15.8.2009

Berlusconi


Katolinen kirkko on
nolostunut Silvion käytöksestä. Kuinkas ollakaan, kirkon suurin huolenaihe on Silvion verevä libido. Kirkko ei tosin ole yksin huolensa kanssa; moralistinen typeryys tuntuu vaivaavan valtaosaa ihmisistä. Myös täällä päivitellään ahkerasti poliitikkojen seksielämän olemassaoloa.

Silvion kohdalla koko kohkaamisen naurettavuus piilee siinä, että ketään ei tunnu erityisesti kiinnostavan (ainakaan suuren julkisen porun aiheeksi) hänen poliittinen häikäilemättömyytensä ja arveluttavat toimintatavat valtion johtajana.

Silvio on inhottavan autoritaarinen johtaja, joka pyrkii nujertamaan poliittiset vastustajansa härskillä mustamaalamisella ja aggressiivisella populistisella retoriikalla. Hän hallitsee omistuksillaan italialaista mediakenttää ja käyttää sitä häikäilemättä omien etujensa ajamiseen. Hänen taloudellisista kytköksistään on noussut monta rikos- ja korruptioepäilyä. Jos fasismi olisi vielä voimissaan, olisi Silvio juuri sopiva Il Duce.

Mutta ei nämä pikkuseikat ihmisiä huoleta. Heitä huolettaa se, että Silvio on makaillut rannalla puolialastomien naikkosten kanssa. Ja se, että Johtaja on käyttänyt seuralaispalveluita. Vaikka Silvion kiiltonahkakenkä painaisi päätä Rooman mukulakiveen, niin pahempi asia on se, että Silvio on ollut uskoton vaimolleen. Mitä demokratiasta, kunhan avioliiton pyhyys säilyy!

Vaikka pidän Berlusconista enemmän pizzana kuin poliitikkona, niin yhdessä asiassa Silvio on rautaa. Hän ei nöyristele moralisteille, kuten kotomaamme kollegat. Hän ei pyytele anteeksi sitä, että hänellä on seksielämä.

22 kommenttia:

Kokeilijat kirjoitti...

Enpä tiedä pitääkö Berlusconia siinäkään asiassa ihailla. Milestäni se, ettei hän nöyristele, on vain jatkoa hänen poliittiselle härskiydelle. Toki kunnon poliitikolla saa olla avioliiton ulkopuolistakin seksielämää, ja Suomi on näissä asioissa varmaan maailman puritaanisin maa.

vestigia kirjoitti...

Kenties keltaista lehdistöä lukeva kansa on intuitiivisesti lähempänä totuutta kuin saivartelevat filosofit - julkista ja yksityistä moraalia ei voida täysin erottaa.

Seksualisti kirjoitti...

Vestigia, et taida olla vakavissasi, jos luotat "kansan intuitiiviseen moraalitajuun".

Onko "angry mob" mielestäsi perusteltu oikeudenkäytön muoto? Ovatko kiihkonationalismi, urheiluhuliganismi, kivitystuomiot ja populistiset ajojahdit "lähempänä totuutta"?

Mikä totuus sellainen on, joka saavutetaan sopeutumalla lauman typeryyteen enempiä ajattelematta?

Maa on litteä ja 6000 vuotta vanha? Valkopartainen jumala kaitsee meitä pilvien päältä? Suuseksi ja homostelu ovat varmasti syntiä? Näitä totuuksiako ajoit takaa?

Haluaisitko tulla oikeudessa tuomituksi mielummin kansan intuition vai punnitun eettisen ajattelun perusteella? Sytytetäänkö jälleen roviot ja nostetaan paalut?

***

Julkista vallankäyttöä koskevat varsin tiukat ja perustellut vaatimukset, jos halutaan pitää kiinni oikeudenmukaisesta demokraattisesta järjestelmästä.

Yksilön seksielämän valinnat eivät ole missään suhteessa julkiseen vallankäyttöön. Toisin väittävät joutuvat olettamaan tuekseen essentiaalisen käsityksen ihmisluonteesta, jossa kerran yhden arveluttavan teon tehnyt ei muka voisi mitenkään välttyä tekemästä toista.

Lisäksi pitää huomata se, että avioliiton ulkopuolinen seksielämä ei ole tiukassa mielessä yhteiskunnallinen tai moraalinen kysymys siinä missä sääntöjen noudattaminen julkisessa hallinnossa on.

Poliitikon naissuhteiden kauhistelu on henkilökohtaisten arvojen kysymys, kun taas julkisen vallan väärinkäytön arvostelu on koko valtion toimintaan ja oikeudenmukaisuuteen liittyvä kysymys, joka periaatteessa koskettaa kaikkia.

