30.11.2008

Sukupuolittunutta väkivaltaa


En ole aiemmin kirjoittanut suoraan henkilökohtaisista kokemuksistani. Tällä kertaa teen poikkeuksen, koska aihe on erityisen mehukas. Otetaan siis sille! Kukin ottakoon mitä haluaa...


Olin juuri Apulanta-yhtyeen keikalla eläytymässä rock-heavy-grunge-punk -tunnelmiin ja moiseen toimintaan kuuluu myös pogoominen, pomppiminen ja hikinen liiskaantuminen toisten kehoihin väkijoukon puristuksessa. Niille, jotka eivät ole eläneet punkin tai uuspunkin aikakausia, kerron että pogoominen on raisua, mutta vaaratonta ja väkivallatonta poukkoilemista vauhdikkaan musiikin tahdissa.

Rock-musiikkia kuuntelemaan oli myös tullut runsaasti pikkujoulutunnelmaisia nuoria naisia, joilla oli ilmiselviä vaikeuksia sopeutua energiseen liikehdintään esiintymislavan etureunan tuntumassa. He yrittivät tiukasti pysyä paikallaan väkijoukon liikehtiessä sekä murjottivat ja tönivät kaikkia, jotka heihin vahingossa osuivat.

Oman tilan ja kehollisen koskemattomuuden ajatukset eivät päde tiiviissä väkijoukossa eturivin tuntumassa, missä eläytyminen ja liikehdintä on rajuinta. Jos sinne välttämättä haluaa änkeä (lähelle iiiihania esiintyjiä), niin pitää myös osata varautua tungokseen ja tahattomaan tönimiseen. Oman kehollisuutensa kanssa pitää olla tuollaisissa tilanteissa niin sinut, että jokaisesta osuma ei muutu ongelmaksi.

Todella häiriintynyttä on kehollisuusongelmien purkaminen väkivallalla. Osalla lavan edessä patsastelevista tytöistä on sellainen käsitys, että on hyvä iskeä kyynärpäällä eloisasti tanssivia tai pogoovia ihmisiä, jos nämä vahingossa osuvat heihin. Eivätkä näiden raivottarien kyynärpääiskut ole välttämättä kevyitä huomautuksia, vaan eräskin päätti täräyttää minua hampaat irvessä kylkiluihin.

Ilmeisesti minua päätä lyhyemmällä tytöllä oli jonkinlainen kuvitelma sukupuolensa tarjoamasta väkivaltamonopolista. Hän luultavasti kuvitteli, että naisena hän saa lyödä miestä vapaasti, mutta mies ei saa lyödä häntä. Itse olen sen verran tiukka tasa-arvon kannattaja että annoin välittömästi samalla mitalla takaisin...

Joillakin naisilla tuntuu olevan uskomaton määrä sukupuolitunutta röyhkeyttä. He kuvittelevat voivansa ilmoittaa säännöt väkijoukon liikkeille rokkikeikalla. Lisäksi he kuvittelevat voivansa kertoa mielipiteensä lyömällä toisia ihmisiä - ja selviytyvänsä siitä kuiville vetoamalla naiseuteensa. Jotkut miehet ovat myös niin pöhköjä, että he puolustavat mieluusti tyttöystäviensä röyhkeää käytöstä asettumalla kilviksi siinä vaiheessa kun tönivä, kampittava ja hakkaava neitokainen alkaa joutua pulaan käytöksensä takia.

Opetelkaa edes vähän hyväntahtoisuutta toisia ihmisiä kohtaan. Jooko?

8 kommenttia:

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Nähdäkseni mikään (ainakaan oman etiikkani puitteissa) ei puolla käsitystä, jonka mukaan rokkikeikka tai sijoittuminen salissa jotenkin itsestään muuttaa ihmisen oikeutta vaatia koskemattomuutta. Tietysti tiiviissä väkijoukossa väkisinkin osuu toisiin, mutta aktiivinen osuminen, vaikka sitten hallitsematon pogoaminen, on mielestäni toinen juttu. Aika usein näkee suoraan sanoen melko törppöjä nuoria miehiä, jotka eivät ota huomioon, että monenlaista musiikkia voi kuunnella ja siitä voi nauttia hyvin monella tavalla. Toisin sanoen, mikäli yksi tahtoo uppoutua eturivissä fanikulttuuriin tai livetaide-elämykseen, toisen sopii varoa kyynärpäineen tms. Pogoaminen ei "kuulu" mihinkään. Se on yksi täysin vaihtoehtoinen toimintatapa, joka neuvottelee tilasta toisten toimintapojen kanssa. Mikäli se ei estä toisia olemasta fyysisesti mieleisellään tavalla, sen ei tarvitse neuvotella. Ei voida olettaa, että tietty musiikki- tai muu taidetyyli jo sinänsä sisältää koskemista määrittelevän skriptin.

