Sexpo taistelee ihmisoikeuksien puolesta!

Olen Sexpo-säätiön puheenjohtajan roolissa tehnyt kantelun oikeuskanslerille KKO:n päätöksestä, jossa sallitaan poikien ympärileikkaus uskonnollisista syistä. Kantelu on uutisoitu mm. Aamulehdessä. Jos jotakuta kiinnostaa itse kantelun teksti, niin minua voi viskata sähköpostilla. Alla Sexpon lehdistötiedote kokonaisuudessaan.

***

Kantelu oikeuskanslerille KKO:n ympärileikkauspäätöksestä

Sexpo-säätiö on tehnyt kantelun oikeuskanslerille Korkeimman oikeuden ratkaisusta, jossa sallittiin poikalapsen ympärileikkaus vanhempien pyynnöstä uskonnollisilla perusteilla (KKO 2008:93). Sexpo-säätiön kanta on, että ratkaisu on Suomen perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen. Oikeuskansleria vaaditaan tutkimaan ratkaisun laillisuus ja hänen tulee edellyttää, että Oikeusministeriö ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta Suomen lainsaadäntö ympärileikkausten suhteen saadaan perustuslain mukaiseksi.

KKO antoi 17.10. julki tuomion, jonka mukaan lapsen äiti ei syyllistynyt lapsensa pahoinpitelyyn teettäessään hänelle ritualistisen, uskonnon vaatiman peniksen esinahan silpomisen. Päätöksen mukaan kyseessä oli vaaraton toimenpide, joka aiheutti lapselle vain hieman kipua ja vaivaa viikon tai parin ajan, mutta siitä ei aiheutunut lapselle pysyvää haittaa.

Suomen perustuslaki takaa jokaiselle kansalaiselle oikeuden koskemattomuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Korkeimman oikeuden ratkaisu rikkoo näitä periaatteita. Ratkaisu syrjii poikia ja merkitsee sitä, että he ovat vanhempiensa omaisuutta, joilla ei ole perustuslain ja ihmisoikeussopimusten takaamaa koskemattomuuden suojaa kaikkein intiimeimmällä kehon alueella.

Ratkaisussaan KKO sivuuttaa Suomen perustuslain sekä allekirjoitetut kansainväliset sopimukset, joissa kielletään syrjintä sukupuolen perusteella. Ratkaisussa todetaan yksiselitteisesti, että tyttöjen sukupuolielinten silpominen uskonnon tai perinnetavan vaatimuksesta on rikollinen teko. KKO:n ratkaisu tarkoittaa sitä, että pojan sukupuolielinten koskemattomuutta saa loukata ilman seuraamuksia. Siis poikalapset ovat päätöksen perusteella vanhempiensa omaisuutta, jonka sukuelimiä he saavat silpoa uskonnon tai perinnetavan niin kehoittaessa.

Kun KKO väittää, että poikien sukupuolielinten silpominen on vaaraton toimenpide, asettuu se ylimmän lääkärin rooliin. Lukuisat lääkärien yhteisöt, kuten Suomen lääkäriliitto, ovat ottaneet kansainvälisesti sen kannan, että toimenpiteeseen sisältyy myös sairaalaolosuhteissa suuria terveysriskejä, jopa koko peniksen amputaation ja sairaalabakteerien aiheuttamien, kuolemaan johtavien infektioiden vaara.

KKO esittää perustelunaan, että esinahan silpominen auttaa poikalasta samaistumaan omaan uskonnolliseen yhteisöönsä. Näkemys ei ole kestävä kehityspsykologian valossa. Ei ole perusteltua väittää, että lapset samaistuisivat yhteisöönsä esinahkansa perusteella. Lapsen kasvua yhteisön jäseneksi viitoittavat pikemminkin sosiaaliset suhteet.

KKO:n ratkaisu on ristiriidassa suomalaisen oikeuskäytännön kanssa ja jopa KKO:n omien aikaisempien päätösten kanssa. KKO:n ratkaisussa 1993:151 todetaan, että vanhempi ei saa käyttää ruumiillista kuritusta, kuten tukistamista tai luunappeja, kasvatustarkoituksessa. Myös koiran hännän typistäminen on Suomessa kielletty eläinten suojelun perusteella. Näiden esimerkkien valossa on käsittämätöntä, että KKO sallii poikalasten sukuelinten silpomisen.

Suomi on oikeusvaltio, jossa jokaiselle kansalaiselle taataan perusoikeudet ikään, uskontoon tai kulttuuritaustaan katsomatta. Tästä periaatteesta tinkiminen ei kuulu edes Korkeimman oikeuden toimivaltaan.

