When Justice Fails

Over four years ago, I became the target of a false sexual crime allegation by my ex-partner. When I left the relationship that had become toxic due to my ex-partner’s behavior, they retaliated by filing a groundless police report against me. The case was first handled in a district court, which saw things clearly and dismissed the charges. However, the Court of Appeal instead convicted me of a sexual offence.

The Court of Appeal’s decision was based on a shaky understanding of BDSM sex and consent. The decision reeks of a conservative mindset and a weak grasp of matters of sexuality. The central and crucial error of the judges was that they did not understand a consent practice, which is very familiar to the BDSM community: pre-negotiated ongoing consent.

In its ruling, the Court of Appeal required that separate explicit consent should be obtained immediately before each sexual act. A requirement that is unfounded and unsustainable.

The public statement about the case gave a completely misleading impression, which I am trying to correct in this text. Unfortunately, the picture will still stay incomplete, because I cannot reveal personal details about my ex-partner: their identity, mental health or the actual claims they made, even though they would be relevant for understanding the case fully. Still, I try to shed as much light as I can without violating court-imposed confidentiality.

I would be ok with total disclosure, because I know I have not done anything wrong, but the court chose to protect the liar and their own incompetence by issuing a non-disclosure ruling. However, I’d be happy to discuss the case in depth, if someone wants to contact me about it.

The justice system’s practice of keeping all sexuality-related cases secret must be criticised in this case and in general. Such practice is increasingly criticized in research, but the arguments never see the light of day due to the rampant secrecy rulings. Researcher Antti Korpi (2024) considers the evidentiary threshold for sexual crimes too low and calls it a violation of the presumption of innocence. Secrecy means that judicial blunders do not face public scrutiny, because all crucial information is withheld.

This case is naturally personally important to me, but it is also important as a question of sound principles regarding sexual ethics. I have worked a couple of decades as an activist and as an expert promoting a sex-positive and consent-based sexual culture. I think that it is extremely important that a question concerning the acceptability of consent practices within the BDSM community and sexual minorities does not rest on a flimsy Court of Appeal ruling.

My case unfolded as follows. On New Year’s Eve 2021, my ex-partner and I engaged in a BDSM session involving consensual sleep sex. It is a power exchange session in which I have sex with my sleeping partner, who has given me the power to act in the sex session in the way I see fit, but within pre-negotiated limits.

Because I am very careful with consent matters, we had beforehand discussed our BDSM practices in detail, creating a consent framework: a mutual understanding of boundaries and desires that would govern all BDSM sessions between us. We discussed and decided to do a sleep sex session in the evening and carried it out in the same night. There was no need to negotiate details of the session at that moment because both of us knew very well each other’s limits and what kind of sex was desired. As always, there was a possibility to voice any specific wishes and limits during the discussion, but nothing specific did not emerge.

Several months later I ended our relationship, because my ex-partners behavior has become increasingly toxic and unhinged. My ex-partner reacted with aggression, rage and violence. And immediately after that, they made the claim that the anal sex in the sleep sex session had not been consensual.

The claim was blatantly false, of course. In fact, there was pre-negotiated ongoing consent in place to anal sex and many other sexual and BDSM acts. These acts had been an essential part of our everyday sex. We also discussed them explicitly, because we were doing BDSM and roleplay sessions involving CNC and rough sex scenes, which were included in my ex-partners must have list. In BDSM explicit discussions regarding consent are vital to safe and fulfilling sessions.

Due to my ex-partners life situation at the time, I chose to document our pre-agreed consent framework. We used the online service Kinx List, filled the checklists, and printed them. Just by chance my ex -partner also signed their list as a joke. All of the various sexual acts done in the sleep sex session were included in the Kinx List under general consent. All of the acts were agreed upon in the same way, including anal sex, which was common between us. No hard or soft limits were breached, which was not even claimed by them. It is important to note that it is not acceptable to withdraw consent months after the fact.

The Court of Appeal argued that it was a sexual offence, because I had not asked for permission for each sexual act separately immediately before the session. A carefully created, implemented and documented ongoing consent was not enough for the Court of Appeal, even though all the sex that occurred was within the pre-agreed limits.

By that point, our relationship had already lasted about one and a half years, so all sex acts included in the sleep sex session were common and known to us, and well desired by my ex-partner. BDSM sex had been a central part of our relationship from the very beginning. At our first meeting, we discussed fantasies involving power play and even rougher sexual desires like violent rape fantasies and such. During our relationship, we had had multiple sessions that were similar to the New Year’s Eve session.

