Ina sydän porno 4 - sensuelli Brasilia

Huh huh! Inan ohjelma on saavuttanut nyt sellaiset kierrokset, että pohdin, voiko enää kovempaa mennä. Seikkailu São Paulossa nousi huikeisiin ulottuvuuksiin ja jokainen vierailu nokitti edellistä vielä vähän. 

Jaksossa havainnoitiin brasilialaisen seksuaalikulttuurin omaleimaista luonnetta, joka on uniikki, sensuelli ja kiinnostavan jännitteinen. Asetelmassa on paljon samaa kuin Japanissa, sillä samanaikaisesti yhteiskuntaa puristavat katolisen kirkon, machokulttuurin ja konservatiivisuuden kahleet, mutta pinnan alla kuplii monimuotoinen ja riehakas seksuaalinen alakulttuuri. Japanin hienovaraisuuden sijaan brasilialainen seksi on rehevää kuten jaksossa esitelty muodokas vartaloihanne!

Brasilia on Japanin ja Keski-Euroopan maiden lisäksi yksi fetisistisen pornon suurvalta. Näitä maita yhdistänee jokin kontrollin ja vapauden erityislaatuinen, jännitteinen intersektio, mikä nostattaa fetissit ja valtaleikit omalle tasolleen. Tasa-arvoisissa ja vapaamielisissä Pohjoismaissa ei tunnu esiintyvän samanlaista intoa fetissien ympärillä, vaikka elintilaa niille löytyisi monella tavalla konservatiivisempia kulttuureja enemmän.

Ohjelmalla on mahtava ajoitus, sillä menen juttelemaan fetisseistä Perttu Häkkisen kanssa Yle Puheelle ensi tiistaina (20.3. klo 13:00). Ohjelmassa tulossa sekä asiantuntijanäkökulmaa, että henkilökohtaisia kokemuksia. Olkaahan kuulolla!

Olen ollut tästä jaksosta todella innoissani ja oudosti ylpeä (eihän minulla ole mitään tekemistä sen erinomaisuuden suhteen), koska se menee sellaiseen syvyyteen seksuaalikulttureissa, jossa itse viihdyn oikein hyvin. Minusta on ihanaa, että tästä maailmasta löytyy muitakin, jotka fiilistelevät hyvällä pössiksellä erilaisissa eroottisissa tilanteissa. Ja pottia kasvattaa huikeasti se, että Ina tarjoaa muillekin kurkistusikkunan näihin tilanteisiin tavalla, jota esim. meikän blogi ei mitenkään voi saavuttaa.

Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki tässä jaksossa webcam-pornoa tekevä pari, joiden suurena ilona oli seksin harrastaminen autossa enemmän tai vähemmän julkisilla paikoilla. Haastattelu saavutti myös upeat mittasuhteet gonzo-journalismissa, sillä Ina istui etupenkillä, kun pari kuvasi pornopätkän takapenkillä. Ina pääsi samalla mukaan pornofilmiin, ja vaikka hän ei suoraan toimintaan osallistunutkaan, on hänen roolinsa sivustakatsojana ja -kuulijana varsin mehukkaan kinky.

Autoseksi ja muutenkin julkisen paikan ihana kuumotus on aihe, joka kirvoitti minussa halun kirjoittaa astetta poliittisempaa tekstiä. Kristillis-konservatiivisiin seksuaalinormeihin nojaavan kulttuurimme yksi salakavalan ubiikki piirre on se, että avointa seksuaalisuutta pidetään yhä jollakin tavalla outona, paheksuttavana tai haitallisena. Moinen käsitys ei ole lainkaan yhtä yleinen sellaisissa kulttuureissa, joissa ei ole protestantismin painostavaa perinnettä.

Vaikka Suomessa periaatteessa osataan arvostaa luontevaa alastomuutta, ovat nudistirantamme vain pari syrjäistä kivikkoa ja julkierotiikkaan suhtaudutaan edelleen kuin kyse olisi jostakin myrkyllisestä substanssista. Vaikka kansasta harva uskoon kirkon jorinoihin, viesti on mennyt vuosisatojen takomisessa sikäli perille, että ajatus seksin ja alastomuuden vapauttamisesta ulkoympäristöissä on yhä kaukainen haave. Suomalaiset kylpylätkin ovat ihmeellisiä sukupuoliapartheidin ja kontrollin keskuksia. Kunnon vapaan ruumiinkulttuurin kylpylät ja rannat löytyvät vasta Berliinistä.

