11.11.2024

20 vuotta kiihkeää Sexpoa

Sexpo on ollut elämässäni mukana 20 vuotta. Suurimman osan tästä ajasta olen ollut säätiön johdossa, hallituksen puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana. Pyöritin myös pitkään osakeyhtiötä, jonka perustin kymmenen vuotta sitten kodiksi Sexpon koulutus- ja terapiapalveluille. Nyt on viimein aika vaihtaa maisemaa.  

Tulin pienen säätiön hallitukseen vuonna 2004. Sexpo oli silloin 5 työntekijän järjestö, joka tarjosi seksuaalineuvontaa ja koulutti seksuaalineuvojia. Muistan ensimmäisiltä käynneiltäni Sexpossa parhaiten Anu Suomelan, joka järkkymättömästi pani kaiken seksuaalisuutta koskevan hömpän ja kiihkoilun ojennukseen yhdellä kädellä - rööki toisessa kädessä palaen. Muistan edeltäjäni, Jussi Nissisen, rauhallisen viisauden, jota terästi ihastuttavan vino huumorintaju.

Sain puheenjohtajan nuijan haltuuni jo heti seuraavana vuonna ja otin tehtäväkseni kasvattaa Sexpoa ja sen merkitystä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tehtävä onnistui: 20-luvulle tultaessa Sexpossa työskenteli parhaimmillaan 14 henkilöä 1,5 miljoonan euron vuosibudjetilla. Vauhdikkaimpina vuosina toteutimme useita samanaikaisia hankkeita ja kehitimme terapia- ja koulutustoimintaa perustamalla Sexpo-palvelut oy:n.

Tein väsymättä töitä kansainvälisissä verkostoissa tuoden Sexpoon parasta tietoa ja osaamista ulkomailta. Samalle Sexpon ainutlaatuinen työ tuli tunnetuksi ympäri maailmaa. Työpäivät olivat joskus ympärivuorokautisia, mutta sen vuoksi Sexpo tunnetaan maailmalla korkeatasoisena tekijänä, jonka osaamista arvostetaan. 

Päivisin istuttiin konferensseissa ja kokouksissa, mutta varsinainen duuni tehtiin iltaisin. Tapasimme Tiina Vilposen kanssa kollegoita Englannista, Japanista, Intiasta, Brasiliasta ja Etelä-Afrikasta - kaikista maailman kolkista. Jos konferenssin virallinen illallinen olikin peruttu, järjestimme itse varjoillallisen ja laitoimme sanan kiertämään tuttujen välityksellä. Kerran ahdoin pieneen turkkilaiseen ravintolaan kymmeniä vieraita, kun illalliskutsu olikin saanut odotettua laajemman yleisön. Näin syntyi yhteistyötä ja ystävyyttä, joka jatkuu yhä ylittäen kulttuurien rajat.

Vauhdikkaisiin kasvun vuosiin mahtui niin huippuhetkiä kuin draamaakin. Olin laatimassa Seksuaalioikeuksien julistusta (2014) yhdessä maailman johtavien seksologien kanssa New Yorkissa ja juhlin 50-vuotiasta Sexpoa presidentti Tarja Halosen kanssa. Samanaikaisesti Sexpoa vastaan hyökättiin hellittämättä useilla rintamilla: rahoituksen jatkuvuus oli toistuvasti konservatiivipoliitikkojen silmätikkuna ja julkisuudessa leivottiin hömppäkohuja. 

Sexposta kehittyi vuosien mittaan taitava kohujen selättäjä. Oli keppihevosena sitten seksuaalikasvatus tai pornografia, Sexpo vastasi aina nojaten kovaan asiaosaamiseensa. Kinasteluun sortumisen sijaan teimme Sexpon kannan selväksi asiallisesti ja perustellusti. 

Vahvuudeksi muodostui sisäinen yhteisöllisyys. Pidin huolen siitä, että kaikilla sexpolaisilla asemasta tai roolista riippumatta oli aina mahdollisuus osallistua sisäiseen keskusteluun. Kun Sexpo lausui kantansa julkisuudessa, oli se aina käynyt läpi useamman keskustelukierroksen ja viilaamisen. Osallisuus päätöksenteossa mahdollisti sen, että Sexpo oli yhtenä rintamana vastaanottamassa aaltoja, eikä yksikään sexpolainen joutunut kohtaamaan hyökkäyksiä yksin.

Nyt, kun olen lähdössä Sexposta 20 vuoden jälkeen, olen huolissani siitä, millainen rooli asiavetoisella keskustelukulttuurilla on tulevaisuuden yhteiskunnassa. Minulle tärkeää on ollut evidenssiin nojaava tieto, korkeatasoinen osaaminen ja vahvasti perusteltu yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Sen vastavoimana on alati kasvava tiedonjälkeinen kulttuurinen tila, jossa viihteellisyys, populismi, älyllinen laiskuus ja misinformaatio leviävät äkäisten rikkaruohojen tavoin.

Vakavasti otettava työ seksuaalioikeuksien, seksuaalisen hyvinvoinnin ja vapauden eteen uhkaa joutua paitsioon yhteiskunnassa, jossa keskustelun agendaa ohjaavat lyhyen aikavälin intressit, huomiotalous ja mielipiteet perustellun asiatiedon sijaan. Vuosikymmenten myönteistä kehitystä uhkaa myös vakavasti äärioikeiston nousu ja sen mukanaan tuoma vain kevyesti verhottu vihamielisyys toisia ihmisiä kohtaan. 

