Edellisessä blogitekstissäni lupailin julkaista Aamulehdelle lähettämäni mielipidekirjoituksen. Kirjoitus on alla. Valitettavasti sitä ei julkaistu lehdessä - eikä tosin mitään muitakaan Koukussa pornoon -juttua arvostelleita mielipiteitä.
***
Pornon haitat ovat liioiteltuja
Sunnuntailiitteen Koukussa pornoon -juttu (4.12.2011) liioittelee pornon haittoja huomattavasti. On totta, että joillekin porno käyttö aiheuttaa ongelmia, mutta valtaosalle käyttäjistä se tuottaa pääasiassa iloa, nautintoa ja tyydytystä.
Jutun toimittaja on ottanut päälähteikseen seksiriippuvuuden kanssa kamppailevan pastorin, kristillisen Koukussa pornoon -websivuston sekä terapeutti Mika Lehtosen, joka on ilmoittautunut pornon vastustajaksi. Näistä lähtökohdista ei saada tasapuolista juttua siitä, mitä porno yhteiskunnassamme ja sen käyttäjille merkitsee.
Pastorin ja Lehtosen traagisille maalailuille löytyy runsaasti vastaesimerkkejä. Olen luennoillani usein kysynyt yleisöltä heidän pornokokemuksistaan ja miltei jokainen on kertonut nähneensä pornoa lapsena. Tavallisin tarina on sama kuin jutun pastorilla: pornoa on kaiveltu lehtiroskiksista tai isin laatikoista.
Kun olen kysynyt, miten porno heihin vaikutti, vastaus on ollut: ei mitenkään. Pornolehtien selailu on lähinnä tyydyttänyt uteliaisuutta ja ollut jännää. Sen sijaan ikäviä muistoja on jäänyt vanhempien reaktioista, jos asia on paljastunut.
Näiden tapausten vertailu pastorin tarinan kanssa paljastaa, että pelkkä pornon näkeminen tai katselu ei riitä aiheuttamaan riippuvuutta. Seksuaaliongelmien kehityshistoria on paljon monimutkaisempi kuin jutussa esitetään.
Väestöntutkimuslaitoksen Finsex-tutkimuksen mukaan (Kontula 2009) vain alle prosentti miehistä pitää pornoa vastenmielisenä, naisista 14 %. Puolet nuorista miehistä ja viidennes nuorista naisista kertoo katselevansa pornoa usein. Sexpo-säätiössä, joka tarjoaa seksuaaliterapiaa mm. riippuvuuksista kärsiville henkilöille, arvioidaan ongelmia olevan alle prosentilla pornon katsojista.
Pornon saatavuus ja käyttö ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viimeisten 50 vuoden aikana. Kuitenkin veteraaniseksologi Milton Diamondin tutkimusryhmän kokoamissa laajoissa review-tutkimuksissa (mm. Diamond 2010) ei ole havaittu, että seksuaalirikollisuus tai -häirintä olisi samanaikaisesti lisääntynyt. Trendi on ollut monissa maissa pikemminkin päinvastainen.
Seksuaalikulttuurin muutos tuo mukanaan kaikkien yhteiskunnallisten muutosten tapaan sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Pornolla on ollut suuri merkitys seksuaaliasenteiden vapautumisessa, seksuaalitiedon lisääntymisessä ja rikkaan seksielämän mahdollistamisessa. Olennaista on, miten saamme muutoksen myönteisiä vaikutuksia vahvistettua ja haittoja vähennettyä.
Jutussa useaan otteeseen esitetty huoli tulevista sukupolvista on sukua kulttuurin muutoksesta nousevalle iättömälle ahdistukselle. Nuorison turmelijoiksi on aikoinaan nimetty myös tanssiminen, rock-musiikki ja vapaa seurustelu. Näistä kaikista on kuitenkin selvitty kunnialla. Porno ei ole poikkeus.
Pelottelu, kieltäminen tai moralisointi ei ratkaise ongelmia. Sen sijaan tarvitaan avointa ja monipuolista keskustelua pornosta, seksistä ja mediasta, jotta yhä useampi voisi muodostaa valistuneesti oman mielipiteensä. Pornon nimeäminen syntisäkiksi vie vastuuta pois niiltä, joille se kuuluu: pornon käyttäjiltä, kasvattajilta, vanhemmilta.
Seksuaalikasvatuksen näkökulmasta aikuisten kyvyttömyys avoimeen ja neutraaliin dialogiin nuorten kanssa pornosta on paljon suurempi ongelma kuin pornon saatavuus. Koukussa pornoon -jutun kaltainen kauhukuvien maalailu on karhunpalvelus sekä seksuaalikasvatukselle että laadukkaalle pornokeskustelulle.
Tommi Paalanen
Filosofi, auktorisoitu seksuaalikasvattaja (NACS)
Sexpo-säätiön hallituksen puheenjohtaja
Helsinki
