29.6.2010

Seksuaalioikeuksia poljetaan Suomessakin


Seksuaalioikeuksia koskeva tekstini julkaistiin 29.6.2010 Hesarin pääkirjoitussivulla. Tekstin verkkoversio löytyy
täältä!

Hesarin keskustelu aiheesta on ollut tähän mennessä valitettavan niukkaa mutta varsin asiallista. Paras pala on kuitenkin ehdottomasti seuraava tuskan parahdus:

"Enkä oikein ymmärrä, miksi jollekin Tommi "vaihdetaan Raamatut pornoon" Paalaselle pitää taas kerran antaa mediatilaa. Liekö Paalasen toiveena oikeasti laskea ikärajoja 13-/15-vuoteen ja tehdä pornosta, ryhmäseksistä ja sadomasokismista kansanhuvia, vai onko kyseessä sittenkin miespuolinen Tukiainen/Aitolehti, josta on kiva päästä mediaan kohauttamaan."

Voinen sukunimeeni viitaten alkaa vastedes käyttämään lempinimeä "Paksu". ;o)

33 kommenttia:

Kipukoukku kirjoitti...

Hieno juttu Hesarissa, kiitos! BDSM-ihmisilläkin on oikeutensa, ei vain homoilla.

Seksualisti kirjoitti...

Ja kun seuraa aiheesta tulleita vastakirjoituksia, niin huomaa, että eräiden kristittyjen mielestä homoillakaan ei tarvitsisi olla mitään oikeuksia. Kristillinen lähimmäisenrakkaus on aika jännä konsepti...

Seksualisti kirjoitti...

Tässä yksi vuodatus: http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=356&id=8888

Anonyymi kirjoitti...

Monen ei kristityn mielestä homoja ei pitäisi olla olemassakaan. Kristittyjä homoja on myös suhteellisen paljon joista monet haluaisivat esimerkiksi kirkossa häihin, ei vaan kirkon takia vaan myös sen tuoman uskonnollisen valan vuoksi.

Kristillinen lähimmäisyyden rakkauden käsite on suhteellisen lavea ja sen osoittaa esimerkiksi mm. diakonien toiminta. Kalliossa mm. toimii tämän periaatteen pohjalta useita asuntoloita joissa hoidetaan ja tuetaan sosiaalisesti kaikista syrjäytyneimpiä ihmisiä mitä tästä yhteiskunnasta löytyy. Veikkaan, että suhteellisen harvalla heistä on kovinkaan vahvaa kristillistä vakaamusta. Suurin osa näistä ihmisistä ovat alkoholisteja, narkomaaneja, entisiä kodittomia ja mielenterveyspotilaita. Seksuaalisesta suuntauksestakaan ei ole mitään väliä.

Sen sijaan ateistejen vastaavaa toimintaa en ole nähnyt missään, enkä kenekään hyväksi. Kirkon tasolla keskustelu voi olla teoreettisesti ihan mitä hyvänsä, toiminnan tasolla kristillinen lähimmäisyyden rakkaus koskettaa konkreettisesti hyvin monenkin ihmisen elämää positiivisesti jopa henkiä pelastean. Tosin tästä ei haluta julkisesti pitää kovinkaan suurta ääntä, syytä siihen en tiedä, ehkä sillä kerskailu olisi vähän turhan "pornoa".

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi:
Kirkko elää heikkojen köyhyydestä. Se ostaa ihmisten uskon heidän heikoimpana hetkenään. Kyse on aseman pönkittämisestä yhteiskunnassa. Sanaa ja saippuaa...

Anonyymi kirjoitti...

Hm, ehkä kannattaa tutusta vaikkapa diakonejen toimintaan. Kirkon sisällä on paljon erilaisia organisaatioita joilla varmasti on erilaisia yhteiskunnallisia agendoja.

Ehkä nämä rikkaat ja voimakkaat jotka ovat suotu ylivertaisella älykkyydellä ja viisaudella voisivat ottaa hoitaakseen esimerkiksi diakonejen palveluita, ettei köyhien ja heikkojen tarvitsisi vaeltaa suoraan suureen salaiseen kristilliseen "ansaan"???

Ei vaan ole näkynyt halukkuutta mistään suunnasta ottaa näitä tehtäviä osakseen hoidettavaksi, kysyntää varmasti olisi.

Anonyymi kirjoitti...

"Sen sijaan ateistejen vastaavaa toimintaa en ole nähnyt missään, enkä kenekään hyväksi."

Ateismi ei ole kristinuskoon verrattava yhteisöllinen oppirakennelma, ainoastaan oletus, että jumalaa tai jumalia ei ole. Ateismista ei seuraa, että yömajojen tai asuntoloiden pitäminen olisi oikein tai väärin, tai mitään muutakaan moraalista oletusta. Jotkut ateistit ehkä pitävät tärkeänä sellaisten palveluiden järjestämistä vähempiosaisille, joita kirkon piirissä järjestetään, mutta minusta esim. leipäjonojen järjestäminen tai alkoholistien "auttaminen" tavalla, jota diakoniatyössä tehdään, on moraalisesti väärin.

HK kirjoitti...

Ateisteillä ei tosiaan ole lähetyskäskyä ja siihen liittyvää tarvetta mainostaa itseään.

Uskonnotokuntiin nojautumattomia humanistisia järjestöjä on useita joista tunnetuin lienee Punainen risti.

Symboli ymmärretään usein väärin kristilliseksi tunnukseksi, mutta se on alun perin kopioitu Sveitsin lipusta.

Uusin virallinen tunnus on punainen kristalli jonka on tarkoitus korvata sekä risti että puolikuu jollain aikavälillä. Tämä siksi että nämä uskonnollisiksi mielletyt symbolit aiheuttavat auttajille tarpeettomia vaaratilanteista.

