14.3.2010

Tasselit viuhumaan


Uusburleski edustaa puhtaasti nykyaikaista myönteistä seksuaalikulttuuria. Sen arvoihin kuuluvat ilo, hyväksyntä ja monimuotoisuus. Kauneus ja eroottisuus saavat monenlaisia ilmentymiä ja niiden konventioilla leikitellään vuoroin pisteliäästi ja vuoroin hyväksyvästi.


Nenännyrpistelijöille uusburleski on hankala paikka. Se on avoimen eroottista, mutta sitä ei voi parjata perinteisin hokemin. Se ei ole naista halventavaa, ei alentavaa, ei passiivista eikä esineellistävää. Niuhottajan aseiksi jäävät ainostaan typerät tokaisut: "Minä en ainkakaan missään verkkosukissa keikistelisi muiden katsottavana" tai "kuka nyt haluaisi tanssitaidottomia peruspulliaisia katsella". Näiden "argumenttien" variaatioita näkee runsaasti arvostelijoiden kirjoituksissa.

Uusburleski on sekä esiintyjille että katsojille armollista siinä mielessä, että sen henkeen kuuluu vahvasti aito itse tekemisen ilo. Toki ammattimaisiakin burleskitähtiä on, mutta tämän kulttuurin kova ydin löytyy omaehtoisten harrastajien parista. Seksikkyydellään myyviä diivoja on ollut maailmassa aina, ja on lopulta ihan sama, mikä heidän kontekstinsa on - tässä mielessä populaarikulttuuri, porno ja burleski eivät eroa toisistaan. Uusburleskin sydän on juuri monimuotoisuudessa ja hyväksynnässä, jotka saavat parhaimman asunsa alakulttuurissa.

Myönteisestä ilmapiiristään huolimatta uusburleskin suhde eroottisuuteen ei ole aivan ongelmaton. Tasselit osuvat sattumalta hyvin yksiin amerikkalaisen nännisensuurin kanssa ja burleskikulttuuriin asettuneet paljaan pinnan rajat ovat nykyisen seksuaalikulttuurin sallivuuteen nähden kysymyksiä herättäviä. Miksi rajat ovat olemassa? Onko syynä helppous, sovinnaisuus vai historialliset esikuvat?

Keskustelin paljaan pinnan rajoista pitkään Itty Bitty Tease Cabaretin tyttöjen kanssa ja kysymys jäi heillekin avoimeksi. Rajojen olemassaolo mahdollistaa ainakin sen, että burleskin painopiste asettuu jonnekin aivan muualle kuin eroottisuuteen. Tinker Bellin mukaan "burleski nimenomaan haastaa ennakko-olettamukset siitä, miten seksuaalisuutta saa tuoda esiin; se mahdollistaa parodian ja karnevalisoinnin."

Hyvä näin! Itse pidän kovasti uusburleskin arvomaailmasta, mutta ehkä liikkeen sisäinen itseymmärrys kaipaa vielä pohdintoja ja ongelmatisointeja siitä, miten erotiikka ja sen rajat ilmenevät sen konventioissa. Uusburleskin paljaan pinnan rajojen yhteenosuminen perinteisen sovinnaisen koodiston kanssa on kysymyksiä herättävä sattuma.

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Hyvä näin! Itse pidän kovasti uusburleskin arvomaailmasta, mutta ehkä liikkeen sisäinen itseymmärrys kaipaa vielä pohdintoja ja ongelmatisointeja siitä, miten erotiikka ja sen rajat ilmenevät sen konventioissa."

Minua on välillä jopa naurattanut se, kuinka innokkaasti jotkut burleskiharrastajat ovat kieltäneet sen, että burleski olisi strippausta. Burleski ei ole strippausta, koska strippaushan on sitä mitä ihmiskaupan uhrit tekevät hämyisillä klubeilla irstaille keski-ikäisille miehille.

Helmikuun alussa tv:stä tullut Suomi D: Burleskin hekumaa oli tästä vähän surullinen esimerkki, mutta samantyyppisiä asioita näkyy lähes kaikissa haastatteluissa, mitä suomalaiset burleskitähdet ovat lehdissä ja telkkarissa antaneet. Burleski ei ole heidän sanojensa mukaan strippausta, eikä eroottista, eikä sen tarkoitus ole kiihottaa. Tarkoituksena esitetään puhtaasti hauskanpito ja iloittelu, millähän ei ole mitään tekemistä seksin kanssa.