Mikäli koskemattomuuden säännöt (millä tarkoitan sitä, että ylipäätään aiotaan koskea) muuttuvat, niistä neuvotellaan yksilökohtaisesti tai tapahtumien yhteydessä ilmoitetaan kirjallisesti. Ainakin minulle (jyrkkä asenteeni on kuitenkin keskeisesti poliittinen ja enemmän muiden kuin itseni suojaksi). Näin saattaa olla esimerkiksi joidenkin vaihtoehtoseksuaalisten teemojen yhteydessä. Täsmennettäköön, että tuo "vaihtoehtoisuus" ei saisi myöskään olla mikään keskeinen rajanveto. Muuten allekirjoittaisin Myytinmurtajan lokissani esittämän "default" -asenteen. "Yleinen käsitys", "maalaisjärki" ja "kulttuuri" ovat nimenomaan sellaisia episteemisiä standardeja, jotka tulee yhtäläisten oikeuksien ja ennakoimisen mahdollistavan tiedon nimissä purkaa.

Sukupuolittuneesta väkivaltamonopolista on lähtökohtaisesti samaa mieltä, vaikka myönnänkin, että kun sukupuolittunut moraali on ensin purettu pois, en pane pahakseni, mikäli jotkin sen osista rakennetaan estetiikan nimissä takaisin. Tämä on tietenkin puhtaasti yksilöllinen valinta. Sukupuolinen tarinaperinne on myös rikkaus, mutta se tulee riisua vallasta. Mitä kuvaamaasi tilanteeseen tulee, asian voi nähdä, ja olen taipuvainen näkemään sen, myös niin, että tyttö oli tilanteessa se, joka vastasi väkivaltaan väkivallalla, jolloin alkuperäinen oikeuden koskemattomuuteen mielivaltainen kiistäjä (mahdollisesti sinä) jatkoi vastaväkivallalla, ts. painottamalla oikeuttaan olettaa toisen koskemattomuus ilman neuvottelua pois.

Seksualisti kirjoitti...

Minusta suoritat puheenvuorossasi jonkinlaisen tyhmyyden oikeutuksen.

Oman tilan ja koskemattomuuden vaatiminen tungoksessa, joka liikkuu yksilön hallitsemattomasti on yksinkertaisesti tyhmää. Etenkin, jos tältä itselleen kiusalliselta tilanteelta voi välttyä siirtymällä väljempään kohtaan.

Sananlaskun sanoin leikkiin ryhtyneen pitää hyväksyä leikin säännöt tai lähteä leikistä. Keikalla tanssaajat muodostavat oman alaryhmänsä, joka usein on rajoittunut melko pienelle alueelle.

Erilaisissa alaryhmissä ja -kulttuureissa on de facto erilaisia vakiintuneita toimintatapoja, joita turistin sattuminen paikalle ei automaattisesti kyseenalaista. Esimerkiksi herkkänahkaisen yksilön osuminen karkeakieliseen juttuporukkaan ei oikeuta häntä ryhtymään kusipääksi vain sillä perusteella, että hänellä on oikeus herkkänahkaisuuteensa.

Ja missä vaiheessa pogoominen muuttui väkivallaksi? Tahattomat kosketukset tai horjahdukset tuskin ovat väkivaltaa missään järkevässä mielessä.

Henkilökohtaisella tasolla: tanssatessani tarkoitukseni ei ole satuttaa ketään tai tarkoituksella törmätä kehenkään ellei tämä ole mukana leikissä. Kun tiivis väkijoukko aaltoilee, niin horjahdukset voivat johtaa myös kosketuksiin sivullisten kanssa. Väkijoukon aaltolua tapahtuu pogotaan siellä tai ei.

Nähdäkseni kyynärpääiskuja tarjoilevat neidit tekevät sen silkasta ärtymyksestään ja kusipäisyydestään. Minulta saa myös anteeksipyynnön, jos kertoo, että olen tallonut varpaille tai tönäissyt ilkeästi. Lisäksi siirryn tällaisessa tapauksessa etäämäälle tanssaamaan.

Voisiko patsastelijan kompromissi olla tilan antaminen tanssaajille, etenkin jos tahattomat osumat kauheasti häiritsevät?

Baarimikko Sepe Susi kirjoitti...

Tulin Pikku Suden blogista uteliaisuuttani Seksualistin perässä tänne. Nyt tajuan, miksi minua ei ymmärretty Laasas-keskustelussa. Luin kahteen kertaan Tulta syöksevän linnun purkauksen, mutta en ymnmärtänyt siitä mitään. En sitten yhtikäs mitään! Sensijaan Seksualistin teksti aukesi jokseenkin kokonaan.