Anonyymi kirjoitti...

Toki on paljon uskontokuntiin kuulumattomia humanitäärisiä järjestöjä. Nyt puhuinkin siitä mitä lähimmäisyyden rakkaus tarkoittaa konkreettisesti kristinuskossa ja käytin esimerkkinä diakonista työtä. Viittasin myös siihen, että diakonisessa työssä ihmisen elämänkatsomuksella tai seksuaalisella suuntauksella ei ole mitään merkitystä. Tällä on varmasti paljon tekemistä sen kanssa, että punainen risti on kohta punainen kristalli?

Henkilökohtaisesti katson, että esimerkiksi HIV-positiivisten moniongelmaisten narkomaanien asuttaminen ja hoitaminen on ihan järkevää touhua. Tietysti aina on olemassa ihmisiä joiden mielestä näin ei pitäisi toimia.

Yksi olennainen pointti minkä yritin tuoda julki liittyi myös siihen, että mitään yhteistä kristillistä sabotaatio koneistoa ei ole olemassa. Kristinusko on pirstoutunut erilaisten koulukuntienkin sisällä erilaisisksi toimiksi, joilla on erilaisia näkemyksiä siitä mitä kristin usko arkisessa mielessä on. Tällä tosin ei varmaankaan ateistisesta elämänkatsomuksesta nähtynä ole paljoakaan merkitystä, vihollinen mikä vihollinen?

Anonyymi kirjoitti...

"Tällä tosin ei varmaankaan ateistisesta elämänkatsomuksesta nähtynä ole paljoakaan merkitystä, vihollinen mikä vihollinen?"

Eivät jumalaan tai jumaliin uskovat ihmiset ole minun - ateistin - vihollisia. Olen vain sitä mieltä, että mitään syytä uskoa jumalan tai jumalien olemassaoloon ei ole, ja näin ollen, ne jotka jostakin minulle käsittämättömästä syystä ovat uskovaisia, ovat vain väärässä.

Anonyymi kirjoitti...

"Olen vain sitä mieltä, että mitään syytä uskoa jumalan tai jumalien olemassaoloon ei ole, ja näin ollen, ne jotka jostakin minulle käsittämättömästä syystä ovat uskovaisia, ovat vain väärässä."

Mitä sinun mielestäsi näille väärä uskosille pitäisi tehdä?

HK kirjoitti...

Muistelen joskus lukeneeni että kehitysyhteistyön ja diagonia työn osuus on noin 10 % kirkon kokonaiskuluista. Ja tämä sisältää siis myäs näihin toimiin liittyvät hallintokulut.

Erottuani kirkosta olen suunnannut kirkollisveroa vastaavan summan tuloistani erinlaisiin hyväntekeväisyys järjestöihin. Punainen risti, Unicef, MLL, Pelastakaa lapset ja muutamat muut ovat saaneet varojani.

90% kirkkoon menevästä verotulosta menee siis opilliseen toimintaan, ei humanitääriseen. Jokaisen kunnon humanistin tulisikin jättää kirkko taakseen ja ohjata varansa parempaan käyttöön.

Vaikkakaan kysymystä "vääräuskoisista" ei esitetty minulle, niin taidampa omalta osaltani kuitenkin vastata. Vääräuskoinen on sanana soveltuva lähinnä uskonnollisten ihmisten käytettäväksi, sillä se viittaa olemassa olevaan oikeaan uskoon. Itse käyttäisin mielummin sanaa harhausko tai taikausko.

Taikausko perustuu isoilta osin kulttuuriseen perinteeseen - vanhemmat opettavat uskonsa lapsilleen. Tälle ei vapaassa yhteiskunnassa saakkaan tehdä mitään. Mutta yhteiskunnan suoraa tukea asialle ei pitäisi antaa. Kirkolta siis verotusoikeus pois ja uskonnon opetus pitäisi jättää puhtaasti vanhemmille, eli lopettaa koulussa.

Uskoisin myös että filosofian ja etiikan laajempi kasvatus mahdollistaisi oikean ja väärän arvojen opettamisen paremmin kuin uskonto pohjainen "etiikan" opetus.

Luonnontieteiden kunnollinen opettaminen auttaisi myös lapsia ja nuoria tekemään parempia ratkaisuja kuin uskonnollisiin oppeihin perustuvat ratkaisut.

Tieto vähentää uskomuksia.

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä paljonko Diakonia työn osuus kirkon toiminnasta on. Tiedän, että he kohdentavat palveluitaan pääsääntöisesti niille ihmisille jotka ovat pudonneet kaikkien palveluittemme ulkopuolelle. Kuten mainitsit, kolmannen sektorin palveluita on paljon muitakin, joihin voi vapaasti lahjoittaa rahaa ilman mitään vakaamusta. Mielestäni kaikki tämän tyyppiset palvelut ovat tarpeellisia, itselleni on täysin sama rahoittaako toimintaa uskonnollinen taho vai ei. Verorahoillahan näitä asioita pitäisi hoitaa, mutta jostain syystä verorahoja halutaan kohdentaan muuhun toimintaan.

Pointtinani oli edelleen Diakonisessa työssä, että vaikka he ovat Kristittyjä, niin he eivät tuputa uskontoa, eivätkä he vaadi, että ihminen elää tietynlaista elämää. Toiminta perustuu kristilliseen lähimmäisyyden rakkauden periaatteeseen jonka katsotaan ylittävän tällaiset asiat. Tavoitteena on tarjota apua sitä eniten tarvitseville, riippumaatta heidän seksuaalisesta suuntauksestaan tai uskonnottamasta/uskonnollisesta vakaamuksestaan.

