Riina Karjalainen kommentoi Hesarissa (29.3.) kirjoitustani seksikkyyden julkisesta esiintuomisesta. Hänen mukaansa median pornoistumisella on haitallisia vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Haluan kitkeä muutamia väärinkäsityksen taimia. Karjalaisen mukaan lapset eivät saa tutustua omaan seksuaalisuuteensa rauhassa, vaan seksuaalisuudelle on luotu jo valmiiksi vahvoja normeja. Hän vihjaa nostalgisesti, että ennen asiat olivat paremmin.
On kuitenkin vaikea perustella, että seksuaalikulttuurin muutos olisi itsessään paha asia. Teini-ikäisten pyrkimys näyttää haluttavilta voidaan tulkita ihanteiden verkkoon takertumisena, mutta yhtä hyvin kyse voi olla mahdollisuuksista, jotka syntyvät perinteisten seksuaalinormien rauetessa.
Eivätkä mediassa esiintyvät ihanteet edes ole niin kapeita kuin usein väitetään. Nuorilla on valinnan mahdollisuuksia: jotkut ryhtyvät jäljittelemään helppoja roolimalleja, toiset suuntaavat johonkin lukuisista alakulttuureista. Nuoret kokeilevat siipiään yhä suoremmin ja avoimemmin. Tätä paheksutaan milloin irc-gallerian paljastavien kuvien takia, milloin sukupuolitautien lisääntymisen vuoksi.
Ihmiskuvaamme liittyvät erilaiset ihanteet - kuten seksikkyys, haluttavuus ja kauneus – ovat monimutkaisen kulttuurihistorian tuotetta. Niiden rakentuminen ja muuttuminen tapahtuu kehämäisesti medioiden kanssa: ihmisten ihanteet ja odotukset vaikuttavat medioihin, ja medioiden esittämät ihanteet puolestaan vaikuttavan ihmisiin. Kauppakorkeakoulun tutkijoiden mukaan mainoksiin osataan suhtautua kriittisesti, joten suoria syy-seuraussuhteita on turha ruveta vetämään. Lisää täällä.
Pornografian näkeminen pahan arkkivastustajan roolissa on konservatiivisen retoriikan älyllinen kömmähdys. Ahtaita ulkonäköihanteita tuottaa pikemminkin voiton tavoittelu. Seksikkyyttä käytetään mainoksissa myynnin edistämiseen, ja voittojen takaamiseksi mainostajat pelaavat varman päälle. Normien rikkominen on vierasta kaupankäynnille.
Huvittavinta pornon naiskuvan syyttelyssä on se, että pornomaailmasta löytyy kannattajakuntansa erilaisille naisihanteille. Pornon alalajeissa on oma paikkansa nuorille, vanhoille, hoikille ja pulskille – eli haluttavina nähdään myös ne vartalot, jotka eivät mainoksiin kelpaa."
Näkisin mielelläni ulkonäköön ja seksuaalisuuteen liittyvät ihanteet nykyistä monipuolisimpina. Suhtaudun myös varauksella tapaan, jolla seksikkyyttä käytetään myynnin edistämiseen esimerkiksi mainoksissa ja musiikkialalla. En kuitenkaan kannata moralismia, joka näkee seksuaalikulttuurin muutoksen itsessään pahana ja pyrkii etsimään sille helppoa syntipukkia milloin mistäkin hatarin perustein pahaksi leimatusta ilmiöstä.
