Laittomat potkut seksibloggaajalle

Olen usein arvostellut amerikkalaista seksihysteriaa ja seksin skandalisoimista. Taustalla on ollut tunne siitä, että Suomessa asiat olisivat jotenkin paremmalla tolalla. Tämä on ollut kaiketi hyväuskoista isänmaallisuutta, jossa oma maa ja kulttuuri näyttäytyvät jollakin perustavammalla tavalla viisampina kuin kaukaiset seksihysteerikot. Valitettavasti asia on toisin.

Viimeisin seksihysterian uhri on City.fi:n seksibloggaaja Melissa Mäntylä, joka sai kenkää lastenhoitajan paikalta päiväkodista. Syynä on lehden mukaan se, että joku päiväkotilasten vanhemmista louhahti tajuttuaan, että lastenhoitaja juttelee avoimesti seksistä verkossa.

Aiemmin esimerkiksi Ilkka Kanervan ja Milla Jaakkolan tapauksissa seksihysteriaan pohjautunut ajojahti on johtanut heidän kannaltaan vakaviin seurauksiin. Myös muita politiikassa toimivia henkilöitä on ahdisteltu heidän seksi- tai ihmissuhteidensa vuoksi. Tämä on trendi, jonka toivoisin hiipuvan, mutta valitettavasti siltä ei näytä.

Mäntylän tapaus herättää kysymyksen siitä, millä tavoin seksibloggaaminen olisi este lastenhoitajan työlle? Tapauksessa erottamisen perusteeksi oli kerrottu nimenomaan blogi, ei esimerkiksi Mäntylän hillitön käytös työssään. Työn ulkopuolella käydyn blogikeskustelun ei pitäisi vaikuttaa työkelpoisuuteen mitenkään, eikä blogikirjoittelu ole laillinen irtisanomisperuste, ellei blogissa herjata työnantajaa tms.

Päiväkotilapsen vanhemman ilmaisema närkästys on seksuaalikielteisyyttä puhtaimmillaan. Valitettavasti tässä tapauksessa perusteeton seksiangsti sai vastakaikua päiväkodin johdossa. On mielivaltaista ja alhaista viedä toiselta työ omien ennakkoluulojen takia. Jos tällaiset omiin arvoihin liittyvät sattumanvaraiset irtisanomisperusteet kelpuutetaan, niin kuka tahansa voi olla seuraavaksi vasaran alla - ihmisillä kun on kaikenlaisia arveluttavia harrasteita, jotkut kun ovat esimerkiksi kokoomuslaisia, tanhun harrastajia tai kristittyjä...

Seksillä on yhä joihinkin ihmisiin niin maaginen vaikutus, että se riittää sokaisemaan heidän arviointikykynsä kokonaan. Tässä tapauksessa seksuaalisuuden ilmaiseminen tekstuaalisesti valittajan ja päiväkodin johtajan arvojen vastaisella tavalla riitti tahriintumiseen, joka hyökyi täysin Mäntylän ammatillisen pätevyyden tai muiden ominaisuuksien ylitse. Tämän johdosta hänen perusoikeutensa sivuutettiin tuosta vain.

Tällainen on hämmästyttävän primitiivistä ajattelua. Päiväkodin johtajan päätös edustaa suorastaan fasistista ajattelua, jossa oman arvoviitekehyksen turvin voidaan sortaa toisia ihmisiä, jos he ovat toimineet "väärällä" tavalla suhteessa arvioijan omiin käsityksiin. Tällä ajatusrakenteella on iljettävä kytkentä vakavampiin viharikoksiin, jotka noudattavat taustallaan aivan samanlaista logiikkaa: poikkeaminen ryhmän normeista oikeuttaa yksilön perusoikeuksien polkemisen, jopa väkivallan.

Mäntylä kertoo jutussa ajaneensa hiuksensa kiukustuneena saamastaan kohtelusta. Tarkemmin ajatellen päiväkodin johtajan ja valittajan pitäisi ajella päänsä (ja pukeutua pilottitakkiin), jotta heidät tunnistettaisiin fasisteiksi, joita he salaa ovat.

Hei me kielletään seksin ostaminen!

Konservatiivifeministit ja kunnollisuuden puolustajat kalisuttelevat säihkyviä kilpiään. Karvaiset ja kaljamahaiset seksinostajamiehet kuolaavat rahatukkojensa kanssa. Kristilliset pitävät ydinperhettä pystyssä, jottei Suomi vajoa Itämereen. Tivoli on saapunut taas kaupunkiin.