On täysin mielivaltaista ja perusteetonta yrittää asettaa avioliittoinstituutio ja sen säännöt valtioinstituution tärkeysasteelle. Kristilliset kirkot kyllä yrittävät tätä, mutta heillä ei ole mitään pitäviä perusteita hankkeensa tueksi, ainostaan vetoaminen perinteeseen ja omaan pömpöösiin valta-asemaansa.

vestigia kirjoitti...

Mikä totuus sellainen on, joka saavutetaan sopeutumalla lauman typeryyteen enempiä ajattelematta?

Kansa saattaa lynkata muutaman syyttömän, mutta reaalisosialismin tai Ranskan vallankumouksen tapaisten kauhujen toteuttamiseen tarvitaan filosofeja.

En luota kansan moraalitajuun sen enempäää kuin punnittuun eettiseen ajatteluunkaan. Yhteiskunnat kehittyvät pikemminkin yritysten ja erehdysten kuin suunnittelun kautta. Suhtaudun sosiaalisten perusrakenteiden sorkkimiseen samanlaisella epäluulolla ja varovaisuudella kuin ihmisen geeniperimän manipulointiin.

Yksilön seksielämän valinnat eivät ole missään suhteessa julkiseen vallankäyttöön. Toisin väittävät joutuvat olettamaan tuekseen essentiaalisen käsityksen ihmisluonteesta, jossa kerran yhden arveluttavan teon tehnyt ei muka voisi mitenkään välttyä tekemästä toista.

Ei kai sen noin mustavalkoista täydy olla? Vaimolleen valehteleva poliitikko voi toki olla kansalle uskollinen. Mutta oletusarvoisesti hän on totta kai epäilyttävämpi kuin sellainen ihminen, joka ei ole jäänyt koskaan kiinni minkäänlaisesta valehtelusta.

HK kirjoitti...

Minä olen pohtinut usein Kalevasta lukemaani perustelua siitä miksi Ilkka Kanerva piti erottaa ministerin tehtävistä. (Tiedetään, teknisesti ottaen Kanerva erosi itse)

Kirjoittaja katsoi että Kanervan seksuaalinen kääyttäytyminen avasi oven vakoilulle. Ilmeisesti joko hunajalla houkuttelemalla tai sitten suhteen julkaisemisella kiristämällä pelättiin tietojen irtoavan.

Ensimmäistä pidän hölynpölynä ja jälkimmäisen kokisin olevan reaalinen ongelma joka johtuu siitä että julkisessa keskustelussa vapaampi suhtautuminen seksuaalisuuteen tuomitaan. Se on siis nyky Suomessa aidosti poliitikolle paha.

Mitäs mietteitä tällainen argumentointi herättää Seksualistissa?

Seksualisti kirjoitti...

Vestigia,

reaalisosialismin tai Ranskan vallankumouksen INNOITTAMISEEN on tarvittu filosofeja. Murhaamisen on aina tehnyt kansa - ja usein ymmärtäen väärin taustalla olevat ideat.

Vaikka on niin, että yhteiskunnat tosiasiassa kehittyvät niin monimutkaisin vaikutussuhtein, että niiden hallitseminen on käytännössä mahdotonta, niin eikö silti ole viisaampaa pyrkiä esim. oikeudenmukaiseen, tasapuoliseen, liberaaliin ja demokraattiseen järjestelmään kuin antaa tilaa syrjinnälle, sorrolle ja mielivallalle?

Mitkä sosiaalisista instituutioista ovat todella jotakin "perusrakenteita"?

Jos vihjaat sosiaalisilla perusrakenteilla esim. aiemmin keskustelussa olleeseen avioliittoon, niin olet valinnut perusrakenteesi varsin mielivaltaisesti ja sokeana kulttuurihistorialle.

Itse tunnustan puolustettaviksi perusrakenteiksi ehkä yksilön autonomian, vahingoittamisen kiellon ja pyrkimyksen dialogiin tai toimivaan yhteisöön.

Minusta "kunnollisuuden" ajatuksen ei pitäisi olla mustavalkoinen kumpaakaan suuntaan. Se, että ei ole jäänyt kiinni valehtelusta ei tarkoita sitä, että henkilö toimisi moraalisesti joutuessan vaativiin olosuhteisiin tai kiusaukseen.

Toki paatuneella roistolla ja sitoutuneella oikeudenmukaisuuden kannattajalla on selvä ero. Tätä kansa ei kuitenkaan tunnu välttämättä tunnistavan.

Alkuperäisessä kirjoituksessani suomin italialaisia juuri siitä, että he ovat valinneet toistamiseen Silvion johtajakseen, vaikka tällä on tilillään aika lailla demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vastasia toimia. Sitten valitetaan Silvion naisjutuista, vaikka nekin ovat pitkälti hänen itse masinoimaansa julkisuussirkusta.

