10.10.2010

Murhaaminen on turvallista


Amerikkalaiset levittävät maailmaan häiriintynyttä käsitystä siitä, mikä on turvallista verkkosisältöä. Turvallinen on turvallista lapsille, heidän elämää pelkääville vanhemmilleen ja työpaikoilla katseltavaksi. Toisin sanoen, turvallinen on mitä tahansa, mikä ei sisällä seksiä tai paljasta pintaa.

Tämä ajattelutapa on jo niin tiukkaan juurtunut, että jopa seksillä parodioiva sarjakuva Oglaf määrittelee sarjakuvansa turvallisiksi ja ei-turvallisiksi. Oglaf sentään vitsailee typerän termin kustannuksella, mutta noudattaa kuitenkin normia määritellen murhaamisen turvalliseksi ja tissit (sekä tyttöjen välisen pussailun) ei-turvalliseksi. Sama logiikka toimii turvallisissa verkkohauissa, joissa pään irtileikkaaminen on turvallista, mutta nännien vilahdus ei.

Haluaisin, että joku selvittäisi minulle perustellun analyyttisen tekstin avulla, mikä tisseissä tai niiden kuvassa on ei-turvallista, vaarallista, haitallista, katalaa tai pahaa? Toki hörhökristityillä on tästä asiasta paljonkin mielipiteitä, mutta mainitsin sanat "perusteltu" ja "analyyttinen" toiveessani...

Ajatus seksin ja paljaan pinnan vaarallisuudesta on puhdasoppista kristillistä seksiparanoiaa. Kulttuurisen mentaliteetin aivopesu puritanismin vuosina ja sitä seuranneessa murroksessa on ollut massiivista. Amerikkalaiset ovat tunnetusti taitavia uudelleensanoittamaan ja jäsentämään kulttuurista normistoa. Konservatiivit ovat ovelasti tehneet turvallisuudesta synonyymin seksikammolle. Mutta miksi niin monet menevät tähän höynäytykseen?