10.12.2008

Lapsipornohysteriaa maailman väärällä puolella


Australiassa asutaan pää alaspäin. Vanha tieto näyttää pitävän paikkansa, sillä paikallisilla viranomaisilla on mennyt pahasti veri päähän ja estänyt ajattelemisen. Simpsons-hahmoja esittäneet pornopilakuvat ovat johtaneet maassa
lapsipornotuomioon.

Monissa Simpsons-aiheisissa pornopiirroksissa ovat mukana myös Bart ja Lisa. Joissakin jopa vauva imeskelee tutin sijaan jotakin kovin sopimatonta. Vastaavaa pilakuvamateriaalia on pyörinyt internetissä jo vaikka kuinka pitkään. Aiheelle on monia omistautuneita sivustoja, joilla vaihdellaan joko itse tehtyjä tai ilmoitustauluilta haalittuja kuvia.

Lapsipornotuomion logiikka on uskomatonta. Siinä samaistetaan piirros todelliseen ihmiseen ja täysin kuviteltu tapahtuma todelliseen tapahtumaan. Eli jos piirtäisin kotonani kauppakuitin taakse tikku-ukot köyrimässä kuvatekstillä "Jape ja Lissu 12 vee", niin aussien käsityksen mukaan häkin pitäisi heilahtaa. Samalla järkeilyllä pitäisi lätkiä tappotuomioita räiskintäpelien pelaamisesta tai raiskaustuomioita tarinoista, jotka kertovat raiskauksista.

Piirroskuvissa esitetty insesti tai lapsiporno on täysin fiktiivistä. Piirroksessa tapahtuvalla teolla ei ole tekijää eikä uhria. Kukaan ei vahingoitu, eikä kenenkään oikeuksia loukata. Tärkeää on vielä huomata, että kuvan hallussapitäjä ei edes tee mitään, kuva on vain hänen tietokoneensa kovalevyllä. Pahimmillaan hän on joskus katsonut kuvaa. Mistä siis tuomion perusteet?

No, tarkoitus on uutisen mukaan ehkäistä lapsipornon kysyntää. Valitettavasti kyse ei kuitenkaan ollut lapsipornosta, eikä kenelläkään ole tutkittua tietoa siitä, miten ohi asiasta menevät tuomiot vaikuttavat itse asiaan. Yksi keskeisimmistä oikeudenkäytön periaatteista on tuomitseminen vahingollisten tekojen takia, ei mahdollisten tulevaisuuden tapahtumien ennustelu.

Juridista sekoilua suurempi ongelma asiassa on pyrkimys tukahduttaa ihmisten fantasiointia ja mielikuvitusta. Piirretyt fantasiat ovat siitä upeita, että ne mahdollistavat mahdottomia, kiellettyjä ja moraalittomia asioita. Räävittömillä piirroksilla on vastaavaa arvoa kuin millä tahansa tarinankerronnalla, joka ylittää todellisuuden rajat. Ne voivat toimia myös purkautumiskanavana kielletyille haluille.

(Puhumattakaan sananvapausnäkökulmasta, josta Jani Korhonen kirjoittaa blogissaan...)

Lapsipornohysteriassa mennään kovaa myös koto-Suomessa. Kumpikohan olikaan se maapallon yläpuoli? Matti Nikki raportoi tapauksesta, jossa lapsipornotuomio on lätkäisty miehelle spämmin mukana tulleiden kuvien takia. Mies ei ollut edes tietoinen kuvien olemassaolosta. Kaikki uutisryhmiä tai vertaisverkkoa käyttävät tietävät, että virrassa ui materiaalia, joka on tahallisesti väärin nimettyä tai sisältää piiloviestejä. Jos tuomioita lätkitään näin helpolla, niin kukaan internetin käyttäjä ei ole kuivilla.

6 kommenttia:

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Vaikka puhut astetta joidenkin mielestä ehkä kenties kontroversiaalisemmasta aiheesta, eli kiellettyllä ja medikalisoidulla seksuaalisuudella fantasioimisesta, muistamme lähihistoriasta taiteilija Ulla Karttusen sensuuritapauksen.