Olet siis sitä mieltä, että yhteiskunnan ei pitäisi ottaa mitään vastuuta uskonnollisesta kasvatuksesta ja opetuksesta? Kaikki lapset kirkkoihin, temppeleihin ja moskeejoihin tai minne lie, erilaisiin pyhä kouluihin? Mielenkiintoinen ajatus. Jostain syystä, vaikka vanhemmilla on mahdollisuus laittaa lapsensa elämänkatsomustiedon opetukseen, monet vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa ovat uskonnon opetuksessa. Toisinaan he jopa toiseen uskontoon kuuluvina vaativat, että heidän lapsensa saavat heidän uskontonsa mukaista uskon opetusta. Johon on vastattu yhteiskunnan tasolta myönteisesti.

Uskonto on vahva osa meidän yhteisöämme, pidimme siitä tai emme. Toki sen pystyy piilottamaan julkisesti lainsäädännön avulla, tosin en usko, että se mitenkään heikentää uskonnon asemaa yhteiskunnassa. Kouluntehtävä ei ole pelkestään palvella tiedettä, sen tehtävä on olla yleissivistävä.

Jatkuu...

Anonyymi kirjoitti...

jatkoa edelliseen...

Yhteiskunnassa oleva enemmistö uskovia, on sitä mieltä, että vahempien uskonnottomuutta pitää kunnioittaa ja heidän lapsilleen pitää tarjota mahdollisuus olla osallistumatta uskonnolliseen opetukseen/toimintaan. Olen toki itsekkin monessa mielessä kapeakatseinen ja ennakkoluuloinen. Olen aina kuitenkin pyrkinyt tyytymään siihen mikä riittää, kun haluaa enemmän niin se tarkoittaa turhan usein, että ottaa muilta.

Mitä jos enemmistö uskovista vaatisi, että kaikkien lapsien ja ihmisten on osallistuttava uskonnolliseen opetukseen ja toimintaan? Se olisi täysin yhtä kohtuullinen vaatimus, kun vaatia sen kieltämistä julkisissa laitoksissa.

Pidän täysin mahdollisena, että Ateistit aktiivisella toiminnallaan pääsevät tavoitteeseensa, ennemmin tai myöhemmin, mutta en ole niinkään varma, että Ateisteilla on harmainta aavistustakaan siitä mitä siitä seuraa. Kapeakatseisuuden ongelmana on samaistumisen puute, joka on välttämätöntä jotta kykenisi ymmärtämään toisten ihmisten ajattelua.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikkakin demokratia antaa mahdollisuuden rajata yksilön oikeuksia, ei sitä kuitenkaan sivistysvaltioissa uloteta tiettyjen aiheiden piiriin.
Suurin osa aikuisista suomalaisista käyttää alkoholia -> kaikkien ei tarvitse nauttia alkoholia.
Suurimmalla osalla aikuisista on ajokortti -> kaikkien ei tarvitse ajaa autoa.
Suurin osa suomalaisita on heteroita -> homoja ei pakkohoideta.
Suurin osa suomalaista kuuluu kirkkoon -> kaikkien ei tarvitse osallistua kristilliseen kasvatukseen.

Uskonnollisuus voi loukata uskonnottomia, mutta voiko se että uskontoa ei tyrkytetä loukata uskovaisia? Miten jonkin tekemättä jättäminen voi olla loukkaavaa?

Uskonnottomia on suomessa noin 20% kansasta. Heitä on esimerkiksi neljä kertaa enemmän kuin ruotsinkielisiä. Pitäisikö kohtuullisuuden nimissä myös pakottaa kaikki suomalaiset suomenkielisiksi?

Anonyymi kirjoitti...

"Uskonnollisuus voi loukata uskonnottomia, mutta voiko se että uskontoa ei tyrkytetä loukata uskovaisia? Miten jonkin tekemättä jättäminen voi olla loukkaavaa?"

No kulttuurillisesti voisin sanoa, että ihan haluamattakin suurin osa ihmisistä saa täällä kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen, mutta ei mennä siihen. Kuten aiemmin mainitsin, kohtuus kaikessa.

Eikö uskonnottomille riitä, että heidän lapsensa ja heidän ei tarvitse osallistua uskonnollisiin toimituksiin tai opetukseen? Pitäisikö uskovaisten jäädä ilman uskonnollista kasvatusta ja opetusta sen takia, että se ei sovi uskonnottomille?

Varmasti uskonnottomat olisivat tyytyväisiä jos uskontoa ei saisi harjoittaa kuin piilossa neljän seinän sisällä niin, että mitään harhaoppisia vaikutuksia ei tarttuisi muihin ihmisiin. Kuulostaa aika homofoobiselta touhulta, näin vertauskuvallisesti. Kaiken lisäksi, juuri näin uskontoa pääsäntöisesti tässäkin maassa harjoitetaan. Julkisesti uskontoaan harjoittava riskeeraa leimaantua hörhöksi tai hihhuliksi nykypäivänä.

Ihmisiä jotka haluavat tyrkyttää omaa maailmankuvaansa ja elämänkatsomustaan muille vasten heidän tahtoaan löytyy ihan niin uskovista kuin uskonnottomistakin. Jos yhdessä päiväkodissa teipataan lapset syöttötuoliin kiinni, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikissa päiväkodeissa lapsia teippaillaan henkilökuntapulan takia tuoleihin. Pakko rukoiluttaminen on tietysti tuomittavaa, uskonnon opetus ei ole pakollista.

