10.4.2012

Monilempi ja ymmärtämisen vaikeus


Monilempi eli polyamoria on taas vaihteeksi tapetilla. Lankakerän kadottaneet Uuden Suomen toimittajat puhisevat "uudesta ilmiöstä" ja "pienen piirin seksi-ilmiöstä". Missä olet, oi tutkiva journalismi, silloin kuin sinua tarvitaan?

Tavalliseen tapaan toimittajat ja mediapersoonat pyrkivät repimään tästäkin aiheesta puolivillaista hämmästystä, jotta jos nyt jonkinmoisen kohun saisi aikaiseksi. Valitettavasti aivan yksinkertainen perushavainto jää tekemättä: ihmissuhteet ovat olleet ja tulevat olemaan yksilöllisiä ja monimuotoisia, koska ihmiset ovat erilaisia tunteiltaan, tarpeiltaan ja haluiltaan. Järjestäytyminen ja kaapista ulos tuleminen ovat vain keinoja yleisen tiedon ja ymmärryksen parantamiseksi aihepiiristä.

Muutama perusasia on hyvä laittaa kuntoon, ennen kuin alkaa kirjoittelemaan epämääräisiä juttuja aiheesta. Ymmärryksen oikaisutalkoissa touhuavat Polyamoriayhdistyksen aktiivit, jotka ovat kirjoitelleet blogeja aiheesta:
Aihetta on käsitelty vastikään myös Iltalehden jutussa, jossa Sade Kondelinia ja allekirjoittanutta on haastateltu sekä Enbusken puheohjelmassa TV5:llä (9.4.).

Mutta nyt niihin talkoisiin. Alla on muutama ajatus monisuhteisiin liittyvistä keskeisistä termeistä, jotta pahimpia sekaannuksia voitaisiin jatkossa välttää. Jos lähipiirissänne keskustellaan aiheesta, levittäkää ihmeessä tätä kirjoitusta hämmästelijöille ja kummastelijoille.

Polyamoria on lavea yleistermi, joka on vakiintunut kuvaamaan useamman kuin kahden henkilön välisiä samanaikaisia rakkaussuhteita. Vaikka sanan loppuosa amoria viittaakin rakkauteen, sanaa käytetään usein yleiskategoriana kuvaamaan kaikenlaisia monisuhteita poislukien pelkät väliaikaiset seksisuhteet, joita esim. swingerit eli parinvaihtajat harrastavat.

Avoimet suhteet ovat suhteita, joiden keskiössä on kahden henkilön välinen parisuhde, mutta jossa sallitaan enemmän tai vähemmän muita rakkaus- tai seksisuhteita. Avoimet suhteet menevät polyamoristen suhteiden kanssa limittäin, sillä on vaikea määrittää, missä vaihessa sivusuhde voidaan määritellä romanttiseksi pelkän seksisuhteen sijaan.

Termien limittäisyys ei ole ole ongelma muille kuin määritelmäpuritanisteille, sillä ihmissuhteet saavat todellisuudessa spontaanisti monenlaisia muotoja ja voivat myös muuttua ajan kanssa. Kukapa osaisi määritellä pitävästi, missä vaiheessa avoimessa suhteessa mukana ollut pitkäaikainen rakastaja muuttuu "pelkästä" seksisuhteesta romanttiseksi ihmissuhteeksi ja saa amorisen statuksen? Ja mitä väliä sillä oikeastaan on?

Moniavioisuus tarkoittaa laillista tai kulttuurista avioliitto-instituutiota, jossa useimmiten miehellä on useita vaimoja. Polygynisten eli monivaimoisten kulttuurien määrä on suuri, mutta polyandrisia eli monimiehisiä kulttuureja tiedetään vain pari.

Moniavioisuus tarkoittaa usein perinteistä monivaimoista instituutiota, jossa naisten asema ja valinnan mahdollisuudet ovat heikot. Nykyisin moniavioisuudella voidaan tosin tarkoittaa myös tasa-arvoisia monisuhteisia avioliittoja niiden muotoon sen tarkemmin puuttumatta.

Jotkut monisuhteita kannattavat ihmiset kannattavat myös moniavioisuuden laillistamista. Toiset taas ovat sitä mieltä, että koko juridinen avioliittojärjestelmä pitäisi purkaa, jolloin avioitumisesta tulisi vapaasti muotoiltavia yksilöiden välisiä sopimuksia. Itse olen taipuvainen kannattamaan vapaata sopimusjärjestelmää valtion säätelyn sijaan.

