9.4.2018

Sadomasokistien alakulttuuri tarvitsee #metoo-herätystä

Julkisessa keskustelussa sadomasokismista tai BDSM:sta muistutetaan usein kuinka se on suostumukseen perustuvaa. Lisäksi maallikkoja valistetaan siitä, miten sadomasokistiset leikit pohjautuvat SSC-sääntöihin eli pyrkivät olemaan turvallisia (Safe), järkeviä (Sane) ja suostumuksellisia (Consensual).

Usein näin toki onkin, mutta nämä fraasit eivät valitettavasti ole koko totuus sm-alakulttuurista. Häiriköinti ja jopa seksuaalinen väkivalta ovat tunnettuja ilmiöitä myös pervojen keskuudessa, ja niistä vaietaan ja kierrellään aivan samalla tavalla kuin muuallakin.

Erityisen kurjaa sm-piireissä tapahtuvissa rajojen ylityksissä on se, että alakulttuurin kuuluvien ihmisten pitäisi olla hyvin perillä rajoista sopimisesta ja niiden kunnioittamisesta. Näin ei kuitenkaan aina ole. Joissakin tapauksissa sadomasokismiin kuuluvat valta-asetelmat ja turvallisuusperiaatteet kääntyvätkin hyväksikäyttäjän käsissä aseiksi. Esimerkiksi luottamuksesta ja yksityisyydestä tulee välineitä, joilla vaiennetaan hyväksikäytön kohteeksi joutunut henkilö.

Sadomasokistien keskustelupalstoilla, kuten BDSM-baarissa, FetLife:ssa ja Jodelissa, on kuvailtu lukuisia tilanteita, joissa luottamusta on käytetty väärin ja rajat on ylitetty leikin varjolla. Osa tapauksista on ollut niin karuja, että rikoksen rajat ovat ylittyneet kirkkaasti. Niistä ei ole kuitenkaan juuri koskaan tehty ilmoitusta tai puhuttu avoimesti, koska tekijä on ollut tunnettu mies sm-ympyröissä, tai tilannetta on pidetty vain väärinkäsityksenä tai lipsahduksena. Vain pari tapausta on johtanut asianmukaiseen käsittelyyn ja tuomioon.

Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että alistuvalle osapuolelle ahdistava tai jopa traumatisoiva kokemus sivuutetaan kevyesti. Enkä nyt puhu parista turhan kovasta lyönnistä tai vähän raisuksi karanneesta leikistä, vaan siitä, että sm-session varjolla ylitetään selvästi jo sovitut rajat tai tehdään jotakin, josta ei ole lainkaan sovittu. Keskusteluissa esiin nousseita tilanteita ovat olleet esimerkiksi:
  1. puolitutun henkilön kouriminen “leikillisesti”, vaikka lupaa ei ole,
  2. piiskaaminen rinnoille, vaikka vain käsivarsista sovittiin,
  3. kovan kivun tuottaminen yhtäkkiä, vaikka tilanteessa on aiemmin ollut vain pientä kiusoittelua,
  4. kullilla ahdisteleminen ilman lupaa, kun toinen on ollut sidottuna,
  5. yllättävä anaaliseksi kysymättä siitä erikseen, ja
  6. seksin tai muun toiminnan jatkaminen turvasanan sanomisen jälkeen.

Kaikki nämä ylittävät lainsäädännössä määritellyt rajat joko seksuaalisen ahdistelun tai pahoinpitelyn nimikkeillä. Viimeisimmät kaksi tapausta ovat raiskauksia. Silti tällaisia tilanteita siedetään “ylilyönteinä” tai “lipsahduksina”, koska sm-traditiossa vallitsee yhä puutteellinen suostumus- ja kommunikaatiokulttuuri.

Sm-sessiot nähdään draamaleikkinä, jota ei ole sopivaa turhaan keskeyttää. Erityisesti alistuvat henkilöt kokevat usein vaikeaksi vetää rajaa silloin, kun sessio on jo käynnissä. Rajojen vetämistä vaikeuttavat olettamukset dominoivan ja alistuvan henkilön välisestä dynamiikasta, ihanteet täydellisestä alistumisesta, esiintymispaineet esimerkiksi bileissä tai kimppasessioissa sekä vallankäytön vuotaminen muihinkin tilanteisiin kuin sovittuihin sessioihin. On tyypillistä, että alistuvilta henkilöiltä odotetaan nöyryyttä ja säyseyttä, jolloin rajojen asettamisesta voi saada hankalan tyypin maineen. Rajoja asettavien henkilöiden koko seksuaalinen identiteetti saatetaan kyseenalaistaa, koska jotkut odottavat heiltä alistumista lähes mihin tahansa.