Uskonnot ovat sen sijaan osa meidän ympäristöä ja kulttuuria, maasta riippumatta. Sen takia elämänkatsomustiedon opettaminen on mielestäni täysin perusteltua ja älykästä toimintaa. Vähän samalla periaatteella voisimme jättää opettamatta lapsille historiaa, viimeiset parituhatta vuotta ihan sairasta kamaa. Miten jonkin tekemättä jättäminen voi loukata ketään?

Anonyymi kirjoitti...

"Uskonnottomia on suomessa noin 20% kansasta. Heitä on esimerkiksi neljä kertaa enemmän kuin ruotsinkielisiä. Pitäisikö kohtuullisuuden nimissä myös pakottaa kaikki suomalaiset suomenkielisiksi?"

Voisitko ihan konkreettisesti antaa muutaman esimerkin kuinka sinua, sinun läheisiäsi, ystäviäsi tai jonkun kenet tunnet tai josta olet lukenut, on Suomessa pakotettu vasten hänen omaa tahtoaan julkisessa laitoksessa ammattikasvattajan, opettajan tai vastaan toimesta uskovaiseksi, tänä päivänä?

Voin rehellisesti myöntää, että olen nähnyt ja olen tietoinen aika sekopäisistä asioista mitä ympäristössämme tapahtuu, mutta tähän kyseiseen ilmiöön en ole viellä törmännyt. Vaikka etäisen pizerian työntekijät käyvätkin aika ajoin soittelemassa summeria, että pääsisivät jakamaan mainoksiaan rappuun, niin en ole sitä mieltä, että kaikki Suomen ulkomaalaiset pizeriat ovat vaarallisia ja ne pitäisi lakkauttaa välittömästi. Osaavathan ihmiset nyt härre gudendo tehdä pizaa itsekkin, kotona missä kenenkään ei tarvitse nähdä sitä.

Anonyymi kirjoitti...

"Mitä jos enemmistö uskovista vaatisi, että kaikkien lapsien ja ihmisten on osallistuttava uskonnolliseen opetukseen ja toimintaan? Se olisi täysin yhtä kohtuullinen vaatimus, kun vaatia sen kieltämistä julkisissa laitoksissa."

Kaksi asiayhteydestä irrottamaasi lainausta ovat molemmat vastauksia omaan provakaatioosi. Tämä vastanee kysymykseesi.

Anonyymi kirjoitti...

"Kaksi asiayhteydestä irrottamaasi lainausta ovat molemmat vastauksia omaan provakaatioosi. Tämä vastanee kysymykseesi."

:D, voisitko jonkin verran tarkentaa?

bmaad kirjoitti...

"Ja kun seuraa aiheesta tulleita vastakirjoituksia, niin huomaa, että eräiden kristittyjen mielestä homoillakaan ei tarvitsisi olla mitään oikeuksia. Kristillinen lähimmäisenrakkaus on aika jännä konsepti... "

Minä en pidä ihmisten harjoittamasta uskonnollisuudesta yleensä. Se on siinä määrin kaukana mistään kosmisen kokemisesta. Ja kyllä täysjärkinen osaa kunnioittaa toista ihmistä veljenä tai siskona tarvitsematta siihen väliin mitään saarnamiestä. Kai ihmisellä on kuitenkin oikeus kertoa eriäviä mielipiteitään seksuaalivähemmistöistä. Itse voin sanoa olevani homofobi, mutta fobiani ei kohdistu biseksuaaleihin, eikä heteroiden homokokeiluihin. Sukupuolten välillä on ongelmia ja kommunikaatiohäiriöitä ja niihin on syytä suhtautua vakavasti.
Ja jos joku onkin homo niin hyvin
asiat ovat. Käsi kädessä ei miehet ehkä kadulla voi kävellä, mutta ei siellä tytötkään juoksentele käsiraudat vyöltä heiluen.

bmaad kirjoitti...

"Vähän samalla periaatteella voisimme jättää opettamatta lapsille historiaa, viimeiset parituhatta vuotta ihan sairasta kamaa. Miten jonkin tekemättä jättäminen voi loukata ketään?"

Aivan samaa mieltä. Minusta historian ihannoiminen lasten edessä on sairasta, kun saman ajan voisi käyttää vaikka sen kertomiseen miten ihmissuhteita ja taloutta hoidetaan. Tai voihan historiaa opettaa, mutta kyllä opetuksen pääpaino pitää olla jossain muualla kuin sankarihahmoissa ja verenvuodatuksessa. Lisää juttuja löytyy blogistani (klikkaa nimimerkkiä niin saat linkin).

Tomas kirjoitti...

"Mitä sinun mielestäsi näille väärä uskosille pitäisi tehdä?"

Ei mitään. Vääräuskoisuus -käsite tuo vääriä mielteitä, kuten jo HK huomautti.

Mutta virheelliset uskomukset estävät ihmiskuntaa kehittymästä. Ajatellaan vaikka elin- ja verensiirtoja, joita jotkut vastustavat uskonnollisin perustein. Eivät kaikki näin ajattele, kyllä minä sen tiedän, mutta tämä on esimerkkinä asiasta, jonka koen uskonnollisuudesta johtuvana haittana. Siksi uskonnosta keskusteltaessa pitää esittää uskontokritiikkiä. Virheellisiä taikauskoisia uskomuksia pitää kritisoida. Sama koskee moraalikysymyksiä. Moraalifilosofia on etiikan opettamisessa parempi lähtökohta kuin uskontoihin nojaavien moraalikoodien opiskelu.

Jotta nämä mielestäni virheelliset uskomukset,koskien esim. metafysiikkaa ja moraalin perustaa eivät uusintuisi seuraavassa sukupolvessa, haluan että koulussa on uskonnoton vaihtoehto uskonnon opetuksen rinnalla.

