Kauneus on tuijottajan silmässä?

Edellisessä tekstissäni lupailin paluuta kauneuden äärelle. En kuitenkaan tarjoile täällä näyttelijättäriä, goottilolitoja tai ihania silmalasipäisiä lukutoukkia, vaan sukellan siihen substanssiin, joka heitä yhdistää.

Aiheen valinta kumpuaa Anne Moilasen feministisen manifestin kohdasta: "Tulta munille sille, että naisen pitäisi olla ikuisesti nuori ja kaunis ja laiha!" Väitettä ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti, mikäli haluaa ymmärtää kirjoittajan kannan. Väite kuitenkin sisältää ajatuksen, että nuoruuden, kauneuden ja laihuuden ihanteissa olisi jotakin väärää.

Naomi Wolf esittelee teoksessaan Beauty Myth näkemyksen, jonka mukaan kauneuden ihanteet ovat täysin sosiaalisesti luotuja ja pohjaavat ainostaan partiarkaatin vallanhaluun. Miehet siis painostavat naisia noudattamaan ihanteitaan ja rankaisevat niitä, jotka eivät ihanteiden muottiin taivu. Moilasen päräytys noudattelee samaa ajattelutapaa.

Nykyaikainen sosiobiologia kiistää edellisen ajatuksen jyrkästi. Jo pelkästään Darwinin havaintoihin pohjaten voidaan todeta, että eri eläinlajien naaraat kilpailevat toisiaan vastaan urosten huomiosta. Kilpailulajeina ovat hyvän terveyden ja lisääntymiskyvyn tunnusmerkit. Ihmisnaisissa miehiä erityisesti kiinnostava kauneus viestittää samaa asiaa. Kauneus tarkoittaa karkeasti ilmaistuna symmetriaa, hyvää ihoa, sopusuhtaisuutta, terveyttä ja kohtalaista ruumiinkuntoa. Ihmisellä on nämä ominaisuudet todennäköisemmin nuorena kuin vanhana.

Tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta Wolf-Moilasen ajattelu on pielessä oikeastaan ihan joka kohdassa. Kauneusihanteiden taustalla ei ole miesten ylivalta, vaan naisten keskinäinen kilvoittelu. Ihanteet eivät ole sosiaalisesti luotuja, vaan pohjautuvat evoluution realiteetteihin ja ovat havaittavissa kaikissa kulttuureissa. Ja lopuksi, kukaan ei erityisesti rankaise ihanteista jääviä - pelkästään sen ymmärtäminen, että ei ole kaunis tai saa ihailua kohdalleen, voi olla rankkaa.

Kauneuden ihailu ei ole mitään demonista pahuutta, eikä siitä pitäisi ketään syyllistää. Tiukkoihin kauneusihanteisiin takertuminen ei myöskään ole pakollista - oman tyylin ja itsetunnon löytämiseen on monia reittejä. Saattaa olla, että kauniilla ihmisillä on joissakin asioissa helpompaa, mutta sille tuskin mahtaa mitään. On myös niin, että jotkut ovat älykkäämpiä ja jotkut vahvempia kuin toiset.

Toistan vielä edellisen tekstini loppukaneetin: Moilasen meuhkaaminen ei ole toimiva ratkaisu tähänkään asiaan. Faktat ovat perseellään ja konseptit sekaisin. Asiaan voi suhtautua lämmöllä ja huutamatta: kannatan kauneusihanteiden laventamista, erilaisuuden hyväksymistä ja lämpimämpää suhtautumista rumiin, vanhoihin ja lihaviin ihmisiin.

Edellinen koskee myös vatsakkaita ikääntyneitä miehiä.

Tulta munille?

Naisunionin Tulva-lehteä räväkästi päätoimittava Anne Moilanen on näemmä laajentanut asenneimperiumiaan myös radion puolelle. Hänen räyhäkäs populisminsa on ollut hymyilyttävää seurattavaa jo aiemmin, mutta tällä kertaa hänen mukaironinen ja mukanokkela radio-ohjelmansa ampuu pahasti ohi munista.