Onkin nurinkurista, että suostumusta, neuvotteluja ja turvasignaaleja vähätellään toistuvasti erilaisin tavoin, vaikka juuri ne edustavat valistunutta sm-harrastusta ja erottavat toiminnan eettisesti pahoinpitelystä. Ongelmien taustasyinä ovat ihanteet valtarooleista, jotka ovat erittäin syviä, lähes totaalisia, sekä saumattoman immersion tavoittelu. Lisäksi dominoivien henkilöiden huonot tavat, välinpitämättömät asenteet tai jopa turvasignaalien vähättely saatetaan nähdä eräänlaisina lajityyppiin kuuluvina hyveinä, koska kova, karski ja rouhea mies edustaa usein toivottua roolia sm-sessiossa. Tällainen rooli vuotaa joskus myös yhdessä sovitun toiminnan ulkopuolelle, ja tuottaa ei-toivottavaa käytöstä, vaikka niin ei saisi käydä.

Toisena ongelmana on sub-space, joka tarkoittaa alistuvan osapuolen muuntunutta tajunnantilaa. Sub-spacessa alistumisesta tulee syvällinen ja omistautunut kokemus, jossa oma käytös muuttuu kokonaisvaltaisesti alistuvaksi. Tilassa on vaikea tehdä päätöksiä, eikä siitä pääse helposti tai nopeasti omin avuin pois. Moni tämän kokenut on kertonut, että esimerkiksi turvasanan käyttö on käytännössä mahdotonta, kun on päätynyt tilaan.

Syvälle menevissä valta-asetelmissa dominoivan henkilön tehtävänä on huolehtia suostumuksen varmistamisesta ja alistuvan henkilön hyvinvoinnista. Jos suostumuksesta tai rajoista on epäilyksiä, on eettisesti täysin selvää, että silloin rajoille ei mennä kolkuttelemaan, vaan suostumus selvitetään ennen sitä tai leikki keskeytetään. Toki myös alistuvalla osapuolella on velvollisuutensa huolehtia session turvallisuudesta ja omasta toimintakyvystään, mutta eettisesti aktiivisella toimijalla on suurempi vastuu.

Alakulttuurin sisältä kantautuu tarinoita myös väärinkäytöksistä sessioiden ulkopuolella. Niissä on valokuvilla ja henkilötiedoilla kiristämistä, tietojen luvatonta levittämistä, perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja valtadynamiikan väärinkäyttöä, esimerkiksi seksikumppanien nöyryyttämistä, mitätöintiä tai heidän tahtonsa vähättelyä. Kaikki nämä ovat eettisiä rikkomuksia ja osa myös rikoksia.

Toimintakulttuurista pitää keskustella avoimesti ja kriittisesti, jotta perseily saadaan loppumaan. Vaikenemisen ja väistelyn pitää päättyä, ja harmaita alueita ylläpitävät hyväksikäyttäjät pitää saada vastuuseen teoistaan. Moni sm-piirien konkari tietää useita henkilöitä, jotka ovat mustalla listalla tai tiedettyjä hyväksikäyttäjiä. He saavat kuitenkin melko rauhassa jatkaa touhujaan, koska heitä ei ole ilmiannettu poliisille, eikä heidän toimintaansa käsitellä kuin juorujen tasolla. Uudet tulokkaat tai juoruista piittaamattomat saattavat yhä päätyä heidän uhreikseen.

#metoo on lahja myös sm-alakulttuurille, jos kulttuurin sisältä löytyy uskallusta nostaa mirri pöydälle ja sanoa “ei käy” perseilijöille. Vallitsevan toimintakulttuurin kyseenalaistaminen ei tarkoita sitä, että sm-leikeissä olisi mitään vikaa. Kovakin kuritus, alistaminen tai rajummat edge-leikit ovat eettisesti täysin hyväksyttäviä, kunhan ne ovat selkeästi suostumuksellisia ja informoituja.