Harmi, että burleskin ilosanoma vesitetään tällaisella retoriikalla. Jos minä kiipeäisin sukkanauhoissa ja korsetissa lavalle tarkoituksenani viekoitellen ottaa ne pois, niin kyllä siitä jonkun pitäisi kiihottua. Mitä muuta strippaus on kuin vaatteiden riisumista kiusoitellen? Eikö sitä burleskikin suurimmassa määrin ole? Josta ydinkysymykseen: onko strippauksessa jotain pahaa, niin kauan kuin sitä tehdään omasta halusta? Ja vielä enemmän: miksi eroottisvireisestä ilottelusta puhuttaessa kielletään sen eroottisuus? No, siksi että muuten burleskia ei voisi näyttää iltauutisten loppukevennyksenä.

Tällaisen vintagepornon harrastajan mieltä kyllä hivelee tämä burleskimania, jota on kutsuttu 2010-luvun stand upiksi. Mahtavaa, että burleskissa iloitaan omasta sekä muiden erilaisista vartaloista, tuuletetaan vanhoja näkemyksiä sekä luodaan erilaista viihdettä!

Helena kirjoitti...

Minusta anonyymi nyt hiukan saivartelee. Se, että burleskitanssijat kieltävät olevansa strippareita varmasti johtuu siitä, millaisena strippaus yleensä ymmärretään. Jos puhut kadunmiehelle strippauksesta, niin hän ymmärtää sen olevan juuri tuota kiihottavaa vaatteiden riisumista. Minusta nykyburleski on ihanaa, koska se on eräänlaista viatonta eroottista iloittelua ja sellaisena tervetullutta vaihtelua tähän henkiseen ilmastoon, jossa kaikki seksuaalisuus mielletään jotenkin hävettäväksi ja likaiseksi. En ymmärrä, miten tuo "retoriikka" muka vesittää burleskin ilosanoman.

Seksualisti kirjoitti...

Jyrkkien "tämä ei ole strippausta" -rajojen vetäminen on siitä ikävää, että se sulkee pois dialogin mahdollisuuden.

Burleskilla ja tyypillisellä strippauksella voisi olla kiinnostavia leikkauspisteitä, mikäli niiden hyviä puolia yhdisteltäisiin luovasti. Olisi hauska nähdä erilaisia cross-over -esityksiä, joissa mennään hard-core -tasolle burleskin ilkikurisuudella ja näyttävyydellä.

Burleskin eroottisuuden alleviivaamisella voisi olla senkin kaltaisia vaikutuksia että muutkin eroottiset esitykset alkaisivat saada enemmän hyväksyntää.

Tinker Bell kirjoitti...

Anonyymi: Viittaamassasi dokumentissa heikkona lenkkinä saattoi olla myös tekijätiimi, joka ei alunperin kauheasti tiennyt mistä oli ohjelmaansa edes tekemässä. Haastattelukysymykset painottuivat järkiinsä sensaationhakuisuuteen, ja kun leikkauksessa jätetään pois nolot kysymykset jää jäljelle kasa asia-yhteydestä irrallisina olevia "puolustelevansorttisia" vastauksia. Tästä näin ainakin itse mukana olleena näkisin johtuneen dokkarin hivenen alleviivaavan "ei tää mitään strippausta oo"-näkökulman. Toisenlaisella kysymyksenasettelulla olisi luultavasti tullut varsin toisenlaista lopputulosta. :) Ja sama koskee valitettavasti muutakin mediaa- toimittajilla on kauhea hinku saada aiheesta irti jotain kamalan dekadenttia ja arveluttavaa. En ole toistaiseksi törmännyt yhteenkään burleskiesiintyjään joka vakavalla naamalla väittäisi, ettäkö vaatteiden kiusoitellen riisuminen lavalla ei olisi jollain tapaa kuumaa- kai siinä nyt herrantähen jotain erotiikkaa on mukana. :D

Ystävällisesti,
Tinker Bell / The Itty-Bitty Tease Cabaret

Panu kirjoitti...