Pelaajana tiedän, että räiskiminen on hauskaa. Peleissä kuitenkin tarkoituksena on osua. Tulta munille radio-ohjelman verkkosivut ovat osoitus todella huonosta osumatarkkuudesta. Sukupuolten välistä taistelua ja eripuraa lietsova feminismi on ollut menneen ajan juttu jo puolitoista vuosikymmentä. Sitten 80-luvun rähjäämistä ei ole juurikaan jaksettu harjoittaa julkisesti lukuunottamatta ikäloppuja räyhäveteraaneja ja Ruotsin hulluja. Nykyään pikemmin osa verkon äijäaktivisteista veisaa sukupuolten välisen taistelun puolesta.

Moilasen manifestit yrittävät olla humoristisia ja kritisoida partiarkaalisen kulttuurin kliseitä ja inhottavia epäkohtia. Tätä tehdessään hän käyttää juuri samoja keinoja kuin pahin junttimies sovinistipuheissaan. Manifestit käyttävät tyhjiä iskulauseita, yrittävät kalastella yleisten ennakkoluulojen mukaisia tuntoja, leimaavat kaikki munien kantajat (siis myös naiset?) ja mässäilevät halventavilla tai väkivaltaisilla kielikuvilla.

Manifestien vaatimukset kohdistuvat rinnakkain ihan kannatettavista (kunniaväkivallan vastustaminen) omituisiin (sen vastustaminen, että naisten pitäisi olla ikuisesti nuoria ja laihoja) ja lopulta aivan käsittämättömiin (naisten välinen solidaarisuus). Tartun näistä nyt viimeiseen. Kauneusihanteet ja niiden vastustamisen absurdiuden otan mankeliin toisella kertaa.

Solidaarisuus... Pimein kohta manifestin toisessa osassa on solidaarisuuden vaatimus sellaista naista kohtaan, joka istuu kapakassa lapset heitteille jätettynä. Ihan yhtä hyvin voisimme vaatia miesten välistä solidaarisuutta vaimonhakkaajalle. Moilanen ehkä tavoittelee solidaarisuusvaatimuksellaan ymmärrystä. Sitä voidaan toki tiettyyn rajaan asti antaa, mutta väärien ja vahingollisten tekojen ymmärtely tai hyvittely ei ole oikea tapa.

Yksityiskohtia suurempaa typeryyttä on kuitenkin taantumuksellinen käsitys sukupuolesta, joka jollakin tapaa perustelee solidaarisuuden vaatimuksen. Minkä helvetin takia naisen pitäisi olla toiselle solidaarinen? Yksilöiden intressit ja näkemykset eroavat toisistaan huomattavasti myös sukupuoliryhmien sisällä. Moilanen niputtaa naiset tasapaksuksi mössöksi, jonka pitäisi jostakin ihmeen syystä olla yksimielinen. Hän on ajattelussaan yhtä johdonmukainen kuin vanha kunnon John Gray, joka tietää miesten olevan Marsista ja naisten Venuksesta.

Radioesiintymisillään ja manifesteillaan Moilanen on tehnyt itsestään taantumuksellisen ja tyhjäpäisen feministisen kohkaamisen ikonin. Hänellä näyttävät olevan paukut lopussa ja munat hukassa. Web-kirjoittelun perusteella häntä inhotaan yli sukupuoli-, ikä- ja puoluerajojen. On hienoa, että jokin yhdistää meitä Marsin ja Venuksen asukkaita...

Sukupuoli- ja tasa-arvokeskustelua voisi myös käydä maltillisella ja perustellulla tasolla ilman nimittelyä, vihan lietsomista ja tyhjää iskulauseiden heittelyä. Solidaarisuutta ja lämpöä tarvitaan aina ihmisten välillä, mutta nimenomaan sukupuolirajojen ja meitä muka erottavien muiden rajojen yli.

