30.5.2010

Murrosikäisten poikien touhua


Vaihda Raamattusi pornoon -tempaus on onnistunut oivallisesti jo ennen alkuaan. Tempauksen tavoitteena on ollut härnätä esille asenteita, jotka kumpuavat Lähi-idän uskontojen ja seksuaalisuuden vuosituhantisesta ongelmallisesta suhteesta.


Närkästyneitä vastalauseita on tullut runsaasti niin tempauksen Facebook-sivulle kuin keskustelupalstoillekin (Ilta-sanomat, Uusi-Suomi, Kauppalehti, pahamaineisetvauvafoorumit...). Toki joukossa on paljon tempauksesta ilahtuneitakin, mutta tuohtumus on ilmassa sakeana kuin pohjolan sääskiparvi.

Lystikkäintä näissä keskusteluissa on huomata härnäyksen osuvan maaliin. Poliittisesti korrektit kulissit repeilevät kun vapaa-ajattelijoita syytetään ahdasmielisiksi, sovinisteiksi, murrosikäisiksi ja heidän päälleen langetellaan yhtä jos toistakin kirousta omahyväisen ylemmyydentunnon suojista.

Sokeus kulttuurihäiriköinnille ajaa tuohtujat juuri siihen ansaan, johon heidät haluttiinkin. Kuvien raastamisella ja pönäkän arvokkuuden murentamisella on pitkät perinteet filosofiassa ja modernissa populaarikulttuurissa. Monet suuret kreikkalaiset, Sokratesta myöten, olivat tunnettuja epäsovinnaisuudestaan, jonka tavoitteena oli paljastaa olemassaolevien ihanteiden ja käytäntöjen ohuus. Myös Nietzsche on tunnettu kristinuskoon kohdistuneesta vasaroinnistaan.

Nykyisessä populaarikulttuurissa "haistakaa vittu" -journalismin suuri esikuva on tietysti Larry Flyntin Hustler. Tästä hyvästä mies on yritetty tappaa useaan otteeseen. Muita mainittavia uranuurtajia ovat olleet MAD ja underground-sarjakuva kokonaisuudessaan. Kotomaassamme samaa linjaa edustaa Pahkasika ja ajoittain teekkarien itseironinen huumori. Punk-kulttuuri on henkeen ja vereen äkkiväärää. Sen koko olemassaolo perustuu epäsovinnaisuuden kultivoinnille.

Korrektiuteen perustuva arvontunto on vallankäytön keino, jota kunnon kansalaisiksi itsensä luokitteleva enemmistö käyttää. Naurunalaiseksi tekeminen on vastalääkettä sovinnaisuudelle, jonka todellinen tarkoitus on ainoastaan kyykyttää niitä, jotka eivät halua sopeutua vallitsevaan arvomaailmaan tai elämäntapaan.

Pornotempauksen tarkoitus onkin siis räjäyttää kertynyt lika poliittisen korrektiuden päältä ja osoittaa, millainen on ihmisten käsitys "arvokkaasta ja oikeasta", silloin kun heidät saadaan kiinni housut nilkoissa. Kun sovinnaisuuden rajoja tarpeeksi tökitään, niin syntyvä närästys paljastaa kaikenlaisia henkisiä oksennuksia.

Näiden parhaimmistoa on ehdottomasti tempauksen syyttäminen "murrosikäisyydestä". Tässä katteeton ylemmyydentunto tulee erittäin hyvin esille. Murrosikäisten nuorten kapina vanhempiensa arvoja kohtaan on jokaisen sukupolven käymä taistelu. Sovinnaisuuteen jumiutuvat vanhemmat eivät pysty näkemään kapinassa mitään hyvää. He olettavat, että heidän omahyväisen pullea olemisensa edustaa ihmisyyden parhautta. Sen kyseenalaistavat nuoret ovat "ongelmatapauksia", halveksuttavia ja väheksyttäviä.

Samaa halveksuntaa pyritään levittämään kaikkeen ei-toivottuun. Sovinnaisia ihmisiä ei kiinnosta kysyä, miksi pitäisi toimia sata vuotta vanhan typerän tavan mukaan tai miksi pitäisi kunnioittaa tuhansia vuosia vanhaa taikauskoa nykyelämän ohjenuorana. Heistä tällaisten kysymysten esittäminen on vain keskenkasvuista ja ärsyttävää. Maailma on heille valmis sellaisenaan - kunnes he huomaavat pudonneensa maailman menosta jo reilun aikaa sitten.