Eroottinen puuhastelu tai jopa seksi julkisella paikalla on niin kuumaa osin siksi, että se on kiellettyä, mutta toinen puoli asiaa on kiihottuminen nähdyksi tulemisesta tai sen mahdollisuudesta. Toisen ihmisen katse on julkisilla paikoilla läsnä ideana, vaikka kukaan ei varsinaisesti katsoisikaan. Nähdyksi tuleminen tai sen riski voi olla fetisististä, mutta useimmille ihmisille se on niin olennainen osa seksuaalista palettia, että sen pitäminen tuomittavana on oikeastaan aika huvittavaa ja lapsellista ajattelua.

Vaikka julkinen sekstailu on kiellettyä myös Suomessa, harva saa siitä tosiasiassa tuomioita. Tämä johtuu siitä, että asiaa katsotaan sormien läpi, mutta myös siitä, että laki on kirjoitettu aika järkevästi; rikos edellyttää tosiasiallista pahennuksen aiheuttamista, eikä onneksi kovin moni suomalainen sen kummemmin pahennu, jos joku joskus pensaassa kuksisikin. Silti pidän tarpeettomana ja huonona asiana sitä, että julkinen alastomuus tai seksuaalinen toiminta on yhteiskunnassamme yhä rikos.

Jos jonkun seksipuuhat ovat tarkoituksellista häiriköimistä tai ne tapahtuvan aivan väärässä paikassa ja väärään aikaan, on toki perusteltua häätää touhuajat matkoihinsa. Muuttaisin itse kuitenkin lakia ja käytäntöjä siten, että diskreetti erotiikka julkisilla paikoilla olisi lähtökohtaisesti sallittua.

Pidän autossa kuksivia Dread Hotia ja Alemãoa suorastaan sankareina ja vallankumoustaistelijoina. Heidän eroottinen kansalaistottelemattomuutensa uhmaa Brasilian lakia ja katolisia tuntoja vapaamman seksuaalikulttuurin puolesta! Viva!

Ina sydän porno 2 - Kaunis, rikas ja outo Japani

Ina sydän porno -ohjelman toinen jakso on tehty Tokiossa. Japanilaista pornoa tarkastellaan pehmopornon eli pink filmien, pornopelien, eroottisen mangan sekä erilaisten fetisististen ja sadomasokististen juttujen kautta. 

Japani on seksuaalisten erikoisuuksien suurvalta. Muualla squirting, luvaton kähmintä tai peräruiskeet menevät yleensä fetissien tai bizarren kategoriaan, mutta Japanissa ne ovat osa pornon laveaa valtavirtaa. Sikäläinen seksuaalinen maailma on samanaikaisesti avoin ja laaja, mutta kuitenkin hämmentävän sulkeutunut. Vehkeet sensuroidaan yhä pornosta, mutta samalla erilaiset fetissit ovat mutkattomasti osana kuvastoa. Naisten itsetyydytys on yhä noloa ja tabu, mutta miehet käyvät arkisesti vr-pornokopissa runkkaamassa pitkän työpäivän päätteeksi.

Ina astuu ensimmäistä jaksoa suoremmin gonzo-journalismin sektoriin kylpiessään pornotähti Shimikenin kanssa ja osallistuessaan sm-seksinäytökseen. Tilanteet ovat herkullisia, mutta niihin hiipii myös sävjä, jotka rikkovat vähän ohjelman reteetä kokonaiskuvaa. Inan kasvoilla vaihtelevat monenlaiset tunnetilat, kun häntä sidotaan keskellä sm-näytöstä, eikä tilanne vaikuta lopulta kovinkaan miellyttävältä. Hämmennys on paikoin käsin kosketeltavaa.