Eli aidot vakavat ongelmat eivät saa ihmisiä liikahtamaan. Näennäisongelmista määitään ikään kuin niillä olisi laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.

Seksualisti kirjoitti...

HK,

olen pitkälti samaa mieltä kanssasi noista argumenteista.

Kieroa on se, että kiristysargumentti oikeastaan esittää todellisen kiristäjän olevan poliitikon omat puoluetoverit, jotka skandaalista ahdistuneina panevat toimeen erilaisia sanktioita - kuten Kanervalle todella kävi.

Kiristäjä siis luottaa siihen, että muut poliittiset vallankäyttäjät ovat hänen rikoskumppaneitaan kiristäjinä.

Kiristysyritykset on toki mahdollista kirvoittaa menemällä itse ensin julkisuuteen Silviomaisella tavalla ja ilmoittaa esimerkiksi: "Kävin huorissa. Se on Suomessa täysin laillista, joten mitä sitten?"

Suurempi asia on se, että nykyinen skandaalikoneisto (media, pikkusieluiset ihmiset ja pelokkaat poliitikot) rakentavat perverssiä käsitystä poliitikoista ihmisinä, joilla ei ole libidoa.

Tätä vastaan pitää kamppailla, jotta esimerkiksi seksuaalipolitiikka ei joutuisi pelkästään seksikauhuisten poliitikkojen käsiin, kuten keskiajalla, jolloin selibaattilupauksen antaneet papit olivat seksi- ja ihmissuhde-elämän ylimpiä auktoriteetteja.

Tilanne ei siis saa luisua siihen, että pärjätäkseen politiikassa henkilön pitää olla kiiltokuvamainen tasapaksussa kulissiheteroavioliitossa oleva kahden lapsen vanhempi, jolla ei ole mitään seksielämää.

Moralistit yrittävät valehdella, että rikas seksielämä tai erikoiset seksuaaliset mieltymykset tekevät henkilöstä kykenemättömän hoitamaan poliittisia virkoja tai olemaan asiantuntija jollakin hallinnon osa-alueella. Tämä häikäilemätön valhe on täysin perusteeton ja pitää kumota jämäkästi.

vestigia kirjoitti...

Filosofien ongelma on yleensä se, että tavoitellessaan jotain mahdotonta utopiaa he tulevat usein pilanneeksi sen epätäydellisen, mutta kuitenkin siedettävän yhteiskunnan, jossa todellisuudessa elämme.

Filosofit eivät tietenkään suunnittele kansanmurhia yms., mutta ne ovat vääjäämätön seuraus täydellisen ideologian ja epätäydellisen ihmisluonnon kohdatessa.

Perusrakenteiksi laskisin sellaiset keskeiset instituutiot kuten avioliitto, jotka ovat mahdollistaneet nykyisen kukoistavan länsimaalaisen kulttuurin. Saattaa olla, että seuraavan sukupolven kasvatus onnistuu yhtä hyvin myös yksinhuoltajien tai viranomaisten toimesta, mutta miksi ottaa riskejä? Senkö vuoksi, että muutama häntäheikkipoliitikko saisi toteuttaa itseään vapaammin?

Seksualisti kirjoitti...

Vestigia,

eiköhän perinteisen perhemallin suurimpia uhkia ole kuitenkin ns, working poor -ilmiö ja toisaalta taas uraohjukset, joilla ei ole aikaa lapsilleen. Käännettäköön siis katse markkinatalouteen tässä asiassa.

Tuskinpa avioliittoon kriittisesti suhtautuvat ihmiset tuottavat mainitsemiasi viranomaisten hoitoon jääviä lapsia. Vapaa seksuaalikulttuuri ja lasten kasvattaminen vastuullisesti eivät ole toisiaan poissulkevia asioita kuin ainoastaan niille ihmisille, jotka kuvittelevat kristillisen heteroavioliiton olevan pyhä ja kiveen kirjoitettu järjestelmä.

Kristillinen monogaaminen avioliittoinstituutio on juuri sellainen järjestelmä, jollaisia kritisoit mahdottomiksi utopioiksi. Se lyö korville sekä ihmisen autonomiaa että luontaisia seksuaalisia haluja. Laura Kipnis kartoittaa aika selkeästi avioliittoon kasautuvia ongelmia teoksessaan Against Love.

Ja tiedät jo kanssani paljon keskustelleena ihan varmasti, että en paasaa seksuaalisesta vapaudesta vain häntäheikkipoliitikkojen etua ajaakseni. Heidän tapauksensa tarjoavat vain kiinnostavan esimerkin seksuaalikulttuurissamme vieläkin vellovasta tekopyhyydestä ja moralismista.

HK kirjoitti...

Luin aiemman kirjoituksen jossa kirjoitit parituslainsäädännön tulkintaan liittyvistä ongelmista.