Ryhmäseksi ja swingaaminen ovat seksuaalisen monilemmen mahdollistavia toimintatapoja. Perinteisesti swingerit ovat harjoittaneet parinvaihtoa, jossa parit harrastavat seksiä ristiin kumppaniensa kanssa, mutta privaatisti. Sittemmin swingaamisen ja ryhmäseksin raja on murentunut ja swingerillä tarkoitetaan melkein mitä tahansa ei-monogamista seksin harjoittamista syrjähyppyjä lukuunottamatta. Ryhmäseksi lienee sellaisenaan helposti ymmärrettävä käsite.

Myös vapaat seksisuhteet liittyvät tähän aiheeseen. Niissä kyse on tavallisesti joko kaveriseksistä (friends with benefits) tai muuten sitoutumisesta vapaasta seksistä satunnaisten tai tuttujen henkilöiden kanssa. Niissäkin olennaista on pyrkimys olla sitoutumatta uskollisuutta edellyttävään ihmissuhteeseen. Tällainen toiminta eroaa tavallisesta sinkkuilusta lähinnä siinä, että kaveriseksissä ym. vastaavissa suhteissa kaikilla osapuolilla on selkeä käsitys toiminnan luonteesta, eikä kukaan etsi tulevaa sydänkäpystään tai luule seksin olevan avioliiton alkusoitto.

Pyrin itse käyttämään suomenkielisenä kattokäsitteenä näille ilmiöille joko monisuhteita tai monilempeä, jolloin ei tehdä sen kummempaa erottelua romanttisen ihmissuhteen ja seksin välille. Monilempi on siksikin lystikäs termi, että se tekee koukkauksen sievistelevän historian kautta. Ennen vanhaan lempi sanaa käytettiin ambivalentisti viittaamaan sekä rakkauteen että seksiin.

Vaikka yllä mainituilla toimintamalleilla on eronsa, on kaikissa kyse perinteisen uskollisuudelle perustuvan parisuhdemallin hylkäämisestä. Monilempiselle elämäntavalle on lukuisia hyviä perusteluja niin kultturikritiikistä, filosofiasta kuin biologiastakin, mutta kaikista tärkein perustelu on vapaus yksilöllisiin ratkaisuihin.

Julkinen keskustelu tuo tullessaan aina valtavan määrän tutkimuksia siitä, miten monogamia, avioliitto tai vapaa sekstailu tuovat yhteiskunnallista vakautta, autuutta tai milloin mitäkin. Ihmissuhteet ja niiden järjestäminen ovat kuitenkin ensisijaisesti yksilön elämänvalintoja, eikä yleisen tason väittämillä ole silloin juurikaan merkitystä.

Toivoa vain sopii, että valinnat ovat valistuneita ja perustuvat edes jonkinlaiseen itseymmärrykseen, eikä ihmissuhteista tule loputonta kituuttamista - oli kyse sitten mistä tahansa suhdemallista.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Julkinen keskustelu tuo tullessaan aina valtavan määrän tutkimuksia siitä, miten monogamia, avioiliitto tai vapaa sekstailu tuovat yhteiskunnallista vakautta, autuutta tai milloin mitäkin. Ihmissuhteet ja niiden järjestäminen ovat kuitenkin ensisijaisesti yksilön elämänvalintoja, eikä yleisen tason väittämillä ole silloin juurikaan merkitystä."

On. Ryhmäaviokäytännöt ovat
isku maanpäällisen yhteiskunnan parkkiintuneille siveysjärjestelmille.
Lasten kasvatusmetodit tähtäävät nekin pariutumismarkkinoille saattamiseen.

Halu seksuaaliseen vaihteluun on kuitenkin niin suuri, ja nuoret ihmiset seksuaalisesti joustavampia, joten polyamoristiset käytännöt varmaan yleistyvät nopeammin, kuin moni uskoisikaan. Ensin muutamat tekee sen, ja loput alkavat pikku hiljaa valua perässä. Valitettavasti omat vanhempamme jarruttavat kehitystä
oman aikansa.


-deeby

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen hiljattain tajunnut olevani polyamorinen. Olen ollut jo pitkään kiinteässä parisuhteessa ja suhteemme alkuaikana neuvottelimme ns. vapaasta suhteesta. Hetken kokeilun jälkeen vaimoni kuitenkin yksipuolisesti ilmoitti että käytäntö ei enää jatku. Minä myönnyin koska en halunnut päättää suhdetta.

Vaimolleni suurin huoli seksisissä ulkopuolisten kanssa on nimenomaisesti romanssin pelko. Hän on sanonut että esim. huorissa käyminen on eettisempää kuin ulkopuoliset suhteet.

Itse olen tajunnut että ihastun helposti. Vaikka olenkin pyrkinyt elämään kumppanini odotusten mukaisesti, edelleenkin hullaannun toistuvasti muista naisista. Yhden illan suhteet minua eivät houkuta, vaan nimenomaisesti suhteet.