Vihaa pullistelevan mis-, dis- ja cis-informaation tulvassa syvälliselle Sexpon asiaosaamiselle on entistä enemmän tarvetta. Toivottavasti sen arvo tunnistetaan jatkossakin. Se ei ole itsestään selvää, eikä säily ilman ponnistelua.   

***

Läksiäisluento: Seksuaalietiikkaa filosofin silmin Pidän läksiäisluennon otsikolla "Seksuaalietiikkaa filosofin silmin" keskiviikkona 27.11.2024 klo 15-17 Sexpon koulutustilassa Helsingin Sörnäisissä (Hämeentie 29, 4.krs). 

Luennolle voi osallistua myös etänä Zoomissa: https://us02web.zoom.us/j/6437337092

Luentotilaisuuden ohjelma:

15:15 Muistoja 20 vuoden varrelta, Tiina Vilponen

15:30 Seksuaalietiikkaa filosofin silmin, Panda Paalanen

17:00+ Vapaamuotoinen illanvietto Loosisterissa (Hämeentie 50)

Tervetuloa!

11.4.2024

Seksihui! Nuorten seksi on taas väkivaltaista ja huolestuttavaa

Hesari on yleensä melko laadukas lehti sanavalintojensa ja otsikoidensa kanssa, mutta juttu nuorten seksin trendeistä, erityisesti kuristamisen suosiosta, oli kuin tunkkainen tuulahdus jostakin 80-luvulta. Voisi kuvitella, että journalistien osaamiseen kuuluisi välttää räikeästi normittavaa kieltä, mutta niin vaan Hesari otsikoi juttunsa: "Väkivaltainen seksi-ilmiö leviää huolestuttavasti teinien keskuudessa".

Otsikossa on jo kaksi isoa kannanottoa: väkivalta ja huolestuttava. Kun seksiin liittyviä ilmiöitä sanoitetaan valtavirtamediassa, usein tyyli on vähättelevä ja sormea heristelevä. Niin tässäkin jutussa. Raju seksi ja siihen joskus liittyvät kuristamisleikit nähdään ensisijaisesti väkivaltana. Tällaisen moralistisen otteen sijaan asiassa pitäisi tehdä selkeä rajanveto, että väkivallasta (suostumuksen vastaisesta toiminnasta) ja seksitavoista puhutaan selvästi erillisinä asioina. Nyt koko aihe sotketaan yhdeksi liejuksi, jossa ei puuroja ja vellejä erota toisistaan mitenkään.

Rajut otteet seksissä kiinnostavat ja kiihottavat monia. Niistä puhutaan nuorten suosimissa sosiaalisissa medioissa juuri siksi. Ja myös siksi, että seksuaalikasvatus on edelleen haparoivaa ja vanhanaikaista, eikä se useinkaan pysty tavoittamaan todellisia, nuorten elämässä läsnä olevia ilmiöitä. Raju seksi ja BDSM kiinnostavat nuoria ja siksi niistä pitää puhua. Vain hyvällä dialogilla ja oikealla tiedolla voidaan ehkäistä seksi-ilmiöiden haitallisia puolia ilman, että tukahdutetaan nuorten omaa seksuaalisuutta.

Sormenheristely ei ole toiminut ennen, eikä se toimi nytkään. Minua hämmästyttää se, miten seksuaalisuuden asiantuntijat jutussa menevät taas samaan vanhaan ansaan puhumaan nuorten päälle tuomitsevan aikuisen positiosta. Vai onko kyse toimittajan päälleliimaamasta asenteesta?

Kuristaminen seksi-ilmiönä sisältää tietysti riskejä, mutta riskit eivät ole välttämättä erityisen suuria, jos sen tekijöillä on tietoa ja ymmärrystä siitä, millaisia riskit ovat ja miten niitä voi pienentää. Kuristamisleikkejä voi leikkiä myös ilman, että kuristetaan kovaa tai että sitä viedään vaarallisille rajoille. Ja jos kovemmat otteet kiinnostavat, niin ymmärrys kuristamisen hyvistä ja huonoista tavoista on tarpeen mahdollisimman turvallisen leikkimisen varmistamiseksi. 

BDSM-seksi tai vaikkapa kuristaminen sen osana ei ole väkivaltaa. Väkivalta on suostumuksen vastaista toimintaa. Kuristaminen suostumuksellisena seksileikkinä on yhtä vähän väkivaltaa kuin paini tai lääkärintarkastus. Nekin olisivat väkivaltaa ilman suostumusta. Minusta on suostumuskeskustelun kannalta huolestuttavaa, että asiantuntijoiden tähdittämässä lehtijutussa sotketaan ja hämärretään sitä, mitä suostumus tarkoittaa. 

Ja on ilman muuta selvää, että yllättävä kuristaminen kesken seksin, ilman siitä keskustelemista etukäteen tai luvan kysymistä itse tilanteessa, on suostumuksen vastaista ja väkivaltaista toimintaa. Sitä on täysin ok krititisoida. Kaikkien tulee ymmärtää, että suostumus pitää selvittää etukäteen, jos haluaa tehdä jotakin, mistä ei ole aiemmin ollut puhetta tai mikä ei sisälly seksikumppanien yhteisymmärrykseen seksistä. Tämä edellyttää rajojen ymmärtämistä ja kunnioittamista sekä keskustelutaitoja.

Hesarin jutussa otetaan esille lopuksi olennaisia asioita: some tuottaa erilaisia ilmiöitä ja paineita, eikä niiden kohdalla ole mitään takeita siitä, että somevaikuttajien ajatukset tai opit olisivat hyviä tai turvallisia. Seksuaalikasvatus ei pysty nykymuodossaan vastaamaan ilmiöihin. Tänä(kin) asia on taas yksi lisäperustelu sille, miksi seksuaalikasvatus pitäisi ottaa vakavasti yhteiskunnassamme, ja miksi sille pitäisi tarjota oikeita resursseja pelkän huolilätinän sijaan. 