Bongaa parittaja!

Tästä aiheesta saisi uuden ja upean tositeeveeohjelman. Korkea vaikeusaste on taattu, sillä hommassa on hankaluuksia poliisilla ja ihmiskauppa-asiantuntijoillakin. Jos poliisi ei osaa bongata parittajaa, niin miten sen pitäisi onnistua asiaan vihkiytymättömältä?

Uudehko laki kieltää seksin ostamisen vain parituksen ja ihmiskaupan uhreilta. Ihmiskauppa on teoriassa selkeä juttu, mutta paritus ei. Parituspykälä (Rikoslaki, luku 20, 9§) listaa rikolliseksi toiminnaksi tilan järjestämisen tai vuokraamisen seksikauppaa varten, seksin myyjän majoittamisen ja yhteystietojen välittämisen.

On erittäin perusteltua pyrkiä kitkemään sellaista parittamista, jossa parittaja alistaa ja pitää vallassaan seksiä myyviä henkilöitä. Laissa on kuitenkin kielletty myös täysin asialliset taloudelliset suhteet seksin myyjiin, kuten tilan vuokraaminen. On myös kohtuullisen hankalaa selittää, miksi esimerkiksi seksin myyjiä ja ostajia yhdistämään pyrkivän webbifoorumin ylläpito olisi rikollista toimintaa. Nykyisen lain mukaan se on.

Kun lain parituspykälä on epämääräinen ja tulkinnan varainen, on myös vaikeaa tulkita lakia, joka kieltää seksin ostamisen parituksen uhreilta. Nykyinen tilanne vaikuttaa olevan sellainen, että seksin ostajalla on sangen vähän keinoja selvittää, onko seksin myyjä parituksen uhri vai ei. Virallinen uutisointi antaa tällaisia ohjeita:

"Paritukseen viittaa esimerkiksi se, että seksin myyjään saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus seksistä maksetaan jollekin muulle henkilölle kuin teon kohteelle. Myös internetissä julkaistavat ilmoitukset maksullisesta seksistä saattavat viitata siihen, että kyse on parituksesta. Näin voi olla silloin, kun esimerkiksi samalla verkkosivustolla on useiden eri henkilöiden samankaltaisia tai toisiinsa liittyviä ilmoituksia."

Ohje on ihan kelvollinen. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että epäselviä tilanteita tuntuu syntyvän. Erityinen ongelma on se, että ulkomailta lyhyelle keikalle Suomeen tuleva seksin myyjä ei välttämättä voi itse hoitaa tiedotusta palveluistaan. Silloin helpoin ratkaisu on turvautua välikäteen. Lainsäädäntö ei valitettavasti kykene erottamaan riistäjäparittajaa asiallisesta välittäjästä.

Sihteeriopiston foorumeilla käydyn keskustelun mukaan moni jättää seksin ostamisen sikseen, jos tilanne vaikuttaa arveluttavalta tai myyjä vastentahtoiselta. Nyt paljastuneet paritustapaukset paljastavat ainakin sen, että hyvin suurelle osalle asiakkaista, myös poliiseille, on todella vaikeaa erottaa paritettuja myyjiä itsenäisistä myyjistä. Myös poliisitutkinta ja sen uutisointi niputtavat kaiken parittamisen rosvosektoriin.

Kun seksin myymistä ja ostamista itseään ei ole laissa kielletty, on erikoista, että parituslakia käytetään välillisesti laillisen toiminnan saattamiseksi arveluttavaan valoon. Kohua nostatellaan virkamiesten seksin ostosta, vaikka toiminta on sinällään laillista. Parituslakia pitäisi muuttaa sellaiseksi, että se keskittyy eettisiin kysymyksiin teknisten sijaan. Mitä merkitystä on seksityöntekijän vuokrasopimuksella tai yhteystietojen välittämisellä, jos varsinainen tavoite on kitkeä riistoa?