Our pre-negotiated consent framework formed the basis for all BDSM sex. In case of any new or unusual practices, I always negotiated separately, but when we went for familiar sessions, we didn’t need to ask for consent again and again, but instead relied on known and documented limits and desires. This is called opt-out consent practice, and my ex-partner even admitted that this was the case. I had no reason to believe that this one time should have been treated differently, nor did my ex-partner set any special boundaries for that session when we discussed it beforehand.

On New Year’s Eve, the sleep sex session was consensual in two ways:

1. Sleep sex is a power-transfer session in which the submissive partner consciously gives the dominant partner the authority to act as they see fit in the session within pre-negotiated limits. By desiring to do sleep sex with me, my ex-partner knew and accepted that I would make the decisions alone during the session regarding what sexual acts to perform. Merely this fact, their informed acceptance, made everything done during sleep sex consensual. Power transfer explicitly includes acceptance that agency is temporarily handed over, within mutually pre-agreed boundaries.
   
   
2. We had negotiated and documented our boundaries and desires for BDSM sessions in advance, thus making them well known to both. The Kinx-List document was also printed and our names were written there by hand. During the sleep sex session, I stayed completely within the agreed boundaries and only did what my partner had explicitly desired.

Thus, in this BDSM session, like in all other sexual situations between us, I acted according to our ongoing agreement and in line with my ex-partner’s boundaries and wishes. I cannot understand, nor accept, how the Court of Appeal could interpret my actions as a sexual offence. And nor should any kinky person, who does CNC, role-play or any other sessions, that require pre-negotiation.

From the perspectives of sexual ethics and philosophy of law, a pre-agreed consent framework, a mutual ongoing understanding of boundaries and desires, is legitimate consent to sex, unless it is explicitly withdrawn or limited. Such a consent framework actually exists, in all relationships, at least implicitly, through a practice established over time. In most relationships, kissing, hugging, erotic touching, changing sex positions or engaging in familiar sexual practices are accepted based on implicit mutual understanding without needing to ask consent every single time.

In relationships that include BDSM sex, consent frameworks are often explicit and detailed. It’s common to negotiate boundaries and desires beforehand, and to talk through different possible session scenarios. Many even write down the consent framework, either informally or using ready-made checklists (like we did). Different ways of documenting the consent framework may vary, but most of them include personal limits and boundaries, desired sexual acts, and potential interests for future exploration.

The Court of Appeal’s requirement that consent must always be requested explicitly just before every sexual act would, when broadly applied, mean that many previously acceptable BDSM sessions would suddenly become rape or assault. And not only BDSM sessions, but thousands of regular sexual situations as well. For example, a sudden hug, an erotic kiss, waking one’s partner up with sexual touching, or initiating any sexual activity spontaneously would now count as sexual crimes according to the Court of Appeal, unless there were an explicit consent request each time, even if there was a prior mutual agreement ongoing in the relationship.

Such a strict and rigid stance on consent is unsustainable. It undermines individuals’ sexual autonomy in a way that turns back on itself. The purpose of legislation and jurisprudence is to protect sexual autonomy, not needlessly and arbitrarily restrict it. The Court of Appeal’s stance removes the right of the individual to use their sexual autonomy freely, to negotiate and agree on their sexual practices in a way all parties choose themselves. An individual should always be able to exercise their sexual freedom to act as they wish within ethical limits, provided that they have not been subjected to coercion or manipulation. Limiting this freedom, especially in cases involving marginalised sexualities, is discrimination.

In an earlier blog post I explained in detail how I negotiated consent and ensured my ex-partner’s wellbeing even during intense BDSM sessions. I have always sought to act clearly, transparently and kindly in sexual situations, and did so in this relationship as well. I even documented our consent framework in writing, because I thought that was necessary given my ex-partner’s condition at the time. And it is only fair to remind that the responsibility to do so was not solely mine, but it is always shared equally in all relationships.

I’m unfortunately not allowed to share all the details about my ex-partners condition and behaviour, and their shadow dancing with the truth, because the court has declared such matters confidential. What I can say, though, is that during the process they were caught distorting the truth multiple times; their story changed a lot during the process and it did contain essential false claims and contradictions. The Court of Appeal gave this no weight even though in cases like this it is crucial to assess the plausibility and coherence of testimonies.