Olen seurannut jo pitemmän aikaa prostituution ympärillä käytävää yhteiskunnallista keskustelua ja haluaisin kuulla kantasi aiheeseen liittyvään lainsäädäntöön.

Jos se olisi sinun vallassasi niin miten sinä muuttaisit aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä?

vestigia kirjoitti...

Köyhät meillä ovat aina olleet keskuudessamme, ja nykyajan "working poor" ei historiallisesti tarkasteltuna ole köyhää kuin korkeintaan henkisesti.

Monogaaminen avioliittoinstituutio ei ole mahdoton utopia vaan länsimaiden pääasiallinen suvunjatkamismenetelmä useamman tuhannen vuoden ajalta. Täydelliseksi en sitä ole väittänyt, mutta avioliiton puutteet ja ongelmat on kaluttu loppuun jo 1800-luvun ajattelijoiden toimesta. Monet alkuperäiset kommunistit kaavailivat lopettavansa koko instituuition juuri samoista syistä kuin sinä.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että seksuaalinen vapautuminen, jonka piti mm. lopettaa mustasukkaisuus ja sukupuolten välinen sota, on johtanut jokseenkin päinvastaisiin seurauksiin. Tilastojen mukaan aviossa elävät ovat fyysisesti ja psyykkisesti terveempiä kuin avoliitossa tai sinkkuina elävät. Vapaan seksuaalisuuden utopia ei ole toteutunut missään. Todellisuudessa näyttää siltä, että korkea promiskuiteetti tuottaa lähinnä alkoholisoituneita eroisiä ja yhteiskunnan tuilla lapsikatraita kasvattavia lähiövalaita.

Ymmärrän kyllä, että tekopyhyyden kritisointi on kivaa, mutta sillä on tärkeä tehtävä yhteiskunnassa. Yhtä hyvin voisit aloittaa filosofisen hyökkäyksen kohteliaisuutta kohtaan. Sekin on pohjimmiltaan epärehellisyyttä, mutta tärkeää yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kenenkään tarvitse julistaa sotaa hyvätapaisuutta vastaan. Teinit tekee sen pyytämättä.

Seksualisti kirjoitti...

HK,

jos saisin vapaat kädet sorvata seksityötä koskevaa lainsäädäntöä, niin menisin Uuden-Seelannin mallin mukaan, eli pyrkisin seksityön ja parittamisen dekriminalisointiin.

Seksityötä pitäisi säädellä ainoastaan työn ehtoihin puuttuvalla lainsäädännöllä. Väkivalta, ihmiskauppa ja orjuuttaminen on jo kielletty muualla rikoslaissa, joten on aivan turha tehdä feminististä politiikkaa kirjaamalla samoja asioita uudestaan mihinkään seksityölakiin.

Uuden-Seelannin dekriminalisointipolitiikka on osoittautunut hyväksi sekä seksityöntekijöiden että heidän asiakkaidensa kannalta. Turvallisuus ja terveystilanne ovat parantuneet ja työn pelisäännöt selkiytyneet. Asiasta raportoi paikallinen tutkijaryhmä seksologian maailmankonferenssissa Göteborgissa.

Ihan vaan mainitakseni, tällä asialla on myös kiinnostava yhteys kannabista koskevaan lainsäädäntöön. Portugalissa kannabiksen käytön dekriminalisointi on johtanut terveyden ja turvallisuuden kannalta vastaaviin myönteisiin tuloksiin.

Ilmeisesti kriminalisoinnin ylläpitämän sosiaalisen stigman vaikutukset ovat monessa asiassa haitallisempia kuin itse asia...

Seksualisti kirjoitti...

Vestigia,

perustelet taas ihmisvihamieleistä retoriikaasi obskyyreilla tilastoilla ja epämääräisillä viittauksilla suomalaisten periviholliseen, kommunistiin!

Yritin jo tatuointikeskustelussa selittää, miksi mietojen korrelaatioiden ja populististen mielikuvien käyttö yhteiskunnallisessa keskustelussa on yksilön panettelua ja pahimmillaan jopa syrjimistä.

Yksilö ei ole vastuussa muiden teoista ja elämäntavoista. Lisäksi mainitsemasi tilastot kertovat vain hyvin välillisiä asioita, joissa itse instituution ja muiden elämäntapoihin liittyvien muuttujien välisiä yhteyksiä ei ole poissuljettu riittävän hyvin.

Monogaaminen avioliitto on kulissi ja sitä myötä utopia. Hyvin harva elää lähellekään ihanteen mukaisesti. Itse laittaisin nuo mainitsemasi ihmisrauniot juuri ihanteen särkymisen tiliin ja kysyisin, että olisiko tähän tultu, jos monogamian asemaa (muka)hyveellisyytenä olisi säröytetty enemmän ja vaihtoehtoisten elämäntapojen tunnettuus ja hyväksyntä olisi parempi.

