skip to main |
skip to sidebar
Hesarin Elämä ja terveys -sivujen toimitus tekee selkeitä linjanvetoja nuorten seksuaalisuuden suhteen. Puolitoista kuukautta sitten (14.9.) sivuilla julkaistu juttu varoitteli kovin sanoin pornon vaarallisuudesta nuorille (siis kaikille alle 18-vuotiaille).
Jutussa valtakunnan tunnetuin seksivalistaja Raisa Cacciatore varoitteli pornon turmelevista vaikutuksista ja toimittaja pisti parastaan mm. seuraavilla ilmauksilla:
Porno etäännyttää nuorta omasta seksuaalisuudesta ja kovettaa herkkyyden, jota nuori tarvitsee ymmärtääkseen seurustelukumppanin odotuksia.
Porno on kuin huume: siitä voi tulla riippuvaiseksi. Jos nuori jää koukkuun voimakkaaseen kiihotukseen ja nopeaan nautintoon, kaikki seksuaalisuuden portaat – ensi katseet ja suudelmat, käsi kädessä kulkemiset ja kosketukset – jäävät kokematta.
Aika rajua tekstiä ottaen huomioon pornon katsojien valtavan määrän. Pornoa katsomalla siis muuttuu kylmäksi sosiopaatiksi, joka ensitreffeillään menee suoraan anaaliseksiin koulun diskon tanssilattialla! Ei siinä ehdi mitään ensi katseita ja kosketuksia...
Kannattaa olla varuillaan sillä näitä kovettuneita pornon katsojia on nuorista miehistä yli 80%. Kirjoitin Hesariin jutusta vastineen ja kommentoin vastineeni sytyttämää pornosotaa täällä.
Maanantain Hesarin (2.11.) Elämä ja terveys -sivuilla julkaistiin juttu vääränikäisistä äideistä. Jutun osana käsiteltiin 17-vuotiaan Veeran äitiyttä erittäin myönteisessä ja valoisassa hengessä. Lapsi putkahti maailmaan Veeran 17-vuotispäivänä, joten lasta on pantu alulle hänen ollessaan 16-vuotias.
Tehdäänpä muutama vertaus: On hieno ja kaunis juttu, kun 16-vuotias tyttö pyöräyttää kersan ja sitoo itsensä tähän elämäntilanteeseen liki 20 vuodeksi. Hän saa tukea ja kannustusta eikä häntä jutun mukaan ole paheksuttu.
Sen sijaan kun 16-vuotias tyttö laittaa itsestään seksikkään kuvan verkkoon, sitä paheksutaan ja moralisoidaan. Tyttöä väheksytään ja aliarvioidaan, ja hänen katsotaan olevan "pornoistuneen" kulttuurin uhri. Jos hän laittaisi herutuskuvan sijaan verkkoon alastonkuvan tai seksikuvan, olisi kyseessä suorastaan rikollinen teko, josta seuraisi ilmoitus viranomaisille ja lastensuojeluun.
Kun 16-vuotias tyttö haluaa päättää omasta seksielämästään ja katsoa pornoa, kerrotaan hänelle tällaisen olevan vaarallista ja vastuutonta. Porno kierouttaa hänen ihmiskuvansa ja tekee hänestä narkomaanin veroisen häviäjän: pornomaanin.
Tämä kaikki on aivan päivänselvää, jos hyväksyy että ihmisen seksuaalisuuden oikea ja luonnollinen käyttötarkoitus on lisääntyminen. Ajatukset seksistä nauttimisesta tai kokeilemisesta ilman sitoutumista ovat turhuutta ja syntiä!
Älyttömin ajatelma on kuitenkin pornojutun huumevertaus. Siinä pornon katsotaan olevan voimakkaiden kemikaalien tapaan suoraan tajuntaan vaikuttavaa kamaa, jolla on pahimmillaan vakavia terveydellisiä riskejä. Sieltä tietokoneen ruudultahan välittyy niitä tappavia porno-FOTONEJA!
Äitiysjutussa sanomatta jäi se, että raskaus ja synnytys muodostavat erityisesti nuorelle äidille suuria terveydellisiä riskejä. Synnytys on todella äärimmäinen seksuaalinen akti ja se runtelee kehoa enemmän kuin lukuisat s/m-sessiot, lävistykset ja superdildot yhteensä. Mutta koska synnyttäminen on perhe-elämän kulminaatiokohta ja konservatiivisen parisuhdeihanteen täyttymys, ei sitä saa arvostella.