This was a mistake of which I will hold them accountable. My sense of justice cannot accept that a lie can win, or that a court of justice can work so carelessly and incompetently. I remain, perhaps naively, convinced that the injustice must be corrected, and that the legal protection of thousands of BDSM practitioners must not collapse just because authorities are clueless about the complexities of sexuality and consent.

Kun oikeus pettää

Jouduin entisen kumppanini valheellisen seksuaalirikosväitteen kohteeksi vähän yli neljä vuotta sitten. Kun lähdin vaikeaksi muuttuneesta ihmissuhteesta hänen myrkyllisen käytöksensä vuoksi, hän kosti lähtöni tekemällä minusta perättömän rikosilmoituksen. Asiaa käsiteltiin ensin käräjäoikeudessa, joka näki asian oikean laidan ja hylkäsi syytteen. Hovioikeus sen sijaan antoi minulle tuomion seksuaalirikoksesta. 

Hovioikeuden ratkaisu perustuu hataralle ymmärrykselle BDSM-seksistä. Siitä paistaa läpi ylimalkaisuus ja heikko osaaminen seksuaalisuuden kysymyksissä. Keskeisin, ja ratkaisevin, hovioikeuden virhe oli se, että tuomarit eivät ymmärtäneet, mitä tarkoittaa BDSM-yhteisölle hyvin tuttu suostumuskäytäntö: ennalta sovittu suostumus. Hovioikeus edellytti ratkaisussaan, että jokaiseen seksiaktiin olisi pitänyt hankkia erikseen suostumus välittömästi ennen seksitilannetta, mikä on perusteeton ja kestämätön vaatimus.

Julkinen tiedote antoi asiasta täysin harhaanjohtavan kuvan, jota pyrin parhaani mukaan paikkaamaan tässä tekstissä. Kuvaan jää valitettavasti yhä aukkoja, sillä en saa paljastaa tässä entisen kumppanini henkilöön, terveydentilaan ja väitteisiin liittyviä asioita, vaikka ne olisivat olennaisia tapauksen ymmärtämisen kannalta. Pyrin kuitenkin valottamaan asiaa parhaani mukaan rikkomatta salassapitomääräyksiä. 

Haluan myös kritisoida oikeuslaitoksen käytäntöä pitää kaikki seksuaalisuuteen liittyvät tapaukset salattuina. Niihin kohdistuu tutkimuksissa koko ajan enemmän kritiikkiä, joka ei pääse päivänvaloon salaamisen vuoksi. Esim. tutkija Antti Korpi (2024) pitää seksuaalirikosten näyttökynnystä turhan matalana ja syyttömyysolettamaa rikkovana. Salaaminen johtaa myös siihen, että tuomioistuinten tunarointi ei joudu julkisen arvostelun kohteeksi. 

Asia on luonnollisesti minulle henkilökohtaisesti tärkeä, mutta se on tärkeä myös seksuaalieettisenä periaatekysymyksenä. Olen tehnyt pari vuosikymmentä työtä aktivistina seksipositiivisen ja suostumusperustaisen seksuaalikulttuurin rakentamiseksi, ja pidän erittäin tärkeänä sitä, että BDSM-yhteisöä ja seksuaalivähemmistöjä kriittisesti koskeva kysymys suostumuskäytäntöjen hyväksyttävyydestä ei jäisi hovioikeuden hataran ratkaisun varaan.  

Ryhdyin uutenavuotena 2021 entisen kumppanini kanssa BDSM-sessioon, jossa tehtiin uniseksiä. Uniseksi on BDSM-termein vallansiirtosessio, jossa ryhdyn seksiin nukkuvan kumppanini kanssa siten, että hän on antanut minulle vallan toimia seksitilanteessa haluamallani tavalla ennalta sovituissa rajoissa.  

Koska olen hyvin huolellinen suostumusasioissa, olimme keskustelleet BDSM-sessioiden käytännöistä yksityiskohtaisesti etukäteen ja muodostaneet suostumuskehyksen eli yhteisymmärryksen rajoista ja toiveista, joiden mukaisesti BDSM-sessioissa toimitaan. Sovimme uniseksistä samana iltana ennen sen toteuttamista. Yksityiskohdista ei ollut tarpeen sopia, koska kumpikin meistä tiesi hyvin, missä toistemme rajat menivät ja millainen seksi oli toivottua. 

