19.3.2008

"Pornoistuminen" on tyhjä hokema


Kas, pommitan taas Hesaria mielipidekirjoituksella. Minna Canthin päivä tuotti Hesariin oikein useampia pornoistumista huokailevia kirjoituksia. Hesari on nähtävästi ottanut konservatiivisen feminismin osaksi virallista linjaansa.

Herätys! Missä ovat kaikki liberaalifeministit, joihin itsenikin luen? Nousevaa uusvanhoillisuuden hyökyä vastaan tarvitaan seksuaalisten vapaa-ajattelijoiden valli. On syytä muistuttaa, että feminismi ei ole välttämättä konservatiivinen, huokaileva ja holhoava, seksuaalikielteinen aate. Joidenkin feministien liittoutuminen seksuaaliasioissa kristillisten ja muiden kurjistajien kanssa samaan joukkoon syö pohjaa feminismin tärkeämmiltä yhteiskunnallisilta tavoitteilta.

Konservatiivinen feminismi (radikaalin ohella) antaa änkyrämiesliikkeelle aineksia vihata koko aatetta. Maltillinen miesten tasa-arvoliike on pikemminkin feminismin liittolainen kuin vastustaja, kuten Annamari Vänskä kirjoitti Hesarin mielipidesivuilla 16.3.2008. Vänskän teksti löytyi verkottuneena toistaiseksi ainoastaan Miessakit ry:n palstalta, jossa keskustelu aiheesta on säälittävän alhaisella tasolla...

Aivan, se kirjoitus:

***

”Pornoistuminen” on hokema, jota on käytetty paljon viimeaikaisessa keskustelussa. Sanaa käytetään ilmaisemaan kielteistä muutosta seksuaalisuuden ilmaisutavoissa. Kielteisyyden perusteita ei kuitenkaan yleensä vaivauduta selvittämään. Saattaa olla, että se olisikin vaikea tehtävä.

Pornografia on seksuaalisesti kiihottavaksi tarkoitettua mediasisältöä. Eli mainokset voivat olla pornoistuneita silloin, kun niiden yksi tavoite on kiihottaa. Mainosten päätarkoitus on kuitenkin aina myydä jotakin. Eroottisuus on toissijainen tavoite, joka rakentaa toivottua mielikuvaa tuotemerkistä.

On vaikea perustella eroottisten viestien olevan muita viestejä paheksuttavampia. Mainoksissa käytetään alituiseen erilaisia arvoja myynnin edistämisen välineinä. Esim. miesten pukuja ja autoja myydään viileän bisnesmiehen imagolla - vallalla ja menestyksellä. Millä perusteella eroottinen vetovoima on paheksuttavampi asia kuin menestyksen tuottama vetovoima?

Pornoistumista pidetään mörkönä myös seksuaalikulttuurissa. Usein ajatellaan, että seksin tulisi aina kytkeytyä henkisiin arvoihin, kuten rakkauteen tai seurusteluun. Pornossa seksi esitetään näistä soidinmenoista irrallisena. Seksi on arvokasta sellaisenaan: nautintoa tuottavana ruumiillisena toimintana.

Seksin ja seksikkyyden julkisessa esiintuomisessa ei ole mitään eettisesti väärää. Nykyinen Hesarissakin tilaa saanut konservatiivinen feminismi lietsoo paniikkia naisten seksuaalisuuden ympärillä. Paniikin keskiössä on pornoistuminen, mystinen paha voima, joka tarkemmin tutkittuna haihtuu ilmaan. Pornosta ei pahuutta löydy nimeksikään.

16.3.2008

Seksuaalikulttuuri muuttuu, moralismi on ikuista


Professori Erkki Sevänen kirjoitti Helsingin sanomien Vieraskynä-palstalla 7.3.2008 otsikolla "Kaupallisuus vie seksuaalisuudelta syvän inhimillisen merkityksen". Hän käsittelee jutussaan pornoa, seksuaalisuutta ja etiikkaa. Valitettavasti Erkki ei kuitenkaan vaikuta olevan asiantuntija yhdessäkään näistä aiheista. Kirjoitin hänelle Hesariin vastineen. Koska sitä ei julkaistu siellä, julkaistakoon se nyt täällä!

