Hesari on yleensä melko laadukas lehti sanavalintojensa ja otsikoidensa kanssa, mutta juttu nuorten seksin trendeistä, erityisesti kuristamisen suosiosta, oli kuin tunkkainen tuulahdus jostakin 80-luvulta. Voisi kuvitella, että journalistien osaamiseen kuuluisi välttää räikeästi normittavaa kieltä, mutta niin vaan Hesari otsikoi juttunsa: "Väkivaltainen seksi-ilmiö leviää huolestuttavasti teinien keskuudessa".
Otsikossa on jo kaksi isoa kannanottoa: väkivalta ja huolestuttava. Kun seksiin liittyviä ilmiöitä sanoitetaan valtavirtamediassa, usein tyyli on vähättelevä ja sormea heristelevä. Niin tässäkin jutussa. Raju seksi ja siihen joskus liittyvät kuristamisleikit nähdään ensisijaisesti väkivaltana. Tällaisen moralistisen otteen sijaan asiassa pitäisi tehdä selkeä rajanveto, että väkivallasta (suostumuksen vastaisesta toiminnasta) ja seksitavoista puhutaan selvästi erillisinä asioina. Nyt koko aihe sotketaan yhdeksi liejuksi, jossa ei puuroja ja vellejä erota toisistaan mitenkään.
Rajut otteet seksissä kiinnostavat ja kiihottavat monia. Niistä puhutaan nuorten suosimissa sosiaalisissa medioissa juuri siksi. Ja myös siksi, että seksuaalikasvatus on edelleen haparoivaa ja vanhanaikaista, eikä se useinkaan pysty tavoittamaan todellisia, nuorten elämässä läsnä olevia ilmiöitä. Raju seksi ja BDSM kiinnostavat nuoria ja siksi niistä pitää puhua. Vain hyvällä dialogilla ja oikealla tiedolla voidaan ehkäistä seksi-ilmiöiden haitallisia puolia ilman, että tukahdutetaan nuorten omaa seksuaalisuutta.
Sormenheristely ei ole toiminut ennen, eikä se toimi nytkään. Minua hämmästyttää se, miten seksuaalisuuden asiantuntijat jutussa menevät taas samaan vanhaan ansaan puhumaan nuorten päälle tuomitsevan aikuisen positiosta. Vai onko kyse toimittajan päälleliimaamasta asenteesta?
Kuristaminen seksi-ilmiönä sisältää tietysti riskejä, mutta riskit eivät ole välttämättä erityisen suuria, jos sen tekijöillä on tietoa ja ymmärrystä siitä, millaisia riskit ovat ja miten niitä voi pienentää. Kuristamisleikkejä voi leikkiä myös ilman, että kuristetaan kovaa tai että sitä viedään vaarallisille rajoille. Ja jos kovemmat otteet kiinnostavat, niin ymmärrys kuristamisen hyvistä ja huonoista tavoista on tarpeen mahdollisimman turvallisen leikkimisen varmistamiseksi.
BDSM-seksi tai vaikkapa kuristaminen sen osana ei ole väkivaltaa. Väkivalta on suostumuksen vastaista toimintaa. Kuristaminen suostumuksellisena seksileikkinä on yhtä vähän väkivaltaa kuin paini tai lääkärintarkastus. Nekin olisivat väkivaltaa ilman suostumusta. Minusta on suostumuskeskustelun kannalta huolestuttavaa, että asiantuntijoiden tähdittämässä lehtijutussa sotketaan ja hämärretään sitä, mitä suostumus tarkoittaa.
Ja on ilman muuta selvää, että yllättävä kuristaminen kesken seksin, ilman siitä keskustelemista etukäteen tai luvan kysymistä itse tilanteessa, on suostumuksen vastaista ja väkivaltaista toimintaa. Sitä on täysin ok krititisoida. Kaikkien tulee ymmärtää, että suostumus pitää selvittää etukäteen, jos haluaa tehdä jotakin, mistä ei ole aiemmin ollut puhetta tai mikä ei sisälly seksikumppanien yhteisymmärrykseen seksistä. Tämä edellyttää rajojen ymmärtämistä ja kunnioittamista sekä keskustelutaitoja.
Hesarin jutussa otetaan esille lopuksi olennaisia asioita: some tuottaa erilaisia ilmiöitä ja paineita, eikä niiden kohdalla ole mitään takeita siitä, että somevaikuttajien ajatukset tai opit olisivat hyviä tai turvallisia. Seksuaalikasvatus ei pysty nykymuodossaan vastaamaan ilmiöihin. Tänä(kin) asia on taas yksi lisäperustelu sille, miksi seksuaalikasvatus pitäisi ottaa vakavasti yhteiskunnassamme, ja miksi sille pitäisi tarjota oikeita resursseja pelkän huolilätinän sijaan.