6.2.2024

Mobile Pay mahdollistaa henkilötietojen urkkimisen

Kirjoitin mielipidekirjoituksen Mobile Payn uudesta toimintamallista, joka mahdollistaa henkilön koko nimen urkkimisen puhelinnumeron perusteella, mikäli henkilö on ollut koskaan Mobile Payn käyttäjä, eikä ole lopettanut tiliään kokonaan.

Tekstiä ei julkaistu sanomalehdissä, joten julkaisen sen alla.

Lisäys:

YLE:n juttu aiheesta.

Pohdin, voisiko Mobile Pay:n nykyinen omistaja, Vipps mahdollistaa nimimerkin hakemisen jollakin tavalla niille, joilla on perusteltu syy suojata nimensä. Hakemuksella varsinaiset henkilötiedot olisivat todennettavissa ja palvelulla olisi ne käytössään, jos tulisi epäilystä väärinkäytöksistä.


***

Mobile Payn uusi käytäntö paljastaa asiakkaansa täydet henkilötiedot ja yritystiedot antaa kaikille rikollisille, vainoajille ja häiriköille mahdollisuuden urkkia sensitiivisiä henkilötietoja ja levittää niitä.

Urkkiminen onnistuu, vaikka henkilö olisi hankkinut turvakiellon omille tiedoilleen ja salannut kaikki tietonsa eri palveluissa. Mobile Pay mahdollistaa urkkimisen, vaikka järjestelmää ei aktiivisesti käyttäisi. Riittää, että on joskus ollut edes yhden käyttökerran palvelun asiakas, eikä ole erikseen irtisanonut palvelua. Pelkkä appin poistaminen ei riitä.

Mobile Pay:n toiminta henkilötietojen osalta on vastuutonta ja voi johtaa hengenvaarallisiin seurauksiin, kun joku päättää urkkia ja paljastaa esimerkiksi vainon uhrin, turvakotiin paenneen henkilön tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan henkilön täydet nimitiedot.

Järjestelmään on tehtävävä pikaisesti muutos, joka mahdollistaa asioimisen myös aliaksen avulla, jotta haavoittuvien ihmisryhmien turvallisuus pankkipalveluissa voidaan taata.


14.11.2023

Seksologiaa vasaralla Nietzschen tapaan

Minuun kohdistuva loanheitto on saavuttanut uusia horisontteja puuttuessaan luentoihini seksologian kouluttajana. Tämä antaa oivallisen tilaisuuden katsoa tarkemmin, millaisiin väitteisiin on päätetty tarttua ja mitä niiden taustalla oikeasti on. Käsittelen alla viisi minun suuhuni laitettua väitettä, joiden kai pitäisi olla jollakin tapaa huolestuttavia, kun ne on haluttu nostaa silmätikuksi.

Turvavyöt kiinni, tästä tulee pitkä teksti!


Väite: olen sanonut, että yläkouluikäisille saa näyttää pornoa opetusmielessä

Väitteen esittäjältä on mennyt sekaisin pari toisiaan lähellä olevaa käsitettä: porno ja seksuaalisesti eksplisiittinen kuvamateriaali. Ne ovat kieltämättä hyvin lähellä toisiaan, sillä kuvallinen porno on lähtökohtaisesti seksuaalisesti eksplisiittistä kuvamateriaalia, mutta kaikki seksuaalisesti eksplisiittinen kuvamateriaali ei kuitenkaan ole pornoa.

Seksuaalisesti eksplisiittinen kuvamateriaali tarkoittaa paljastavasti ja suoraan seksiä, alastomuutta tai vehkeitä esittävää kuvastoa. Tällaisella materiaalilla voi olla monenlaisia käyttötarkoituksia. Esimerkiksi anatomisesti tarkan peniskuvan kohdalla voi olla vaikeaa erottaa pelkän kuvan perusteella, onko kyse lääketieteellisestä anatomian kuvamateriaalista, seksuaalikasvatusmateriaalista vai pornokuvasta.

En ole luennoillani väittänyt, että seksuaalikasvatuksessa nuorten kanssa pitäisi näyttää pornoa. Sen sijaan olen usein argumentoinut sen puolesta, että seksuaalikasvatuksessa pitäisi käyttää seksuaalisesti eksplisiittistä kuvamateriaalia alastomista kehoista, erilaisista vehkeistä ja seksistä - ja tällainen materiaali voi olla visuaalisesti hyvin lähellä pornografista kuvastoa.

Tämä ei ole mikään uusi ajatus. Suomessa on käytetty tällaisia materiaaleja jo 70-luvulta, ja esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Britanniassa on tehty myös 2000-luvulla uudehkoja materiaaleja, joissa seksiä ja kehoja kuvataan peittelemättä. Tällaisia ovat mm. RFSU:n Sex på kartan sekä Dictionary ja Pussypedia, joissa esitetään valokuvia erilaisista vehkeistä. Tai Norjan yleisradion Pubertet, joka löytyy myös YLE Areenasta nimellä Murrosikä. Tai Briteissä näytetty TV4:n Sex Education Show ja Naked Education, joiden taustalla oli tavoitteena kiertelemättömyys, alastomien kehojen normalisoiminen ja kehopositiivisuus.