Shibari-sidonta sm-näytöksessä kameran seuratessa ei ehkä ole paras tapa kokeilla lajia ensimmäistä kertaa. Kohtaus on kyllä jännittävä, ja tuo ohjelmaan uusia viboja, mutta sitä varjostaa shibari-mestarin vastuuttomuus. Ei ole yksinkertaisesti oikein vetää Inaa mukaan tilanteeseen ilman neuvottelua ja selitystä siitä, mitä on tarkoitus tapahtua. Kurjaa, että näin vastuuton tyyppi päätyy ohjemaan edustamaan sadomasokistista seksuaalikulttuuria.

Lisäys: Shibari-kohtaus ja sen jälkifiilikset olivat kärsineet leikkauksessa aika tavalla. Inan mukaan Sakurada oli toiminut asiallisesti ja huomaavaisesti, mutta kohtauksen leikkaus jätti hämmentyneen vaikutelman päällimmäiseksi. Ina kirjoitti Twitterissä:

Bondage mestarista pitää todeta se, että hän oli kunnioittava ja sanattomasti viestittelimme mun rajoista. Olimme myös sopineet, että teen jotain. Hämmennys tuli ”ekasta kerrasta” ja siitä, etten tiennyt missä hetkessä ja mitä tarkalleen tapahtuisi.

-- siinä on kohtauksen leikkauksen suhteen epäonnistuttu, jos se kuva ei välittynyt. Ajateltiin kuitenkin, että kun haastiksessa tuotiin mestarin kokemusta esille, ettei mikään ”puoskari” ja hänen eleensä olivat harkitut ja rauhalliset yms.

Arkipäiväistä fetisismiä, mutta vain miehille

Melkein kaikki jaksossa esiintyneet pornostelijat tuovat esiin jollakin tavalla fetisismiä tai sadomasokismia. Shimiken kertoo rakastavansa naisten eritteitä, limaa ja pissaa. Ensimmäisen kohtauksen kevyttä pornoa tekevä Kurumi Tamaki puolestaan kertoo, miten nolojen juttujen tekeminen muiden nähden kiihottaa. Erityisen kiinnostavia ovat hänen mukaansa väkijoukossa tehdyt eroottiset asiat, joihin liittyvä nöyryytys vain lisää niiden kiihottavuutta.

Porno ja siinä esiintyvät harvinaisemmat seksuaalisuuden muodot näyttävät olevan eräänlainen henkireikä muuten hyvin kontrolloidussa ja konservatiivisessa yhteiskunnassa. Virtuaalipornopelejä tekevän Illusion-firman tuottajan surumieliset kommentit siitä, että ei hän juuri tosielämässä pääse peppuja puristelemaan, kertovat väkevästi pornon tarpeellisuudesta myös silloin, kun elämä ei anna muita mahdollisuuksia oman seksuaalisuuden toteuttamiseen. 

Samalla porno näyttäytyy vahvasti miesten jutuna; naiset ovat vasta hiljalleen murtautumassa aktiivisiksi toimijoiksi ja pornon käyttäjiksi yhteiskunnassa. Reittejä ovat mm. pehmoporno ja naisille suunnattu eroottinen manga. Kummatkin tarjoavat kovaa pornoa helpomman väylän halun ilmaisemiselle ja oman seksuaalisuuden tutkimiselle.

Naiset, jotka tekevät pornoa, ovat myös Japanissa pioneereja, jotka kyseenalaistavat yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolirooleja ja -rakenteita. He mahdollistavat muille naisille osallisuuden seksuaalikulttuurista, vaikka se olisikin vielä usein salattua kumppaneilta ja läheisiltä. Naisten porno on vielä eräänlainen julkinen salaisuus. Miehet sen sijaan voivat lukea koulutyttöpornomangaa vaikka lähijunassa.

Koulutyttöjä ja kähmintää

Tyttöjen koulupuvut ovat lähes tavaramerkki japanilaiselle pornolle. Koulutyttö on skitsofreeninen hybridi viattomuutta, nupullaan olevaa seksuaalisuutta sekä pinnan ala kuplivaa himoa ja hekumallista naiseutta. Pornossa kaikkia näitä ulottuvuuksia (ja monia muita) kehitellään ja paisutellaan äärimmäisyyksiin asti. Koulutyttöasun voi yhdistää lähes mihin tahansa eroottiseen tarinaan tai asetelmaan, eikä paradoksaalisesti mikään fetisistinen erikoisuus ole japanilaisille koulutytöille vierasta.