Avioliittoinstituutio on jo ahdingossa, mutta silti keskustelu vaihtoehdoista on heikkoa. Syitä murroksen kivuliaisuudelle ovat romanttisen eetoksen hegemonia mediassa ja sovinnaisten normiauktoriteettien raivokas ämpyily.

Vuonna 2005
tilastoitiin
29283 avioliittoa ja 13383 eroa. ERojen määrän odotetaan nousevan, sillä nuorempien sukupolvien eroamisherkkyys on edellisiä paljon suurempi.

Myös sisäisesti monogamia on ollut käytännössä aina tyhjä ihanne. Esimerkiksi evoluutiobiologi Barashin
tutkimukset
osoittavat pitävästi, että todellinen yksiavioisuus on hyvin harvinaista sekä luonnossa että sen nimeen vannovissa kulttuureissa.

Esimerkiksi meillä syrjähyppytilastot ovat varsin korkeat, noin 30% kummallakin sukupuolella, ja jos syrjähypyn yleisin kiertotapa, eli suhteen lopettaminen toisen ihastuksen takia, lasketaan niin määrä on valtaisa.

Monogaamisen avioliittoihanteen valtti on enää prinsessahäät, joita useat nuoret naiset yhä himoitsevat. Itse instituutio on hajoamispisteessä juuri sen takia, että samoilla nuorilla naisilla on aviolupauksista riippumatta kuitenkin mahdollisuus itenäisiin valintoihin elämässään.

Sosiaalinen pakottaminen elinikäiseen monogaamiseen avioliittoon on hävinnyt kansalaisvapauksille, kuten pitääkin. Vapaassa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa yksilöllä on valta päättää, miten ihmissuhteensa järjestää. On edelleen arvoitus, miksi konservatiivit tätä vastustavat. Kukaan vapaan yhteiskunnan kannattaja ei ole riistämässä heiltä mitään - paitsi vallan määräillä muita mielivaltaisesti.

***

Loppuhuomautus: Arvostelen myös mielelläni ulkokultaista ja turhaa tapakulttuuria. Kohteliaisuussäännöistä suurin osa on täyttä roskaa ja niistä vakavissaan kiinni pitäminen täydellistä kulttuurisokeutta.

Se osa kohteliaisuudesta, mikä on funktionaalista ja tähtää ihmisten välisen vuorovaikutuksen toimivuuteen on perusteltua säilyttää, mutta senkin muoto on kontingentti ja alisteinen funktionaalisuudelle. Mikään tapa ei ole tällöin arvokas vain muotonsa vuoksi, vaan sen vuoksi, miten se edistää vuorovaikutuksen toimivuutta.

vestigia kirjoitti...

Niin kauan kun minä en ole vapaa kieltäytymään muiden terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden rahoittamisesta, katson oikeudekseni arvostella sellaisia elämäntapoja, jotka lisäävät niiden tarvetta.

Kommunistiviittaus oli aivan perusteltu, koska Ranskan, Britannian ja Yhdysvaltain sosialistit perustivat 1800-luvun alkupuolella useita vapaan rakkauden kommuuneja. Tulokset eivät olleet lupaavia.

Ja filosofina sinun pitäisi tietää, että jonkun asian luonnollisuus tai luonnottomuus ei ole mikään argumentti sen puolesta tai vastaan.

Minusta ajattelusi perustavanlaatuisin virhe on se, että oletat suuremman yksilönvapauden tekevän ihmisistä automaattisesti onnellisempia. Kuitenkin käytäntö - vaikkapa viinaveron laskemisen muodossa - osoittaa, että tulos on usein päinvastainen.

Seksualisti kirjoitti...

Vestigia,

jos olet verorahoistasi huolissasi, niin arvostelisit sitten suoraan niitä elämäntapoja, joita katsot joutuvasi maksamaan. Avoimen seksuaalikulttuurin arvostelu ja avioliiton promoaminen on täysin välillistä päämäärääsi nähden.

Jos alkoholisoitunut avioeroisä aiheuttaa sinulle mielestäsi kohtuuttoman verotaakan, niin arvostele alkoholismin terveysvaikutuksia ja huonoja elämäntapoja, äläkä jotakin epämääräistä suurta yhteiskunnallista muutosta.

Onhan nimittäin myös paljon kunnollisia ja työssäkäyviä eroisiä. Jälleen, kuten tatuointikeskustelussa kritiikin kohteesi on argumentteihisi nähden väärä.

On tosin mielestäni vähän outoa kannattaa rajua talousliberalismia, mutta samalla vastustaa arvoliberalismia...