Ministerit Henriksson ja Räsänen ovat ilmoittaneet kannattavansa Ruotsin ja Norjan mallia eli seksin oston kieltämistä. Oikeusministerin pääperusteluna on nykyisen mallin toimimattomuus: seksin ostajia voidaan nykyisin vain harvoin rankaista, koska on vaikea selvittää, tietävätkö he seksin myyjän olevan parituksen uhri vai ei. Kun osto kielletään kokonaan, ostajia voidaan rankaista! Jiihaa, logiikka laukkaa!

Henriksson on herännyt vähän myöhään tähän keskusteluun. Jo lakia valmisteltaessa oli selvää, että kyseinen pykälä on surkea. Poliisikin on alusta asti ilmoittanut sen valvomisen olevan mahdotonta. Keskustelun uudelleenavaaminen nyt ei ole mistään aidosta tarpeesta johtuvaa, vaan poliittista peliä. Ehkä RKP:n puheenjohtajavaalin hävinnyt Anna-Maja haluaa kerätä vähän irtopisteitä?

Henrikssonin mielestä seksin ostokielto on paras keino ihmiskaupan ja parituksen uhrien suojelemiseksi. Selvittämättä jää, miten ostamisen kielto tarkalleen vaikuttaa ihmiskauppaan ja paritukseen, jotka ovat jo nyt kriminalisoituja. Missä on perusteellinen selvitys dekriminalisoimisesta ja sen vaikutuksista? Miksi malliksi otetaan Ruotsi eikä esimerkiksi Saksaa?

Henrikssonin mukaan Ruotsin malli on ollut menestyksekäs. Tällaiset väitteet perustuvat lähinnä mallin poliittisten kannattajien väitteisiin. Sen sijaan seksityötä tutkiva antropologi Laura Agustin esittää hyvin kriittisiä näkemyksiä Ruotsin mallista kahdessa artikkelissaan (alla). Myös tutkija Susanne Dodillet pitää mallin menestystä heikkona. Lisäksi useat ruotsalaispoliitikot  (mm. Göran Pettersson) ovat vaatineen seksinostokiellon kumoamista.

Tympeäksi Henrikssonin avautumisen tekee se, että seksityöntekijöitä auttavat järjestöt (esim. Pro-tukipiste) ovat jo pitkään olleet sillä kannalla, että dekriminalisointi ja seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien tukeminen ovat paras tae uhriutumisen estämiseksi. Oikeusministeriä eivät ihmisoikeudet kiinnosta.

Alla muutama linkki teksteihin, joissa tarkastellaan Ruotsin mallia. Ne eivät anna sen menestyksestä tai oikeutuksesta kovinkaan kaksista kuvaa.

• Laura Agustin: Big claims, little evidence: Sweden's law against buying sex
• Laura Agustin: Smoke gets in your eyes: Evaluation of Swedish anti-prostitution law offers ideology, not methodology
• Susanne Dodillet: The Swedish Sex Purchase Act: Claimed Success and Documented Effects (pdf)
• Vaula Tuomaala & Sarita Vuori (toim.): Prostitution in the Nordic Countries. Report on the Meeting of the Nordic Network on Prostitution, Helsinki September 2011 (pdf)

Seksityötä vastustava Exit-järjestö surffasi keskusteluun mukaan vain parin päivän varoajalla ministerien kannanotoista. Järjestön projektipäällikkö Tanja Auvisen kirjoitus lietsoo hysteriaa seksityökeskusteluun vetoamalla lapsiprostituutioon ja nuorten seksuaalisen ahdisteluun.

Exit käyttää tuttuja ja turvallisia aseita. Lapsiprostituution piilevällä yleisyydellä ja traagisuudella mässäillään täysillä, vaikka kirjoittaja myöntää, että aiheesta ei ole tutkimustietoa saatavilla. Koska ilmiö on piilevä, on turvallista lähteä siitä, että jokainen alle 18-vuotias on lapsi ja jokainen aikuisen tekemä seksiehdotus on osoitus lapsiprostituutiosta.

(Minäkin olen ahdistelun uhri ja melkein lapsiprostituoitu, kun ollessani teini joku huusi kerran perääni "Vitun homo anna persettä!")

