Hei me kielletään seksin ostaminen!

Konservatiivifeministit ja kunnollisuuden puolustajat kalisuttelevat säihkyviä kilpiään. Karvaiset ja kaljamahaiset seksinostajamiehet kuolaavat rahatukkojensa kanssa. Kristilliset pitävät ydinperhettä pystyssä, jottei Suomi vajoa Itämereen. Tivoli on saapunut taas kaupunkiin.

Ministerit Henriksson ja Räsänen ovat ilmoittaneet kannattavansa Ruotsin ja Norjan mallia eli seksin oston kieltämistä. Oikeusministerin pääperusteluna on nykyisen mallin toimimattomuus: seksin ostajia voidaan nykyisin vain harvoin rankaista, koska on vaikea selvittää, tietävätkö he seksin myyjän olevan parituksen uhri vai ei. Kun osto kielletään kokonaan, ostajia voidaan rankaista! Jiihaa, logiikka laukkaa!

Henriksson on herännyt vähän myöhään tähän keskusteluun. Jo lakia valmisteltaessa oli selvää, että kyseinen pykälä on surkea. Poliisikin on alusta asti ilmoittanut sen valvomisen olevan mahdotonta. Keskustelun uudelleenavaaminen nyt ei ole mistään aidosta tarpeesta johtuvaa, vaan poliittista peliä. Ehkä RKP:n puheenjohtajavaalin hävinnyt Anna-Maja haluaa kerätä vähän irtopisteitä?

Henrikssonin mielestä seksin ostokielto on paras keino ihmiskaupan ja parituksen uhrien suojelemiseksi. Selvittämättä jää, miten ostamisen kielto tarkalleen vaikuttaa ihmiskauppaan ja paritukseen, jotka ovat jo nyt kriminalisoituja. Missä on perusteellinen selvitys dekriminalisoimisesta ja sen vaikutuksista? Miksi malliksi otetaan Ruotsi eikä esimerkiksi Saksaa?

Henrikssonin mukaan Ruotsin malli on ollut menestyksekäs. Tällaiset väitteet perustuvat lähinnä mallin poliittisten kannattajien väitteisiin. Sen sijaan seksityötä tutkiva antropologi Laura Agustin esittää hyvin kriittisiä näkemyksiä Ruotsin mallista kahdessa artikkelissaan (alla). Myös tutkija Susanne Dodillet pitää mallin menestystä heikkona. Lisäksi useat ruotsalaispoliitikot  (mm. Göran Pettersson) ovat vaatineen seksinostokiellon kumoamista.

Tympeäksi Henrikssonin avautumisen tekee se, että seksityöntekijöitä auttavat järjestöt (esim. Pro-tukipiste) ovat jo pitkään olleet sillä kannalla, että dekriminalisointi ja seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien tukeminen ovat paras tae uhriutumisen estämiseksi. Oikeusministeriä eivät ihmisoikeudet kiinnosta.

Alla muutama linkki teksteihin, joissa tarkastellaan Ruotsin mallia. Ne eivät anna sen menestyksestä tai oikeutuksesta kovinkaan kaksista kuvaa.

• Laura Agustin: Big claims, little evidence: Sweden's law against buying sex
• Laura Agustin: Smoke gets in your eyes: Evaluation of Swedish anti-prostitution law offers ideology, not methodology
• Susanne Dodillet: The Swedish Sex Purchase Act: Claimed Success and Documented Effects (pdf)
• Vaula Tuomaala & Sarita Vuori (toim.): Prostitution in the Nordic Countries. Report on the Meeting of the Nordic Network on Prostitution, Helsinki September 2011 (pdf)

Seksityötä vastustava Exit-järjestö surffasi keskusteluun mukaan vain parin päivän varoajalla ministerien kannanotoista. Järjestön projektipäällikkö Tanja Auvisen kirjoitus lietsoo hysteriaa seksityökeskusteluun vetoamalla lapsiprostituutioon ja nuorten seksuaalisen ahdisteluun.

Exit käyttää tuttuja ja turvallisia aseita. Lapsiprostituution piilevällä yleisyydellä ja traagisuudella mässäillään täysillä, vaikka kirjoittaja myöntää, että aiheesta ei ole tutkimustietoa saatavilla. Koska ilmiö on piilevä, on turvallista lähteä siitä, että jokainen alle 18-vuotias on lapsi ja jokainen aikuisen tekemä seksiehdotus on osoitus lapsiprostituutiosta.