Sm-alakulttuurit ovat tällä hetkellä murroksessa ja osittain hajoamassa, sillä vanha nahka ja piiska -estetiikka ja sen mukana tulevat asenteet eivät enää toimi nuoremmalle pervosukupolvelle. Nuorempien pervojen maailma on yksilöllisempi, keskustelevampi ja queerimpi, eikä se edellytä vihkiytymistä vanhanaikaisiin stereotyyppeihin ja käytäntöihin, mikä on erittäin hyvä asia. Tulevaisuuden sm-kulttuurin on oltava parempi suostumuksesta neuvottelemisessa ja sen kunnioittamisessa, läpinäkyvämpi ongelmien suhteen ja sitouduttava intohimoisesti turvallisemman tilan periaatteisiin.

Jos pervoyhteisö haluaa päivittää käytäntönsä nykyaikaan, sen on pohdittava uudelleen toimintatapojaan. Hyväksikäytön ja ahdistelun olemassaolo ei ole tietenkään sm-piirien vika, sillä ongelmia on kaikkialla, mutta viaksi kyllä lasketaan se, jos ongelmia ei haluta nähdä eikä korjata. Yhdenkään uuden tulokkaan ei pidä joutua hyväksikäyttäjien traumatisoimaksi, eikä yhdenkään queerin pidä joutua miettimään, onko hänelle paikkaa pervojen keskuudessa.

30.3.2018

Ina sydän porno 6 - Porno on heijastumaa meistä

Huonoin juttu Ina sydän porno -ohjelmassa on se, että se päättyy. Kuudes ja viimeinen jakso huipentuu Suomen pornoskeneen. Samalla se myös alleviivaa pointtia, että porno ja seksuaalikulttuuri eivät ole toisistaan irrallisia asioita. Porno ei ole mikään outo saareke muun maailman keskellä, vaan porno linkittyy saumattomasti avarakatseisiin ja seksimyönteisiin elämäntapoihin. Inan loppukaneetti, "porno on heijastumaa meistä ja meitä ympäröivästä maailmasta", kiteyttää hyvin ajatuksen.

Jakso lipuu pornosta kohti seksipositiivista kulttuuria ylipäätään, mistä on ollut paljon etiäisiä aiemmissakin jaksoissa. Tässä jaksossa trendi nousee hyvin selkeästi esiin ja useat haastateltavat ovatkin monella tavalla pornon, avoimen seksuaalikulttuurin, aktivismin ja hyvinvointikysymysten intersektiossa. Satu Söderström on tästä oikein hyvä esimerkki, koska hän työskentelee samanaikaisesti niin pornon, kehollisuuden kuin hyvinvoinninkin kentillä. Satu yhdistää upealla tavalla pornokokemuksensa tuottamaa eroottista pääomaa ja seksologista kehotyöskentelyä sen välittämiseksi muillekin.

Suomalainen seksuaalikulttuuri on oiva esimerkki ilmiöiden sekoittuneisuudesta, koska Suomessa seksiasenteet ovat maailman vapautuneimmasta päästä. Ei ole ihme, että Suomi on myös amatööripornon suurvalta. Aseman saavuttamiseksi tarvitaan sosiaalinen ympäristö, jossa netissä paljastelu ei oikeastaan herätä enää mitään valtavia moralistisia kuohuja, ja korkea älypuhelin per capita -määrä.

Toki Suomessakin konservatiivisuutta on. Vallanpitäjien keskuudessa ja kunnollisuuden kulisseja rakentavissa sosiaalisissa ympyröissä aktiivinen seksuaalinen toimijuus nähdään yhä skandaalina ja ongelmana. Sen verran kristinuskon vahingoittamia suomalaisetkin yhä ovat. Puritanismin ote on kuitenkin monella tavalla myös kirvonnut, sillä itseellinen ja itsevarma toimija voi ilman merkittäviä seuraamuksia tehdä kotipornoa miten lystää.



Itsestään alastonkuvia ottava ja jakava Johanna kertoo, että amatööriporno on hänelle elämäntapa, joka on parantanut hänen itsevarmuuttaan ja tuonut uusia, samanhenkisiä ystäviä. Julkisessa keskustelussa elätelty pornomörkö osoittautuukin aika anteliaaksi kaveriksi. Samaa heijastelevat Inan kommentit siitä, miten paljon voimme oppia ihmisiltä, jotka ovat kukin omilla tavoillaan haastaneet ummehtuneen seksuaalimoralismin ja irrouttautuneet sen aiheuttamasta painolastista.

