Vietin tänään 10.9.2020 elämäni neljä turhinta ja absurdeinta tuntia Suomen seksologisen seuran vuosikokouksen jatkokokouksessa. Siellä seurasin ja osallistuin outoon näytelmään, joka on jatkoa Osmo Kontulaa koskevaan saagaan, josta kirjoitin aiemmin täällä.
Aiempaa kirjoitustani on arvosteltu rajusti siksi, että käytän siinä rumaa kieltä. Joitakin seksologeja ja muita siis häiritsee enemmän rumasti sanominen kuin se, että Kontula on käyttänyt valtaansa seurassa väärin ja hyökännyt seksistisesti nuorta, naispuolista puheenjohtajaa vastaan. Marja Kihlström kirjoittaa itse asiasta täällä.
Koska rumasti sanominen on joidenkin mielestä pahempaa kuin seksistinen hyökkäys toista kohtaan, aion käyttää tässä tekstissä hyvin asiallista kieltä. Lisäksi minua on varoiteltu useaan otteeseen ottamasta asiaan kantaa julkisesti, koska se saattaisi hämmentää entisestään seksologisen seuran mutkalla olevia asioita. Minun eettinen vakaumukseni ei kuitenkaan anna minun olla hiljaa niistä asioista, joita olen todistanut viimeisen kuukauden sisällä, ja tänään maailman oudoimmassa kokouksessa.
Seksologisen seuran jäsenistä moni on toivonut avoimuutta seuran asioihin. He eivät ehkä tiedä, mitä ovat tilanneet, mutta toimitetaan nyt. Olen itsekin avoimen keskustelun kannalla; pidän kurjana sitä, että kaikkea Kontulan ikävää toimintaa vuosien ajalta ei ole ollut mahdollista nostaa esille aiemmin. Suurimpana esteenä on ollut pelko hänen valtaansa kohtaan. Vasta nyt, kun Kontula on jäänyt eläkkeelle useista tehtävistään, ongelmista on voitu alkaa puhua. Niin suuri vaikutus asiattomalla vallankäytöllä on ollut.
Valitettavan tutun oloinen asetelma on nyt toistumassa. Osmo Kontula hyökkää voimalla seksologisen seuran nykyistä puheenjohtajaa vastaan. Kyseessä on Kontulaa huomattavasti nuorempi nainen, Tiina Vilponen, mikä ei ehkä yllätä Kihlströmin tapausta seuranneita. Yhteistä Marjan ja Tiinan välillä on se, että kumpikaan heistä ei taivu vallankäyttöön tai painostukseen, vaikka painostaja olisi miten arvovaltainen tahansa.
Nyt Kontula yrittää syrjäyttää Tiina Vilposen seuran puheenjohtajan paikalta vedoten teknisiin yksityiskohtiin seuran sääntöasioissa. Hän aloitti hyökkäyksensä elokuussa pidetyssä vuosikokouksen ensimmäisessä osassa väittäen, että Vilposen kausi hallituksen puheenjohtajana olisi vain yhden vuoden, ja että hänen pitäisi nyt luopua puheenjohtajuudestaan, vaikka seuran nykyisissä säännöissä puheenjohtajan kaudeksi on kirjattu 2 vuotta.
Taustalla Kontulan syytöksissä on uusien sääntöjen hyväksyminen vuonna 2019. Uudet säännöt tehtiin, koska vanhat säännöt olivat vanhentuneet ja epäselvät, ja ne vain pönkittivät seurassa Kontulan aikoina vallinnutta epävirallista johtamiskulttuuria.
Kontulan mielestä Tiinan pitäisi astua syrjään, koska vanhoina aikoina seuran käytäntönä on ollut puheenjohtajan valinta vuosittain. Puheenjohtajan kautta ei kuitenkaan mainita vanhoissa säännöissä, koska se on ilmeisesti unohtunut. Sen sijaan hallituksen jäsenen kausi mainitaan, se on 2 vuotta. Kyse on siis juuri sellaisesta epävirallisesta johtamiskulttuurista, jota on toteutettu Kontulan aikoina hänen päätöksillään ja valvonnassaan.
Kontulan syrjäyttämishankkeessa on kuitenkin unohdettu ottaa esille kaksi olennaista seikkaa:
- Kontula on itse ollut mukana vuosikokouksessa 2019, jossa uudet säännöt hyväksyttiin, ja jossa Tiina valittiin kahden vuoden kaudelle yksimielisesti. Kontula ei silloin kiistänyt sääntöjä tai Tiinan valintaa, eikä riitauttanut päätöksiä kokouksen jälkeen lain asettamassa määräajassa.
- Kontulaa alkoi kiinnostamaan Tiinan puheenjohtajakauden pituus ja sääntöasiat vasta, kun hän joutui oman toimintansa tähden seurassa erottamisprosessiin. Erottamisprosessia johti asiaan kuuluvasti seuran puheenjohtaja eli Tiina.
Kontulan yritys syrjäyttää Tiinaa puheenjohtajan paikalta tuskin onnistuu sääntöjen ja yhdistyslain avulla. Sen sijaan Tiinaan ja seuran hallitukseen kohdistuva savustaminen, häirintä ja väsyttäminen saattaa onnistua. Kontula on masinoinut tuttujaan mukaan toimintaan ja nyt pieni joukko Kontulan kavereita tekee kaikkensa saadakseen seuran asiat mahdollisimman vaikeiksi.