Tunnen olevani lievästi sanottuna puun ja kuoren välissä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

deeby, tarkoitin kyseisellä sitaatilla sitä, että vaikka tutkimus osoittaisikin, että uskollisuuteen perustuvassa avioliitossa ihminen elää keskimäärin 0,34 vuotta pidenpään ja että hänen lapsensa ovat 0,2 pistettä onnellisempia, ei tällaisella tiedolla ole oikeastaan merkitystä yksilön tehdessä päätöksiä omasta elämäntavastaan.

Aika harva on kiinnostunut keskiarvoisista väestötason luvuista tai vastaavasta keskustelusta oman elämänsä päätöksissä ellei kyse ole todella suurista ja yksilön kannalta merkittävistä vaikutuksista.

Anonyymi kirjoitti...

"Aika harva on kiinnostunut keskiarvoisista väestötason luvuista tai vastaavasta keskustelusta oman elämänsä päätöksissä ellei kyse ole todella suurista ja yksilön kannalta merkittävistä vaikutuksista."

Polyamoria on yhteiskunnallisesti melko mullistava valinta, jos sitä päätyy toteuttamaan käytännössä ja suht avoimesti. Ajatuksenahan se ei ole kummoinen.

Parisuhteella pyritään yleensä tyttö ja poika=ristiretki kohti voiman valtakuntaa-täyttymykseen, eikä polyamoriasta useinkaan uskota samaa harmoniaa, valtatasapainoa tai arvokkuutta löytyvän. Perusmaallikot vetoavat yleensä kristillisiin tai jopa pakanallisiin arvoihin, kun ehdotetaan ydinperheideaalin rikkomista.

Itselläni on kokemusta polyamoriasta. Omasta mielestäni yksilön kannalta paras ratkaisu onkin ensin pariutua ja sitten kun pariutuminen on toteutunut, hankkia luvallisia, pitkäikäisiä sivusuhteita ja toteuttaa parinvaihtoa. Ihmissuhteissa on tärkeää niiden arvokkuus ja niiden tuottama vallan tunne. Jos sen saa toimimaan poly-tasolla niin se on suurenmoinen saavutus.


-deeby

Anonyymi kirjoitti...

Eikö kolmen hengen suhde voi olla avoin suhde?

On myös ainakin 2 naisen JA ainakin 2 miehen yhteisiä avioliittoja. Eivätkö sellaisetkin voisi olla avoimia suhteita?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Polygamia
Ryhmäavioliitto voi esiintyä useissa muodoissa, sellaisissa missä useampi kuin yksi nainen ja useampi kuin yksi mies elää yhdessä perheyksikössä avioliittomaisesti, ja kaikki jakavat vastuun liitosta syntyvistä lapsista. Ryhmäavioliittoja on esiintynyt useissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa[5].

Mikko T kirjoitti...

Uskoisin, että aika iso osa länsimaisen standardiseksin ulkopuolelta asioita kokeilevista pareista ei itse asiassa halua kategorisoida itseään mihinkään em. lokeroon. Katsellaan vain avoimin mielin, jos jotakin oikeasti kiinnostavaa sattuu tulemaa vastaan. Saatetaan tapailla mahdollisia kolmansia pyöriä tai toisia pareja, mutta ei välttämättä mennä sen pidemmälle, ellei kemiat oikeasti kohtaa. Uskoisin, että niiden pariskuntien määrä on lisääntymässä, joilla vanne ei enää erityisen tiukalla, mutta ei kuitenkaan haluta leimautua mihinkään alakulttuuriin. Nähdään, että seksielämän elävänä pitämisen kannalta ei ole paras vaihtoehto sulkeutua neljän seinän sisään. Usein jo pieni ajoittainen oven raottaminen standardin ulkopuolelle riittää antamaan uutta kaivattua potkua sinällään lähes standardisuhteeseen.

Reraou kirjoitti...

Tutkivaa journalismia ei avoimesta suhteesta tai polyamoriasta juurikaan ole - ja ne jutut mitä on, niissä pyörivät samat ihmiset.
Yhteiskuntamme on niin rajoittunut tietynlaisen parisuhdemallin oikeana pitämiseen, että harvempi poly tai avoimessa suhteessa elävä haluaa kertoa asiasta omilla kasvoillaan ja "tulla kaapista."
En minäkään - siksi bloggaan nimettömänä.

On kuitenkin todella harmi, että me (minä ja muut) avoimessa suhteessa elävät, ehkä polyamoriset ihmiset elämme piilossa - erilaiset parisuhdemallit voisivat tulla hyväksytymmäksi, jos ne olisivat esillä.