Kun tieteessä tapahtuu, niin rapa roiskuu!

Jos kokee, että akateeminen harrastuneisuus on jäänyt viime aikoina liian vähälle, niin nyt on hyvä aika tarttua Tieteessä tapahtuu -lehteen! Kyseisessä populaariakateemisessa läpyskässä on nimittäin aivan äskettäin julkaistu allekirjoittaneen ja Aune Karhumäen yhteisartikkeli, joka paneutuu Henry Laasasen näkemyksiin naisten seksuaalisesta vallasta. Artikkelin verkkoversio löytyy täältä!

Vaikka artikkeli on hyvin kriittinen Laasasen käsityksiä kohtaan, niin tässä yhteydessä on hyvä esittää myös muutamia myötäsukaisia lausuntoja asiasta. Sukupuolikeskustelussa on jätetty toistuvasti vähälle huomiolle erityisesti miehiä koskevat ongelmat. Laasanen syyttää tästä feministiseen perinteeseen pohjautuvaa tasa-arvoajattelua. Hän lienee aivan oikeassa, sillä miesten ongelmat tuntuvat olevan tasa-arvoelimille melko tuntemattomia asioita.

Minusta Laasanen kuitenkin lähestyy näitä asioita sellaisella tyylillä, joka vain polarisoi keskustelua tärvelevien sukupuolifanaatikkojen asenteita. Itse en nimittäin osaa nähdä tätä ongelmaa mitenkään ensisijaisesti seksuaalisen vallan kysymyksenä, vaan pikemminkin kulttuurihistorian seurauksena.

Feministinen liike on aivan perustellusti taistellut tasa-arvosta koko vuosisadan verran. Kuten kaikki ideologiset kansanliikkeet, on tämäkin vuosien saatossa tuottanut omat aivottomat radikaalinsa ja rähjääjänsä. Nyt, kun feministisen liikkeen suuret taistelut ovat takanapäin, on liike sekä pirstaloitunut että valtavirtaistunut; sille on käynyt kuten kaikille vastarintaliikkeille, kun selkeä vihollinen on kadonnut kentältä. Ja kuten kaikkia vallalla olevia ilmiöitä, on myös feminismin vaikutuksia kyseenalaistettava - erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa poliittista valtaa käytetään.

Sukupuolisodalle ja aatteelliselle poteroitumiselle on kuitenkin vaihtoehtoja. Kritisoin artikkelissa Laasasta hänen konservatiivisuudestaan. Minusta nimittäin yhteiskunnallisessa keskustelussa kannattaisi ainaisen sukupuolijaottelun sijaan ottaa vakavasti humanistinen individualismi, jossa keskitytään ihmiseen yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. Seksualismi edustaa juuri tällaista ajattelua, jossa korostetaan yksilöä oman seksuaalisuutensa ja sukupuolisuutensa subjektina.

Keskustelua artikkeliin liittyen on jo viritelty Tiina Kaarelan blogissa. Kiinnostuneena odottelen, kuinka paljon rapaa tämä keskustelunavaus lennättää ilmaan...

Verbaalisosiopatiaa!

Kuunnelmakerhon oma sivu Suulaat seksualistit on päivittynyt pitkäksi venähtäneen kesätauon jäljilta!

Käy kuuntelemassa parisuhdesarjamme uusi osa. Se käsittelee monilempeä, avoimia suhteita ja muita vähemmän tavallisia yhteiselon muotoja. Äänessä eteläisen Suomen lääninseksualistit Markku ja Tommi!

Pastoraalista onaniaa

Miksi kirkko velloo seksuaaliasioissa kuin teinipoika uskonnontunnilla tuijottaessaan edessä istuvan tytön persettä? Juuri julkaistu piispallinen yhteispuheenvuoro paneutuu taas perheeseen, rakkauteen ja avioliittoon.

Kirkko ottaa kantaa ihmissuhde- ja seksuaaliasioihin kaikista arvovaltaisimmilla vaikutuskeinoilla, mitä sillä on. Piispat itsekin toteavat, että yhteispuheenvuorot ovat poikkeuksellisia. Miksi kirkolla on tarve vaikuttaa näin hanakasti asioihin, jotka kuuluvat yksilönvapauden piiriin. Lisäksi yksilöiden tekemillä ihmissuhdevalinnoilla ei ole sellaisenaan eettistä merkitystä, jonka perusteella niitä pitäisi arvottaa. Piispojen peräänkuuluttamat arvot, kuten rakkaus ja toisen kunnioittaminen eivät ole mitenkään sidottuja heidän kannattamaansa avioliiton ihanteeseen.