"Kouluntehtävä ei ole pelkestään palvella tiedettä, sen tehtävä on olla yleissivistävä."

Etiikasta ja moraalista keskusteleminen ei ole tiedettä - ei edes silloin kun sitä tehdään filosofien toimesta. Mutta moraalifilosofia on uskontojen antamiin vaihtoehtoihin nähden läpinäkyvää, avointa kritiikille ja perustaltaan ennakkoluulotonta. Sama sanottu pätee elämänkatsomuksen pohtimiseen.

'''''''''''''''''''''''''''''''''''

Kirjoitin pari ensimmäistä kommenttia anonyymina, mutta kun täällä on muitakin, niin laitoin nyt nimen, ettei mene ajatukset sekaisin toisten kanssa, vaikka hyviä ajatuksia täällä on esitetty puolin jos toisinkin.

Anonyymi kirjoitti...

"Mutta virheelliset uskomukset estävät ihmiskuntaa kehittymästä. Ajatellaan vaikka elin- ja verensiirtoja, joita jotkut vastustavat uskonnollisin perustein. Eivät kaikki näin ajattele, kyllä minä sen tiedän, mutta tämä on esimerkkinä asiasta, jonka koen uskonnollisuudesta johtuvana haittana."

Mihin ihmisten pitäisi sinun mielestäsi kehittyä? Elin- ja verensiirtoja ei pystytä tekemään monessakaan maailman kolkassa köyhyyden takia, koska me länsimaalaiset olemme kehityksen nimissä pakottaneet toisia maita tekemään heille epäedullisia sopimuksia joilla he myyvät maansa resurssit meille. Tällä "hyvinvoinnin kehdossa" kieltäytyminen veren- tai/ja elinsiirrosta on subjektiivinen oikeus, aikuisella ihmisellä.

"Siksi uskonnosta keskusteltaessa pitää esittää uskontokritiikkiä."

Rakentava kriittinen ajattelu on varmasti aina paikallaan, julkinenkin rakentava kritiikki on usein paikallaan. Tosin mielestäni se koskee ihan yhtälailla uskontoa kuin mitä tahansa muutakin asiaa.

"Virheellisiä taikauskoisia uskomuksia pitää kritisoida. Sama koskee moraalikysymyksiä. Moraalifilosofia on etiikan opettamisessa parempi lähtökohta kuin uskontoihin nojaavien moraalikoodien opiskelu."

Näyttäisi siltä, että virheelliset uskomukset ja taikausko, eivät ole yksinomaan uskontojen syytä. Virheellisiä uskomuksia tuntuu olevan ihan kaikenlaisilla ihmisillä. Uskontoihin pohjautuvat moraalikoodit ovat ihan yhtä vaarattomia tai vaarallisia kuin uskontoon pohjautumattomat moraalikoodit. Henkilökohtaisesti näkisin, että ihmisiä, etenkin nuoria sellaisia olisi viisasta tukea ajattelemaan itse. Minkä tahansa ohjenuoran orjallisesti seuraaminen ilman vähän syvempää pohdiskelua voi johtaa väärän ihmisen johdattelemana katastrofaalisiin seurauksiin. Veikkaan, että uskontoja on paljon käytetty juuri tähän tarkoitukseen, siitä yksinkertaisesta syystä, että se on ollut siinä valmiina käytettävänä.

"Jotta nämä mielestäni virheelliset uskomukset,koskien esim. metafysiikkaa ja moraalin perustaa eivät uusintuisi seuraavassa sukupolvessa, haluan että koulussa on uskonnoton vaihtoehto uskonnon opetuksen rinnalla."

Koulussa on uskonnoton opetus vaihtoehtona, uskonnon opetuksen rinnalla. Mielestäni näin pitäisikin olla. Hm, mitäköhän metafyysikan ja moraalin perustaan liittyviä ongelmia joiden lähtökohta on virheellisissä uskomuksissa, näet esimerkiksi tulevan sukupolven nuorissa? Henkilökohtaisesti näen, että ongelmat ovat kyllä jossain ihan muissa asioissa.

jatkuu...

Anonyymi kirjoitti...

""Kouluntehtävä ei ole pelkestään palvella tiedettä, sen tehtävä on olla yleissivistävä.""

"Etiikasta ja moraalista keskusteleminen ei ole tiedettä - ei edes silloin kun sitä tehdään filosofien toimesta. Mutta moraalifilosofia on uskontojen antamiin vaihtoehtoihin nähden läpinäkyvää, avointa kritiikille ja perustaltaan ennakkoluulotonta. Sama sanottu pätee elämänkatsomuksen pohtimiseen."

Mm, totta. Taisin tosin yrittää sanoa, että uskonnot ovat edelleen vahvasti osa meidän yhteisöämme ja ympäristöämme, josta syystä mielestäni uskonnoista tietäminen on yleissivistävää. Moraalifilosofia on tietysti ihan hyvä asia, sillä voi varmasti antaa vähän pienemmillekkin ihmisille tärkeitä eväitä reppuun. Kaikki sellaiset eväät ovatkin tässä kehityksen "kehdossa" tervetulleita.

Tosin täysin negatiivisesti perverssi kuva uskontojen moraalifilosofiasta taitaa mennä vähän sinne niiden uskomusten ja fantasioiden piiriin, joista edellisessä vuodatuksessa mainitsin. Suurin osa uskovista ihmisistä ovat kuitenkin ihan mukavia, kehitystä kannattavia ihmisiä joilla arvot joihin ei kuulu toisten ihmisten alistaminen tai loukkaaminen.

