11.11.2010

Kuole vaikka, mutta älä rakastu!


Rakastuminen on kauhea ja vakava asia - etenkin silloin kun se kohdistuu kolmanteen osapuoleen. Konservatiivisen ihmisuhdekäsityksen ies on yhä niin raskas, että spontaanisti esille pulpahtelevat käsitykset rakastumisesta parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön saavat todella makaabereja sävyjä. Esittelen seuraavaksi kaksi esimerkkitapausta, joissa sosiaalialan ja opetusalan ammattilaiset ovat pahassa solmussa etiikan kanssa.

Tapaus 1

Opetusalan ammattilaiset saivat tehtäväkseen pohtia tarinan avulla vastuullisuutta. Tarinassa oli kysymys avioliitossa olevasta naisesta, jolla oli suhde myös naapurin kanssa. Naisen puutarhuri sai selville rinnakkaissuhteen olemassaolon ja tilanne kärjistyi siten että puutarhuri tappoi naisen. Opettajilta kysyttiin, kenen harteilla tarinassa on eniten vastuuta. Lähes yksimielisesti suurimpana vastuunkantajana pidettiin naista. Tappaja tuli vasta hänen jälkeensä.

Tapaus 2

Sosiaalialan ammattilaiset pohtivat asiakkaidensa itsemääräämisoikeuden rajoja ja tulivat siihen tulokseen, että mikäli asiakas sinnikkäästi kieltäytyy avusta, ei häntä saa pakolla auttaa. Yleinen mielipide oli, että ihmisellä on oikeus vaikka aiheuttaa oma kuolemansa kieltämällä puuttuminen hänen asioihinsa toistuvasti ja tarpeeksi painokkaasti. Itsemääräämisoikeus pätee myös siinä tapauksessa, että asiakkaan kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet merkittävästi, mutta häntä ei ole kuitenkaan syystä tai toisesta määritelty holhottavaksi.

Sen sijaan kun käsiteltiin dementoituneen vanhuksen rakastumista toiseen vanhainkodin asukkiin, mielipiteet jakautuivat rajusti. Yli puolella oli vakava huoli siitä, onko vanhuksen rakkaussuhde hyväksyttävissä, jos hänen toisaalla asuva puolisonsa tai omaisensa ovat sitä vastaan. Myös hoitolaitoksen henkilökunnan kielteisen suhtautumisen katsottiin riittävän rakkaussuhteen kieltämiseen.

***

Itsensä saa siis näännyttää kuoliaaksi, mutta rakastua ei saa, jos se jotakuta sattuu närkästyttämään. Lisäksi suhteen ulkopuoliseen rakastuneen tappaminen on pienempi eettinen ongelma kuin itse rakkaussuhde.

Automaattisten kulttuuristen olettamusten voima on niin suuri, että ahdistus pettämisestä sekoitti eettisen arvioinnin täydellisesti, vaikka kummassakaan tapausesimerkissä ei kerrottu oliko rinnakkaissuhde esimerkin puolison sallima vai ei. Arvioijien olettamukset lukittuivat automaattisesti pettämisolettamaan ja sen kauheaan moraalittomuuteen, eikä ulospääsyä asetelmasta tahtonut enää löytyä.

Huolestuttavaa on, että kuolemaa ja tappoa pidettiin ensi-intuitioiden varassa pienempinä asioina kuin rinnakkaissuhdetta. Ongelman nostaminen pöydälle ja etiikan perusteiden kertaaminen sai osan arvioijista oivaltamaan arvo-olettamien nurinkurisuuden, mutta osa jäi edelleen pitämään kiinni alkuolettamustensa oikeutuksesta.

Joissakin kulttuureissa väärään henkilöön rakastuneet laitetaan hirteen tai kivitetään kuoliaiksi. Kun kauhistelemme tätä barbariaa, on syytä katsoa myös peiliin. Konservatiiviset ihmissuhdekäsitykset ovat myrkyllisiä rakkaudelle ja sitä avoimesti arvostavalle kulttuurille. Soinin tai Räsäsen dystooppisessa tulevaisuudessa palaisimme mekin takaisin vanhaan kunnon avioliittolainsäädäntöön: Rakasta oikein tai häkki heilahtaa!

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hömm... Olisikohan tämä se syy miksi ihmiset harrastavat rinnakkaissuhteita useammin kuin tappamista. Rinnakkaissuhteessa on isompi kielletyn hedelmän leima kuin tappamisessa ja näin ollen siitä saa paremmat kiksit?

Anonyymi kirjoitti...

Ja tunnen varsin monta opetusalan ammattilaista, jotka ovat haukanneet naapurin kuormasta ja vielä useamman, jotka sitä aina tietyn "hyvää etiikkaa" sumentavan etanoliannoksen jälkeen yrittävät.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa sanoo vanha suomalainen sananlasku.

Anonyymi kirjoitti...

Mistäköhän nämä esimerkit mahtavat olla peräisin? Niiden merkitystä voisi arvioida paremmin, jos kertoisit missä ja milloin niitä on käytetty.

Jaakko Merläinen kirjoitti...

[citation missing]

Grimoiri kirjoitti...

Muakin kiinnostaa kovasti, mistä nuo esimerkit ovat peräisin, koska sen lähteen lukisi mielellään kokonaan. Kuulostaa meinaan ehdottomasti tutustumisen arvoiselta.

Tuukka Virtaperko kirjoitti...

"Moraalinen rappio" on niin vanhahtava ilmaus, ettemme sitä mielellämme käytä. Kuitenkin tässä on juuri kyse moraalisesta rappiosta yhteiskunnassamme: näiden sosiaalityöntekijöiden arvojärjestykset ovat väärät.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Esimerkit ovat koulutustilaisuuksista, joista toista olen ollut itse vetämässä ja toisessa eräs kollegani on ollut paikalla. Niistä ei siis ole valitettavasti kirjallista lähdettä olemassa.