Seksuaalisesti eksplisiittisille seksuaalikasvatusmateriaaleille on tarvetta, sillä seksuaalikasvatuksessa valitettavan usein sivuutetaan ja kierretään nuoria paljon kiinnostavat aiheet, jotka liittyvät suoraan kehoon ja seksin tekemiseen. Pelkkä yleistasoinen puhe seksuaalisuudesta tai lisääntymisbiologian läpikäyminen ei riitä seksuaalikasvatukseksi, vaan aihetta pitää lähestyä rehellisesti nuorten tarpeita ja kysymyksiä kuunnellen - ja ne ovat usein hyvin suoria, jos niille annetaan tilaa.

Nuorista valtaosa on katsonut tai ainakin nähnyt pornoa. Osalle porno on tärkeässä roolissa oman seksuaalisuuden tutkimisessa sekä sooloseksissä. Porno voi herättää paljon kysymyksiä ja pohdintoja omasta seksuaalisuudesta sekä pornon roolista seksuaalikulttuurissa. Kaikkien kohtaavaa työtä tekevien seksologian ammattilaisten pitäisi hallita pornokasvatuksen perusasiat ja pystyä kohtaamaan nuorten kertomat pornokokemukset ja nuorten maailma ilman häkeltymistä, tuohtumista tai tuomitsemista.


Väite: käyttämäni seksuaaliterapiakoulutuksen opintomateriaalit koettiin asiattomiksi, eikä opiskelijoiden pitäisi joutua sellaista kestämään

Tällä väitteellä viitataan luennoillani näyttämiini taidekuviin, joissa esiintyy mm. homoseksuaalisuutta, seksityöviittauksia, sadomasokismia, alastomuutta ja vehkeitä. Eroottisen taiteen käyttämisellä osana luentomateriaaleja on aina useampi tarkoitus kuten sivistyksellinen, pedagoginen, seksologinen ja joskus myös esteettinen. Käytän eroottista taidetta luennoillani mm. seksuaalisuuden kulttuurihistorian eri virtausten käsittelyyn, seksuaalisuutta koskevien yhteiskunnallisten narratiivien tutkimiseen sekä opiskelijoiden oman reflektion käynnistämiseen ja ruokkimiseen.

Taidekuvat toimivat seksuaalisuuteen liittyvän kulttuurisen merkityksenannon pohdinnan apuvälineenä, sillä ne mahdollistavat useiden yhteenkietoutuneiden yhteiskunnallisten narratiivien tutkimisen samanaikaisesti. Hyvillä taidekuvilla on tapana olla syvällisessä ja monimerkityksisessä dialogissa kulttuuristen ilmiöiden kanssa. Tämä pitää paikkansa myös eroottisen taiteen kohdalla.

Eroottisten taidekuvien käytöllä on myös toinen tärkeä merkitys. Jokaisessa seksologian koulutuksessa toteutetaan tieto- ja taitosisällön lisäksi myös SAR-koulutusta. Se on Yhdysvalloista lähtöisin olevaa seksuaalipedagogiikkaa, jolla työstetään seksologian ammattilaiseksi opiskelevan henkilön kykyä omien asenteidensa tunnistamiseen, reflektioon ja ammatilliseen käsittelyyn. SAR tulee sanoista Sexuality Attitudes Reassessment, ja sillä pyritään huomaamaan omia haasteita ja kipupisteitä, jotka voisivat vaarantaa seksuaalineuvojan tai -terapeutin kyvyn kohdata asiakkaansa ammatillisesti haastassa aiheissa.

SAR-prosessissa opiskelijat altistetaan hallitusti mm. seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudelle, erilaisille kehoille, monenlaisille seksitavoille, sadomasokismille, eksplisiittisille seksikuville, alastomuudelle, vehkeille ja niin edelleen. Jos jokin tämän prosessin aikana herättää hankalia tunteita, niitä käsitellään koulutuksen työnohjauksessa, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus ryhmän tukemana turvallisesti purkaa tunteitaan ja tutkia niiden taustalla olevia asenteita ja uskomuksia.

Reflektiivistä asennetyötä tehdään koulutuksen aikana siksi, että opiskelijan omien hankalien tunteiden ja asenteiden tutkiminen ei vaarantaisi hänen asiakaskohtaamisiaan tulevaisuudessa. Jokaisella asiakkaalla on oikeus siihen, että hänet kohtaava ammattilainen on käsitellyt omat haasteensa itse, eikä asiakas joudu apua hakiessaan kohtaamaan asiatonta kohtelua tai todistamaan ammattilaisen henkilökohtaista emotionaalista kriisiä.

Koulutuksen aikana opiskelija voi huomata, että hän ei pärjää joidenkin seksologisten aiheiden kanssa. Suurin osa opiskelijoista läpäisee kuitenkin SAR-prosessin hyvin, vaikka heillä olisikin jossakin kohtaa vaikeuksia. Useimpien kohdalla haasteet on mahdollista ylittää hallitusti. Moni opiskelija kertoo koulutuksen päätteeksi, että alussa he eivät olisi uskoneet voivansa kohdata jotakin tiettyä, heille hankalaa seksuaalisuuden ilmiötä lainkaan, mutta koulutuksen päättyessä he ajattelevat asiasta aivan toisin ja luottavat nyt omaan ammatillisuuteensa. Tämä on SAR-prosessin tarkoitus.

Joskus vastaan tulee myös yksittäisiä opiskelijoita, jotka reagoivat koulutuksen aiheisiin tai taidekuviin niin voimakkaasti, että heidän on vaikea suoriutua tilanteesta. Silloinkin useimmat pääsevät tunnereaktioistaan ylitse kouluttajien ja ryhmän tuella sekä purkamalla niitä työnohjauksessa. Jotkut joutuvat kuitenkin siinä tilanteessa miettimään, voivatko he tehdä ylipäätään seksologin työtä tai millaisilla rajauksilla he voisivat siihen pystyä.


