitilassa, kun muistelen niitä keskusteluita. Olin jo silloin aktiivinen kansainvälisessä seksuaalioikeustoiminnassa, eikä minulle ja kollegoilleni ollut millään tavalla epäselvää, etteikö Guardianin jutun kuvaama meininki ollut täyttä totta monissa konservatiivisen islamin hallitsemissa yhteiskunnissa. Osa kollegoistani toimi aktiivisesti juuri niissä yhteiskunnissa seksuaalioikeuksien ja tasa-arvon parantamiseksi, ja juuri heidän näkemyksensä sisälsivät kovinta islamkritiikkiä mitä olen koskaan kuullut.

Erityisen kornia keskustelussa oli se, että minua syytettiin viiden pennin argumenteilla rasistiksi ja islamvihaajaksi, vaikka olen jo hyvin varhain asettunut muslimiyhteiskunnissa elävien ihmisoikeusakvitistien ja kulttuurin avartajien puolelle. Useat heistä ovat nuoria feministinaisia, jotka haluavat muuttaa elinympäristöään sisältä päin. Ja osa heistä oli yhä muslimeita. Nurinkurisesti juuri valkoiset feministit ovat näissä keskusteluissa hyökänneet kriittisten muslimifeministien kimppuun ja syyttäneet minua rasismista samaan hengenvetoon.

Nykyään keskustelu on jo huomattavasti avartunut ja islamin varjolla perseilyä osataan kritikoida järkevästi myös vasemmalle kallellaan olevassa lehdistössä kuten Guardianissa ja Hesarissa, jotka 2010-luvun puolella esiintyivät vielä melko sokeina islamin ongelmille. Omalta kannaltani tässä on huvittavaa se, että minun ei ole tarvinnut muuttaa kantaani islamin, seksuaalisuuden ja tasa-arvon kysymyksiin missään vaiheessa. Lähinnä tilanne on muuttunut siten, että nyt entiset huutajat alkavat kilvan havahtua dogmaattisesta unestaan ja muistella häpeillen käytöstään nettiaktivisminsa raivokkaimpina aikoina.

Islamia ja siihen kytkeytyviä kulttuurisia tekijöitä on täysin mahdollista kritisoida vahvasti sen misogyniasta ja seksuaalioikeusongelmista todeten samalla, että rasismia tai äärioikeustolaista muslimivastaisuutta ei pidä hyväksyä. Samoin vinksahtaneimman intersektionaalisen feminismin ylilyöntejä ja perseilyä pitää voida kritisoida kovastikin todeten samalla, että feminismillä ja globaalilla tasa-arvoliikkeellä on valtavasti annettavaa muslimimaiden naisten aseman parantamiseksi.

Islamin varjolla harjoitetun ihmisoikeuksia halventavan ja rikkovan toiminnan kritiikki ei ole islamofobiaa tai rasismia, vaan se kuuluu feminismin syvään ytimeen. Uskonnon ja kulttuurin tuottaman rakenteellisen misogynian ja patriarkaalisen väkivallan vastustaminen on aina ollut feminismin keskiössä, eikä tämä tehtävä pääty vain valkoisen kristillisen skeidan vastustamiseen.

Ina sydän porno 5 - Etelä-Afrikka meni tunteisiin

Johannesburgissa kuvattu jakso oli hypnoottisen kaunis. Vaikka jaksossa käsiteltiin aika raskaita ja vaikeita aiheita johtuen apartheidin kaikkialla näkyvistä traumaattisista jäljistä, jäi kokonaiskuvasta päällimmäiseksi hieno tunnelma, kauniit ihmiset sekä hurja optimismi paremmasta tulevaisuudesta.

Kaikki jaksossa esiintyneet henkilöt näkivät pornon, avoimen ja posiitiivisen eroottisuuden sekä seksistä puhumisen keinoina traumojen parantamiseen ja uuden rakentamiseen. Vaikka tilanne Etelä-Afrikassa on yhä kurja monilla eri mittareilla niin ihonväriin liittyvissä kysymyksissä, tasa-arvossa kuin seksuaaliterveydessäkin, voivat ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden kaltaiset pioneerit ja valistusajattelijat viedä kulttuuria aimo harppauksin eteenpäin.

Päässäni jäi kaikumaan performanssitaiteilija Kieron Jinan näkemykset seksuaalikulttuurin ongelmista valkoisen patriarkaatin ja kolonialismin syynä. Pienen hetken pyörittelin vastarintaisia ajatuksia, josko kaikki ongelmat nyt kuitenkaan voidaan laittaa valkoisten kontolle, mutta käännyin nopeasti komppaamaan Jinaa siinä, että kolonialistinen menneisyys ei koskaan antanut mahdollisuutta paikallisen seksuaalikulttuurin kehittymiselle ilman kokonaisten sukupolvien traumatisoitumista, sortoa ja vihaa. Se on ihan helvetin perseestä ja väärin.

Emme saa koskaan tietää, millaiseksi etelä-afrikkalainen seksuaalikulttuuri olisi kehittynyt ilman valkoista, kristillistä kolonialismia. Nykyisin jokainen seksuaalikulttuurin aktivisti joutuu väistämättä peilaamaan omaa seksuaalisuuttaan ja toimintaansa menneisyyteen ja sen kaikuihin nykyhetkessä. Esimerkiksi upea seksibloggari Tshegofatso Senne totesi, että bdsm-seksiä pidetään yhä moraalittomana valkoisten juttuna, vaikka erilaiset seksuaaliset halut eivät tosiasiassa ihonväriä katsokaan. Hänen avoin puheensa kinky-jutuista tuomitaan oudosti sekä valkoisten että mustien suunnalta jonkinlaisena epärotuisena vääränlaisuutena.

Apartheid vaikuttaa yhä voimallisesti seksuaalisuhteisiin ja -asenteisiin. On hämmästyttävää, miten yhä porno, jossa on eri värisiä ihmisiä, on harvinaista ja radikaalia maassa. Muutos ihmisten sydämissä on hidasta, vaikka lainsäädännön ja yhteiskunnan puitteiden tasolla apartheid on historiaa. Ensimmäisiä paikallisia pornoleffoja tehneen Donovan van Wyngaardin kertomus jopa kirkolta tulleista tappouhkauksista todistaa toisaalta niistä syistä, miksi mixed-race -porno on edelleen hankala juttu maassa - ja miksi edes moinen käsite "mixed-race" on yhä käytössä sikäläisessä sanastossa.

Senne nosti esille ohimennen apartheidin tuottamia kiinnostavia ilmiöitä sadomasokistisissa roolileikeissä. Ihonvärillä, etnisyydellä ja niihin liittyvillä stereotyypeillä leikittely on kuuma, suorastaan tulenarka, aihe kaikkialla maailmassa, mutta siihen liittyy ihan omanlaisensa jenka juuri Etelä-Afrikassa. Siksi ei ole ihme, että se kiehtoo paikallisia sadomasokisteja. Esimerkiksi valkoiselle miehelle orjaksi alistuva musta nainen on ihanan ristiriitainen ja kuumottava teema juuri siksi, että se on niin tavanomainen maassa vallinneen seksuaalisen sorron historiassa. Kipeidenkin teemojen käsitteleminen seksuaalisissa leikeissa on kuitenkin täysin sallittua ja joskus sillä on jopa parantavaa potentiaalia. Niiden kanssa pitää vaan olla sensitiivinen ja valistunut kuten Tiia Forsström kirjoittaa BDSM-baarin kolumnissaan.

