Oih, tuntoni ovat loukkaantuneet

Kansanedustaja James Hirvisaari (ps) vastustaa Hesarin jutun mukaan tasa-arvoista avioliittolakia siksi, että "homoavioliitto loukkaa syvästi kansalaisten tuntoja, tai ainakin hyvin suurta osaa kansasta häväistessään miehen ja naisen välisen pyhän instituution". 

Tuntojen loukkaantuminen on kevyt argumentti lainsäädäntöä valmisteltaessa. Löytyy varmasti murtovarkaita, jonka tuntoja loukkaa se, että poliisi saa pidättää heidät ja takavarikoida vaivalla anastetun omaisuuden. Myös vaimonpieksijöiden tuntoja loukkaa se, että asianmukainen ja kotoisa pikku kurittaminen käsitetään rikokseksi.

Loukkaavaa on monen mielestä myös se, että viatonta tissien puristelua nimitellään seksuaaliseksi ahdisteluksi. Tissithän on luotu puristeltavaksi - miksi muuten jumala olisi sijoittanut ne käsien ulottuville?

Minun tuntojani loukkaa syvästi naurettavan ala-arvoinen argumentaatio.

Kun lainsäätäjät tai viranomaiset käsittelevät mitä tahansa vähänkään kiistanalaista aihetta, joku jossakin loukkaantuu melko varmasti. Tämä pätee niin Ahvenanmaan nimistöön kuin matematiikan opetuksen tuntimäärään. Jos loukkaantumisen välttäminen olisi keskeinen ja merkittävä tekijä päätöksenteossa, mistään kiistanalaisesta asiasta ei voitaisi koskaan päättää yhtään mitään.

Loukkaantumisen sijaan päätöksenteossa pitää tarkastella oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta, mahdollisuuksien ja resurssien jakautumista yms. Jos päätös on kelvollinen tällaisilla kriteereillä, on kansalaisen kyettävä nielemään loukkaantumisensa.

Mainituilla kriteereillä on ilmiselvää, että mahdollisuuksien lisääminen yhdelle ihmisryhmälle ilman menetyksiä tai kompromisseja toisilta ihmisryhmiltä on pelkästään hyvä asia. Tasa-arvoinen avioliitto ei heikennä kenenkään oikeuksia tai mahdollisuuksia avioitua.

Konservatiivit ovat ennenkin yrittäneet ujuttaa päätöksentekoon mielivaltaisia elementtejä, kuten uskonnollista dogmatiikkaa, syviä tuntoja, "oikeita ja tosia" ihmisyyden ja perheen malleja sekä uhkakuvia tapainturmeluksesta.

Onneksi tällaiset argumentit on kerta toisensa jälkeen heitetty historian roskalavalle. Sen seurauksena naisilla on kansalaisoikeudet ja lupa liikkua yksin kadulla, ihmisillä on vapaus uskoa tai olla uskomatta taikaolentoihin ja oman seksuaalisuuden ilmaisemisesta ei joudu poseen tai pakkohoitoon.

Sivuhuomiona kiehtovaa on se, että Hirvisaari vetoaa väkeviin taikavoimiin varoitellessaan meitä pyhän instituution häväistymisestä. Edustaako hän kenties katolista tai ortodoksista taikaperinnettä? Vai jotakin vielä jännittävämpää: Onko Hirvisaari mystikko?

Jos yksi tapahtuma jossakin päin Suomea (homoparin avioituminen) kykenee häpäisemään toisen tapahtuman (heteroparin avioituminen), vaikka näillä tapahtumilla ei ole mitään konkreettista yhteyttä toisiinsa, täytyy häväistyksen siirtyä jotenkin yliluonnollisesti tapahtumasta toiseen. Ajatteleeko Hirvisaari niin, että homoparin avioituminen lähettää maagisen signaalin, joka turmelee toisaalla tapahtuvan heteroparin avioitumisen?

Olisi kiinnostavaa tietää, toteutuuko häväistyminen henkiolentojen välityksellä, metafyysisten ideoiden korruption kautta vaiko jonkinlaisen taikaolennon langettaman kirouksen ansiosta? Valitettavasti Hirvisaari ei anna vastausta meille salatieteisiin perehtymättömille moukille...