Entinen kumppanini alkoi väittää vasta kuukausia myöhemmin, eron jälkeen, että uniseksisessiossa toteutettuun anaaliseksiin ei ollutkaan suostumusta. Tosiasiassa anaaliseksiin ja moniin muihin asioihin oli jatkuva suostumus, koska niistä oli sovittu ennalta suostumuskehyksellä, joka oli myös dokumentoitu Kinx List -verkkopalvelun avulla. Uniseksitilanteessa oli monenlaista seksiä, joista kaikista oli sovittu samalla tavalla. Ei ole hyväksyttävää vetää suostumusta pois vasta kuukausien päästä tapahtuneesta, ja väittää tapahtunutta rikokseksi.

Hovioikeuden mielestä kyseessä oli seksuaalirikos, koska en ollut pyytänyt erikseen lupaa kaikkiin toteutettuihin seksiakteihin välittömästi ennen seksitilannetta. Huolellisesti toteutettu ja dokumentoitu ennalta sopiminen ei siis riittänyt hovioikeudelle, vaikka kaikki tilanteessa tehty seksi oli ennalta sovitun suostumuskehyksen mukaista. Suhde oli kestänyt tapahtumahetkeen mennessä jo noin puolitoista vuotta, joten mistään uudesta ja yllättävästä tilanteesta ei ollut kyse.

BDSM-seksi oli keskeisessä roolissa suhteessamme aivan sen alusta asti. Ensimmäisellä tapaamisellamme kerroimme toisillemme ajatuksistamme, joihin liittyi valtaleikkejä ja rajujakin seksifantasioita. Toteutimme suhteen aikana useita BDSM-sessioita, jotka olivat samanlaisia uudenvuodenyön tapahtumien kanssa.

Ennalta sopimamme suostumuskehys toimi perustana kaikelle BDSM-seksille. Erikoisista tai uusista asioista neuvoteltiin aina erikseen, mutta tuttujen asioiden kohdalla suostumusta ei tarvinnut kysyä aina uudelleen ja uudelleen. Minulla ei ollut mitään syytä ajatella, että juuri tässä yhdessä sessiossa olisi pitänyt toimia toisin, eikä kumppaninikaan asettanut mitään erityisiä rajoja juuri tälle sessiolle, kun keskustelimme siitä ennen sen toteuttamista.

Uutenavuotena toteuttamamme uniseksisessio oli suostumuksellinen kahdella eri tavalla: 

1. Uniseksi on vallansiirtosessio, jossa alistuva osapuoli antaa tietoisesti toiselle luvan toimia haluamallaan tavalla suostumuskehyksen rajoissa. Ryhtyessään siihen kumppanini hyväksyi, että minä teen seksiä koskevat päätökset session aikana yksin. Jo pelkästään tämän nojalla kaikki uniseksin aikana tekemäni oli suostumuksellista. Vallansiirtoon kuuluu eksplisiittisesti hyväksyntä sille, että valta annetaan hetkellisesti pois itseltä ennalta sovituissa rajoissa. Uniseksi oli meille hyvin tuttua, joten jos kumppanini olisi halunnut juuri tällä kerralla muuttaa aiemmin sovittua jollakin tavalla, hänellä olisi ollut velvollisuus kertoa siitä minulle, mutta hän ei tehnyt niin.  
2. Olimme sopineet BDSM-sessioiden rajoista ja toiveista ennalta suostumuskehyksellä, joka oli dokumentoitu. Pysyin seksitilanteessa sovituissa rajoissa ja tein vain sellaisia asioita, joita kumppanini toivoi BDSM-sessioissa tapahtuvan. 

Toimin siis tässä BDSM-sessiossa, kuten kaikissa muissakin seksitilanteissa, täysin sovitulla tavalla ja kumppanini rajojen ja toiveiden mukaisesti. En kykene ymmärtämään, miten hovioikeus saattoi tulkita toimintani seksuaalirikokseksi. 

Seksuaalietiikan ja oikeusfilosofian näkökulmista ennalta sovittu suostumuskehys, eli yhteisymmärrys rajoista ja toiveista, on pätevä suostumus seksiin, ellei sitä erikseen pureta tai rajoiteta. Tällainen suostumuskehys on tosiasiassa olemassa kaikissa ihmissuhteissa koskettamisen ja seksin kohdalla ainakin konkludenttisesti eli toiminnassa muodostuneeseen jatkuvaan käytäntöön perustuen. Esimerkiksi suutelu, halaaminen, eroottinen koskettelu, seksiasennon vaihtaminen tai tuttujen seksitapojen käyttäminen on monissa ihmissuhteissa ennalta hyväksyttyä ilman, että joka hetkessä tarvitsee erikseen kysyä suostumusta.