Koulutyttöhahmo ei tietenkään ole vain japanilainen keksintö, sillä nuoruutta, viattomuutta ja teini-iän kiihkoa on käsitelty länsimaissakin mitä moninaisimmin tavoin. Varmaan noin 80% ranskalaisista elokuvista käsittelee nuoren tytön seksuaalista heräämistä. Se, mikä on japanilaiselle pornolle omaleimaista, on koulutyttöhahmon muuttuminen niin vahvaksi fetisistiseksi symboliksi, että myös todelliset koulutytöt saavat erotisoitumisesta osansa.

Vaikka pornon hahmona koulutyttö on täysin hyväksyttävä halun ja fantasioinnin kohde, on hahmon fetisoitumisessa myös ongelmansa. Yhdistettynä miesvetoiseen seksuaalikulttuuriin ja heikkoon tasa-arvotilanteeseen asetelma tuottaa häirintää ja paineita todellisille koulutytöille. Seksuaalinen häirintä on paikoin räjähtänyt epidemiaksi esimerkiksi julkisessa liikenteessä, ja sitä on yritetty vähentää vain naisille tarkoitetuilla metrovaunuilla ja valvontaa parantamalla.

Häirintää ei kuitenkaan pidä lukea suoraan pornon ongelmaksi. Porno ei kähmi ketään, vaan vastuuttomat ja rajattomat ihmiset kähmivät. Pornon katsominen vaatii katsojalta riittävää valistuneisuutta, jotta hän ymmärtäisi selkeästi, että porno on fantasiaa, eikä se anna mitään erivapauksia kenellekään todellisissa sosiaalisissa suhteissa. Tämän asian takominen kansalaisten päihin on koulutuksen ja seksuaalikasvatuksen tehtävä, ja siinä Japanissa on valitettavasti epäonnistuttu surkeasti. 

Paikalliset opetusviranomaiset laittavat lähinnä kapuloita rattaisiin kieltäessään opettajia käyttämästä seksiin viittaavia sanoja opetuksessa ja estäessään seksuaalisuuden moninaisuuden käsittelyn kouluissa. Tämä on syvästi osa japanilaisen seksuaalikultuurin sisäistä skitsofreniaa, jonka rinnalla vastaavat ongelmat Suomessa ovat melko pientä päänsärkyä.

Toden ja fantasian rajan erottavalle pornon katsojalle japanilaiset kähmintä- ja raiskauspätkät ovat sadomasokistista kulinarismia. Niillä herkuttelu ei sovi kaikille, kuten Ina hyvin selkeästi ilmaisi jakson lopussa, mutta toisaalta ne mahdollistavat kielletyillä aiheilla fantasioinnin ja leikittelyn niille, joiden seksuaaliseen maailmaan sellaiset kuuluvat. Fantasiointi ja suostumukseen perustuvat seksileikit eivät ole koskaan väärin, vaikka niissä esiintyisikin tosielämässä moraalittomia narratiiveja.

Sadomasokismi ja fetisismi poistuvat tautiluokituksesta

Sexpo-säätiö julkisti alla olevan tiedotteen viime perjantaina (13.5.).

***

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos päivittää Suomessa käytössä olevaa kansainvälistä ICD-10 tautiluokitusta ja poistaa siitä kohdat ”Sadomasokismi” (F65.5) ja ”Esinekohtainen seksuaalihäiriö” (F65.0) eli fetisismi. Lisäksi luokituksesta poistuvat transvestismiä eli ristiinpukeutumista koskevat kohdat (F64.1 ja F65.1). Pääsyynä luokitusten poistamiselle on se, että niillä ei ole kunnollisia lääketieteellisiä perusteita.

Tautiluokituksen muutos on maakohtainen eli muutokset tulevat voimaan vain Suomessa. Vastaava muutos on jo tehty Tanskassa (1995), Ruotsissa (2009) ja Norjassa (2010).

