6.11.2008

Kalapään arvoitus


Äskeittäin Suomessa esitetty
Penn & Tellerin pornoa käsitellyt jakso sisälsi häiriintyneen pätkän feministisen pornokriitikon luennosta, jossa tämä yhdisti pornossa esiintyvien naisten karvojen ajelun pedofiliaan. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että radikaalifeministien todellisuudentaju on vakavasti vääristynyt, mutta jälleen kerran lähti jalat alta silkasta hämmästyksestä.

Karvojen ajelua on myös toppuutellut Päivystävä feministi eräässä kirjoituksessaan. Hänestä on selvästi tärkeää, että karvojen pitää antaa kasvaa merkkinä siitä, että muidenkaan ei niitä tarvitsisi ajella. Kirjoituksessa lainataan Demin systerin palstaa, jossa valitetaan että ajelu on "ujuttautunut kulttuuriimme pornoteollisuuden kautta, ikävä kyllä".

Miksi henkilön X karvoituksesta pitää vääntää poliittinen teema? Keskustelun pikkumaisuus ja holhoamisen himo ihmetyttävät minua. On toki oikein sanoa hämmentyneelle teinille, että ei karvoja ole pakko ajella, mutta ei karvojen ajelemisessa ole mitään demonisoitavaa. Miltei jokainen käy leikkauttamassa tai ajelee päänsä karvoitusta, joten miksi pitää meuhkata karvoista jotka sijaitsevat pimpin tai pippelin läheisyydessä?

Ajaudun taas vakioteemaani, seksuaalikielteisyyteen. Kopauttakaa minua virtuaalinuijalla, jos alkaa nyppiä. Onko niin, että paheellisuuden proksimiteetti eli eritteitä tihkuvien saastaisten sukuelimien läheisyys tekee alapään karvoitukseen koskemisesta irstasta ja epäilyttävää? Lisäksi karvojen ajelu tekee vehkeistä helpommin näkyvät ja lähestyttävät. Tämähän voi johtaa vaikkapa seksuaalisiin kontakteihin, oivoi!

Siis, kalapään arvoitus liittyy seksuaalisiin mielikuviin ja nykyään pidetään seksikkäänä ja kauniina puskan trimmaamista. Mitä vikaa tässä muka on?

Housuitta-blogissa pohditaan karvojen ajelun hyötyjä. Aktiivisessa seksielämässä posliinin edut ovat aivan ilmeisiä: vehistimien näkyvyys ja lähestyttävyys paranee, suuseksi on miellyttävämpää, kosketusherkkyys lisääntyy, liukasteet sun muut voiteet eivät tartu karvoihin... Pornossa trendi perustuu näille aivan ilmeisille syille, erityisesti näkyvyydelle.

Vaikka etuja edellä luettelinkin, olen tiukasti sitä mieltä, että karvojen ajelu tai ajelemattomuus on henkilökohtainen kysymys, jossa kullakin on täysi päätäntävalta. Etunäkökohtakin on täysin henkilökohtaisesti arvioitava. Jos tykkää enemmän karvoistaan, niin sitten ei ajele. Asialla politikointi on huvittavaa.

26 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Hä, ei kai karvojen ajelu nyt mikään valtakunnallinen tasa-arvo -uutisaihe ole viime aikoina ollutkaan? (Hmm, ajeleekohan Obama?)

Musta karvojen ajelu on tyypillinen näennäisfeministinen kysymys. Ei se ole oikea ongelma, korkeintaan ehkä oire. Se on pikkujuttu, joka on ratkaistavissa pariskunnan omalla neuvottelulla.

Joo, "henkilökohtainen on poliittista". Mutta vähän rajaa. Feminismi on raskas alkuaine. Se on työkalu suurten ja vaikeitten yhteiskunnallisten asioiden käsittelyyn. Suuria ja vaikeita asioita ovat esimerkiksi raha ja väkivalta ja ruumiin loukkaamattomuus.

Kun nämä suuret pahat ovat sotkuisia kysymyksiä ja vaikeita selvittää, joskus tekee hyvää purkaa ahdistustaan vähäisempiin kysymyksiin. Sitten tulee näitä tyhmäilyjä tyyliin "miksei miehet saa meikata!" Meikkaa jos haluat, ajele jos haluat. Älä vaivaa sillä muita.

