11.5.2009

Yliseksualisoitunutta pakkolesboilua


Jokunen aika sitten julkaistu
uutinen kertoi pääkaupunkiseudun kouluissa sattuneen pari tapausta, joissa tytöt ovat painostaneet kavereitaan pussailemaan toisiaan. Uutisessa tyttöjen välinen pussailu rinnastetaan lesbosuhteisiin ja Opetushallituksen ylitarkastaja Heidi Peltonen ilmaisee, että "yliseksualisoitunut käytös on reaktio ympäristön tuottamiin malleihin."

Mikä vitun yliseksualisoitunut? Jos löytäisin sen yksilön, joka on moisen sanahirviön on synnyttänyt, niin hakkaisin siitä nahkaruoskalla selityksen, millä perusteella hormonimyrskyissä heilahtelevien teini-ikäisten käytös voidaan tulkita yliseksualisoituneeksi. Tai edes seksualisoituneeksi.

Kaikki, mikä on ei-seksuaalista voidaan seksualisoida. Esimerkiksi banaani voidaan mieltää seisovaksi kyrväksi, jolloin se seksualisoidaan. Ihminen on yleensä seksuaalinen jo ennestään, joten ihmistä ei voi seksualisoida. Toisaalta esimerkiksi seksuaalisesti kaltoin kohdellusta lapsesta voi tulla yliseksuaalinen, jolloin hän toimii liioitellun seksuaalisesti ikäkaudestaan poikkeavilla tavoilla.

Teini-ikäiset tuskin toimivat uutisen tapauksessa yliseksuaalisesti. He toimivat pelkästään seksuaalisesti, mikä rikkoo koululaitoksen normeja vastaan. Ja kun kyseessä on kiusaamistilanne, niin käytös on jo lähtöjään liioiteltua ja yliampuvaa. Kun oppilas A vetää oppilas B:tä turpaan koulun pihalla, ei kysymys ole yliväkivaltaisesta käytöksestä, vaan ihan pelkästä väkivallasta. Samalla tavalla pitäisi tässä olla kyse seksuaalisesta kiusaamisesta eikä yliseksuaalisesta ylikiusaamisesta.

On omituista, miten "yliseksualisoituminen" on muotisanana levinnyt eri alojen asiantuntijoiden käyttösanastoon ilman, että he jaksavat miettiä, miten oudosta käsitteestä on kyse. Käsissämme on taas yksi pseudoviisas hokema, jolla voidaan päivitellä yhteiskunnan nykytilaa ja nuorison rappiollista käytöstä - ihan kuin "esineellistäminenkin".

Toverini Henri on antanut sanalle erinomaisen sanakirjamääritelmän:
yliseksualisoitunut (akat. paskap.) mitä tahansa, joka poikkeaa 50-luvun siveysnormeista; hätähuuto ihmisiltä, jotka ovat pudonneet alati nopeammissa sykleissä muuttuvan maailman rytmistä

19 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Tarkoitat varmaan, että hakkaisit siitä sanan keksijästä yliseksualisoituneella nahkaruoskallasi tunnustuksen irti. Yliseksualisoituneesti.

Tuo on noita mitään tarkoittamattomia sanahirviöitä, joita lehtiin pesiytyy. Oma inhokkini on "maapalloistuminen".

Tiina kirjoitti...

Peltosen kommentti on jälleen yksi osoitus siitä, miten kaukana koulun arjesta ja nuorten hormoneista mm. Opetushallitus monesti on. Koska jo pelkästään farkkujen alta vilkkuvat kalsarit nostattavat vimmaisen keskustelun opekokouksessa, niin ala-arvoiset lausumat virastosta eivät (ikävä kyllä) liiemmin hämmästytä. Asenne-ja seksuaalikasvatusta parhaimmillaan :/ Mikä pahinta, ylireagoinnit voivat syödä nuorten etsivää ja usein epävarmaa suhdetta omaan seksuaalisuuteensa. Tällöin pitäisi olla itsestään selvää, että sekä "korkeammalta taholta" tulevat julkiset huutelut että profaanit arkipuheet tulisi suorittaa vastuullisesti ja järkeä käyttäen. Toivon siis, että kyseistä tapausta oppilaiden kanssa selvitelleet opettajat pitivät asialinjan sortumatta seksualisoimaan (sopisiko tuo tähän:) kiusaamistilannetta.

vzio kirjoitti...

story of o ja teleny opetusohjelmaan, kyllä ne aliseksualisoituu kirjastokortilla!

