Lemmenpiikkilanka-aita

Tampereella kohistaan lemmenlukkojen mystisestä katoamisesta ja ekstaattisesta yhteensulautumisesta. Taiteilijaryhmä irroitti kasan lukkoja sillankaiteesta ja sulatti ne yhdeksi möykyksi leikitelläkseen rakkauden symboliikalla. Lukitsijoiden keskuudessa tätä pidettiin törkeänä vääryytenä.

En ota kantaa siihen, onko taiteilijoiden teko hyväksyttävä vai ei. Sen sijaan minua kiinnostaa lemmenlukkojen edustama inha symboliikka. Kuka helvetti haluaa rakkauden symboliksi lukitun teräslukon, johon ei ole avaimia?

Lukitsijoiden mielestä rakkautta kuvaa ihanasti teräksen kovuus ja lukitsemisen lopullisuus. Lukko ei ole symbolina kaukana avioliittoa tai puolisoa vitsikkäästi kuvaavasta  rautapallosta, joka kytketään ketjulla jalkaan.

Haluavatko lukitsijat siis rakkautensa olevan kahle, josta ei pääse irti, vaikka haluaisi? Mikä on seuraava symbolinen askel? Lemmenpiikkilanka-aita? Lemmenvartiotorni (lienee Jehovan todistajien mieleen)? Lemmensonderkommando?

Kun nykyisessä ihmissuhdekulttuurissamme suhteet koetaan elämän mielekkyyden mittarina, mitä tapahtuu kun ihmissuhteesta tulee loukku? Vapautensa ja omanarvontuntonsa menettänyt ihminen ei voi hyvin. 

Lukon teräksinen ehdottomuus symboloi kulttuuria, joka tuottaa myös lähisuhdeväkivaltaa ja perhesurmia. Ehkä lukkojen irroittaminen ja sulattaminen oli oikeasti parempi symboli...

Lisää vilauttelevia isoäitejä, kiitos!

Madonna vilauttaa tissiä. Pikkusieluiset ruikuttajat metelöivät talossa ja puutarhassa. Seuraus: kansainvälistä uutisointia ja nettivideoita. Neljäs vallan mahti panee taas parastaan.

Onkohan joltakulta unohtunut, että Madonna on perustanut koko uransa (jokusen iskelmähitin lisäksi) vilauttelulle ja eroottisille vihjailuille? Tuohtuneiden nillittäjien mielestä pahinta tissin vilauttamisessa on se, että Madonna on 53-vuotias ja täten jonkun äidin tai isoäidin ikäinen.

Myös se pikkuseikka on jäänyt huomaamatta, että vilautuksen kontekstina oli Like a Virgin -iskelmä ja ikäneidon koreografiana strippaus, joka päättyy housuihin ja rintaliiveihin. Lopuksi lihasmiehet käyvät vähän hivelemässä tätiä. Mitä yksi tissin vilautus muka merkitsee koko kontekstissa?

Ainoastaan amerikkalaiseen nännikauhuun sosiaalistunut kulttuurikritiikitön idiootti voi aidosti kokea mitään kohahduttavaa tissin vilautukseseta yllä mainitussa läpeensä eroottisessa viitekehyksessä. Joillekin tuo mielivaltainen näkymätön raja on näemmä niin todellinen, että he lyövät siihen päänsä. Suomalainen yhteissaunominen varmaan tappaisi nämä ääliöparat aivoverenvuotoon.

Asiassa on kuitenkin jutun juurta tärkeämpäänkin aiheeseen. Ikäihmisten seksuaalisen ilmaisun mahdollisuudet ovat olleet pitkään varsin heikkoja menneiden aikojen seksuaalinormien ja yllä haukuttujen pikkusieluisten ihmisen takia. Madonnan vilautus on hyvä signaali kaikille ikääntyville: ikä ei vie seksuaalisuutta pois eikä estä sen ilmaisemista tai toteuttamista.

Hyvä Madonna! Lisää vilautuksia!
 

Meksikon pornopojat

12-vuotiaat pojat kylvivät kauhua Meksikossa tekemällä homopornovideon. Aamulehden mukaan esiteini-ikäinen poikaporukka kuvasi keskenään videon, jossa he harrastavat sekä suuseksiä että anaaliseksiä. Tapaus on toki ajatuksia herättävä, mutta onko kauhu oikea tai tarpeellinen reaktio?

Esiteini-ikäiset lapset eivät ole epäseksuaalisia. Murrosiän muutokset käynnistyvät monilla jo 10-12 -vuotiaina. Normaali seksuaalinen kehitys sisältää oman kehon seksuaalisten reaktioiden tunnistamista ja kokeilemista. Joskus kokeiluja tehdään toisten ikätovereiden kanssa esimerkiksi leikin muodossa tai seksin simulaatioina.