Kyyninen mielikuvitukseni on kehitellyt ainakin yhden selityksen kirkon pinttyneelle sekaantumiselle ihmissuhdeasioihin: se on helppoa. Kun ihmisparkojen elämä on solmussa, on helpompi lyödä avioliitolla päähän, kuin ryhtyä tosiasiassa selvittelemään niitä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia olosuhteita, jotka tekevät elämästä vaikeaa. Kirkko on ollut varsin niukkasanainen ja vielä niukempi toimissaan, kun puhutaan vaikkapa yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja talouselämän kovenemisesta. Puuttuminen niihin rakenteisiin, jotka tekevät velkaantuneen perhettä elättävän pätkätyöläis-isin elämästä helvettiä, on paljon vaikeampaa kuin ainainen mussuttaminen avioliitosta ja sitoutumisesta.

Tällä kertaa piispojen rivit kuitenkin rakoilivat. Kaksi kapinallista jätti pamfletin allekirjoittamatta. Heidän mielestään puheenvuoro oli väärin ajoitettu ja sivuutti todellisen kirkon ongelmakysymyksen: homoseksuaalisuuden. Saa nähdä, tuoko ensi kevään parisuhdelakityöryhmän mietintö mitään uutta kirkon kantaan - vai jatkaako jatkaako kirkko, tuo "rakkauden ja välittämisen tyyssija", ihmissuhde- ja seksuaaliasioissa samaa kylmäkiskoista, ymmärtämätöntä ja painostavaa linjaansa, jota kristinuskon julma historia viivoittaa.

Lännen nopein tykki

Miksi orkkuherkkyys katsotaan usein naisilla eduksi ja miehillä haitaksi?

Juu juu, tiedetään että virallinen sukupuoliyhdyntä tarvitsee toteutuakseen kestävää stondista. Tämä totuus ei kuitenkaan riitä vastaamaan kysymykseen tyhjentävästi. Vielä on jossakin koira haudattuna. Nautinnollista ja tyydyttävää seksiä ajatellen alkukysymyksen olettamus vaikuttaa kummalliselta.

Vanha kunnon sisään-ulos -temppu on ilman muuta kivaa, mutta ei välttämätöntä hyvään seksiin. Merkittävä osa naisista saa parhaat värinät klitoriksen hieromisesta, eikä yhdyntä ole siinä lainkaan ykköskeino. Nopeasti laukeavan henkilön kanssa voipi myös olla kiintoisaa harrastaa erilaisia kiusoitteluleikkejä ja pika- tai salaseksiä mitä erilaisimmissa paikoissa. Nopeudesta voi olla myös ylpeä.

Ja he jotka kokevan nopeutensa ongelmaksi, voivat saada siihen nykyisin tepsivää hoitoa. Aiemmin ajateltiin, että nopeuden selitykset ovat pitkälti psykologisia, mutta nykyinen urologia on osoittanut monessa tapauksessa vikkelyyden olevan fysiologista perua - ja miksei olisi, sillä evolutiivisesta näkökulmastahan nopea tykki on hyvin käyttökelpoinen ase jälkeläisten tehotuotantoon. Fysiologisiin ongelmiin on helpompi kehittää tepsiviä hoitoja kuin psykologisiin, lisäksi avuksi löytyy erilaisia konsteja pidätysharjoituksista puuduttaviin suihkeisiin...

Voitaisiinko asennoitumista muuttamalla nähdä nopeus ominaisuutena, joka mahdollistaa erilaisia nautintoja ja seksin muotoja, ei ainoastaan ongelmana?

Lisäys:

Tähänkin asiaan saattavat vaikuttaa stereotyyppiset sukupuoliroolit seksissä. Usein miehelle oletetaan jonkinlainen velvollisuus ohjata lemmiskelyhetken tapahtumia, kun nainen voi ottaa ongelmitta passiivisen roolin. Suorittajamiehelle on saavutus saada nainen laukeamaan, ja jos se tapahtuu helposti, niin miehen suoritustaakka kevenee kerralla. Mitä jos ajateltaisiinkin nurinkurisesti seksin ohjaamista naisen velvollisuutena ja miehen laukeamista naisen saavutuksena? Jos mies voisikin halutessaan vain maata sängyllä ja ottaa kosketuksia vastaan? Ajatusleikin tarkoitus on vihjata, että osa "ongelmistamme" seksin parissa saattaakin johtua asenteistamme ja oletuksistamme, joista emme osaa irtautua.

Pohdiskellen...
Speedy Gonzales