(Minäkin olen ahdistelun uhri ja melkein lapsiprostituoitu, kun ollessani teini joku huusi kerran perääni "Vitun homo anna persettä!")

Vaikka aihe - nuoriin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu - on tärkeä, kirjoitukseen ympätty perinteinen konservatiivifeministinen kauhugalleria tuottaa huolen sijaan hohhoijaa-vaikutuksen. Kun tietoa ja osaamista on niukasti, turvaudutaan ideologisiin argumentteihin. Kirjoitukseen sotketaan surutta "yhteiskunnan pornografisoituminen", "seksuaaliviritteinen mainonta", "pornon saatavuus" ja "aikuisten mielihyvään keskittyvä yhteiskunta". Hohhoijaa.

Kieltolain kannattajat vetoavat vuorotellen närkästykseen ja kauhistukseen, lasten suojeluun ja seksityön uhreihin. Kuitenkin pragmaattinen lähestymistapa seksityöhön on osoittanut, että uhriutuminen vähenee ja työolot paranevat ihmisoikeuksia ja mahdollisuuksia edistämällä, ei niitä vähentämällä. Niin, seksityöntekijät ovat ihmisiä, mikäli se sattui ministereiltä unohtumaan.

Korjaus: Teksiin oli livahtanut virhe. Göran Persson ei ole vaatinut seksinostokiellon kumoamista, vaan kyseessä oli kansanedustaja Göran Pettersson. Persson on puolestaan ollut päätekijöitä kieltoa laadittaessa.

Lemmenpiikkilanka-aita

Tampereella kohistaan lemmenlukkojen mystisestä katoamisesta ja ekstaattisesta yhteensulautumisesta. Taiteilijaryhmä irroitti kasan lukkoja sillankaiteesta ja sulatti ne yhdeksi möykyksi leikitelläkseen rakkauden symboliikalla. Lukitsijoiden keskuudessa tätä pidettiin törkeänä vääryytenä.

En ota kantaa siihen, onko taiteilijoiden teko hyväksyttävä vai ei. Sen sijaan minua kiinnostaa lemmenlukkojen edustama inha symboliikka. Kuka helvetti haluaa rakkauden symboliksi lukitun teräslukon, johon ei ole avaimia?

Lukitsijoiden mielestä rakkautta kuvaa ihanasti teräksen kovuus ja lukitsemisen lopullisuus. Lukko ei ole symbolina kaukana avioliittoa tai puolisoa vitsikkäästi kuvaavasta  rautapallosta, joka kytketään ketjulla jalkaan.

Haluavatko lukitsijat siis rakkautensa olevan kahle, josta ei pääse irti, vaikka haluaisi? Mikä on seuraava symbolinen askel? Lemmenpiikkilanka-aita? Lemmenvartiotorni (lienee Jehovan todistajien mieleen)? Lemmensonderkommando?

Kun nykyisessä ihmissuhdekulttuurissamme suhteet koetaan elämän mielekkyyden mittarina, mitä tapahtuu kun ihmissuhteesta tulee loukku? Vapautensa ja omanarvontuntonsa menettänyt ihminen ei voi hyvin. 

Lukon teräksinen ehdottomuus symboloi kulttuuria, joka tuottaa myös lähisuhdeväkivaltaa ja perhesurmia. Ehkä lukkojen irroittaminen ja sulattaminen oli oikeasti parempi symboli...

Lisää vilauttelevia isoäitejä, kiitos!

Madonna vilauttaa tissiä. Pikkusieluiset ruikuttajat metelöivät talossa ja puutarhassa. Seuraus: kansainvälistä uutisointia ja nettivideoita. Neljäs vallan mahti panee taas parastaan.

Onkohan joltakulta unohtunut, että Madonna on perustanut koko uransa (jokusen iskelmähitin lisäksi) vilauttelulle ja eroottisille vihjailuille? Tuohtuneiden nillittäjien mielestä pahinta tissin vilauttamisessa on se, että Madonna on 53-vuotias ja täten jonkun äidin tai isoäidin ikäinen.

Myös se pikkuseikka on jäänyt huomaamatta, että vilautuksen kontekstina oli Like a Virgin -iskelmä ja ikäneidon koreografiana strippaus, joka päättyy housuihin ja rintaliiveihin. Lopuksi lihasmiehet käyvät vähän hivelemässä tätiä. Mitä yksi tissin vilautus muka merkitsee koko kontekstissa?

