20.6.2012

Lemmenpiikkilanka-aita


Tampereella kohistaan lemmenlukkojen mystisestä katoamisesta ja ekstaattisesta yhteensulautumisesta. Taiteilijaryhmä irroitti kasan lukkoja sillankaiteesta ja sulatti ne yhdeksi möykyksi leikitelläkseen rakkauden symboliikalla. Lukitsijoiden keskuudessa tätä pidettiin törkeänä vääryytenä.

En ota kantaa siihen, onko taiteilijoiden teko hyväksyttävä vai ei. Sen sijaan minua kiinnostaa lemmenlukkojen edustama inha symboliikka. Kuka helvetti haluaa rakkauden symboliksi lukitun teräslukon, johon ei ole avaimia?

Lukitsijoiden mielestä rakkautta kuvaa ihanasti teräksen kovuus ja lukitsemisen lopullisuus. Lukko ei ole symbolina kaukana avioliittoa tai puolisoa vitsikkäästi kuvaavasta  rautapallosta, joka kytketään ketjulla jalkaan.

Haluavatko lukitsijat siis rakkautensa olevan kahle, josta ei pääse irti, vaikka haluaisi? Mikä on seuraava symbolinen askel? Lemmenpiikkilanka-aita? Lemmenvartiotorni (lienee Jehovan todistajien mieleen)? Lemmensonderkommando?

Kun nykyisessä ihmissuhdekulttuurissamme suhteet koetaan elämän mielekkyyden mittarina, mitä tapahtuu kun ihmissuhteesta tulee loukku? Vapautensa ja omanarvontuntonsa menettänyt ihminen ei voi hyvin. 

Lukon teräksinen ehdottomuus symboloi kulttuuria, joka tuottaa myös lähisuhdeväkivaltaa ja perhesurmia. Ehkä lukkojen irroittaminen ja sulattaminen oli oikeasti parempi symboli...

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Symboliikasta voi olla montaa mieltä, pilalle sulattamattoman lukon saa sentään vielä auki jos avain jostain löytyy, tai joku tekee uuden, tai lukko tiirikoidaan.

"Kuka haluaa lukon rakkautensa symboliksi?"

No ei varmaan kukaan, senhän takia sillassa ei ollut yhtään lukkoa, vai? Tosi reilua naureskella parisuhteensa kestämistä toivovien vitutukselle ja samaan hengenvetoon vielä vetää itsetunto-ongelmat ja perheväkivalta vielä tähän, ikään kuin ne pidempään parisuhteeseen kykenemättömät ois jotenkin parempia sillä saralla, eikös se mennyt juurikin toisin päin?

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärrän, mitä Tommi toivoo viestittävänsä kirjoituksellaan.
Jokaisella lukon laittajalla lienee ollut oma yksityinen merkityksensä lukolleen. Mitä se sitten heille on kuvannutkaan. Pitäisi kysyä jokaiselta erikseen.
Ymmärrän yleisenä, omasta viitekehyksestä katsoessani, että merkitys lienee ollut kuvata toivetta parisuhteen kestävyydestä. Mielestäni siihen ei sisälly halua lukita toista "teräksisesti" yhtään mihinkään edellyttäen, että kyseessä on itsetunnoltaan terveiden ihmisten suhde.
Mitä taas tulee perheväkivaltaan, ja väkivaltaan yleensä, suomalaista väkivaltaa lienee kolmea eri laatuista. Koulusurmat, perhesurmat ja ns. yleinen väkivalta. Niitä yhdistäneen ainakin yksi yhteinen tekijä. Kykenemättömyys purkaa verbaalisesti konflikteja.
Parisuhteen ahdistavassa vuorovaikutuksessa tämäkin taito on opittavissa ja opeteltavissa.
Jos parisuhteesta tulee "lemmenpiikkilanka" on siitä häivyttävä ja nopeasti, sillä silloin suhteen sisällä on pakottamista, manipulointia ja suhteen sisäistä raiskaamista.
Jos suhde on kahden tasavertaisen ja erillistyneen kumppanin suhde, se toimii systeemin lakien ja vapaaehtoisen valintojen mukaisesti
- mitä ne valinnat sitten ovatkin.Suhteessa toimitaan yhteisen hyvän eteen, unohtamatta kullekin kumppanille luovuttamattomia asioita.
Tällaisessa suhteessa ei ole väkivaltaa missään muodossa eikä siitä moni halua pois.