BDSM-seksiä sisältävissä suhteissa suostumuskehys on usein eksplisiittinen ja yksityiskohtainen. Tavallisesti siitä sovitaan puhumalla suoraan rajoista ja toiveista sekä käymällä läpi erilaisia seksi- ja sessiotilanteita etukäteen. Monet myös kirjaavat suostumuskehyksen ylös joko vapaamuotoisesti tai käyttämällä valmiita listoja. 

Hovioikeuden vaatimus siitä, että suostumusta pitäisi kysyä yksityiskohtaisesti aina välittömästi ennen seksitilannetta, tarkoittaa laajemmin sovellettuna sitä, että BDSM-yhteisössä ja muuallakin tavanomainen käytäntö neuvotella suostumus ennalta ei olisikaan oikeudellisesti hyväksyttävä. Tällainen näkemys vie kohti vaarallista johtopäätöstä: lukuisat aiemmin hyväksyttävinä pidetyt BDSM-sessiot muuttuisivatkin yhtäkkiä raiskauksiksi ja pahoinpitelyiksi.

Myös tuhannet muut tavalliset seksitilanteet muuttuisivat raiskauksiksi. Yllättävä eroottinen halaus, herättäminen suuseksillä tai spontaani seksitilanteen aloittaminen olisivatkin nyt hovioikeuden mukaan seksuaalirikoksia, jos joka kerta ei ole kysytty erikseen lupaa, vaikka niistä olisi kumppanien kesken muodostettu yhteisymmärrys ihmissuhteen aikana.

Tällainen käsitys suostumuksesta on kestämätön. Se puuttuu yksilön seksuaaliseen autonomiaan tavalla, joka kääntyy itseään vastaan. Lainsäädännön ja lainkäytön tarkoitus on suojella seksuaalista autonomiaa, eikä rajoittaa sitä tarpeettomasti. Hovioikeuden tekemä linjaus ottaa yksilöltä pois oikeuden sopia omasta seksuaalisesta toiminnastaan hänen itse valitsemallaan tavalla. Yksilöllä pitää olla autonomiansa puitteissa tällainen vapaus, kunhan hän ei ole joutunut painostuksen tai manipulaation kohteeksi suostumuksesta sopiessaan.

Aiemmassa blogitekstissäni avasin tarkemmin niitä käytäntöjä, joilla sovin suostumuksesta ja huolehdin kumppanini hyvinvoinnista rajuissakin BDSM-sessioissa. Pyrin aina toimimaan selkeästi, läpinäkyvästi ja hyväntahtoisesti, ja tein niin tässäkin ihmissuhteessa. Ryhdyin jopa suostumuskehyksen kirjalliseen dokumentoimiseen, koska pidin sitä tarpeellisena kumppanini sen hetkisen tilanteen vuoksi.

En valitettavasti voi kertoa, mistä syistä entinen kumppanini päätyi perättömän rikosilmoituksen tekemiseen, koska oikeus on julistanut hänen henkilöönsä, terveydentilaansa ja väitteihinsä liittyvät yksityiskohdat salaisiksi. Sen voin kuitenkin kertoa, että hän jäi prosessin aikana kiinni useista ristiriitaisuuksista ja kertomuksen muuttumisesta jälkikäteen. Hovioikeus ei antanut sille painoarvoa, vaikka seksuaalirikostapauksissa tyypillisesti arvioidaan kertomusten uskottavuutta ja koherenssia. 

Minun oikeudentajuuni ei mahdu se, että valheella voi voittaa, tai että tuomioistuin tekee työnsä huolimattomasti. Pidän edelleen kiinni siitä - varmaankin naiivisti - että vääryys pitää oikaista, ja että tuhansien BDSM-harrastajien oikeusturva ei saa romuttua siksi, että viranomaiset ovat kujalla seksuaalisuudesta ja suostumuksesta. 

Syyllinen kunnes toisin todistetaan?

Entinen kumppanini onnistui melkein tuhoamaan elämäni ja urani tekaistulla rikosilmoituksella raiskauksesta. Hänen tekonsa oli kosto siitä, että lähdin myrkylliseksi muuttuneesta ihmissuhteesta. Hänen tarinansa ei kuitenkaan pysynyt koossa oikeudenkäynnissä ja syyte raiskauksesta hylättiin sisäisten ristiriitaisuuksien vuoksi 9.10.2023. Seuraavaksi käsittelyyn tulee väärä ilmianto ja vahingonkorvausvaatimukset.