Ainoastaan amerikkalaiseen nännikauhuun sosiaalistunut kulttuurikritiikitön idiootti voi aidosti kokea mitään kohahduttavaa tissin vilautukseseta yllä mainitussa läpeensä eroottisessa viitekehyksessä. Joillekin tuo mielivaltainen näkymätön raja on näemmä niin todellinen, että he lyövät siihen päänsä. Suomalainen yhteissaunominen varmaan tappaisi nämä ääliöparat aivoverenvuotoon.

Asiassa on kuitenkin jutun juurta tärkeämpäänkin aiheeseen. Ikäihmisten seksuaalisen ilmaisun mahdollisuudet ovat olleet pitkään varsin heikkoja menneiden aikojen seksuaalinormien ja yllä haukuttujen pikkusieluisten ihmisen takia. Madonnan vilautus on hyvä signaali kaikille ikääntyville: ikä ei vie seksuaalisuutta pois eikä estä sen ilmaisemista tai toteuttamista.

Hyvä Madonna! Lisää vilautuksia!
 

Meksikon pornopojat

12-vuotiaat pojat kylvivät kauhua Meksikossa tekemällä homopornovideon. Aamulehden mukaan esiteini-ikäinen poikaporukka kuvasi keskenään videon, jossa he harrastavat sekä suuseksiä että anaaliseksiä. Tapaus on toki ajatuksia herättävä, mutta onko kauhu oikea tai tarpeellinen reaktio?

Esiteini-ikäiset lapset eivät ole epäseksuaalisia. Murrosiän muutokset käynnistyvät monilla jo 10-12 -vuotiaina. Normaali seksuaalinen kehitys sisältää oman kehon seksuaalisten reaktioiden tunnistamista ja kokeilemista. Joskus kokeiluja tehdään toisten ikätovereiden kanssa esimerkiksi leikin muodossa tai seksin simulaatioina.

Joskus kokeilut päätyvät varsinaisiin seksiakteihin, mutta niiden merkitys on lapsille aivan erilainen kuin aikuisille. Kokeilujen merkitystä ja luonnetta määrittää suuresti se, ovatko kokeilut omaehtoisia ja leikkimielisiä vai liittyykö niihin painostusta tai pakottamista. Kokeilut voivat olla jännittäviä ja niihin voi sisältyä myönteisiä ja kielteisiä toisiinsa sekoittuneita tunteita. Joskus ne ovat transgressiivista leikkiä lapsuuden ja nuoruuden ja/tai sallitun ja kielletyn rajalla.

Seksikokeilun kuvaaminen ja jakaminen ei tarkoita sitä, että "lapset tekevät pornoa". Ne tarkoittavat ennemmin sitä, että lasten kokemusmaailma on muuttunut radikaalisti aikuisten lapsuusmuistojen ajasta. Nykyisin helposti saatavilla olevat kamerat, videokamerat, kännykät ja tietokoneet mahdollistavat seksikokeilujen ja kaikenlaisten hölmöilyjen tallentamisen ja jakamisen nopeasti. Ja hölmöilyjähän useat lasten videoimat päähänpistot ovat.

Lehtijuttu ei kerro, miten tapaukseen tosiasiassa on suhtauduttu ja millaista kasvatuksellista keskustelua poikien kanssa on käyty. Kauhu saattaa olla pelkkää toimittajan maalailua, mutta voi myös olla, että viranomaiset sekoilevat asian ympärillä paniikissa kuin päättömät kanat. Jos jälkimmäinen on totta, pelottaa ajatella, millaista vahinkoa "auttajat" voivatkaan saada aikaan.

Kauhun sijaan lapset tarvitsevat ammattitaitoista seksuaalikasvattajaa, joka selvittää asiallisesti, ystävällisesti ja moralisoimatta, mistä touhuissa on ollut kyse. Lasten kanssa on varmasti syytä käsitellä seksikokeilujen videoimisen ja videoiden jakamisen ongelmallisuutta ja selvitellä kaikkien osallistujien vapaaehtoisuutta ja fiiliksiä.

