Tasselit viuhumaan

Uusburleski edustaa puhtaasti nykyaikaista myönteistä seksuaalikulttuuria. Sen arvoihin kuuluvat ilo, hyväksyntä ja monimuotoisuus. Kauneus ja eroottisuus saavat monenlaisia ilmentymiä ja niiden konventioilla leikitellään vuoroin pisteliäästi ja vuoroin hyväksyvästi.

Nenännyrpistelijöille uusburleski on hankala paikka. Se on avoimen eroottista, mutta sitä ei voi parjata perinteisin hokemin. Se ei ole naista halventavaa, ei alentavaa, ei passiivista eikä esineellistävää. Niuhottajan aseiksi jäävät ainostaan typerät tokaisut: "Minä en ainkakaan missään verkkosukissa keikistelisi muiden katsottavana" tai "kuka nyt haluaisi tanssitaidottomia peruspulliaisia katsella". Näiden "argumenttien" variaatioita näkee runsaasti arvostelijoiden kirjoituksissa.

Uusburleski on sekä esiintyjille että katsojille armollista siinä mielessä, että sen henkeen kuuluu vahvasti aito itse tekemisen ilo. Toki ammattimaisiakin burleskitähtiä on, mutta tämän kulttuurin kova ydin löytyy omaehtoisten harrastajien parista. Seksikkyydellään myyviä diivoja on ollut maailmassa aina, ja on lopulta ihan sama, mikä heidän kontekstinsa on - tässä mielessä populaarikulttuuri, porno ja burleski eivät eroa toisistaan. Uusburleskin sydän on juuri monimuotoisuudessa ja hyväksynnässä, jotka saavat parhaimman asunsa alakulttuurissa.

Myönteisestä ilmapiiristään huolimatta uusburleskin suhde eroottisuuteen ei ole aivan ongelmaton. Tasselit osuvat sattumalta hyvin yksiin amerikkalaisen nännisensuurin kanssa ja burleskikulttuuriin asettuneet paljaan pinnan rajat ovat nykyisen seksuaalikulttuurin sallivuuteen nähden kysymyksiä herättäviä. Miksi rajat ovat olemassa? Onko syynä helppous, sovinnaisuus vai historialliset esikuvat?

Keskustelin paljaan pinnan rajoista pitkään Itty Bitty Tease Cabaretin tyttöjen kanssa ja kysymys jäi heillekin avoimeksi. Rajojen olemassaolo mahdollistaa ainakin sen, että burleskin painopiste asettuu jonnekin aivan muualle kuin eroottisuuteen. Tinker Bellin mukaan "burleski nimenomaan haastaa ennakko-olettamukset siitä, miten seksuaalisuutta saa tuoda esiin; se mahdollistaa parodian ja karnevalisoinnin."

Hyvä näin! Itse pidän kovasti uusburleskin arvomaailmasta, mutta ehkä liikkeen sisäinen itseymmärrys kaipaa vielä pohdintoja ja ongelmatisointeja siitä, miten erotiikka ja sen rajat ilmenevät sen konventioissa. Uusburleskin paljaan pinnan rajojen yhteenosuminen perinteisen sovinnaisen koodiston kanssa on kysymyksiä herättävä sattuma.