Olen surullinen ja pettynyt sitä, että pari vuotta kestänyt suhde päättyi näin. Olen aina pyrkinyt siihen, että erotaan yhteisymmärryksessä ja että suhteen jälkeen pidetään yllä hyviä välejä. Toimin niin tälläkin kertaa. Valitettavasti entinen kumppanini valitsi toisen tien.

Perättömän väitteen aiheuttamaa piinaa kesti kaksi ja puoli vuotta. Kun iltapäivälehdet julkaisivat nimeni tapauksen yhteydessä talvella 2023, alkoivat jatkuvat hyökkäykset minua ja työnantajaani vastaan. Lehdet olivat saaneet nimettömän vinkin asiasta, ja päättivät poikkeuksellisesti julkaista minun nimeni, vaikka sellaista ei yleensä tehdä, kun prosessi on kesken. Nimettömät kirjeet ja uhkailut jatkuivat minua ja työnantajaani vastaan tehdyissä hyökkäyksissä ja asian levittelyssä sivullisille aina ulkomaita myöten.

Sometuomioistuimet ja perättömät syytökset vahingoittavat kaikkia

Lehtien tekemällä päätöksellä syyttömyysolettama lensi ulos ikkunasta ja some-tuomioistuin oli valmiina jakamaan asiasta erehtymättömiä ratkaisujaan. Nykyisessä some-ilmapiirissä asiat menevät niin, että pelkkä syytös katsotaan merkiksi syyllisyydestä ja sen jälkeen mikä tahansa huutelu ja loanheitto on monien mielestä sallittua.

Lehtijuttujen jälkeen myös vanhat vastustajat aktivoituvat julistamaan tuomioitaan. Esiin tupsahteli henkilöitä, joiden kanssa olen joskus ollut eri mieltä nettikeskustelussa tai joutunut vetämään heidän käytökselleen rajan. Monet näkivät tässä tilaisuuden kostaa minulle kokemansa erimielisyyden tai torjunnan.

Nykyisessä metoo-maailmassa, jossa “naisten kertomuksia pitää aina uskoa”, on vain vähän liikkumatilaa puolustautua valheita vastaan. Monet yleensä fiksutkin somekeskustelijat toistelevat väitettä, että “ei kai nyt kukaan keksisi syytöstä seksuaalirikoksesta”. Metoo on minusta edelleen seksuaalikulttuurillemme tarpeellinen liike, josta on ollut paljon hyötyä, mutta se ei voi olla sinisilmäinen ja sokea.

Seksuaalirikokset ovat edelleen suuri ongelma, ja niitä on vaikea tutkia. Suurin osa rikoksista jää ilmoittamatta, koska kynnys siihen on suuri. Perättömät syytökset eivät helpota yhtään tämän ongelman ratkaisua. Vaikka niitä onkin vähän oikeisiin tapauksiin verrattuna, niitä on silti olemassa.

Perättömien syytösten syitä on tutkimuksissa nostettu esiin useita: kommunikaatiovirheet, uskottomuuden peittely, sosiaalinen paine, huomiohakuisuus, morkkis omasta toiminnasta, kiristäminen, kosto, hyötymistarkoitus, ase riidassa tai kiistassa, henkilön raivaaminen pois tieltä, päihteiden käyttö, sekavuus, traumojen triggeröityminen ja tietyt mielenterveysongelmat, jotka altistavat vihaisuudelle tai vainoharhaisuudelle. Myös minun tapaukseeni sopii näistä pari.

Jos joku yhä on sitä mieltä, että “kukaan ei valehtelisi seksuaalirikoksesta”, niin kannattaa minun tapaukseni lisäksi perehtyä vaikka seuraaviin:

• Mies tuomittiin raiskauksesta, nainen tunnusti 7 vuoden päästä
• Nainen yritti kiristää miestä perättömällä raiskausväitteellä
• Humalassa syntynyt riita johti perättömään raiskausväitteeseen
• Poliisi toteaa, että noin joka kymmenes raiskauksesta tehty ilmoitus on perätön (2019)

Onnekseni en ollut vastaamassa perättömään syytökseen yksin. Minun ja entisen kumppanini yhteinen ystävä Tiina Vilponen seurasi suhdettamme sivusta lähietäisyydeltä. Hän oli entisen kumppanini uskottu elämän haasteissa. Tiina oli todistajana oikeudessa ja pystyi kertomaan siitä, miten tapahtumat tosiasiassa etenivät.