Pekka Mustonen

Anonyymi kirjoitti...

Tikusta asiaa. Ei se lukko ole kummempi symboli kuin vaikkapa puuhun kaivertaminen. Kumpikaan kestää tuskin sataa vuotta säätä.

Ikuinen rakkaus on kuolevaisuuden luoma illuusio.

Anonyymi kirjoitti...

"Sen sijaan minua kiinnostaa lemmenlukkojen edustama inha symboliikka."

Apua. No, eiköhän sen symboliikan merkityksen voi kukin nähdä omalla tavallaan (tämä on asia, jota itsekin tunnut ajavan tässä blogissa). Aluksi kyllä käsitin, että kirjoitit "inha", koska puhuit vain omista (ilmeisen voimakkaista) tuntemuksistasi, mutta sitten jatkat:

"Kuka helvetti haluaa rakkauden symboliksi lukitun teräslukon, johon ei ole avaimia?"

Auts. Retorinen kysymys -- minun pitäisi ilmeisesti olla samaa mieltä, mutta en nyt vain ole. Minä "helvetti" voisin lukon symboliksi halutakin, nykyisen kumppanin kanssa. Se nyt vaan tuntuu kivalta ajatukselta. Mainittakoon, että joitakin vuosia sitten, kun minulla oli useampia ihmissuhteita samaan aikaan, en perustanut moisista rituaaleista. Ihan yhtä onnellinen oli silloin, kun nytkin. Jokainen tavallaan, milloin missäkin jne.

Joka tapauksessa tuo perheväkivaltajuttu sekä itsetunto-ongelmat tuntuivat jotenkin liian provosoivilta.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Vaikka lemmenlukko kuinka edustaisi jollekin yksilölle hänen henkilökohtaista rakkauskokemustaan, ei hänen kokemuksensa vapauta hänen valitsemaansa symbolia muista tulkinnoista.

Lukolla on monenlaisia symbolisia merkityksiä, joista monet ovat paljon yleisemmin ymmärrettyjä ja suoraviivaisempia kuin rakkaus tai rakkauden kestävyys ajassa mitattuna. Lukko symboloi mm. pattitilannetta, vankeutta, umpikujaa, suljettuja tai menetettyjä vaihtoehtoja, sisään tai ulos sulkemista jne.

Lukon rakkautensa symboliksi valinnut henkilö tulee tahtomattaan viitanneeksi myös näihin muihin merkityksiin, jotka esim. minulle tulevat lukosta ensimmäisenä mieleen. Juuri nämä viittaukset, jotka ovat rakkauteen nähden hyvin ikäviä tai jopa ristiriitaisia, olivat pohja irvailulleni, joka kohdistuu lukkosymbolin käyttäjien todella kehnoon symboliikan ymmärrykseen.

Perhesurma ei ole kaukaa haettu viittaus lukon edustamassa symboliikassa: umpikujassa olevalle murha näyttää ainoalta ulospääsyltä lukossa olevasta tilanteesta. Vaikka lemmenlukitsijat eivät ole itse tätä viittausta ajatelleet, ei sen huomaaminen vaadi kovaakaan ajatustyöskentelyä.

Anonyymi kirjoitti...

Symbolointi ei ole luonnonilmiö. Asia A symboloi asiaa B, koska itse ymmärrämme tietynlaisen suhteen näiden asioiden välillä. Esimerkiksi sydän symboloi kulttuurissamme rakkautta, vaikka se on limainen, verinen, aina liikkeessä ja jokaisen ihmisen sisällä. Symbolointia ei voi ymmärtää minkään asian (sydämen, lukon, viikatteen, ruusun, mustan kissan) ominaisuuksista sinänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Lukolla on varmasti monta merkitystä, mutta siitähän tässä asiassa on kyse. Irvailla toki voi, mutta kuten lemmenlukon määritelmästä voi ymmärtää, tapa on erittäin suosittu ja siihen liittyy paljon positiivisia mielleyhtymiä niille, jotka niitä symboleita käyttävät tässä tietyssä yhteydessä. Mikäli tapa yleistyy entisestään, en pidä aivan mahdottomana, että sen merkitys tai mielleyhtymä siirtyy.

