Onko seksi hyvän tavan vastaista?

Hesari julkaisi mielipidekirjoitukseni (12.6.2009) Herculeksen darkroomeihin liittyen lyhennettynä. Alla koko teksti. Keskustelua aiheesta löytyy Hesarin jutun ohesta sekä Ranneliikkeestä.

***

Etelä-Suomen lääninhallituksen virkamies Ilkka Ripatti ilmaisi, että ravintolassa olevat kopit, joissa asiakkaat saattavat harrastaa seksiä, ovat hyvän tavan vastaisia. Ravintola Herculeksen johto lannistui virkamiehen sanomisista niin, että poisti kopit asiakkaidensa käytöstä, vaikka niiden laillisuus oli varmistettu aiemmin ennen niiden rakentamista.

Koko ajatus ”hyvän tavan vastaisesta” perustuu konservatiiviseen eetokseen, joka mukaan vakiintuneet käytännöt riittävät kertomaan, mikä on sopivaa ja mikä ei. Tällainen käsitys kultaa jähmettyneen ja kritiikittömän ajattelun, sekä johtaa helposti eri tavalla ajattelevien ihmisten sortamiseen.

Hyvien tapojen mukaiset seksuaalinormit ovat kuvitelmia, joita pyritään oikeuttamaan vetoamalla historiallisiin tai uskonnollisiin sääntöihin. Ei ole olemassa mitään ehdottomasti oikeaa tapaa, tilannetta tai paikkaa harrastaa seksiä, vaan kaikki tällaiset käsitykset ovat aina neuvoteltavissa kulttuurien ja alakulttuurien vuorovaikutuksessa.

Lääninhallituksen virkamies syyllistyy melkoiseen mielivaltaan ajatellessaan, että juuri hän voi määritellä, mikä on hyvän tavan vastaista. Tässä tapauksessa ravintola pelkää anniskelulupiensa tai jatkoajan menettämistä ja alistuu virkamiehen mielivaltaan, vaikka mahdollinen seksin harrastaminen kopeissa ei liity millään tavalla anniskeluasioihin.

Seksin nostaminen silmätikuksi on hyvin tyypillinen seksuaalikielteisyyden muoto. Silloin seksistä tehdään ongelma ilman mitään muuta perustetta paitsi se, että kysymys on seksistä. Tämä asenne ilmenee hyvin Ripatin kommentissa siitä, että ravintolat ovat tarkoitettu oluen juomiseen ja seurusteluun, ei seksiin.

Millä perusteella virkamies määrittelee, mikä kaikki on ihmisten väliseen seurusteluun kuuluvaa? Kuuluvatko seurapelit tai biljardi seurusteluun? Entä lähekkäin tanssiminen tai suutelu? Ripatti tekee seksistä ongelman itsestään selvästi pohtimatta, miksi sen pitäisi olla ongelma. Ketä joidenkin harrastama seksi ravintolan darkroomissa vahingoittaa?

Tosiasia on, että monia ihmisiä kiinnostaa ja kiihottaa ajatus siitä, että seksille on mahdollisuus keskellä illanviettoa. Se voi tapahtua uuden tuttavuuden kanssa tai ennestään tutut kumppanit voivat hakea väristyksiä erikoisesta tilanteesta. Seksi ei katoa julkisilta paikoilta, vaikka sitä kuinka kutsuisi sopimattomaksi. Puskissa puuhastelu ja vessojen käyttäminen on ollut yleistä vuosikymmeniä. Puolijulkinen lukittava tila on näitä turvallisempi, siistimpi ja helpompi paikka.

Hercules - ja monet muut paikat maailmalla - edustaa myönteistä käsitystä seksistä. Tästä näkökulmasta on hienoa tarjota mahdollisuus harrastaa seksiä yksityisesti sosiaalisen elämän keskellä. Kun seksille annetaan avoimesti omia paikkoja sosiaalisessa ympäristössämme, luodaan myönteinen ja salliva ilmapiiri seksuaalisuutta kohtaan.

Samaa kysymystä käsiteltiin, kun lehdissä päiviteltiin seksin harrastamista yliopiston rentoutumishuoneessa. Voisiko kieltämisen ja moralisoinnin sijaan olla mahdollista ajatella vaihtoehtona ajan ja tilan tarjoamista seksille erilaisissa yhteyksissä? Kieltomoraali on seksiasioissa autoritaarista, vanhanaikaista ja huonosti perusteltua. – etenkin kun nykyaikaiset seksologiset tutkimukset osoittavat aukottomasti seksin ja avoimen suhtautumisen myönteiset vaikutukset ihmisen hyvinvointiin.

Surkuhupaisaa jupakassa on se, että sosiaali- ja terveysosaston virkamies liputtaa oluen juonnin puolesta seksiä vastaan. Alkoholin käyttö on pitkäaikainen kansanterveytemme ongelma ja alkoholiin liittyvät haitat kaikissa muodoissaan ovat valtavan suuria. Seksin kohdalla ongelmana vaikuttaa olevan pikemminkin sen vähyys ihmisten elämässä.