Väite: olen sanonut, että raiskaus on seksuaalista toimintaa

Raiskauksen sanominen seksuaaliseksi toiminnaksi tai edes seksuaaliväkivallaksi on tuomittu joissakin radikaalifeministisissä piireissä väkivallan seksualisointina. Tämä ajatus on ollut suosittu esimerkiksi ruotsalaisten radikaalifeministien keskuudessa. 2000-luvun taitteessa Eva Lundgren markkinoi tällä näkökulmalla omaa väkivaltateoriaansa, joka saikin runsaasti kannatusta ruotsalaisen feminismin parissa. Kuitenkin jo parin vuoden sisällä Lundgren joutui rajun kritiikin kohteeksi tutkimuksensa epätieteellisyydestä ja hurjista qanon-tyyppisistä väitteistään pedofiilisatanistien tekemistä lasten rituaalimurhista.

Lundgrenin väkivaltateorian taustalla on ajatus, että seksuaalisuutta loukkaavat rikokset pitäisi nähdä pelkästään miesten naisiin kohdistamana vallankäyttönä ja väkivaltana, ei minään muuna, koska hänen mukaansa mieheyteen kuuluu väistämättä väkivaltaisuus. Tällainen ajatus on pulpahtanut esille silloin tällöin radikaalifeministien kirjoituksissa aina 60-luvulta asti, mutta aina se on jäänyt yhteiskunnallisen keskustelun jalkoihin, koska näkemys ei kestä analyyttista kritiikkiä.

Seksuaalisuuden filosofiassa on käsiteanalyyttinen suuntaus, jossa selvitetään seksologian peruskäsitteiden merkityksiä ja merkityksenantoprosesseja. Yksi keskeinen termi on tietysti seksuaalisuus itse. Toinen keskeinen määrittelyä kaipaava alue on seksuaalinen toiminta, jonka arkikieliset määritelmät jäävät aina liian kapeiksi suhteessa seksuaalisuuden moninaisuuden valtavaan kirjoon. Kysymykseksi muodostuu, mikä yhdistää kaikkia erilaisia seksuaalisen toiminnan muotoja, kun kaukaisimmilla esimerkeillä ei äkkiseltään katsoen ole paljoakaan yhteistä?

Kysymykseen on esitetty useita erilaisia vastausmahdollisuuksia, mutta ne eivät onnistu kattamaan kaikkia seksuaalisuuden muotoja. Esimerkiksi yhdyntäkeskeiset vastaukset eivät tunnista fetisismin kaltaisia ilmiöitä eivätkä fyysiseen läheisyyteen perustuvat vastaukset toimi sooloseksiin tai kyberseksiin.

Kattavin seksuaalisen toiminnan määrittelytapa löytyy perheyhtäläisyydestä. Seksuaalinen toiminta muodostaa käsiteperheen, jota yhdistää aina riittävä määrä ominaisuuksia, vaikka kaikilla perheen jäsenillä ei olisikaan aina samoja ominaisuuksia. Esimerkiksi fetisismiä ja puhelinseksiä ei yhdistä suoraan kovinkaan moni piirre, mutta ne kuuluvat samaan käsiteperheeseen, koska niillä on riittävästi yhteistä muiden perheen jäsenten kanssa.

Tästä päästään itse asiaan eli seksuaalisen väkivallan paikkaan seksuaalisen toiminnan käsiteperheessä. Seksuaalinen väkivalta kuuluu käsiteperheeseen siksi, että merkittävä osa siihen liittyvistä ominaisuuksista on samoja kuin useilla käsiteperheen ytimessä olevilla seksuaalisen toiminnan arkkityypeillä. Väkivalloin tapahtuneella yhdynnällä on suurin osa yhdynnän ominaisuuksista, mutta myös erottavina ominaisuuksina väkivalta ja suostumuksen puute. Seksuaaliväkivalta on siis seksuaalista toimintaa, mutta myös väkivaltaa.

Seksologisessa termistössä on otettu käyttöön myös seksuaalista väkivaltaa laajempi termi, seksuaalisuutta loukkaava väkivalta, joka laajentaa käsitteen alaa myös sellaiseen väkivaltaan, jolla ei tarvitse olla selkeää seksuaalista motiivia. Tämän termin alle kuuluu myös sellaisia väkivallantekoja, jotka kohdistuvat seksuaalisuuteen jollakin tavalla, mutta joilla ei ole seksuaalisen teon ominaisuuksia. Suurimmalta osin tämäkin termi on kuitenkin synonyymi seksuaaliväkivallalle.

Käsittelen tätä aihetta välillä seksuaalisuuden filosofiaa ja peruskäsitteistöä koskevilla luennoillani, mikäli seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan paikka käsiteperheessä nousee keskustelussa esille. Itse seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa, sen seurauksia ja niiden hoitoa käsitellään aivan eri luennolla.


Väite: olen sanonut, että myös epäröivä vastaus voi vahvistaa suostumuksen

Seksuaalietiikassa tutkitaan suostumusta seksuaalisen toiminnan eettisenä reunaehtona. Sitä tarkastellaan useista eri näkökulmista kuten etiikan teorian osana, yhteiskunnallisena käsitteenä, juridisena käsitteenä tai käytännönläheisesti tapaustutkimuksessa eli kasuistiikassa.