Kaikista ongelmistaan huolimatta Suomi on yhä maailman vapaamielisimpiä maita. Sen taustalla vaikuttaa erityisesti suomalaisten voimakas individualismi. Vaikka naapurin arvomaailmaa ei jaettaisikaan, Suomessa kunnioitetaan varsin pitkälle jokaisen oikeutta elää sellaista elämää kuin he itse haluavat. Individualismin ja avoimen seksuaalikulttuurin suhteen Helsinki asettuu jonkinlaiseksi pikkusisarukseksi Berliinin, Amsterdamin ja San Franciscon kaltaisten edelläkävijöiden rinnalle. Ja se on aika mahtava saavutus, kun vertaa näiden kaupunkien kokoa ja kansainvälisyyttä Helsinkiin.

Jonkinlaisena yhdistävänä teemana jaksossa voisi nähdä seksuaalisuuden myönteisen voiman. Kaiken suomalaisen kotikutoisuuden ja touhuamisen keskellä johtotähtenä on se potentiaali, jota seksuaalisuus voi kaikille tarjota. Ja oikeastaan tässä piilee myös tausta tietylle kotikutoisuudelle; suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu erityisen vahvasti markkinointihenkisyys, vaan ennemmin kohtuullisuus, jolloin brändäämisen ta tuotteistamisen sijaan erilaiset oivallukset ja osaamiset annetaan toisten tarjolle varsin matalalla kynnyksellä. Tasa-arvoinen ja hierarkioissaan litteä yhteiskuntamme ei tuota kimmeltävää kaupallista materiaalia, mutta sitäkin enemmän omaehtoisesti tehtyä kotipokea.

***

Koko ohjelmasarjaa sopii kiittää siitä, että se on nostanut esille hyvin erilaisia ihmisiä ja kokemuksia pornosta sekä seksipositiivisista elämäntavoista maailman eri kolkilta. Kohtaamisten viesti on hyvin selvä: avoin suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen parantaa sekä yksilön että yhteisön hyvinvointia melkoisesti. Ihmisyys kukoistaa monin tavoin silloin kun sallimme toistemme kukoistaa seksuaalisesti - ja porno, seksuaalinen ilmaisu kaikissa sen muodoissaan on iso osa ihmisen seksuaalisuuden kokonaiskuvaa.

24.3.2018

Ina sydän porno 5 - Etelä-Afrikka meni tunteisiin

Johannesburgissa kuvattu jakso oli hypnoottisen kaunis. Vaikka jaksossa käsiteltiin aika raskaita ja vaikeita aiheita johtuen apartheidin kaikkialla näkyvistä traumaattisista jäljistä, jäi kokonaiskuvasta päällimmäiseksi hieno tunnelma, kauniit ihmiset sekä hurja optimismi paremmasta tulevaisuudesta.

Kaikki jaksossa esiintyneet henkilöt näkivät pornon, avoimen ja posiitiivisen eroottisuuden sekä seksistä puhumisen keinoina traumojen parantamiseen ja uuden rakentamiseen. Vaikka tilanne Etelä-Afrikassa on yhä kurja monilla eri mittareilla niin ihonväriin liittyvissä kysymyksissä, tasa-arvossa kuin seksuaaliterveydessäkin, voivat ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden kaltaiset pioneerit ja valistusajattelijat viedä kulttuuria aimo harppauksin eteenpäin.



Päässäni jäi kaikumaan performanssitaiteilija Kieron Jinan näkemykset seksuaalikulttuurin ongelmista valkoisen patriarkaatin ja kolonialismin syynä. Pienen hetken pyörittelin vastarintaisia ajatuksia, josko kaikki ongelmat nyt kuitenkaan voidaan laittaa valkoisten kontolle, mutta käännyin nopeasti komppaamaan Jinaa siinä, että kolonialistinen menneisyys ei koskaan antanut mahdollisuutta paikallisen seksuaalikulttuurin kehittymiselle ilman kokonaisten sukupolvien traumatisoitumista, sortoa ja vihaa. Se on ihan helvetin perseestä ja väärin.