Paheksunta ja tuomitseminen on enemmistön käyttämää painostusvaltaa. He väittävät tietäväntä mikä todella on arvokasta, oikeanlaista seksiä, aikuista, kaunista ja hyvän maun mukaista. Myös muiden pitäisi alistua heidän arvoihinsa. Porno ei ainakaan kelpaa heille (vaikka hekin käyttävät suljettujen ovien takana) , eikä arvokasta ja pömpöösiä uskonnollisuutta saa pilkata.

Kun tempausta syytetään ahdasmielisyydestä ja mauttomuudesta, on hyvä muistaa, että juuri liberaali yhteiskunta sallii kaikenlaiset maut. Jos eläisimme uskonnollisen dogmin kantapään alla, ei mauttomuudelle olisi sijaa - virallisen elämäntavan rikkojat olisivat linnassa tai mullan alla. Tätä voi käydä testaamassa esimerkiksi kiihkeän katolisissa yhteisöissä tai Iranissa.

Julkinen mauttomuus on hieno asia. Se on vapauden indikaattori.

73 kommenttia:

Ketunkivi kirjoitti...

Eipä tuota voisi paremmin panna kuin panit!
Olen seurannut kiinnostuneena ja huvittuneena paheksuntaa ko. tempauksen tiimoilta. Kovin ohut on liberaaliuden viitta - myös monien "vapaa-ajattelijoiden" päällä!
Näyttää siltä, että vaikka joku olisi jopa valmis lausumaan ääneen, ettei usko jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen voimaan, ei se tarkoita, etteikö hän silti haluaisi roikkua kiinni kynsin hampain suureksi osaksi kristinuskosta peräisin olevissa seksuaalimoraali- ja siveysnäkemyksissä, joista suurin osa on turhia ja vanhentuneita.
Tsemmpiä tempaukselle, yritän ehtiä piipahtaa paikalla (vaikka vaihdettavaa ei ole)!

Seksualisti kirjoitti...

Viikossa ehtii vielä saada ilmaisen Raamatun tai jonkun muun alan teoksen. Ainakin jehovan todistajat ja mormonit ovat kovia levittämään materiaalejaan... ;o)

Anonyymi kirjoitti...

En taida kuitenkaan vaihtaa Raamattuani pornoon. Siinä on parempi juoni kuin pornossa, joka toistaa aina samaa kaavaa: suihinotto, nainen päällä, takaapäin ja mällit naamalle.

Seksualisti kirjoitti...

Parempi juoni? Ei siinä mitään juonta ole, vaan epämääräinen kokoelma vanhoja tekstejä, jotka on niputettu yhteen. Kyllä minä mielummin katson pätkän peruspornoa kuin luen Raamatun sukuluetteloita tai pitkästyttäviä evankeliumeita.

Sitäpaitsi juuri äsken katsoin pornoleffan pätkän, jossa edellisten lisäksi nuoltiin pimpsaa, harrastettiin ryhmäseksiä, anaaliseksiä ja heitettiin mällit rinnoille. Juoni oli ihan eri kuin kuvasit :o)

Anonyymi kirjoitti...

Tää kamppanja on ihan parhautta. Näin aikoinaan tuon uutisen Jenkkien vastaavasta tempauksesta ja mietin kuka tämän uskaltaisi tehdä Suomessa. Hienoa rohkeutta Tommi.

Otto kirjoitti...

Miksi Helsingin Vapaa-ajattelijat tahtovat ampua itseään jalkaan?

Onhan tämä tietysti loistava tapa päästä kaiken järkevän keskustelun ulkopuolelle. Älylliset argumentit sivuuttavan mielikuvamarkkinoinnin ja toisten maailmankatsomusten häpäisemisen kautta tapahtuva käännytystoiminta voi tietysti sopia Vapaa-ajattelijoiden tarkoitusperiin ihan hyvinkin. Eipähän voi Vapaa-ajattelijoita ainakaan syyttää populismista kun tituleeraavat pornolehtiä oikein "tervehenkiseksi" kirjallisuudeksi.

Seksualisti kirjoitti...

Runkkaaminen on tervehenkistä!

Otto kirjoitti...

No, kukin voi tietysti määritellä tervehenkisyyden juuri niin kuin haluaa.

Itse harrastan mieluummin vaimoni kanssa seksiä.

Seksualisti kirjoitti...