Kun aiheeseen mennään syvemmälle, suostumus osoittautuu teoreettisesti melko yksinkertaiseksi käsitteeksi, mutta kasuistiikassa välillä hyvin vaikeasti selvitettäväksi asiaksi. Vaikeudet syntyvät tavallisesti siitä, että ihmisen käyttäytyminen on monimutkaista eikä sen motiivit ole aina selkeitä edes toimijalle itselleen. Esimerkiksi erilaiset mielentilat, emootiot, impulssit, mielenterveys, sairaudet ja tilannetekijät vaikuttavat käyttäytymiseen valtavasti. Ihmiset myös kätkevät motiivejaan, valehtelevat, toimivat parempaa tietoaan vastaan ja sekoilevat. Suostumuksen seksuaalieettisen tarkastelun pitää huomioida myös monimutkaiset ja sotkuiset tapaukset. Elämä ei ole aina helppoa ja yksinkertaista.

Väitteessä on kyse luennolla käsitellystä esimerkkitapauksessa, jossa henkilö on mahdollisesti aloittamassa seksitilannetta, mutta on siitä epävarma. Tämä on tavallinen asetelma erityisesti seksuaalisesti kokemattomien ihmisten kohdalla, mutta voi monista syistä osua myös kokeneempien kohdalle. Tilanteessa keskeisimpänä eettisenä periaatteena on yksilön seksuaalinen autonomia, jonka nojalla hänellä on oikeus tehdä päätöksensä seksiin ryhtymisestä eli suostumuksen antamisesta täysin itse ja omin perustein.

Päätöksentekotilanteessa olevaa epävarmaa henkilöä ei saa missään tapauksessa painostaa tai manipuloida päätöksen tekemisessä mihinkään suuntaan, vaan hänelle pitää antaa rauha tehdä itse päätöksensä. Tilanteen pitää myös mahdollistaa kieltäytyminen ja poistuminen turvallisesti ja ilman negatiivisia seurauksia. Tilanteen muut osapuolet saavat toki rohkaista tai toivoa myönteistä vastausta, mutta siinä pitäisi olla erityisen huomaavainen, sillä sosiaalinen paine voi vaikuttaa joihinkin ihmisiin voimakkaasti.

Joka tapauksessa epävarma ihminen saa päättää suostua seksiin ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin. Epävarmuus seksiin ryhtymisestä ei ole sinällään suostumuksen este, kunhan päätös on aidosti henkilön oma. Seksitilanteisiin voi liittyä kaikenlaisia tunteita kuten jännitystä, epävarmuutta tai varovaisuutta, mikä on täysin normaalia.

Itse kannatan omassa seksipositiivisessa kuplassani innokkaan suostumuksen ajatusta, jossa pyritään siihen, että seksiin ryhdytään halukkaasti ja se myös ilmaistaan selvästi. Innokkaan suostumuksen kohdalla kenenkään ei tarvitse miettiä, mitä kumppani oikeasti tilanteesta ajattelee, vaan halu leikkiin ja nautintoon on yhteistä.

Innokas suostumus ei kuitenkaan voi olla seksuaalisen toiminnan eettinen reunaehto, sillä myös muunlaisissa mielentiloissa on täysin sallittua tehdä päätös seksiin ryhtymisestä. Innokas suostumus on siis supererogatiivista; se on eettisesti kiitettävää, mutta ei välttämätöntä.

Suostumukseen liittyviä kiemuroita käsitellään seksuaalietiikan luennoillani yksityiskohtaisesti siksi, että tulevat seksologit voivat kohdata vastaanotoillaan hyvin erilaisia tilanteita ja kokemuksia, ja ammattilaisen pitää pystyä erottamaan suostumuksen antamisen etiikka päätöksentekijän tunteista ja sosiaalisesta tilanteesta. Etiikassa tällaiseen erotteluun viitataan Moren giljotiinilla, jossa erotetaan normatiiviset ja deskriptiiviset propositiot toisistaan.

Eettistä arviointia pitää voida tehdä erillään emotionaalisista tekijöistä, mutta niiden väliset yhteydet on hyvä kuitenkin ymmärtää. Silloin on mahdollista puolustaa yksilön oikeutta tehdä päätöksiä hänen omasta seksuaalisuudestaan, vaikka hän olisi asiasta epävarma, ja samalla tunnistaa ne riskit, joita sosiaaliset tilannetekijät kuten painostus tai manipulaatio voivat aiheuttaa.

Eettinen arviointi ei ole yksioikoisten uskomusten tai ideologisten sloganien aluetta, vaan siinä pitää kyetä tekemään vaativaa ja herkkää analyyttista työtä, jossa eettisiä periaatteita sovelletaan sotkuisiin tosielämän tilanteisiin. Tämän taidon kehittämiseen tähtään luennoillani.


Väite: pornoluennon kritisointi oli seksinegatiivista

Käsittelen pornoa koskevalla luennollani aihetta useista eri näkökulmista kuten seksologian, mediatutkimuksen, etiikan ja kulttuuristen narratiivien kritiikin suunnilta. Pornosta on esitetty kautta historian monenlaisia hurjia väitteitä, useimmat niistä pornon vastustajien suusta. Näiden väitteiden tutkimisessa hyödynnetään kriittisen ajattelun välineitä kuten väitteiden korrespondenssin ja koherenssin arviointia, taustaolettamusten selvittämistä sekä niiden sijoittamista kulttuurisen pornodiskurssin kartalle.

Eräs 80-luvulta lähtöisin oleva pornodiskurssi perustuu pornon vastustamiselle seksinegatiivisista lähtökohdista. Siinä avoin seksuaalinen ilmaisu koetaan lähtökohtaisesti ihmisen arvokkuutta alentavana, halventavana ja väkivaltaisena. Tähän diskurssiin liittyi Yhdysvalloissa käydyssä pornokeskustelussa sekä kristillis-konservativiisen liikkeen edustajia että radikaalifeministejä.