Koko sarjan koskettavin kohtaus oli Michael van Schalkwykin haastattelussa. Hän pyörittää yökerhoa lgbtq-väelle ja kertoi, millaisia vaikeuksia he kohtaavat maassa. Ainaista vastarintaa vastaan painamisessa täytyy olla kova luu, joka Michaelkin pakosti on, mutta haastattelussa hän toi esille sen, miten raskasta on joutua naapurustonsa vihaamaksi vain siksi, että haluaa ylläpitää paikkaa, jossa lgbtq-ihmiset voivat tavata toisiaan turvallisesti ja kuulua yhteisöön.

Lähetin Michaelille viestin, jossa kerroin hänelle, että vaikka jotkut vihaisivat häntä klubin takia, maailmalla on helvetisti porukkaa, jotka rakastavat häntä juuri samasta syystä! Tehkää ihmeessä sama juttu ja hukuttakaa hänet rakkauteen joka puolelta maailmaa. Juuri hänen kaltaisensa tekevät pienissä paloissa tästä maailmasta paremman paikan!

Väestöliitto: Lisää kärsimystä, kiitos!

Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen on ilmeisesti innoittunut 50 Shades of Grey -elokuvasta, sillä hän kaipailee lisää kärsimystä YLE:n verkkouutisissa. Juttu käsittelee salamaerojen lisääntymistä, josta Heli johtelee hämmentäviä yhteiskunnallisia pohdintojaan. Vaarasen mukaan 

"uskonnollisemmassa yhteiskunnassa kärsimyksellä on arvoa. Tuska ei ole nykyihmiselle arvokasta, toisin kuin silloin kun uskonto hallitsi jokaisen länsimaisenkin ihmisen elämää."

Nostalgia voi tietysti olla joskus mukavaa ja menneisyys näyttää kauniilta 20-luvun kampauksineen, mutta yllä oleva on todella häiriintynyttä ajattelua. Vaaranen siis kaipaa aikaa, jolloin ihmisuhteissa osattiin kärsiä kunnialla? Vilkaistaanpa hieman, mitä se piti ennen vanhaan sisällään.

• Naiset takaisin nyrkin ja hellan väliin!
• Mies on perheen pää; kärsi hiljaa nainen!
• Lyöminen takaisin kurituskeinojen valikoimaan!
• Uskonnolliset häpeärangaistukset käyttöön!
• Syyllistetään naimattomat äidit itsemurhan partaalle!
• Kylpyhuoneen henkariabortit takaisin!

Kyllä ennen osattiin kärsiä arvokkaasti!

Uskonnon kauniista roolista wanhan kunnon kärsimyksentäyteisen seksuaalimoraalin ylläpitäjänä kertoo hyvin se, miten kirkko on vastustanut jokaista seksuaaliterveyden edistysaskelta aikanaan. Jos kirkon tahto olisi mennyt aina läpi, ei abortteja saisi tehdä tai kondomeja ostaa kaupoista, homot olisivat vankilassa tai hullujenhuoneella ja naiset pysyttelisivät kotona miestensä mieli- ja väkivallan alaisina.

Tällaista uskonnollisempaa yhteiskuntaa voi mennä katsastamaan vaikkapa Saudi-Arabiaan tai Talebanin pariin. Lähempääkin löytyy: vanhoillislestadiolaiset naiset pitävät varmasti kärsimystä arvossaan, kun oma keho hajoaa kymmenennen raskauden kohdalla noudattaessa äijäneuvostojen viisaudessaan tulkitsemaa lisääntymiskäskyä.

Ja mitä tulee salamaerojen lisääntymiseen, olisi kiva, jos Parisuhdekeskuksen johtaja olisi tarjonnut yhdenkin tutkimusviitteen ilmiöstä - edes saatana gallupin. Lisätietoa ei löydy edes Väestöliiton jutusta, joka on lyhyempi kuin entisajan virsi kaunis.

Olisiko tässäkin uhkaavan ilmiön "lisääntymisessä" kyse samanlaisesta julkisuusvedätyksestä kuin suukseksin aiheuttamien suusyöpien kohdalla? Vai hassutteliko Tuska-Vaaranen vain vähän uskonnollisilla kärsimysjutuillaan?

Suusyöpävedätyksessä oli kyse suusyöpien esiintyvyyden lisääntymisestä "uhkaavasti". Esimerkiksi Iso-Britannian väestössä esiintyvyyden lisäys oli huimasta 0,000086 prosentista 0,000094 prosenttiin kahden vuoden aikana 2008-2010, mikä tarkoittaa noin 500 uutta tapausta liki 65 miljoonaisessa kansakunnassa (lukuja ja lisätietoa). Tämän valtaisan epidemian syyksi maalailtiin innolla suuseksiä konservatiivisissa ja pölhöpopulistisissa medioissa kuten Iltalehdessä. Tosiasiassa suusyöpien syyt ovat moninaisia, eikä yhtä selkeää aiheuttajaa voida nimetä.

Sen sijaan salamaeroepidemiasta esitetään rautaista näyttöä: yhden terapeutin käsittelemistä erotapauksista kuulemma jopa 30% on salamaeroja. Kun a) salamaeroa ei ole täsmällisesti määritelty, b) eikä ole tietoa, paljonko psykoterapeutilla on eroasiakkaita kaikkiaan, c) eikä tiedetä, miten terapeutti on asian tilastoinut, on tämän luvun merkitys... ööö... täysin merkityksetön.

Minun tämän vuoden puolella kuulemistani seksijutuista 68% käsitteli ryhmäseksiä. Siis: suomalaisista yli puolet harrastaa ryhmäseksiä! Eikös vaan?

Mutta yksi varma totuus jutusta ja Vaarasen uskonnollisista visioista löytyy. Koko jutun syypää on Tinder!

Epäeettistä seksuaalisuutta

Seksivälineliike ei saanut rahoitusta koska aihe on epäeettinen, uutisoi YLE äskettäin. Aivopierun lähde oli valtion rahoitusyhtiö Finnvera, joka tarjoaa rahoitusta mm. yritysten perustamiseen ja vientihankkeisiin. Finnvera päättää tietysti itse ja omilla kriteereillään, mitä he rahoittavat ja mitä eivät, mutta etiikasta he eivät näytä tajuavan hölkäsen pöläystä.

Ajatus siitä, että seksuaalisuus ja seksi olisivat jotenkin moraalittomia asioita, on vanhentunutta kulttuurikonservatiivista hömppää. Käsitys perustuu ikälopulle seksuaalinormistolle, jossa seksuaalisuuden oikeita toteuttamistapoja säätelivät konservatiivikristilliset seksuaalikäsitykset, haaveunet perheidyllistä moraalisesti välttämättönänä yhteiskuntarakenteena sekä sotia edeltäneelle ajalle ominainen kunnollisuuden korostaminen niin käytöstapojen kuin sukupuolinormienkin osalta.

Kun tällaisia käsityksiä tutkaillaan etiikan näkökulmasta, paljastuvat ne seksuaalikammoisen pikkuporvarillisuuden pintakuonaksi, jolla pyritään lähinnä ylläpitämään yhteiskunnallisia kontrollirakenteita ja vallitsevia valtajärjestelmiä. Etiikan kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Eettisyydessä on kysymys oikeudenmukaisuudesta, reiluudesta, oikeuksien kunnioittamisesta, mielivaltaisen vahingoittamisen kieltämisestä ja vastaavista asioista. Ei seksielämän valinnoista, seksileluista, kunnollisuuden kuvitelmasta tai pikkuporvarillisesta sovinnaisuudesta.