Sexpolle uudet kotisivut!

Sexpon visuaalinen ilme on uudistunut kokonaan. Uusien kotisivujen myötä uudistuivat myös logo ja muut materiaalit. Logon puhekupla muistuttaa siitä, että vuorovaikutus ja puhuminen ovat erittäin tärkeitä asioita seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden kentällä.

Avoin seksuaalikulttuuri vaatii puhetta seksuaalisuudesta mm. arvojen, kasvatuksen, tieteellisen tiedon ja politiikan näkökulmista. Avoin ja vapaa puhe lisää tietoa, mahdollistaa oman seksuaalisuuden ilmaisemisen ja näkyväksi tekemisen ja auttaa ratkaisemaan seksuaaliongelmia. Olkoon puhe osaavaa, myönteistä ja erilaisuutta kunnioittavaa!

Professori Laato ja argumentaation sietämätön keveys

Åbo Akademin judaistiikan professori Antti Laato hyökkäsi Kotimaa 24 -sivustolla rajusti Sexpon allekirjoittamaa poikien ympärileikkauksien kieltämistä vaativaa kannanottoa vastaan. Laadon esittämät väitteet ovat niin ällistyttävän poskettomia, että kirjoitin niille vastineen.

Kommentoin asiaa myös Kotimaa 24 -keskustelussa, mutta koska myös YLE ja muut uutismediat ovat napanneet Laadon kommentit uutisointiin, minun on syytä vastata niihin varta vasten.

***

Lapsille haitallisten uskonnollisten tapojen arvosteleminen ei ole uskontovihaa. Uskonto, kulttuuri tai perinne ei saa oikeuttaa väkivaltaista tekoa. Esimerkiksi tyttöjen sukuelinten silpominen, homojen kivittäminen sekä lasten ja vaimon kurittaminen ovat kaikki perinteisiä tapoja, joita on perusteltu uskonnolla. Ihmisoikeuksien ja etiikan merkityksen lisääntyminen on johtanut tällaisten tapojen kieltämiseen.

Tarkoittaako Laato hyökkäyksellään, että näitäkään tapoja ei olisi pitänyt koskaan lähteä arvostelemaan, koska uskonnollisten perinteiden arvostelu on "naiivia ja uskontosokeaa" ja arvostelussa on hänen mielestään jopa "merkkejä uskontovihasta"? Millainen on Laadon ihanneyhteiskunta, jos uskonnollista väkivaltaa ei hänen mielestään saisi arvostella ollenkaan?

Pojan ympärileikkaaminen ilman vahvaa lääketieteellistä perustetta on yllä mainittujen esimerkkien kaltainen haitallinen perinne, joka loukkaa lapsen oikeutta oman kehon koskemattomuuteen sekä uskonnosta luopumiseen myöhemmällä iällä. Ympärileikkauksen mahdolliset komplikaatiot ja haitat voivat uhata pojan terveyttä ja myöhemmin myös seksuaalista hyvinvointia.

Myös lääketieteellisistä syistä tehtävillä ympärileikkauksilla on vastaavat riskit ja haitat. Tämän vuoksi niitä pyritään nykyisin tekemään vain painavista syistä. Moneen vaivaan, jotka ennen olisi hoidettu ympärileikkauksella, on nykyisin saatavilla vähemmän kajoavia hoitomuotoja.

Lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta. Vaikka vanhemmilla on uskonnonvapaus ja mahdollisuus kasvattaa lapsi oman uskontonsa mukaisesti, ei se anna heille lupaa lapsen vahingoittamiseen. Vanhempien oikeuksia on rajattu aiemmin esimerkiksi kuritusväkivallan kiellolla, mikä on johtanut lasten pahoinpitelyjen huomattavaan vähentymiseen kolmen vuosikymmenen aikana.

Laato vähättelee näkemyksillään räikeällä tavalla lasten oikeutta oman kehon koskemattomuuteen. Samassa hän puolustelee uskontoon ja perinteisiin perustuvaa väkivaltaa. Tyttöjen sukupuolielinten silpomisen kieltämisen katsotaan olevan perusteltu ja toimiva keino silpomistapausten vähentämiseksi ja asenteiden muuttamiseksi. Miksi poikien silpomisen arvosteleminen olisi uskontovihaa?