Emme saa koskaan tietää, millaiseksi etelä-afrikkalainen seksuaalikulttuuri olisi kehittynyt ilman valkoista, kristillistä kolonialismia. Nykyisin jokainen seksuaalikulttuurin aktivisti joutuu väistämättä peilaamaan omaa seksuaalisuuttaan ja toimintaansa menneisyyteen ja sen kaikuihin nykyhetkessä. Esimerkiksi upea seksibloggari Tshegofatso Senne totesi, että bdsm-seksiä pidetään yhä moraalittomana valkoisten juttuna, vaikka erilaiset seksuaaliset halut eivät tosiasiassa ihonväriä katsokaan. Hänen avoin puheensa kinky-jutuista tuomitaan oudosti sekä valkoisten että mustien suunnalta jonkinlaisena epärotuisena vääränlaisuutena.

Apartheid vaikuttaa yhä voimallisesti seksuaalisuhteisiin ja -asenteisiin. On hämmästyttävää, miten yhä porno, jossa on eri värisiä ihmisiä, on harvinaista ja radikaalia maassa. Muutos ihmisten sydämissä on hidasta, vaikka lainsäädännön ja yhteiskunnan puitteiden tasolla apartheid on historiaa. Ensimmäisiä paikallisia pornoleffoja tehneen Donovan van Wyngaardin kertomus jopa kirkolta tulleista tappouhkauksista todistaa toisaalta niistä syistä, miksi mixed-race -porno on edelleen hankala juttu maassa - ja miksi edes moinen käsite "mixed-race" on yhä käytössä sikäläisessä sanastossa.

Senne nosti esille ohimennen apartheidin tuottamia kiinnostavia ilmiöitä sadomasokistisissa roolileikeissä. Ihonvärillä, etnisyydellä ja niihin liittyvillä stereotyypeillä leikittely on kuuma, suorastaan tulenarka, aihe kaikkialla maailmassa, mutta siihen liittyy ihan omanlaisensa jenka juuri Etelä-Afrikassa. Siksi ei ole ihme, että se kiehtoo paikallisia sadomasokisteja. Esimerkiksi valkoiselle miehelle orjaksi alistuva musta nainen on ihanan ristiriitainen ja kuumottava teema juuri siksi, että se on niin tavanomainen maassa vallinneen seksuaalisen sorron historiassa. Kipeidenkin teemojen käsitteleminen seksuaalisissa leikeissa on kuitenkin täysin sallittua ja joskus sillä on jopa parantavaa potentiaalia. Niiden kanssa pitää vaan olla sensitiivinen ja valistunut kuten Tiia Forsström kirjoittaa BDSM-baarin kolumnissaan.

Koko sarjan koskettavin kohtaus oli Michael van Schalkwykin haastattelussa. Hän pyörittää yökerhoa lgbtq-väelle ja kertoi, millaisia vaikeuksia he kohtaavat maassa. Ainaista vastarintaa vastaan painamisessa täytyy olla kova luu, joka Michaelkin pakosti on, mutta haastattelussa hän toi esille sen, miten raskasta on joutua naapurustonsa vihaamaksi vain siksi, että haluaa ylläpitää paikkaa, jossa lgbtq-ihmiset voivat tavata toisiaan turvallisesti ja kuulua yhteisöön.

Lähetin Michaelille viestin, jossa kerroin hänelle, että vaikka jotkut vihaisivat häntä klubin takia, maailmalla on helvetisti porukkaa, jotka rakastavat häntä juuri samasta syystä! Tehkää ihmeessä sama juttu ja hukuttakaa hänet rakkauteen joka puolelta maailmaa. Juuri hänen kaltaisensa tekevät pienissä paloissa tästä maailmasta paremman paikan!


16.3.2018

Ina sydän porno 4 - sensuelli Brasilia

Huh huh! Inan ohjelma on saavuttanut nyt sellaiset kierrokset, että pohdin, voiko enää kovempaa mennä. Seikkailu São Paulossa nousi huikeisiin ulottuvuuksiin ja jokainen vierailu nokitti edellistä vielä vähän. 