Joskus kokeilut päätyvät varsinaisiin seksiakteihin, mutta niiden merkitys on lapsille aivan erilainen kuin aikuisille. Kokeilujen merkitystä ja luonnetta määrittää suuresti se, ovatko kokeilut omaehtoisia ja leikkimielisiä vai liittyykö niihin painostusta tai pakottamista. Kokeilut voivat olla jännittäviä ja niihin voi sisältyä myönteisiä ja kielteisiä toisiinsa sekoittuneita tunteita. Joskus ne ovat transgressiivista leikkiä lapsuuden ja nuoruuden ja/tai sallitun ja kielletyn rajalla.

Seksikokeilun kuvaaminen ja jakaminen ei tarkoita sitä, että "lapset tekevät pornoa". Ne tarkoittavat ennemmin sitä, että lasten kokemusmaailma on muuttunut radikaalisti aikuisten lapsuusmuistojen ajasta. Nykyisin helposti saatavilla olevat kamerat, videokamerat, kännykät ja tietokoneet mahdollistavat seksikokeilujen ja kaikenlaisten hölmöilyjen tallentamisen ja jakamisen nopeasti. Ja hölmöilyjähän useat lasten videoimat päähänpistot ovat.

Lehtijuttu ei kerro, miten tapaukseen tosiasiassa on suhtauduttu ja millaista kasvatuksellista keskustelua poikien kanssa on käyty. Kauhu saattaa olla pelkkää toimittajan maalailua, mutta voi myös olla, että viranomaiset sekoilevat asian ympärillä paniikissa kuin päättömät kanat. Jos jälkimmäinen on totta, pelottaa ajatella, millaista vahinkoa "auttajat" voivatkaan saada aikaan.

Kauhun sijaan lapset tarvitsevat ammattitaitoista seksuaalikasvattajaa, joka selvittää asiallisesti, ystävällisesti ja moralisoimatta, mistä touhuissa on ollut kyse. Lasten kanssa on varmasti syytä käsitellä seksikokeilujen videoimisen ja videoiden jakamisen ongelmallisuutta ja selvitellä kaikkien osallistujien vapaaehtoisuutta ja fiiliksiä.

Rangaistukset, lasten perheiden elämän myllääminen, hyväksikäyttövihjailut ja väkisin auttaminen ovat tavallisia virheaskeleita, joita tällaisissa tilanteissa tehdään. Pahimmillaan ne voivat tuottaa valtavan kriisin lasten perheissä ja koko yhteisössä. Vähimmilläänkin ne työntävät lasten seksuaaliset kokemukset syyllisyyden ja häpeän alueille, mikä on omiaan haavoittamaan heidän seksuaalista kasvuaan ja identiteettiään vuosikausiksi.

Kartalla seksistä!

RFSU julkisti tiistaina (17.4.) seksuaalikasvatusvideon Kartalla seksistä. Se on suomennos 2010 julkaistusta Sex på kartan -videosta, joka on saanut Ruotsissa sekä opettajilta että nuorilta erinomaista palautetta.

Kartalla seksistä on suorapuheinen, selkeä ja positiivinen puolituntuinen animaatio seksuaalisuuden perusasiosta ja seksielämän aloittamisesta. Se käsittelee niin terveysasioita kuin seksitapoja ja nautintoakin. Erityistä siinä on se, että seksi esitellään hyvänä, iloisena ja monimuotoisena asiana ilman kieltoja tai toppuuttelua.

Elokuvan julkistustilaisuudessa puhunut Hans Olsson Sex på kartanin tuotantotiimistä totesi, että he halusivat tarkoituksella välttää perinteistä negatiivissävyistä terveysvalistusta ja valitsivat iloisen nautintoa ja seksuaalioikeuksia korostavan näkökulman.

Uusi näkökulma on todella tervetullut suomalaiseen seksuaalikasvatukseen. Perinteinen terveysvalistus näkee seksin ongelmien, uhkien ja vaikeuksien alueena. Elokuva puolestaan esittelee mahdollisuuksia, iloa, nautintoa ja osaamista. Lisäksi siinä otetaan hienosti huomioon ihmisten erilaisuus niin seksitavoissa kuin seksuaalisessa suuntautumisessakin.

Välittömästi käynnistynyt julkinen keskustelu on tavanomaista seksuaalikasvatuksen ympärillä vellovaa vähällä tiedolla ja ymmärryksellä käytävää nahistelua. Yllätyksellisempää on Vanhempainliiton tyly kielteinen kanta elokuvaa kohtaan. Liiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila syyttää RFSU:ta "pinnalliseksi kaupustelijaksi", joka koettaa edistää kaupallisia intressejään lasten ja nuorten kustannuksella. 