Perättömät väitteet seksuaalirikoksista vahingoittavat suuresti kohteitaan. Leima voi seurata vielä pitkään, vaikka syyte olisi hylätty tai tuomio kumottu. Lisäksi epäilys voi jäädä leijumaan monien mieliin syytteiden hylkäämisestä riippumatta ja pahantahtoiset ihmiset käyttävät tilaisuutta hyväkseen loanheittoon, mustamaalaamiseen tai hyötymiseen.

Kohteidensa lisäksi perättömät väitteet vahingoittavat myös todellisten seksuaalirikosten uhreja sekä vaikeuttavat auttamistyötä ja viranomaisprosesseja. Seksuaalirikosten vastainen työ on muutenkin hankalaa ja monimutkaista, eivätkä useimmat todellisten rikosten uhrit saa tarvitsemaansa apua tai oikeutta.

Jokainen perätön väite aiheuttaa vahinkoa ja vie paljon niitä resursseja, joita tarvittaisiin todellisten rikosten selvittämiseen. Olen itse tehnyt paljon työtä seksuaalioikeuksien puolesta, seksuaalirikosten ennaltaehkäisemiseksi, uhrien tukemiseksi ja suostumuskulttuurin edistämiseksi. Minuun kohdistuneen väärän syytöksen takia kaikki tämä työ on ollut jäissä, ja se tulee olemaan jatkossa taas vaikeampaa kuin aiemmin.


Salakuvausväite

Väite salakuvaamisesta meni oikeudessa läpi, vaikka se oli osa samaa väärää ilmiantoa kuin hylätty raiskaussyytös. Kuvaamistilanteessa oli kyse parin kuvan ottamisesta nukkuvasta kumppanistani. Kuvat eivät liittyneet seksitilanteeseen, eikä niissä näkynyt kasvoja, rintoja tai sukuelimiä. Halusin ottaa silloin minulle rakkaasta ihmisestä kauniin kuvan, kun hän nukkui.

Aika monella ihmisellä on puhelimessaan tai kotialbumissaan kuvia läheisistä ihmisistä nukkumassa tai muussa tilanteessa, jossa he eivät ole huomanneet kuvan ottamista. Tästä tapauksesta teki rikoksen vain se, että entinen kumppanini päätti syyttää minua siitä eron jälkeen.

Valokuvaamisen osalta pitää olla hyvin tarkkana, sillä salakuvaamista koskeva laki on erittäin lavea (RL24:6). Sen mukaan mikä tahansa kuvaamistilanne yksityisissä tiloissa on salakuvaamista, jos siihen ei ole eksplisiittistä lupaa. Kuvaamisen kohde voi milloin vain väittää, että lupaa ei ollut, eikä hän tarvitse väitteensä tueksi mitenkään erityistä näyttöä.

Esimerkiksi kuvan räpsäiseminen perheillallisella ilman ennakkovaroitusta on lain näkökulmasta salakuvaamista. Kuvaamisen kohteiden ei tarvitse olla tunnistettavissa eikä kuvassa tarvitse olla mitään sensitiivistä sisältöä. Myöskään kuvaajan tarkoitus tai hyvä tahto ei merkitse tämän lain kohdalla mitään.

Kysyin asianajajaltani, miten tällaista vastaan sitten voisi suojautua yksityiselämässään, niin hänen vastauksensa oli, että “älä kuvaa mitään”. Arkisten kuvaamistilanteiden osalta kuvaajan oikeusturva jää olemattomaksi, jos asiasta tuleekin riitaa.


Suostumusasioita

Olen seksuaalietiikan ammattilainen ja tehnyt aiheesta väitöskirjan. Keskeisimpiä osaamisalueitani etiikassa on suostumus ja sen arviointi, ja olen pitänyt siitä lukuisia luentoja ja työpajoja mm. seksologeille, terapeuteille, opiskelijoille ja muille ihmisille seksipositiivisissa tapahtumissa. Olen myös seksuaalietiikassa kansainvälisen tason kouluttaja ja konsultti.