Vaikka aihe - nuoriin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu - on tärkeä, kirjoitukseen ympätty perinteinen konservatiivifeministinen kauhugalleria tuottaa huolen sijaan hohhoijaa-vaikutuksen. Kun tietoa ja osaamista on niukasti, turvaudutaan ideologisiin argumentteihin. Kirjoitukseen sotketaan surutta "yhteiskunnan pornografisoituminen", "seksuaaliviritteinen mainonta", "pornon saatavuus" ja "aikuisten mielihyvään keskittyvä yhteiskunta". Hohhoijaa.

Kieltolain kannattajat vetoavat vuorotellen närkästykseen ja kauhistukseen, lasten suojeluun ja seksityön uhreihin. Kuitenkin pragmaattinen lähestymistapa seksityöhön on osoittanut, että uhriutuminen vähenee ja työolot paranevat ihmisoikeuksia ja mahdollisuuksia edistämällä, ei niitä vähentämällä. Niin, seksityöntekijät ovat ihmisiä, mikäli se sattui ministereiltä unohtumaan.

Korjaus: Teksiin oli livahtanut virhe. Göran Persson ei ole vaatinut seksinostokiellon kumoamista, vaan kyseessä oli kansanedustaja Göran Pettersson. Persson on puolestaan ollut päätekijöitä kieltoa laadittaessa.

Meksikon pornopojat

12-vuotiaat pojat kylvivät kauhua Meksikossa tekemällä homopornovideon. Aamulehden mukaan esiteini-ikäinen poikaporukka kuvasi keskenään videon, jossa he harrastavat sekä suuseksiä että anaaliseksiä. Tapaus on toki ajatuksia herättävä, mutta onko kauhu oikea tai tarpeellinen reaktio?

Esiteini-ikäiset lapset eivät ole epäseksuaalisia. Murrosiän muutokset käynnistyvät monilla jo 10-12 -vuotiaina. Normaali seksuaalinen kehitys sisältää oman kehon seksuaalisten reaktioiden tunnistamista ja kokeilemista. Joskus kokeiluja tehdään toisten ikätovereiden kanssa esimerkiksi leikin muodossa tai seksin simulaatioina.

Joskus kokeilut päätyvät varsinaisiin seksiakteihin, mutta niiden merkitys on lapsille aivan erilainen kuin aikuisille. Kokeilujen merkitystä ja luonnetta määrittää suuresti se, ovatko kokeilut omaehtoisia ja leikkimielisiä vai liittyykö niihin painostusta tai pakottamista. Kokeilut voivat olla jännittäviä ja niihin voi sisältyä myönteisiä ja kielteisiä toisiinsa sekoittuneita tunteita. Joskus ne ovat transgressiivista leikkiä lapsuuden ja nuoruuden ja/tai sallitun ja kielletyn rajalla.

Seksikokeilun kuvaaminen ja jakaminen ei tarkoita sitä, että "lapset tekevät pornoa". Ne tarkoittavat ennemmin sitä, että lasten kokemusmaailma on muuttunut radikaalisti aikuisten lapsuusmuistojen ajasta. Nykyisin helposti saatavilla olevat kamerat, videokamerat, kännykät ja tietokoneet mahdollistavat seksikokeilujen ja kaikenlaisten hölmöilyjen tallentamisen ja jakamisen nopeasti. Ja hölmöilyjähän useat lasten videoimat päähänpistot ovat.

Lehtijuttu ei kerro, miten tapaukseen tosiasiassa on suhtauduttu ja millaista kasvatuksellista keskustelua poikien kanssa on käyty. Kauhu saattaa olla pelkkää toimittajan maalailua, mutta voi myös olla, että viranomaiset sekoilevat asian ympärillä paniikissa kuin päättömät kanat. Jos jälkimmäinen on totta, pelottaa ajatella, millaista vahinkoa "auttajat" voivatkaan saada aikaan.

Kauhun sijaan lapset tarvitsevat ammattitaitoista seksuaalikasvattajaa, joka selvittää asiallisesti, ystävällisesti ja moralisoimatta, mistä touhuissa on ollut kyse. Lasten kanssa on varmasti syytä käsitellä seksikokeilujen videoimisen ja videoiden jakamisen ongelmallisuutta ja selvitellä kaikkien osallistujien vapaaehtoisuutta ja fiiliksiä.

Rangaistukset, lasten perheiden elämän myllääminen, hyväksikäyttövihjailut ja väkisin auttaminen ovat tavallisia virheaskeleita, joita tällaisissa tilanteissa tehdään. Pahimmillaan ne voivat tuottaa valtavan kriisin lasten perheissä ja koko yhteisössä. Vähimmilläänkin ne työntävät lasten seksuaaliset kokemukset syyllisyyden ja häpeän alueille, mikä on omiaan haavoittamaan heidän seksuaalista kasvuaan ja identiteettiään vuosikausiksi.