Burleski on strippausta ja pornoa. Siinä ei ole mitään väärää, strippaus ja porno ovat hienoja asioita. Burleskia ei vain saa sanoa pornoksi, koska silloin feministit eivät voisi harrastaa sitä.

http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/burleski-porno-ja-feminismi

Tinker Bell kirjoitti...

Panu-

olen kanssasi (ja blogitekstisi kanssa) erittäin eri mieltä. :)

Kutsunkin sinut katsomaan seuraavaa esitystämme! Olisi mielenkiintoista käydä ihan livenä keskustelua siitä, millä lailla pornon ja burleskin yhtymäpinnat mielestäsi kohtaavat tai eivät kohtaa, tai, kuten väität, ovat suorastaan yksi ja sama. Nettikeskustelut ja keskustelupalstat ovat lopultakin vähän yhtä tyhjän kanssa.

Ota ihmeessä yhteyttä burlesquebelle at gmail piste com, niin kerron tulevista keikoista ja mahdollisesti päästäisiin asian itsensä äärelle teoreettisen spekuloinnin sijasta!

Ystävällisesti,
Tinker Bell, burleskiartisti ja (kaikkien) sukupuolten vankan tasa-arvon kannattava ilman harhaanjohtavia sukupuolisidonnaisia etuliitteitä :)

Jarkko kirjoitti...

Nyt, kun kerran ollaan aiheessa. En kertakaikkiaan malta olla laittamatta linkkiä sivustolle missä on erittäin kuvaavaa menoa burleskitaiteesta:

http://nsfw.jedi.org/post/331045596/star-wars-burlesque-tatooine-styled-shenanigans-at-the

Onhan se vaan hienoa, kun nuorikolla on virallinen, sekä varsin keisarillinen kypärä päässä!

Seksualisti kirjoitti...

Kiitos Jarkko linkistä - scifi-nörtin sydäntä lämmittää!

Seksualisti kirjoitti...

Pornon ja burleskin yhtymäkohdat ja erot ovat varsin kiinnostava aihe. Lähestymiskeinoja on useampiakin, voimme tutkia asiaa historiallisesti, käsitteellisesti tai aikomusten ja tuntemusten kautta. Tässäpä seuraavan blogitekstin aihe!

Minusta Panun kommentissa on kyllä jonkinlainen totuuden siemen. Burkeskin poliittisuudessa ja rajanvedoissa on jotakin hieman outoa. Se saattaa johtua juuri kitkaisesta suhteesta feminismin ja seksuaalisuuden esittämisen kanssa. Tai sitten kyse on vain pornoon ja tavan strippaamiseen liittyvän stigman välttelemisestä. Mikä on myöskin kiinnostava ilmiö ajatellen burleskiin liitettyä poliittisuutta.

Toki eri esiintyjillä on eri motiiveja ja näkemyksiä politiikasta ja medioilla on aina hinku repiä aiheesta kuin aiheesta vastakkainasetteluja, kuten Tinker Bell kertoi. Siksi tämä ongelma saattaakin olla enemmän burleskin katsojien kuin esiintyjien tuottama. Katsojilla voi olla kova hinku oikeuttaa tekemisensä jollakin kirkasotsaisella periaatteella, kun esityksistä nauttiminen ruumiillisella tasolla koetaan jotenkin kiusalliseksi. Hmm.

Mikko T kirjoitti...

Mutta mikä olisi miehinen vastine burleskille? Joukko David Lynchin näköisiä pönöttämässä lavalla tyköistuva puku päällä ja tupakka hampaissa, vai mikä?

Seksualisti kirjoitti...

Ei tuokaan huonolta kuulosta, mutta veikkaan, että pönöttämistä ei jaksa katsoa kauhean kauaa... ;o)

Onneksi nykymaailman sukupuoliroolit ovat sen verran venyneet, että miehetkin voivat leikitellä eroottisella esiintymisellä. Burleskinkentällä toimii joitakin miesesiintyjiä ja käsittääkseni ns. boyleski-liikehdintä on nostamassa karvaista paljetein koristeltua päätään...

Tinker Bell kirjoitti...