Vittu!

Se on aina kielen päällä. Siihen turvaudutaan vihan, hädän ja riemun hetkillä. Se voimistaa vihaa, lamannuttaa pelon ja väkevöittää kiroukset! Se yhdistää nuoret ja vanhat. Se on oma moduksensa ja välimerkkinsä!

Vittu on edellisen perusteella äärimmäisen voimallinen ja monikäyttöinen olio. Vanha kansa ja folkloristit tietävät, että vitun väki on mahtava voima, joka saattoi kirota tai siunata ihmisen. Vanhoissa loitsuissa karja saatettiin ajaa laitumelle emännän haarojen välistä (emännän seisoessa navetan katolla), jotta se saisi vitulta suojelevan siunauksen päällensä.

Nykyisessä puhekielessä vittua manataan myös suojelukseksi ikäviltä asioilta tai antamaan voimaa vastoinkäymisissä. Tyypillinen suomalainen huudahdus voisi kuulua vaikka: "Vittu, kalja on loppu!". Tällöin vitun väkeä anellaan suojelemaan koettelemukselta.

Toinen vitun voimaan luottava puheenparsi on kiroukset ja solvaukset. Tavallisimmat kiroukset ovat muotoa: "Painu vittuun!" tai "Vitun kusipää". Ensimmäinen on kovaa tavaraa. Se pyrkii tekemään tyhjäksi kirouksen kohteena olevan henkilön kääntämällä hänen syntymänsä toisin päin. "Painu vittuun" tarkoitaa siis toivetta siitä, että henkilö lakkaisi olemasta kerta kaikkiaan.

"Vitun kusipään" voisi tulkita joko syntymästään asti parantumattomaksi kusipääksi tai sitten vittu on vain kusipäisyyden suuruutta alleeviivaava ponsi. Vastaavaa suuruutta ilmaisevat myös riemukkaat huudahdukset, kuten "vitun siistii" tai "saatiin ihan vitusti massii".

Sanan käytön levitessä ja arkipäiväistyessä on sille myös kehittynyt erikoisia käyttötapoja, joiden käyttö ei selity vitun väellä. Tällaisesta on esimerkkinä edellä mainitun "vitun siistii"-lausahduksen ironinen käyttö, jossa sana vittu onkin käänteisessä merkityksessä jotakin todella tyhmää tai ankeaa. Tällainen heittely on vaikeasti selitettävissä, sillä vittu on hyvä, haluttava ja mahtava asia, joko voi olla yhteydestä riippuen pelottava tai vaarallinen, mutta ei missään nimessä ankea tai huono.

Ehkä kyse on vain siitä, että sanan yleistyminen on johtanut sen alkuperäisten merkityksien unohtumiseen ja muistiin on jäänyt vain sanan sievistelevä kieltäminen. Kun kirkko kansaa "sivistäessään" on puuttunut pakanallisiin ja seksuaalisiin voimasanoihin, on vitun mahti pyritty esittämään mahdollisimman epäedullisessa valossa. Tästä johtuen mielikuvamme vitusta lienevät osin vääristyneitä.

Poikkeuksena tästä on kuitenkin käsite "vitutus". Vaikka kyse on kielteisestä tunteesta, on sanan merkitys ymmärrettävissä näin: Vittu on ihana asia. Kun sitä ei saa, iskee vitutus eli vitunhimo. Tyydyttämättömänä vitunhimo on kauhea asia. Eli vitutus tarkoittaa mitä tahansa yhtä kamalaa olotilaa!

Kirjoitukseni tarkoitus on poliittinen, ei tieteellinen, joten jos joku folkloristi havaitsee vittutietämyksessäni pahoja virheitä, niin otan ilolla huomautuksia vastaan. Vittupoliittinen taka-ajatukseni on pyrkiä nostamaan sopimattomana sanana pidetyn sanan arvoa ja merkitystä. Kyseessähän on hieno, arvokas, haluttava ja voimallinen olio. Käyttäkäämme tätä voimasanaa ylpeästi ja oikein!