Jaksossa havainnoitiin brasilialaisen seksuaalikulttuurin omaleimaista luonnetta, joka on uniikki, sensuelli ja kiinnostavan jännitteinen. Asetelmassa on paljon samaa kuin Japanissa, sillä samanaikaisesti yhteiskuntaa puristavat katolisen kirkon, machokulttuurin ja konservatiivisuuden kahleet, mutta pinnan alla kuplii monimuotoinen ja riehakas seksuaalinen alakulttuuri. Japanin hienovaraisuuden sijaan brasilialainen seksi on rehevää kuten jaksossa esitelty muodokas vartaloihanne!

Brasilia on Japanin ja Keski-Euroopan maiden lisäksi yksi fetisistisen pornon suurvalta. Näitä maita yhdistänee jokin kontrollin ja vapauden erityislaatuinen, jännitteinen intersektio, mikä nostattaa fetissit ja valtaleikit omalle tasolleen. Tasa-arvoisissa ja vapaamielisissä Pohjoismaissa ei tunnu esiintyvän samanlaista intoa fetissien ympärillä, vaikka elintilaa niille löytyisi monella tavalla konservatiivisempia kulttuureja enemmän.

Ohjelmalla on mahtava ajoitus, sillä menen juttelemaan fetisseistä Perttu Häkkisen kanssa Yle Puheelle ensi tiistaina (20.3. klo 13:00). Ohjelmassa tulossa sekä asiantuntijanäkökulmaa, että henkilökohtaisia kokemuksia. Olkaahan kuulolla!

Olen ollut tästä jaksosta todella innoissani ja oudosti ylpeä (eihän minulla ole mitään tekemistä sen erinomaisuuden suhteen), koska se menee sellaiseen syvyyteen seksuaalikulttureissa, jossa itse viihdyn oikein hyvin. Minusta on ihanaa, että tästä maailmasta löytyy muitakin, jotka fiilistelevät hyvällä pössiksellä erilaisissa eroottisissa tilanteissa. Ja pottia kasvattaa huikeasti se, että Ina tarjoaa muillekin kurkistusikkunan näihin tilanteisiin tavalla, jota esim. meikän blogi ei mitenkään voi saavuttaa.



Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki tässä jaksossa webcam-pornoa tekevä pari, joiden suurena ilona oli seksin harrastaminen autossa enemmän tai vähemmän julkisilla paikoilla. Haastattelu saavutti myös upeat mittasuhteet gonzo-journalismissa, sillä Ina istui etupenkillä, kun pari kuvasi pornopätkän takapenkillä. Ina pääsi samalla mukaan pornofilmiin, ja vaikka hän ei suoraan toimintaan osallistunutkaan, on hänen roolinsa sivustakatsojana ja -kuulijana varsin mehukkaan kinky.

Autoseksi ja muutenkin julkisen paikan ihana kuumotus on aihe, joka kirvoitti minussa halun kirjoittaa astetta poliittisempaa tekstiä. Kristillis-konservatiivisiin seksuaalinormeihin nojaavan kulttuurimme yksi salakavalan ubiikki piirre on se, että avointa seksuaalisuutta pidetään yhä jollakin tavalla outona, paheksuttavana tai haitallisena. Moinen käsitys ei ole lainkaan yhtä yleinen sellaisissa kulttuureissa, joissa ei ole protestantismin painostavaa perinnettä.

Vaikka Suomessa periaatteessa osataan arvostaa luontevaa alastomuutta, ovat nudistirantamme vain pari syrjäistä kivikkoa ja julkierotiikkaan suhtaudutaan edelleen kuin kyse olisi jostakin myrkyllisestä substanssista. Vaikka kansasta harva uskoon kirkon jorinoihin, viesti on mennyt vuosisatojen takomisessa sikäli perille, että ajatus seksin ja alastomuuden vapauttamisesta ulkoympäristöissä on yhä kaukainen haave. Suomalaiset kylpylätkin ovat ihmeellisiä sukupuoliapartheidin ja kontrollin keskuksia. Kunnon vapaan ruumiinkulttuurin kylpylät ja rannat löytyvät vasta Berliinistä.

Eroottinen puuhastelu tai jopa seksi julkisella paikalla on niin kuumaa osin siksi, että se on kiellettyä, mutta toinen puoli asiaa on kiihottuminen nähdyksi tulemisesta tai sen mahdollisuudesta. Toisen ihmisen katse on julkisilla paikoilla läsnä ideana, vaikka kukaan ei varsinaisesti katsoisikaan. Nähdyksi tuleminen tai sen riski voi olla fetisististä, mutta useimmille ihmisille se on niin olennainen osa seksuaalista palettia, että sen pitäminen tuomittavana on oikeastaan aika huvittavaa ja lapsellista ajattelua.