Jos oletamme idealistisesti, että seksivälinekauppiaat saavuttavat tavoitteensa, eli tuottavat toiminnallaan seksuaalista mielihyvää, iloa ja onnellisuutta ihmissuhteissa, heidän toimintansa on eettisesti kiitettävää. Mikään heidän toiminnassaan ei viittaa epäeettisyyteen: se ei ole vahingollista, epäreilua tai rusikoi kenenkään oikeuksia.

Moraalifantasiat vuosikymmenten takaa eivät määrittele eettisyyttä. Finnveran talousveijojenkin (ja monien muiden) on aika herätä nykyaikaan ja päivittää käsityksensä seksuaalietiikasta.

Persujen aivoliito

Persujen kansanedustaja Kettusen vapaa älyllinen pudotus aviollisten lapsien tehtailemiseksi on johtanut lähes yhtä koomiseen keskusteluun. Vaikka ehdotus on kokonaisuudessaan pöljä, olisi suotavaa, että sen kriitikot keskittyisivät edes oikeisiin asioihin natsikortin heiluttelun sijaan.

Kettusen ehdotuksen suurinta hölmöyttä on heteroavioliiton esittäminen jonkinlaisena lisääntymisen ideaalina kontekstina. Tämä on toki ihan tavallista junttikonservatismia, jossa nostalgisoidaan 50-luvun ihmissuhdekäsityksiä ja kuvitellaan, että niissä asuu kaikki autuus.

Maailma ei ollut edes kultaisella 50-luvulla sellainen kuin nostalgikot kuvittelevat, vaan moninaiset perheet olivat todellisuutta jo silloin. Tietysti silloin ne joutuivat pysyttelemään enimmäkseen katseilta sivussa. 

Kettunen tekee uskonnollista teemapolitiikkaa, jolla ei ole edes tarkoitus pyrkiä oikeudenmukaiseen järjestelmään. Uskonnollisen politikoinnin suurimpia ongelmia on juuri se, että se on sokea syrjinnälle, yhteiskunnan aiheuttamille vaikeuksille ja todellisten ongelmien ratkaisemiselle. Ne ryhmät, jotka eniten tukea tarvitsisivat, sivuutetaan esityksessä täysin: yksinhuoltajat, vailla perusoikeuksia olevat sateenkaariperheet ja muut valtavirrasta sivussa olevat kasvatusjärjestelyt.

Lasten kasvattamisesta syntyvien haittojen kompensoiminen eri tavoin ei ole millään muotoa huono ajatus. Kettunen ja hänen hännystelijänsä ovat kuitenkin ideologiassaan umpimielisiä siksi, että he eivät tunnista reaalimaailmassa vallitsevia todellisia olosuhteita: lapsen kasvattajat kärsivät samoista haitoista yhtä lailla riippumatta heidän ihmissuhdestatuksestaan tai -järjestelyistään. Mahdollisten kompensaatioiden pitäisi siis kohdistua itse kasvattamiseen, ei avioliitossa synnyttämiseen.

Vaikka Kettunen viittaakin esityksessään Suomen kansalaisuuteen, on absurdia väittää esitystä joksikin natsihenkiseksi rotupolitiikaksi kuten vassarien Myllykoski yrittää. On ihan selvää ja perusteltua, että Suomen valtion tarjoamat edut koskevat Suomen kansalaisia. Kun kansalaisuutta voi hakea läpinäkyvin ja tasapuolisin kriteerein, ei mitään tasa-arvo-ongelmaa synny. 

Ja pikku vinkki: kansalaisuus ei ole kytköksissä etniseen taustaan. Ei tällaisen perusasian ymmärtämisessä pitäisi tarvita kovinkaan suurta nokkeluutta.

Räsäsen rasia

Koko kansan tragikoominen stand-up -akti, sisäasiainhumoristi Päivi Räsänen on taas avannut suunsa ja saanut miltei tuhat ihmistä eroamaan kirkosta. Hänen paras heittonsa oli se, että jumalan laki on maallista lakia tärkeämpi asia. Aika rouheaa tekstiä sisäministeriltä, sillä kyseisellä pallilla istuva vastaa viime kädessä lain toimeenpanosta eli poliisitoimen järjestämisestä.

Räsäsen aborttikäsityksissä piilee kuitenkin yllä olevaa möläytystä suurempi ongelma, oikea Pandoran lipas tai ajankohtaisemmin Räsäsen rasia. Hänen mukaansa terveysalalla työskentelevillä tulisi olla oikeus kieltäytyä sellaisista työtehtävistä, jotka ovat heidän omaatuntoaan tai vakaumustaan vastaan.

Kaunis ajatus ehkä, mutta täysin absurdi yleisenä periaatteena. Pohtikaapa hetki näitä esimerkkejä: Vegaani kaupan kassalla kieltäytyy myymästä lihaa. Muslimibussikuski jättää vääräuskoiset pysäkille. Leijonakoruun sonnustautunut kioskin myyjä ei myy jäätelöä ulkomaalaisille. Energiahoitojen nimeen vannova hoitaja jättää lääkkeet antamatta.

Ja lisää tulee, sillä erilaisia vakaumuksia ja omantunnon kysymyksiä riittää joka lähtöön. Asioimisesta tulee kyllä varmasti jännittävämpää, sillä koskaan ei voi tietää, kenen omantunnon varpaille astuu.

Miksi Räsästä ei huolestuta hänen logiikkansa ilmiselvät seuraukset? Siksi, että hän on uskovainen. Nimittäin uskonnolla politikoivaa ei kiinnosta kovinkaan syvällisellä tasolla demokratia, etiikka, logiikka tai maalaisjärki. Häntä kiinnostaa hänen oman uskontonsa oppien ja määräysten saattaminen voimaan yhteiskunnassa. 

Edellä mainitut häiriötekijät lentävät ikkunasta heti, jos jokin mielivaltainen opinkappale on niiden kanssa ristiriidassa. Mielivaltainen siksi, että opin ja määräysten tulkitsijoita riittää runsaasti - ja he kaikki ovat omasta mielestään niitä ainoita, jotka ovat oikeassa.

Räsäsen vakaumuspelissä on paljon häviäjiä, kun mennään astetta kovemmalle tasolle. Maailmalla oman jumalansa lain etusijalle laittavat ihmishirviöt murhaavat aborttilääkäreitä, kivittävät homoja ja raiskattuja naisia, ampuvat koulutyttöjä päähän ja räjäyttelevät vääräuskoisia kappaleiksi. Tätä on sisäministeri Räsäsen logiikka.
 

Harlem Shake ja Hannu Salama

Tanssivideosekoilu on hauska tapa piristää nahkeaa työpäivää, mutta totalitaarisessa tai uskonnollisten normien kuristamassa kulttuurissa siitä voi tulla vapaustaistelun väline. Esimerkiksi Egyptissä ja Tunisiassa Harlem Shake -possea on käytetty humoristisiin mielenosoituksiin konservatiiveja ja uskonoppineita vastaan. Sheikkaajat ovat saaneet toiminnastaan niin pamppua kuin syytteitä säädyttömyydestä - onhan ketkutus ilmiselvä osoitus länsimaisen (seksuaali)kulttuurin hapattavasta vaikutuksesta.

Ketkutusvastarinta ja siitä syntynyt poru kertovat paljon konservatiivisten islaminuskoisten maiden kulttuurisesta murroksesta. Nuoremmat sukupolvet ovat internetin maailmankansalaisia, eivätkä enää sulata jäykkiä uskonnollisia normeja ja konservatiivien valtapyrkimyksiä. Tämä muistuttaa elävästi 60-70-lukujen kotimaista kamppailuamme vapaamman seksuaalikulttuurin ja aateilmapiirin puolesta. Hannu Salaman jumalapilkkatuomio ja sheikkaajien saamat säädyttömyystuomiot ovat eriä pitkässä kamppailussa uskonnollisiin normeihin perustuvaa pönötystä ja pakkovaltaa vastaan.