Minäkin harrastan mielelläni seksiä. Nuo vaimohommat kun ovat sen verran rajoittuneita, niin harrastan seksiä mielummin läheisteni ja ystävieni kanssa - kaksin ja ryhmässä. Ja runkkaan sitten siinä välissä. Tekkeepi eetvarttia.

Otto kirjoitti...

No onhan sitoutuminen tietysti rajoitteista, määritelmällisesti.

Siinä vaiheessa jos ei oma vaimo riitä, niin yleensä ongelma on jossain muualla kuin vain partnerissa tai partnerien määrässä. En oikeasti tajua, miksi kukaan vakituisessa parisuhteessa elävä mies tahtoisi runkata pornon äärellä. Sellainen kuulostaa jo enemmänkin pornoriippuvuudelta.

Kuinka kauan pystyisit elämään selibaatissa niin halutessasi?

Seksualisti kirjoitti...

Sitoutuminen yhteen ihmiseen ei mitenkään, määritelmällisesti tai muutenkaan, rajoita suhteita toisten ihmisten kanssa.

Ei ole kyse riittämisestä, vaan haluamisesta. Seksiä voi harrastaa useampien ihmisten kanssa, jos siltä tuntuu. Sama pätee runkkaamiseen ja sen ajankohtiin. Ihmiset ovat halujensa ja elämäntapojensa suhteen erilaisia.

Riippuvuudella vihjailu on tökerö yritys väittää, että aktiivisessa seksielämässä useamman kumppanin kanssa olisi jotakin arveluttavaa tai sairasta. Älä viitsi.

Otto kirjoitti...

Seksualisti kirjoitti: "Sitoutuminen yhteen ihmiseen ei mitenkään, määritelmällisesti tai muutenkaan, rajoita suhteita toisten ihmisten kanssa."

Sitoutumisella parisuhteessa tarkoitan kokonaisvaltaista uskollisuutta (myös seksuaalista) kumppania kohtaan. Tämä rajoittaa määritelmällisesti suhteita toisten ihmisten kanssa. Huomaan että emme käytä kaikesta samoja käsitteitä.

"Ei ole kyse riittämisestä, vaan haluamisesta. Seksiä voi harrastaa useampien ihmisten kanssa, jos siltä tuntuu. Sama pätee runkkaamiseen ja sen ajankohtiin. Ihmiset ovat halujensa ja elämäntapojensa suhteen erilaisia."

Ja se mitä ihminen haluaa, on hyvää? Pitää olla aika kierteellinen moraalijärjestelmä, jos se antaa kaikille oikeuden toimia aina impulssiensa mukaan.

"Riippuvuudella vihjailu on tökerö yritys väittää, että aktiivisessa seksielämässä useamman kumppanin kanssa olisi jotakin arveluttavaa tai sairasta. Älä viitsi."

Tekeekö pelkkä riippuvuus mielestäsi teosta arveluttavaa tai sairasta? Vaikka ihminen kykenisi normaaliin elämään riippuvuudestaan huolimatta? Puhuin riippuvuudesta vain spekuloidessani sitä, että miksi joku haluaisi käyttää huonoa "korviketta" jos on "aitoa" tarjolla. Tottumuksen synnyttämä riippuvuus selittää tämän, vaikka riippuvuus ei teekään riippuvuuden kohteesta automaattisesti pahaa. Kuitenkin se on myös tärkeätä, että ihminen kykenee itse kontrolloimaan omaa käyttäytymistään.

Aktiivisessa seksielämässä useamman kumppanin kanssa on jotakin arveluttavaa riippumatta siitä, onko kyseessä riippuvuus. En voisi kuvitellakaan jakavani sitä läheisyyttä samalla jonkun muun kanssa, jota koen rakastellessani vaimoni kanssa. Jos seksissä taas ei ole mukana henkistä läheisyyttä, niin aika tyhjää nylkyttämistähän siitä sitten tulee.

Kari Tuominen kirjoitti...

Vaikka sua ei haluta harrastaa seksiä muiden kuin oman vaimon kanssa, se ei tarkoita sitä että se olisi yleismaailmallinen moraalisääntö, joka pätee kaikkiin.

Otto kirjoitti...

"Vaikka sua ei haluta harrastaa seksiä muiden kuin oman vaimon kanssa, se ei tarkoita sitä että se olisi yleismaailmallinen moraalisääntö, joka pätee kaikkiin."