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Seksualisti:

Aiheellinen Baden-Powellin kritiikki.

***

MyMu:

"Maapalloistuminen" tuskin vertautuu etuliitteellä "yli-" kilpavarusteltuun käsitteeseen. Muuten voidaan kyllä puhua reilusti globalisaatiosta, mutta mielellään vain, mikäli täsmennetään, mitä nimenomaisesti pidetään globularisoituneena.

Seksualisti kirjoitti...

Tulta syöksevä lintu,
meinaatko todella, että partioliikkeen perustajalla on tässä näppinsä pelissä? Itse osoittaisin syyttävällä sormella jotakuta sosiologia tai psykologia, mutta en ole varma, kenelle syytekirjelmä todella kuuluu.

Kerro lisää, jos tiedät!

Panu kirjoitti...

Tuo on noita mitään tarkoittamattomia sanahirviöitä, joita lehtiin pesiytyy. --- Riittäähän noita, joo: pornoistuminen, patriarkaatti...Mielisairaiden aatteiden muassaan tuomia mielisairaita ja tyhjiä sanoja.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Seksualisti, viittasin Baden-Powellilla vain ylimalkaisesti kohtuuteen ja pidättyväisyyteen "luonnollisen" moraalitasapainon takeena - kolmas kuiva sherry on aina Saatanasta. Tätä vakavampaa ulottuvuutta kommentillani ei ollut.

Ymmärrän hämmennyksen: sosiologian ja psykiatrian liitto on tuhottomasti yhteennivoutuneempi kuin mitä näennäiset, disiplinääriset erot painottavat. Puhuisin myös tosiaan mieluummin psykiatriasta kuin psykologiasta, koska juuri psykiatriaa käytetään sosiologisten näkemysten kirjoittamiseksi lääketieteen kielelle. Mielisairas, aatteellisesti epänormaali ja rikollinen sattuvat yksiin tavalla, jonka voisi nimenomaan kuvitella olevan mahdotonta sekä länsimaisen lääketieteellisen että oikeusvaltioajattelua koskevan ymmärryksen valossa.

Missä vaiheessa yhteiskunnasta tuli organismi, joka voi sairastua jäsenensä valinnoista? Durkheimilaisuudessa, kansallisromantiikassa, kansallisosialistisessa ajattelussa ja ei-tiukan fysiologisessa psykiatriassa huipentunut käsitys, jonka mukaan "normaalista" ihmiskehosta voidaan saada a priori tietoa vaihtuvien yhteiskuntamoraalien puitteissa. Saksalainen kansallissosialismi ja stalinistinen kommunismi esitettiin molemmin puolin myrkkyinä toistensa kansallisille terveyksille, emmekä itsekään elä sosiaalisessa ympäristössä, jossa ihmisen terveys ei näyttäytyisi aatteellisena oikeellisuutena, kuten Panu tuossa performoi ja kuten kirjoituksesi epäsuorasti totesi. Pieni aatehistoriallinen tapailu saattaa nostaa esille muun muassa mekanistisen filosofian kehityksen Euroopassa.