Pelkoa ja inhoa Vuosaaressa

Apua tulipalo! Pelastetaan lapset ja suljetaan päiväkoti!

Ai hitto! Tulipalo oli jo kymmenen vuotta sitten - ja eri kaupungissa...

Tällaisella rationaalisuuden tasolla Helsingin kaupungin sosiaaliviraston päätöksenteko lepää tällä hetkellä. Paniikki ja kahden päiväkodin historiallisen nopea sulkeminen olivat reaktioita esille tulleeseen rikosepäilyyn, joka koski päiväkotien taustayhtiön johtohenkilöä.

Toki kyseessä olevan rikosepäilyn nimeke - törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - resonoi inhottavalla tavalla päiväkotitoiminnan kanssa, mutta tarpeellisten toimien harkinnassa olisi hyvä ottaa faktat edes jotenkin huomioon. Alla muutama keskeinen seikka:

1. Kyseessä on vasta rikoksen epäily, ei tuomio rikoksesta. Tällaisen tapauksen taustalla voi olla esimerkiksi avioerokiista, kosto, väärinkäsitys tai jonkun viranomaisen ylireagointi. Epäily voi paljastua tutkinnassa aiheettomaksi tai aiheelliseksi. Joka tapauksessa vasta tuomio rikoksesta voi oikeuttaa erilaiset jatkotoimet.
2. Tapaus on 10 vuotta vanha ja epäilty on nimetty, tunnistettu ja otettu kiinni. Kyseisestä henkilöstä ei siis ole tällä haavaa vaaraa kenellekään. Vuosia vanhaa tapausta tuskin voidaan kutsua akuutiksi vaaratilanteeksi.
3. Sosiaaliviraston edustajat toistelevat, että lapsille ei ole aiheutunut mitään vaaraa tapauksesta, sillä epäilty ei ole työskennellyt päiväkotien arjessa millään tavalla. Mihin siis tarvitaan suuronnettomuuteen verrattavia hätätoimenpiteitä?
4. Päiväkodin henkilökunta tai lapset eivät ole olleet mitenkään osallisia tapauksesta. He kuitenkin - lasten vanhempien ohella - kärsivät eniten päiväkotien sulkemisesta. Lasten turvallisuudentunne järkkyy tässäkin tapauksessa enemmän aikuisten kohkaamisesta kuin itse asiasta. Lapset tuskin itse seuraavat uutisia kauhun vallassa...

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on ottanut tässä tapauksessa tuomiovallan omiin käsiinsä ja julistanut epäillyn syylliseksi. Lisäksi päiväkotien pikasulkeminen leimaa kaikki päiväkodeissa työskennelleet osallisiksi epäillyistä rikoksista. Eräät roskalehdet ovat varsin yllätyksettömästi riehaantuneet kirjoittelemaan "päiväkotien sulkemisesta hyväksikäyttöepäilyn vuoksi."

Jos sosiaaliviraston asiantuntemus seksuaalirikostapauksista ja lastensuojelusta on yleisesti tätä luokkaa, en toivo kyseisen viraston puuttuvan kenenkään asioihin. Johan tässä ollaan kohta kaikki työttöminä tai posessa, sillä aina joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, joka on tehnyt seksuaalirikoksen.

Mietitäänpä lopuksi hieman sitä, miksi rakennukset pitää tyhjentää lapsista, vaikka mitään vaaraa ei ole. Sosiaalivirasto pyrkii siirtämään lapset kokonaisina ryhminä entisine hoitajineen toisiin tiloihin. Viimeiseksi selitykseksi jäänee se, että "saatanan pedofiilipäiväkodin kaakelit, keinut ja kiipeilytelineet ovat olleet rikoksissa mukana..." (lausutaan hullun kiilto silmissä).

Naimaan isosiskon papereilla

Lähiaikojen viranomaislausuntojen ristiinlukeminen aiheuttaa kylmiä väreitä. Jos kaikki tiukentajat saisivat tahtonsa läpi seksuaalilainsäädännön osalta, olisi tämä maa pian samanlaisessa jamassa kuin Australia, jossa lapsipornotuomion voi saada Simpsons-pilakuvista.

Oikeusministeriön työryhmä esittää, että kaikkien yhdynnät alle 16-vuotiaan kanssa pitäisi järjestään katsoa törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Brax komppaa: "Tarpeellinen muutos!" Onhan niin, että teini-ikäiset eivät koskaan halua seksiä, onhan?