Uskonnollisten järjestelmien murtamisessa on monissa kulttuureissa noudatettu samankaltaista kaavaa. Kun nuoren väestönosan arvomaailma muuttuu pysyvästi, ei hyökyä voi enää pysäyttää. Pari sheikkaajaa voidaan pidättää, mutta kun vuosien kuluessa uskonnollisten normien rikkomisesta tulee maan tapa, ei pakkovaltakoneisto voi enää asialle mitään. Koko ikäluokkaa on vaikea laittaa vankilaan ja jossakin vaiheessa nuoren ikäluokan edustajat päätyvät valtakoneiston osiksi ja alkavat syödä järjestelmää sisältä päin. Kun poliisikin sheikkaa, on vähän vaikeaa komentaa häntä pamputtamaan kanssasheikkaajia.

Kiinnostavaa on, että Lähi-idän maissa uskontokritiikki ja seksuaalinen kapina ovat nostaneet päätään käsi kädessä wanhan vallan alettua murentua. Ehkä tämä kertoo siitä, miten tärkeä rooli seksuaalisuuden kontrolloimisella on uskonnollisissa ja konservatiivisissa vallankäyttömalleissa. Vaikka Harlem Shake -meemi alkaa olla jo takanapäin, lisää on varmasti tulossa. Pitäkäähän mullahit kiinni turbaaneistanne!

Saatanan hullut ja homot

Kirkossa kuohuu taas. YLE:n MOT-ohjelma (25.2.) avasi kirkon sisällä muhivan paiseen kuin keskiajan ruttolääkäri. Ja keskiaika todella on väkevästi läsnä, sillä Saatanan vallat, demonit ja riivaajat ovat jutun keskiössä. Vakavammin ottaen ongelma on huru-uskovaisten asema kirkon sisällä.

Mätäpaise pitää sisällään kirkon sisällä vaikuttavat vanhoilliset liikkeet, yhdistykset ja henkilöt, jotka levittävät umpimielisiä ja vahingollisia oppeja mm. homoseksuaalisuudesta, mielenterveyden ongelmista ja henkiparantamisesta. MOT-ohjelman pääesimerkki koski maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran ahkerasti levittämiä käsityksiä mm. siitä, että mielenterveyeden ongelmat ovat demonien aiheuttamia, eikä lääkkeitä pitäisi käyttää niiden - eikä ilmeisesti muidenkaan - sairauksien hoitoon.

Hurujen joukossa on myös kirkon piirissä arvovaltaisiksi koettuja toimijoita, kuten Suomen teologinen instituutti, sekä pappeja useista seurakunnista. Kyse ei siis ole aivan pienestä reunailmiöstä, kuten monesti halutaan väittää, kun kirkkoa puolustellaan.

Mielenterveysongelmien demonisointi ja henkiparannusopit ovat aidosti vahingollisia. Niitä markkinoivat puoskarit ovat vastuussa hoidon laiminlyömisestä, ihmisten leimaamisesta ja manipuloinnista. Pahimmillaan tällainen voi johtaa puoskarointiin haksahtaneen henkilön terveydentilan vakavaan heikkenemiseen ja/tai sosiaalisten suhteiden rikkoutumiseen.

Hurut pitävät myös homoseksuaalisuutta ja liberaalia seksuaalikulttuuria paholaisen metkuina. Tällaiset käsitykset ovat aivan yhtä vääriä ja vahingollisia kuin yllä mainitut ajatukset mielenterveydestä. Niiden tiedetään tuottavan erityisesti nuorille vakavia ongelmia oman seksuaali-identiteettinsä rakentamisessa, jos he poikkeavat vaadituista normeista. Homovastaisessa ympäristössä kasvaneiden homoseksuaalisten nuorten keskuudessa esiintyy huomattavasti muita enemmän mielenterveyden ongelmia ja itsetuhoisuutta, joka voi johtaa jopa itsemurhiin.

Kirkko tuntuu yhä hyväksyvän keskiaikaisen uskonnollisen maailmankuvan ja siihen perustuvan vahingollisen kohkaamisen keskuudessaan. Umpimielisyyden suvaitseminen nakertaa kirkon uskottavuutta nykyaikaisena yhteiskunnallisena toimijana. Vanhoilliskristilliselle ajattelulle sopisi parhaiten nimilapuksi mädännäisyys kirkon perinteisen nimeämiskäytännön hengessä, sillä sen vaikutukset yhteiskunnassa muistuttavat puutalon rakenteita hiljaa mädättävää inhaa mikrobikasvustoa. (Viestin pitäisi mennä perille, sillä kristityt ovat kovin rakastuneita vertauskuviin...)

Mädännäiset nostavat toistuvasti Raamatun esille oikeuttamaan omaa vallankäyttöään ja julmuuttaan. Sen lukija voi kuitenkin vapaasti valita, ottaako hän uskonelämänsä johtotähdeksi sadut demoneista ja riivaajista vaiko elämänohjeet lähimmäisenrakkaudesta. Opuksen voi myös jättää huomiotta, kiikuttaa divariin tai vaihtaa pornolehtiin. Raamattu ei ole millään tavalla tarpeellinen tai hyvä elämänohjeiden lähde. Hyvää ja pahaa voi tehdä täysin riippumatta siitä kantaako kainalossaan pipliaa vai Lemmyn elämänkertaa.

Yksilön uskonnolliset ja eettiset valinnat ovat hänen itse tekemiänsä ja vain hän itse on niistä vastuussa. Yliluonnolliseen auktoriteettiin vetoaminen ei tee häijyydestä, julmuudesta tai manipulaatiosta yhtään parempaa.

Ajatus viikonvaihteeksi

Tein lämpimässä suihkussa istuessani pienen teologisen tutkielman ja päädyin seuraavaan lopputulokseen: Jos kristittyjen jumala näkee aina kaiken, niin jokainen seksiakti on käytännössä pornoa, myös yksityisesti tai salaa harjoitetut. Voin siis kutsua itseäni - ja melkein kaikkia muitakin - pornostaroiksi. Jiihaa!

Oih, tuntoni ovat loukkaantuneet

Kansanedustaja James Hirvisaari (ps) vastustaa Hesarin jutun mukaan tasa-arvoista avioliittolakia siksi, että "homoavioliitto loukkaa syvästi kansalaisten tuntoja, tai ainakin hyvin suurta osaa kansasta häväistessään miehen ja naisen välisen pyhän instituution". 

Tuntojen loukkaantuminen on kevyt argumentti lainsäädäntöä valmisteltaessa. Löytyy varmasti murtovarkaita, jonka tuntoja loukkaa se, että poliisi saa pidättää heidät ja takavarikoida vaivalla anastetun omaisuuden. Myös vaimonpieksijöiden tuntoja loukkaa se, että asianmukainen ja kotoisa pikku kurittaminen käsitetään rikokseksi.

Loukkaavaa on monen mielestä myös se, että viatonta tissien puristelua nimitellään seksuaaliseksi ahdisteluksi. Tissithän on luotu puristeltavaksi - miksi muuten jumala olisi sijoittanut ne käsien ulottuville?

Minun tuntojani loukkaa syvästi naurettavan ala-arvoinen argumentaatio.

Kun lainsäätäjät tai viranomaiset käsittelevät mitä tahansa vähänkään kiistanalaista aihetta, joku jossakin loukkaantuu melko varmasti. Tämä pätee niin Ahvenanmaan nimistöön kuin matematiikan opetuksen tuntimäärään. Jos loukkaantumisen välttäminen olisi keskeinen ja merkittävä tekijä päätöksenteossa, mistään kiistanalaisesta asiasta ei voitaisi koskaan päättää yhtään mitään.