Lapsipornohysteriaa maailman väärällä puolella

Australiassa asutaan pää alaspäin. Vanha tieto näyttää pitävän paikkansa, sillä paikallisilla viranomaisilla on mennyt pahasti veri päähän ja estänyt ajattelemisen. Simpsons-hahmoja esittäneet pornopilakuvat ovat johtaneet maassa lapsipornotuomioon.

Monissa Simpsons-aiheisissa pornopiirroksissa ovat mukana myös Bart ja Lisa. Joissakin jopa vauva imeskelee tutin sijaan jotakin kovin sopimatonta. Vastaavaa pilakuvamateriaalia on pyörinyt internetissä jo vaikka kuinka pitkään. Aiheelle on monia omistautuneita sivustoja, joilla vaihdellaan joko itse tehtyjä tai ilmoitustauluilta haalittuja kuvia.

Lapsipornotuomion logiikka on uskomatonta. Siinä samaistetaan piirros todelliseen ihmiseen ja täysin kuviteltu tapahtuma todelliseen tapahtumaan. Eli jos piirtäisin kotonani kauppakuitin taakse tikku-ukot köyrimässä kuvatekstillä "Jape ja Lissu 12 vee", niin aussien käsityksen mukaan häkin pitäisi heilahtaa. Samalla järkeilyllä pitäisi lätkiä tappotuomioita räiskintäpelien pelaamisesta tai raiskaustuomioita tarinoista, jotka kertovat raiskauksista.

Piirroskuvissa esitetty insesti tai lapsiporno on täysin fiktiivistä. Piirroksessa tapahtuvalla teolla ei ole tekijää eikä uhria. Kukaan ei vahingoitu, eikä kenenkään oikeuksia loukata. Tärkeää on vielä huomata, että kuvan hallussapitäjä ei edes tee mitään, kuva on vain hänen tietokoneensa kovalevyllä. Pahimmillaan hän on joskus katsonut kuvaa. Mistä siis tuomion perusteet?

No, tarkoitus on uutisen mukaan ehkäistä lapsipornon kysyntää. Valitettavasti kyse ei kuitenkaan ollut lapsipornosta, eikä kenelläkään ole tutkittua tietoa siitä, miten ohi asiasta menevät tuomiot vaikuttavat itse asiaan. Yksi keskeisimmistä oikeudenkäytön periaatteista on tuomitseminen vahingollisten tekojen takia, ei mahdollisten tulevaisuuden tapahtumien ennustelu.

Juridista sekoilua suurempi ongelma asiassa on pyrkimys tukahduttaa ihmisten fantasiointia ja mielikuvitusta. Piirretyt fantasiat ovat siitä upeita, että ne mahdollistavat mahdottomia, kiellettyjä ja moraalittomia asioita. Räävittömillä piirroksilla on vastaavaa arvoa kuin millä tahansa tarinankerronnalla, joka ylittää todellisuuden rajat. Ne voivat toimia myös purkautumiskanavana kielletyille haluille.

(Puhumattakaan sananvapausnäkökulmasta, josta Jani Korhonen kirjoittaa blogissaan...)

Lapsipornohysteriassa mennään kovaa myös koto-Suomessa. Kumpikohan olikaan se maapallon yläpuoli? Matti Nikki raportoi tapauksesta, jossa lapsipornotuomio on lätkäisty miehelle spämmin mukana tulleiden kuvien takia. Mies ei ollut edes tietoinen kuvien olemassaolosta. Kaikki uutisryhmiä tai vertaisverkkoa käyttävät tietävät, että virrassa ui materiaalia, joka on tahallisesti väärin nimettyä tai sisältää piiloviestejä. Jos tuomioita lätkitään näin helpolla, niin kukaan internetin käyttäjä ei ole kuivilla.