Mikko T.,

toissailtana Semifinal-klubin lavalle nousi laskujeni mukaan yhteensä yksitoista miespuolista burleskitähteä, sekä ammattilaisia rutinoituneita esiintyjiä, että ensikertalaisia. Vertailun vuoksi, illan aikana naispuolisia esiintyjiä oli lavalla neljä.

Näiden boylesque/manlesque-artistien skaala oli siviilissä ammattitanssijasta insinööriin, alle kolmikymppisestä homopojasta päälle nelikymppiseen karvaiseen heteroäijään ja kaikkea siltä väliltä. Oli paljetteja, tasseleita pepulla, armeijavaatteita, maihareita ja silinterihattuja. Ja yleisöjakauma naisia, miehiä ja kaikkea siitä väliltä.

Toivotamme tervetulleeksi kaikki epäilijät, arvailijat ja ihmettelijät Helsinki Burlesquen http://helsinkiburlesque.com/ tapahtumiin katsomaan itse mistä on kyse! Se, ettei siitä kirjoiteta lehdissä tai blogeissa (tai se mitä siitä kirjoitetaan) ei tarkoita etteikö sitä olisi olemassa ja etteikö se voisi hyvin. Ja pahimmat kärjistämiset ja kitkat ovat kyllä jossain ihan muualla kuin itse tekijöiden parissa. :)

Ystävällisesti,
Tinker Bell

Panu kirjoitti...

Katsojilla voi olla kova hinku oikeuttaa tekemisensä jollakin kirkasotsaisella periaatteella, kun esityksistä nauttiminen ruumiillisella tasolla koetaan jotenkin kiusalliseksi.

Niinpä. Minä katson mieluummin aitoa pornoa kuin burleskia. Pornon katselu on ihmisen normaali tarve, ja burleski on vain pornoa niille, jotka eivät kehtaa katsoa aitoa pornoa. Minusta ihmisten, jotka katsovat burleskia, tulisi olla rehellisempiä ja siirtyä pornoon, ja ihmisten, jotka tekevät burleskia, tulisi vastaavista syistä siirtyä tekemään kovaa fetissipornoa.

Seksualisti kirjoitti...

Panu, sinä olet tosi pornonystävä ;o)

Minusta olisi hauskaa nähdä burleskin hengessä tehtyä tiukkaa fetissipornoa, mutta en ehkä esittäisi sitä vaatimuksena. Mahtuuhan maailmaan tasseleitakin...

Panu kirjoitti...

En tiedä, onko pornonystävä oikea sana. Minusta vain ihminen, joka hyväksyy oman seksuaalisuutensa ja oman pornoharrastuksensa, ei enää tarvitse burleskin ja pehmopornon kaltaisia korvikkeita. Hän on ikään kuin korkeammalla olemassaolon tasolla kuin ne sievistelijät ja kaksinaismoralistit, jotka vielä kaipaavat pehmoerotiikkaa ja burleskia.

Mikko T kirjoitti...

Panulle kysymys: esittäisitkö lavalla mieluummin burleskia vai kovaa fetissipornoa? Tanssia vai eritteitä, neulaa ja ruoskaa?

Itsellä pornoon on tunteeton käytännönläheinen suhde ja tiedän oman kantani kysymykseeni. En siltikään pysty hehkuttamaan kritiikitöntä pornon ilosanomaa.

Nim. Pojat ei tanssi

Emmie kirjoitti...

Panu, jännä argumentti. "Minä en tykkää tästä joten kuka tahansa, joka siitä väittää tykkäävänsä, teeskentelee."

Minusta burleski kuuluu täysin eri genreen kuin kova porno, se ei siis ole vain pornon laimennettu versio. Burleskistahan löytyy paljon elementtejä joita valtavirran kovasta pornosta ei, mainittakoon vaikka iloinen yhdessä tekemisen meininki, kehopositiivisuus, (usein vanhanaikaisen) pukeutumisen korostuminen ja sitoutuneisuus useisiin eri alakulttuureihin.

Itse töllötän iloisesti sekä pornoa että burleskia, ja ne palvelevat elämässäni täysin eri tarkoituksia. Siis sekä tanssia että ruoskaa! :-)

Seksualisti kirjoitti...