***


Erkki Sevänen kirjoitti Vieraskynässä seksuaalisuuden kaupallistumisesta. Hän esitti monia sangen jyrkkiä väitteitä, joihin on syytä puuttua. Seväsen mukaan ”porno lapsipornoistuu” ja kulttuurin ”tavaroituminen” tekee tyttöjen seksuaalisuudesta kauppatavaraa.

Ensimmäinen väite osoittaa melkoista tietämättömyyttä pornosta ja internetistä. Porno ei suinkaan lapsipornoistu. Lapsiporno on erillinen osa-alueensa, josta vuotoa muun pornon maailmaan ei ole juuri lainkaan. Pornon tekijät pikemminkin pyrkivät välttämään tällaisia yhteyksiä.

Internet-pornon kasvaessa yhä suuremmaksi ilmiöksi lapsipornon levittäjät ovat ratsastaneet mukana ja käyttäneet häikäilemättä hyväkseen esimerkiksi amatööripornon harrastajien web-foorumeita. Tavallisen pornon levityskanavien hyväksikäyttö ei tarkoita, että pornomaailma hyväksyisi lapsipornon, vaan lapsipornon levittäjien röyhkeys on suuri ongelma erityisesti palvelinten omistajille ja sivustojen ylläpitäjille.

Toisen väitteen mukaan teini-ikäisten seksin myynnin taustalla vaikuttaisi talouden uusliberalismi, joka tekee kaikesta kauppatavaraa. Väite kuulostaa pitkältä kiertotieltä. Osuvampi selitys voisi olla se, että perinteiset seksuaalinormit eivät paina enää kovin raskaasti nykynuoria, jotka kokeilevat vapaammin seksuaalisuutensa mahdollisuuksia.

Feministinen liike on pitkään kamppaillut tyttöjen seksuaalisen vapauden puolesta. Aatteessa tyttöjä on pyritty rohkaisemaan itsetietoisiksi toimijoiksi entisaikojen alistuvien roolimallien sijaan. Seväsen maailmassa tytöt seksualisoidaan kuin tahdottomina zombeina. Juuri tyttöjen vahvistunut seksuaalinen toimijuus on yksi seksuaalikulttuurin muutoksen selitys.

Nuorten seksin myyminen on lieveilmiö näistä muutoksista. Nuoret kokeilevat siipiään yhä suoremmin ja avoimemmin. Tätä paheksutaan milloin irc-gallerian paljastavien kuvien takia, milloin sukupuolitautien lisääntymisen vuoksi.

Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tavoittelu alkaa jo varhain ensimmäisten seksikokeilujen myötä. Useimmilla nuorilla tämä tapahtuu 13-18 ikävuoden välissä. Aito eettinen pulma syntyy siitä, milloin ja millä perusteella nuorten seksuaalista itsemääräämisoikeutta saadaan rajoittaa. Jokainen tapaus on yksilöllinen, eikä vastausta löydy yksiselitteisesti lakikirjasta.

Myös Väestöliiton seksuaaliterapeutti Kirsi Porras sivuuttaa eettisen pohdiskelun sokeasti ja puhuu alentavasti ”syliä kaipaavista lapsista” käsitellessään seksiä myyviä nuoria (HS 3.3.2008). Lain ikäraja seksin myymiselle on 18 vuotta, joten Porras tulee kutsuneeksi 17-vuotiaitakin lapsiksi. Porras tuntuu tavoittelevan sanomisillaan shokkivaikutusta, jolla hän voisi oikeuttaa holhoavan moralisminsa.

