Feministipiireissä liikkuva meemi "Mitä jos kukaan ei raiskaisi?" on noussut taas pintaan bussissa tapahtuneen hämmästyttävän seksuaalirikoksen takia. Erityisesti on keskusteltu Helsingin uutisten jutusta, jossa HSL:n toimitusjohtaja narutettiin puhumaan bussien turvallisuudesta. Juttu otsikoitiin provokaatiivisesti ja virheellisesti: "HSL-pomo: Naisten kannattaa istua bussissa valoisalle paikalle."
Feministien aivoituksessa ideana on kääntää keskustelu uhrin toiminnasta tai turvallisuudesta seksuaalirikoksen tekijän tekoon. Näkökulman kääntö on periaatteessa kannatettavaa, sillä eettinen vastuu rikoksesta on pelkästään sen tekijällä. Uhrin tekemisten vatvominen on usein typerää ja sydämetöntä.
Kyseinen meemi on kuitenkin saanut varsin idioottimaisia ilmaisutapoja. Kun puhutaan julkisten paikkojen turvallisuudesta ja järkevästä toiminnasta itseen kohdistuvien riskien vähentämiseksi, ei ajatuksella "kaupunki olisi turvallisempi, jos kukaan ei raiskaisi" ole minkäänlaista sisältöä.
Olisi ihanaa, jos sotia ei olisi. Olisi kiva, jos ketään ei lyötäisi. Olisi mahtavaa, jos kukaan ei tekisi rikoksia. Olisi turvallisempaa, jos kukaan ei hurjastelisi autolla. Olisi hienoa, jos kenelläkään ei olisi velkaa. Olisi mainiota, jos kaikilla menisi kivasti.
Imagine all the people living life in peace... oujee.
Olen ehdottomasti kaikkien edellämainittujen toiveiden kannattaja - tosin vain haavemaailmassani. Jos alkaa näyttää siltä, että haavemaailma ja todellisuus lähestyvät toisiaan, voin alkaa kannattamaan niitä aktiivisesti myös reaalimaailmassa.
Valitettavasti kuitenkin nykyinen todellisuutemme on täynnä roistoja, nilkkejä, idiootteja, epätoivoisia ja vähäosaisia. Oli rikosten syy mikä tahansa, me joudumme toistaiseksi elämään niiden mahdollisuuden kanssa. Raiskaajat eivät katoa maailmasta toivomalla "Mitä jos kukaan ei raiskaisi..."
Tämä tosiseikka tekee turvallisuudesta keskustelemisen yhä tärkeäksi. Vaikka vastuu rikoksesta on sen tekijällä, se ei paljoa lämmitä sitä, joka uhriksi päätyy. Riskien minimoiminen on järkevää ja suositeltavaa toimintaa, mutta rikoksen uhreja ei pidä syyllistää siitä, että he eivät ole niin tehneet.