Sadomasokismi tarkoittaa seksuaalisen nautinnon saamista valtaleikeistä tai kivusta joko toimijana tai toiminnan kohteena. Tavallisimpia esimerkkejä sadomasokismista ovat sitominen ja piiskaaminen. Fetisismi puolestaan tarkoittaa seksuaalista viehtymystä esineisiin tai materiaaleihin kuten esimerkiksi kenkiin, nahkaan tai kumiin. Laajemmassa mielessä sitä käytetään myös tarkoittamaan erityistä kiinnostusta jotakin tiettyä seksuaalista roolia tai toimintaa kohtaan.

ICD-muutosesitys laadittiin SETA ry:n ja Sexpo-säätiön yhteistyönä. Sitä on ollut valmistelemassa suuri ryhmä asiantuntijoita lääketieteen, seksologian ja yhteiskuntatieteiden aloilta. Esityksen allekirjoitti yhdeksän asiantuntija- ja etujärjestöä, mm. Suomen seksologinen seura, sekä neljätoista asiantuntijaa.

Sexpo-säätiö on käynnistänyt muutosesityksen yhteydessä yhteistyöhankkeen, jossa tuotetaan valistusmateriaalia sadomasokismista ja fetisismistä kasvatus-, sosiaali- ja terveysalojen ammattihenkilöille. Materiaalien tarkoitus on edistää seksuaalisuuden monimuotoisuuden ymmärtämistä ja opastaa ammattihenkilöitä tilanteissa, joissa he kohtaavat ihmisiä, joilla on yllä mainittuja seksuaalisia mieltymyksiä.

Porno Porno Burlesque!

(HUOM! Otsikko lausutaan huonolla feikki-italialla!)

Aiemman tarinointini kommenteissa heräsi kysymys uusburleskin ja pornon välisestä suhteesta. Minua kiinnostaa aiheessa erityisesti burleskin paikka eroottisen ilmaisun kentällä, joten keskityn sen luotaamiseen, vaikka monen mielestä jotkut aivan muut kysymykset ovat burleskissa keskeisempiä.

Nykyinen burleski ja porno kuuluvat molemmat eroottisen esityksen yläluokkaan. Tämän verran niillä on varmasti yhteistä. 1900-luvun alkupuolen amerikkalainen burleski toi aikaisempaan näytävään komediseen revittelyyn mukaan riisuuntumisen ja selkeän eroottisen kiusoittelun. Tällä tiellä valtaosa uusburleskistakin on.

Aatteellisessa mielessä uusburleski sijoittunee jonnekin feministisen ja alternative-erotiikan sektoriin. Siinä pyritään kirjoittamaan uudelleen seksikkyyden ja kauneuden skriptejä ja juhlistetaan samalla erotiikan ja kehollisuuden ihanuutta. Burleskikentän hengenyhteys alternativepornoon, kuten Suicide Girlsiin on käsinkosketeltava, mutta ei kuitenkaan viivasuora. Yhteyksiä löytyy alakulttuurisista tyyleistä, asenteista ja tee-se-itse -meiningistä. Erottajana on burleskin sovinnaiset rajat, joita alt-pornossa ei ole.

Paljastavuudeltaan uusburleski on tyypillisimmin pin-up -kuvien luokkaa. Tässä mielessä sitä pitäisikin tarkastella ennemmin pehmopornoon rinnastettuna kuin pornoon nykyisen valtavirran mielessä. Eroottisena esityksenä uusburleskia voisikin kutsua tavoitteiltaan enemmän virittäväksi kuin kiihottavaksi esitykseksi: sen tarkoitus on olla seksikästä, mutta ei välttämättä sen enempää.

Toinen asia on sitten katsojan kokemus. Katsojalle burleskiesitys voi olla hyvinkin kiihottava joko tarkoituksella tai tahattomasti. Esitys sisältää yleensä vietteleviä eleitä, vihjailevia asusteita ja paljasta pintaa siinä määrin, että halulle löytyy tarttumapintaa. Jos näyttävät asut ja kimalteet kolahtavat erityisesti, niin esitys tai esiintyjä voi saada jopa fetisistisen funktion. Katsojalle burleski voi siis hyvin olla pornon roolissa eli toimia kiihokkeena tai fantasioiden aineksena.