Seksin myyminen on yksi tapa kokeilla ja käyttää seksuaalisuuttaan. Siinä on toki riskinsä, mutta moraalinen paniikki sen ympärillä on liioiteltua. Mikä nuoria vaaniva pahuus muka kätkeytyy seksiin? Nautinnon synnillisyyskö? Yhteisön sokea reaktio on usein satuttavampi kuin itse ilmiö.

Nuoriin kohdistuva kyttääminen on perinteisten normien ylläpitämistä. Tärkeää olisi sen sijaan kysyä, koituuko joistakin ilmiöistä todella vahinkoa, vai onko kyse vain erilaisten arvomaailmojen yhteentörmäyksestä. Konservatiivisten seksuaalinormien pitäminen itsestään selvinä on perusteetonta moralismia.

9.3.2008

Naistenpäivä - mikä se on?


Naistenpäivän jälkeisessä todellisuudessa liikkuu outoja myhäileviä olentoja, jotka jatkavat jaaritteluaan verkon ihmeellisillä värähtelytaajuuksilla. Mutta naiset, nuo vaikeasti määriteltävät feminiinisen olemisen tyylittelijät; nuo ihanat, kiinnostavat, kauhistuttavat, pelottavat, alistetut ja alistajat - mitä ne ovat? Tietääkö Butler? Tietääkö Laasanen? Tietääkö kukaan?

Ovatko he biologisen luokitteluperusteen vankeja, kulttuurisen merkinannon ilmavia ailahduksia, universaalikiistan ympäripyöreitä yleiskäsitteitä? Miksi meitä kiinnostaa, ketkä ovat miehiä ja ketkä naisia? Miksi haluamme luokitella ihmisiä niin tiukasti, että vanne meinaa kuristaa hengiltä ne, jotka eivät luokitteluun halua tai voi alistua?

Ihminen luokittelee, lajittelee, asettelee ja säätelee. Onko kuitenkin käynyt niin, että aika on ajanut sukupuolten luokittelujen ohitse? Miesten ja naisten erilaiset roolit olivat ymmärrettäviä vielä vanhaan aikaan. Nyt kone kyntää ja nostaa, tutteli ruokkii lapset ja keskoskaappi tekee kohdun virkaa. Kulttuurimme edellytykset ovat vieneet sukupuolten perinteisiltä roolijaoilta pohjan. Se tekee kipeää hidasliikkeiselle mentaliteetille.

Kuitenkin kiinnostus toisenlaisiin ruumiisiin on säilynyt. Jos ruumiin ominaisuudet eivät meitä kiihottaisi, olisimme kaikki omniseksuaaleja, joille tärkeintä olisi persoonallisuus. Koska ruumiilla on kuitenkin suuri rooli kiihkomme herättäjänä, kiinnostaa meitä myös se, millainen tuo ruumis on. Seksuaaliset identiteetit voivat olla kulttuurimme rakennelmia, mutta voiko himo olla kulttuurin tuotetta?

Biologeille on päivänselvää, että himo on lisääntymisvietistä syntynyttä. Se, mihin ihminen viettejänsä ohjastaa, on hänen oma asiansa. Kummallista on se, että kautta aikojen meidän kulttuurimme ovat sekoittaneet piinkovia moraalisia uskomuksiaan erilaisiin himon toteutumiin. Suvut ovat hallinneet maita, ja näitä sukuja on hallittu säätelemällä jälkeläisten saantia. Moraaliset uskomukset ovat kiinnittyneet taloudellisiin kysymyksiin ja valtaan.

Ydinkysymys kuuluukin, miksi yhteiskunta, jossa suku ei enää ole tärkein vallankäytön taho, edelleen pitää vallalla entisaikojen seksuaalimoraalia ja uskomuksia sukupuolten välisistä välttämättömistä roolieroista? Mistä johtuu nykykulttuurimme seksuaalimoralismi? Pelkäävätkö ihmiset niin paljon perinteestä irrottautumista, että mieluummin sulkevat silmänsä vapaudeltaan ja tukeutuvat Sääntöön, Tapaan ja Tavalliseen?

Pohdiskellen naistenpäivän jälkeisessä todellisuudessa...