Näitä kahta juttua vertaamalla alkaa piirtyä selkeä kuva siitä, miten posketon vinoutuma seksuaalisuuden eri osa-alueiden arvottamisessa on olemassa. Näyttää siltä, että kristillis-konservatiiviset valheet seksuaalisuudesta istuvat aika tiukassa myös Elämä ja terveys -sivujen toimittajien käsityksissä, kun he valitsevat juttuja lehteen ja värittävät aiheita omilla tulkinnoillaan ja kielikuvillaan.
Huomautan vielä, että minulla ei ole mitään nuoria äitejä vastaan. Kukin tehköön seksuaalisuutensa kanssa omat valintansa. Yllä esittämäni vertaus kuitenkin osoittaa kiistatta, että suhtautuminen nuorten seksielämän valintoihin on aivan liioitellun kielteistä silloin, kun he valitsevat kokeilemisen ja nautinnon perheen perustamisen sijaan.
Pornokeskustelua YLE Radio 1:ssä tiistaiaamuna klo 9-10. Paikalla allekirjoittanut, seksuaaliterapeutti Paula Ruotsalainen Vantaan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksesta ja isäntänä Markku Heikkinen, joka on mm. Poikien bisnes -pornodokkarin ohjaaja.
Markun keloja radio-ohjelman aiheesta löytyy täältä.
Kansanedustaja Lenita Toivakka on ärtynyt. Kyseessä on rikoskonstaapeli Ville Hahlin oikeustieteen gradu, jossa hän arvioi raiskauksiin johtaneita tilanteita ja olosuhteita. Hahl päätyy toteamaan, että suuressa osassa hänen tutkimistaan tapauksista raiskaukselta olisi voitu välttyä toimimalla järkevästi. Toivakan mielestä tässä on kyse raiskauksen uhrin syyllistämisestä rikoksesta.
Samankaltaista keskustelua on käyty raiskausten ympärillä iät ja ajat. Aihe on ollut keskustelun keskiössä, koska viranomaisilla on ollut vaikeuksia suhtautua asiallisesti tapauksiin, joissa raiskauksen uhri on ollut joko seksuaalisesti aktiivinen tai tyypillisestä uhriprofiilista poikkeava nainen.
Keskustelu tässä tapauksessa, ja useissa aiemmissa tapauksissa, menee kuitenkin sivuraiteelle, mikäli ei osata erottaa sen eri tasoja toisistaan. Eri näkemysten arvioimisen olennaisimpia tasoja kuvaa parhaiten käsitekolmikko järkevyys-eettisyys-oikeudet.
Järkevyyttä koskevat väitteet liittyvät yksilön valintoihin ja turvallisuuteen. Konstaapeli Hahlin näkemykset liikkuvat tällä tasolla. Hän pyrkii sanomaan, että jos haluat välttyä raiskaukselta, niin älä heilu kaatokännissä tuntemattomien ihmisten seurassa. Kyse on siis siitä, millainen käyttäytyminen on järkevää, mikäli haluaa pitää huolta turvallisuudestaan.
Eettisen tarkastelun kannalta järkevyys on melko yhdentekevää. Vaikka nainen olisi sammuneena alasti himokkaiden karjujen keskelle, ei yksikään näistä saa koskea häneen ilman hänen suostumustaan. Toisin sanoen, jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, eikä sitä saa loukata mielivaltaisesti, vaikka henkilö ei pystyisi itse huolehtimaan koskemattomuudestaan.
Nämä käsitteelliset tasoerot tarkoittavat sitä, että sekä järkevyyteen että etiikkaan vetoavat väitteet ovat voimassa samanaikaisesti - ne eivät kumoa toisiaan. On täysin oikein ja perusteltua väittää, että ei ole oman turvallisuuden kannalta järkevää liikkua tuntemattomassa ympäristössä puolitiedottomassa tilassa. Samanaikaisesti on täysin oikein väittää, että jokaisella yksilöllä on oikeus olla ja kuljeskella humalassa, ja että puolitiedottoman henkilön kaltoinkohtelu on aina eettisesti väärin.