Seksinegatiivisen diskurssin sisältä tulleet väitteet pornon väkivaltaisuudesta, pornoesiintyjien traumatisoitumisesta, naisten alentamisesta, esineellistämisestä ja niin edelleen on kumottu jo 80-90 -luvuilla. Väitteitä on osoitettu virheelliseksi seksologiassa, kulttuurin tutkimuksessa ja seksuaalisuuden filosofiassa, mutta myös pornoesiintyjät ovat itse nousseet kumoamaan heihin kohdistuneita villejä olettamuksia. Myyteiksi osoittautuneiden väitteiden taustalla on ollut tietämättömyyttä, harhakäsityksiä, pahantahtoisuutta ja stigmaa.

Seksipositiivinen näkökulma pornoon on tuonut pornoa itse tekevien ja käyttävien ihmisten näkökulmat keskiöön, ja samalla koko kuva pornosta on mullistunut. Vanhat seksinegatiiviset myytit, kuten esimerkiksi väite pornoesiintyjien traumatisoitumisesta, alkavat tästä näkökulmasta näyttää hyvin kummallisilta. Silti osa kumotuista väitteistä kiertää yhä pornokeskustelussa sloganien muodossa, vaikka nykyinen tutkimustieto ei anna niille tukea.

Joskus luennoillani joku opiskelijoista esittää keskustelussa vanhoja, kumottuja uskomuksia pornosta. Silloin pyrin oikaisemaan ne nykytutkimuksen perusteella ja kerron myös niiden taustoista osana 80-luvun seksinegatiivista pornon vastaista diskurssia. Tavallisin tällainen uskomus on sloganina heitetty “porno esineellistää naisia”, mikä edelleen pyörii keskustelussa, mutta on jo kauan aikaa sitten osoitettu virheelliseksi.

Jos esineellistäminen kiinnostaa syvällisemminkin, niin olen kirjoittanut asiasta artikkelissani
Esineellistäminen ja pornografia – pieni filosofinen tutkielma (niin & näin 2/2010).

Luentojani saa kritisoida, ja kerron sen myös aina luentoni alussa. Otan mielelläni vastaan eläväistä keskustelua luentojeni teemoista ja osallistun debattiin luennon aikarajojen puitteissa. Luentojeni kritisointi ei ole seksinegatiivista, mutta joskus luentojen aikana keskustelussa esitetty kritiikki pornoa kohtaan saattaa perustua vanhoille seksinegatiivisille uskomuksille, minkä sanon ääneen, jos sellaista tulee vastaan.

***

Jos olet päässyt tänne asti, onnittelen sinua lukuinnostasi!

Yllä esittämistäni seksologisista ja seksuaalieettisistä näkemyksistä saa olla montaa mieltä, myös kriittistä. Toivon kuitenkin, että olen onnistunut tekstilläni osoittamaan asioiden monimutkaisuuden ja asiantuntemuksen tärkeyden niiden käsittelemisessä. Pelkkä parin rivin heittely Instagramissa tai roskamedioissa ei tee oikeutta monimutkaisille seksologisille kysymyksille, eikä niiden vääristely loanheittotarkoituksessa ole hyödyksi kenellekään.


Jatkan mielelläni näitä keskusteluja sellaisten ihmisten kanssa, joilla on asiasta punnittua sanottavaa tai hyviä kysymyksiä. Tulkaa nykimään hihasta, jos jossakin kohtaamme. Meuhkaajat jätän omaan arvoonsa.

22.10.2023

Guilty until proven otherwise?

My ex-partner almost managed to ruin my life and career with a bogus report of rape. Her act was revenge against me for leaving a toxic relationship. However, her story did not hold together at trial and the rape charge was dismissed due to internal inconsistencies on 9 October 2023. The follow up will be a criminal proceeding against her on the grounds of false report and claims for damages.

I am sad and disappointed that a relationship that lasted a couple of years ended like this. I have always strived for amicable separation and maintaining good connection after the relationship. I was prepared to do so also this time. Unfortunately, my former partner chose a different path.

The torment caused by a false allegation lasted two and a half years. When the newspapers published my name in connection with the case in the winter of 2023, constant attacks against me and my employer began. The newspapers had received an anonymous tip about the case and decided, exceptionally, to publish my name, although this is not usually done when the process is ongoing. Anonymous letters and threats continued to be made against me and my employer repeatedly, and the allegations were spread to my networks in Finland and abroad.

 

Social media courts and false accusations harm everyone

The presumption of innocence flew out the window after the sorry decision by the newspapers. Immediately the social media courts were ready to hand out their infallible rulings. In today's social media climate, the way things are going, a mere allegation is taken as a sign of guilt. Then all kinds of yelling, slander and bigotry is considered ok by many people.

After the newspaper stories, a sordid collection of old opponents became active in pronouncing their verdicts. People, with whom I have sometimes disagreed in online discussions or had to draw a line because of their behavior, crawled from their hiding places to attack me. Many saw this as an opportunity to get back at me for the disagreement or rejection they had experienced.

In today's #metoo world, where “women's stories must always be believed”, there is little room to defend oneself against lies. Many usually clever social commentators repeat the argument that "no one would make up an accusation of sexual offence". I still think #metoo is a necessary movement for our sexual culture and has been fruitful, but it cannot be blind.

Sexual offences are still a big problem and difficult to investigate. Most crimes go unreported because the threshold for doing so is high. False allegations do nothing to help solve this problem. Even if they are few in number compared to real cases, they still exist.

Several reasons for false accusations have been identified in studies: communication failures, disguising infidelity, social pressure, attention-seeking, remorse for one’s own actions, blackmail, revenge, profiteering, weapon in a dispute or quarrel, getting the person out of the way, substance abuse, confusion, trauma triggers and certain mental health problems that include delusional anger or paranoia. A couple of these fit my case too.