Loukkaantumisen sijaan päätöksenteossa pitää tarkastella oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta, mahdollisuuksien ja resurssien jakautumista yms. Jos päätös on kelvollinen tällaisilla kriteereillä, on kansalaisen kyettävä nielemään loukkaantumisensa.

Mainituilla kriteereillä on ilmiselvää, että mahdollisuuksien lisääminen yhdelle ihmisryhmälle ilman menetyksiä tai kompromisseja toisilta ihmisryhmiltä on pelkästään hyvä asia. Tasa-arvoinen avioliitto ei heikennä kenenkään oikeuksia tai mahdollisuuksia avioitua.

Konservatiivit ovat ennenkin yrittäneet ujuttaa päätöksentekoon mielivaltaisia elementtejä, kuten uskonnollista dogmatiikkaa, syviä tuntoja, "oikeita ja tosia" ihmisyyden ja perheen malleja sekä uhkakuvia tapainturmeluksesta.

Onneksi tällaiset argumentit on kerta toisensa jälkeen heitetty historian roskalavalle. Sen seurauksena naisilla on kansalaisoikeudet ja lupa liikkua yksin kadulla, ihmisillä on vapaus uskoa tai olla uskomatta taikaolentoihin ja oman seksuaalisuuden ilmaisemisesta ei joudu poseen tai pakkohoitoon.

Sivuhuomiona kiehtovaa on se, että Hirvisaari vetoaa väkeviin taikavoimiin varoitellessaan meitä pyhän instituution häväistymisestä. Edustaako hän kenties katolista tai ortodoksista taikaperinnettä? Vai jotakin vielä jännittävämpää: Onko Hirvisaari mystikko?

Jos yksi tapahtuma jossakin päin Suomea (homoparin avioituminen) kykenee häpäisemään toisen tapahtuman (heteroparin avioituminen), vaikka näillä tapahtumilla ei ole mitään konkreettista yhteyttä toisiinsa, täytyy häväistyksen siirtyä jotenkin yliluonnollisesti tapahtumasta toiseen. Ajatteleeko Hirvisaari niin, että homoparin avioituminen lähettää maagisen signaalin, joka turmelee toisaalla tapahtuvan heteroparin avioitumisen?

Olisi kiinnostavaa tietää, toteutuuko häväistyminen henkiolentojen välityksellä, metafyysisten ideoiden korruption kautta vaiko jonkinlaisen taikaolennon langettaman kirouksen ansiosta? Valitettavasti Hirvisaari ei anna vastausta meille salatieteisiin perehtymättömille moukille...

Professori Laato ja argumentaation sietämätön keveys

Åbo Akademin judaistiikan professori Antti Laato hyökkäsi Kotimaa 24 -sivustolla rajusti Sexpon allekirjoittamaa poikien ympärileikkauksien kieltämistä vaativaa kannanottoa vastaan. Laadon esittämät väitteet ovat niin ällistyttävän poskettomia, että kirjoitin niille vastineen.

Kommentoin asiaa myös Kotimaa 24 -keskustelussa, mutta koska myös YLE ja muut uutismediat ovat napanneet Laadon kommentit uutisointiin, minun on syytä vastata niihin varta vasten.

***

Lapsille haitallisten uskonnollisten tapojen arvosteleminen ei ole uskontovihaa. Uskonto, kulttuuri tai perinne ei saa oikeuttaa väkivaltaista tekoa. Esimerkiksi tyttöjen sukuelinten silpominen, homojen kivittäminen sekä lasten ja vaimon kurittaminen ovat kaikki perinteisiä tapoja, joita on perusteltu uskonnolla. Ihmisoikeuksien ja etiikan merkityksen lisääntyminen on johtanut tällaisten tapojen kieltämiseen.

Tarkoittaako Laato hyökkäyksellään, että näitäkään tapoja ei olisi pitänyt koskaan lähteä arvostelemaan, koska uskonnollisten perinteiden arvostelu on "naiivia ja uskontosokeaa" ja arvostelussa on hänen mielestään jopa "merkkejä uskontovihasta"? Millainen on Laadon ihanneyhteiskunta, jos uskonnollista väkivaltaa ei hänen mielestään saisi arvostella ollenkaan?

Pojan ympärileikkaaminen ilman vahvaa lääketieteellistä perustetta on yllä mainittujen esimerkkien kaltainen haitallinen perinne, joka loukkaa lapsen oikeutta oman kehon koskemattomuuteen sekä uskonnosta luopumiseen myöhemmällä iällä. Ympärileikkauksen mahdolliset komplikaatiot ja haitat voivat uhata pojan terveyttä ja myöhemmin myös seksuaalista hyvinvointia.

Myös lääketieteellisistä syistä tehtävillä ympärileikkauksilla on vastaavat riskit ja haitat. Tämän vuoksi niitä pyritään nykyisin tekemään vain painavista syistä. Moneen vaivaan, jotka ennen olisi hoidettu ympärileikkauksella, on nykyisin saatavilla vähemmän kajoavia hoitomuotoja.

Lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta. Vaikka vanhemmilla on uskonnonvapaus ja mahdollisuus kasvattaa lapsi oman uskontonsa mukaisesti, ei se anna heille lupaa lapsen vahingoittamiseen. Vanhempien oikeuksia on rajattu aiemmin esimerkiksi kuritusväkivallan kiellolla, mikä on johtanut lasten pahoinpitelyjen huomattavaan vähentymiseen kolmen vuosikymmenen aikana.

Laato vähättelee näkemyksillään räikeällä tavalla lasten oikeutta oman kehon koskemattomuuteen. Samassa hän puolustelee uskontoon ja perinteisiin perustuvaa väkivaltaa. Tyttöjen sukupuolielinten silpomisen kieltämisen katsotaan olevan perusteltu ja toimiva keino silpomistapausten vähentämiseksi ja asenteiden muuttamiseksi. Miksi poikien silpomisen arvosteleminen olisi uskontovihaa?

Tommi Paalanen

Sexpo-säätiön puheenjohtaja

Sexpossa on käynnissä EHJÄ-hanke poikien ympärileikkausten vähentämiseksi. Hanke on kolmivuotinen ja se käynnistyi vuonna 2011 RAY:n rahoituksella.

Aamulehden toimittajan ristiretki pornoa vastaan

Aamulehden sunnuntailiitteessä julkaistiin 4.12.2011 juttu pornoaddiktiosta toipuvasta pastorista (kokonaisuudessaan saatavilla vain paperilla). Mikäs siinä, saahan pastorin seksiongelmista jutun tehdä. Jutun syntymisen vaiheet sen sijaan antavat karun esimerkin siitä, miten toimittaja kirjoittaa mielipidekirjoituksensa artikkelin muodossa.

Objektiivisuus on ollut jo pitkään jonkinasteinen hirtehinen pila suurelle osalle toimittajista. On toki niitä, jotka pyrkivät siihen ja niitä jotka tumpeloivat, mutta valitettavan moni on heittänyt ihanteet ikkunasta ja lähtenyt täysillä mukaan kilpahuutoon, jos aihe on riittävän kuohuttava.

Aamulehden toimittaja Riikka Lehtovaara oli minuun yhteydessä jutun julkaisua edeltävällä viikolla. Hän haastatteli minua melkein tunnin puhelimessa ja oli aikeissa haastatella myös muita pornoa tutkineita henkilöitä, kuten Osmo Kontulaa. Kysyessäni häneltä jutun näkökulmaa, hän sanoi kirjoittavansa pornon vaikutuksista erityisesti nuoriin. Kun tiedustelin näkökulmasta tarkemmin, hän antoi sellaisen kuvan, että juttu tarkastelisi aihettaan neutraalisti ja monipuolisesti.

