9.1.2012

Aamulehden toimittajan ristiretki pornoa vastaan


Aamulehden sunnuntailiitteessä julkaistiin 4.12.2011 juttu pornoaddiktiosta toipuvasta pastorista (kokonaisuudessaan saatavilla vain paperilla). Mikäs siinä, saahan pastorin seksiongelmista jutun tehdä. Jutun syntymisen vaiheet sen sijaan antavat karun esimerkin siitä, miten toimittaja kirjoittaa mielipidekirjoituksensa artikkelin muodossa.

Objektiivisuus on ollut jo pitkään jonkinasteinen hirtehinen pila suurelle osalle toimittajista. On toki niitä, jotka pyrkivät siihen ja niitä jotka tumpeloivat, mutta valitettavan moni on heittänyt ihanteet ikkunasta ja lähtenyt täysillä mukaan kilpahuutoon, jos aihe on riittävän kuohuttava.

Aamulehden toimittaja Riikka Lehtovaara oli minuun yhteydessä jutun julkaisua edeltävällä viikolla. Hän haastatteli minua melkein tunnin puhelimessa ja oli aikeissa haastatella myös muita pornoa tutkineita henkilöitä, kuten Osmo Kontulaa. Kysyessäni häneltä jutun näkökulmaa, hän sanoi kirjoittavansa pornon vaikutuksista erityisesti nuoriin. Kun tiedustelin näkökulmasta tarkemmin, hän antoi sellaisen kuvan, että juttu tarkastelisi aihettaan neutraalisti ja monipuolisesti.

Toisin kävi. Aamulehdessä julkaistu juttu on pamfletti pornon pahuudesta ja kavaluudesta. Sen päälähteiksi oli valittu tutkijoiden sijaan kolme pornon vastustajaa: pornoriippuvuuden kanssa kamppaillut pastori, Koukussa pornoon -sivuston pitäjä sekä Väestöliiton Mika Lehtonen. Kaikki heistä ovat pornon vastustajia ja ensimmäiset kaksi edustavat kristillis-konservatiivista seksuaalieetosta.

Missä olivat näkökulmat pornon hyödyllisistä ja iloa tuottavista vaikutuksista? Missä oli tavallisen pornonkatsojan profiili? Missä oli liberaalin ja seksuaalimyönteisen ihmisen katsantokanta? Missä oli monipuolinen tutkimustiedon hyödyntäminen?

Toki pornon haitoistakin voi kirjoittaa jutun - tai pastorin seksiongelmista. Silloin on hyvä kuitenkin tehdä selväksi että pastorin tarina on yksi tapaus, ei yleinen totuus pornosta. Ja jos haitoista haluaa kirjoittaa, pitäisi selvittää seikkaperäisesti, mikä on haittojen esiintyvyys ja suuruus, ei maalata mielikuvia. Epämääräisen yleiseen sävyyn kirjoitettu juttu pornon haitallisuudesta antaa täysin virheellisen kuvan, joka vihjaa pornon olevan aina ja tilanteesta riippumatta haitallista. Tällaisen viestin antaminen on pelkkää propagandaa.

Ja koska Osmo Kontula kehtasi todeta toimittajalle jutussa esiteltyjen amerikkalaistutkimusten olevan roskaa, päätti toimittaja vesittää Kontulan näkemyksen omalla viisastelullaan ettei aihetta ole juuri Suomessa tutkittu. Tutkijan osaamisen ja kokemuksen kumoamiseenhan riittää nykyisin pelkkä toteamus. Sitä on tiedonvälityksen demokratia.

Niin, ja minun näkemyksiäni ei jutusta löytynyt yhtäkään tunnin haastattelusta huolimatta. Olen ilmeisesti kaikessa väärässä.

Otin jutun luettuani yhteyttä toimittaja Riikka Lehtovaaraan ja lähetin lehteen mielipidekirjoituksen, jossa esitän vastaväitteitä toimittajan käsityksille ja arvostelen jutun yksipuolista näkökulmaa. Syystä tai toisesta sitä ei julkaistu, eikä minuun otettu yhteyttä lehdestä. Lehtovaaralle ja lehden päätoimittajalle lähettämäni viesti on alla. Mielipidekirjoituksen julkaisen seuraavassa blogimerkinnässä.
 
Hyvä Riikka Lehtovaara,

luin juttusi Aamulehdestä ja olin siihen hyvin pettynyt. Kerroit puhelimessa tekeväsi juttua pornon vaikutuksista. Julkaistu juttusi kertoo sen sijaan PELKÄSTÄÄN sen haittavaikutuksista varsin kapeasta näkökulmasta.

Juttusi keskeisiä lähteitä ovat pastori, joka kertoo omaa kurjaa tarinaansa kristillisestä perspektiivistä, Koukussa pornoon -sivusto, jonka aatteellinen tausta on vahvasti pornokielteinen, sekä Mika Lehtonen, joka on tunnettu pornonvastustaja.