Rangaistukset, lasten perheiden elämän myllääminen, hyväksikäyttövihjailut ja väkisin auttaminen ovat tavallisia virheaskeleita, joita tällaisissa tilanteissa tehdään. Pahimmillaan ne voivat tuottaa valtavan kriisin lasten perheissä ja koko yhteisössä. Vähimmilläänkin ne työntävät lasten seksuaaliset kokemukset syyllisyyden ja häpeän alueille, mikä on omiaan haavoittamaan heidän seksuaalista kasvuaan ja identiteettiään vuosikausiksi.

Kartalla seksistä!

RFSU julkisti tiistaina (17.4.) seksuaalikasvatusvideon Kartalla seksistä. Se on suomennos 2010 julkaistusta Sex på kartan -videosta, joka on saanut Ruotsissa sekä opettajilta että nuorilta erinomaista palautetta.

Kartalla seksistä on suorapuheinen, selkeä ja positiivinen puolituntuinen animaatio seksuaalisuuden perusasiosta ja seksielämän aloittamisesta. Se käsittelee niin terveysasioita kuin seksitapoja ja nautintoakin. Erityistä siinä on se, että seksi esitellään hyvänä, iloisena ja monimuotoisena asiana ilman kieltoja tai toppuuttelua.

Elokuvan julkistustilaisuudessa puhunut Hans Olsson Sex på kartanin tuotantotiimistä totesi, että he halusivat tarkoituksella välttää perinteistä negatiivissävyistä terveysvalistusta ja valitsivat iloisen nautintoa ja seksuaalioikeuksia korostavan näkökulman.

Uusi näkökulma on todella tervetullut suomalaiseen seksuaalikasvatukseen. Perinteinen terveysvalistus näkee seksin ongelmien, uhkien ja vaikeuksien alueena. Elokuva puolestaan esittelee mahdollisuuksia, iloa, nautintoa ja osaamista. Lisäksi siinä otetaan hienosti huomioon ihmisten erilaisuus niin seksitavoissa kuin seksuaalisessa suuntautumisessakin.

Välittömästi käynnistynyt julkinen keskustelu on tavanomaista seksuaalikasvatuksen ympärillä vellovaa vähällä tiedolla ja ymmärryksellä käytävää nahistelua. Yllätyksellisempää on Vanhempainliiton tyly kielteinen kanta elokuvaa kohtaan. Liiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila syyttää RFSU:ta "pinnalliseksi kaupustelijaksi", joka koettaa edistää kaupallisia intressejään lasten ja nuorten kustannuksella. 

Kurttilalta lienee unohtunut, että liiketoiminnastaan huolimatta RFSU on maailman vanhin seksuaalikasvatusta edistävä asiantuntijajärjestö, josta moni maa on ottanut oppia seksuaalikasvatusta rakentaessaan.

Kenen etua Vanhenpainliitto oikein ajaa? Kannanoton perusteella vaikuttaa siltä, että liittoa kiinnostaa enemmän omien arvokäsitystensä pönkittäminen kuin lasten ja nuorten etu tai asiallinen keskustelu seksuaalikasvatuksesta. Liitto yrittää esiintyä kaikkien vanhempien äänitorvena, mutta onneksi aktiivien mielipide ei ole kaikkia vanhempia edustava.

Seksuaalikasvattajien keskuudessa niin Suomessa kuin maailmallakin on todettu, että suora, selkeä ja häpeilemätön materiaali ja keskustelutapa toimii seksuaaliasvatuksessa parhaiten. Tästä on esimerkkinä mm. Hollannin linja - varhain, paljon ja suoraan - sekä Britanniassa tehdyt uudet avaukset tällä rintamalla ja Yhdysvalloissa monet sikäläisen häveliäisyyden kriitikot katsovat Euroopan avaramielistä seksuaalikasvatusta kaihoten.

Myös julkistamistilaisuudessa kuullut 8-luokkalaiset nuoret kannattivat yksimielisesti ja auliisti elokuvan tapaa käsitellä seksuaalisuutta. Taitaa olla niin, että seuraava seksuaalikasvatuselokuva pitääkin suunnata umpimielisille vanhemmille...

***

Aihetta on käsitelty myös Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Uudessa Suomessa, Nelosella ja Rönsy-blogissa. Kotimaa 24 kiinnittää huomiota siihen, että elokuvan lesbotyttö on nimetty Anniksi. Liekö tämä vastaveto inhottavan Älä-alistu -kampanjan Annin näkemyksille homoseksuaalisuudesta?