Järkevyyteen vetoaminen ei siis ole syyllistämistä, ellei uhrin vähemmän järkevää käytöstä yritetä esittää syytetyn rikosta lieventävänä seikkana. Asiaa sekoittaa usein vielä raiskaustapausten hankala luonne, sillä esimerkiksi kahden umpihumalaisen ihmisen välisen yöllisen toiminnan luonnetta voi olla jälkikäteen hyvin hankala selvitellä. Oikeudessa kun eivät pelkät aamuiset mielikuvat riitä, vaan rikos pitää osoittaa tapahtuneeksi.
Seksin olemassaolosta johtuva ahdistus saa usein surkuhupaisia muotoja. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston johtoporras on niin ahdistunut seksin olemassaolosta, että on ryhtynyt erilaisiin käytännön toimiin seksin poistamiseksi työmaaltaan. Toimenpide ei ole ihan pieni, sillä sossun henkilöstöön kuuluu yli 10000 henkilöä.
Sossun johtoportaan mielestä tyypillinen työntekijä katselee pornoa kaiket päivät työkuutiossaan. Sen vuoksi koko verkkoon on asetettu estojärjestelmä, joka estää kaikki seks-alkuiset sanat sekä kaiken muun tuhmalta vivahtavan. Koska työntekijät ovat myös epäluotettavia lurjuksia, myönnytyksiä estoon ei saa kuin erikseen valittamalla. Silloinkin pitää nimetä juuri se sivu, jolle haluaa.
Erityisen nerokasta estojärjestelmässä on se, että monissa sosiaaliviraston pisteissä asioi paljon ihmisiä, joilla on monenlaisia SEKSuaalisuuteen liittyviä ongelmia, joihin he kaipaavat apua. Jos työntekijät pääsisivät vapaasti internetin SEKSuaalitiedon pariin, he saattaisivat vaikka villiintyä ja antaa asiakkailleen asiantuntevaa neuvontaa! Erityisesti lastensuojelun puolella vaara joutua puhumaan SEKSistä on ilmeinen, koska SEKSuaalisen hyväksikäytön tunnistaminen on isona pallukkana viraston virallisissa papereissa.
Sossussa työskentelee henkilöitä myös SEKSuaalineuvojan ja SEKSuaaliterapeutin pätevyydellä. Heille ainakaan ei voi antaa pääsyä SEKSiasioita sisältäville verkkosivuille... sillä kaikkihan tietävät, että internet on synnin pesä ja huoruuden linnake, eikä siellä voi olla mitään hyödyllistä tai työasioihin liittyvää.
Koska internet ja muut pahat mediat ovat kuitenkin päässeet pilaamaan sossun työntekijöiden itsekunnioituksen ja arvostelukyvyn, on johtoporras viisaudessaan päättänyt antaa työntekijöille hiljattain tarkat pukeutumisohjeet, joissa erikseen säädetään hameen pituus ja kaula-aukon korkeus. Ennen kuin tällainen ohjeistus oli, suurin osa sossun työntekijöistä maleksi viraston käytävillä narutangoissa - sukupuolesta riippumatta.
On hyvä asia, että isotäti valvoo ja pitää huolta, sillä pieni työtekijä-parka ei osaa itse pukeutua säädyllisesti eikä hallita internetin käyttöään. Kieltämällä tehdään maailmasta parempi paikka!
Muslimifutareiden mielestä vastaan tullut homojoukkue oli niin pelottava, että he katsoivat parhaaksi peruuttaa ennalta sovitun ottelun. Ilmeisesti muslimien mielestä homoista lähtee jotakin sellaista homokaasua, joka salakavalasti muuttaa heidätkin homoseksualisteiksi.
Uskonnollisia tunteita ja niihin liittyvää jäykkäniskaisuutta käytetään toistuvasti perusteluna huonolle käytökselle, toisten syrjinnälle ja umpimielisille näkemyksille. Kristinuskon maallistuessa moisten ääliöiden määrä on vähentynyt tasaista tahtia. Näyttää siltä, että joudumme käymään saman väsytystaistelun uudestaan muslimien kanssa.
Maailman kaikkien vääryyksien keskellä on käsittämätöntä, että joku viitsii vaivata päätään homoseksuaalisuuden kauheudella. Tällaisen idiotismin selittämiseksi tarvitaankin jotakin niin naurettavaa kuin sokeasti hyväksytty uskonnollinen traditio.