Minusta olisi mukavaa jos mieheni ajelisi karvojaan. Mutta jos se ei tahdo, niin älköön sitten ajelko.

Kunhan pitää leopardikalsareita.

Panu kirjoitti...

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että radikaalifeministien todellisuudentaju on vakavasti vääristynyt, mutta jälleen kerran lähti jalat alta silkasta hämmästyksestä.

Miksi pitää puhua todellisuudentajun puutteesta? Miksei voisi puhua pahuudesta - taistelevasta, tietoisesta ja ilkeästä halusta vahingoittaa ihmisiä ja saada nautintoa heidän kärsimyksestään?

vestigia kirjoitti...

Kalapuikkoviiksistä valittavat feministit lienevät sitten myös pedofiilejä? Aikuiset, irstaat eukot himoitsevat siloposkisia poikasia, kamalaa!

Siren kirjoitti...

Miksi henkilön X karvoituksesta pitää vääntää poliittinen teema?

"Vääntäminen" lienee tarpeetonta, koska karvojen ajeleminen todella on monelle poliittinen kysymys. Karvojen ajeleminen (tai ajelemattomuus) ei ole nähdäkseni ainoastaan henkilökohtainen päätös vaan seikka, johon liittyy paitsi yksilön ulkopuolelta tulevia esteettisiä ja moraalisia arvostuksia, myös painostamista, suostuttelua ja arvostelemista. Tämä jos mikä on poliittista. Ihannemaailmoissamme (?) karvoista ei kiisteltäisi, mutta kuinka käy naisen, joka menee rannalle karvat rehottaen? Hän kohtaa todennäköisesti jopa moraalista paheksuntaa. Juorulehdissä kauhistellaan julkkisnaisia, jotka ovat antaneet kainalokarvojensa kasvaa. Nuoret naiset tuskailevat teinilehden keskustelupalstalla, kuinka pimppikarvat on ajeltava joka päivä kivusta ja kutinasta huolimatta, jotta poikaystävä pysyisi tyytyväisenä. Samaan aikaan he kauhistelevat poikaystäviensä iljettäviä selkäkarvoja. Gynekologi paheksuu lehtiartikkelissa alapääkarvoitustaan trimmaamattomia naisia, koska karvat ovat "epämiellyttäviä". Kampaamossa vihjaillaan karvaiselle naiselle, että hänen olisi syytä nyppiä runsaat kulmakarvansa ja vahata käsivartensa ollakseen kaunis. Lista on loputon.

On kiinnostavaa, että liität ainakin tietynlaisen karvattomuuskritiikin seksuaalikielteisyyteen. Mielestäni nimenomaan karvaisuuteen liittyy monenlaisia ajatuksia likaisuudesta ja sopimattomuudesta. Olen itse luonnostani monenkarvainen nainen, mikä herättää ympäristössä eriskummallisia reaktioita: henkilökohtaisten rajojeni ylitse on astuttu muun muassa valittamalla käsivarsikarvoituksestani, tietyssä valossa näkyvistä viiksistäni, säärikarvoistani, pillukarvoistani, ihan kaikesta. Normista ja ihanteesta poikkeaminen on aiheuttanut varsinkin nuorempana paljon häpeää. Karvakeskusteluun liittyy siis paljon muutakin, kuin huvitusta.

vestigia kirjoitti...

Mitä käy teinijolpille, joka ei viitsi ajella partaansa? Tytöt pilkkaa amisviiksistä ja äiti huomauttelee räkästoppareista. Tuskin on nulkkimme tästä järkytyksestä selvinnyt, kun yhteiskunta jo vaatii häntä puleeraamaan myös päälakensa sotilaallisen yhdenmukaisuuden nimissä. Kauheeta, soittakaa Amnestylle.

Mutta vakavasti puhuen, jos karvoitus kuuluu nuoruutesi keskeisimpiin häpeän aiheisiin, olet tainnut selvitä varsin helpolla.

Gynekologeilla lienee ihan pragmaatiset syyt neuvoa parturoimaan kaikkein karvaisimpia häpyjä, luulisi valtavan puskan haittaavan näkyvyyttä ja jäävän helposti spekulan väliin. Hermothan siinä menee, jos joutuu päivittäin luovimaan rekkamiehen pastilleja vilisevien ryteikköjen läpi.