Toisin kävi. Aamulehdessä julkaistu juttu on pamfletti pornon pahuudesta ja kavaluudesta. Sen päälähteiksi oli valittu tutkijoiden sijaan kolme pornon vastustajaa: pornoriippuvuuden kanssa kamppaillut pastori, Koukussa pornoon -sivuston pitäjä sekä Väestöliiton Mika Lehtonen. Kaikki heistä ovat pornon vastustajia ja ensimmäiset kaksi edustavat kristillis-konservatiivista seksuaalieetosta.

Missä olivat näkökulmat pornon hyödyllisistä ja iloa tuottavista vaikutuksista? Missä oli tavallisen pornonkatsojan profiili? Missä oli liberaalin ja seksuaalimyönteisen ihmisen katsantokanta? Missä oli monipuolinen tutkimustiedon hyödyntäminen?

Toki pornon haitoistakin voi kirjoittaa jutun - tai pastorin seksiongelmista. Silloin on hyvä kuitenkin tehdä selväksi että pastorin tarina on yksi tapaus, ei yleinen totuus pornosta. Ja jos haitoista haluaa kirjoittaa, pitäisi selvittää seikkaperäisesti, mikä on haittojen esiintyvyys ja suuruus, ei maalata mielikuvia. Epämääräisen yleiseen sävyyn kirjoitettu juttu pornon haitallisuudesta antaa täysin virheellisen kuvan, joka vihjaa pornon olevan aina ja tilanteesta riippumatta haitallista. Tällaisen viestin antaminen on pelkkää propagandaa.

Ja koska Osmo Kontula kehtasi todeta toimittajalle jutussa esiteltyjen amerikkalaistutkimusten olevan roskaa, päätti toimittaja vesittää Kontulan näkemyksen omalla viisastelullaan ettei aihetta ole juuri Suomessa tutkittu. Tutkijan osaamisen ja kokemuksen kumoamiseenhan riittää nykyisin pelkkä toteamus. Sitä on tiedonvälityksen demokratia.

Niin, ja minun näkemyksiäni ei jutusta löytynyt yhtäkään tunnin haastattelusta huolimatta. Olen ilmeisesti kaikessa väärässä.

Otin jutun luettuani yhteyttä toimittaja Riikka Lehtovaaraan ja lähetin lehteen mielipidekirjoituksen, jossa esitän vastaväitteitä toimittajan käsityksille ja arvostelen jutun yksipuolista näkökulmaa. Syystä tai toisesta sitä ei julkaistu, eikä minuun otettu yhteyttä lehdestä. Lehtovaaralle ja lehden päätoimittajalle lähettämäni viesti on alla. Mielipidekirjoituksen julkaisen seuraavassa blogimerkinnässä. 

Hyvä Riikka Lehtovaara,

luin juttusi Aamulehdestä ja olin siihen hyvin pettynyt. Kerroit puhelimessa tekeväsi juttua pornon vaikutuksista. Julkaistu juttusi kertoo sen sijaan PELKÄSTÄÄN sen haittavaikutuksista varsin kapeasta näkökulmasta.

Juttusi keskeisiä lähteitä ovat pastori, joka kertoo omaa kurjaa tarinaansa kristillisestä perspektiivistä, Koukussa pornoon -sivusto, jonka aatteellinen tausta on vahvasti pornokielteinen, sekä Mika Lehtonen, joka on tunnettu pornonvastustaja.

Sen sijaan monipuolisempia näkökulmia tarjoavat VL:n tutkijat Rinkinen ja Kontula on sivuutettu lyhykäisesti ikään kuin heidän näkökulmansa olisivat vähäpätöisiä. Puhumattakaan minun haastattelustani, josta et ottanut juttuun mukaan mitään.

Pornolla on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Jutussa kuitenkin keskeisimpiin rooleihin nostetaan vain kielteiset kokemukset kuten pornon kanssa ongelmissa olevan pastorin tarina sekä Lehtosen kokemukset Poikien puhelimesta. Kummatkin ovat ongelmakeskeisiä ja pornokielteisiä olosuhteidensa vuoksi: 1) pastorilla on henkilökohtainen ongelma ja hän edustaa kristillistä seksuaalieetosta, johon porno ei kuulu, ja 2) Poikien puhelimeen soitetaan, jos on ongelmia.

Miksi et ottanut mukaan pornon käyttäjien enemmistön (valtaosa nuorista ja keski-ikäisistä miehistä) positiivisia kokemuksia tai pornoon myönteisesti suhtautuvien ihmisten, tutkijoiden tai pornon tekijöiden näkemyksiä asiasta?

Voitko rehellisesti kutsua kritiikitöntä työskentelytapaasi hyväksi journalismiksi - etenkin kun kirjoitat tällaisesta arvokiistojen keskiössä olevasta aiheesta? Eikö neutraali ja monipuolinen tarkastelutapa olisi erityisen tärkeä juuri kiistanalaista aihetta tarkastellessa?

Terveisin
Tommi Paalanen

Inha Lucia

Tänään vietetään taas Lucian päivää ja vaaleakutriset pikku enkelit johtavat valon kulkueita halki kaupungin. Tosin joskus erilaisissa yhteisöissä Lucia-neidoksi on valittu myös isoja karvaisia äijiä, mikä on omiaan piristämään muuten niin äitelää ja konservatiivista juhlaa.

Jos päähän laitettavat kynttilät eivät ole muuten tarpeeksi outoja, niin juhlan häiriintynyt perusluonne nousee mukavasti esiin, kun muistellaan hieman Luciasta kertovia legendoja. On mitä parhainta mustaa komediaa, että pikkutytöt kulkevat kirkkain silmin Lucia-puvuissaan elävöittämässä sairasta ja väkivaltaista kristillistä tarinaperinnettä. 

Legendan mukaan Lucia oli 200-luvun syrakusalainen käännynnäiskristitty, joka oli vannonut neitsyyslupauksen ja sen vuoksi kieltäytyi menemästä naimisiin. Koska kristinusko oli Rooman valtakunnassa kielletty, joutui Lucia uskontonsa vuoksi kidutetuksi ja tapetuksi raa'asti.

Toinen versio tarinasta on vielä karumpi. Kristitty Lucia joutui ei-kristityn sulhasehdokkaan piirittämäksi ja repi omat silmänsä päästään miehen kehuttua niitä kauniiksi. On hirtehistä, että fanaattiseksi mielipuoleksi kuvattu neito on katolisessa maailmassa sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.

Ja yhä kristityt siellä täällä juhlivat Luciaa, pukeutuvat neitseellisiin valkoisiin ja polttavat kynttilöitä. Kynttilöilläkin on hellyttävä yhteys siihen, että Lucia yritettiin polttaa elävältä rangaistuksena uskonnostaan.

"Äiti, äiti, miksi Lucialla on kynttiläkruunu?"
"No siksi, pikku pumpernikkelini, että Lucia-neidosta oli kivempi palaa elävältä kuin menettää neitsyytensä! :o)"

Miten kaunis tarina kristillisistä soidinmenoista, seksuaalisesta pidättyvyydestä ja uskonnollisesta vakaumuksesta!

Alaston vallankumous

Egyptin ja Blogistanin kansalainen Aliaa Magda Elmahdy on julkaissut blogissaan alastonkuvan itsestään vastustaakseen "väkivaltaa, rasismia, seksismiä, seksuaalista häirintää ja tekopyhyyttä." Vastalause kohdistuu egyptiläistä machokulttuuria ja kaiken läpäisevää islamilaisuutta vastaan.

