15.8.2009

Berlusconi


Katolinen kirkko on
nolostunut Silvion käytöksestä. Kuinkas ollakaan, kirkon suurin huolenaihe on Silvion verevä libido. Kirkko ei tosin ole yksin huolensa kanssa; moralistinen typeryys tuntuu vaivaavan valtaosaa ihmisistä. Myös täällä päivitellään ahkerasti poliitikkojen seksielämän olemassaoloa.

Silvion kohdalla koko kohkaamisen naurettavuus piilee siinä, että ketään ei tunnu erityisesti kiinnostavan (ainakaan suuren julkisen porun aiheeksi) hänen poliittinen häikäilemättömyytensä ja arveluttavat toimintatavat valtion johtajana.

Silvio on inhottavan autoritaarinen johtaja, joka pyrkii nujertamaan poliittiset vastustajansa härskillä mustamaalamisella ja aggressiivisella populistisella retoriikalla. Hän hallitsee omistuksillaan italialaista mediakenttää ja käyttää sitä häikäilemättä omien etujensa ajamiseen. Hänen taloudellisista kytköksistään on noussut monta rikos- ja korruptioepäilyä. Jos fasismi olisi vielä voimissaan, olisi Silvio juuri sopiva Il Duce.

Mutta ei nämä pikkuseikat ihmisiä huoleta. Heitä huolettaa se, että Silvio on makaillut rannalla puolialastomien naikkosten kanssa. Ja se, että Johtaja on käyttänyt seuralaispalveluita. Vaikka Silvion kiiltonahkakenkä painaisi päätä Rooman mukulakiveen, niin pahempi asia on se, että Silvio on ollut uskoton vaimolleen. Mitä demokratiasta, kunhan avioliiton pyhyys säilyy!

Vaikka pidän Berlusconista enemmän pizzana kuin poliitikkona, niin yhdessä asiassa Silvio on rautaa. Hän ei nöyristele moralisteille, kuten kotomaamme kollegat. Hän ei pyytele anteeksi sitä, että hänellä on seksielämä.

7.8.2009

Rumat suomalaiset


Eräät hyvin säntillisesti laittautuneet virolaiset naiset kertoivat minulle, että suomalaiset naiset ovat rumia. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan repiä enempää juopaa veljeskansain välille, vaan pohdiskella ulkonäkönormeja. Kysymys lienee siitä, millä perusteella ihmisiä voidaan kutsua rumiksi tai kauniiksi, ja miksi moisia arvostelmia tehdään. Keskustelu aiheesta paljasti virolaisten käsityksen tästä asiasta liittyvän erityisesti kauneudesta ja hoikkuudesta huolehtimiseen.

Lyhyessä keskustelussa mielestäni erityisen kiinnostavaa oli naisten haudanvakava asennoituminen omiin kauneuskäsityksiinsä. Heille ne vaikuttivat olevan aitoja, kulttuurista riippumattomia tosiasioita, joiden kyseenalaistaminen on turhaa, jopa mahdotonta. Puolustaakseni suomalaisia tässä maaottelussa, haluan kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa on varsin moniarvoinen kulttuuri pukeutumisen ja kauneuskäsitysten suhteen.

Moniarvoisuuden etuihin kuuluvat erilaisten tyylien hyväksyminen osana kauneusdiskurssia ja juuri tietynlaisen ulkonäön merkityksen rapautuminen sosiaalisen hyväksynnän ehtona. Lisäksi ulkonäkönormien väljyys tukee irrottautumista ulkonäköön liittyvistä ennakkoluuloista. Mitä väljemmät normit ovat, sitä enemmän ne antavat tilaa yksilöllisyydelle.

Luulenpa, että tässä asiassa "rumat" suomalaiset vetävät lopulta pidemmän korren.

31.7.2009

Homovapaa Liettua jo tänään!


Liettuassa ei ole homoja. Eikä Iranissa. (Ainakaan virallisesti...)

Liettuan parlamentti on keksinyt myös keinon pitää tämä asiaintila voimassa ikiaikaisesti. He ovat kieltäneet lailla homoista puhumisen lapsille ja nuorille. Myös muita vitsauksia pyritään kitkemään samalla: kiroilu, rasvainen ruoka ja moniavioisuus ovat mustalla listalla.

Tieteellinen tieto lapsen seksuaalisesta kehityksestä ja erilaisten seksuaalisten suuntautumisten synnystä ei paina parlamentaarikkojen päätöksenteossa mitään. Kunniallisuus, puhtaus ja usko jumalaan pitävät kyllä kärryt tiellä - vaikka neliskanttisilla pyörillä.

Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö arvostelee Liettuan uutta lakia juuri siitä, mitä se pyrkii välttämään. Tiedon puute ja syrjintä ovat niitä asioita, jotka vahingoittavat lasten ja nuorten seksuaalista kehitystä, ei se että tietoa on saatavilla.

Liettuan parlamentin enemmistön mielestä ilmeisesti parhaat välineet päätöksentekoon ovat taikavarpu ja mutu-tuntuma. Olisi kiinnostavaa tietää, miten sielläpäin harjoitetaan sillanrakennusta...

10.7.2009

Laiton tissi


Mikä on kaiken pahuuden ja kataluuden resepti? No, otetaan yksi teinityttö, yksi tissi ja yksi lävistyskoru ja...


En uskalla jatkaa kuvausta pidemmälle, koska tuohtuneet kansalaiset saattaisivat repiä minut kappaleiksi. Nuorten ottamat lävistyskorut ja tatuoinnit ovat hämmästyttävän voimakkaiden mielipiteiden aihio. Miksi? Symboloivatko ne ehkä konkreettisen kivuliaalla tavalla nuoren irtautumista vanhempansa diktatorisesta päätäntävallasta?

Hesarin keskustelusivulla toistuu järkähtämätön moralistinen virhepäätelmä: lävistykset on rumia, minä en tykkää lävistyksistä -> siis lävistykset pitää kieltää. Kieltolinjalle on lähtenyt myös ruotsalainen valtiopäiväedustaja Lars-Arne: Lävistyksistä pitää säätää laki!

Nuorten itsenäistymiskamppailuun liittyvä keskustelu tuntuu tekevän monista ihmisistä lakipositivisteja. Ikään kuin kiistan nuorten itsemääräämisoikeuden rajoista voisi typistää ikärajoihin tai vanhemmilta anottuihin lupalappuihin. Erityisen ongelmallista on se, että kaiken ikärajana halutaan pitää 18 vuotta, vaikka lapsuus loppuu jo 12 vuoden kieppeillä.

Näiden ikien väliin jäävä nuoriso putoaa hämärään epäihmisyyden välitilaan, jossa he ovat sattumanvaraisten ja mielivaltaisten sääntöjen armoilla. Erotuksena lapsista nuorilla on jo kehittymässä oma halu hallita itseään ja kehoaan ja kokeilla maailman tarjoamia mahdollisuuksia.

Seksuaalisuuden kauheus astuu tällä kertaa kuvaan siinä, miten ruumiinosia arvotetaan kuvitellen naiivisti kulttuuristen tapojen olevan totta. Korvakoru on ihan ok, vaikka viisivuotiaalle tytölle. Huuli- tai nenäkoru on vähintään vaarallinen ja epähygieeninen, ehkä myös rietas ja ruma. Nännikoru sen sijaan on itse paholaisesta seuraava. Koska tissi on SEKSUAALINEN ruumiinosa. Murr.

Sama tauhkaus ilmenee toisessa muodossa siinä, miten sievän nännilävistyskuvan jutun yhteydessä julkaissut Hesari on joidenkin kommentoijien mukaan viimeistään nyt ajautunut roskajournalismiin. Tissi on heille siis tae roskasta ja saastasta. Mitä vittua?

12.6.2009

Onko seksi hyvän tavan vastaista?


Hesari julkaisi mielipidekirjoitukseni (12.6.2009) Herculeksen darkroomeihin liittyen lyhennettynä. Alla koko teksti. Keskustelua aiheesta löytyy Hesarin jutun ohesta sekä Ranneliikkeestä.

***

Etelä-Suomen lääninhallituksen virkamies Ilkka Ripatti ilmaisi, että ravintolassa olevat kopit, joissa asiakkaat saattavat harrastaa seksiä, ovat hyvän tavan vastaisia. Ravintola Herculeksen johto lannistui virkamiehen sanomisista niin, että poisti kopit asiakkaidensa käytöstä, vaikka niiden laillisuus oli varmistettu aiemmin ennen niiden rakentamista.

Koko ajatus ”hyvän tavan vastaisesta” perustuu konservatiiviseen eetokseen, joka mukaan vakiintuneet käytännöt riittävät kertomaan, mikä on sopivaa ja mikä ei. Tällainen käsitys kultaa jähmettyneen ja kritiikittömän ajattelun, sekä johtaa helposti eri tavalla ajattelevien ihmisten sortamiseen.