Jos terveys- ja sosiaalimenoista syntyvä korkeahko veroaste ahdistaa, niin aina voi katsastaa, millaisia hienoja ilmiöitä ameriikan malli on saanut aikaan. Minusta sikäläinen malli on kuitenkin paljon huonompi yhteiskuntarauhan kannalta kuin ns. hyvinvointiyhteiskunta, vaikka moinen tuleekin kalliiksi.

Lisäksi on aika arveluttavaa luoda suoria linkkejä jonkin elämäntavan ja korkeampien verojen välille. Jos tälle tielle lähdetään, niin valituksesta ei tule loppua.

Minä en pidä lainkaan siitä, että esim. kirkko ja urheilu saavat valtiolta runsaasti tukea. Urheilu tuottaa lisäksi hirveän määrän kuluja kaikenlaisten vammautumisten hoidon kohdalla - erityisesti junioriurheilu, jonka riskit lankeavat useimmiten kunnallisen terveydenhuollon harteille.

Lisäksi urheiluharrastus tuottaa hyvin vahingollisia miesrooleja ja tätä kautta edistää alkoholisoituneiden eroisien kehittymistä.

Reductio ad absurbum - eli mistä tahansa itseä rassaavasta valtion menokohteesta voi valittaa samalla periaatteella loputtomasti. Ratkaisuksi ulkonaliikkumiskielto ja valtion näkkileivät kaikille postitse kotiin. Ei tule elämäntapariskejä, kun ei poistu koskaan kotoa.

Ja mitä tulee luonnollisuuteen, niin asia ei ole lainkaan noin yksinkertainen, kuin oletat. Luonnollisen ja moraalisen välillä ei ole mitään välttämätöntä yhteyttä, mutta luonnollisen ja arvojen välillä ilman muuta on.

Rautalankaesimerkki: Ihminen on olento, jonka keho tarvitsee luonnostaan tietynlaista ravintoa. Ilman tätä ravintoa käy köpelösti. Siis, ravinto on ihmiselle arvokasta.

Ravinnonsaanti on luonnollinen tarve, jonka tyydyttäminen on välttämätöntä. Jos ravinnonsaanti on heikkoa, ei elämä yleensä voi olla täysipainoista ja onnellista.

Samaa voidaan soveltaa osaltaan myös seksuaalisuuteen. Elämä on harvoin onnellista tai hyvää, jos luonnolliset (myötäsyntyiset) seksuaaliset taipumukset joudutaan jostakin syystä tukahduttamaan.

Tästä seuraa se, että toisen seksuaalisten taipumusten tukahduttaminen tai estäminen on eettisesti väärin, koska se tuottaa toiselle kärsimystä ja loukkaa hänen autonomiaansa. Asiaa voidaan verrata edelleen ravinnonsaantiin: ihmisen pitäminen tarkoituksella nälässä on eettisesti väärin.

Ja loppuhuomautuksena totean, että arvoliberalismissa ei ole kyse onnellisuuden maksimoimisesta vaan vapauden maksimoimisesta, jolloin jokainen yksilö saa ja joutuu itse valitsemaan onnellisuutensa aihiot.

Älä unohda, että liberaalissa yhteiskunnassa jokainen yksilö saa vapaasti noudattaa niin umpimielisiä elämäntapoja kuin haluaa, mutta kukaan ei saa häntä pakottaa tai painostaa siihen.

Siksi minua ihmetyttävätkin ne, jotka kiivaasti puolustavat avioliittoa kamalilta liberaaleilta ikään kuin yksikään liberaali olisi viemässä heiltä pois heidän oikeuttaan solmia avioliittoja. Miksi siis älähtää niin kovasti?

vestigia kirjoitti...

Yksinhuoltajuus on juuri yksi niistä elämäntavoista, joiden kustannuksiin joudun osallistumaan.

Eihän alkoholisteistakaan kaikki päädy rapajuopoiksi ja yhteiskunnan rasitteiksi. Joidenkin kroppa kestää hämmästyttäviä määriä viinaa, ja he saattavat pärjätä vaativissakin töissä eläkeikään asti.

Osa on törkeästä rattijuoupumuksesta huolimatta parempia kuskeja kuin huonoimmat vesiselvät autoilijat.

Aivan kuten yksinhuoltajien kohdalla, alkoholismin paheksumisessa on kyse yleistämisestä ja ennakkoluuloista.

Minusta olisi hullua arvostella vain sosiaalisten ongelmien proksimaattisia syitä puuttumatta ultimaattisiin syihin. Alkoholismiin tai nuorisorikollisuuteen puuttuminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on puuttua asioihin, jotka lisäävät alkoholismia tai nuorisorikollisuutta.

