9.3.2010

Epämukavia lähestymisiä?


Nelosen uutisten mukaan kansanedustaja Lauri Oinonen on salannut tietoja taannoiseen eduskunnan häirintäkohuun liittyen. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalli on tiedon mukaan nuhdellut häntä eduskunnassa työskentelevien naisten häirinnästä. Kallin mukaan Oinonen on lähettänyt "kirjeitä ja kukkia parille naistyöntekijälle".

Ilmeisesti kauhea rikos on tapahtunut. Vaadin, että kukkalähetit ruoskitaan ja postilaitos lakkautetaan tällaisen räävittömyyden johdosta. On myös epäilyttävää, että ihmisiä häiritään heidän merkkipäivinään inhottavilla kukkalähetyksillä. Vielä pahempi juttu on yököttävä kosiorituaali, jossa MIES (yök, kauheaa) antaa kokonaisen kukkapuskan naiselle.

Olisi kiva, jos uutiset perustuisivat tosiasioihin eivätkä niiden arvailuun. Lisäksi olisi tosi kiva, jos häirintä määriteltäisiin vähän täsmällisemmin. Kannattaa pysyä kukista kaukana - etenkin jos on iäkkäämpi mies.


5 kommenttia:

Ketunkivi kirjoitti...

O tempora o mores! Perin kauniit eleet kukkien lahjoittaminen ja kirjeen kirjoittaminen ovat siis seksuaalista ahdistelua. Herää kysymys, tulkitsisiko kohde nuo eleet ahdisteluksi, jos tekijä olisi esimerkiksi salskea nuori vartijamies eikä suinkaan ikäpuolen kepulainen kansanedustaja.

Elukka kirjoitti...

Olisiko ehkä mitenkään mahdollista, että kirjeiden sisällössä on jotain, joka tekee niistä ahdistelua?

Seksualisti kirjoitti...

Olisihan tuo mahdollista, mutta tarina ei kerro. Sehän tästä jutusta tekeekin journalismin riemuvoiton!

Anonyymi kirjoitti...

Pidän blogistasi, mutta tämä tekstisi on vähän naiivi, eikä kovin älyllinen.

Ihmisten välisessä interaktiossa konteksti on hyvin oleellinen. Kukkapuskan ja kirjeen lähettäminen voi olla todella ystävällinen ja/tai viaton ele, mutta ei hyväntahtoisuus ole a) ainoa tulkintatapa tälle b) edes syy sille, että jokin teko olisi 'hyvä'. Oleellistahan tässä on se, mitä vastaanottaja on kokenut. Voin kuvitella, että kahden henkilöt välit ovat sellaiset, että kukkien lähettäminen on tapa nöyryyttää tai alistaa saajaa julkisesti.

En tarkoita tällä sitä, että kukkien lähettämisen (puuttumatta nyt kirjeiden sisältöön) pitäisi olla mikään lain mukainen ahdistelu, mutta on silti vähän yksisilmäistä tulkita asiaa niin kapeasti, kuin sinä tässä käsittelit. Saati sitten sellaisella närkästyksen sävyllä, joka yleensä on tyypillisempää konservatiivisille moralisteille.

On selvää, että kukkapuskan saaminen ei ole tungettelevaa sillä lailla kuin verbaalinen häirintä tai ei-konsensuaalinen koskettelu, mutta työpaikkahäirintää se voi hyvinkin olla.

Seksualisti kirjoitti...

Totta on, että häirintä voi ilmetä monilla yllättävilläkin tavoilla. Sen määrittelyyn ei kuitenkaan riitä pelkästään jonkin aktin nimeäminen. Tärkein määrittäjä lienee ei-toivotun toiminnan toistuminen kohteen kiellosta huolimatta.

Tekstini ei käsittele sitä, mikä on häirintää, vaan lähinnä vittuilee heikkotasoiselle journalismille. Aiheena olleessa lehtijutussa yritetään herätellä närkästystä vihjailemalla, että L. Oinonen olisi syyllistynyt naiskollegojensa häiritsemiseen.

Kuitenkaan mitään näyttöä asiasta ei ole, eikä juttu tarjoa mitään määritelmää häirinnälle. Juttu ei myöskään selosta tapahtumien kulkua, jotta lukija voisi itse päätellä, mistä on kyse.

Ainoa teko, johon viitataan on kirjeiden ja kukkien lähettäminen, josta sellaisenaan ei saa väännettyä häirintää mitenkään.

Erityisen hupaisaa on se, että kyseiset teot kuuluvat erottamattomasti nostalgisen romantiikan kuvastoon. Kukkien lähettämistä voisi jopa pitää "herrasmiesmäisen" käytöksen keskeisenä ja odotettuna ilmentymänä.

(Nostalgiset sukupuolikäsitykset toki ansaitsevat sinällään paljonkin kritiikkiä, mutta tässä asiassa ei ole varsinaisesti kyse siitä. Moni myös yhä vannoo niiden nimiin.)

Kukkien lähettämisen nimittäminen häirinnäksi on jotakin niin sekavaa ja pariutumiskulttuuria mutkalle vääntävää, että voisi olettaa journalistin olleen teoreettisen sosiologian tripillä juttua kirjoittaessaan. Tarkempi analyysi valitettavasti jäi tekemättä.

Analyysin osalta samaa voi tosin sanoa omasta kirjoituksestani, jossa en avannut kelaani kovinkaan pitkälle. Olin kirjoittaessani selvästi lähinnä vittuilu-moodissa. Taustalla vaikuttava ajatuksenjuoksuni oli kuitenkin sama kuin tässä kommentissa.

Vähän seikkaperäisempää haastelua seksuaalisesta häirinnästä löytyy täältä: http://seksualisti.blogspot.com/2008/02/mik-ketkin-hiritsee.html