Hyvien tapojen mukaiset seksuaalinormit ovat kuvitelmia, joita pyritään oikeuttamaan vetoamalla historiallisiin tai uskonnollisiin sääntöihin. Ei ole olemassa mitään ehdottomasti oikeaa tapaa, tilannetta tai paikkaa harrastaa seksiä, vaan kaikki tällaiset käsitykset ovat aina neuvoteltavissa kulttuurien ja alakulttuurien vuorovaikutuksessa.

Lääninhallituksen virkamies syyllistyy melkoiseen mielivaltaan ajatellessaan, että juuri hän voi määritellä, mikä on hyvän tavan vastaista. Tässä tapauksessa ravintola pelkää anniskelulupiensa tai jatkoajan menettämistä ja alistuu virkamiehen mielivaltaan, vaikka mahdollinen seksin harrastaminen kopeissa ei liity millään tavalla anniskeluasioihin.

Seksin nostaminen silmätikuksi on hyvin tyypillinen seksuaalikielteisyyden muoto. Silloin seksistä tehdään ongelma ilman mitään muuta perustetta paitsi se, että kysymys on seksistä. Tämä asenne ilmenee hyvin Ripatin kommentissa siitä, että ravintolat ovat tarkoitettu oluen juomiseen ja seurusteluun, ei seksiin.

Millä perusteella virkamies määrittelee, mikä kaikki on ihmisten väliseen seurusteluun kuuluvaa? Kuuluvatko seurapelit tai biljardi seurusteluun? Entä lähekkäin tanssiminen tai suutelu? Ripatti tekee seksistä ongelman itsestään selvästi pohtimatta, miksi sen pitäisi olla ongelma. Ketä joidenkin harrastama seksi ravintolan darkroomissa vahingoittaa?

Tosiasia on, että monia ihmisiä kiinnostaa ja kiihottaa ajatus siitä, että seksille on mahdollisuus keskellä illanviettoa. Se voi tapahtua uuden tuttavuuden kanssa tai ennestään tutut kumppanit voivat hakea väristyksiä erikoisesta tilanteesta. Seksi ei katoa julkisilta paikoilta, vaikka sitä kuinka kutsuisi sopimattomaksi. Puskissa puuhastelu ja vessojen käyttäminen on ollut yleistä vuosikymmeniä. Puolijulkinen lukittava tila on näitä turvallisempi, siistimpi ja helpompi paikka.

Hercules - ja monet muut paikat maailmalla - edustaa myönteistä käsitystä seksistä. Tästä näkökulmasta on hienoa tarjota mahdollisuus harrastaa seksiä yksityisesti sosiaalisen elämän keskellä. Kun seksille annetaan avoimesti omia paikkoja sosiaalisessa ympäristössämme, luodaan myönteinen ja salliva ilmapiiri seksuaalisuutta kohtaan.

Samaa kysymystä käsiteltiin, kun lehdissä päiviteltiin seksin harrastamista yliopiston rentoutumishuoneessa. Voisiko kieltämisen ja moralisoinnin sijaan olla mahdollista ajatella vaihtoehtona ajan ja tilan tarjoamista seksille erilaisissa yhteyksissä? Kieltomoraali on seksiasioissa autoritaarista, vanhanaikaista ja huonosti perusteltua. – etenkin kun nykyaikaiset seksologiset tutkimukset osoittavat aukottomasti seksin ja avoimen suhtautumisen myönteiset vaikutukset ihmisen hyvinvointiin.

Surkuhupaisaa jupakassa on se, että sosiaali- ja terveysosaston virkamies liputtaa oluen juonnin puolesta seksiä vastaan. Alkoholin käyttö on pitkäaikainen kansanterveytemme ongelma ja alkoholiin liittyvät haitat kaikissa muodoissaan ovat valtavan suuria. Seksin kohdalla ongelmana vaikuttaa olevan pikemminkin sen vähyys ihmisten elämässä.

Osmo Kontulan uusimman kirjan mukaan seksiä harrastetaan nykyisin entistä vähemmän ja ihmisten tyytyväisyys seksielämäänsä kohtaan on laskenut. Trendin yhdeksi syypääksi voi nimetä asenteen, jossa seksiin liittyviä vaaroja ja ongelmia ylikorostetaan nautinnon ja hyvinvoinnin kustannuksella.