Kun tieteessä tapahtuu, niin rapa roiskuu!

Jos kokee, että akateeminen harrastuneisuus on jäänyt viime aikoina liian vähälle, niin nyt on hyvä aika tarttua Tieteessä tapahtuu -lehteen! Kyseisessä populaariakateemisessa läpyskässä on nimittäin aivan äskettäin julkaistu allekirjoittaneen ja Aune Karhumäen yhteisartikkeli, joka paneutuu Henry Laasasen näkemyksiin naisten seksuaalisesta vallasta. Artikkelin verkkoversio löytyy täältä!

Vaikka artikkeli on hyvin kriittinen Laasasen käsityksiä kohtaan, niin tässä yhteydessä on hyvä esittää myös muutamia myötäsukaisia lausuntoja asiasta. Sukupuolikeskustelussa on jätetty toistuvasti vähälle huomiolle erityisesti miehiä koskevat ongelmat. Laasanen syyttää tästä feministiseen perinteeseen pohjautuvaa tasa-arvoajattelua. Hän lienee aivan oikeassa, sillä miesten ongelmat tuntuvat olevan tasa-arvoelimille melko tuntemattomia asioita.

Minusta Laasanen kuitenkin lähestyy näitä asioita sellaisella tyylillä, joka vain polarisoi keskustelua tärvelevien sukupuolifanaatikkojen asenteita. Itse en nimittäin osaa nähdä tätä ongelmaa mitenkään ensisijaisesti seksuaalisen vallan kysymyksenä, vaan pikemminkin kulttuurihistorian seurauksena.

Feministinen liike on aivan perustellusti taistellut tasa-arvosta koko vuosisadan verran. Kuten kaikki ideologiset kansanliikkeet, on tämäkin vuosien saatossa tuottanut omat aivottomat radikaalinsa ja rähjääjänsä. Nyt, kun feministisen liikkeen suuret taistelut ovat takanapäin, on liike sekä pirstaloitunut että valtavirtaistunut; sille on käynyt kuten kaikille vastarintaliikkeille, kun selkeä vihollinen on kadonnut kentältä. Ja kuten kaikkia vallalla olevia ilmiöitä, on myös feminismin vaikutuksia kyseenalaistettava - erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa poliittista valtaa käytetään.

Sukupuolisodalle ja aatteelliselle poteroitumiselle on kuitenkin vaihtoehtoja. Kritisoin artikkelissa Laasasta hänen konservatiivisuudestaan. Minusta nimittäin yhteiskunnallisessa keskustelussa kannattaisi ainaisen sukupuolijaottelun sijaan ottaa vakavasti humanistinen individualismi, jossa keskitytään ihmiseen yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. Seksualismi edustaa juuri tällaista ajattelua, jossa korostetaan yksilöä oman seksuaalisuutensa ja sukupuolisuutensa subjektina.

Keskustelua artikkeliin liittyen on jo viritelty Tiina Kaarelan blogissa. Kiinnostuneena odottelen, kuinka paljon rapaa tämä keskustelunavaus lennättää ilmaan...

Verbaalisosiopatiaa!

Kuunnelmakerhon oma sivu Suulaat seksualistit on päivittynyt pitkäksi venähtäneen kesätauon jäljilta!

Käy kuuntelemassa parisuhdesarjamme uusi osa. Se käsittelee monilempeä, avoimia suhteita ja muita vähemmän tavallisia yhteiselon muotoja. Äänessä eteläisen Suomen lääninseksualistit Markku ja Tommi!

Pastoraalista onaniaa

Miksi kirkko velloo seksuaaliasioissa kuin teinipoika uskonnontunnilla tuijottaessaan edessä istuvan tytön persettä? Juuri julkaistu piispallinen yhteispuheenvuoro paneutuu taas perheeseen, rakkauteen ja avioliittoon.

