Eroottista akrobatiaa

Sexhibition-riennot ovat taas takanapäin. Itse ehdin pistäytymään messuilla lauantaina päivällä, mikä oli sikäli miellyttävää, että känniörvellyksestä ei ollut tietoakaan. Tunnelma oli mukavan unelias ja ilmava. Väkeä oli kuitenkin jo melkoisesti paikalla ensimmäisten esitysten aikaan.

Messujen ehdottomasti hienoin juttu oli Miss Pasonin akrobaattinen show. Hän yhdisti kerrassaan upeasti taituruuden ja eroottisuuden sekä tangolla että trapetsiliinassa. Juuri tämänkaltaista osaamista toivoisin näkeväni enemmän eroottisen esiintymisen maailmassa. Taiteellisuuden ja paljastavan seksikkyyden ei tarvitse sulkea toisiaan pois, vaikka niin monesti ajatellaan.

Toisenlaista akrobatiaa ja läiskettä oli tarjolla smurffiluolassa. SMFR:n osasto oli täynnä vekkuleita laitteita ja avuliaita alan harrastajia tarjoamassa piiskaa!

Lisäys: Messuilla kilpailtiin myös jaappanialaisen olympialajin mestaruudesta. Ilmaseksin SM-tittelin vei nimimerkillä Alice Wonderland työskennellyt neito!

Maailma Timpan silmin

Perussuomalaisten puolueen pääjehu Timo Soini edustaa jyrkkää katolista seksuaalimoraalia. Abortti ja avioero ovat väärin, eikä avoliitossa elämistä pidä katsoa hyvällä. Ehkäisy on syntiä ja hänen mielestään "seksin säästäminen avioliittoon varjelee monelta mustasukkaisuudelta, kateudelta ja katkeruudelta."

Tuoreessa haastattelussa (IL 11.11.2010) hän toteaa abortista, että "onneksi äitisi valitsi näin päin". Voiko tyhmempää perustelua olla? Kukaan lapsen hankkimiseen omalla päätöksellään ryhtynyt ei pallottele valintaa abortin ja lapsen pitämisen välillä. Abortti tehdään aina olosuhteiden pakosta.

Syntymättä jäänyt lapsi ei ole mikään vääryys. Ihmisillä ei ole eettistä velvollisuutta pukata kersoja maailmaan liukuhihnatyönä, vaikka tietyt uskonnot niin väittävät. Jos toteutumattomia asioita aletaan suremaan tragedioina, niin itkemiselle ei tule loppua. Jo olemassa olevissa ongelmissa pitäisi olla riittävästi tekemistä.

Katolisia jääriä on eteläinen Eurooppa täynnä. Soinissa outoa on se, että hän on Perussuomalaisten puolueen keulakuva. Mitä perussuomalaisuutta edustaa jyrkkä katolinen umpimielisyys? Asennekyselyiden valossa todellinen perussuomalainen on näkemyksiltään lähinnä Soinin vastakohta. Tämä ristiriita tuntuu jäävän puolueen kannattajilta havaitsematta.

Onneksi Timpalla on liberaalissa yhteiskunnassamme oikeus olla abortistakin mitä mieltä hän itse haluaa. Hän saa synnyttää oman lapsensa ihan vapaasti.

Kuole vaikka, mutta älä rakastu!

Rakastuminen on kauhea ja vakava asia - etenkin silloin kun se kohdistuu kolmanteen osapuoleen. Konservatiivisen ihmisuhdekäsityksen ies on yhä niin raskas, että spontaanisti esille pulpahtelevat käsitykset rakastumisesta parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön saavat todella makaabereja sävyjä. Esittelen seuraavaksi kaksi esimerkkitapausta, joissa sosiaalialan ja opetusalan ammattilaiset ovat pahassa solmussa etiikan kanssa.

Tapaus 1

Opetusalan ammattilaiset saivat tehtäväkseen pohtia tarinan avulla vastuullisuutta. Tarinassa oli kysymys avioliitossa olevasta naisesta, jolla oli suhde myös naapurin kanssa. Naisen puutarhuri sai selville rinnakkaissuhteen olemassaolon ja tilanne kärjistyi siten että puutarhuri tappoi naisen. Opettajilta kysyttiin, kenen harteilla tarinassa on eniten vastuuta. Lähes yksimielisesti suurimpana vastuunkantajana pidettiin naista. Tappaja tuli vasta hänen jälkeensä.

Tapaus 2

Sosiaalialan ammattilaiset pohtivat asiakkaidensa itsemääräämisoikeuden rajoja ja tulivat siihen tulokseen, että mikäli asiakas sinnikkäästi kieltäytyy avusta, ei häntä saa pakolla auttaa. Yleinen mielipide oli, että ihmisellä on oikeus vaikka aiheuttaa oma kuolemansa kieltämällä puuttuminen hänen asioihinsa toistuvasti ja tarpeeksi painokkaasti. Itsemääräämisoikeus pätee myös siinä tapauksessa, että asiakkaan kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet merkittävästi, mutta häntä ei ole kuitenkaan syystä tai toisesta määritelty holhottavaksi.

