Roskakirjallisuutta?

Texasin ateistiopiskelijat tempaisivat ja järjestivät "vaihda raamattusi pornoon" -kampanjan. Kampanjan tunnuslauseena oli "smut for smut", jonka voinee vapaasti kääntää "vaihda törkysi törkyyn". Kampanjan nokkamiehen perustelut vaihtokampanjalle olivat jotakuinkin seuraavat: Raamattu on ikivanhoihin uskomuksiin perustuva tekstikokoelma, joka sisältää runsaasti väkivaltaa ja vihaa, epäeettisiä elämänohjeita ja naisten alistamista. Porno on näistä kahdesta pienempi paha.

Vaikka itse en luonnehtisi Raamattua tai pornoa töryksi, ymmärrän hyvin tempaisun kantavan idean. Raamatulla on lyöty päähän lukemattomia sen oppeihin sopeutumattomia ihmisiä historian saatossa. Samaa tapahtuu runsain mitoin nykyisinkin. Erityisesti seksuaalivähemmistöt ja seksuaalisesti avomieliset ihmiset ovat kiihkouskovaisten silmittömän vihan kohteena.

Tässä mielessä Raamattu todella edustaa roskakirjallisuuden klassikkoa, joka turmiollisine vaikutteineen ylittää Mein Kampfin mennen tullen. Raamatun ja "raamatullisten" vihanpurkausten kohdalla ongelma on siinä, että ne nähdään osana uskontojen aluetta, jota pidetään yleisesti itsessään arvokkaana ja tärkeänä asiana. Tällöin myös sisällöiltään arveluttavat uskomukset saavat osansa uskonnon nauttimasta suojasta.

Uskonnon varjolla räyhäävä moralisti saa paljon enemmän anteeksi kuin vaikkapa aggressiivinen pornon puolestapuhuja. Landolat raikaa toreilla ja jeesuslippuja heilutellaan festareilla. Mitenkähän kävisi pornosaarnaajalle Kolmen sepän patsaalla? Tai Hustlerin sponsoroimalle nuortentilaisuudelle, jossa jaetaan aiheeseen liittyvää kirjallista materiaalia?

Uskonnot ovat olleet seksuaalisen vapauden toteutumisen jarruna joka käänteessä. Raamattua käytetään perusteena ahdasmielisyydelle, naisten alistamiselle ja homovihalle. Tämä on koko ajan nähtävillä kirkon arjessa. Vilkaiskaapa vaikka arkkipiispaehdokkaiden lausuntoja tai Marja-Sisko Aallon saamaa kohtelua. Uskonnolliset yhteisöt ja perheet tuottavat valtavasti seksuaalihäiriöitä ja otollista maaperää seksuaaliselle väkivallalle.

Milton Diamondin viimeisimpien tutkimusten mukaan porno on ollut länsimaisissa yhteiskunnissa vastalääkettä tällaiselle kehitykselle. Pornon saatavuuden ja käytön lisääntyminen on ollut useissa maissa indikaattori seksuaalisen vapaamielisyyden ja suvaitsevaisuuden määrälle. Seksuaalirikokset ovat vähentyneet tai pysyneet ennallaan pornon määrän lisääntyessä. Tämän valossa texasilaisten vaihtokampanja vaikuttaa hyvin perustellulta.

Seksuaalisesti vapaamielinen ja avoin ihminen ei turvaudu väkivaltaan tai hyväksikäyttöön purkaessaan turhautumiaan - hän painaa playta ja alkaa tumputtamaan.

***

PS Kiinnostaisiko jotakuta lähteä toteuttamaan vastaavaa vaihtotempausta Suomessa? Itseäni moinen kulttuurihäiriköinti kutkuttaisi kovasti...

Porno Porno Burlesque!

(HUOM! Otsikko lausutaan huonolla feikki-italialla!)

Aiemman tarinointini kommenteissa heräsi kysymys uusburleskin ja pornon välisestä suhteesta. Minua kiinnostaa aiheessa erityisesti burleskin paikka eroottisen ilmaisun kentällä, joten keskityn sen luotaamiseen, vaikka monen mielestä jotkut aivan muut kysymykset ovat burleskissa keskeisempiä.

Nykyinen burleski ja porno kuuluvat molemmat eroottisen esityksen yläluokkaan. Tämän verran niillä on varmasti yhteistä. 1900-luvun alkupuolen amerikkalainen burleski toi aikaisempaan näytävään komediseen revittelyyn mukaan riisuuntumisen ja selkeän eroottisen kiusoittelun. Tällä tiellä valtaosa uusburleskistakin on.

Aatteellisessa mielessä uusburleski sijoittunee jonnekin feministisen ja alternative-erotiikan sektoriin. Siinä pyritään kirjoittamaan uudelleen seksikkyyden ja kauneuden skriptejä ja juhlistetaan samalla erotiikan ja kehollisuuden ihanuutta. Burleskikentän hengenyhteys alternativepornoon, kuten Suicide Girlsiin on käsinkosketeltava, mutta ei kuitenkaan viivasuora. Yhteyksiä löytyy alakulttuurisista tyyleistä, asenteista ja tee-se-itse -meiningistä. Erottajana on burleskin sovinnaiset rajat, joita alt-pornossa ei ole.

Paljastavuudeltaan uusburleski on tyypillisimmin pin-up -kuvien luokkaa. Tässä mielessä sitä pitäisikin tarkastella ennemmin pehmopornoon rinnastettuna kuin pornoon nykyisen valtavirran mielessä. Eroottisena esityksenä uusburleskia voisikin kutsua tavoitteiltaan enemmän virittäväksi kuin kiihottavaksi esitykseksi: sen tarkoitus on olla seksikästä, mutta ei välttämättä sen enempää.