Täsmennys: en ole sitä mieltä että "seksuaalinen uskollisuus omalle vaimolle on yleismaailmallinen moraalisääntö siitä syystä että minua ei haluta harrastaa seksiä muiden kuin oman vaimon kanssa." Uskon että se on yleismaailmallinen moraalisääntö siitä riippumatta. Minä en tahdo harrastaa seksiä muiden kuin oman vaimoni kanssa, siitä syystä että se olisi väärin. Tässä on iso ero.

En myöskään usko halujen seuraamisen olevan avain onnelliseen ja tyydyttävään seksielämään. Tahdon olla uskollinen vaimolleni vaikka joskus joku muu haluttaisikin.

Ketunkivi kirjoitti...

Otto:
"Minä en tahdo harrastaa seksiä muiden kuin oman vaimoni kanssa, siitä syystä että se olisi väärin."

Kuinka niin väärin? Kenen mukaan? Se on väärin vain, jos teollaan tahallisesti loukkaa puolisoaan tai aiheuttaa hänelle kärsimystä. Tämän voi tehdä myös esim. jättämällä tiskivuoronsa väliin, sanomalla puolisoa lihavaksi tai kieltäytymällä anopin illallisilta.

Anonyymi:
Sukupuolitaudit tarttuvat suojaamattomassa limakalvotaktissa. Nykyään lienee lähtöoletus, että kukaan ei kannusta suojaamattomaan seksiin. Paitsi Paavi.
Sitä paitsi pornoa käytetään lähinnä masturboinnin apuna, joten pornon edistäminen kannustaa turvallisimpaan mahdolliseen seksiin.

hoo kirjoitti...

Otto ystäväni:
"Uskon että se on yleismaailmallinen moraalisääntö siitä riippumatta. Minä en tahdo harrastaa seksiä muiden kuin oman vaimoni kanssa, siitä syystä että se olisi väärin"

Tämänhän voisi tulkita niin että se että et harrasta seksiä muiden kuin vaimosi kanssa johtuu siitä että uskot seksuaalisen yksinoikeuden olevan yleismaailmallinen moraalinen sääntö.

Helpotukseksesi voin kertoa että ei se ole. Voit harrastaa seksiä muidenkin kanssa. Jopa miesten niin halutessasi. Ja tästä hyvästä niskaasi ei tipu tulikiviä.

Saa jos haluaa. Olet vapaa!

Anonyymi kirjoitti...

Aika noloa toimintaa Seksualistilta. Sensuroi asiallisen kommenttini. Onhan se noloa, jos argumentit ovat liian purevia.

Toistan kysymykseni: miksi ihmeessä mm. kristittyjen ja muslimien tulisi levittää AIDS:ia?

Perustelin viimeksi perusteellisemmin, mutta pointti oli suunnilleen se, että AIDS ei leviä jos käyttää kortsua. Aborttitilastot ja ei-toivottujen lasten määrä kuitenkin tarjoavat empiiristä evidenssiä sen puolesta, että sitä ei näemmä osata käyttää kun pää on täynnä.

Eli ryypätkää vaan, pankaa jokaista vastaantulijaa ja levittäkää AIDS:ia. Ja olkaa pornoriippuvaisia. Älkää kuitenkaan painostako kristittyjä ja muslimeja samaan jamaan kanssanne.

Eli onko tässä taustalla jokin tsykolookinen tarve vetää toiset samaan kuoppaan?

Seksualisti kirjoitti...

Anonyymi, et sinä mitään perustellut, vaan huutelit että minä ja vapaa-ajattelijat edistävät AIDSia. Tämän blogin keskustelutila ei ole mikään vuodatuspaikka, enkä aio vastaisuudessakaan julkaista mitä tahansa lätinää.

Vastaan tähän, vaikka väitteesi on kehnosti muotoiltu ja perusteltu.

***

Sukupuolitautien levittäminen on suojautumiseen liittyvä kysymys. Ei ole millään tavalla ristiriitaista harrastaa paljon seksiä ja suojautua hyvin.

Katolinen kirkko (ja monet islamilaiset auktoriteetit) vastustaa ehkäisyvälineitä, ja juuri tämä ajattelutapa on edistänyt sukupuolitautien leviämistä esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa.

Väitteesti perustuu sekä virheelliseen tietoon, että virheelliseen logiikkaan.

Otto kirjoitti...