Helsingin sanomien mielipidesivujen toimitus on ottanut kiinnostavan aseman pornokeskustelussa. Pornon vastustajien riipaisevia henkilökohtaisia vuodatuksia on julkaistu jo kolme kappaletta nimimerkin suojista (22.9. ja 27.9.) Viimeisimmässä kerrottiin tunteisiin vetoavasti omakohtainen tarina siitä, kuinka vaarallista nettiporno on lapsille.
Anonyymi vuodattaja ei kuitenkaan ole seurannut asiasta käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Häneltä on jäänyt huomaamatta esimerkiksi se, että tavallisesti lapset osaavat erottaa itselleen sopivat sisällöt aikuisten jutuista, ja se että nettipornon haitallisuus on tutkimusten mukaan pelkoihin perustuva myytti. Hänen henkilökohtainen tragediansa ei ole totuus asiasta.
Kun käydään keskustelua pornosta yhteiskunnallisella tasolla, ei nimettömillä henkilökohtaisilla vuodatuksilla ole mitään painoarvoa. Jos pornon vaarallisuus yritetään osoittaa yhden ikävän sattumuksen avulla, yhtä hyvin voisi perustella traktorien kieltämistä, koska joku lapsi on joskus kuollut traktorin pyörän alle.
Olen esittänyt omat argumenttini omalla nimelläni, tutkimuksiini ja kansainväliseen lähdeaineistoon perustuen. Myös Osmo Kontulan kirjoitus (HS 25.9.) tuki näkemyksiäni täysin ja hänellä on asiasta paljon sekä kotimaista että ulkomaista tutkimusaineistoa.
Miksi Hesarin mielipidetoimitus julkaisee keskustelun jatkoksi yhä uudestaan nimettömiä ja perusteettomia puskalaukauksia? Yritetäänkö asiantuntijapuheenvuorot ja tutkimustieto vyöryttää maan rakoon silkalla tunnevuodatusten määrällisellä ylivoimalla? Mitä?
Hesarin juttu varoitteli pornon vaaroista 14.9. Siinä Väestöliiton lastenpsykiatri ja seksuaalikasvatuksen asiantuntija Raisa Cacciatore nosti jälleen esille pornon oletetun vaarallisuuden. Valitettavasti edes omassa talossa tehty tutkimustyö ei ole saanut Raisaa epäilemään pornonvastaista vakaumustaan. Asiasta on keskusteltu myös Hesarin foorumilla. Alla 19.9. julkaistu vastineeni.
***
Pornon vaarallisuutta liioitellaan suuresti artikkelissa ”Porno väijyy kaikkialla” (HS 14.9.). Raisa Cacciatore esittää siinä asiantuntijana näkemyksiä pornon vaaroista, muttei viittaa minkäänlaiseen tutkimustietoon, joka tukisi hänen mielipiteitään. Tällaisen tutkimustiedon löytäminen olisikin hankalaa, sillä mitään luotettavaa tutkimusta pornon haitallisuudesta ei ole olemassa.
Nykyinen akateeminen keskustelu pornografian vaikutuksista on kallistumassa päinvastaiseen kantaan, jonka mukaan porno ei ole vahingollista, vaan pikemminkin tarjoaa mahdollisuuksia purkaa seksuaalista turhautumista ja täten vähentää seksuaalista väkivaltaa. Tähän viittaavat esimerkiksi Alan Soblen, Anthony D’Amaton ja Todd Kendallin tutkimukset.
David Loftus (2002) on tutkinut pornoa katsovien miesten reaktioita ja tunne-elämää. Hän toteaa, että miesten pornon parissa kokemat tunnereaktiot ovat hyvin monipuolisia ja lähes aina positiivisia. Loftus pitää väitteitä pornon raaistavasta ja alentavasta vaikutuksesta täysin perättömänä.
Myös Osmo Kontulan tutkimukset antavat pornon käytöstä toisenlaisen kuvan, kuin artikkelissa maalaillaan. Hänen viimeisimmän tutkimuksensa mukaan nuoren ikäluokan miehistä 90% ja naisista 60% pitää pornon katselua hyvin kiihottavana. Jos porno olisi niin vaarallista, kuin artikkelissa annetaan ymmärtää, niin lähes koko ikäluokan pitäisi olla jollakin tavalla vahingoittunut, mikä on tietysti täysin absurdi väite.