Olen siis vain pudonnut kärryiltä, siinä se. Nuoret naiset puhuvat aivan eri kieltä kuin minä. Kun Lintu sanoo: "Yleinen käsitys", "maalaisjärki" ja "kulttuuri" ovat nimenomaan sellaisia episteemisiä standardeja, jotka tulee yhtäläisten oikeuksien ja ennakoimisen mahdollistavan tiedon nimissä purkaa," en tosiaankaan tiedä, missä mennään.

Minun mielestäni yleisissä käsityksissä on usein tervettä järkeä ja kulttuuri on jotain sellaista, jota on hyvä harrastaa, ei purkaa.

Voin siis olettaa, ettei myöskään minun tekstiäni ymmärretty, eikä ehkä nytkään ymmärretä. Olen täällä kuin kiinalainen saamelaisten keskuudessa, yhteistä kieltä tai kulttuuria ei kerta kaikkiaan ole.

Täytyy myöntää, että kokemus oli hiukan hämmentävä, mutta samalla opettavainen.

Seksualisti kirjoitti...

Sepe-susi,

minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää sinua. Enkä usko myöskään, että yhteistä kieltä ei olisi. Filosofisten teemojen parissa ajaudutaan joskus syville vesille, ja unohdetaan selittää keloja auki filosofiaa harrastamattomille.

Esimerkiksi TSL:n edellisen kommentin juju on siinä, että yleiset käsitykset tai kulttuuriset toimintatavat ovat jotakin sellaista, joihin vetoaminen ei oikeuta mitään tiettyä toimintaa. Karkea esimerkki tästä on vaikkapa yritys oikeuttaa vaimon hakkaaminen paikallisiin tapoihin vetoamalla.

Lintu ottaa tässä asiassa varsin radikaalin kannan, siksi se saattaa tuntua vieraalta. Itse olen asiasta osittain samaa mieltä, kuten taisi tulla Peilipallo-blogissa myös huomioitua.

Kannatan yleisten käsitysten jne. kohdalla kuplan puhkaisemista. Tarkoitan tällä sitä, että yleisiin käsityksiin pitäisi suhtautua mielestäni niin väljästi, että ne eivät muodosta yksilön valinnoille ylitsepääsemättömiä esteitä. Tämä edellyttää kriittiistä perussuhtautumista kulttuurisiin käytäntöihin.

En kuitenkaan lähtisi varsinaisesti purkamaan tai nollaamaan erilaisia kulttuurisia toimintatapoja, sillä niillä on myös oma arvonsa. Ne tuovat historian jatkumon nykypäivään ja mahdollistavat erilaisten alakulttuurien muodostumien. Käytännöt myös tekevät elämisestä helpompaa.

Pitää vain muistaa, että kulttuuriset käytännöt ovat harvoin välttämättömiä totuuksia. Ne ovat pikemminkin joskus vakiintuneita toimintatapoja, joilla ei ole sinällään merkitystä.

Hyvä esimerkki tällaisista käytännöistä on aikuisuus. Aikuisen ja lapsen rooleissa vallitsee selkeät kulttuuriset olettamukset käyttäytymisestä. Aikuista, joka möläyttelee tyhmyyksiä julkisesti, leikkii, hassuttelee tai piereskelee estoitta, pidetään tavallisesti hyvin arveluttavana tai henkisesti sairaana.

Kuitenkaan ei ole mitään estettä sille, että täysjärkinen aikuinen antautuu leikkimään ja hassuttelemaan. Se nähdään erityisesti vappuna ja erilaisissa tempauksissa. Monet kokevat kuitenkin, että hassuttelu pitää rajata hyvin tarkasti pois normaalista aikuisesta elämästä.

Tähän on syynä ainoastaan kulttuurinen käytäntö, joka on sinällään tyhjä.

Edellä puolustin sellaista näkemystä, että esim. rokkikeikkoja koskevat käyttäytymisnormit poikkeavat ruumiillisen koskemattomuuden osalta normaalista arjesta. Väitän edelleen, että tietty tilannetajun vaatimus koskee kaikkia ihmisiä. Tilannetajun puute ei oikeuta ketään rähjäämään ja käyttämään väkivaltaa. Tässä mielessä olen jonkin asteen "maalaisjärjen" kannattaja. Kuitenkin edellä esitetyin varauksin.

Tea kirjoitti...