Tommi Paalanen

Sexpo-säätiön puheenjohtaja

Sexpossa on käynnissä EHJÄ-hanke poikien ympärileikkausten vähentämiseksi. Hanke on kolmivuotinen ja se käynnistyi vuonna 2011 RAY:n rahoituksella.

Kannanotto: Ympärileikkaukset kiellettävä

Alla mm. Sexpon allekirjoittama kannanotto poikien ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista. Kannanoton lisätiedot ja linkit löytyvät Vihreän miesliikkeen sivuilta.

***
Kansalaisjärjestöt vaativat lapsille ei-lääketieteellisin perustein tehtävien ympärileikkausten kieltämistä erillisellä lailla. Pojalle tehtävä ympärileikkaus on pahoinpitelyn tuntomerkit täyttävä teko, jossa pojalta poistetaan siittimen tuntoherkimmät alueet ja lisäksi vaurioitetaan sukupuolielimen toimintamekanismia.
 

Vastasyntyneiden on todettu kokevan ympärileikkauksen aikana suurta kipua, kauhua ja turvattomuutta sekä saavan post-traumaattisia häiriöitä. Tanskassa tehdyssä väestötason tutkimuksessa on todettu ympärileikkauksen voivan aiheuttaa seksuaalisia ongelmia sekä ympärileikatulle että hänen kumppanilleen.

Ympärileikkauksella loukataan lapselle kuuluvaa suojaa fyysiseltä väkivallalta sekä riistetään häneltä oikeus päättää hänen kehoonsa kohdistuvasta peruuttamattomasta toimenpiteestä, joka uskonnollisin perustein tehtynä loukkaa lapsen uskonnonvapautta ja myös hänen päätösvaltaansa aikuisena. Jos ympärileikattu henkilö päättää aikuisena luopua uskonnostaan tai vaihtaa sitä, ei hän voi peruuttaa tehtyä leikkausta.

Vihreä miesliike ry., Profeministimiehet ry., Sexpo-säätiö, Vasemmistoliiton miespoliittinen työryhmä, Suomen Humanistiliitto sekä Miesten tasa-arvo ry. ovat hyväksyneet tämän kannanoton ei-lääketieteellisin perustein tehtävien lasten ympärileikkausten kieltämiseksi.

Aiemmin mm. Lääkäriliitto, Lastensuojelun keskusliitto ja Profeministit ry. ovat tuominneet lasten ympärileikkaukset. Taloustutkimuksen kyselyn mukaan 80 % suomalaisista vastustaa niitä.

***

Lisäys: Keskustelu ympärileikkausten laillisesta asemasta on käynnistynyt kannanoton myötä muuallakin. Perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala on tehnyt kirjallisen kysymyksen asiasta hallitukselle ja hän kysyy, mitä hallitus aikoo tehdä poikien oikeuksien suojaamiseksi.

Myös Lastensuojelun keskusliiton tutkija Heikki Sariola kirjoitti juuri blogin aiheesta. Hän avaa ympärileikkausten historiaa juutalaisessa kulttuurissa ja toteaa, että paluuta vanhaan ei ole. Asiaa on arvioitava nykyaikaisten oikeusnormien mukaisesti.

Pelkoa ja inhoa pariutumismarkkinoilla

Osuin lyhyen ajan sisään pariin nettideittailusta kertovaan blogitekstiin. Toinen on Henry Laasasen ja toinen itselleni ennestään tuntemattoman Armidan. Armidan teksti kommentoi Henryä mielestäni kiinnostavalla ja aihepiiriin nähden harvinaisen asiallisella tavalla.

Molemmat kirjoittajat tekevät hyviä huomioita deittailun kipupisteistä. Sen sijaan, että ongelmille tarvitsisi etsiä syypäitä, olen kiinnostunut niistä rakenteista, jotka tekevät deittailusta vaikeaa. Keskeisenä ongelmana tuntuu olevan kiusallinen ohipuhumisen kulttuuri seksin merkityksen suhteen.

Vallitsevan dilemman voisi muotoilla [disclaimer on] keskimääräisiä toimintatapoja kuvaavia heteroseksuaalisia stereotyyppejä hyödyntäen [disclaimer off] seuraavalla tavalla.