Kuva on nostattanut Egyptissä ja muuallakin musulmaanien keskuudessa närää ja vihaa. Egyptiläiset liberaalitkin sanoutuvat kilvan irti Aliaan protestista, koska pelkäävät vaalimenestyksensä puolesta. Ohut on vielä sekulaarin liberalismin kuorrutus uskonnollisen umpimielisyyden yllä...

Tosin ohuelta se vaikuttaa välillä myös koto-Suomessa, jossa eri mediat ovat häveliäästi julkaisseet kuvasta vain osan olkapäistä ylöspäin. Alaston vartalo on näemmä yhä ongelma medioille, jotka eivät kuitenkaan koe ongelmaksi julkaista kuvia verisistä ruumiista.

Kaupallisille medioille ei ole myöskään ongelma myydä itseään turhanpäiväisillä seksijutuilla, seksiskandaaleilla tai tarkoitushakuisella paljaan pinnan vilauttelulla. Niille iltatyttö ja seksikäs kesämorsian ovat yhä ok nolossa sovinismissaan, mutta uutiskynnyksen kirkkaasti ylittävä poliittinen aktivismi ei riitä perusteeksi alastonkuvan julkaisemiselle.

Tämä on mainio demonstraatio siitä, miten ummehtunut uskonnollisuus ja tekopyhyys vaikuttavat yhä suomalaisessa asenneilmastossa. Alastomuuteen kohdistuva ahdistus on kristillisen seksuaalieetoksen suora jälkeläinen.

Uskonnollisen ämpyilyn lisäksi Aliaan tempaus on myös saanut paljon myönteistä palautetta. Erityisesti israelilaisen naisporukan tuen ilmaus on lämmittänyt mieltäni: he päättivät ilmaista tukensa riisuutumalla koko joukolla!

Aliaan protestia voi tukea levittämällä sanaa hänen blogistaan tai piipittämällä Twitterissä tagilla  #NudePhotoRevolutionary.

Homoudesta ei voi eikä tarvitse "eheytyä"

Nokia Mission ex-johtaja Markku Koiviston homostelu on antanut valtavasti mediatilaa liikkeen huru-uskonnollisille käsityksille seksuaalisuudesta. Monissa jutuissa on toisteltu liikkeen johdon näkemyksiä siitä, miten Koivisto saa anteeksi hairahduksensa, jos hän pyrkii aidosti parantumaan ja eheytymään homoudestaan.

Mediahumun keskellä on hyvä muistaa, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus! Siitä ei tarvitse eheytyä eikä parantua. 

Tieteellinen tutkimus seksuaalisuudesta on osoittanut, että seksuaalinen suuntautuminen on pysyvä ominaisuus. Siitä ei siis edes voi eheytyä. Homoseksuaalisuus ei ole pelkkä elämäntapavalinta, eikä se muutu rukoilemalla tai itsensä kieltämisellä. Nokia Mission käsitykset seksuaalisuudesta perustuvat dogmaattiseen uskonnolliseen fundamentalismiin, eikä niillä ole mitään tekemistä reaalitodellisuuden kanssa.

Markku Koivisto on itse yksi oman fundamentalistisen ajattelunsa uhreista. Toivokaamme, että hän eheytyy joskus epäinhimillisistä ja julmista käsityksistään.

Eheytystä Nokian malliin

Jos homoseksuaaliset halut ahdistavat, niin Nokia Missio tarjoaa takuulla toimivaa eheytystä!

Intiimi eheytysistunto hengellisen ohjaajan kanssa menee seuraavasti: homoseksuaalisista haluista kärsivä uskova saa istunnossa ohjaajalta sen verran rankkaa homoseksiä, että homostelupaineet purkautuvat.

Näin uskova jaksaa taas elää viikon onnellisessa kristillisessä avioliitossaan! Kun paineet taas kasvavat, on uuden eheytystuokion aika.

Kaikki ovat tyytyväisiä! Happy happy joy joy!

Missä ovat muslimihomot?

Viime kuun aikana on käyty tiuhaa monikulttuurisuuskeskustelua Hesarin mielipidepalstalla. Keskustelussa on erityisesti noussut esiin kunniaväkivalta ja islamin sopivuus länsimaiseen yhteiskuntaan. Keskustelu jatkui kiinnostavalla tavalla Sexpon & kumppanien Seksuaalisuus 2011 -tapahtumassa, jonka yhtenä teemana oli uskonto, kulttuuri ja seksuaalioikeudet.

Mielipidepalstan keskustelussa on oudolla tavalla vähätelty kysymyksiä seksuaalisuuden ja sukupuolen ymmärtämisestä islamissa ja maahanmuuttajien kulttuureissa. Kunniaväkivallastakin monet puhuvat ikään kuin kyse olisi vaan perheen sisäisten erimielisyyksien kärjistymisestä. Seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät kulttuuriset ja uskonnolliset valtarakenteet jätetään jostakin syystä käsittelemättä.

Kun kunniaväkivaltaa käsitellään vaan väkivaltana, jää toteamatta, että juuri naisten seksuaalinen vapaus on asiassa tulilinjalla. Vaikka kunniaväkivalta on alkuperältään kulttuurista, sitä pönkitetään islamilaisilla sukupuolikäsityksillä.

Jotkut kirjoittajat, kuten Teppo Valtanen (HS 2.2.) jopa paheksuvat muslimien seksuaaliasenteiden kritisoimista vedoten siihen, kuinka heterogeeninen ryhmä muslimit ovat. On aivan totta, että muslimeja tulee hyvin erilaisista kulttuureista ja lähtökohdista. Liberaali akateeminen maallistunut muslimi on aivan eri luokkaa kuin konservatiivinen tai fundamentalistinen uskova.

On kuitenkin olennaista, että jopa liberaalit muslimit, kuten Husein Muhammed, pitävät itsestään selvänä, että tiettyjen islamin sukupuoli- ja seksuaaliasenteiden kritisoiminen tai haastaminen on miltei mahdotonta ja jopa vaarallista. Esimerkiksi julkisesti homoseksuaalille somali- tai kurdimiehelle ei kukaan povaa kovin hyviä elinmahdollisuuksia omassa yhteisössään. Ja kun lisäksi moni pitää islamista luopumista tappamisen oikeuttavana tekona, ovat homomiehen vaihtoehdot aika vähissä.

Suomessa on liberaaleja muslimeja, jotka elävät omaa elämäänsä soveltaen islamin oppeja itse parhaaksi katsomallaan tavalla. He ovat kuitenkin varsin hiljaisia julkisessa keskustelussa. Edustusoikeus valuu aina imaameille, änkyröille käännynnäisille ja konservatiivisille yhteisön perusjäsenille.

Islam-kritiikki samaistetaan monesti rasismiin tai "islamofobiaan" eli perusteettomaan vihaan tai pelkoon muslimeja kohtaan. Seksuaalisuuden ja sukupuolen alueilla kritisoitavaa kuitenkin on. Esitän alla muutamia kysymyksiä, jotka kartoittavat näitä aihepiirejä. Jos joku on sitä mieltä, että kysymysten esittäminen on rasistista tai islamofobista, niin toivon hänen vastaavan itse niihin ensiksi.

• Milloin näemme julkisuudessa ensimmäisen naispuolisen imaamin?
• Missä on muslimihomojen yhdistys tai pride-kulkue?
• Miten on naisten yhteiskunnallisen ja seksuaalisen vapauden laita?
• Millä tavoin musliminaisten oikeuksia ajetaan yhteisöjen sisällä?
• Keskustellaanko yhteisöjen sisällä kriittisesti sukupuolikäsityksistä?
• Löytyykö yhteisöistä poikien ympärileikkausten vastustajia?