Vaikka julkinen sekstailu on kiellettyä myös Suomessa, harva saa siitä tosiasiassa tuomioita. Tämä johtuu siitä, että asiaa katsotaan sormien läpi, mutta myös siitä, että laki on kirjoitettu aika järkevästi; rikos edellyttää tosiasiallista pahennuksen aiheuttamista, eikä onneksi kovin moni suomalainen sen kummemmin pahennu, jos joku joskus pensaassa kuksisikin. Silti pidän tarpeettomana ja huonona asiana sitä, että julkinen alastomuus tai seksuaalinen toiminta on yhteiskunnassamme yhä rikos.

Jos jonkun seksipuuhat ovat tarkoituksellista häiriköimistä tai ne tapahtuvan aivan väärässä paikassa ja väärään aikaan, on toki perusteltua häätää touhuajat matkoihinsa. Muuttaisin itse kuitenkin lakia ja käytäntöjä siten, että diskreetti erotiikka julkisilla paikoilla olisi lähtökohtaisesti sallittua.

Pidän autossa kuksivia Dread Hotia ja Alemãoa suorastaan sankareina ja vallankumoustaistelijoina. Heidän eroottinen kansalaistottelemattomuutensa uhmaa Brasilian lakia ja katolisia tuntoja vapaamman seksuaalikulttuurin puolesta! Viva!

8.3.2018

Ina sydän porno 3 - Vaikuttavaa kamaa

Porno on merkittävä vaikuttaja monella eri tasolla. Se vaikuttaa ihmisten elämiin katsomisen kautta, oman seksuaalisen ilmaisun kautta ja myös kulttuurivaikutusten muodossa. Porno avartaa ja muuttaa seksuaalikulttuuria, mutta tavoilla, joita ei juurikaan ymmärretä julkisessa keskustelussa, sillä pornon vaikutuksista on ollut tavallista puhua vain sen väitettyjen haittojen kautta. Inan näkökulma tuo esille pornon myönteiset vaikutukset, ja Ina on paljon tarkkasilmäisempi kuin tavanomainen, löysä pornon vahingollisuudesta puhuminen.

Pornon haitoista keskusteleminen on ollut pitkään konservatiivien huolifantasioiden julkista mylläämistä, mutta siihen ovat yllättävän helposti lähteneet mukaan myös konservatiiviset feministit ja radikaalifeministit, joille muiden ihmisten seksuaalisuuden kontrolloiminen on tärkeää. Tosiasiassa mikään tutkimus ei vahvista pornolla olevan mitään yhteiskunnallisen tai kulttuurisen tason haittoja, ellei sitten seksuaalikulttuurin vapautumista nähdä haittana. Tässä jaksossa nähtiin liberaaleja, seksipositiivisia feministejä, jotka näkevät pornon mahdollisuutena parantaa maailmaa ja ihmisten seksielämiä. 


Kun pornoa tarkastelee voimavaranäkökulmasta, huomaa helposti sen kyvyn avata, opettaa ja stimuloida seksuaalisesti. Lisäksi sillä on paljon potentiaalia moninaisuuden ja omaehtoisen seksuaalisuuden airuena. Parhaimmillaan pornon pystyy saavuttamaan jotakin, mihin mikään seksuaalikasvatus ei voi yltää nykyisessä tilassaan: se pystyy välittämään suoran ja koskettavan viestin siitä, miten seksistä ja kehosta voi nauttia ilman häpeää ja pidäkkeitä.

Inan tunteenpurkaus demonstroi väkevästi pornon voimauttavan ja vallankumouksellisen potentiaalin. Kun kulttuurisille normeille ja tabuille annetaan kyytiä, ja seksuaalisuutta toteutetaan positiivisella tavalla ilman ahdistusta tai paineita muiden mielipiteistä, päästään ihmisenä olemisen ja toisten kanssa yhteen liittymisen ytimeen. Oli kyseessä kuinka raju tai outo seksitapa tahansa, tärkeintä on sen osapuolten välinen kontakti ja kohtaaminen.