Keskiajalla kehittynyt mekaaninen kello inspiroi suoraan merkittävimpiä eurooppalaisista renessanssi- tai valistustiedemiehistä: kokonaisuus oli olennaisesti jotakin enemmän kuin osiensa summa, ja tämä emergenssi saatettiin osoittaa systemaattisesti. Olen tainnut jaaritella tästä ennenkin. Kopernikus kuvasi teoksessa "De revolutionibus orbicum coelestium" aurinkokeskeisen aurinkokunnan ja Vesalius laati ensimmäisen elinjärjestelmäkeskeisen anatomisen kuvauksen teoksessaan "De umani corporis fabbrica". Molemmat ilmestyivät vuonna 1543. La Mettrie'n "L'Homme Machine" kuvaa jo ihmistä paitsi terveydestään päättävänä, vain yhdellä tavalla terveyttä kohti kulkevana, vitalistisena kokonaisuutena, niin myös emergenttinä elinjärjestelmien kokonaisuutena. La Mettrie'n biologis-deterministiset ajatukset puolestaan saattoivat kulkeutua Diderot'lle, Rousseaulle ja Kantille Cabanis'n kautta, yhdistyen sitten viimeistään Hobbesin myötä heräilleeseen pyrkimykseen kuvata yhteiskuntaa enemmän kuin osiensa summaa merkitsevänä koneistona (tai vähintään legitimiteettinä), jota koskevat kuvaukset alkoivat yhä enemmän käyttää ihmisruumista tai muuten elävää organismia yhteiskunnan metaforana. Asiaa ei ainakaan vaikeuttanut itsesäätelevän mekaniikan (kuten venttiili) kehitys: yhteiskunta oli ihmisruumiin tapaan eräänlainen luonnollinen, itsesäätelevä kellopeli. Orgaaninen keho voi tietenkin sairastua ja emergentin yhteiskunnan osina toimivat yksilöt. Orgaaninen, itsereguloiva keho myös pyrkii parantamaan itsensä, puuttumaan viallisiin, luonnollisen emergenssin estäviin osiin. Modernin psykiatrian ja lääketieteellisesti värittyneen kriminologian nousulle pedattiin hyvin luontevat olosuhteet. Uusi moraalitiede pystyi selittämään minkä tahansa järjestelmän "epätasapainoisuuden" sairaudella ja vastata kriminalisoimalla ja psykiatrisoimalla riesan. Tarvitseehan yhteiskunta "Olipa kerran elämä" -sarjan tapaan omat miliisivalkosolunsa. Kansallisvaltion nousu tietenkin tarjosi poikkeuksellisen tehokkaan hallinnollisen kehyksen uuden tieteen täytäntöönpanemiseksi.

Näin olen tavannut asiaa katsoa.

myytinmurtaja kirjoitti...

Lintu, tarkoitin vain, että "maapalloistuminen" on tyhmän kuuloinen sana.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

On kyllä.

Seksualisti kirjoitti...

Tulta syöksevä lintu,

eräänlainen moraalin medikalisoituminen on aika vahva trendi esimerkiksi seksologian alalla. Pyrkimys edistää yksilön ja kansan terveyttä ohittaa korkean tason kansainvälisessä keskustelussa helposti moraalisen tai yhteiskuntafilosofisen argumentaation. Terveyshän on arvo, jota kukaan ei halua vastustaa.

Periaatteessa kauniin ajatuksen kääntöpuolena on sitten taistelu terveyden käsitteen sisällöstä. Kuten tiedetään, niin seksuaalikonservatiivit ympäri maailmaa ovat yhä kovasti määrittelemässä kaiken monogaamisen heteroavioliiton ulkopuolisen sairaaksi, vaikka viralliset terveysjärjestöt ovat moisesta luopuneet. Järjestöjen sisäinen taistelu kuitenkin velloo yhä.

SFWoman kirjoitti...