Vaikka Kontula ja kaverit yrittävät esittää, että eivät tee yhteistyötä syrjäyttämisyrityksen masinoimiseksi, samanlaiset copy-paste -viestit eri henkilöiltä, luottamuksellisen tiedon vuotaminen ja tiiviit rintamat kokouksissa kertovat toista.
Nyt Kontulan ja kavereiden hyökkäysten vuoksi seuran vuosikokous on mennyt täydeksi sirkukseksi. Jo kaksi kokousta on vedetty pääsemättä kokouksen järjestäymisasioita pidemmälle. Laskuakin touhusta kertyy muutama tonni per kerta tilojen ja järjestelyiden takia. Voihan seuran talouden näinkin tärvellä.
Tämän päivän kokouksessa päädyttiin erikoisiin tilanteisiin. Osmo Kontula piti pari puheenvuoroa, joissa hän esitti olevansa hyvin huolissaan seksologisen seuran tilasta ja ilmapiiristä, vaikka hän on päätekijä ongelmien aiheuttajana. Kontula valehteli kirkkain silmin ja arvovaltaansa nojaten, että hänellä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, vaikka hän edellisessä kokouksessa elokuussa aloitti Tiinan syrjäyttämisen omien sääntötulkintojensa nojalla.
Lisäksi eräs pieni sattumus paljasti asetelman aika rumasti: Kontula tunki eräässä tilanteessa mikrofonin ääreen sanomaan asiaansa, ja vei mikrofonin Tiinalta, vaikka hänelle ei oltu annettu siinä kohdassa puheenvuoroa. Tällaista on se röyhkeys ja olettamus omasta asemasta (entitlement), jota monet seuran aktiivit ovat ihmetelleet jo vuosia. Nyt se pilkahti näkyviin kaikille muillekin.
Kokoussaaga jatkuu vielä, sillä kokous päättyi taas kesken, esityslistan kohtaan 3, jos muistan oikein. Osmo ja hänen kaverinsa ovat alkaneet saagan aikana esittää hurjia syytöksiä väärinkäytöksistä, luottamusaseman rikkomisesta ja talousrikoksista ilman perusteluja. Kokouksiin tarvitaan nyt lakiapua, koska tilanne on mennyt niin älyttömäksi.
Tällaiset ovat asiattoman vallankäytön kasvot. Väsyttämistä, valehtelua, mustamaalaamista ja perättömiä syytöksiä. Ja syynä on viime kädessä vain se asia, että nuoret naiset ovat uskaltaneet nousta Kontulan vallankäyttöä ja vanhoja epämääräisiä johtamiskäytäntöjä vastaan.
Seksismin ja asiattoman vallankäytön kitkeminen on ikävää ja epäkiitollista työtä. Vanhojen miesten valta ulottuu pitkälle. Sen varjo on niin pitkä, että useat seksologisen seuran jäsenet ovat jääneet sen alle. Osmoa peesaillaan, seksismin vastustajia mustamaalataan ja arvovaltaa pelätään. Minun eettinen vakaumukseni ei salli tällaista, ja aion puolustaa seuran toimeliaita nuoria naisia viimeiseen asti tässä väännössä - vaikka he ovatkin täysin kykeneviä puolustamaan itse itseään, mutta ei kukaan tällaista yksin jaksa.
Sumuverholla peitetään myös sitä seikkaa, että Kontula, tuo seksologian Väyrynen, on taas hakeutumassa seuran johtoon, kun hän on saanut häirinnällään ja kiusaamisellaan nykyisen puheenjohtajan, Tiina Vilposen, eroamaan. Ero astuu voimaan 30.11., joten Hesarin juttu on aika kätevästi ajoitettu ennen kriittistä kokousta. Tietääköhän Hesarin toimittaja, millaiseen vedätykseen Kontula ja kaverinsa on hänet vetäneet?
Kontula ja kaverinsa syyttävät minua lystikkäästi "maalituksesta" ja jutussa puhutaan ”julkisesta telottamisesta”, vaikka en ole käyttänyt somea enää pariin vuoteen. He ilmeisesti viittaavat näillä blogiteksteihini. Tiedoksi kaikille seksismin ja syrjinnän vastustajille: kaikki mitä teette on ilmeisesti nyt maalittamista ja telottamista, koska näin on Hesarissa todettu.
Hesarin juttu on sumuverho. Siinä pari Kontulan kaveria yrittää vääntää asiaa jostakin koulutusjutuista tai pohjoismaisesta yhteistyöstä, joissa ei tosiasiassa ole mitään kiistanalaista, paitsi Kontula itse. Ainoa todellinen pihvi jää käsittelemättä: se, että Kontula on nyt onnistuneesta savustanut Suomen seksologisesta seurasta kaksi nuorempaa naista puheenjohtajan paikalta, ja on itse jälleen kampeamassa johtoon.
Minä vastustan edelleen aktiivisesti seksismiä ja Kontulan sekä muiden käppäukkojen seksististä suhmurointia ja valtaan takertumista, vaikka se johtaakin siihen, että minua yritetään vetää lokaan Hesaria myöten. Sori, käppäukot ja -akat, ei onnistu!
