1.9.2010

Akuliina ja suhdeanarkia


Valtakunnanhäirikkö Akuliina Saarikoski esittelee Uuden Suomen verkkokolumnissaan ihmissuhdeanarkian vastarintana kapitalistiselle kulttuurille. Menemättä sen koomin syvemmälle kapitalismiin, ihmettelen, miksi halu järjestää ihmissuhteensa itselle sopivalla tavalla pitäisi politisoida näin?

Ihmissuhdeanarkian idea sisältää monia hyviä ajatuksia. Ihmissuhteiden rutistaminen tiukkarajaisiin kategorioihin tekee usein väkivaltaa tunne-elämälle, joka ei noudata sosiaalisen verkoston kulttuurisia jäsennystapoja. Anarkistinen ajattelu pyrkii sallimaan tunteet ja tuntemukset, joita toiset ihmiset synnyttää ilman, että ne pitäisi ahtaa kategorioiden sallimiin normeihin.

Tunne-elämän avartaminen tällaiseen suuntaan voi tuoda paljon iloa elämään, olla vapauttavaa ja helpottaa ihmissuhdeverkossa liikkumista. Vaikeuksiakin tosin on näköpiirissä, sillä yhden oivaltaessa rajattoman rakkauden riemun, muu maailma elää yhä vanhojen kategorioiden mukaisesti ja ajautuu helposti konflikteihin anarkistin elämäntavan kanssa.

Tunneanarkistinen ajattelu antaa monoa monomaanisen monogamian askeettiselle tunnenormistolle ja tunnustaa ihmisen kyvyn tuntea rakkautta, kiintymystä ja seksuaalisia haluja useampiin ihmisiin yhtaikaisesti. Kapitalismin kritiikkikin alkaa aueta, kun oivaltaa perinteisen parisuhdekäsityksen rakentuvan vahvasti omistusoikeuden perustuksille. Perinteiseen malliin on ladattu valtava määrä itsekkään vallankäytön keinoja, jotka asettuvat osaksi elämää ihan varkain, jos niitä ei tietoisesti vastusta.

Filosofian puutarhuri ruotii varsin seikkaperäisesti rakkauden nimissä rakennetun vallankäytön ja todellisuuden kieltämisen verkkoa kirjoituksessaan, joka puolestaan innoittui minun edellisestä kirjoituksestani! Ihanaa, Blogistan, ihanaa!

Olen Akuliinan kolumnin kanssa monesta asiasta samaa mieltä, vaikka en jaakaan hänen tarvettaan alistaa kaikkia elämäntapavalintoja poliittiselle taistelulle. Yksi asia hänen mustassa listassaan menee kuitenkin pahasti poikittain hanurissani: individualismi. Mitä? Millä perusteella individualismi joutuu tuomituksi kapitalistisena kulttuurina?

Oletan, että Akuliina tarkoittaa individualismilla itsekeskeisyyttä tai itsekkyyttä, mutta individualismi on siihen väärä sana. Se on yhteiskuntatieteellinen termi, joka korostaa yksilöä yhteiskunnallisena toimijana yhteisön sijaan. Termi on toki moniselitteinen, mutta kapitalismin syntilistalle se ei sellaisenaan kuulu.

Akuliina päätyy aikamoiseen ristiriitaan vaatiessaan individualismin lakkauttamista hyvin yksilöllisessä tukassaan, yksilöllisine elämänvalintoineen ja suorastaan epäyhteisöllisin käsityksin ihmissuhteista. Ihmissuhdeanarkia on hyvin kaukana kollektivistisesta tavasta järjestää ihmissuhteet.

Individualismi on välttämätön edellytys liberaalille seksuaalipolitiikalle, seksuaalioikeuksien toteutumiselle ja yksilöllisille ihmissuhteille. Se ei sulje millään tavalla pois humanismia ja eettisyyttä, eikä valistunutta keskustelua ihanneyhteiskunnan järjestämisestä. Jos tauhkaa vähemmän, ehtii ajattelemaan enemmän...

11 kommenttia:

Michael Halila kirjoitti...

Millä perusteella individualismi joutuu tuomituksi kapitalistisena kulttuurina?

Koska vasemmistoanarkistien oppi-isän, Mihail Bakuninin, ajattelussa vapaus ei tarkoita yksilönvapautta vaan yhteisön vapautta. Vasemmistoanarkismi ei ole individualistista, siinä mielessä että siinä olisi kysymys yksilön vapaudesta tehdä omia ratkaisuja, vaan kaikkien muiden vasemmistoaatteiden tapaan kollektivistista.