Porno vaikuttaa

Jaksossa esiintyi useita esimerkkejä siitä, miten porno vaikuttaa yhteiskuntaan myönteisellä tavalla. Suomalaisesta seksuaalikulttuurista tiedetään, että pornon lisääntymien kulki käsi kädessä seksitapojen monipuolistumisen kanssa. Toki vaikutussuhteet olivat kehämäisiä ja ruokkivat toisiaan, mutta on varmaa, että moni seksielämän uusi idea on imetty pornolehtien sivuilta, ja uudet sukupolvet imevät vaikutteita nettipornosta, joka on vielä miljoona kertaa lehtiä monimuotoisempia.

Kun pornomaailman pintaa vähän raaputtaa, on mahdollista huomata, miten erilaisia ja mielenkiintoisia tarinoita ja näkökulmia se sisältää. Burning Angel on tehnyt maineensa juuri valtavirrasta poikkeamisella, ja vaihtoehtokulttuurin esiintuomisella eroottisena. Samaan tapaan vitsikkäästi nimetty Make Love, Not Porn -amatööripornosivusto korostaa omaehtoisuutta ja yksilöllisyyttä. Jokainen on pornonsa ja seksuaalisuutensa subjekti, ja sitä saa ja pitää juhlia!




Math Magazinen, queer-feministisen pornolehden konsepti vaikuttaa samanlaiselta Suomessa julkaistavan Ménage à trois -lehden kanssa. Math Mag tuo esille queer-identiteetit, erilaiset kehot ja seksitavat sekä julistautuu irti tokenismista eli pinnallisesta moninaisuuden esittämisestä markkinoinnin tai jonkin muun ulkokohtaisen syyn vuoksi. Tällaisten pornoprojektien ihanuus on siinä, että hyvin monenlaiset ihmiset voivat nähdä itsensä seksikkäinä ja seksuaalisina lehdissä esiintyvien henkilöiden kautta. Porno, seksikkyys ja haluttavuus ei olekaan pelkästään valtavirran ulkonäköihanteiden ja pinnallisten mainoskuvien vallassa, vaan se suorastaan kukoistaa erilaisten identiteettien ja kehojen kautta.

Normit nurin


Vaikka pornon valtavirta on täynnä vallitsevien kauneusihanteiden mukaisia ihmisiä, ja moni pornon tuottaja perustaa bisneksensä niiden haluttavuuden varaan, on myös valtavirtapornossa juonteita, jotka haastavat tavanomaisia kulttuurisia olettamuksia seksistä ja seksuaalisuudesta. Lexington Steele on yksi valtavirtapornon valtikan kantajista, mutta hänenkin haastattelunsa tarjosi kiinnostavan katsauksen siihen, millaisia huikeita kulttuurisia muutosvirtauksia valtavirtapornon sisään kätkeytyy.

Porno näyttäytyy Lexille ennen kaikkea viihteenä ja elämäntapana, mutta hänen filosofointinsa vartalosta tauluna, jolle spermaa heitetään, kertoo sellaisesta luontevuudesta seksuaalisuuden kanssa, mitä voi vain ihailla. Myös hänen elämäntapansa ja pornotuotantonsa oman kumppaninsa kanssa vihjaa siitä, miten leikkisää ja hauskaa suhtautuminen seksiin voi olla.

Juuri tässä piilee valtavirtapornon massiivinen potentiaali. Häpeämätön ja yhteiskunnallisista normeista piittaamaton oman seksuaalisuuden eläminen - oli se millaista tahansa - on pornon suuri muutosvoima. Ja pelottava muutosvoima, joka ahdistaa syystäkin konservatiiveja, kontrollinhaluisia aktivisteja sekä muita ihmisiä, joille yksilöiden vapaa ja pidäkkeetön nautiskelu edustaa kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti häiritsevää virtausta.

Nimittäin, kun jengi panee innolla, heitä on vaikea johtaa jonkun muun vetämään poliittiseen liikehdintään tai nujertaa yhteiskunnan rattaisiin. Pidäkkeetön nautinto on siksi perhanan vaarallinen asia kaikille sortajille, eikä ole mikään ihme, että lähes kaikki vallankäyttön taipuvaiset poliittiset tai uskonnolliset liikkeet päätyvät vastustamaan pornoa. Ja juuri siksi pornon pitää virrata vapaasti ja yksilöiden pitää saada päättää, miten he seksuaalisuuttaan toteuttavat ja ilmaisevat!