Ketunkivi kirjoitti: "Kuinka niin väärin? Kenen mukaan? Se on väärin vain, jos teollaan tahallisesti loukkaa puolisoaan tai aiheuttaa hänelle kärsimystä. Tämän voi tehdä myös esim. jättämällä tiskivuoronsa väliin, sanomalla puolisoa lihavaksi tai kieltäytymällä anopin illallisilta."

Mistä olet päätellyt että teko on väärin vain ja ainoastaan silloin, jos sillä tahallisesti loukkaa puolisoaan tai aiheuttaa hänelle kärsimystä? Kenen mukaan näin on? Miksi tai miten se velvoittaa minua? Olen tietysti itsekin myös sitä mieltä, että puolisoa ei saa tahallisesti loukata tai aiheuttaa aiheetonta kärsimystä, mutta nämä eivät ole ainoita moraalin mittareita.

Vastauksena kysymyksiisi: Absoluuttisesti, kaikkia ihmisiä koskien. Lainsäätäjän mukaan. Vaikka et uskoisi lainsäätäjän olemassaoloon, niin se ei tietenkään muuttaisi todellisuutta.

hoo kirjoitti: "Tämänhän voisi tulkita niin että se että et harrasta seksiä muiden kuin vaimosi kanssa johtuu siitä että uskot seksuaalisen yksinoikeuden olevan yleismaailmallinen moraalinen sääntö. Helpotukseksesi voin kertoa että ei se ole. Voit harrastaa seksiä muidenkin kanssa. Jopa miesten niin halutessasi. Ja tästä hyvästä niskaasi ei tipu tulikiviä. Saa jos haluaa. Olet vapaa!"

Mistä tiedät ettei ole? Siitä että muunkinlainen toiminta on mahdollista? Murhaaminenkin on mahdollista, jopa niin ettei siitä jää kiinni, eikä murhaajien päähän tipu mitenkään systemaattisesti tulikiviä taivaasta. Se ei tietenkään tarkoita että murhaaminen on oikein, eikä se luonnollisesti myöskään ole oikein. Väärää tekoa ei mitenkään tee oikeammaksi se, että sen toteuttaminen on mahdollista.

Seksualisti kirjoitti...

Otto, edustatko lakipositivismia? Onko säädetty laki mielestäsi aina oikea -riippumatta lainsäätäjästä?

Minua kiinnostaa kuulla, mitä muita perusteita annat eettisille säännöille kuin vahingoittamisen kiellon ja oikeuksien kunnioittamisen? Älä sekoita sääntöjä ihanteisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole millään tapaa ristiriitaista harrastaa paljon seksiä ja suojautua hyvin. Myönnän. Itse asiassa en ole kieltänyt asiaa missään vaiheessa ja toinkin sen esille myös ekassa, poistamassasi kommentissani. Väitteeni olikin, että niin ei tapahdu käytännössä ja tarjosin perusteluksi aborttitilastoja.

Mutta siis mistä kumpuaa tämä ateistien evankeliointi-into ja tarve saada toisetki pornoriippuvaisiksi? Onko hienoa, kun yöt menee etsiessä pornopaskaa ja surffatessa näytepätkästä toiseen kun ei uskalla vinguttaa Visaa että näkisi koko pätkän? Onko kivaa, kun mikään ei enää tunnu miltään? Sitä samaako te pornoriippuvaiset haluatte Suomen kristityille ja muslimeille?

Toistan jälleen kerran: Voisitte katsoa sitä pornoa ihan onnessanne, mutta keskenänne. Miksi ihmeessä kristityt ja muslimit pitäisi saada samaan koukkuun? Mikä on motiivinne?

Seksualisti kirjoitti...

Olet väärillä jäljillä, kun syytät pornon saatavuutta riippuvuuden syyksi.

Riippuvuus on ongelma, joka johtuu elämänhallintataitojen puutteesta tai soveltumattomuudesta elämäntilanteeseen. Kun puhutaan päihteistä, riippuvuudella on usein myös fysiologinen komponentti.

Porno ei aiheuta sen enempää riippuvuutta kuin rahapelitkään. Riippuvuuden syy on pornon katsojassa ja pelaajassa.

Kenenkään ei ole pakko tulla tässä tempauksessa pornoa hakemaan. Vaihtaminen on täysin vapaaehtoista.

Tempauksen motiivit on selvitetty Helsingin vapaa-ajattelijoiden verkkosivuilla.

Otto kirjoitti...

"Otto, edustatko lakipositivismia? Onko säädetty laki mielestäsi aina oikea -riippumatta lainsäätäjästä?"