Kun tämä aie luetaan ristiin poliisiylijohtaja Paateron haaveiden kanssa, niin saadaan jännittävä kokonaiskuva nuorten seksisuhteiden tulevaisuudesta. Paateron mielestä olisi hyödyllistä ryhtyä pitämään Amerikan mallin mukaista julkista seksuaalirikollisten listaa, jossa julkaistaan nimet, kuvat ja asuinpaikat.

Näin päästään tilanteeseen, jossa 17-vuotias henkilö voidaan tuomita törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kun hän harrastaa seksiä 15-vuotiaan seurustelukumppaninsa kanssa. Sitten laitetaan tämän "lapsenraiskaajan" kuva internjettiin ja kaikki ovat onnellisia, kun naapuruston Rane käy pistämässä pedofiilin kylmäksi...

Tällaisiin ylilyönteihin päädytään, kun seksikauhu on vallalla, eikä faktatietoa osata käyttää hyödyksi. Viimeisimpien lukujen mukaan nuorista 30% aloittaa yhdyntänsä alle 16-vuotiaina. Näistä tapauksista vain murto-osaan liittyy kaltoinkohtelua. Mitähän oikeusministeriö oikein on kriminalisoimassa?

Paateron viittaus ameriikan esimerkkiin on sekin yhtä surkuhupaisa. Siellä nimi lävähtää listalle varsin herkästi, jos on varomaton seksikumppaninsa valinnassa tai ehdottelee turhan tiukkapipoiselle tyypille. Listojen tyypillisimpiä rikoksia on "statutory rape", joka on komeasti raiskaukseksi nimetty, mutta tosiasiassa seksisuhde alaikäisen kanssa. Kun Yhdysvalloissa yleinen suojaikäraja on 18, niin yksi jos toinenkin kansalainen on vain lain kouran välttänyt kurja raiskari.

Amerikkalaista oikeudenmukaisuutta seksuaalirikoksissa edustaa myös tapaus, jossa nainen sai elinkautisen tuomion pussailtuaan huppelissa 13-vuotiasta teinipoikaa ja pakottaessaan tämän koskettamaan rintojaan. Hyvällä käytöksellä hän voi päästä 10 vuoden päästä ehdonalaiseen. Mutta koska rikos on kaamea ja iljettävä seksirikos, johtaa se elinikäiseen merkintään julkisessa seksuaalirikollisten rekisterissä.

Hyvä Amerikka! Tällainen malliko halutaan Suomeenkin? Hei Paaaaaterooo?

Tulevaisuudessa pitänee siis kysyä kaikilta nuoren näköisiltä seksikumppaneilta paperit ensiksi ja varmistaa henkilöllisyys viranomaisten avulla. Pitää vain toivoa, ettei tule vastaan huijaria, joka esiintyy isosiskon papereilla. Sehän olisi aivan törkeää hyväksikäyttöä!

Laittoman pienet rinnat

Australialaiset sekoilevat taas seksuaalisuuden parissa. Olen jo aiemmin kirjoittanut heidän edesottamuksistaan Simpsonien parissa, mutta näemmä ammennettavaa riittää yhä. Tällä kertaa kyse on pienistä rinnoista, jotka houkuttelevat viattomia ihmisiä pedofiliaan.

Australian seksipuolue raportoi, että paikallinen elokuvatarkastamo (Classification Board) on kieltänyt pornoelokuvia, joissa esiintyy nuorelta näyttäviä naisia. Vaikka naiset olisivatkin aikuisia, heidän ruumiinrakenteensa muistuttaa kieltäjien mukaan lapsen (siis alle 18-vuotiaan) vartaloa. Tämä hanke saa tukea Australian lainsäädännöstä, jossa kiellettäväksi luokitellaan lapsipornon lisäksi myös sellainen porno, jonka esiintyjä vaikuttaa alaikäiseltä. Itse lakiteksti löytyy täältä (3. kohta, 1b).

Tilanne on sikäli hullunkurinen, että vakiintunut pornoteollisuus on jo pitkään pitänyt huolta malliensa täysi-ikäisyydestä. Lisäksi pornoa syytetään toistuvasti sekä isorintaisen naiskuvan tuputtamisesta että nuoren ja norjan vartalon moraalittomasta ihailusta. Haiskahtaako ristiriitaiselta? No, onneksi nyt Australia tekee lopun tästä pulmasta. Tulevaisuuden aussipornossa on vain isoja tisseja ja varmasti yli 40-vuotiaita naisia. Eivätpähän pääse pedofiilit fiilistelemään.