Etkö aikaisemmin ole huomannut, että arvoliberalismin kannattaminen ja talousliberalismin vastustaminen (tai päinvastoin) kulkevat usein käsi kädessä? Onhan nimittäin selvää, että positiivisen arvoliberalismin ylläpitäminen vaatii taloudellista sortoa. Useimmat vaihtoehtoiset elämäntavat eivät pärjää taloudellisesti omillaan, vaan edellyttävät sitä, että valtio rahoittaa niitä verottamalla taloudellisesti elinkelpoisia elämäntapoja.

Siksi useimmat arvoliberalistit eivät juuri anna arvoa toisten taloudelliselle vapaudelle, vaan ajattelevat Moskovalaisen Ylioppilaan tapaan:
"Vapautta aina arvostamme,
siksi toisilta sen riistämme"

Minun puolestani saat vapaasti kritisoida kirkon ja urheilun julkisia tukia. Niissä on kuitenkin kyse pikkurahoista sosiaali- ja terveyskustannuksiin verrattuna.

Seksi ei ole ravinnon tai hapen tapainen perustarve. Jos se olisi, pitäisi hyvinvointivaltion taata kaikille kansalaisilleen jokin yhteisesti hyväksytty minimimäärä seksiä. Olen valmis muuttamaan mielipiteitäni jos tämä alkaa näyttää todennäköiseltä.

Avioliiton puolustamisessa ei ole kyse henkilökohtaisesta oikeudestani, vaan yhteiskunnan kehityksestä pidemmällä aikavälillä. Tätä sinä et tietenkään ymmärrä, koska olet ääri-individualisti. Ihmiskunnan ja kulttuurin tulevaisuus on sinulle toissijaista, kunhan jokainen yksilö tässä ja nyt on mahdollisimman vapaa tekemään mitä mieleen juolahtaa.

Seksualisti kirjoitti...

Vestigia,

millä ajattelit yksinhuoltajuuden lakkauttaa? Viemällä kaikki valtion tuet yksinhuoltajilta? Ja tämäkö tukisi hyvän yhteiskunnan kehittymistä?

Nykyinen elatusmaksujärjestelmä takaa periaatteessa lapsen hoitoon liittyvien kustannusten jakautumisen kahdelle henkilölle.
Joidenkin yksilöiden taloudellinen vastuuttomuus siirtää vastuun valtiolle. Ongelmana tässä on jälleen kerran toinen ilmiö kuin väität.

Kallis sosiaali- ja terveyskulujärjestelmä vähentää suuresti rikollisuutta ja kurjuutta. Vaikka erilaisia tarkistuksia paisuneeseen systeemiin on varmasti tarpeellista tehdä, niin et voi väittää järjestelmän purkamisen tuovan mitään hyvää "yhteiskunnallisen kehityksen" nimissä.

Et ymmärrä eettistä liberalismia oikein, jos pidät sitä yltiöindividualistisena aatteena, joka ei näe yhteiskunnan kokonaiskehitystä missään arvossa. Juuri toimiva ja oikeudenmukainen yhteiskunta voi parhaiten taata vapauden toteutumisen.

Kun puhun liberalismista, en tarkoita anarkismia. Vastaavasti valtion ei myöskään ole tarpeen rahoittaa kaikkea yksilön vapaasti valitsemaa toimintaa. On kuitenkin yhteisön toimivuuden kannalta aivan selvää, että köyhyyden ja kurjuuden ehkäiseminen vaatii huonossa tilanteessa olevien tukemista.

On ilman muuta väärin, että tukijärjestelmää väärinkäytetään ja että ihmiset typeryyttään ja ahneuttaan syövät yhteisön toimintaedellytyksiä.

En kuitenkaan vieläkään pysty näkemään, miten esimerkiksi vastuullinen polyamoria tai uskollisuuden piinkova kannattaminen liittyisivät keskeisellä tavalla tähän yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Kuten olen aiemmin ilmaissut, joku aviossa elävä henkilö voi olla yhteiskunnalle hirvittävä taakka, kun taas avoimissa suhteissa elävä henkilö voi olla kunnollinen veronmaksaja ja lapsistaan huolehtiva yhteiskunnan tukipylväs (terveisiä Notkealle Rotalle).

Ainoa yrityksesi osoittaa tämä tosiasia vääräksi oli epämääräinen viittaus tutkimukseen, jossa todetaan lievä korrelaatio aviossa olemisen ja terveyden välillä.

Kun perustat näkemyksesi tällaisiin tilastoissa havaittaviin korrelaatioihin, niin teet klassisen loogisen virhepäätelmän. Et voi päätellä siitä, että joku yksineläjä elää epäterveellisesti, että kaikki yksineläjät eläisivät epäterveellisesti.

Lisäksi tutkimus ei puhu mitään promiskuiteetista, jota sinä tunnut kovasti inhoavan. Oleellisinta terveydelle ovat vakaat elämänolot ja toimivat ihmissuhteet. Tämä on täysin mahdollista esimerkiksi rakastajat sallivassa avioliitossa tai muissa hyvin järjestetyissä monisuhdekuvioissa.

vestigia kirjoitti...