Kuulen mielelläni vastauksia näihin kysymyksiin sekä yhteisöjen jäseniltä itseltään että asiaa muuten tuntevilta. Osa kysymyksistä on ilman muuta tarkoituksella kriittisiä, mutta osa sellaisia, joista on vain vaikea saada tietoa yhteisöjen ulkopuolelta.

Teppo Valtanen oli mielipidekirjoituksessaan närkästynyt siitä, että islamia arvostellaan, mutta yhtä takapajuisia katolilaisia tai ortodokseja ei. Minun puolestani yllä olevat kysymykset voi osoittaa myös heille soveltuvin muutoksin!

Maailma Timpan silmin

Perussuomalaisten puolueen pääjehu Timo Soini edustaa jyrkkää katolista seksuaalimoraalia. Abortti ja avioero ovat väärin, eikä avoliitossa elämistä pidä katsoa hyvällä. Ehkäisy on syntiä ja hänen mielestään "seksin säästäminen avioliittoon varjelee monelta mustasukkaisuudelta, kateudelta ja katkeruudelta."

Tuoreessa haastattelussa (IL 11.11.2010) hän toteaa abortista, että "onneksi äitisi valitsi näin päin". Voiko tyhmempää perustelua olla? Kukaan lapsen hankkimiseen omalla päätöksellään ryhtynyt ei pallottele valintaa abortin ja lapsen pitämisen välillä. Abortti tehdään aina olosuhteiden pakosta.

Syntymättä jäänyt lapsi ei ole mikään vääryys. Ihmisillä ei ole eettistä velvollisuutta pukata kersoja maailmaan liukuhihnatyönä, vaikka tietyt uskonnot niin väittävät. Jos toteutumattomia asioita aletaan suremaan tragedioina, niin itkemiselle ei tule loppua. Jo olemassa olevissa ongelmissa pitäisi olla riittävästi tekemistä.

Katolisia jääriä on eteläinen Eurooppa täynnä. Soinissa outoa on se, että hän on Perussuomalaisten puolueen keulakuva. Mitä perussuomalaisuutta edustaa jyrkkä katolinen umpimielisyys? Asennekyselyiden valossa todellinen perussuomalainen on näkemyksiltään lähinnä Soinin vastakohta. Tämä ristiriita tuntuu jäävän puolueen kannattajilta havaitsematta.

Onneksi Timpalla on liberaalissa yhteiskunnassamme oikeus olla abortistakin mitä mieltä hän itse haluaa. Hän saa synnyttää oman lapsensa ihan vapaasti.

Pornotempauksen mediahärdelli

Vaihda Raamattusi pornoon -tempaus onnistui yli kaikkien odotusten. Kun sitä suunniteltiin, uumoiltiin että Suomessa on sen verran maltillinen ilmapiiri, että reaktiot olisivat laimeita. Olimme täysin väärässä. Tempaus on poikinut valtavasti keskustelua verkossa, kymmenittäin uutisia ja haastatteluja (itse annoin noin 15 haastattelua), KD:n masinoiman tutkintapyynnön poliisille, sekä tappouhkauksia Vapaa-ajattelija -aktiiveille.

Niin, ja vaihdoimmehan me reilusti yli 200 teostakin. Mukana on Raamattuja, virsikirjoja, traktaatteja, Vartiotorneja, Katekismuksia ja Uusia testamentteja. Erikoisuuksina saimme jokusen Mormonin kirjan, pari krishnalaista opusta, Jehovan todistajien kirjoja sekä pari Koraania. Vaihdoimme myös räyhäateisti Hitchensin teoksen Jalluun.

Kokoan alle omaksi ja muiden kiinnostuneiden iloksi suuren joukon linkkejä tempauksen uutisoinnista ja muista reaktioista:

Tempauksen Facebook-sivu ja Helsingin Vapaa-ajattelijoiden sivu.

Videointeja: Ilta-Sanomat, Hesari, Nelonen, A-Tuubi, Ruutu.fi sekä Youtubesta Queenin säestämä kooste päivän kulusta ja parhaista repliikeistä... Jälleensyntynyt Moon-TV kuvasi myös tempausta, mutta juttu ei ole vielä tullut ulos tätä kirjoittaessani.

Radiohaastatteluja annoin päivän aikana YleX:lle, Bassoradiolle ja Radio Voimalle.

Verkkolehtien uutisia tempausta ennen: Ilta-Sanomat, Uusi Suomi, Aamulehti, MTV3, Hesari
... ja sen jälkeen: Ilta-Sanomat, Iltalehti, MTV3, Uusi Suomi, Hämeen Sanomat, ESS

Kristillisdemokraattien tutkintapyynnöstä: KD, Verkkouutiset, YLE, Iltalehti, Ilta-Sanomat, Hesari, Vartti (huomaa Vartin kuvassa mahtava rinnakkaistempaus: Vaihda Raamattusi käsityölehtiin!)

Kristillisen kirjakaupan vastaiskusta: YLE, Keskisuomalainen

Muutamia bloggaajien kommentteja: Verbaalinen velodromi, Kylväjä, Koiranmutkia, Kolinaa Panuhuoneesta, Päivi Räsänen ja Takkiraudalla kävi ahjo pöhisemään oikein kahdesti

Ja koko liuta keskustelupalstoja: Hesari, Ilta-Sanomat [2], Iltalehti, Tiede, Basso, Suomi24, Muro, Demi, Keskisuomalainen, Pakkotoisto, Vauva-lehti ja riipaiseva avunpyyntö Kauppalehden palstalla.

Lopuksi muutama sivusto in english: Momento24, AtheistNexus, Newsvine, Vlad Tepes -blog,
ja pari juttua tempauksen texasilaisesta esikuvasta: MySA news ja AllVoices.

Jos vastaasi tulee joitakin täältä puuttuvia mehukkaita uutisointeja tai keskusteluja aiheesta, niin jaa ihmeessä tietosi!

Vaihda Raamattusi pornoon!

Tempauksen tiedote, lisää keloja alla olevassa merkinnässä:

Helsingin Vapaa-ajattelijat järjestävät perjantaina 4.6. tempauksen, jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdetaan pornolehtiin. Tempauksen tapahtumapaikkana on Kolmen sepän aukio Helsingissä ja se alkaa klo 14:00.

Vaihdettavaksi kelpaavat Raamatut, Koraanit sekä muut ”pyhät” kirjat. Lisäksi vastaan otetaan kaikenlaista uskonnollista kirjallisuutta ja lehtiä. Vaihdossa saadut kirjat otetaan hyötykäyttöön jätepaperina. Tempauksen tavoitteena on arvostella erityisesti kristinuskon ja islamin seksuaalikielteisyyttä ja tuoda esiin tervehenkinen vaihtoehto uskonnolliselle kirjallisuudelle.

”Porno mahdollistaa seksuaalisen kiihottumisen ja nautinnon joko yksin tai seurassa. Seksi – itsetyydytys mukaan lukien – on seksologisten tutkimusten mukaan monella tavalla hyväksi terveydelle ja mielialalle. Maailma olisi rennompi ja mukavampi paikka, jos ihmiset vaihtaisivat ”pyhät” kirjansa pornoon”, sanoo Tommi Paalanen Helsingin Vapaa-ajattelijoista.

Tempauksen järjestää Helsingin Vapaa-ajattelijat, ja sitä ovat tukemassa Seksualistin päiväkirja -blogi, Hustler sekä Jallu.