Karttunen työsti lapsipornoa kriittisesti pohtivaa ja sen suorastaan tuomitsevaa materiaalia, joka leimattiin itsessään lapsipornoksi taideteoksen materiaalina käytetyn aineiston vuoksi. Tapaus osoittaa, että lapsipornon ja pedofilian kohdalla itse lapseen liittyvät ongelmat ovat keskustelussa toissijaisia. Ylitse vyöryvät keskustelupalstat ja tittelikirjoitukset tekivät selväksi, että ajatusrikos on mahdollinen. Keskeisempää oli estää olettaman mukaan lääketieteellisesti relevantti tiedonmuoto kuin keskittyä siihen, että on oikeasti olemassa satutettuja ja riistettyjä lapsia. Suoranainen kaksinaismoralismin huippu! (huippu, jolla täytyy riittää lääniä)

Ongelmasta, josta ei voida keskustella vapaasti voi kuvitella, ettei sitä edes ole. Siksi sallittavuuden rajaa ei saa hilata toisten ihmisten konkreettisesta satuttamisesta tai konkreettisesta (tarkoituksellisesta) uhkailusta mihinkään suuntaan.

Antu Soraisella (ehkä tunnetkin?) on muuten pedofiilin populaarikuvan ja demonisoitumisen kehityksestä kerrassaan hykerryttävää aineistoa.

Seksualisti kirjoitti...

Olen lukenut joitakin Antun tekstejä aiheesta ja olin kuulemassa häntä Pornoakatemian symposiumissa viime vuonna. Aiheesta löytyy kiintoisa teksti esim. täältä.

Karttusen tapaus on sikäli ongelmallinen, että hän käytti tietääkseni todellisia lapsipornovalokuvia. Ongelma on vähän vastaava kuin kannabis- tai nuuskaprotesteissa. Asiasta pitäisi voida puhua, mutta itse asiaa ei saa tuoda framille.

Puolustan Karttusta sikäli, että lapsipornokeskustelussa on joskus hyvä myös näyttää, mistä todella on kysymys. Silloin keskustelu ei mene pelkäksi myyttien ja mielikuvien kertaamiseksi. Lisäksi on tärkeää osata erotella erilaiset esittämisen tavat toisistaan. Nykyään kun hyökätään sokeasti myös sellaisia lasten alastonkuvia vastaan, mitkä on tehty taiteellisin perustein.

Kuitenkin Karttusen yritys hyökätä kaikkea internetpornoa vastaan lapsipornovivulla on mielestäni vastenmielinen ja epärehellinen. Hänen vinoutunut vanhoillisfeminisminsä tekee hänen taiteenvapauskamppailustaan aika tekopyhää.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

En tunne Karttusen feminismin laatua, joten saatan olla asian suhteen valistumaton muuten kuin uutisoitujen ydinseikojen osalta. En ole myöskään hahmottanut Karttusen hyökänneen sensuroidulla työllään kaikkea internetpornoa vastaan. Karttusen asemointi ei kuitenkaan muuta sitä seikkaa, että Suomessa voidaan sensuroida taidetta, keskustelua ja viihdettä, joiden tuotantoa ei ylläpidetä vapaudenriistoin.

Pari nopeaa lisäystä:

En näe ongelmallisena oikean lapsipornon käyttämistä materiaalina yhteydessä, joka ei liity sen tuotannon kannattavuuden ehtoihin ja joka ei sitoudu lapsipornografisen tuotteen tarkoitukselliseen funktioon. Sama voisi jossakin analogisessa mielessä päteä myös esimerkiksi aseisiin. On ymmärrettävää uudelleenkehystää tappamiseen soveltuvat esineet tappamisen kritisoimiseksi. Aseiden esittely tai edes kuvat aseiden käytön tuloksena kuolleista ihmisistä eivät merkitse aseiden käyttämistä niiden joissakin yhteyksissä tuomittavana pidettyyn funktioon (myönnän yksinkertaistavani, aivan kuin funktioita ei olisi käyttöyhteydestä riippuen useita). Viittaaminen tappamiseen tai tappamisen esittely ei ole tappamista. Viittaaminen lapsipornografiaan ja lapsipornografisen kuvaston esittely ei ole sinänsä lapsipornografiaa tai pedofiliaa siten kuin ne voidaan käsittää hyväksikäyttönä. En usko kuvastojen valtaan ilman toimivaa ihmistä.