Kysymyksesi voinee tulkita kahdella tavalla:

(1) Onko säädetty laki aina oikea riippumatta siitä, kuka on lainsäätäjä?

Ei ole. Tarvitaan riippumaton lainsäätäjä, jolla on auktoriteetti ja mahdollisuus myös valvoa lain oikeudenmukaista toteutumista.

(2) Onko säädetty laki aina oikea vaikka lainsäätäjä riippumatta lainsäätäjän mielipiteistä, eli vaikka lainsäätäjä ei tykkäisikään siitä?

On. Oikeudenmukainen lainsäätäjä valvoo määräämäänsä lakia johdonmukaisesti, vaikka lopputulos ei olisikaan kaikin puolin miellyttävä.

"Minua kiinnostaa kuulla, mitä muita perusteita annat eettisille säännöille kuin vahingoittamisen kiellon ja oikeuksien kunnioittamisen? Älä sekoita sääntöjä ihanteisiin."

Esimerkiksi oikeuslaitoksen jakamat vankeustuomiot ovat oikein vaikka ne loukkaavatkin vahingoittamisen kieltoa (henkisesti) ja samalla puuttuvat yksilönvapauksiin.

Yksi eettisten sääntöjen peruste kulkee nimellä "haureus". Tähän on perinteisesti ajateltu sisältyvän kaikki miehen ja naisen (ei lähisukulaisten) välisen avioliiton ulkopuolinen seksi.

"Haureus" vaikuttaisi olevan mielestäsi sellainen asia, jota ei tulisi ollenkaan pitää itsessään pahana. Ihmisten luonnollisten moraali-intuitioiden mukaan se on kuitenkin yleensä itsestään selvästi väärin. Haureuden toteuttaminen synnyttää ihmisissä helposti häpeän ja syyllisyyden tunteita, joita liberaalin seksuaalietiikan kannattajat pitävät tietenkin sisäisen koherenssin johdosta väärinä. Seksuaalisen vallankumouksen myötä monet "haureuden" muodot tulivat yleisesti hyväksyttäviksi, mikä selittyy hyvin kognitiivisella dissonanssilla, kun moraaliset tunteet torjutaan jatkuvasti "suvaitsemattomaksi" leimautumisen pelossa. "Haureuden" harjoittajilla taas kognitiivinen dissonanssi on vielä voimakkaampi: sitä halutaan, eikä siinä vahingoiteta ketään tai rikota kenenkään oikeuksia, niin eihän siinä voi olla mitään väärää.

Kuitenkin Suomen laissakin on vielä nähtävissä lakeja, jotka eivät perustu vahingoittamisen kieltoon tai oikeuksien kunnioittamiseen. Suomen laissa on kielletty esimerkiksi sukupuoliyhteys lähisukulaisten kesken, ja siitä voi saada sakkoa tai vankeutta enintään kahdeksi vuodeksi. (Rikoslaki 17 luku 22§) Eläimiin sekaantuminen ei ole Suomen laissa itsessään kiellettyä, mutta eläimeen sekaantumista esittävät kuvat tai kuvatallenteet ovat kiellettyjä. (Rikoslaki 17 luku 18§) Nämä siis esimerkkeinä siitä, että yleisen käsityksenkään mukaan pelkästään vahingoittaminen tai oikeuksien loukkaaminen eivät ole ainoat perusteltavat syyt moraalisäännöille.

Panu kirjoitti...

Masturbointi levittää AIDSia! Tämä oli kyllä päivän paras!

Panu kirjoitti...

moraaliset tunteet torjutaan jatkuvasti "suvaitsemattomaksi" leimautumisen pelossa.

Tuollaisia kuvitelmia on niillä ihmisillä, jotka eivät kykene samaistumaan suvaitsevaiseen. Suvaitsevaisuus nousee pohjimmiltaan siitä hyvin moraalisesta oivallisuudesta, että "jokaisen hyvä ei ole yhdenlainen" ja että esimerkiksi minulla ei ole moraalista oikeutta aiheuttaa kellekään kärsimyksiä kieltämällä häneltä sellaisia seksuaalisia tekoja, jotka eivät oikeasti vahingoita ketään, tai syyllistämällä häntä niistä.

Moralistit, jotka jatkuvasti pyrkivät sekaantumaan muiden ihmisten seksielämään, pikemminkin itse esittävät koko ajan omalle seurakunnalleen siveellistä moraalittomaksi leimautumisen pelossa ja projisoivat tämän oman ahdistuksensa meihin suvaitsevaisiin.