If anyone still thinks that "no one would lie about a sexual offence", it is worth looking at my case and the following (links in Finnish, sorry):

   A man was convicted of rape, the woman confessed false reporting after 7 years

   A woman tried to blackmail a man with a false rape accusation

   A drunken quarrel led to a false rape accusation

   Police say around 1 in 10 rape reports are false (2019)

Luckily for me, I wasn't the only one, who could challenge the false allegation. A mutual friend of mine and my ex-partner, Tiina Vilponen, was observing our relationship from a close distance. She was my former partner's confidante in life's challenges. Tiina was a witness in court and she was able to give an account of how events actually unfolded.

False allegations of sexual offences are very damaging to their targets. The stigma can follow for a long time, even if the charges are dismissed or the conviction overturned. Moreover, suspicion can linger in the minds of many regardless of the dismissal of charges. Malicious people will always take the opportunity to smear, defame or profit.

In addition to their targets, false allegations also harm victims of real sexual crimes and complicate support efforts and official processes. The work against sexual crimes is already difficult and complex, and most victims of real crimes do not get the help or justice they need.

Every false allegation causes damage and takes up much of the resources needed to investigate real crimes. I myself have done a lot of work on sexual rights, prevention of sexual offences, supporting victims, and promoting a culture of consent. Because of the false accusation against me, all this work has been put on hold, and it will be more difficult again in the future.

 

The claim about photographing without permission

The accusation of taking a photo without permission was upheld in court, although it was part of the same false report as the dismissed rape charge. The filming incident involved taking a picture of my sleeping partner. The picture did not involve a sexual situation, neither did it show my ex-partners face, breasts or genitals. I wanted to take a beautiful picture of the person who was dear to me at the time, while she was sleeping.

Quite a many people have pictures on their phone or in their home album of their close ones while sleeping or in other situations, when they have not noticed the picture been taken. The only thing that made this case a crime was that my ex-partner decided to blame me for it after the split-up.

One has to be very careful when it comes to taking photos, as the Finnish law regarding taking photos is very vague (RL24:6). According to it, any situation of taking photos in private premises constitutes as unlawful, if there is no explicit permission. Any person shown in the photos could claim at any time that there was no permission, and they would not need any specific evidence to support their claim.

For example, snapping a picture at a family dinner without prior warning is unlawful, according to law. The persons in the photo need not be identifiable and there need not be any sensitive content in the picture. Nor does the intention or good will of the photographer count for anything under the law.

I asked my lawyer how one could protect oneself against this in one's private life, and his answer was 'do not photograph anything'. In everyday filming situations, the legal protection of the photographer is non-existent if there is a dispute.

 

Consent issues

I am a specialist of sexual ethics, and I have a PhD on the subject. One of my main areas of expertise in ethics is consent and its assessment, and I have given numerous lectures and workshops about it to sexologists, therapists, students and audiences in sex-positive events. I am also an international trainer and consultant in these matters.

In my own life as a kinkster, I take consent very seriously. In my relationships, I have adopted the following practices for enabling and negotiating enthusiastic consent:

  • Openly discussing mutual desires and boundaries from the beginning of the relationship.
  • Talking about sex and sessions together beforehand, with the aim of building enthusiastic consent and getting excited about things to do together.
  • Sex and sessions should be done in a spirit of openness and concern for the well-being of the partner(s).
  • A variety of safety signals, such as safety words and signs (e.g. traffic lights and tapping out), are always in place during sex and sessions.
  • There should always be enough time after sex and sessions for aftercare, connection, and feedback, if needed.
  • The partner(s)' concerns, criticisms, suggestions and wishes are always taken seriously and with goodwill.
  • In the BDSM context, session content and the framework of ongoing consent is negotiated - also in writing through messages or discussion tools (such as the Kinx-list), if necessary or desired.
  • More demanding BDSM sessions are always negotiated in advance, including a risk assessment and affirming the wishes and limits of the partner(s).

Photographing my sleeping partner was also based on the ongoing consent framework within our relationship, which was discussed beforehand. The problem at the trial was that the authorities did not understand the different consent practices, but looked at it in a simple-minded way: was consent asked and given at that particular moment? They were not familiar with the concepts of ongoing consent, prior negotiation or consent frameworks.

Indeed, the consent practices routinely used by kinky people may prove difficult in a legal scrutiny if one of the parties to a BDSM session later wants to argue that there was no sufficient consent. The mere presumption of good will and mutual understanding on the part of all parties will not save one from allegations if a participant later denies consent because of disappointment, remorse, mental breakdown or the activation of old traumas, for example.

 

An attempt to destroy my life

The false allegation of sexual offence is a cluster munition missile capable of wreaking terrible havoc. The rape accusation hit the things that matter most to me: my work for sexual rights, my sex-positive activism, and my personal life as a kinkster. The accusation almost succeeded in destroying my whole life: I went to the bottom several times because it, and suicide was not very far.

The mere printing of the allegation in the press based on an anonymous tip-off caused tens of thousands of euros in losses to me and my employer, and the damage to my reputation and career cannot even be fully assessed or anticipated. For some, the suspicions will linger indefinitely, even though the charges were dismissed.

Nevertheless, now is the time to move on and rebuild what has already been destroyed by the false allegation. I will not stop working for sexual justice. I will not stop working as a sexologist. I will not stop working to prevent sexual crimes and help victims. I will not stop promoting a culture of consent. I will not stop living my life as a sex-positive queer and kinky person.

And to those who are still trying to defeat me, I say not today - you won't succeed!