23.1.2010

Lepakkopornoa


... ja muita eläinkunnan ihmeellisyyksiä. Tämän kirjoituksen ihmettelynaiheena on lesboseksualistien ja feministisen pornon yhteydet - ja yhteyksien taustalla oleva seksuaalipolitiikka.

Feminist Porn Awards listaa palkitsemisen arvoisen feministipornoleffan kriteereiksi seuraavat hyveet:
  1. Nainen on ollut mukana tuottamassa, kirjoittamassa, ohjaamassa jne.
  2. Siinä näytetään aitoa naisen nautintoa
  3. Se laajentaa seksuaalisen elokuvaesittämisen rajoja ja haastaa tavallisia valtavirtapornon stereotyyppejä.
Viimeiseksi todetaan, että tietysti leffan "pitää olla kuuma!" Mikä onkin erittäin hyvä kriteeri...

FPA on selkeästi poliittinen hanke, joka ammentaa arvonsa radikaalin lesbofeminismin maailmasta. Hanke on sinänsä kiitettävä, sillä happaman pornonvastaisen agendan sijaan he pyrkivät vaikuttamaan pornon kenttään osallistumalla ja muuttamalla sitä haluamaansa suuntaan. Kriittisiä kysymyksiä herättää kuitenkin taustaideologia, joka henkii läpi esimerkiksi siinä, että palkintokriteereissä on vaatimus naisesta elokuvan tekijänä. Miksi miehet eivät voisi tehdä stereotyyppejä rikkovaa pornoa?

Aidon nautinnon vaatimus on myös kiinnostava. On hieno juttu, jos pornon tekijät nauttivat aidosti, mutta tarvitseeko elokuvaviihteen tekijän onnistua nauttimaan? Eikö riitä, että hän pitää työstään? Mitä jos feministipornoleffan esiintyjää jänniittääkin niin, että hän ei osaa nauttia kohtauksen teosta, mutta on muuten täysin hankkeen takana? Onko aito nautinto aina edes erotettavissa taitavasta näyttelystä?

Tämä nillitys voi vaikuttaa hiuksen halkomiselta, mutta taustalla on tärkeämpikin kysymys, jota ihmettelyni heijastelee. Nimittäin oletus siitä, että naiset eivät kykenisi nauttimaan valtavirtapornossa näytettävistä heteroseksuaalisista akteista - tai että esiintyjän nautinto on aina olennainen kysymys hyvää pornoa tehtäessä. Esimerkiksi sadomasokistisessa pornossa tai roolileikeissä keskitytään monesti aivain muihin tunnetiloihin ja tuntemuksiin kuin nautintoon.

Vaikka pidän FPA:n hanketta sinällään arvostettavana, feministiseen pornoon liitetään turhan usein kirkasotsaisuuden aura. Emäesimerkki on Dirty Diaries -elokuvasta annetut lausunnot, joissa elokuvan tekijä ja rahoittaja hurskastelevat omalla paremmuudellaan:
[Elokuvan ohjaaja] Engbergin mielestä hänen pornoelokuvansa feministisyys tulee siitä, että elokuva näyttää naisen seksuaalisuutta luonnollisella tavalla poisulkien sellaiset perinteisen pornon kaavat, joissa nainen on vain objekti.

-- Ruotsin elokuvainstituutin johtaja Cissi Elwin Frenkel puolusteli hankkeen rahoitusta: "Jokainen elokuvassa esiintyvä on yli 18-vuotias, eikä kukaan ole mukana vastoin tahtoaan. Ja jokainen saa myös tasaveroisen palkkionsa elokuvasta. Kaikki tämä tekee siis Mia Engbergin projektista monella tavoin erilaisen kuin tavallisesta pornosta."
Tällaiset näkemykset ilmaisevat sekä feminististä ylemmyydentuntoa, että suurta tietämättömyyttä pornografian laajuudesta ja moninaisuudesta. On myös aika rohkeaa väittää, että Dirty Diaries kaikkine häröilyineen näyttäisi naisen seksuaalisuutta luonnollisella tavalla, kun tyylilajiksi on valittu usein vaikeaselkoinen ja epämääräinen taidekuvaus. Sanan "luonnollinen" ongelmallisuudesta puhumattakaan...

Cissi Elwin Frenkelin näkemys "tavallisesta pornosta" on vielä jäätävämpi kuin ohjaajan visioinnit. Hänen mukaansa tavallinen porno on siis sellaista, jossa lapset ja nuoret esiintyvät pakolla ilman tasavertaista palkkiota. Joko Frenkelin tietämättömyys on huipputasoa tai sitten hän esittää lausuntonsa pönkittääkseen feminismiään vaikka valheen keinoin.

Valtavirtapornon tuotannossa on itsestäänselvyys, että esiintyjät ovat täysi-ikäisiä. Naisia on tunnetuille studioille tarjolla niin paljon, että kaikki eivät pääse leffoihin. Ja yleisesti tiedetään, että juuri naiset tekevät pornoesiintymisillä hyvin rahaa ilman mitään koulutusta tai työkokemusta. Taitava ja luotettava naisesiintyjä tienaa yleensä miehiä paremmin.

Feministiset pornokriitikot unohtavat usein sen tosiseikan, että lukuisat miehet ja naiset pitävät nimenomaan niistä asetelmista, joita peruspornossa näytetään. Jopa ns. exploitaatiopornolla on runsaasti naiskatsojia. Esimerkiksi Rocco Siffredi on tehnyt pornoelokuvia vierailuistaan faniensa luona eri maissa. Naiset ovat jopa jonottaneet pääsyä hänen puheillensa ja kuvattavaksi.