Kurttilalta lienee unohtunut, että liiketoiminnastaan huolimatta RFSU on maailman vanhin seksuaalikasvatusta edistävä asiantuntijajärjestö, josta moni maa on ottanut oppia seksuaalikasvatusta rakentaessaan.

Kenen etua Vanhenpainliitto oikein ajaa? Kannanoton perusteella vaikuttaa siltä, että liittoa kiinnostaa enemmän omien arvokäsitystensä pönkittäminen kuin lasten ja nuorten etu tai asiallinen keskustelu seksuaalikasvatuksesta. Liitto yrittää esiintyä kaikkien vanhempien äänitorvena, mutta onneksi aktiivien mielipide ei ole kaikkia vanhempia edustava.

Seksuaalikasvattajien keskuudessa niin Suomessa kuin maailmallakin on todettu, että suora, selkeä ja häpeilemätön materiaali ja keskustelutapa toimii seksuaaliasvatuksessa parhaiten. Tästä on esimerkkinä mm. Hollannin linja - varhain, paljon ja suoraan - sekä Britanniassa tehdyt uudet avaukset tällä rintamalla ja Yhdysvalloissa monet sikäläisen häveliäisyyden kriitikot katsovat Euroopan avaramielistä seksuaalikasvatusta kaihoten.

Myös julkistamistilaisuudessa kuullut 8-luokkalaiset nuoret kannattivat yksimielisesti ja auliisti elokuvan tapaa käsitellä seksuaalisuutta. Taitaa olla niin, että seuraava seksuaalikasvatuselokuva pitääkin suunnata umpimielisille vanhemmille...

***

Aihetta on käsitelty myös Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Uudessa Suomessa, Nelosella ja Rönsy-blogissa. Kotimaa 24 kiinnittää huomiota siihen, että elokuvan lesbotyttö on nimetty Anniksi. Liekö tämä vastaveto inhottavan Älä-alistu -kampanjan Annin näkemyksille homoseksuaalisuudesta?

Monilempi ja ymmärtämisen vaikeus

Monilempi eli polyamoria on taas vaihteeksi tapetilla. Lankakerän kadottaneet Uuden Suomen toimittajat puhisevat "uudesta ilmiöstä" ja "pienen piirin seksi-ilmiöstä". Missä olet, oi tutkiva journalismi, silloin kuin sinua tarvitaan?

Tavalliseen tapaan toimittajat ja mediapersoonat pyrkivät repimään tästäkin aiheesta puolivillaista hämmästystä, jotta jos nyt jonkinmoisen kohun saisi aikaiseksi. Valitettavasti aivan yksinkertainen perushavainto jää tekemättä: ihmissuhteet ovat olleet ja tulevat olemaan yksilöllisiä ja monimuotoisia, koska ihmiset ovat erilaisia tunteiltaan, tarpeiltaan ja haluiltaan. Järjestäytyminen ja kaapista ulos tuleminen ovat vain keinoja yleisen tiedon ja ymmärryksen parantamiseksi aihepiiristä.

Muutama perusasia on hyvä laittaa kuntoon, ennen kuin alkaa kirjoittelemaan epämääräisiä juttuja aiheesta. Ymmärryksen oikaisutalkoissa touhuavat Polyamoriayhdistyksen aktiivit, jotka ovat kirjoitelleet blogeja aiheesta:

• Poly-yhdistyksen puheenjohtaja Joonas Mäkinen valottaa polyamorian perusjuttuja.
• Sade Kondelin oikoo väärinymmärryksiä avoimessa kirjeessään Osmo Kontulalle.

Aihetta on käsitelty vastikään myös Iltalehden jutussa, jossa Sade Kondelinia ja allekirjoittanutta on haastateltu sekä Enbusken puheohjelmassa TV5:llä (9.4.).

Mutta nyt niihin talkoisiin. Alla on muutama ajatus monisuhteisiin liittyvistä keskeisistä termeistä, jotta pahimpia sekaannuksia voitaisiin jatkossa välttää. Jos lähipiirissänne keskustellaan aiheesta, levittäkää ihmeessä tätä kirjoitusta hämmästelijöille ja kummastelijoille.

Polyamoria on lavea yleistermi, joka on vakiintunut kuvaamaan useamman kuin kahden henkilön välisiä samanaikaisia rakkaussuhteita. Vaikka sanan loppuosa amoria viittaakin rakkauteen, sanaa käytetään usein yleiskategoriana kuvaamaan kaikenlaisia monisuhteita poislukien pelkät väliaikaiset seksisuhteet, joita esim. swingerit eli parinvaihtajat harrastavat.

Avoimet suhteet ovat suhteita, joiden keskiössä on kahden henkilön välinen parisuhde, mutta jossa sallitaan enemmän tai vähemmän muita rakkaus- tai seksisuhteita. Avoimet suhteet menevät polyamoristen suhteiden kanssa limittäin, sillä on vaikea määrittää, missä vaihessa sivusuhde voidaan määritellä romanttiseksi pelkän seksisuhteen sijaan.