Kirkko ottaa kantaa ihmissuhde- ja seksuaaliasioihin kaikista arvovaltaisimmilla vaikutuskeinoilla, mitä sillä on. Piispat itsekin toteavat, että yhteispuheenvuorot ovat poikkeuksellisia. Miksi kirkolla on tarve vaikuttaa näin hanakasti asioihin, jotka kuuluvat yksilönvapauden piiriin. Lisäksi yksilöiden tekemillä ihmissuhdevalinnoilla ei ole sellaisenaan eettistä merkitystä, jonka perusteella niitä pitäisi arvottaa. Piispojen peräänkuuluttamat arvot, kuten rakkaus ja toisen kunnioittaminen eivät ole mitenkään sidottuja heidän kannattamaansa avioliiton ihanteeseen.

Kyyninen mielikuvitukseni on kehitellyt ainakin yhden selityksen kirkon pinttyneelle sekaantumiselle ihmissuhdeasioihin: se on helppoa. Kun ihmisparkojen elämä on solmussa, on helpompi lyödä avioliitolla päähän, kuin ryhtyä tosiasiassa selvittelemään niitä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia olosuhteita, jotka tekevät elämästä vaikeaa. Kirkko on ollut varsin niukkasanainen ja vielä niukempi toimissaan, kun puhutaan vaikkapa yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja talouselämän kovenemisesta. Puuttuminen niihin rakenteisiin, jotka tekevät velkaantuneen perhettä elättävän pätkätyöläis-isin elämästä helvettiä, on paljon vaikeampaa kuin ainainen mussuttaminen avioliitosta ja sitoutumisesta.

Tällä kertaa piispojen rivit kuitenkin rakoilivat. Kaksi kapinallista jätti pamfletin allekirjoittamatta. Heidän mielestään puheenvuoro oli väärin ajoitettu ja sivuutti todellisen kirkon ongelmakysymyksen: homoseksuaalisuuden. Saa nähdä, tuoko ensi kevään parisuhdelakityöryhmän mietintö mitään uutta kirkon kantaan - vai jatkaako jatkaako kirkko, tuo "rakkauden ja välittämisen tyyssija", ihmissuhde- ja seksuaaliasioissa samaa kylmäkiskoista, ymmärtämätöntä ja painostavaa linjaansa, jota kristinuskon julma historia viivoittaa.

Lännen nopein tykki

Miksi orkkuherkkyys katsotaan usein naisilla eduksi ja miehillä haitaksi?

Juu juu, tiedetään että virallinen sukupuoliyhdyntä tarvitsee toteutuakseen kestävää stondista. Tämä totuus ei kuitenkaan riitä vastaamaan kysymykseen tyhjentävästi. Vielä on jossakin koira haudattuna. Nautinnollista ja tyydyttävää seksiä ajatellen alkukysymyksen olettamus vaikuttaa kummalliselta.

Vanha kunnon sisään-ulos -temppu on ilman muuta kivaa, mutta ei välttämätöntä hyvään seksiin. Merkittävä osa naisista saa parhaat värinät klitoriksen hieromisesta, eikä yhdyntä ole siinä lainkaan ykköskeino. Nopeasti laukeavan henkilön kanssa voipi myös olla kiintoisaa harrastaa erilaisia kiusoitteluleikkejä ja pika- tai salaseksiä mitä erilaisimmissa paikoissa. Nopeudesta voi olla myös ylpeä.

Ja he jotka kokevan nopeutensa ongelmaksi, voivat saada siihen nykyisin tepsivää hoitoa. Aiemmin ajateltiin, että nopeuden selitykset ovat pitkälti psykologisia, mutta nykyinen urologia on osoittanut monessa tapauksessa vikkelyyden olevan fysiologista perua - ja miksei olisi, sillä evolutiivisesta näkökulmastahan nopea tykki on hyvin käyttökelpoinen ase jälkeläisten tehotuotantoon. Fysiologisiin ongelmiin on helpompi kehittää tepsiviä hoitoja kuin psykologisiin, lisäksi avuksi löytyy erilaisia konsteja pidätysharjoituksista puuduttaviin suihkeisiin...

Voitaisiinko asennoitumista muuttamalla nähdä nopeus ominaisuutena, joka mahdollistaa erilaisia nautintoja ja seksin muotoja, ei ainoastaan ongelmana?