On edelleen vaikeaa kasvaa seksuaalisuudestaan nauttivaksi naiseksi. Tyttöjen seksuaaliseen kehitykseen suhtaudutaan edelleenkin eri tavoin kuin poikien, usein pelonsekaisesti varjellen. Tyttäreni (20v.) kritisoi juuri eilen, että koulun seksuaalikasvatuksessa korostetaan, esim. että ensimmäisen yhdynnän tulisi tapahtua tutun, luotetun seurustelukumppanin kanssa. Entäs, jos ei seurustele alle 20-vuotiaana? Pitääkö silloin pidättäytyä seksuaalisesta kontaktista, vaikka kiihottavia ja mukavia kumppaneita löytyisi lyhytaikaisempaan tuttavuuteen ja seksin opetteluun ja nautintoon? Eikö tässä juuri korosteta sitä, että seksi kuuluu nimenomaan pitkään parisuhteeseen, eikä ole arvokasta nautintona sinänsä? Tietenkin lyhytaikaisessa nautinnossa pitää ottaa huomioon raskaudelta ja seksitaudeilta suojautuminen. Mutta antaa mietittävää tyttöjen ja nuorten seksuaalikasvatukselle. Ei ihme, että aikuisissa ja keski-ikäisissä naisissa on niin paljon seksuaalisesti haluttomia, jos seksi vain liittyy johonkin ihmissuhteeseen, eikä ole nautintona arvo sinänsä!

Seksualisti kirjoitti...

SFWoman,

olen täysin samaa mieltä! Lisäksi voisin todeta, että seksuaalikasvatukseen sisältyvä ehkäisyvalistus menee monesti itse asian ylitse. Mielestäni painotuksen pitäisi olla sellainen, että terveys- ja turvataidot luovat pohjan sille, että seksistä voi nauttia vastuullisesti ja turvallisesti, eikä niin, että mahdolliset ongelmat varjostavat koko ajan seksin hyvistä puolista puhumista.

Oma huomautuksesi ehkäisystä osoittaa tavallaan sen, että edes kaltaisesi vapaamielinen ihminen ei uskalla tai tunne saavansa puhua seksinautinnosta huomauttamatta sen vaaroista.

Itse olen monesti huomannut omissa puheissani samaa: koen joskus pakottavaa tarvetta toistaa itsestäänselvyyksiä, kuten sitä, että toisia ihmisiä ei saa vahingoittaa, puhuessani erikoisista seksuaalisista mieltymyksistä - ikäänkuin aina tarvitsisi muistuttaa yleisöä varmuuden vuoksi siitä, että en ole pahuuden puolella, vaikka puhunkin myönteisesti kaikenlaisesta pervoilusta.

Tyttöjen raivokas suojelu johtaa mm. siihen, että irc-galleriassa vilahtava tissivako katsotaan turhan hanakasti osoitukseksi pakkomielteisestä paljastelusta, johon ylipornoistunut ja yliseksualisoitunut ja yliheteronormatiivistunut mediamme nuoria aivopesee.

Anna Kontulan uusin kirja kritisoi paikoin aika hyvin sitä, että konservatiivis-feministisessä uhriuttamisdiskurssissa nuorten tyttöjen oma tahto seksuaalisuuden suhteen halutaan sivuuttaa heidän "suojelemisensa" varjolla.

SFWoman kirjoitti...

Joo, Anna Kontulan kirja on ihan huippu. Ilmeisesti joillekin naisille vierasta asiaa, kuten esim. Pressiklubin toimittaja Kaarina Hazardille.

Itselleni toisen polven feministinä kirja kyllä kolahti: varsinkin kappaleet liian porno feminisiksi ja väärin himoittu. Uskoisin, että monet seksuaalisesta haluttomuudesta kärsivät naiset (ja heitähän on ainakin Kontulan tutkimusten mukaan paljon!!) vain eivät anna lupaa itselleen nauttia erilaisista kiihottavista asioista, jotka eivät sovi heidän rooliinsa, tai koetaan jotenkin kielletyiksi. Ja kiellettyhän on usein kaikkein kiihottavinta...

Toivottavasti kuitenkin nuorilla naisilla on helpompaa olla aidosti seksuaalisia omalla tyylillään: vaikka nauttimalla fetisistisestä pukeutumisesta ja alistumisesta, tai mistä vaan, mikä sopii heidän yksilölliseen seksuaalisuuteensa.