Väitän myös, että karvaisuuden ja puutteellisen hygienian välinen mielleyhtymä ei ole aivan tuulesta temmattu, tarjoavathan pöheiköt piiloa ja pinta-alaa monenlaiselle oravaa pienemmälle vipeltäjälle.

Häpy- ja kainalokarvoituksella ei ole hiusten tapaan lämmönsäätelyfunktiota, vaan niiden alkuperäinen tehtävä on lultavasti ollut toimia haihtumapintana yksilön ominaistuoksulle ja feromoneille. Tässä mielessä luonnonmukaisen karvoituksen vaaliminen ei mielestäni ole sen jalompi pyrkimys kuin saippuan välttely.

Seksualisti kirjoitti...

Siren,

on totta, että vallitsevia kauneusihanteita vastaan pyristelevä, tai niistä piittaamaton saa niskaansa paljon arvostelua. Julkinen avautuminen toisen ulkonäöstä on yleensä epäkohteliasta ja ilkeää. Tosin jotkut kommentit voivat olla myös ihan hyväntahtoisia.

Valtavirtaa vastaan uimisessa vaaditaan tiettyä vahvuutta ja oikeaa asennoitumista. Tämän ymmärtämisessä voi tietysti olla nuorella hankaluuksia, etenkin jos hän ei ole tullut koskaan ajatelleeksi asiaa.

Olisi upeaa, jos ihmiset olisivat hienotunteisempia erilaisuutta kohtaan, mutta kusipäitä tuntuu löytyvän aina. Siksi katson paremmaksi oppia vastustamaan kanssaihmisten pikkusieluisuutta ja ilkeyttä.

Karvoistaan pitävä voi joko tehdä vippaskonsteja, kuten hankkia peittävämmän uima-asun tai sitten hänen täytyy sopeutua joidenkin oudoksuviin katseisiin.

Ulkonäkömieltymykset, -ihanteet ja -ongelmat ovat niin henkilökohtaisia ja pirstaloituneita, että politikointi niillä on mielestäni aina aika huteraa. Se osoittautuu usein lopulta aika vähäpätöiseksi "maailma ei ole reilu" -valitukseksi. Kanssaihmisiä kun ei voi millään mahtikäskyllä pistää käyttäytymään kivasti (valitettavasti).

Pehmeä jänis kirjoitti...

"Väitän myös, että karvaisuuden ja puutteellisen hygienian välinen mielleyhtymä ei ole aivan tuulesta temmattu, tarjoavathan pöheiköt piiloa ja pinta-alaa monenlaiselle oravaa pienemmälle vipeltäjälle."

Mielestäni hygienia-argumentti ihokarvoista puhuttaessa on hieman kummallinen. Ensinnäkin, keskivertomeikäläisellä on hyvät peseytymismahdollisuudet ja oletettavasti suurin osa ihmisistä myös niitä käyttää. En oikeasti usko, että nainen (tai mies),jonka alapääkarvoitus on luonnontilassa, mutta joka käy päivittäin suihkussa, omaisi jotenkin ratkaisevasti heikomman hygienian kuin karvattomat kanssatallaajansa. Ainoa tilanne, jossa karvat voivat olla tiellä, on kuukautisten aikana, mutta tähänkin auttaa vesi, saippua ja kuukautissuojan valinta.Ainahan on niitä tyyppejä, jotka ovat allergisia saippualle, mutta alapääkarvoituksen määrä ei ehkä ole se epähygieenisyyden keskeisin selittäjä.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Vestigialle.:

"Mitä käy teinijolpille, joka ei viitsi ajella partaansa? Tytöt pilkkaa amisviiksistä ja äiti huomauttelee räkästoppareista. Tuskin on nulkkimme tästä järkytyksestä selvinnyt, kun yhteiskunta jo vaatii häntä puleeraamaan myös päälakensa sotilaallisen yhdenmukaisuuden nimissä. Kauheeta, soittakaa Amnestylle.

Mutta vakavasti puhuen, jos karvoitus kuuluu nuoruutesi keskeisimpiin häpeän aiheisiin, olet tainnut selvitä varsin helpolla."


Onko helpolla pääsemisessä jotakin vikaa? Miksi pientäkään pilkantekoa tulisi sietää? Kestää tietenkin, mutta minusta siihen sopii puuttua. Myös asevelvollisuuteen ja sen rituaaleihin sopii puuttua. Puutunkin. Yhden nöyryytys ei saa tarkoittaa, muiden täytyy käydä läpi jotakin vastaavaa. Tasa-arvo ei synny kärsimysten takaamisesta niille, joilla oletetaan olevan niitä omasta takaa liian vähän. Tällaista aina välillä kuulee.