Porno ei ole persoonallinen paha, joka väijyy viattomia ihmisiä kulmien takana ja kassajonoissa. Nuoret hakeutuvat pornon pariin ihan itse, sillä seksi kiinnostaa heitä valtavasti. On väärin nuoria kohtaan, että Cacciatore seksuaalikasvattajana sivuuttaa heidän näkökulmansa täysin.
Pornon katsominen ei vahingoita ketään. Paljon vahingollisempaa on aikuisten nurja ja holhoava suhtautuminen nuorten seksuaalisuuteen ja luonnolliseen uteliaisuuteen. Nuorten ei ole vaikea ymmärtää pornon olevan fiktiivistä viihdettä, mikäli heidän kanssaan voidaan keskustella asiasta kiertelemättä ja kauhistelematta.
...ainakin Ruotsissa, jossa poliisi haluaisi rankaista seksiä ostaneita miehiä kovempaa.
Lisää! Kovempaa! Uudestaan! Uuh!
Ruotsin poliisi on omaksunut kurinpitoerotiikassaan näemmä täysin ruotsalaisen tasa-arvopolitiikan radikaalifeministisen ajattelutavan ja omalaatuiset tulkinnat seksityöstä. On outoa, että poliisi puolustaa näin hanakasti kehnoa ja tavoitteissaan epäonnistunutta lainsäädäntöä.
Seksologian maailmankonferenssissa Göteborgissa (2009) esiintynyt ruotsalainen sosiaalihistorioitsija Susanne Dodillet esitti tietoja, joiden mukaan Ruotsin tiukka seksityötä koskeva lainsäädäntö ei ole vähentänyt itse ilmiötä eikä parantanut alalla työskentelevien asemaa.
Samassa symposiumissa esiintyneet uusiseelantilaiset tutkijat raportoivat tekemästään tutkimuksesta, joka osoitti seksityön dekriminalisoimisen parantaneen selkeästi seksityötä tekevien terveystilannetta, asemaa ja turvallisuutta. Dekriminalisoinnista on ollut hyötyä myös asiakkaille, kun toiminnan laittomuuden synnyttämät riskit ovat poistuneet.
Jos siis ruotsalaiset tasa-arvonikkarit olisivat aidosti kiinnostuneita ihmisten hyvinvoinnista, niin seksityön dekriminalisoiminen olisi paras vaihtoehto. Ihmisläheisen humanismin sijaan pidemmän korren näyttää edelleen vetävän sokea ja vääristynyt tasa-arvopolitiikan valepuvussa kulkeva moralismi.
Ikärajoihin liittyvä perssilmäinen lakipositivismi on pornon osalta valitettavan yleistä. Vaikka huomattava osa teineistä on pornoa katsonut, eikä heidän sielunsa ole siitä mustaksi muuttunut, niin nykyistä pornon 18 vuoden ikärajaa pidetään silti pyhän tarkoituksenmukaisena.
Suuri dilemma on tämä: Seksuaalikasvattajia ahdistaa se, että nuoret saavat seksuaalitietonsa ja -stimulaationsa ennemmin pornosta kuin terveystiedon tunneilta. Kuitenkaan virallista kasvatuseetosta ei edes yritetä kääntää sellaiseen suuntaan, joka vastaisi nuorten tiedonhalua. Seksuaalikasvatus ei sisällä selkeää ja havainnollista kuva-aineistoa seksistä, koska sehän olisi, apua, PORNOA!
Ajatus pornosta on monille niin kauhistuttava, että eräs pikkiriikkinen asia jää huomaamatta. Kun viranomainen tuottaa seksiopetusvideon terveystiedon materiaaliksi, niin itse seksi jää näkemättä. Kun pornograafikko tuottaa lähes samanlaisen pätkän, katsojalle ei jää epäselväksi, mitä sukupuolielimillä tehdään.
Miksi porno-osaamista ei hyödynnetä seksuaalikasvatuksessa? Nykyiset aikuisten opetuspornon tuottajat ovat osoittaneet kykenevänsä tekemään materiaalia, joka on laadukasta ja havainnollista hyvin käytännöllisellä tasolla. Ongelma piilee lainsäädännössä. Pornon 18 vuoden ikäraja sulkee pois kaiken eksplisiittisen seksiä kuvaavan materiaalin opetuskäytöstä. Ratkaisuna ongelmaan voisi olla pornon ikärajojen porrastaminen muiden elokuvien tapaan.