On olemassa paljon ihmisiä jotka kutsuvat itseään ateisteiksi jotka raiskaavat, pahoinpitelevät, murhaavat, käyttävät ihmisiä surutta hyväkseen jne. Ei se tee moraalifilosofiasta tai ateisteista mitenkään huonompia ihmisiä. Koko länsimainen ajattelumme ylipääten pohjatuu hyvin vahvalle uskonnolliselle pohjalle, välillä on äärimmäisen hankalaa sanoa kuinka paljon tämä kulttuurinen pohja värittää itse kunkin ajattelua. Laajassa merkityksessä hyvän ja pahan erotteleminen tuntuu olevan vähän jokaisen mielessä, se on esimerkiksi hyvin länsimaalainen tapa tarkastella asioita. Koska jokin asia on omassa mielessään hyvä tai yhteisön mielestä hyvä jossa elää, on toisten oltava pahoja.

Anonyymi kirjoitti...

jatkuu edelleen...

Vastustamisen kulttuuriinhan kuuluu vahva ryhmäytyminen ja yhteisen vihollisen nimittäminen. En tiedä miksi me ihmiset toimimme täällä näin, mutta se tuntuu olevan hyvin syvästi rakentunut piirre meidän käyttäytymisessä. Ehkä se luo mutten hataraan yhteisöllisyytemme tarvittavia yhteenkuuluvuuden tunteita ja mielihyvän vivahteita.

Jostain perspektiivistä tarkastelutunahan se tuntuu aika alkukantaiselta ja lapselliselta. Eikö meillä ole parempaa tekemistä kuin riidellä siitä kuka on oikeassa. Ehkä se on yhteisömme olemassaolon menestyskaavio ja tarkoitus, agressiivinen ote väärää ajattelua vastaan. Luulisi tosin, että yhteisesti sovitut sääntömme ja sopimuksemme riittäisi. On vähän surullista, että vaivaamme päätä sillä mitä omassa mielikuvituksessamme joku toinen ihminen ajattelee siitä mihin itse uskomme.

Anonyymi kirjoitti...

"Käsittele uskontoa kuin penistäsi. Älä vilauttele sitä julkisesti aläkä tunge sitä lapsiisi..." ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ajankohtaisena teemana seksuaalisuuden ja uskonnon välimaastossa on nyt noussut esiin useiden puolueiden nostamana sukupuolineutraali avioliittolaki.

Aiheen ehdottomimpana kipukohtana on homoseksuaalien oikeus adoptioon. Tämä on myös teema jossa kristillisen enemmistön arvot selkeästi vahingoittavat ihmisiä niin täällä kotimaassa kuin muuallakin.

Homoparien adoptio-oikeus on heille perheen perustamisen kysymys. Kristilliset arvot katsovat että homoparit eivät saa muodostaa perhettä jossa on lapsia aikuisten lisäksi.

Kansallisessa ja kansainvälisessä mittakaavassa asian voidaan katsoa olevan myös humanistinen auttamisen kysymys. Suuri osa lapsista adoptoidaan Suomeen ulkomailta. Lapset ovat perheettömiä maissa joissa yksin selviäminen on äärimmäisen vaikeaa. Näiden lasten elämä ja mahdollisuudet paranevat huomattavasti kun heidät adoptoidaan.

Kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna kristilliset arvot siis estävät heikon ja avuntarpeessa olevan lapsen auttamisen. Ja tämä täysin hänestä riippumattomista syistä.

Raamattu on homokielteisyydessään selkeä ja piispainkokouksen linjat luonnollisesti seuraavat näitä oppeja. Tämä lienee ajankohtaisuudessaan yksi selkeimmistä teemoista joissa uskonto laajana ilmiönä vahingoittaa ihmistä.

Tomas kirjoitti...

Monista asioista olen samaa mieltä, mutta pari pointtia nostan esiin.

"Tosin täysin negatiivisesti perverssi kuva uskontojen moraalifilosofiasta taitaa mennä vähän sinne niiden uskomusten ja fantasioiden piiriin, joista edellisessä vuodatuksessa mainitsin. Suurin osa uskovista ihmisistä ovat kuitenkin ihan mukavia, kehitystä kannattavia ihmisiä joilla arvot joihin ei kuulu toisten ihmisten alistaminen tai loukkaaminen."

Näin on. Mutta aika monella uskovaisella uskonto ja heidän käsityksensä oikeasta moraalista, tarjoaa hyvän lyömäaseen esimerkiksi homoseksuaalisuutta vastaan. Toki joku voi päätyä täysin sekulaarista näkökulmasta käsin myös samanlaiseen tulokseen, mutta yleensä kriittinen keskustelu on mahdollista. Sen sijaan, jos todetaan lopuksi, että raamattu tai koraani sanoo näin, ja se on ehdotonta Jumalan sanaa, niin kriittistä keskustelua ei enää voi käydä - tulos on jo selvä.

"On vähän surullista, että vaivaamme päätä sillä mitä omassa mielikuvituksessamme joku toinen ihminen ajattelee siitä mihin itse uskomme."

Tavallaan asia on näin. Mutta aika usein, sillä mihin toinen uskoo tai mitä ajattelee on merkitystä miten hän äänestää, minkälaista politiikkaa kannattaa. Ei siten ole aivan sama, mitä joku uskoo. Kun riittävä määrä uskoo, että naisten kivittäminen aviorikoksen tähden on oikein, niin näin tapahtuu. Siksi on tärkeätä, että virheellisiä käsityksiä ei seuraavassa sukupolvessa kovin massiivisesti uusinneta.

Anonyymi kirjoitti...