Osmo Kontulan uusimman kirjan mukaan seksiä harrastetaan nykyisin entistä vähemmän ja ihmisten tyytyväisyys seksielämäänsä kohtaan on laskenut. Trendin yhdeksi syypääksi voi nimetä asenteen, jossa seksiin liittyviä vaaroja ja ongelmia ylikorostetaan nautinnon ja hyvinvoinnin kustannuksella.

Tosi rakkaus odottaa - tai sitten ei

Ameriikan maalla evankelisten uskovaisten piirissä yleistyneet siveyslupaukset ja niiden tunnukset ovat saaneet jalansijaa myös täällä härmän turuilla. Tunnetuin moisista käsityksistä lienee täälläpäin "Tosi rakkaus odottaa" -aate, joka on kaikessa totisuudessaan aika liikuttava.

Hanna Salomäki on julkaissut aiheesta tutkimuksen, jossa aatetta kutsutaan "seksuaalieettiseksi nuortenliikkeeksi". Kirjan otsikon osuessa pahasti silmään äskettäin, lienee tarpeellista ravistella hieman hurukristillisiä käsityksiä eettisyydestä. Nimittäin sekä kirkolla että muilla kristillisten aiheiden kanssa puuhailevilla henkilöillä tuntuu olevan piintynyt käsitys siitä, että kristilliset elämänohjeet olisivat muka etiikkaa.

Käsillä oleva tapaus kertoo kristillisten liikkeiden tarpeesta esitellä elämäntapavalintansa ikään kuin ne olisivat eettisiä velvollisuuksia. Seksiin ryhtyminen tai siitä pidättäytyminen ei ole millään tapaa eettistä. Seksuaalielämän aloittaminen on yksilöllinen valinta, jonka jokainen tekee omista lähtökohdista ja vaikuttimistaan käsin. Kysymykset eettisestä oikeasta ja väärästä eivät liity asiaan millään välttämättömällä tavalla.

Asia on oikeastaan täysin päinvastoin kuin mainittu luonnehdinta yrittää esittää. "Tosi rakkaus odottaa" on epäeettinen liike. Se huiputtaa ihmisiä uskomaan, että elämäntapaan ja -ihanteisiin liittyvät valinnat olisivat muka eettisiä velvollisuuksia. Liikkeen epäeettisyys on vielä raskaampaa, mikäli sen ohjeita tuputetaan käyttämällä painostusta tai auktoriteettia. Seksi ei ole vahingollista tai epäeettistä, mutta aivopesu on.

Savon Talibani

Suurten talibani-opettajien puheenvuoroissa homoseksuaalien katsotaan olevan kurjan koiran arvoisia tai alempana. Heidät kehoitetaan viemään korkeaan rakennukseen ja heittämään alas. Tuomion taustalla on vakaa usko siihen, että homot ovat luonnottomia olentoja luonnottomine haluineen. Samaa argumenttia käyttävät myös vanhoilliset katolilaiset ja muut huru-uskovaiset, joille toisten ihmisten vihaaminen on elämäntehtävä.

Sofi Oksanen kirjoittaa kolumissaan homovihan eri muodoista kaikessa raadollisuudessaan. Vihan ja väkivallan taustalla on aina jokin käsitys, joka oikeuttaa silmittömän julmuuden. Yksinkertaisuudessaan kyse on ikivanhasta konstista, jota kaikki hirmuhallitsijat ja vainoojat ovat soveltaneet menestyksekkäästi: kiistetään kohteena olevalta ryhmältä ihmisyys.

Oma kansanedustajamme, Savon Talibani, Pentti Oinonen jatkaa tätä perinnettä suoraselkäisesti. Hän ei pelkää astua samaan laivaan sortajien, murhaajien ja kiihkoilijoiden kanssa. Pentin mielestä homojen avioliitot ovat sama asia kuin avioituminen koiran kanssa. Lisäksi lapset kärsivät ja pedofiilit rellestävät. Jos Kekkonen tietäisi, niin sanoisi perkele!

Perus-Pena ei kuulemma edusta perussuomalaisten linjaa, onpahan muuten vaan puolueen varapuheenjohtaja. Liekö sen parempi, että linjanvetäjänä on änkyräkatolilainen. Seksuaaliseen vapauteen liittyvissä kysymyksissä uskonto ja ihmisviha ovat pettämättömän myrkyllinen yhdistelmä.

Homoinhonsa valloilleen päästäneet yksilöt taantuvat primitiiviselle tasolle, jossa vihan kohde pyritään nuijimaan matalaksi. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa sitä yritetään poliittisesti, muualla hakataan, kidutetaan ja tapetaan. Julmuutensa sivistyksen verhoon kätkevät ihmishirviöt kuuluvat silti samaan porukkaan talibanien kanssa.