Vaikka queer-henkiset feministit vastustavat usein tiukkoja rajauksia seksuaalisuuden muotojen alueelle, näyttää siltä, että radikaalin lesbofeminismin perinne on tuonut feministisen pornon alueelle vahvan rajaamisen tendenssin. Nimittäin heteroseksuaalisen seksin ulosrajauksen ja vähättelyn. Foucaultin visiot vastakulttuurista seksuaalista määrittelyvaltaa vastaan ovat menneet hänen ideologisilta oppilailtaan ohi korvien.

Valtavirtapornon stereotyyppien haastaminen ja laajentaminen on hyvä hanke ja parhaimmillaan tuottaa kiinnostavia ja erikoisia eroottisia elokuvia. Joskus jopa yksinkertaiset oivallukset, kuten mehukas suutelun näyttäminen, voivat tehdä vaikutuksen. Jos haastamisesta tulee itsetarkoitus, niin politiikka jyrää erotiikan ylitse ja tulokset ovat usein surkeita niin pornona kuin seksuaalipolitiikkanakin.

4.1.2010

Siniset sukkahousut ja turnipsi perseessä


Otsikon ilmauspari saattaa vaikuttaa ensi vilkaisulla yhteenkuulumattomalta. Totuus on kuitenkin toinen - ja sananlaskun mukaan tarua ihmeellisempi. Kummatkin nimittäin kuuluvat taidepornon jännittävään maailmaan.


Kävin männävuoden puolella katsomassa Dirty Diaries -elokuvan Kino Engelissä ja kokemuksen puhdas kummallisuus ajoi minut myös muun taidepornon äärelle. Keskityn tässä kirjoituksessa lähinnä kyseiseen elokuvaan, mutta sen herättämät ajatukset kuvaavat hyvin koko taidepornon kenttää, jolle leimallisia piirteitä ovat pakonomaisen tuntuinen outouden tavoittelu ja laadun jyrkkä epätasaisuus - mikä tosin lienee ongelmana nykytaiteelle ylipäätään.

Likaiset päiväkirjat liikkuu pornon ja taiteen lisäksi myös ideologisessa maailmassa, sillä se on tituleerattu feministiseksi pornoelokuvaksi. Näiden kolmen asian yhdistelmä tuottaa vakavia ongelmia, sillä jokainen vetää eri suuntaan: pornon tarkoitus on kiihottaa, feminismi tekee politiikkaa ja taiteella ilmaistaan milloin mitäkin.

Teos itse on kokoelma lyhytelokuvia, jotka ovat eri ohjaajien toteuttamia. Kaikkia yhdistää tee-se-itse -toteutustapa, eli suttuinen kuvaaminen kännykkäkameralla. Näin kunnioitetaan aitoa amatööripornon traditiota, jossa mielenkiinto on itse aktissa, ei sen puitteissa tai esitystavassa.

Vaikka lähtökohta on mehukas, niin taiteen ja feminismin sekoittaminen samaan soppaan pornon kanssa vetää pornolta maton alta. Kokoelma sisältää suttuisia väriläiskiä, epämääräisiä erikoislähikuvia peräreijistä, animoitua väkivaltaista miesten esineellistämistä, huojuvaa kuvaa miehistä sukkahousuissa ja kiivin sormeilua. Pornoa? Tuskin.

Joillakin elokuvan kohtauksista on hetkensä. Avauskohtauksen kokovartalotrikooseksi yhdistää tyylikkäästi taiteen ja eroottisuuden. Myöhempi univormu-lesbo-s/m -kohtaus sisältää kunnon panemista ja genderblendausta. Muiden kohtausten ohjaajilta pitäisi kysyä keille he ovat taidehäröilynsä suunnanneet? Keiden he olettavat kiihottuvan kiivin näpläämisestä?

Tässä piilee ns. "feministipornon" suuri dilemma. Jos pelkkä marginaalisuus tai outous tekee pornosta feminististä, niin mikä tahansa fetissikama on yhtä feminististä. Jos taas feministisyys piilee esiintyjien työehdoissa tai palkkauksessa, moni valtavirtaporno on feminististä. Viime kädessä feminististä pornoa onkin sellainen porno, jonka tekijä sanoo kovaan ääneen: "Tämä on nyt sitten feminististä pornoa!"

Taidepornon ongelma on samaa sukua. Pelkkä kullin vilahdus ei tee taidekoululaisten kamerakokeiluista pornoa - ei edes eroottista taidetta. Koska pornon kriteerit olisivat melko helposti täytettävissä, ongelma lienee taiteen puolella. Nykyisellään ilmaisu "taide" on niin ylipaisunut amorfinen reunaton hyytelö, että sen sisälle voi ahtaa lähes mitä tahansa...

Ah, mitä sanataidepornoa tulinkaan luoneeksi äskeisessä lauseessa. Uuh. Mmm.

Koko tämän urputuksen sisällön voisi ehkä kiteyttää seuraavalla tavalla: Jonkin asian sanominen pornoksi ei tee siitä pornoa, eikä jonkin asian sanominen feministiseksi tee siitä poliittisesti merkityksellistä, mikäli sen sisältö ei jo ole sellaista. On aika pöhköä kuvitella, että merkitykset kiinnittyvät asioihin vain sanomalla. Vähän niin kuin kivet muuttuvat kullaksi lasten leikeissä: "Tää olis nyt kuningas ja tällä olis iso kasa kultarahoja!"

Lisää feministisestä pornosta myöhemmin samalla lepakkokanavalla samaan lepakkoaikaan!