28.11.2010

Eroottista akrobatiaa


Sexhibition-riennot ovat taas takanapäin. Itse ehdin pistäytymään messuilla lauantaina päivällä, mikä oli sikäli miellyttävää, että känniörvellyksestä ei ollut tietoakaan. Tunnelma oli mukavan unelias ja ilmava. Väkeä oli kuitenkin jo melkoisesti paikalla ensimmäisten esitysten aikaan.

Messujen ehdottomasti hienoin juttu oli Miss Pasonin akrobaattinen show. Hän yhdisti kerrassaan upeasti taituruuden ja eroottisuuden sekä tangolla että trapetsiliinassa. Juuri tämänkaltaista osaamista toivoisin näkeväni enemmän eroottisen esiintymisen maailmassa. Taiteellisuuden ja paljastavan seksikkyyden ei tarvitse sulkea toisiaan pois, vaikka niin monesti ajatellaan.

Toisenlaista akrobatiaa ja läiskettä oli tarjolla smurffiluolassa. SMFR:n osasto oli täynnä vekkuleita laitteita ja avuliaita alan harrastajia tarjoamassa piiskaa!

Lisäys: Messuilla kilpailtiin myös jaappanialaisen olympialajin mestaruudesta. Ilmaseksin SM-tittelin vei nimimerkillä Alice Wonderland työskennellyt neito!

12.11.2010

Maailma Timpan silmin


Perussuomalaisten puolueen pääjehu Timo Soini edustaa jyrkkää katolista seksuaalimoraalia. Abortti ja avioero ovat väärin, eikä avoliitossa elämistä pidä katsoa hyvällä. Ehkäisy on syntiä ja hänen mielestään "seksin säästäminen avioliittoon varjelee monelta mustasukkaisuudelta, kateudelta ja katkeruudelta."

Tuoreessa haastattelussa (IL 11.11.2010) hän toteaa abortista, että "onneksi äitisi valitsi näin päin". Voiko tyhmempää perustelua olla? Kukaan lapsen hankkimiseen omalla päätöksellään ryhtynyt ei pallottele valintaa abortin ja lapsen pitämisen välillä. Abortti tehdään aina olosuhteiden pakosta.

Syntymättä jäänyt lapsi ei ole mikään vääryys. Ihmisillä ei ole eettistä velvollisuutta pukata kersoja maailmaan liukuhihnatyönä, vaikka tietyt uskonnot niin väittävät. Jos toteutumattomia asioita aletaan suremaan tragedioina, niin itkemiselle ei tule loppua. Jo olemassa olevissa ongelmissa pitäisi olla riittävästi tekemistä.

Katolisia jääriä on eteläinen Eurooppa täynnä. Soinissa outoa on se, että hän on Perussuomalaisten puolueen keulakuva. Mitä perussuomalaisuutta edustaa jyrkkä katolinen umpimielisyys? Asennekyselyiden valossa todellinen perussuomalainen on näkemyksiltään lähinnä Soinin vastakohta. Tämä ristiriita tuntuu jäävän puolueen kannattajilta havaitsematta.

Onneksi Timpalla on liberaalissa yhteiskunnassamme oikeus olla abortistakin mitä mieltä hän itse haluaa. Hän saa synnyttää oman lapsensa ihan vapaasti.

11.11.2010

Kuole vaikka, mutta älä rakastu!


Rakastuminen on kauhea ja vakava asia - etenkin silloin kun se kohdistuu kolmanteen osapuoleen. Konservatiivisen ihmisuhdekäsityksen ies on yhä niin raskas, että spontaanisti esille pulpahtelevat käsitykset rakastumisesta parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön saavat todella makaabereja sävyjä. Esittelen seuraavaksi kaksi esimerkkitapausta, joissa sosiaalialan ja opetusalan ammattilaiset ovat pahassa solmussa etiikan kanssa.

Tapaus 1

Opetusalan ammattilaiset saivat tehtäväkseen pohtia tarinan avulla vastuullisuutta. Tarinassa oli kysymys avioliitossa olevasta naisesta, jolla oli suhde myös naapurin kanssa. Naisen puutarhuri sai selville rinnakkaissuhteen olemassaolon ja tilanne kärjistyi siten että puutarhuri tappoi naisen. Opettajilta kysyttiin, kenen harteilla tarinassa on eniten vastuuta. Lähes yksimielisesti suurimpana vastuunkantajana pidettiin naista. Tappaja tuli vasta hänen jälkeensä.

Tapaus 2

Sosiaalialan ammattilaiset pohtivat asiakkaidensa itsemääräämisoikeuden rajoja ja tulivat siihen tulokseen, että mikäli asiakas sinnikkäästi kieltäytyy avusta, ei häntä saa pakolla auttaa. Yleinen mielipide oli, että ihmisellä on oikeus vaikka aiheuttaa oma kuolemansa kieltämällä puuttuminen hänen asioihinsa toistuvasti ja tarpeeksi painokkaasti. Itsemääräämisoikeus pätee myös siinä tapauksessa, että asiakkaan kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet merkittävästi, mutta häntä ei ole kuitenkaan syystä tai toisesta määritelty holhottavaksi.

Sen sijaan kun käsiteltiin dementoituneen vanhuksen rakastumista toiseen vanhainkodin asukkiin, mielipiteet jakautuivat rajusti. Yli puolella oli vakava huoli siitä, onko vanhuksen rakkaussuhde hyväksyttävissä, jos hänen toisaalla asuva puolisonsa tai omaisensa ovat sitä vastaan. Myös hoitolaitoksen henkilökunnan kielteisen suhtautumisen katsottiin riittävän rakkaussuhteen kieltämiseen.

***

Itsensä saa siis näännyttää kuoliaaksi, mutta rakastua ei saa, jos se jotakuta sattuu närkästyttämään. Lisäksi suhteen ulkopuoliseen rakastuneen tappaminen on pienempi eettinen ongelma kuin itse rakkaussuhde.

Automaattisten kulttuuristen olettamusten voima on niin suuri, että ahdistus pettämisestä sekoitti eettisen arvioinnin täydellisesti, vaikka kummassakaan tapausesimerkissä ei kerrottu oliko rinnakkaissuhde esimerkin puolison sallima vai ei. Arvioijien olettamukset lukittuivat automaattisesti pettämisolettamaan ja sen kauheaan moraalittomuuteen, eikä ulospääsyä asetelmasta tahtonut enää löytyä.

Huolestuttavaa on, että kuolemaa ja tappoa pidettiin ensi-intuitioiden varassa pienempinä asioina kuin rinnakkaissuhdetta. Ongelman nostaminen pöydälle ja etiikan perusteiden kertaaminen sai osan arvioijista oivaltamaan arvo-olettamien nurinkurisuuden, mutta osa jäi edelleen pitämään kiinni alkuolettamustensa oikeutuksesta.

Joissakin kulttuureissa väärään henkilöön rakastuneet laitetaan hirteen tai kivitetään kuoliaiksi. Kun kauhistelemme tätä barbariaa, on syytä katsoa myös peiliin. Konservatiiviset ihmissuhdekäsitykset ovat myrkyllisiä rakkaudelle ja sitä avoimesti arvostavalle kulttuurille. Soinin tai Räsäsen dystooppisessa tulevaisuudessa palaisimme mekin takaisin vanhaan kunnon avioliittolainsäädäntöön: Rakasta oikein tai häkki heilahtaa!