"Kansallisessa ja kansainvälisessä mittakaavassa asian voidaan katsoa olevan myös humanistinen auttamisen kysymys. Suuri osa lapsista adoptoidaan Suomeen ulkomailta. Lapset ovat perheettömiä maissa joissa yksin selviäminen on äärimmäisen vaikeaa. Näiden lasten elämä ja mahdollisuudet paranevat huomattavasti kun heidät adoptoidaan."

Ei millään pahalla, mutta kodittomien lapsien ongelmia kansainvälisesti ei kyllä ratkaista homojen adoptio oikeudella, vaikka itsekkin olen sitä mieltä, että sateenkaariperheillä pitäisi olla yhtäläinen oikeus adoptoida lapsia kun millä muullakin hyvänsä perheellä joka täyttää adoption tiukat ja tarkat kriteerit.

Länsimaalaiset johtajat, kauppamiehet ja intellektuellit voisivat turvan raapimisen ja kristinuskon syyttelemisen sijaan, ottaa vastuuta omista toimistaan ja teoistaan. Se olisi varmaan ensimmäinen askel kehitysmaiden ja kriisialueiden eheytymistä kohtaan. Kuuntelin tässä taannoin, erään maailman johtavimman talousmiehen horinoita siitä, kuinka hänen mielestään jokainen kuutiometri koko maapallosta, ilma mukaan lukien pitäisi laittaa osakkeiksi. Kehitystähän sekin olisi, ei ainakaan uskonnolliseen suuntaan.

"Kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna kristilliset arvot siis estävät heikon ja avuntarpeessa olevan lapsen auttamisen. Ja tämä täysin hänestä riippumattomista syistä."

Kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna se, että sinulla ja minulla on suhteellisen letkeät ja mukavat oltavat maksetaan ainakin osittain sillä, että lapset jossain liimailevat pohjallisia lenkkitossuihimme ja elävät reilusti alle absoluuttisen köyysrajan. Sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, ainakaan niin kuin itse sen käsitän, se on ihan kylmästi laskelmoitua markkinataloutta.

Anonyymi kirjoitti...

"Mutta aika monella uskovaisella uskonto ja heidän käsityksensä oikeasta moraalista, tarjoaa hyvän lyömäaseen esimerkiksi homoseksuaalisuutta vastaan. Toki joku voi päätyä täysin sekulaarista näkökulmasta käsin myös samanlaiseen tulokseen, mutta yleensä kriittinen keskustelu on mahdollista. Sen sijaan, jos todetaan lopuksi, että raamattu tai koraani sanoo näin, ja se on ehdotonta Jumalan sanaa, niin kriittistä keskustelua ei enää voi käydä - tulos on jo selvä."

Joidenkin vakaamuksellisten Ateistejen kanssa keskusteleminen noudattaa muuten ihan tuota samaa kaavaa. Jostain syystä heidän oikeudenmukaisuutensa ja kykynsä nähdä absoluuttisen objektiivisesti kaikki, ei mahdollista minkään laista kommunikointia rakentavasti, minkään uskonnon edustajan kanssa.

Omasta mielestäni ihmisten syrjiminen ja itsensä asettaminen toisten ihmisten yläpuolelle noudattaa vahvasti rasistisia piirteitä. Mitä eroa on käytännössä homoja vihaavalla muslimilla ja muslimeja vihaavalla ateistilla? Uskonnollinen tai tieteellinen arvopohja? No todentotta, käytännössä ollaan sosiaalisen kehityksen tasolla edelleen hieakkalaatikolla viskelemässä santaa toisten silmille. Meillä on lukematon määrä historian kirjoja ja uutiskanavia jotka kertovat meille mihin se touhu johtaa.

Ehdottomuus, kyvyttömyys samaistua ja mukautua, taipua sekä tehdä toisten kanssa kompromisseja, ei ole ainoastaan ominaisuus joka vaivaa osaa uskovista. Kuka tahansa joka päättää olla oikeassa, riipumatta siitä mihin hän tämän oikeansa perustaa on ihminen jonka kanssa on hankalaa keskustella hänen oikeaan liittyvästä aiheesta, ellei hän itse ole valmis siitä keskustelemaan rakentavasti.

"Ei siten ole aivan sama, mitä joku uskoo. Kun riittävä määrä uskoo, että naisten kivittäminen aviorikoksen tähden on oikein, niin näin tapahtuu. Siksi on tärkeätä, että virheellisiä käsityksiä ei seuraavassa sukupolvessa kovin massiivisesti uusinneta."

No eipä toki. Sillä on varsin paljon merkitystä mitä omalla uskollaan tekee. Jos oma ajatusmaailma johtaa toisten ihmisten vihaamiseen ja vainoamiseen, niin silloin olisi varmaan syytä tarkastella omia arvojaan uudellen. Ihmisten systemaattinen lokeroiminen ja vainoaminen on todella vaarallista.

Ääri esimerkkit ovat aina mielenkiintoisia, naisten kivittäminen, kreationistejen hyökkäykset yms. Mistä ne oikeastaan kertovat? Mielestäni ne kertovat suhteellisen suljetuista yhteisöistä ja kulttuureista, joissa jotain on mennyt pieleen. Saman tyyppiseen ajatteluun on varsin helppo päätyä, silloin kun omaa aatetaan motivoi toisten ihmisten "virheelliset käsitykset". Oikeastaan siinä vaiheessa ei olla kovinkaan monen askeleen päässä enää siitä, että näiden virheellisten ajattelijoiden inhimillisyys omassa mielessä degenroituu joksikin sellaiseksi josta pitää päästä eroon.

Anonyymi kirjoitti...