Toinen asia on sitten katsojan kokemus. Katsojalle burleskiesitys voi olla hyvinkin kiihottava joko tarkoituksella tai tahattomasti. Esitys sisältää yleensä vietteleviä eleitä, vihjailevia asusteita ja paljasta pintaa siinä määrin, että halulle löytyy tarttumapintaa. Jos näyttävät asut ja kimalteet kolahtavat erityisesti, niin esitys tai esiintyjä voi saada jopa fetisistisen funktion. Katsojalle burleski voi siis hyvin olla pornon roolissa eli toimia kiihokkeena tai fantasioiden aineksena.

Tasselit viuhumaan

Uusburleski edustaa puhtaasti nykyaikaista myönteistä seksuaalikulttuuria. Sen arvoihin kuuluvat ilo, hyväksyntä ja monimuotoisuus. Kauneus ja eroottisuus saavat monenlaisia ilmentymiä ja niiden konventioilla leikitellään vuoroin pisteliäästi ja vuoroin hyväksyvästi.

Nenännyrpistelijöille uusburleski on hankala paikka. Se on avoimen eroottista, mutta sitä ei voi parjata perinteisin hokemin. Se ei ole naista halventavaa, ei alentavaa, ei passiivista eikä esineellistävää. Niuhottajan aseiksi jäävät ainostaan typerät tokaisut: "Minä en ainkakaan missään verkkosukissa keikistelisi muiden katsottavana" tai "kuka nyt haluaisi tanssitaidottomia peruspulliaisia katsella". Näiden "argumenttien" variaatioita näkee runsaasti arvostelijoiden kirjoituksissa.

Uusburleski on sekä esiintyjille että katsojille armollista siinä mielessä, että sen henkeen kuuluu vahvasti aito itse tekemisen ilo. Toki ammattimaisiakin burleskitähtiä on, mutta tämän kulttuurin kova ydin löytyy omaehtoisten harrastajien parista. Seksikkyydellään myyviä diivoja on ollut maailmassa aina, ja on lopulta ihan sama, mikä heidän kontekstinsa on - tässä mielessä populaarikulttuuri, porno ja burleski eivät eroa toisistaan. Uusburleskin sydän on juuri monimuotoisuudessa ja hyväksynnässä, jotka saavat parhaimman asunsa alakulttuurissa.

Myönteisestä ilmapiiristään huolimatta uusburleskin suhde eroottisuuteen ei ole aivan ongelmaton. Tasselit osuvat sattumalta hyvin yksiin amerikkalaisen nännisensuurin kanssa ja burleskikulttuuriin asettuneet paljaan pinnan rajat ovat nykyisen seksuaalikulttuurin sallivuuteen nähden kysymyksiä herättäviä. Miksi rajat ovat olemassa? Onko syynä helppous, sovinnaisuus vai historialliset esikuvat?

Keskustelin paljaan pinnan rajoista pitkään Itty Bitty Tease Cabaretin tyttöjen kanssa ja kysymys jäi heillekin avoimeksi. Rajojen olemassaolo mahdollistaa ainakin sen, että burleskin painopiste asettuu jonnekin aivan muualle kuin eroottisuuteen. Tinker Bellin mukaan "burleski nimenomaan haastaa ennakko-olettamukset siitä, miten seksuaalisuutta saa tuoda esiin; se mahdollistaa parodian ja karnevalisoinnin."

Hyvä näin! Itse pidän kovasti uusburleskin arvomaailmasta, mutta ehkä liikkeen sisäinen itseymmärrys kaipaa vielä pohdintoja ja ongelmatisointeja siitä, miten erotiikka ja sen rajat ilmenevät sen konventioissa. Uusburleskin paljaan pinnan rajojen yhteenosuminen perinteisen sovinnaisen koodiston kanssa on kysymyksiä herättävä sattuma.

Esineellistäminen ja pornografia - pieni filosofinen tutkielma

Otsikon aihetta on jo jonkin verran tässä blogissa pyöritelty, mutta nyt se saa vihdoin lihaa luidensa ympärille. Nimittäin kirjoittamani pieni tutkielma on saatavilla Wider Screen -verkkolehdessä, joka edustaa kotomaista mediatutkimusta.

Verkkolehti ei tarjoa mahdollisuutta kommentointiin, joten artikkeliin liittyviä mietteitä tai kysymyksiä voi esittää tämän merkinnän kommenteissa. Jos kiinnostusta aiheeseen riittää, niin aiempaa esineellistämiskeskustelua löytyy tästä blogimerkinnästä.

Epämukavia lähestymisiä?

Nelosen uutisten mukaan kansanedustaja Lauri Oinonen on salannut tietoja taannoiseen eduskunnan häirintäkohuun liittyen. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalli on tiedon mukaan nuhdellut häntä eduskunnassa työskentelevien naisten häirinnästä. Kallin mukaan Oinonen on lähettänyt "kirjeitä ja kukkia parille naistyöntekijälle".

Ilmeisesti kauhea rikos on tapahtunut. Vaadin, että kukkalähetit ruoskitaan ja postilaitos lakkautetaan tällaisen räävittömyyden johdosta. On myös epäilyttävää, että ihmisiä häiritään heidän merkkipäivinään inhottavilla kukkalähetyksillä. Vielä pahempi juttu on yököttävä kosiorituaali, jossa MIES (yök, kauheaa) antaa kokonaisen kukkapuskan naiselle.

Olisi kiva, jos uutiset perustuisivat tosiasioihin eivätkä niiden arvailuun. Lisäksi olisi tosi kiva, jos häirintä määriteltäisiin vähän täsmällisemmin. Kannattaa pysyä kukista kaukana - etenkin jos on iäkkäämpi mies.