Sen sijaan kun käsiteltiin dementoituneen vanhuksen rakastumista toiseen vanhainkodin asukkiin, mielipiteet jakautuivat rajusti. Yli puolella oli vakava huoli siitä, onko vanhuksen rakkaussuhde hyväksyttävissä, jos hänen toisaalla asuva puolisonsa tai omaisensa ovat sitä vastaan. Myös hoitolaitoksen henkilökunnan kielteisen suhtautumisen katsottiin riittävän rakkaussuhteen kieltämiseen.

***

Itsensä saa siis näännyttää kuoliaaksi, mutta rakastua ei saa, jos se jotakuta sattuu närkästyttämään. Lisäksi suhteen ulkopuoliseen rakastuneen tappaminen on pienempi eettinen ongelma kuin itse rakkaussuhde.

Automaattisten kulttuuristen olettamusten voima on niin suuri, että ahdistus pettämisestä sekoitti eettisen arvioinnin täydellisesti, vaikka kummassakaan tapausesimerkissä ei kerrottu oliko rinnakkaissuhde esimerkin puolison sallima vai ei. Arvioijien olettamukset lukittuivat automaattisesti pettämisolettamaan ja sen kauheaan moraalittomuuteen, eikä ulospääsyä asetelmasta tahtonut enää löytyä.

Huolestuttavaa on, että kuolemaa ja tappoa pidettiin ensi-intuitioiden varassa pienempinä asioina kuin rinnakkaissuhdetta. Ongelman nostaminen pöydälle ja etiikan perusteiden kertaaminen sai osan arvioijista oivaltamaan arvo-olettamien nurinkurisuuden, mutta osa jäi edelleen pitämään kiinni alkuolettamustensa oikeutuksesta.

Joissakin kulttuureissa väärään henkilöön rakastuneet laitetaan hirteen tai kivitetään kuoliaiksi. Kun kauhistelemme tätä barbariaa, on syytä katsoa myös peiliin. Konservatiiviset ihmissuhdekäsitykset ovat myrkyllisiä rakkaudelle ja sitä avoimesti arvostavalle kulttuurille. Soinin tai Räsäsen dystooppisessa tulevaisuudessa palaisimme mekin takaisin vanhaan kunnon avioliittolainsäädäntöön: Rakasta oikein tai häkki heilahtaa!

Syöpä!

Muutamat uutissivustot ovat julkaisseet vastikään tiedeuutisen, jonka mukaan suuseksi lisää suun syöpäriskiä. Vaikka uutisointi on ollut kohtuullisen asiallista, piilee aiheessa tyypilliset tiedeuutisoinnin vaarat. Monet haluavat hypätä tutkimuksen tuloksista nopeasti kaikenlaisiin johtopäätöksiin ja esimerkiksi seksuaalisen pidättyvyyden markkinoijille tällaiset uutiset ovat oivallisia propaganda-aseita. Onhan suuseksi liian kivaa, jotta sitä voisi pitää synnittömänä...

Valtavirran uutisissa unohdetaan tavallisesti tutkimustulosten tulkinnan vaikeus sekä eri tutkimuksista saadut ristiriitaiset tulokset, joiden selvittelyyn voi mennä tiedeyhteisöltä useampi vuosi. Media sen sijaan ehtii unohtamaan aiheen seuraamisen jo parissa päivässä. Jos uutisoinnilla ei muuta merkitystä ole, niin ainakin taas kerran luodaan karmivien seurausten varjoa seksin ylle.

Tosiasiassa tämän uutisen merkitys ja sisältö ovat aika vaatimattomia. Seksologissa ja tiedejulkaisuissa tutkimustulos on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, eikä se ole herättänyt kovinkaan kummoista keskustelua. Tärkein keskustelunaihe on ollut lähinnä se, että syöpäriskiä lisäävän papilloomaviruksen nujertamiseen kehitetään uusia ja parempia rokotteita. Esimerkiksi Ilta-Sanomien uutisesta tämä pikkuseikka jäi pois kokonaan.

Papilloomavirukset ovat erittäin yleisiä ja niitä löytyy valtavalta joukolta ihmisiä. Kauhean sukupuolitaudin leima on aikamoista paisuttelua, jonka takaa kurkkii 50-luvun sukupuolisiveellisyyden kelmeä pää. Papilloomien aiheuttamaa syöpäriskiä arvioidessa on myös aika vaikea selvittää, onko suusta löydetty virus päätynyt sinne suuseksin johdosta vai jollakin muulla tavalla. Lisäksi tutkimusten ja rokotteiden myymisen välistä yhteyttä voi kysellä, jos kriittiselle päälle sattuu.