"Ei millään pahalla, mutta kodittomien lapsien ongelmia kansainvälisesti ei kyllä ratkaista homojen adoptio oikeudella"

Onko tulkintasi mukaan siis olemassa liian pientä auttamista. Subjektiivisesti sen yksittäisen lapsen kohdalta merkitys on valtava.
Olen kuitenkin iloinen että jaat kanssani käsityksen siitä että homojen adoptio-oikeus pitäisi mahdollistaa.
Olen myös samaa mieltä siittä että täysin rajoittamaton markkinatalous ei mahdollista ihmisarvoista elämää kaikille. Täydellinen markkinaliberalismi pitäisi haudata.

Anonyymi kirjoitti...

"Onko tulkintasi mukaan siis olemassa liian pientä auttamista. Subjektiivisesti sen yksittäisen lapsen kohdalta merkitys on valtava."

Ei, mielestäni ei ole olemassa liian pientä auttamista. Kaikki auttaminen, mikä todella auttaa eikä kehitä uusia ongelmia on tärkeää. Tarkastellaan asiaa kolmesta näkökulmasta.

Vastasin osittain viestissäsi kohtaan jossa tuot ilmi mielipiteesi siitä, että Kristin usko estää humanitäärisen työn. Kristin uskon sisällä on olemassa organisaatioita, jotka tekevät mielestäni ihan konkreettisesti tuhoa humanitäärisesti ajatellen.
Tiedän, että esimerkiksi etelä amerikassa lähetyssaarnaajat ovat tuomalla kirstin uskon metsässä eläville alkuperäiskansoille, tuhonneet nämä heimot täysin. Heimolaisille heidän animistinen maailmankatsomuksensa on elinehto, ilman elämänkatsomustaan he eivät fyysisesti tule toimeen sademetsässä. Käännytyään kristityiksi he kadottavat merkityksensä jatkaa elämäänsä metsässä ja päätyvät usein asumaan isojen lähikaupunkien slummeihin. Tässä on mielestäni konkreettinen esimerkki siitä kuinka Kristin uskon yksi organisaatio tekee konkreettisesti tuhoa ja jossa on konkreettiseti sekä nimenomaan kyse Kristin uskosta.

Sateenkaari perheiden adoptio oikeus on hyvin vähäisessä merkityksessä Kristinuskoon liittyvä kysmys. Kysymys on enemmän kulttuurillinen kuin uskonnollinen. Voidaan tietysti mennä tässä ajattelussa hyvin pitkälle ja päätyä siihen, että meillä on pohjimiltaan niin kristillisiin arvoihin perustuva yhteiskunta, että se ei hyväksy sateenkaariperheiden adoptio oikeutta. Tosin en usko, että vaikka meillä olisi alkuperäinen kulttuurimme tallella, sateenkaariperheiden asema olisi mitenkään suotuisampi. Perhekeskeiset arvot johtuvat pääsääntöisesti muista asioista kuin kristinuskosta. Suomessa on myös äärimmäisen vahva äiti myytti jonka vuoksi miesten asema vanhempana on konkreettisesti heikompi kuin naisten asema vanhempana. Tähän tosin on tulossa muutosta ja uskon, että se vaikuttaa myönteisesti myös sateenkaariperheiden asemaan. Kulttuurin muuttuminen rauhanomaisesti vie paljon aikaa. Perheen asema Suomessa ei ole ollut vahva siksi, että se olisi ollut ihanaa ja kivaa, että on isi ja äiti. Se on ollut selviytymisenkin kannalta välttämätöntä. Satakymmenen vuotta sitten me olimme kehitysmaa.

Adoptiossa, jotta se jatkuu myös kannattavana toimintana on mietittävä niiden maiden arvoja joista adoptoidaan. Vaikka Suomessa, joka muutenkin on suhtellisen liberaali maa, hyväksyttäisiin ehdoitta ja täysin sateenkaariperheiden asema ja oikeudet, se ei valitettavasti tarkoita sitä, että koko maailmassa olisi näin. Sillä ei taaskaan ole niinkään tekemistä uskonnon kanssa, korjaan, sillä ei ole suurimassa osassa maailmaa tekemistä uskonnon kanssa vaan enemmänkin kulttuurillisten kysymysten kanssa. Jos ilman kiihkoilua pystyy tätä hetken pohtimaan, niin saa varmasti kiinni tästäkin ajatuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Suomessa on paljon ihmisiä jotka eivät juurikaan välitä kristinuskosta, mutta jotka selkeästi eivät pidä vähemmistöistä. Tässä on linkki sivustolle jonka olemassa oloa, ylipääten ihmettelen.

http://www.patriootti.com/

Luulis, että poliisi sulkisi moisen sivun. Kristin uskon liittäminen sateenkaariperheiden asemaan on mielestäni äärimmäisen kaukaa haettu. On totta, että kirkko ei hyväksy yhtä sun toista ja paavi sanoo sitä sun tätä. Meillä oli kuitenkin ihan vähän aikaa sitten transsukupuolinen kirkkoherra. Kristin usko ei ole yhteneväinen organisaatio jossa yksi ihminen tai elin päättää mikä on oikein ja mikä väärin. Kirkko ja usko on myös välillä hyvin kaukana toisistaan. Kristillistä organisaatiota pitäisi tarkastella sen eri organisaatioiden kautta, jolloin myös ymmärrys eri organisaatioiden toiminnasta ja tarkoitusperistä tulisi selviksi.

Kristin uskovat on vähän samanlainen yleistys, kuin afrikkalaiset tai eurooppalaiset. Kyseessä on niin monitahoinen ja erilaisia puolia itsestään ilmentävä uskonto, että jos haluaa sanoa jotain konkreettista joka liittyy sen oppeihin tai arvoihin, pitäisi samalla tuoda ilmi mitä organisaatiota tai ryhmää mahdollisesti tarkoittaa.