Panu kirjoitti...

"Mielestäni painotuksen pitäisi olla sellainen, että terveys- ja turvataidot luovat pohjan sille, että seksistä voi nauttia vastuullisesti ja turvallisesti, eikä niin, että mahdolliset ongelmat varjostavat koko ajan seksin hyvistä puolista puhumista."

Aamen. En ole aina ollut Tommin kanssa joka asiasta samaa mieltä, mutta ylläolevan allekirjoitan täysin.

Panu kirjoitti...

"Toivottavasti kuitenkin nuorilla naisilla on helpompaa olla aidosti seksuaalisia omalla tyylillään"

- ja nuorista miehistähän ei ollut niin väliä. Niin aina.

SFWoman kirjoitti...

Heips vielä!
Tuo kommentti nuorista naisista oli lähinnä siksi, koska Anna Kontulan kirja käsitteli naisia, ja nimenomaan feministiäidin tyttärinä. Nuoret miehet ovat tietenkin vähintään yhtä tärkeitä. Varsinkin heteronaisnäkökulmasta :) Vai menikö nyt liian naissovinistiseksi??

Kaaoksen Tsaari kirjoitti...

Juu, miekin kuulemma olin (olen) yliseksualisoitunut kun olen niitä harvoja naispuolisia olentoja, jotka eivät ole saaneet minkäännäköisiä traumoja seksin tekemisestä, vaikka ilmeisesti olisi pitänyt.

Ja kyllä, minun aikanani peruskoulun seksuaalivalistus suorastaan opetti, että ensikerta (varsinkin ilman rakkautta!) on tytölle ihan hirveää ja kivuliasta, suurinpiirtein perin vastenmielistä. Onnekseni itselläni oli hyviä syitä olla uskomatta moiseen.

26 vuotta ilman kirjoitti...

Valistuksessa on kyllä tiettyjä ongelmia. Aivan ensimmäiseltä luokalta alkava seksin vatvominen kun alkaa etoa muutaman vuoden jatkuttuaan. On aivan tarpeetonta ja kaikkia turhauttavaa toistaa samoja asioita kymmeniä tai satoja kertoja henkilöille, jotka ovat sosiaalisten piirien ulkopuolella ja siten jäävät nykypäivänä vaille mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisuuttaan. Puhun tietenkin riittävän epämiellyttäviksi tai hiljaisiksi syntyneistä pojista tai miehistä. Naisille on taattu oikeus päättää, ketkä voivat harjoittaa heteroseksiä, ja valistusaineisto vain kääntää veistä häviäjien haavoissa huutamalla, kuinka ihanaa ja pakollista seksi onkaan. Liekö tarkoituksenakin ajaa häviäjät vain pahemmin maanrakoon ja näin kaunistaa kansaa.

Seksualisti kirjoitti...

Tieto voi lisätä tuskaa, mutta sama pätee myös matematiikkaan tai liikuntaan. Oman lahjattomuutensa huomaaminen voi olla ahdistavaa millä tahansa elämän osa-alueella.

Mielestäni kysymys ei ole siitä, mitä saa opettaa, vaan siitä miten voidaan kasvattaa lapset/nuoret kohtaamaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa rakentavasti.

Nykyinen seksuaali- ja ihmissuhdeopetus on opetussuunnitelmassa hyvin vähäistä ja liian useissa kouluissa opettajien ja hallinnon lusmuilusta johtuen lähes olematonta tai luokattoman huonoa.

Avoin ja myönteinen puhe näistä asioista saattaisi olla avuksi myös niille, jotka ovat "syntyneet riittävän epämiellyttäviksi tai hiljaisiksi".

Elämäntarina ei ole niitattu kansiin vielä koulussa, joten mahdollisimman hyvät eväät, rohkaisu ja itseluottamuksen rakentaminen voisivat olla ihmissuhteissa monelle avuksi.