Samoin lasten alastonkuvat itsessään eivät ole moraalisesti arveluttavia (vetoan, että eivät saa olla), eikä seksillä ole sinänsä mitään tekemistä niiden kanssa. On inhottavaa ajatella, että lapsen keho ja alastomuus ylipäätään väen vängällä seksualisoidaan sen sijaan, että puututtaisiin todella tapahtuvaan elävien, hengittävien ihmisten hyväksikäyttöön. Yleisin lapsen seksualisoija on alastomuuden tuomitseva moralisti ja kauhistelija, ei myyttien pedofiilinen peto.

Seksualisti kirjoitti...

Karttunen viittasi "teinihuora"-nimekkellään myös tarkoituksella ns. teen-pornoon. Kyseisessä genressä esiintyjät ovat joko 18-19 -vuotiaita tai esittävät teini-ikäisiä tyttöjä. Tämän hän ilmaisee kirjoituksissaan, jotka koskevat aiheesta noussutta kohua.

Ehkä ainoa huoli lapsipornokuvien taiteellisessa tai kantaaottavassa uusiokäytössä on se, että kuvissa esiintyvät lapset ovat todellisia henkilöitä. Kuvien uudelleen esittäminen voi rikkoa heidän oikeuksiaan tai olla heille hyvin nöyryyttävää. Kuvien tutkimus- tai opetus- tai valistuskäyttö ei minua juurikaan huoleta, mutta taiteellisessa käytössä voi olla ongelmia.

Lapsen seksualisoiminen on minusta vähän samankaltainen myytti kuin koko seksualisoitumiskeskustelu ylipäätään. Ihminen on seksuaalinen olento, myös lapsi. Ei lasta tarvitse erityisesti seksualisoida. Sana on oikeassa käytöss silloin kun puhutaan vaikkapa lapiosta seksuaalisena esineenä. Se on seksualisointia.

Minusta tärkeämpää on kirkas ymmärrys lapsen oikeuksista ja erilaisten tekojen vahingollisuudesta kuin lapsen kuvitellun Rousseaulaisen viattomuuden vaaliminen.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Tarkoittamatta floodata, vastaan vielä tähän.

"Kuvien uudelleen esittäminen voi rikkoa heidän oikeuksiaan tai olla heille hyvin nöyryyttävää."

Totta kyllä, joskin oikeus yksityisyyteen on silmissäni vain välttämätön paha olosuhteissa, joissa osa tiedosta on sanktioitua. Samalla ajattelen niin, että taidetta ja tiedettä ei voi ohjata tai edistää, vaan ainoastaan heikentää, sellaisin eettisin perustein, jotka eivät liity puhtaasti taiteellisen ja tieteellisen projektin sisällön tai tiedon laadun maksimoimiseen.

Tavallaan se, että kokemus luultavasti olisi lapsille "nöyryyttävä" on hieman välttelevä ilmaus. Asia ei itsessään ja itsekseen ole nöyryyttävä. Huomiota ansaitsee se, kenen lapset pelkäävät nöyryyttävän heitä.

"Ei lasta tarvitse erityisesti seksualisoida. Sana on oikeassa käytöss silloin kun puhutaan vaikkapa lapiosta seksuaalisena esineenä."

Olet oikeassa. Ehkä tarkoitan lähinnä tilannetta, jossa amerikkalainen pedagogi tai tämän kotimainen ihailija ajattelee lasten olevan lapioita, valmiiksi esineellistettyjä. Tietysti seksuaalisuutta ei tarvitse tästä huolimatta yrittää lukea kaikkialla. Koin itse seksuaalisen heräämisen vilkkaalla mielikuvatasolla hyvin varhain, mutta kyseessä oli sillä tapaa hienovarainen, rikas ja rajallinen osa olemistani kuin inhimillinen kokemus voi olla ennen yksittäisiin fetisseihin kytkettyä identiteettiajattelua. tahtoisin välttää niin asian alleeviivaamisen kuin sen viivaamisen ylikin.

Anonyymi kirjoitti...

Kylla, luultavasti niin se on