Sen sijaan monipuolisempia näkökulmia tarjoavat VL:n tutkijat Rinkinen ja Kontula on sivuutettu lyhykäisesti ikään kuin heidän näkökulmansa olisivat vähäpätöisiä. Puhumattakaan minun haastattelustani, josta et ottanut juttuun mukaan mitään.

Pornolla on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Jutussa kuitenkin keskeisimpiin rooleihin nostetaan vain kielteiset kokemukset kuten pornon kanssa ongelmissa olevan pastorin tarina sekä Lehtosen kokemukset Poikien puhelimesta. Kummatkin ovat ongelmakeskeisiä ja pornokielteisiä olosuhteidensa vuoksi: 1) pastorilla on henkilökohtainen ongelma ja hän edustaa kristillistä seksuaalieetosta, johon porno ei kuulu, ja 2) Poikien puhelimeen soitetaan, jos on ongelmia.

Miksi et ottanut mukaan pornon käyttäjien enemmistön (valtaosa nuorista ja keski-ikäisistä miehistä) positiivisia kokemuksia tai pornoon myönteisesti suhtautuvien ihmisten, tutkijoiden tai pornon tekijöiden näkemyksiä asiasta?

Voitko rehellisesti kutsua kritiikitöntä työskentelytapaasi hyväksi journalismiksi - etenkin kun kirjoitat tällaisesta arvokiistojen keskiössä olevasta aiheesta? Eikö neutraali ja monipuolinen tarkastelutapa olisi erityisen tärkeä juuri kiistanalaista aihetta tarkastellessa?

Terveisin
Tommi Paalanen

4 kommenttia:

MSandt kirjoitti...

Tällaisten ihmisten kohdalla pysähtyy aina miettimään, että miten he kykenevät elämään itsensä kanssa.

Varis kirjoitti...

Mielestäni koko jutun lähtökohta on harhaanjohtava ja juuriltaan väärä. Pornon parissa pyörii paljon addikteja ja addiktio on ongelma itsessään. Porno on yksi mahdollinen addiktion kohde. Ongelma on addiktio itsessään ei sen kohde. Kyse on erittäin vakavasta ongelmasta jota julkisesti ymmärretään edelleen varsin huonosti, myös edellämainitun lehtiartikkelin perusteella. Porno toimii kuin huumeet addiktille. Ihminen joka ei ole addikti voi nauttia pornosta objektiivisesti riskitekijät huomioiden turvallisesti.

Addiktille olennaisinta on oman ongelmansa myöntäminen. Ihmisten pelottelu addiktiolla on lyhytnäköisesti tehokasta. Addiktia se ei missään muodossa auta, addikti löytää aina kohteensa, riskeistä huolimatta. Addiktion kohteen mustamaalaminen kertoo mielestäni siitä, että oikeaa ongelmaa ei ehkä oman addiktion takia vieläkään oikein osata myöntää vaan etsitään syitä omalle ongelmalle ulkopuolelta, tässä tapauksesta oman addiktion kohteesta. Se voi myös kertoa siitä, että addiktiota ei ole ymmäretty itsessään ongelmaksi, riskinä on tällöin uusi addiktio mahdollisesti uuteen kohteeseen.

Selkeiden ongelmien myöntäminen puolin ja toisin, olisi rehellisesti sanottuna oikeastaan välttämätöntä jotta ne ihmiset jotka oikeasti kärsivät esim. addiktiosta saisivat ongelmaansa apua. Erilainen tuuban tuputtaminen joko kohteen riskeistä tai niiden olemattomuudesta ei hyödytä todellisten riskikäyttäjien tilannetta millään tavalla, he eivät välitä niiden olemassa olosta tai olemattomuudesta, he käyttävät.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Varis, olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että addiktioita ei ymmärretä oikein julkisessa keskustelussa.

Kyse on psykodynamiikasta, ei addiktion kohteesta. Järeät huumausaineet poislukien, addiktion kohde ei aiheuta addiktiota missään varsinaisessa mielessä. Addiktion aiheuttaa henkilön elämänhallinnan rapautuminen tai romahtaminen.

Porno on helppo syntisäkki etenkin seksuaalikonservatiiveille, joiden omat asenteet ovat monesti niin omgelmallisia että niiden pöyhimistä on mukava vältellä syyttelemällä ulkopuolisia tekijöitä.

Yksi surkuhupaisimmista esimerkeistä on väite "porno tuhosi parisuhteeni". Wow. Onpa pornolla mahtia.

Itsekin tuppaan laiminlyömään liikuntaa, kun porno on piilottanut lenkkarini ja pakottaa minut istumaan tietokoneen ääressä. Pornolla on iso pyssy ja liekinheitin, ei sitä uskalla vastustaa... ;oP

Anonyymi kirjoitti...

Pornoaddiktion raja yleisen mielipiteen tasolla on varmaankin aika epämääräinen. Henkilö, joka elää käytännössä yksin voi viettää iltansa pornomateriaalin parissa siinä missä useimmat seuraavat saman ajan tvn uutispuuroa ja viihdetarjontaa, mihin sisältyy pehmopornoa, väkivaltaa ja romantiikkaa.
Kyse on siis valinnoista. -deeby