Jos nyt jotakuta alkoi suuseksi kauhiasti ahdistamaan, niin voin kertoa lohduttavasti, että Suomessa kuolee suun alueen syöpiin noin 150 henkeä vuosittain. Sen sijaan hengityselinten sairauksiin, kuten influenssaan tai keuhkokuumeeseen nujertuu 2000-4000 henkeä. Eipä ole tätä vaaraa paljoa uutisissa heiluteltu. Suosittelen pelokkaimmille hengittämisen välttämistä.

Täsmällisille ihmisille sama tilastotietona: suun syöpiin kuoli vuonna 2008 tasan 166 henkilöä ja hengityselinten sairauksiin 1979. Vuonna 2000 luvut olivat 149 ja 4293 (Tilastokeskus).

Ihmisiä kuolee ja sairastuu vuosittain valtavia määriä erilaisiin tauteihin. Kaikilla taudeilla on erilaisia altistavia tekijöitä, mutta suuretkaan kuolleisuusluvut eivät mediaa hetkauta, ellei aihe ole jotenkin vetävä. Seksi vetää aina, vaikka uutinen olisi sisällöltään muodottomaksi paisutettu ankka.

Rakkauden ammattilaiset?

Kirkko, tuo mammuttimainen möhkäle, selkärangaton muinaisjäänne ja kristinopin kaatopaikka. Sen alennustilaa uskonnollisena järjestönä kuvaa ehkä parhaiten alituinen yritys olla koko ajan jotakin muuta kuin uskonnollinen järjestö.

Itseäni etiikan tutkijana on jo pitkään risonut kirkon pr-yritelmät, joissa kirkkoa mainostetaan eettisenä toimijana ja etiikan asiantuntijana. Tosiasiassa kirkon eettinen asiantuntemus on täysin olematonta. Konservatiivisista uskonnollisista arvoista kiinni pitäminen ei ole millään nykyaikaisella kriteerillä etiikkaa.

Helsingin yliopiston Teologisessa tiedekunnassa on toki sosiaalietiikan laitos, mutta sen tutkijat eivät työssään sitoudu kirkon arvoihin, vaan joutuvat tekemään tutkimustaan filosofisen etiikan lähtökohdista, kuten tieteen tekijän pitääkin. Ja kaikki tuntemani sosiaalietiikan tutkimuksen parissa puuhaavat henkilöt ovat varsin kriittisiä kirkon "eettistä" toimintaa kohtaan. Uskallan epäillä tätä laajemmaksikin trendiksi, sillä etiikan tutkimuksen ja kirkon mainostaman "etiikan" välillä on melkoinen juopa.

Normatiivisen etiikan tutkimukseen, ja erityisesti seksuaalietiikkaan liittyy monia ehtoja, joita kirkon muka-eettinen toiminta ei täytä lainkaan. Etiikassa pitää ottaa huomioon esitettyjen normien yleistettävyys, johdonmukaisuus, sovellettavuus, katsomusneutraalius ja tasapuolisuus sekä kriittinen suhtautuminen vallitseviin normeihin ja valtasuhteisiin. Kirkon esittämät kannanotot esimerkiksi piispojen seksuaalieettisissä puheenvuoroissa eivät täytä kunnolla mitään näistä ehdoista.

Kristilliseksi etiikaksi kutsuttu viritelmä on tavallisesti epämääräinen yhdistelmä mielivaltaisesti valittuja perinteitä, vanhentuneita uskonnollisia ennakkoluuloja, harhakäsityksiä tai omavaltaisia tulkintoja Raamatun opeista ja erilaisiin auktoriteetteihin vetoamista. Filosofisessa tarkastelussa kaikkia näitä kutsutaan ajattelun ja argumentaation virheiksi.

Kirkon yritys olla (seksuaali)etiikan asiantuntija huipentuu viimeaikaiseen farssiin, jota homokeskusteluksi kutsutaan. Kirkko on etikkansa kanssa muutaman vuosikymmenen myöhässä tässäkin hankkeessa. Ja sen kitkerät vaikutukset näkyvät parhaiten niissä tunteettomissa, julmissa ja epäoikeudenmukaisissa lausunnoissa, joita kirkon ylin johtokin latelee.

On melkoinen mysteeri, miksi kirkko sitkeästi haluaa esiintyä etiikan, ihmissuhteiden ja seksuaalisuuden asiantuntijana ja sen työntekijät kutsuvat itseään nolostuttavasti "rakkauden ammattilaisiksi" verkossa. Mikä kristittyjä toisten ihmissuhde- ja seksuaalielämässä niin kiehtoo?

Onko kyseessä harhautus, jolla työnnetään sivuun nykyisin varsin epäkiinnostavat uskonopilliset asiat? Vai onko tavoitteena valloittaa valtapositio, josta päästään käsiksi tavallisen ihmisen elämään? Vai olisiko asia sittenkin niin, että uskikset kuvittelevat ylimielisesti tietävänsä mikä on hyvää, oikein ja arvokasta kaikille ihmisille?

Kirkon syvimmän asiantuntijuuden alan paljastanee lopulta sen ikioma web-osoite: evil.fi