En halua laittaa sanoja muiden ihmisten suuhun, mutta minun nähdäkseni filosofisesti johdonmukainen vasemmistoanarkisti ei kannata sukupuolijärjestelmän muuttamista sellaiseksi, että kaikilla on vapaus toteuttaa omaa seksuaalista identiteettiään, vaan sellaiseksi että sen puitteissa kaikki toteuttavat "vapaata" seksuaali-identiteettiä.

Bakuninilainen anarkismi on kuitenkin kollektivistinen liike, vaikka kollektivistinen anarkismi kuulostaakin tavallaan järjettömältä. Minun näkökulmastani siinäkin on kysymys siitä, että "valaistuneet" anarkistit tietävät muita paremmin, mikä on heille oikea seksuaalisuus. Individualismi voisi nimittäin tarkoittaa vapautta toteuttaa jotakin "väärää" seksuaalisuutta, ja se ei käy päinsä. Siksi individualismi on tuomittava.

Siksi minä en ole vasemmistoanarkisti.

Seksualisti kirjoitti...

Kiitos tästä. Omat muistikuvani Bakuninista olivat niin hataria, että tämä selvitys tuli tarpeeseen.

Tämä "oikean" elämäntavan tietäminen on juuri sitä toimintaa, joka johti myös Amerikan 60-luvun vasemmistolaisten ja feminitisten liikkeiden hajaannuksen ja alennustilaan.

Niilläkin oli todella paljon hyviä ajatuksia, mutta halu kontrolloida toisia ihmisiä tuntuu pääsevän helposti voitolle, jos sitä ei erityisesti vastusteta.

Ripaus liberalismia ja humanismia tekee näille aatteille todella paljon hyvää.

Mikko T kirjoitti...

Minä taas näen seksuaalista ja emotionaalista tyytymättömyyttä ruokkivan kommerkialistisen heteropornonormatiivisen parisuhde- ja seksi-ideaalin kapitalismin moottorina.

Suurimmalla osalla kulutuksesta on lopulta seksuaalinen motiivi. Loppujen lopuksi kapitalismin taustalla oleva statuspeli ei ole muuta kuin seksuaalivalinnan inhimillinen ilmentymä.

Väittäisin, että itseensä täydellisen tyytyväinen jatkuvasti seksuaalisesti tyydytetty ihminen ei tunne halua kuluttaa.

Tyytymättömyyttä lisäävä koodisto ja viestinsä siis lisäävät kulutusta ja pitävät kuluttajat tiukemmin "kapitalistin" talutusnuorassa.

Anonyymi kirjoitti...

Egoismi tarkoittaa itsekkyyttä. Individualisti voi olla altruisti.

Individualisti ei hyväksy, että yksilöitä sorretaan ja pakotetaan, jotta myyttinen valtio, rotu, yhteisö, aate, kulttuuri, kansa tai jokin muu jonkun tykkäämä kollektivistinen arvo kukoistaisi. Jokainen päättäköön itsestään. Muita voi auttaa, ei pakottaa.

Seksualisti kirjoitti...

Ja egoismikin voidaan irrottaa arjen kielteisestä itsekkyysmerkityksestä yhteiskuntafilosofiseksi termiksi, jossa tarkastellaan ihmisen toiminnan vaikuttimia.

Vakuuttavimmat käsitykset egoismista ja altruismista pudottavat ne perustavista toimintaperusteista valmiuksiksi, joita kaikilla ihmisillä on. Ne ovat välttämättömiä valmiuksia erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa pärjäämiselle.

Seksualisti kirjoitti...

Mikko T, ihmisten välistä kilpailua menestyksestä ja asemasta on ollut myös ennen kapitalismia tai massamediaa.

Olen jossakin määrin samaa mieltä siitä, että mielin määrin tyydyttävää seksiä saavan henkilön ei varmaankaan tarvitsisi kilvoitella omistajuuden tms. mittareilla.

Mutta miten seksuaalisen tyytyväisyyden utopiaan voitaisiin edes lähteä suuntaamaan ihmisen ollessa vahvasti tyytymättömyyteen taipuvainen?

Saara kirjoitti...