"Häpy- ja kainalokarvoituksella ei ole hiusten tapaan lämmönsäätelyfunktiota, vaan niiden alkuperäinen tehtävä on lultavasti ollut toimia haihtumapintana yksilön ominaistuoksulle ja feromoneille."

Aika kontroversiaalista puhua kyseisten karvoitusten "tehtävästä". Mikäli tarkoitus on demontroida uskollisuutta evoluutioteorialle, voidaan kaiketi olettaa vain karvoituksesta koitunut seuraamus, ei a priori funktiota.

***

Yleisesti:

En muuten oikein hahmota, mistä hygienia ilmaantui mukaan keskusteluun. Luulin, että se koski kosmeettista ulottuvuutta. Myös gynekologiaa koskeva kommentti tuli ulkoavaruudesta.

***

Seksualistille:

Ulkonäkövaatimusten politisoiminen on juuri siksi ymmärrettävää, että siten joukko ihmisiä lisää mahdollisuuksiaan tehdä omalla elämällään ja ulkomuodollaan juuri kuten tahtoo. Myös ne vähemmän arat, jotka tekisivät elämällään ja ulkomuodollaan joka tapauksessa kuten tahtovat säästyvät paljolta harmilta, kun joukko ihmisiä jaksaa esittää vastalauseen yksityiseen estetiikkaan puuttumaan pyrkiville tahoille. Itse olen hyvin kiitollinen siitä, että minun ei ole tarvinnut keksiä kaikkea uudestaan ja että saan aloittaa jostakin muusta kuin roviolla palamisesta. Politiikan ei tarvitse johtaa yhteisön laajuiseen samanmielisyyteen, joskus riittää pelkästään se, että toisinajattelijat jätetään rauhaan.

vestigia kirjoitti...

"Mielestäni hygienia-argumentti ihokarvoista puhuttaessa on hieman kummallinen."

En väitäkään, että runsans karvoitus olisi aina ja automaattisesti epähygieenistä.

Kokemus lienee kuitenkin opettanut useimmille, että ulkonäkönormeista piittaamaton yksilö on, ceteris paribus, keskimääräistä todennäköisemmin myös hygianianormeista piittaamaton.

Toisin sanoen omaan kehoon kohdistuva mielenkiinto tai välinpitämättömyys kattaa usein enemmän kuin yhden asian.

Esim. oman elämänkokemukseni perusteella hahmotan alitajuisesti naisten ulkonäkö- ja hygienakäyttäytymisen akselille, jonka toisessa ääripäässä on salilla ja solariumissa ravaava, bikinirajansa vahaava ja ihonhoitotuotteita suurkuluttava fitness-typy.

Toisessa päässä taas on tulehteneiden haavojen ja takkuisen karvan peittämä kassi-alma, josta uhoaa voimakas pesemättömyyden tuoksu.

Minulle on siis syntynyt jonkinlainen ihokarvoituksen ja hygienian välinen kokemusperäinen mielleyhtymä, joka ei tietenkään pidä paikkaansa kaikkien yksilöiden kohdalla.

vestigia kirjoitti...

"Miksi pientäkään pilkantekoa tulisi sietää?"

Ellei opi sopeutumaan tai kehittämään paksua nahkaa tuollaisille mitättömyyksille, tulee maallinen vaellus täällä synnin ja murheen laaksossa olemaan varsin rasittavaa. Näkökulma on tietysti toinen jos välttämättä haluaa olla kiukkuinen.

Kyllä minustakin muiden ulkonäön pilkkaaminen on epäkohteliasta ja tuomittavaa. Feministien näkemykset aiheesta eivät kuitenkaan tunnu rajoittuvan pelkkään perinteisen tahdikkuuden ja käytöstapojen korostamiseen.

Monien karva-aktivistien viesti ei ole suvaitsevaisuuden lisääminen, vaan se, että on jotenkin väärin pitää vähäkarvaisuutta esteettisempänä (vrt. aikaisemmin mainitut pedofiliavihjailut). Myös ulkonäkövaatimus-keskustelun punainen lanka tuntuu olevan se, että enemmistön esteettiset mieltymykset ovat jotenkin arveluttavia ja muka keinotekoisesti istutettuja.