Lisäys:

Tähänkin asiaan saattavat vaikuttaa stereotyyppiset sukupuoliroolit seksissä. Usein miehelle oletetaan jonkinlainen velvollisuus ohjata lemmiskelyhetken tapahtumia, kun nainen voi ottaa ongelmitta passiivisen roolin. Suorittajamiehelle on saavutus saada nainen laukeamaan, ja jos se tapahtuu helposti, niin miehen suoritustaakka kevenee kerralla. Mitä jos ajateltaisiinkin nurinkurisesti seksin ohjaamista naisen velvollisuutena ja miehen laukeamista naisen saavutuksena? Jos mies voisikin halutessaan vain maata sängyllä ja ottaa kosketuksia vastaan? Ajatusleikin tarkoitus on vihjata, että osa "ongelmistamme" seksin parissa saattaakin johtua asenteistamme ja oletuksistamme, joista emme osaa irtautua.

Pohdiskellen...
Speedy Gonzales

Ruskean reiän ritarit, osa 2

Jutusteluni hyvin öljytyistä perämoottoreista jatkuu. Tällä kertaa käsittelyssä on takaoven nautinnot miesnäkökulmasta.

Persreikä on siitä kiehtova elin, että tunnetun kaskun mukaan jokaisella on sellainen. Sen tuottamat nautinnot ovat siis kaikkien ulottuvilla sukupuolesta ja suuntautumisesta riippumatta. Aiemmassa kirjoituksessa esittämäni rohkaisu anaalisen vaiheen elämänmittaiseen pitkittämiseen oli mahdollista lukea vain naisille suunnatuksi. Tässä laajennan rohkaisuni koskemaan kaikkia peräaukollisia yksilöitä.

Heterokulttuurin äijemmässä päässä vallitsee ennakkoluuloinen suhtautuminen tuhkaluukun jynssäämiseen. Tappituntumalla tarkastellen kyse vaikuttaisi olevan rooliodotusten mukaisesta henkisestä estosta, joka tarkoittaa periaatteellista kieltäytymistä kaikesta, minkä voidaan tulkita hapertavan tarkoin varjeltua äijäroolia. Vähän samaan tapaan kuin 10 v. poikalapsi kieltäytyy tanssin harrastamisesta, kun ei muutkaan pojat sitä harrasta.

Onneksi äijäroolikin on pintaa muiden roolien tavoin. Äijäkin saattaa yksityisissä oloissa yltyä erilaisiin hellyydenosoituksiin ja nautinnon lajeihin. Ritariutta käsittelevän aiemman osan kommenteissa kaipailtiin äijille julkista esikuvaa, joka osaa nautiskella anustapeista tai muista pyllyleikeistä. Yhdyn mielelläni kommentin esittäjään ja odotan innolla lööppiä: "Hynynen sormi perseessä!"

Seksiteollisuus on jo aikapäiviä sitten antanut miehille esikuvia iloisesta hanuristista. Saatavilla on esimerkiksi erityisiä pepputappeja, jotka hierovat kivasti eturauhasta sisältä päin. Lisäksi heteropornostakin löytyy paljon miehiä, jotka ottavat kieltä, sormea ja kaikenlaisia vehistimiä pyhimpäänsä. Muistaakseni itse anaaliseksin herttua Rocco Siffredi on todennut ottavansa mielellään myös itse vastaan kaiken sen, mitä hän naisten takapuoliin änkee.

Siis kaikki peräaukolliset olennot, tutustukaa toki tämän ihanan ruumiinosan iloihin. Aloittaa voi kevyellä sormeilulla tai suristimella hieromalla. Etenemismahdollisuuksia on pienistä värisevistä pepputapeista aina goatse-miehen hätkähdyttävään suuruuteen asti. Lisäksi miehillä on erityinen mahdollisuus nauttia peppuleikeistä: eturauhasta hieromalla voi saada järisyttäviä orgasmeja.

Siispä tutkimusmatkailemaan...
To boldly go where no-one has gone before!