Pannaan kapitalismi polvilleen, siis? >:D

Olen pohdiskellut kapitalismin ja tyytymättömyyden suhdetta paljonkin, ja toisaalla hiukan myös sitä miten seksiin ja seksuaalisiin pelkoihin vedoten saa kaupattua järkeville ihmisille mitä vain. Mutta päässäni nämä teemat yhdistyivät vasta just nyt.

Tätä täytyykin miettiä antaumuksella.

Kiitos jälleen kerran.

Panu kirjoitti...

Kapitalismi on maailman paras ja oikeudenmukaisin talousjärjestys.

Porno on hieno ja hyvä asia, jonka puolesta on mentävä barrikadeille ja äännettävä sanan "barrikadi" jälkimmäinen a taistolaisen pitkänä.

Akuliina Saarikoski on tavattoman paha ja hirveä ihminen.

Rakel Liekki on tavattoman hyvä, hieno ja kaunis ihminen.

Ugh! Olen puhunut.

Anonyymi kirjoitti...

Kapitalistinen järjestelmä on rakenteeltaan todella nerokas. Kaikki tuotto tai raha menee sinne mistä se tuleekin. Erilaiset lailliset mafiat, ottavat välistä veroina ja korkoina mitään antamatta. Kaikki päätyy niille joilla sitä aina ennenkin historiassa on ollut.

Kaikki haluavat tehdä rahan eteen töitä, koska kaikki tarvitsevat rahaa. Pakottamista ei käytännössä tarvita, ilman rahaa ei selviydy. Hyvinvointi valtiossa oleva ihminen voi kokea olevansa hyvinkin vapaa. Länsivallat ovat pitäneet huolen erilaisilla sopimuksilla jotka alistavat puolet maailmasta, että hyvinvointi valtioiden ihmisillä on tarpeeksi leluja ja krääsää.

Keskituoloinen eurooppalainen ei ole sen vapaampi kuin hänelle tennsitossun pohjia liimaava lapsi kiinassa. Kumpikin on saman koneiston uhri, joskin toisen hengellä maksetaan toisen lenkkeily. Hedelmät heidän elämän työstään, oli se pitkä tai lyhyt käärii joku ihan muu.

Kunnon kapitalistia ei kiinnosta sen enempää liberalismi, anarkismi, despotismi, vasemmisto, demokratia tai mikään muukaan. Häntä kiinnostaa voitto hinnalla millä hyvänsä ja voittoa voi tehdä yhtä hyvin rauhalla kuin konfliktilla. Esimerkkejä on lukuisia, suuntaan sekä toiseen. Kunnon kapitalisti ei elä tuotanto koneiston kanss. Hän pystyy myös varallisuutensa ja suhteidensa johdosta hyvin pitkälti toteuttamaan itseään juuri niin kuin hänestä hyvältä tuntuu.

Pienet rimpuilumme ja muutoshakuisuutemme palvelee kapitalismia hyvin. Aina kun luulemme saavuttaneemme jotain ja olemme tyytyväisiä, ajatuksemme on poissa todellisesta ongelmasta. Kapitalistilla on varaa joustaa, vaikka kokonaisen valtion verran.

Anonyymi kirjoitti...

jatkoa edelliseen...

Ainoaksi vaihtoehdoksi kapitalistisen eliitin polville pudottamiseen jäisi jättää koko systeemi. Tosin se ei sopisi kapitalistiselle valtaeliitille, joka turvautuisi silloin lainsäädäntöön ja väkivaltaan. Koska käytännössä kirstulle haluaa niin monta ihmistä on myös taitavasti pidetty huolta siitä, että sortajia löytyy aina riittävästi.

Sekularistinen individualismi, palvelee kapitalismia täydellisesti. Tosin niin palvelee myös Monoteistinen yhteisöllisyys niin laajassa mittakaavassa kun sitä harjoitetaan. Seksi tuottaa rahaa, se tuottaa sitä vastustamisen muodossa ja hyväksymisen muodossa. Kapitalisti lienee todellinen liberaalisti, tosin todellisuudessa hän ja hänen ystävänsä ovat ainoita jotka sen aatteen mukaan pystyvät täysin elmään.

almafiina kirjoitti...

Sinut on palkittu Beautiful Blogger-awardilla!

http://2.bp.blogspot.com/_h2KBxp3m-Y0/TI0G630zkeI/AAAAAAAAATc/2gTk-mgMy64/s1600/BeautifulBloggerAward-tunnustus.jpg

Kirjoita itsestäsi 7 tunnustusta ja pistä palkinto eteenpäin 7 blogiin. Onnea! :)