Vaikka sekä mies että nainen haluaisivat seksiä, kumpikaan ei voi ilmaista sitä avoimesti. Naisten parinvalintakulttuurissa suora seksistä puhuminen tai seksuaalisen halun ilmaiseminen miehen suunnalta toimii miltei täydellisenä nou nou -signaalina sekä tutkimusten että lukuisien todistusten mukaan (sukupuolesta riippumatta). 

Rautalangasta: Jos mies lähestyy seksi edellä, nainen antaa välittömästi pakit. Nainen puolestaan ei voi puhua seksistä suoraan, koska se olisi lutkamaista ja antaisi miehelle luvan puhua seksistä. Mikä tähän asetelmaan lienee syynä, on pidemmän pohdiskelun aihe, enkä tohdi mennä siihen tällä kertaa.

Naisten seksiaversio, portinvartijan rooli sekä miesten vonkapaine ja aloitevelvollisuus tuottavat tilanteen, jossa monet miehet ryhtyvät pelaamaan naisia miellyttääkseen fasadipeliä, jossa esitetään kiinnostavaa, flirttaillaan, leperrellään ja vongataan. Peli tuottaa joskus onnistumisia, mutta usein ainoastaan valehtelua, vääriä odotuksia ja pettymyksiä kaikille osapuolille. 

Rasittava vonkakulttuuri jatkuu niin pitkään kuin miehen aloitteenteon ja naisen päätöksenteon välinen dynamiikka säilyy yhtä hankalana kuin se nykyisin on. Fasadipelin suurin ongelma on se, että sen tuottamista vaikeuksista ja vääristymistä huolimatta, se on yhä miltei välttämätön osa sekä nettideittailua että kuppiloissa tehtäviä lähestymisiä. Ilman fasadia mies on joko liian tylsä tai liian suora saadakseen vastakaikua.

Naisia on turha arvostella siitä, että he etsivät kumppania, joka erottuu joukosta edukseen. Tottahan toki kiinnostavuus, jännittävyys jne. ovat tavoiteltavia asioita kumppanissa. Ongelmana on kuitenkin se, että toisen todellinen kiinnostavuus ei välttämättä paljastu lainkaan ilman syvällisempää tutustumista.

Kuppiloissa todellista kiinnostavuutta merkittävämmäksi nousee taito esittää kiinnostavaa. Internetissä puolestaan kirjoitustaito ja kärsivällisyys persoonallisten kirjeiden kirjoitteluun nousee vastaavaan rooliin.

Olen lopulta Henryn (ja Armidan) kanssa samalla linjalla siinä, että deittailuhässäkkä helpottuisi huomattavasti, jos naiset antaisivat jouhevammin mahdollisuuden erilaisille ihmisille, vaikka ensivaikutelma ei veisikään jalkoja alta. Tutustuminen kannattaa aina - jos ei muuten, niin ainakin oppimiskokemuksena siitä, millainen deittiseura ei sovi itselle.

Miesten ongelmina lienevät liika yrittäminen, esittäminen ja seksikeskeisyys. Vaikka kuinka olisikin "pähkinät sinisinä" puutteesta, voisi olla hedelmällisempää keskittyä etsimään omalla persoonallaan sellaista kumppania, joka oikeasti kiinnostaa. Massapostittaminen on hyvä esimerkki liiasta yrittämisestä. Ehkä lyhytkin, mutta rehellinen ja persoonallinen viesti olisi parempi toimintatapa. 

Onneksi yllä kuvailtuihin hankaluuksiin on myös toisinajattelijan ratkaisumalleja. Seksimyönteisen kulttuurin edistäminen ja lutkamaisuuden ylistäminen voivat viedä ajattelun ja toiminnan kokonaan uudenlaisille urille. Kun avointa seksipuhetta suositaan yleisesti, eikä tulkita joko pillun vonkaamiseksi tai luvan antamiseksi kähminnälle tms., voidaan päästä tilanteeseen, jossa paria etsivät voivat puhua haluistaan ja toiveistaan avoimesti. Nykyisin tällainen asennoituminen on yleistä vain melko pienten alakulttuurien keskuudessa. Toivotaan, että asenne yleistyy!