Ne hygienia- ja gynekologikommenttini olivat vastauksia Siren esiin ottamiin asioihin.

Ja miten saivartelu siitä, ettei millään ihmisruumiin osalla ole teleologisessa mielessä "tehtävää", liitty aiheeseen? Onko mielestäsi kontroversaalista sanoa, että virtsarakon tehtävä on virtsan varastointi? Pitäisikö sanoa sen olevan vain rakosta koituva seuraamus?

Siren kirjoitti...

Vestigia:

Mutta vakavasti puhuen, jos karvoitus kuuluu nuoruutesi keskeisimpiin häpeän aiheisiin, olet tainnut selvitä varsin helpolla.

Eiköhän pysytä asia-argumentissa. Väitteeni oli, että karvojen ajelemisen tiimoilta käytävä keskustelu on poliittista. Sinun argumenttisi sen sijaan jää minulle epäselväksi: oletko kanssani eri mieltä keskustelun poliittisuudesta vai tulisiko sinun mielestäsi siis omaan ulkonäköön kohdistuva arvostelu niellä kritiikittömästi? Pidät yhtäältä ulkonäköön kohdistuvaa arvostelua sitä kokevalle ihmiselle merkitykseltään ”mitättömänä”, mutta toisaalta vetoat ”käytöstapoihin” ja pidät niistä poikkeamista ”tuomittavana”. Mielestäni on ensinnäkin ongelmallista nimetä toisten ihmisten kokemukset ”mitättömiksi”. Toisekseen esimerkiksi oman feministisen karvakritiikkini fokuksessa eivät ole ”käytöstavat” vaan asenteet: sekä posliinipiluilua että majavarasiointia tulisi saada harrastaa vapaasti ilman pelkoa leimaantumisesta pornoteollisuuden uhriksi tai epähygieniseksi kassialmaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla kaikesta samaa mieltä. Puhun sen sijaan tasa-arvoisen ilmaisunvapauden puolesta.

Gynekologeilla lienee ihan pragmaatiset syyt neuvoa parturoimaan kaikkein karvaisimpia häpyjä, luulisi valtavan puskan haittaavan näkyvyyttä ja jäävän helposti spekulan väliin.

Nythän ei ollut kyse lääketieteestä tai pragmatiikasta. Viittaamani gynekologi siis piti karvoja esteettisesti vastenmielisinä, ei toimenpiteen kannalta hankalina: ”-- jos kaikki karvat rehottavat, se näyttää todella vastenmieliseltä” (IL 1.12.2006). En ole myöskään aivan varma siitä, mitä tarkoitat. Oletko todella sitä mieltä, että karvainen puska estää tehokkaan sisätutkimuksen tekemisen?

Toisin sanoen omaan kehoon kohdistuva mielenkiinto tai välinpitämättömyys kattaa usein enemmän kuin yhden asian.

Tarkoittaako sinusta ulkonäköihanteista poikkeaminen piittaamattomuutta tai välinpitämättömyyttä omaa ruumista kohtaan?

Seksualisti:

Ulkonäkömieltymykset, -ihanteet ja -ongelmat ovat niin henkilökohtaisia ja pirstaloituneita, että politikointi niillä on mielestäni aina aika huteraa. Se osoittautuu usein lopulta aika vähäpätöiseksi "maailma ei ole reilu" -valitukseksi. Kanssaihmisiä kun ei voi millään mahtikäskyllä pistää käyttäytymään kivasti (valitettavasti).

Komppaan Tultasyöksevää lintua. Pidän pyrkimystä ihmisten suurempaan liikkumavapauteen myös ulkonäkökeskustelussa paitsi arvokkaana, myös tavoiteltava. Katson lisäksi, että sinäkin tällä blogikirjoituksellasi osallistut siihen politikointiin, mitä pidät ”huterana”. Mikäli tulkitsen lausuntoasi laajemmin, näen sen myös ristiriitaisena blogistasi välittyvän projektin (?) kanssa: kirjoitat paljon esimerkiksi ihmisten (esteettisestäkin) suhtautumisesta pornoon ja kritisoit sitä. Ihmisiä ei voi pakottaa olemaan "kivoja" tai samaa mieltä, mutta heidän kanssaan voi käydä keskustelua ja heidän asenteisiinsa voi pyrkiä vaikuttamaan. Se on mielestäni paljon muutakin kuin itkua siitä, ettei maailma ole reilu.