Emmie, en ehkä sanoisi burleskin kuuluvan täysin eri genreen kuin porno. Kuten toisessa asiaa koskevassa kirjoituksessani pohdiskelin, sanoisin burleskin osuvan samaan luokkaan pehmopornon kanssa.

Burleskissa on toki oma tyylinsä, mutta se ei ilmiasultaan sittenkään mene kovin kauas ns. glamour-pehmopornosta, jossa näyttävyys ja tyylikkyys ovat keskeisessä roolissa. Burleski sisältää usein huumoria, jota pehmopornossa on harvakseltaan, mutta sekään ei ole kategorista. On puhdasta glamour-burleskia ja humoristista pehmopornoa...

Liikumme kuitenkin koko ajan pehmeän ja paljastavuutensa osalta sovinnaisen eroottisen esityksen alueella.

Vaikka olen eri mieltä Panun kanssa hänen ärpäkkäästä kärjistyksestään, tavoitan silti hänen ärtymyksensä syyn. Olen törmännyt henkilöihin, jotka feministisistä perusteista inhoavat ja väheksyvät pornoa, mutta ovat burleskista aivan innoissaan. Tällaisessa haiskahtaa outo ristiriita ja teeskentely.

Siispä burleskin ja pornon yhtäläisyyksien ymmärtäminen auttaa hahmottamaan erotiikan (eri muodoissaan) merkitystä ihmisille ylipäätään. Ja raja-aitojen kaataminen voi tapahtua myös tällä rintamalla, kun tunnustetaan se tosiasia, että monilla sekä burleski että porno vetoavat lopulta samaan asiaan: seksuaaliseen haluun.

Tinker Bell kirjoitti...

Täällä kolisevat kyllä nyt jo niin tyhjät tynnyrit, että ns. alan harrastajalla ei ole keskusteluun enää mitään lisättävää. :D Mutta olkaa toki hyvät ja jatkakaa keskustelua teoreettisella tasolla keskenänne, jospa minä sitten keskityn siihen itse asiaan käytännössä. Kaikkea hyvää ja avarampia näköaloja itse kullekin!

Seksualisti kirjoitti...

Noooh, minun motiivinani on nimenomaan asioiden taustalla vaikuttavien aatteiden ja asenteiden kaiveleminen. Siitä tässä blogissakin on kysymys.

Ja todettakoon, että olen samaa mieltä Tinker Bellin kanssa siitä, että omituisia mielipiteitä löytyy lähinnä burleskin katsojilta tai puuhaa kommentoivilta toimittajilta.

Burleskin harrastajien ei välttämättä tarvitse ollenkaan sekaantua seksuaalipolitiikkaan harrastuksensa ympärillä. Esiintyminen on varmasti lystiä sen enempää miettimättäkin.

Tällöin kuitenkin pahimmassa tapauksessa burleskitaiteilija voi löytää keskustelussa mainitun tyhjän tynnyrin päästään... ;o)

Tinker Bell kirjoitti...

Arvon bloggaajalle ja toki muillekin esiintyjien oletettua tyhjäpäisyyttä epäileville suosittelisin esitysten itsensä seuraamisen (ja ei, youtubea ei lasketa) lisäksi oheislukemistoksi esimerkiksi Jacki Willsonin "The Happy Stripper - Pleasures and Politics of the New Burlesque" tai Michelle Baldwinin hiljattain suomennetun teoksen "Burleskin paluu" (Like-kustannus). Taustatieto auttaa olemaan typistämättä taidemuotoa suuntaan tahi toiseen.

Panu kirjoitti...

Panulle kysymys: esittäisitkö lavalla mieluummin burleskia vai kovaa fetissipornoa?

Ehdottomasti mieluummin kovaa fetissipornoa, toki sellaisin fetissein, jotka miellyttävät minua itseäni.

Panu kirjoitti...

Burleskistahan löytyy paljon elementtejä joita valtavirran kovasta pornosta ei, mainittakoon vaikka iloinen yhdessä tekemisen meininki, kehopositiivisuus, (usein vanhanaikaisen) pukeutumisen korostuminen ja sitoutuneisuus useisiin eri alakulttuureihin.

Kaikki nuo elementit voidaan varmasti sisällyttää myös kovaan amatööripornoon.