Kirjoitat:
"Ilmeisesti minua päätä lyhyemmällä tytöllä oli jonkinlainen kuvitelma sukupuolensa tarjoamasta väkivaltamonopolista. Hän luultavasti kuvitteli, että naisena hän saa lyödä miestä vapaasti, mutta mies ei saa lyödä häntä. Itse olen sen verran tiukka tasa-arvon kannattaja että annoin välittömästi samalla mitalla takaisin..."

Herää kuitenkin kysymys, mistä tiedät, mitä kyseiset naishenkilöt ajattelivat lyödessään sinua? Kysyitkö, katsovatko he oikeudekseen lyödä sinua, koska olet mies ja he itse naisia? Vai sanoivatko he sinulle, että naisia ei saa lyödä? Kirjoitat myös, että "He yrittivät tiukasti pysyä paikallaan väkijoukon liikehtiessä sekä murjottivat ja tönivät kaikkia, jotka heihin vahingossa osuivat." Kaikkia - siis sekä naisia, että miehiä?

Voihan olla, että ko. henkilöt tosiaan olivat vain "yksiä idiootteja", jotka mukiloivat kaikkia tasapuolisesti, sukupuolesta riippumatta. Nähdäkseni syyllistyt nyt itse sukupuolittuneeseen ennakkoajatteluun. Ajattelet, että ko. "raivottaret" ajattelevat olevansa oikeutettuja käyttämään karkeaa kyynärpäätaktikkaa, koska ovat naisia ja sinä olet mies.

Ehkä he olisivat joka tapauksessa lyöneet sinua, vaikka sukupuolesi olisi mikä tahansa.

Toki on selvää, että vaikka keikoilla sattuu ja tapahtuu, niin TAHALLINEN toisen satuttaminen ryysiksessä on typerää.

Seksualisti kirjoitti...

Kyynärpäätä käyttäneet naiset tuuppivat kaikkia henkilöitä, jotka tulivat liian lähelle sukupuolesta riippumatta.

Pohdintani tuuppijan aivoituksista on ilman muuta spekulaatiota.

Sukupuolittunut ennakkoajatteluni perustuu kuitenkin yhteen tunnettuun huonoon tapaan. Nimittäin siihen, että melko yleisesti pidetään naiselle sallittuna läimäyttää tai töniä häntä itseään ärsyttävää miestä - etenkin tilanteissa, joissa mies on jotenkin sanoillaan loukannut naista tai käyttäytynyt naisen tulkinnan mukaan asiattomasti.

Kuitenkin pientäkin ruumiillista kontaktia miehen suunnalta pidetään yleisesti ehdottoman sopimattomana.

Minusta tässä on kyse sellaisesta seksismin muodosta, jota feminismin piirissä ei ole välitetty juurikaan ruveta arvostelemaan, koska se ei ole naisille haitallista.
Seksismiä ja öykkäröintiä sallitaan tällä hetkellä naisille paljon enemmän kuin miehille.

Koko vyyhdin selvittely vaatii minusta jonkinlaista "jäitä hattuun" -asennetta ja täsmällisempää ajattelua sopivien ja sopimattomien tekojen määrittelyssä.

Turo kirjoitti...

Päätä lyhyempi nainen ei mitenkään voi olettaa pärjäävänsä kyynerpäälyönnistään mahdollisesti seuraavasta fyysisestä mittelöstä Tommin kanssa. Niinpä naisen täytyi olettaa (seksistisesti), että hän voi käyttäytyä väkivaltaisesti ilman, että Tommi lähtee siihen vastaamaan.

Miesten keskuudessahan tällainen on aivan itsestään selvää. Jos joku lyö toista kyynerpäällä kylkeen, ei kohtuullisesti ottaen voi mitään muuta olettaa, kuin että kohta tulee takaisin. Ehkä jopa korkojen kera.

Jos fyysisesti/tappelutaidollisesti vähäisempi aloittaa väkivallan ja tulee tämän seurauksena rökitetyksi, sitä kutsutaan miesten keskuudessa "omaksi tyhmyydeksi". Ei kannata ryhtyä leikkiin, jossa ei pärjää.

Anonyymi kirjoitti...

Idiootille, joka alkaa tiiviissä väkilaumassa vielä tahallaan hakkaamaan muita, on suorastaan velvollisuus antaa kyynärpäätä. Asiansa osaavan turvamiehen velvollisuus on idiootin huomatessaan poistaa tämä konsertista. Tällä ei ole paskankaan tekemistä idiootin sukupuolielinten kanssa, sillä mainitussa väkilaumassa on vaikea tähdätä munille.

Blogisi on muuten erinomainen, mutta tähän aiheeseen mitenkään liittymättömään idiotismin puolusteluun oli pakko sohaista. Sen verran usein olen moisten käytöstapoja tuntemattomien teinipellejen takia ollut paikkailtavana.