Seksualisti kirjoitti...

Siren,

toki politikoin itsekin tässä asialla, mutta puolustuksekseni sanon, että politikoin enemmän liberaaliuden ja suvaitsevaisuuden kuin jonkun tietyn karvamallin puolesta. Katson siis olevani jonkin verran "pornoposliini on pahasta" -keskustelun yläpuolella.

Olen myös sitä mieltä, että ulkonäkönormeja ja -ihanteita pitää voida arvostella, ja että lisääntynyt vapaus valita tyylinsä ilman kanssaihmisten mussutusta on hyvä asia.

Kuitenkin alkuperäisen kirjoitukseni ponsi oli se, että tietty (radikaali)feministinen ulkonäköihanteiden kritiikki tuntuu ajautuvan seksuaalikielteiseen ja konservatiiviseen sormenheristelyyn hyvin arveluttavin perustein - esim. pornodemoniin viittamalla.

Eli posliinia diggailevan ei myöskään tarvitse kuunnella olevansa pornopirun käsikassara tai tahdoton pedofiilisten ihanteiden orja.

Mielestäni siis puolustamme samaa asiaa, mutta lähdimme siihen eri kulmasta käsin.

Kommenttini kusipäisyyden sietämisestä oli lähinnä tarkoitettu ns. todellisuustarkistukseksi, eli en puolusta ilkeyttä tai huonoa käytöstä, mutta luulen että paraskaan valistus ja yhteiskunnallinen kiltteyden aalto ei poista tahdittomuutta maailmasta. Jokaiselta yksilöltä vaaditaan myös tiettyjä sosiaalisia taitoja ja vastuunottoa itsestään, jotta tässä maailmassa pärjää.

vestigia kirjoitti...

Väitteeni oli, että karvojen ajelemisen tiimoilta käytävä keskustelu on poliittista.

Mikä tahansa on poliittista jos laskemme politiikan riman tarpeeksi alas. Sinulla on täysi oikeus käyttää aikaasi paremman, karvatolerantimman maailman visiointiin. Minä puolestaan varaan oikeuden nauraa proverbiaaliseen partaani. (Parrakkaat miehet muuten saavat keskimäärin huonompaa palkkaa - tätäkään en pidä merkittävänä ongelmana).

Näen kuitenkin feministisessä ulkonäködiskurssissa vaarallista idealismia. Aikuinen, joka Päivystävän feministin tavoin neuvoo teiniä olemaan piittaamatta ulkonäköihanteista, ei edistä teinin hyvinvointia, vaan käyttää häntä pelinappulana omassa ideologisessa missiossaan. Hän haluaa rekrytoida nuoria marttyyreita suvaitsemattomuuden vastaiseen Jihadiin. Kaukana tulevaisuudessa siintävä toleranssiutopia muka hyvittää sen pilkan ja hyljeksinnän, mikä poikkeavien yksilöiden kohtaloksi tässä reaalimaailmassamme toistaiseksi koituu. Kas kun eivät neuvo odottavia äitejä ryyppäämään enemmän, jotta suvaitsevaisuus kehitysvammaisia kohtaan kasvaisi.

Oletko todella sitä mieltä, että karvainen puska estää tehokkaan sisätutkimuksen tekemisen?

Kirjoitin haittaa, en estää. Ja eikös tavarantarkastajat yleensä syynää myös ulkosynnyttimien kunnon? Kivuttomat tautihaavaumat, ihosyövät ja muut poikkeamat lienee haastavampi havaita tuuhean karvoituksen alta.

Tarkoittaako sinusta ulkonäköihanteista poikkeaminen piittaamattomuutta tai välinpitämättömyyttä omaa ruumista kohtaan?

Ei aina, mutta kuitenkin sen verran usein, että monille muodostuu niiden välille selkeä mielleyhtymä.

Esimerkki: Määrällisesti suurin tuntemani ulkonäköihanteista poikkeava ihmisryhmä on miespuoliset nörtit. Heidän kohdallaan tuo yleistys pitää erittäin hyvin paikkansa.

Lupus kirjoitti...

Mitenkään keskusteluun osallistumatta huudan lehteriltä sekaan: Minusta häpykarvat ovat esteettisesti välttämätön osa niin miestä kuin naistakin. Tuherot ovat nykyään uhanalaiseksi muuttunut laji, jota pitäisi suojella!

