18.10.2010

Homokysymyksen lopullinen ratkaisu


Kirkon vastustajien esitaistelija Päivi Räsänen on tehnyt suuren työn aloittaessaan joukkopaon kirkon helmoista. Mitä tahansa kirkko sanoo tai tekee tässä tilanteessa tuntuu vain kiihdyttävän eroaaltoa. Kirkosta eroamisesta on tullut keino ilmaista mielipiteensä ja
Eroa kirkosta -sivusto tarjoaa siihen helpon kanavan.

Mutta mitä kirkko lopulta on oikeastaan sanonut tästä tilanteesta? Suuri osa avautumisista on ollut parkaisuja, joilla on yritetty estää eroamisia. Osa on jopa lähtenyt syyllistämislinjalle: "Kirkon menettämät rahat ovat poissa lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työstä." Harva on sanonut mitään itse asiasta eli homoseksuaalien asemasta ja kirkon asenteesta heitä kohtaan sekä kirkon sisällä että yhteiskunnassa yleensä.

Keskustelu "homokysymyksestä" kuulostaa varsin iljettävältä. Onko kyseessä muka joku tuholaisongelma tai ulkopuolelta tehtävä päätös ei-toivotun väestönosan kohtalosta. Natsikortti pilkistää hihasta.

Jopa liberaalihkot kirkon virkamiehet käsittelevät asiaa ulkokohtaisesti ja tuntuvat olevan enemmän huolissaan kirkon jäsenmäärästä ja maineesta kuin siitä, että kirkon edustajien ja uskonsoturien lausumissa homoja kohdellaan kuin kiusallisesti komeroon pesiytyneitä torakoita. Missä ovat lausunnot oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, ihmisyydestä, huomioon ottamisesta tai homoseksuaalien tunteista?

Kirkkoon kuuluvien ja etenkin sen viroissa työskentelevien pitäisi tehdä selväksi, että he eivät hyväksy tällaista epäinhimillistä suhtautumista kanssaihmisiin. Jos he eivät avaa suutaan, he ovat samassa asemassa kuin natsipuolueen vaitonaiset jäsenet, jotka katsoivat sormiensa lävitse sortamista ja murhaamista.

Kirkolla on tosin pitkä historia tällaisessa toiminnassa. Vuosisatoja jatkunutta sortopolitiikkaa ei ole koskaan tunnustettu tai pyydetty anteeksi. Kirkon auktoriteetti on ollut käytössä homojen vainoamisessa 1900-luvun alkupuolella ja kirkko on vastustanut johdonmukaisesti kaikkia pyrkimyksiä parantaa homojen asemaa lainsäädännöllä.

Jos kirkon kanta olisi mennyt läpi 1971, niin kaikki tuntemamme julkihomot olisivat posessa lusimassa tuomiota siveettömästä homoseksualismista ja luultavasti heitä "hoidettaisiin" lobotomialla, sähköshokeilla ja hormoneilla homokäännyttäjä Ari Puonnin heiluessa vankilan poppamiehenä.

Eivätkä homot ole ainoita kärsijöitä. Erilaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen lisäksi saamelaisia on kyykytetty armottomasti kristillisen hegemonian vallitessa. Vasta kirkon otteen herpaantuessa on muiden kulttuuriryhmien oikeuksia alettu tarkastella tasaveroisella tavalla. Tosin valtaosa vahingosta on jo tapahtunut: saamelainen kulttuuri- ja uskontoperinne on murskattu miltei kokonaan. Kirkon edustajilta voi esimerkiksi kysyä, miksi Suomen Lapista on säilynyt vain pari noitarumpua, vaikka niitä on ollut joka kylässä...

Vähänkään oikeustajuisen ihmisen kannattaa erota kirkosta mahdollisimman pian, ellei hän halua osallistua kirkon syntien kantamiseen. Jos on tarpeeksi kovapäinen, voi tietysti yrittää jäädä kirkon sisälle asioita muuttamaan. Silloin kannattaa kuitenkin kertoa selkeästi, että ei hyväksy kirkon nykyistä ja mennyttä epäinhimillistä sortopolitiikkaa. Liian moni pitää suunsa kiinni joko tietämättömyyttään tai sydämettömyyttään.

Lisäys: Myös pääministeri on huolissaan poliittisesta pelistä ja kirkon jäsenmäärän säilyttämisestä. Häntä ei kiinnosta haastattelun perusteella pätkääkään esimerkiksi törkeä asenne homoja kohtaan tai ongelmat perustuslaillisen tasa-arvoisuuden toteutumisessa. Politiikka on menossa kovaa alamäkeä, jos perustavat ihmisoikeuskysymykset eivät enää hetkauta ministeritason poliitikkoja.

6 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Kirkolla on paha ongelma, sanoit näin tai noin mentät jäseniä.
Jos homoliitot kirkossa hyväksytään vetää konservatiivisiipi herneen nenään, jos et, niin liberaalit lähtevät.