Seksipuolueen raportissa kerrotaan myös toisesta älyttömyydestä, nimittäin naisen ejakulaatiota sisältävien elokuvien täyskiellosta. "Perusteluna" kiellolle on näkemys, että kyseessä on virtsaamiseen liittyvä "kammottava" tapahtuma. Kengurumaan lainsäätäjät eivät ole valitettavasti faktatiedolla päätään joutuneet vaivaamaan, sillä seksologiassa on jo pitkään tiedetty, että naisen ejakulaatio - eli tuttavallisemmin ruiskautus - ei ole virtsaamista. Ja kysyähän sopii myös että mitä kauheaa on virtsaamisessa?

Australiassa vahvan jalansijan saanut pedofiliahysteria leviää myös Euroopassa. Euroopan neuvoston puitepäätöksessä lapsipornon torjumiseksi lapsipornolla tarkoitetaan seuraavaa (1 artikla):

a) "lapsella" tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä;
b) "lapsipornografialla" tarkoitetaan kuvallista pornografista aineistoa, joka kuvaa tai esittää

i) seksuaaliseen tekoon osallisena olevaa tai osallistuvaa oikeaa lasta, sellainen aineisto mukaan lukien, jossa näytetään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla lapsen sukupuolielimiä tai häpyaluetta, tai
ii) oikeaa henkilöä, joka vaikuttaa I alakohdassa mainittuun tekoon osallisena olevalta tai osallistuvalta lapselta, tai
ii) todellisuudenmukaisia kuvia I alakohdassa mainittuun tekoon osallisena olevasta tai siihen osallistuvasta lapsesta, jota ei ole olemassa

Tässä määritelmässä lapseksi katsotaan siis sekä henkilö, joka vaikuttaa lapselta, että todellisuudenmukainen kuva lapsesta - toisin sanoen siis piirroskuva tai 3D-kuva. Tämän puitepäätöksen myötä siis lolicon, piirretyt teiniseksifantasiat ja useat taidevalokuvat muuttuvat lapsipornoksi.

EU komission arviointiraportissa ja lehdistötiedotteessa (25.3.2009) pyritään entisestään kiristämään puitepäätöksen määritelmiä. Tavoitteena on kriminalisoida lapsipornon katselu sitä tallentamatta ja määritellään kuvatallenteiksi myös tiedostot, jotka voidaan tarvittaessa muuntaa kuviksi. Pahimmassa tapauksessa siis sähköpostiohjelmasi spam-filtterissä olevat pornoviestit tai tahattomasti avautuvat pop-up -ikkunat voivat tehdä sinusta rikollisen, mikäli nämä määritelmät runnotaan läpi.

Pedofiliapaniikin tuottamat lainsäädäntöräpellykset johtavat tilanteeseen, jossa yksikään internetin pornosivuilla käyvä henkilö ei ole turvassa viranomaisten mielivaltaiselta tulkinnalta. Lapsipornoksi voidaan näillä ehdotetuilla kriteereillä laskea melkein mikä tahansa kuva, jossa jonkun hysteerisen tarkastajan mielestä on liian nuorelta näyttävä henkilö.

Kyseessä voi olla vaikkapa maailmankuulu pornotähti Stoya, jonka kuvia on tallennettu miljooniin tietokoneisiin. Jos kuvasta rajaa pään pois siten, että esiintyjää ei voi pitävästi tunnistaa, niin se saattaa olla lapsipornoa.

Paniikkia lietsomalla tärvellään länsimaista oikeuskäytäntöä pitkään kohtuullistanut periaate siitä, että jokainen on syytön, kunnes hänet osoitetaan syylliseksi rikokseen. Lapsipornon kohdalla todistustaakka kääntyy toisinpäin, sillä syyttäjän ei tarvite osoittaa jonkun tietokoneelta löytyvien kuvien olevan lapsia riistävää tai hyväksikäyttävää materiaalia. Hänen tarvitsee vain todeta, että kuvien henkilöt "näyttävät minusta aika nuorilta".

***

Kiitoksia tovereilleni useista tekstin linkeistä. Aikaisempia kirjoituksiani aiheesta löytyy täältä. Ja jos aiheen kaiveleminen kiinnostaa enempikin, niin suosittelen aloituspaikaksi Matti Nikin kirjoituksia (peili).