Symbolien monimerkityksisyys on muutenkin hieman harmaa alue, ja saahan siitä aikaan napinaa jos haluaa. Hakaristin monimerkityksellisyydestä lienee turha väitellä nykypäivänä, USA:n konfederaation lipusta ehkä hieman enemmän. Mitenkäs sateenkaaren käyttö lasten piirretyissä? Tai taivas täynnä pentagrammeja?
Ja lukko... siis lukko??

Okei, irvailu riittää. Mutta kuten joku tuossa sanoikin: tikusta asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Luulis, että liberaalina puollat ihmisten tapoja ilmaista omia fantasioitaan, tunteitaan ja kokemuksiaan? Mene kysymään mitä se lukko kullekkin ihmiselle symboloi tai tee siitä vaikka tutkimus. Erikoinen tapa tuomita toisten ihmisten henkilökohtaisia asioita ja elämää.

Anonyymi kirjoitti...

Olen Tommin kanssa samoilla linjoilla, ja yllätyinkin vähän, kuinka paljon täällä oli negatiivissävytteistä kommentointia.

Minulle nimittäin lukot tuovat mieleen pääasiassa ei-niin-rakkauteen-liittyviä konnotaatioita. Lukitseminenhan on jonkin jähmettämistä - tai oikeastaan jähmettämisyritystä - mikä on mahdotonta. Symbolisesti siis olemisen virtaavuuden tunnustaminen on vaan hyvä asia, IMO.

(se sitten, että mennään repimään ne toisten laittamat lukot, on toinen asia)

Pekka Mustonen kirjoitti...

Taitaa tämä lukko on jumittava ekijä tässä jutussa. Onko se oma lukko?
Onko sitä katsottava avaimen kannalta? Mitä lisäarvoa se tuo lukko-symbolille?
Ei varmaa voidea jäädä pelkkään lukkoon vaan on myös siirryttävä avaimeen ja stiä kautta yksilän, symbolin asentajan, tunnekokemukseen.
Eihä symbolit voi olla pahoja vaan kaikki riippuu siitä, miten niitä käytetään.
Nyt ollaan yksipuoleisesti leimaamassa lukko symbolina suoraan saatanasta.
Eiköhän nämä lukotkin liity jotenkin niiden asettajien ydintunteisiin - ja miten me voisimme olla niitä tuomitsemassa.

Jemina kirjoitti...

Haa, olen itseasiassa täysin samaa mieltä! Toki jokainen ajattelee asian tyylillään, mutta 'pallo jalassa' oli minullakin ensimmäinen lukoista syntynyt mielikuva.

Ylipäänsä koko lukkosymboliikka on mielestäni vähän kieroutunutta - tulee mieleen vankikopit, toisen jonnekin iäisyyksiksi sulkeminen, ovi on kiinni ja pois et pääse, elinkautista istut... Hyh. Ja "lemmenlukko", sehän kuulostaa karsealta suhteessa josta ei vain pääse pois. Minä ainakaan en tykkää ajatella rajoituksia ja lukituksia parisuhteeni yhteydessä ollenkaan.

Kuten sanottu, kukin tyylillään, mutta sekä taideteoksen että tämän kommentin kirvoittamat kauhistelut ja suoranaiset hyökkäykset ovat vähän hämmentäviä. Minä ainakin tahtoisin rakkauteni symboliksi, jos sellaista siis kaipaisin, jotakin... pehmeämpää. Ja joustavampaa. Sellaista, joka on kykenevä muuttumaan samalla kun ihmissuhde ja siinä osallisena olevatkin. Kenties vaikka jotain saatanallisen vahvaa kuminauhaa. Siinä olisi jo jotenkin freesimpää ja optimistisempaa symboliikkaa.

Venyy vaan ei katkea! Pelastaa monesta pulasta!

Anonyymi kirjoitti...

"Ehkä lukkojen irroittaminen ja sulattaminen oli oikeasti parempi symboli..."

Siis teko jolla välitettiin viesti että "paskat me toisten toiveista ja symbolisista eleistä välitetä, tehdään vaan TAIDETTA"? Silkkaa haistattelua: laillista, mutta toisten tunteista viis veisaavaa käytöstä.

Tämäkö nyt bloggarin mielestä oli oikeasti symboliselta arvoltaan parempi?