Tilanne on ateistin kannalta herkullinen, sillä, jos konservatiivit pääsevät kirkossa voitolle, johtaa se kirkon rajuun pienemiseen ja vaikutusvallan vähenemiseen.

Anonyymi kirjoitti...

En edes tiedä miksi vastaan mutta, kuten aina väittelyissä, ei toisen puolen argumentteja oteta kunnolla huomioon.

On totta, että ihmisten syrjintä on väärin, mutta kirkko noudattaa tiettyä uskontoa, joka on Suomessa evankelisluterilaisuus. Jos kirkko hypoteettisesti "alistuisi" suuren massan alla muuttamaan Jumalan sanaa, olisi se suurempi synti. Meillä ei ole oikeutta lukea raamattua, pyhää kirjaa, niin kuin itse haluamme.

Naurettavaa on myös provosoida ihmisiä jättämään kirkko syrjinnän vuoksi. Te, jotka eroatte, ette ota uskontoa tosissanne. Luovutte ikuisesta elämästä, Jumalan sanasta pienen kinan vuoksi. Miettikääpä uudestaan ja erotkaa sitten.

Ei tehdä hätäisiä liikkeitä, vaan löydetään kultainen keskitie. Kuten tutussa virresäkin lauletaan: "Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton".

Aija kirjoitti...

Niin.... tällaisen rivijäsenen ja rivipapin näkökulmasta on välillä väsyttävää olla kuin hyttysen ininää. Omassa työssäni, omassa arjessani olen aina puhunut tasa-arvosta, olen työlläni, asenteellani ja tarvittaessa sanoillani tuonut esiin myös sen, etten ihmisenä, pappina enkä kirkon työntekijänä millään tavalla hyväksy seksuaalivähemmistöjen ihmisarvon polkemista. Toki ymmärrän, että ihmiset tekevät johtopäätöksensä muun kuin minun toimintani perusteella. Mutta kun kaltaisiani kirkon työntekijöitä on paljon. Me emme ehkä osaa mennä barrikadeille, mutta me toivomme, että meidän arkinen puurtamisemme tajuttaisiin.

Eikä minua pappina edes kiinnosta toisen ihmisen seksuaalisuus, ellei asianomainen itse halua siitä puhua. Kohtaan Ihmisen, kokonaisen Ihmisen, hyväksyen ja rakastaen ja kunnioittaen.

Tässä kirkossa kuuluu siis tällainenkin ääni, joka ei ensimmäisenä mieti jäsenkatoa vaan on surullinen siitä, ettei viesti tasa-arvosta ja hyväksynnästä tavoita ihmisiä. Surullisia myös siitä, jos joku jättää kirkon, vaikka tuntee jonkinlaista tarvetta elää elämässään todeksi myös uskon maailmaa. Se on toki selvää, ettei tässä kenestäkään ehdoin tahdoin kiinni pidetä, jokaisella on oikeus tehdä ratkaisunsa. Mutta uskon, että kirkolla ja seurakunnalla on myös paljon hyvää annettavaa.

Seksualisti kirjoitti...

Anonyymi, jumalan kämmen on kyllä tukistanut, lyönyt ja murskannut niin paljon kristillisten kirkkojen historian aikana, että itse en sitä kauheasti mainostaisi.

Seksualisti kirjoitti...

Aija, kiitos kannanotostasi. Tiedän että tavallasi ajattelevia on kirkossa paljon. On todella valitettavaa, että se jää karumman keskustelun jalkoihin.

Yksi ongelman juonne on pyrkimys pitää yllä jonkinlaista "kansankirkkoa". Miksei kirkko voisi jakaantua selkeästi erilaisia katsomuksia edustaviin ryhmiin ja irtisanoutua valtionkirkon asemasta sekä virkamiesrooleista.

Sen jälkeen ei kirkon tai kirkkojen tarvitsisi ottaa mitenkään huomioon valtiollista keskustelua asioista. Ja myöskin juopa maallisen, humanistisen ja ateistisen ajattelun kanssa asettuisi toiseen kohtaan, sillä kirkoilla ei olisi enää roolia valtionhallinnossa tai politiikassa sen enempää kuin muillakaan aatteellisilla järjestöillä on.

Anonyymi kirjoitti...

Jos jonkun uskonto sanoo, että pitää varastaa juutalaisilta, se ei oikeuta niin tekemään. Jos jonkun uskonto sanoo, että pitää halveksia juutalaisia, muilla on oikeus ellei velvollisuuskin halveksia häntä.

Raamattu on ristiriitainen tekstikokoelma, joka on syntynyt väitettyä myöhemmin. Suomen luterilaisten enemmistö ei pidä Raamattua erehtymättömänä, vain pieni vähemmistö pitää. Enemmistön on erottava tai äänestettävä kirkkoon mieleisensä linja.

Vähemmistön on lakattava kannattamasta Raamatun tavoin orjuutta, sovinismia ja homofobiaa tai sitten jouduttava pysyvän moittimisen kohteeksi.