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

"Mikä tahansa on poliittista jos laskemme politiikan riman tarpeeksi alas."

Millainen poliittinen geometria Vestigialla on mielessään? Millainen politiikka asettuu ylös ja millainen alas? Vai haaveilemmeko yhdessä Kissingerin, Schmittin ja Straussin kanssa aristokraattisen diplomatian kulta-ajasta 1700-luvulla? (Tarkennus: tarkalleen ottaen kyllä, mutta vain sillä ehdolla, että duunaritaustan voi vaihtaa etuoikeutetumpaan sellaiseen...)

vestigia kirjoitti...

Millainen politiikka asettuu ylös ja millainen alas? Vai haaveilemmeko yhdessä Kissingerin, Schmittin ja Straussin kanssa aristokraattisen diplomatian kulta-ajasta 1700-luvulla?

Minun koordinaatistossani pikkuasioilla politikointi asettuu alas. En pidä karvanormeja merkittävänä vallankäyttönä.

Mitä tulee menneisiin kulta-aikoihin, täytyy myöntää, että tunnen tietynlaista sielunveljeyttä Habsburgien diplomaatteihin, joiden mukaan tilanne oli aina toivoton, muttei vakava.

Luulen kuitenkin, että karvakysymyksen kaltaisista mitättömyyksistä on vauhkottu kaikkina aikoina. Claudiuksen aikaan vallitsi poliittinen vääntö siitä, onko ruokapöydässä soveliasta pierrä. Kiista ratkaistiin keisarillisella asetuksella pierijöiden hyväksi, sillä luonnollisten ruumiintoimintojen pidättämisellä pelättiin olevan vakavia terveysvaikutuksia.

myytinmurtaja kirjoitti...

Lupus:

Eräänä päivänä metsän kätköissä

"Nyt ihan hiljaa... Ei - voisko olla? Kyllä! Kyllä vaan! Aito karvainen haarapääsky! Uhanalainen laji! Ja - on se! Untuvainen pussitiainen! Uskomatonta, että noita näkee näilläkin leveysasteilla! Kyllä nyt kaverit saatiin sellainen bongaussaalis, että..."

(Pahoittelut myös Kummelille.)

vestigia kirjoitti...

Pöheiköt ovat tosiaan häviämässä ainakin USA:sta - kansanjoukot hurraavat kaduilla: "No more Bush!"

myytinmurtaja kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
myytinmurtaja kirjoitti...

Ahaa! Obama siis _ajelee_!

Anonyymi kirjoitti...

Kuten vestigia sanoi, uskoisin myös, että karvojen tarkoitus on hajujen ja makujen konsentrointi. "Luonnollinen ihminen" on helvetin pahan hajuinen eläin, jolla on kaiken lisäksi huono hajuaisti.

Luonnollisen ihmisyhteisön valtavassa hajujen kakofoniassa on todellakin tarvittu systeemiä, mihin kaikki alapään "ihanat" tuoksut ovat voineet imeytyä ja haihtua isolta pinta-alalta vaikkapa kostuttuaan.

Nykyään kun elämme puhtaassa maailmassa, sitä valtavaa hajujen taustamelua ei enää ole, vaan pimpan ja pyllyn ihanat vivahteet pystyy aistimaan vaikka karvat olisi ajeltu ja pesulla käyty.

En tiedä olenko todella pornon pilaama pervo, mutta suosin puhdasta ja karvatonta.

Joskus toki on feministin hauskaa panna ja jopa nuolla ja ahmia sitä pesemätöntä sänkistä pillua ja haistella kulliaan, sormian ja naamaansa sen jälkeen.

Joskus tuollaisen nautinnon jälkeen en pese käsiäni ja sitten seuraavana päivänä haistelen töissä sormiani ja tunnen peniksen jäykistyvän ihan itsestään.

Nils-Aslak kirjoitti...

Nykyäänhän karvaista pimperoa löytää enää Kansallismuseon vitriinistä,joten keskustelu on pahasti myöhässä.

Anonyymi kirjoitti...

No tuossa karvanajelufasismissa on oikeastaan yksi pieni juttu, joka näyttää unohtuneen teiltä kaikilta.

Karvakammo on yksi monista kauneusteollisuuden kikoista saada ihmiset kuluttamaan enemmän omia tuotteitaan.