Yliseksualisoitunutta pakkolesboilua

Jokunen aika sitten julkaistu uutinen kertoi pääkaupunkiseudun kouluissa sattuneen pari tapausta, joissa tytöt ovat painostaneet kavereitaan pussailemaan toisiaan. Uutisessa tyttöjen välinen pussailu rinnastetaan lesbosuhteisiin ja Opetushallituksen ylitarkastaja Heidi Peltonen ilmaisee, että "yliseksualisoitunut käytös on reaktio ympäristön tuottamiin malleihin."

Mikä vitun yliseksualisoitunut? Jos löytäisin sen yksilön, joka on moisen sanahirviön on synnyttänyt, niin hakkaisin siitä nahkaruoskalla selityksen, millä perusteella hormonimyrskyissä heilahtelevien teini-ikäisten käytös voidaan tulkita yliseksualisoituneeksi. Tai edes seksualisoituneeksi.

Kaikki, mikä on ei-seksuaalista voidaan seksualisoida. Esimerkiksi banaani voidaan mieltää seisovaksi kyrväksi, jolloin se seksualisoidaan. Ihminen on yleensä seksuaalinen jo ennestään, joten ihmistä ei voi seksualisoida. Toisaalta esimerkiksi seksuaalisesti kaltoin kohdellusta lapsesta voi tulla yliseksuaalinen, jolloin hän toimii liioitellun seksuaalisesti ikäkaudestaan poikkeavilla tavoilla.

Teini-ikäiset tuskin toimivat uutisen tapauksessa yliseksuaalisesti. He toimivat pelkästään seksuaalisesti, mikä rikkoo koululaitoksen normeja vastaan. Ja kun kyseessä on kiusaamistilanne, niin käytös on jo lähtöjään liioiteltua ja yliampuvaa. Kun oppilas A vetää oppilas B:tä turpaan koulun pihalla, ei kysymys ole yliväkivaltaisesta käytöksestä, vaan ihan pelkästä väkivallasta. Samalla tavalla pitäisi tässä olla kyse seksuaalisesta kiusaamisesta eikä yliseksuaalisesta ylikiusaamisesta.

On omituista, miten "yliseksualisoituminen" on muotisanana levinnyt eri alojen asiantuntijoiden käyttösanastoon ilman, että he jaksavat miettiä, miten oudosta käsitteestä on kyse. Käsissämme on taas yksi pseudoviisas hokema, jolla voidaan päivitellä yhteiskunnan nykytilaa ja nuorison rappiollista käytöstä - ihan kuin "esineellistäminenkin".

Toverini Henri on antanut sanalle erinomaisen sanakirjamääritelmän:

yliseksualisoitunut (akat. paskap.) mitä tahansa, joka poikkeaa 50-luvun siveysnormeista; hätähuuto ihmisiltä, jotka ovat pudonneet alati nopeammissa sykleissä muuttuvan maailman rytmistä

Seksimessu

Kaikesta rukoilustani huolimatta kirkko ei vieläkään ole ryhtynyt järjestämään metallimessujen sun muiden rinnalla seksimessua topless-pappeineen. Päätin korjata turhautumisen aiheuttamaa vitutustani käymällä useamman vuoden tauon jälkeen Sexhibition-messuilla kuuntelemassa kaupallisen seksin ilosanomaa.

Messut olivat tässä ajassa kokeneet kasvojenkohotuksen. Erityisesti päälavan lavastus ja valot tekivät visuaalisesta elämyksestä messevän. Tai siis tekisivät, jos lavalla tapahtuisi jotakin erityisen kiinnostavaa...

Tekniikan kehittyessä eroottisen esiintymisen rintamalla ei tunnu tapahtuvan kehitystä. Liekö syypäänä alan heikko arvostus, vai yleisön matalaotsaiset odotukset? Esitysten koreografiat, puvut ja dramaturgiat kierrättivät vanhoja teemoja tylsistymisen uhallakin. Spektaakkeliksi näyttävät riittävän tissit, pimpit, vatsalihakset ja (feikki)kyrvät.

Pyrin kuitenkin progressiivisuuteen erotiikan katselijana. Nykyajan medialukutaitoisen eläytyvän viihdemoniosaajan nimittäin tulee kyetä tarvittaessa säätämään vasteensa viihteen kanssa samalle taajuudelle. Jotta strippaamisesta sen nykyisessä muodossaan voi nauttia, kriittinen taidepornon katsoja pitää jättää narikkaan. Ilo syntyy lapsenomaisesta ihmetyksestä inhimillisen suuruuden äärellä: "Tissit, aah!"

Parasta messuilla on lopulta itse yleisö. Joukkoon mahtuu kaikenlaista väkeä känniääliöistä korrektiin vanhempaan pariskuntaan, joka etsii merikapteenin pukua seksileikkeihinsä. Ihmisten erilaisuuden ihmettely ja ihastelu seksin ilosanoman äärellä on lähes uskonnollinen kokemus!