Seksuaalikasvatukseen suunnitellun materiaalin ikärajaksi voi hyvin laittaa esimerkiksi 13 vuotta, jolloin sen käsittely olisi sallittua ylä-asteikäisten kanssa. Vaniljapornon ikärajaksi sopisi 15 vuotta. Kaikki rajua kohtelua, alistamista ja erikoisempaa meininkiä sisältävät materiaalit voivat pysyä 18 vuoden ikärajalla varustettuna.
Pornon asteittainen vapauttaminen nuorten käsiin poistaisi taas yhden tabun seksuaalisuuden kohdalta. Seksin kuvaaminen videolle ja sen katselu ei tee seksistä sen ihmeellisempää kuin se on itse harjoitettuna. On naurettavaa, että jo seksielämänsä aloittaneet teinit eivät saa laillisesti katsoa seksiä kuvista tai videolta.
Jussi Halla-Aho on oikeudessa nuhdeltavana lausuttuaan rumia asioita blogissaan. Tämä kirjoitus on tarkoitettu hänen tuekseen, sillä sananvapaus on perustava ihmisoikeus, jota valtion viranomaisten ei pitäisi missään nimessä rikkoa pelkän poliittisen korrektiuden turvaamiseksi.
Oman alani kannalta erityisen kiinostavaa on tietysti syytteeseen sisältyvä kohta uskonrauhan rikkomisesta. Tämän syytteen keskiössä on roisilta kuullostava sitaatti Halla-Ahon blogitekstistä:
"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."
Vaikka tämä katkelma saattaa kuulostaa rienaamiselta, on Halla-Aholla väitteensä tueksi vankkumaton looginen todistusketju, joka perustuu islamin omaan oppirakennelmaan. Tämän tosiseikan huomiotta jättäminen on mediakeskustelun suurin puute.
Halla-Ahon argumentti menee näin. Koraani ja keskeiset hadithit kertovat Muhammedin ottaneen Aishan vaimokseen 6-vuotiaana ja avioliitto pantiin täytäntöön, kun Aisha oli 9-vuotta. Toisin sanoen Muhammed köyri Aishaa, kun tämä oli 9-vuotias. Koraani ja keskeiset hadithit ovat pyhiä tekstejä ja täten islamin opin mukaan totta. Kertomuksen totuutta ei siis voi kiistää loukkaamatta islamin pyhyyttä.
Muhammedin elämä ja teot ovat islamissa "jumalan tahdon mukaisia", ja täten niitä on pidettävä esikuvana kaikille muslimeille. Tätäkään oppia ei voi kiistää loukkaamatta islamin pyhyyttä. Toisin sanoen looginen johtopäätös näiden oppien mukaan on se, että lapsen kanssa avioituminen ja seksi tämän kanssa on jumalan tahdon mukaista. Profeetan esimerkkinä tämä on toimintaohje kaikille muslimeille.
Koska nykyisin lapsen kanssa seksin harrastamista pidetään vakavana rikoksena ja taipumusta siihen pedofiliana, on nykyperspektiivistä täysin perusteltua sanoa, että islamin oppi pyhittää pedofiilisen toiminnan. Jos muslimit olisivat halukkaita kiistämään joko Muhammedin tarinan totuuden tai hänen kaikkien tekojensa pyhyyden, niin ongelmasta päästäisiin. Perinteinen islamin tulkinta ei kuitenkaan näitä pakoteitä salli.
Halla-Ahoa siis syytetään islamin omien pyhien tekstien lukemisesta ja oppeihin liittyvän sisäisen logiikan käytöstä. Syytteessä ei ole järjen hiventäkään. Ainoita selityksiä oikeudenkäynnille ovat jo paljon verkossa kiertäneet näkemykset siitä, että Halla-Aho astui murjaisuillaan syyttäjän varpaille tai että islamin arvostelu on jopa (näennäis)vapaassa Suomessa vaarallista.
Täsmällisempi esitys islamin opista ja sisäisestä logiikasta löytyy Helvetin puutarhasta. Aihetta kommentoivat myös Masinoija, Markus Jansson ja Jussi K. Niemelä.