Omassa elämässäni kinkynä suhtaudun suostumukseen hyvin vakavasti. Olen noudattanut ihmissuhteissani seuraavia toimintatapoja innokkaan suostumuksen (enthusiastic consent) mahdollistamiseksi ja neuvottelemiseksi:

• Yhteisistä toiveista ja rajoista keskustellaan avoimesti suhteen alusta asti
• Seksistä ja sessioista jutellaan yhdessä etukäteen, tarkoituksena muodostaa tekemiseen innokas suostumus ja fiilistellä yhdessä tulevia juttuja
• Seksi- ja sessiotilanteissa pidetään keskusteluyhteys auki ja huolehditaan kumppanin tai kumppanien hyvinvoinnista
• Seksi- ja sessiotilanteissa on aina voimassa useita erilaisia turvasignaaleja kuten turvasanoja ja -merkkejä (esim. liikennevalot ja taputus)
• Seksin ja sessioiden jälkeen jätetään aikaa palautumiselle, jälkihoidolle, juttelulle ja tarvittaessa myös palautekeskustelulle tai sessiopalautteelle
• Kumppanin tai kumppanien huolet, kritiikki, korjausehdotukset ja toiveet otetaan vastaan vakavasti ja hyväntahtoisesti
• BDSM-kontekstissa sessioiden sisällöistä tai jatkuvan suostumuksen kehyksestä neuvotellaan tarvittaessa tai toivottaessa myös kirjallisesti viestein ja keskusteluapuvälinein (kuten Kinx-list)
• Vaativammista BDSM-sessioista neuvotellaan aina etukäteen käyden läpi riskikartoitus ja varmistetaan kumppanin tai kumppanien toiveet ja rajat.

Nukkuvan kumppanini valokuvaaminen perustui myös ihmissuhteen suostumuskehykseen, jossa asiasta oli keskusteltu etukäteen. Oikeudenkäynnissä ongelmaksi muodostui se, että viranomaiset eivät ymmärtäneet erilaisia suostumuskäytäntöjä, vaan tarkastelevat asiaa palikkametodilla: oliko lupa kysytty ja annettu juuri sillä hetkellä. Jatkuvan suostumuksen sopiminen, etukäteen neuvottelu tai suostumuskehys eivät olleet heille tuttuja käsitteitä.

Kinkyjen rutiininomaisesti käyttämät suostumuskäytännöt voivatkin osoittautua juridisessa tarkastelussa vaikeiksi, jos joku BDSM-session osapuolista haluaa myöhemmin väittää, että suostumusta ei ollutkaan. Pelkkä olettamus kaikkien osapuolten hyvästä tahdosta ja yhteisymmärryksestä ei pelasta syytöksiltä, jos joku myöhemmin kiistää suostumuksensa esimerkiksi pettymyksen, katumuksen, oman pahan olon tai vanhojen traumojen aktivoitumisen vuoksi.


Yritys tuhota elämäni

Perätön väite seksuaalirikoksesta on monikärkiohjus, joka kykenee tekemään hirvittävää tuhoa. Syytös raiskauksesta osui minulle tärkeimpiin asioihin: työhöni seksuaalioikeuksien puolesta, seksipositiiviseen aktivismiini sekä henkilökohtaiseen elämääni kinkynä. Syytös onnistui melkein tuhoamaan koko elämäni: kävin syytöksen takia useamman kerran pohjalla, eikä itsemurha ollut kaukana.

Jo pelkästään syytöksen painaminen lehteen nimettömällä vihjeellä aiheutti kymmenien tuhansien eurojen suuruisia menetyksiä minulle ja työnantajalleni, eikä maineelleni ja uralleni aiheutunutta vahinkoa voi edes täysin mitata tai ennakoida. Joidenkin mieliin epäilykset jäävät kaivelemaan määräämättömäksi ajaksi, vaikka syyte hylättiin.

 
Nyt on kuitenkin aika jatkaa eteenpäin ja rakentaa uudelleen sitä, mitä perättömällä syytöksellä jo onnistuttiin tuhoamaan. En tule lopettamaan työtäni seksuaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. En aio lopettaa työtäni seksologina. En lopeta työtäni seksuaalirikosten ennaltaehkäisemiseksi ja uhrien auttamiseksi. En aio lopettaa suostumuskulttuurin edistämistä. En lopeta elämääni seksipositiivisena queerina ja kinkynä.

Ja niille, jotka yrittävät minua yhä nujertaa, sanon not today - ei tule onnistumaan!


Lisäys 17.10.2023: Lisätty tuoreempi juttu poliisin kohtaamista perättömistä raiskausilmoituksista linkkilistaan.