Ja joo, se suvaitsevaisuus voi ihan oikeasti nousta myös kristillisestä vakaumuksesta. Mutta suvaitsemattomat muka kristityt moraalisaarnaajat eivät oikeasti usko, että sana tuli lihaksi ja että Jumala tuli ihmiseksi, ja todellisuudessa ajatus siitä täyttää heidät kauhulla ja ahdistuksella.

Anonyymi kirjoitti...

"Riippuvuus on ongelma, joka johtuu elämänhallintataitojen puutteesta tai soveltumattomuudesta elämäntilanteeseen."

Nimen omaan on jokaisen ikioma ongelma, jos ei heroiinin käyttö pysy lapasessa. Heroiinin käyttöön yllyttänyt voi tietysti pestä kätensä.

"Kun puhutaan päihteistä, riippuvuudella on usein myös fysiologinen komponentti."

Varmaan olet opiskellut neuropsykologiaa sen verran, että ymmärrät, että myös pornoon liittyy fysiologinen komponentti, aivoissa kun on välittäjäaineita. Riippuvuus perustuu aivojen adaptaatioon suhteessa mielihyvän tunnetta aiheuttavaan aineeseen. Aivoja ei varsinaisesti kiinnosta, mikä aiheuttaa välittäjäainepiikin.

"Kenenkään ei ole pakko tulla tässä tempauksessa pornoa hakemaan. Vaihtaminen on täysin vapaaehtoista."

Joo, meki tosiaan jaetaan heroiinia kaupungilla torstaisin. Se homma on ihan okei, koska ketään ei pakoteta fiksaamaan.

"Masturbointi levittää AIDSia! Tämä oli kyllä päivän paras!"

Kukaan ei ole väittänyt niin. AIDS-jutut ovat kommenttia Kari Tuomisen kommenttiin (1.6.2010 klo 11.34.00). Asiayhteys olisi tietysti käynyt paremmin ilmi, jos Seksualisti ei olisi niin tyylikkäästi feidannut kommenttiani.

Seksualisti kirjoitti...

Vertaatko tosissasi pornon konkreettisia vaikutuksia heroiiniin?

Panu kirjoitti...

Niin no, huumettahan se on varmaan tuo rakkauskin.

Otto kirjoitti...

Panu kirjoitti: "Tuollaisia kuvitelmia on niillä ihmisillä, jotka eivät kykene samaistumaan suvaitsevaiseen. Suvaitsevaisuus nousee pohjimmiltaan siitä hyvin moraalisesta oivallisuudesta, että "jokaisen hyvä ei ole yhdenlainen" ja että esimerkiksi minulla ei ole moraalista oikeutta aiheuttaa kellekään kärsimyksiä kieltämällä häneltä sellaisia seksuaalisia tekoja, jotka eivät oikeasti vahingoita ketään, tai syyllistämällä häntä niistä."

Ymmärrän kyllä sen, että ihmiset voivat ajatella näin ja kokea sen tärkeäksi, joten en usko että vakaumukseni johtuu samaistumiskyvyn puutteesta. En kuitenkaan näe mitään syytä itse sitoutua tuollaisiin periaatteisiin. Välillä tuntuu etteivät jotkut suvaitsevaiset vastaavasti kykene samaistumaan konservatiivin kristityn ajatusmaailmaan.

"Moralistit, jotka jatkuvasti pyrkivät sekaantumaan muiden ihmisten seksielämään, pikemminkin itse esittävät koko ajan omalle seurakunnalleen siveellistä moraalittomaksi leimautumisen pelossa ja projisoivat tämän oman ahdistuksensa meihin suvaitsevaisiin."

Toimiihan se varmasti myös noin päin. Minä en tosin pyri sekaantumaan muiden seksielämään esimerkiksi tunkemalla ihmisten makuuhuoneisiin, eli jos ihmiset tahtovat harjoittaa "haureutta", niin minkäs minä sille mahdan. Voin kuitenkin käyttää sananvapauttani ja ilmaista moraalisia käsityksiäni rationaalisesti ymmärrettävässä muodossa.

Jos tuota virkettäsi sovelletaan johonkin sellaiseen asiaan, jonka moraalittomuudesta olemme varmaankin yhtä mieltä, se ei luultavasti vakuuta enää sinuakaan. Esimerkiksi:

Vartijat, jotka jatkuvasti pyrkivät sekaantumaan muiden ihmisten näpistelyihin, pikemminkin itse esittävät koko ajan omille esimiehilleen rehellistä moraalittomaksi leimautumisen pelossa ja projisoivat tämän oman ahdistuksensa meihin suvaitsevaisiin.