Termien limittäisyys ei ole ole ongelma muille kuin määritelmäpuritanisteille, sillä ihmissuhteet saavat todellisuudessa spontaanisti monenlaisia muotoja ja voivat myös muuttua ajan kanssa. Kukapa osaisi määritellä pitävästi, missä vaiheessa avoimessa suhteessa mukana ollut pitkäaikainen rakastaja muuttuu "pelkästä" seksisuhteesta romanttiseksi ihmissuhteeksi ja saa amorisen statuksen? Ja mitä väliä sillä oikeastaan on?

Moniavioisuus tarkoittaa laillista tai kulttuurista avioliitto-instituutiota, jossa useimmiten miehellä on useita vaimoja. Polygynisten eli monivaimoisten kulttuurien määrä on suuri, mutta polyandrisia eli monimiehisiä kulttuureja tiedetään vain pari.

Moniavioisuus tarkoittaa usein perinteistä monivaimoista instituutiota, jossa naisten asema ja valinnan mahdollisuudet ovat heikot. Nykyisin moniavioisuudella voidaan tosin tarkoittaa myös tasa-arvoisia monisuhteisia avioliittoja niiden muotoon sen tarkemmin puuttumatta.

Jotkut monisuhteita kannattavat ihmiset kannattavat myös moniavioisuuden laillistamista. Toiset taas ovat sitä mieltä, että koko juridinen avioliittojärjestelmä pitäisi purkaa, jolloin avioitumisesta tulisi vapaasti muotoiltavia yksilöiden välisiä sopimuksia. Itse olen taipuvainen kannattamaan vapaata sopimusjärjestelmää valtion säätelyn sijaan.

Ryhmäseksi ja swingaaminen ovat seksuaalisen monilemmen mahdollistavia toimintatapoja. Perinteisesti swingerit ovat harjoittaneet parinvaihtoa, jossa parit harrastavat seksiä ristiin kumppaniensa kanssa, mutta privaatisti. Sittemmin swingaamisen ja ryhmäseksin raja on murentunut ja swingerillä tarkoitetaan melkein mitä tahansa ei-monogamista seksin harjoittamista syrjähyppyjä lukuunottamatta. Ryhmäseksi lienee sellaisenaan helposti ymmärrettävä käsite.

Myös vapaat seksisuhteet liittyvät tähän aiheeseen. Niissä kyse on tavallisesti joko kaveriseksistä (friends with benefits) tai muuten sitoutumisesta vapaasta seksistä satunnaisten tai tuttujen henkilöiden kanssa. Niissäkin olennaista on pyrkimys olla sitoutumatta uskollisuutta edellyttävään ihmissuhteeseen. Tällainen toiminta eroaa tavallisesta sinkkuilusta lähinnä siinä, että kaveriseksissä ym. vastaavissa suhteissa kaikilla osapuolilla on selkeä käsitys toiminnan luonteesta, eikä kukaan etsi tulevaa sydänkäpystään tai luule seksin olevan avioliiton alkusoitto.

Pyrin itse käyttämään suomenkielisenä kattokäsitteenä näille ilmiöille joko monisuhteita tai monilempeä, jolloin ei tehdä sen kummempaa erottelua romanttisen ihmissuhteen ja seksin välille. Monilempi on siksikin lystikäs termi, että se tekee koukkauksen sievistelevän historian kautta. Ennen vanhaan lempi sanaa käytettiin ambivalentisti viittaamaan sekä rakkauteen että seksiin.

Vaikka yllä mainituilla toimintamalleilla on eronsa, on kaikissa kyse perinteisen uskollisuudelle perustuvan parisuhdemallin hylkäämisestä. Monilempiselle elämäntavalle on lukuisia hyviä perusteluja niin kultturikritiikistä, filosofiasta kuin biologiastakin, mutta kaikista tärkein perustelu on vapaus yksilöllisiin ratkaisuihin.

Julkinen keskustelu tuo tullessaan aina valtavan määrän tutkimuksia siitä, miten monogamia, avioliitto tai vapaa sekstailu tuovat yhteiskunnallista vakautta, autuutta tai milloin mitäkin. Ihmissuhteet ja niiden järjestäminen ovat kuitenkin ensisijaisesti yksilön elämänvalintoja, eikä yleisen tason väittämillä ole silloin juurikaan merkitystä.

Toivoa vain sopii, että valinnat ovat valistuneita ja perustuvat edes jonkinlaiseen itseymmärrykseen, eikä ihmissuhteista tule loputonta kituuttamista - oli kyse sitten mistä tahansa suhdemallista.