En ajatellut viedä kaikkia tukia yksinhuoltajilta. Yhteiskunta saa auttaa avun tarpeissa olevia, mutta sen ei pitäisi jättää epäselväksi, millaisia kansalaisia se haluaa enemmän ja millaisia vähemmän.

Muutama liberaaliälykkö saattaa harjoittaa vastuullista polyamoriaa varsin yhteiskuntakelpoisesti, mutta saman ideologian leviäminen pesemättömien massojen kouriin tuottaa todennäköisesti hyvin erilaisia tuloksia.

Voin tietysti olla väärässäkin - kenties tulevaisuus tuo tullessaan iloiset orgy-porgyt joissa kukaan ei tunne tarvetta monopolisoida kenenkään seksuaalisuutta ja mustasukkaisuuus ja kateus ovat vain paha muisto. Ihmisluonnon tuntien on kuitenkin todennäköisempää, että touhu degeneroituu jonkin sortin haaremiksi, jossa muutama alfauros kahmii naisten enemmistön ja lehdellä soittelemaan jääneet betat tekevät Sodinit.

Seksuaalisuhteiden vaikutusta yhteiskuntien kehitykseen vakauteen on tutkittu aika vähän, mutta minusta näyttää siltä, että monogaamisilla yhteiskunnilla on ehdottomasti paras "track record". Toinen konservatiivinen änkyrä on hahmotellut asiasta kiinnostavaa analyysiä.

Kari Tuominen kirjoitti...

Vestigia, voihan tulevaisuudessa olla iloisia orgy-porkyja, koska ihmiset niin yksilöinä kuin yhteiskuntina kehittyvät, ja voivat kehittyä tiettyyn suuntaan, jos niin haluavat. Ja kun katsoo millaisia seksuaalitapoja antiikin yhteiskunnissa on ollut,Roomassa, Kreikassa ja niitä edeltäneissä yhteiskunnissa, sitä voisi päätellä,että nykyiset konservatiiviset seksuaaliarvot eivät välttämättä takaa yhteiskunnan hyvää kehitystä. ja syy siihen miksi seksuaaliarvot ja -käyttäytyminen jätetään yleensä huomiotta yhteiskuntaa tutkivissa tutkimuksissa, on se että niitä on hyvin vaikea tutkia objektiivisesti, saatika tehdä objektiivisia, päteviä johtopäätöksiä.

vestigia kirjoitti...

Vestigia, voihan tulevaisuudessa olla iloisia orgy-porkyja, koska ihmiset niin yksilöinä kuin yhteiskuntina kehittyvät, ja voivat kehittyä tiettyyn suuntaan, jos niin haluavat.

Niin, Iranissakaan ei kuulemma enää ole homoja, kun he ovat halunneet kehittää kulttuuriaan sellaiseen suuntaan, joten kenties tosiaan alilarvioin ihmisten seksuaalisen plastisuuden...

Rooman ja Kreikan seksuaaliarvot olivat muuten oleellisimmissa kysymyksissä melko konservatiivisia. Ennen kaikkea yläluokkaisten naisten seksuaalisuutta kontrolloitiin varsin tarkkaan.

Objektiivisuuden puute on kaiken yhteiskunnallisen tutkimuksen ongelma, mutta suvunjatkamisen järjestelyistä ja seksuaalimoraalista on aika paljon paremmat tiedot kuin monista muista muinaisten kulttuurien piirteistä.

Seksualisti kirjoitti...

Iloisia orgy-porkyja on jo nyt - ainakin niiden ihmisten keskuudessa, jotka pitävät tiukan aviollisen uskollisuuden vaatimusta hölynpölynä ;o)

Minua kiinnostaisi tietää, miten avioliittoa puolustavat konservatiivit aikovat tehdä asenteestaan poliittisen tavoitteen? Palattaisiinko takaisin pakkoavioliittojen aikaan ja uskottomuudesta annettuihin rangaistuksiin?

Vai pitäisikö seksuaalisesti vapautuneet yksilöt julistaa yleisesti epäilyttäviksi henkilöiksi, jolloin esim. julkisia virkoja saisivat ainoastaan huru-uskovaiset ja elinkautisessaan kärvistelevät?

Nythän konservatiivit ovat raskaasti häviöllä, mitä tulee lainsäädäntöön ja syrjintäkieltoon. Seksuaalikulttuurin kohdalla vääntö on vielä kovasti käynnissä, mutta nuoremmat sukupolvet eivät vaikuta kovin avioitumisintoisilta, ellei uskonnolla kuuliaisiksi peloteltuja tapauksia lasketa.