7.8.2010

Bjarnen aivoliito


Ilmeisesti helle on ollut ihmisille liikaa, sillä keskustelu avioliittolaista on päässyt salakavalasti kuumenemaan kesälomien aikana. Tulevista vaaleista povattiin kiinnostavia juuri tämän asian takia, mutta kieroimman kortin käyttivätkin tutkapari Kallis & Huovinen!


Uhkailu ja kiristys ovat tyypillisiä kasvatuksen ja politiikan keinoja. Uhkaus siitä, että kirkko luopuisi vihkimisoikeudestaan on kuitenkin siitä lystikäs, että monet uskonnottomat ja seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat toivoneet moista muutosta jo vuosia.

Tietenkin uhkauksen kohderyhmä on ne kansalaiset, jotka eivät muuten seuraa keskustelua, mutta säikähtävät että eikö kirkkohäitä enää saakaan järjestää. Kauheaa kun ne homot vievät meiltä meidän oikeudet...

Vihkimisoikeudessa ei kuitenkaan ole kysymys hääseremonioista, vaan juridisesta toimesta, jolla uusi siviilisääty merkitään väestörekisteriin. Uhkaus on siis varsinaisesti tyhjä. On lopulta ihan sama, mikä viranomainen viralliset merkinnät tekee. Kirkko voi järjestää rituaalejaan ihan samaan tapaan vaikka sillä ei viranomaisen toimivaltaa olisikaan.

Koko avioliittolain yksi keskeinen ongelma on siinä, että vain tietyillä uskonnollisilla yhteisöillä on ollut historiallinen etuoikeus vihkimisten järjestäjänä. Tämä etuoikeus on jättänyt muut uskonnolliset järjestöt ja maalliset toimijat epätasapuoliseen asemaan. Toinen ongelma on tietysti avioliittolain sitominen sukupuoleen, mikä myös perustuu uskonnollisiin käsityksiin.

Ratkaisuja pohtiessa on hyvä kysyä, mikä tarkoitus on sillä, että valtio ylipäätään puuttuu yksilöiden välisiin henkilökohtaisiin sitoumuksiin säätelemällä avioliiton muotoa. Usein esitetty peruste on perheiden ja lasten aseman tukeminen antamalla avioliitossa oleville erilaisia etuja ja oikeuksia.

Tämä peruste ei kuitenkaan riitä selittämään sitä, miksi avioliittolaki on sukupuoleen sidottu tai rajoitettu pelkästään kahden ihmisen välille. Lapsen etuja määrittelee tehokkaasti huoltajuuteen ja lasten suojeluun liittyvät lait, joten valtiolla on ollut jokin intressi myös myös parisuhteen muodon säätelemiselle.

Yksi selitys on ilman muuta se, että avioliitto nykymuodossaan on historiallinen jäänne ajasta, jolloin liitot solmittiin ikuisiksi jumalan kiiluvan silmän alla seurakunnan toimittaessa moraalinvartijan virkaa.

Tässä valossa koko laki olisikin syytä laittaa tiukkaan syyniin ja pohtia, millä tavoin oikeudenmukainen ja liberaali yhteiskunta voi lainsäädännöllä yksilöiden välisiin ihmissuhteisiin puuttua, ja millä perusteilla tietyt suhteet nauttivat valtion tarjoamia etuja ja oikeuksia, mutta toiset eivät.

5 kommenttia:

Anki kirjoitti...

Mainio kirjoitus!
Odottelen jännittyneenä mihin päättäjämme kallistuvat, muuttuuko mikään.
Ehkä kaikkein kummallisimminta näissä mielipidekirjoituksissa on se, että kirjoittajat tuntuvat ajattelevan oman asemansa muuttuvan. Eli heteroilla olisi huonommat oikeudet kun muutkin pääsee naimisiin, ei vaan he. Itse en tästä ajatusketjusta henk. koht. löydä logiikkaa.

Muutenkin tämä jako miehiin ja naisiin polkee sukupuolivähemmistöjen oikeuksia törkeästi.

Mikko T kirjoitti...

Niinpä, pitäisi olla vain jokin toimisto, mihin mentäisiin allekirjoittamaan paperit, jotka määrittävät lähiomaiset ja lähiomaisten oikeudet ja velvollisuudet. Nämä paperit pitäisi aina uudelleen allekirjoittaa kun elämässä tapahtuu joitakin tuleviin sukupolviin vaikuttavia muutoksia. Muutenkin voisi olla hyvä, että paperit pitäisi hyväksy aina vaikka vuoden välein.

Seksualisti kirjoitti...

Kyllä! Itse kannatan juuri tuon kaltaista järjestelmää, joka ei määrittele suhteen luonnetta, sukupuolta tai lukumäärää millään tavoin. Jos valtio haluaa joitakin etuja sopimusosapuolille antaa (esim. perintöasiossa tai tuissa), niin niiden perusteena voisi olla ennemmin yhteinen omaisuus tai lapset kuin itse suhteen muoto.

Tällainen malli on tosin vielä pitkään poliittisesti täysin mahdoton kun suuri enemmistö sekoittaa lain ja perinteen toisiinsa. Toivotaan, että arvoneutraalimpi huominen kuitenkin koittaa joskus. Ehkä sitä varten tarvitaan jokin uusi holokausti, kuten alien-invaasio :oP

Sammalkieli kirjoitti...

Mielestäni avioliitto voisi olla täysin sukupuolineutraali ja maistraatissa solmittava oikeustoimi, mutta kirkko voisi sitten siunata haluamiaan henkilöitä tai oikeammin pareja.

Juridinen avioliitto liittyy eniten juuri omaisuusasioihin. Esim. aviouskollisuuden kanssa sillä ei ole ollut tekemistä pitkiin aikoihin. Mielestäni on ihan ok että aviopuolisoilla on esim. avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja matalampi perintövero. Mutta tässä ei saisi syrjiä homojakaan.

Seksualisti kirjoitti...

Omaisuuskysymyksessä kannatan itse sellaista lähtökohtaa, että jokaisen omaisuus on aina hänen omaansa. Avioliittoa solmittaessa voitaisiin sitten haluttaessa erikseen sopia, että jokin osa omaisuudesta on yhteistä.

Nykytilanteessa avioehdon unohtaminen rakkauden huumassa on johtanut varsin karuihin selvittelyihin erottaessa. Ja joillakin on myös sellaisia varsin outoja asenteita, että avioehto jotenkin tarkottaisi sitä, että toinen ei rakasta oikeasti.

Tällaisen painostuksen alla juridiikka, perinne ja tunneasiat sekoittuvat epäselväksi mömmöksi, joka johtaa miltei väistämättä ongelmiin sitten, kun juridiset tosiseikat realisoituvat...