Ensin levitetään tehokkaasti väitettä, että karvaisena olet vastenmielinen ja sex appealisi alentunut. Jopa pienille tytöille voidaan piruilla likaiseen sävyyn, että "jokos on karvankasvu alkanut"

Tähän mainontaan valjastetaan niin media, kuin näköjään gynekologitkin.
Syöt pajunköyden ja siitä se alkaa.

Pillun- ja munankarvat kasvavat ajelun jälkeen nopeasti epämiellyttäväksi sängeksi ja posliinin ylläpito vaatii aivan helvetisti vaivaa ja välineistöä.

On tarjolla vahalappua, höylää, karvanpoistoaineita, epillaattoreita, nypintäpalveluja ja laserilla tehtäviä karvanpoistoja. Mikään näistä ei ole ilmaista, eikä niiden käyttö millään tavalla miellyttävää. Saavutettu tulos ei kestä muun, kuin huikean hintaisen laserin jälkeen koko loppuelämän.

Ja kun on kerran ajellut, niin karvaiseen palaaminen on vähintäänkin epämiellyttävää, kun sänki pistelee ja kutittaa niin että järki on lähteä. Ja taas on saatu yksi karvaisuuden saastaisuuteen uskova uusi kulutuksen orja luotua.

Ja tässä tulee sitten se feministinen pointti. Onko ruumisi sinun omasi vai kauppiaiden manipuloima ja kolonisoima. Tätä on aina silloin tällöin terveellistä pohtia.

Seksualisti kirjoitti...

Ja tämän pointin pohtimisen jälkeen yksilön valinnat karvoihin katsomatta ovat hänen omiaan.

Fasismi- ja aivopesupelottelulla ei saa viedä pois yksilön perustavaa oikeutta päättää omista karvoistaan.

Kannatan toki valistunutta päätöksentekoa.

Anonyymi kirjoitti...

lupaavasti

Karvaah kirjoitti...

Hyväksyn ihmiset, miehet ja naiset, karvoineen kaikkineen.

Teille posliinifaneille tiedoksi, puska ei suinkaan ole(sorry) katoava luonnonvara, sen todistaa vaikka käynti uimahallin suihkutiloissa. Jopa monet, elleivät useimmat, ikäiseni nuoret naiset antavat alapään karvojensa rehottaa villeinä ja vapaina.

En kuitenkaan vastusta karvojen ajelemista, vaan karvattomuuden yli-ihannointia. Se perustuu, kuten joku anonyymi viisaasti tässä keskustelussa aikaisemmin kirjoitti, kauneusteollisuuden luomille keinotekoisille tarpeille. Miehet eivät tätä ehkä tajua, sillä karvaisuus ei heille ole sellainen "synti" kuin naisille. Eikö sääri- ja kainalokarvojen ajelu riitä? Mitä seuraavaksi? Pitääkö kohta ajaa kulmakarvatkin pois? Kuinka moni mies muka ajelee alapäätään?

Karvat eivät ole epähygieenisiä. Sen sijaan karvojen ajelu alapäästä voi johtaa moniin ongelmiin pistelevän sängen lisäksi, esimerkiksi karvatupentulehdus ei ole kauhean mukava (tai seksikäs) asia. Tästä varoittavat juuri monet gynekologit.

Hyväksyn myös karvattomat ihmiset. On varmasti helpompaa elää kauneusihanteen mukaan. Karvaisuus ei kuitenkaan todellakaan kerro siitä ettei huolehtisi ulkonäöstään tai arvostaisi itseään! Lisäksi meillä puskallisilla voi olla hyvinkin aktiivinen seksielämä, karvoineen kaikkineen. Oma poikaystäväni ei karvoihini puutu, enkä minä hänen. En myöskään pilkkaa häntä vähäisestä karvankasvusta ja olemattomista rintakarvoista, sillä rakastan ihmistä, en hänen karvojaan. (Vähän kyllä olen kateellinen hänelle, sillä myönnän ulkonäköpaineiden vaikuttaneen myös minuun.)

Karvat ovat luonnollinen asia, ei niitä kannata pelätä! Eihän hiuksiakaan pidetä rumina. Älkää ihmiset stressatko niistä karvoista niin paljon! Elämän voi tuhlata muuhunkin kuin jatkuvaan sheivaamiseen. Vaikka seksiin. ;)