Kristityn moraaliin kuuluu se, että tahdotaan elää moraalisesti. Ei siksi että vältyttäisiin seurakunnan paheksumiselta, vaan siksi, että se on väärin. Jos ihminen lankeaa, niin tästä voi tehdä parannuksen. Onkin sitten eri asia elää avoimesti "synnissä", eli tietoisesti päättää olla välittämättä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos ihminen tahtoo tehdä parannuksen, mutta ei siihen kykene vaan lankeaa kerran toisensa jälkeen, niin hän silti katuu tekoaan ja pyrkii muutokseen. Toiset kristityt joutuvat kamppailemaan joidenkin syntiensä kanssa enemmän kuin toiset, eikä kristittyjä tule jakaa kasteihin sen mukaan, minkälaisia taipumuksia heillä on (jos jotkut kristityt tekevät käytännössä näin, se on väärin). Kristittyä ei siis pidetä moraalittomana aina silloin, jos hän lankeaa haluihinsa, vaan juurikin silloin, kun hän tahtoo ja päättää tehdä syntiä, niin kauan kuin hän ei tee aitoa parannusta.

Tämän takia kristityltä on tekopyhää syyttää langennutta moraalittomaksi, mutta se ei ole tekopyhää, jos sanoo syntiä synniksi ja kehottaa ihmisiä tekemään aktiivisesta synnin tekemisestä parannuksen.

"Ja joo, se suvaitsevaisuus voi ihan oikeasti nousta myös kristillisestä vakaumuksesta. Mutta suvaitsemattomat muka kristityt moraalisaarnaajat eivät oikeasti usko, että sana tuli lihaksi ja että Jumala tuli ihmiseksi, ja todellisuudessa ajatus siitä täyttää heidät kauhulla ja ahdistuksella."

Minä en suvaitse kaikenlaista seksuaalikäyttäytymistä, ja kuitenkin kristillinen usko täyttää minut toivolla. En siksi kykene tunnistamaan itseäni tekstisi "muka kristityksi", vaikka moraalista avaudunkin.

Anonyymi kirjoitti...

"Vertaatko tosissasi pornon konkreettisia vaikutuksia heroiiniin?"

Selätit juuri olkinuken.

En ole väittänyt, että porno aiheuttaisi halluja tai mitään vastaavaa. Totesin sen olevan neuropsykologisesta näkökulmasta pornoon verrattava riippuvuuden aiheuttaja.

Lisäksi vertasin heroiinin jakajan vastuuta pornolehtiä jakavan vastuuseen. Osoitin heroiiniesimerkillä vastuuvapausvätteesi olevan älytön.

Eli analogian kannalta heroiini toimii esimerkkinä oikein kivasti. Voit tietysti osoittaa asian olevan päin vastoin. Jos pystyt, siis.

Seksualisti kirjoitti...

Millaisen riskirajan asetat myyjän tai luovuttajan vastuulle? Onko autokauppias vastuussa auto-onnettomuuksista?

Panu kirjoitti...

Minä en suvaitse kaikenlaista seksuaalikäyttäytymistä

Meidän lainkuuliaisten ihmisten kannalta olet siis potentiaalinen fundamentalistiuskonnollinen terroristi.

Otto kirjoitti...

Panu kirjoitti: "Meidän lainkuuliaisten ihmisten kannalta olet siis potentiaalinen fundamentalistiuskonnollinen terroristi."

Niin, meidän lainkuuliaisten ihmisten kannalta jokainen on potentiaalinen terroristi.

Asialliset syytökset tulisi yleensä perustella jotenkin, enkä osaa pitää virkettäni "Minä en suvaitse kaikenlaista seksuaalikäyttäytymistä" perusteluna sille, että minä olisin nyt tavallista potentiaalisempi terroristi. Varsinkaan kun eksplisiittisesti totesin ajavani asiaa vain sananvapauden suomin keinoin.

Olisi tietysti myös kiva jos antaisit jonkun konkreettisen määritelmän termille "fundamentalisti", jotta voin ottaa kantaa siihen, että kuulunko näin määrittelemäsi fundamentalismin piiriin. Jos uskonnollinen fundamentalismi on mielestäsi sama asia kuin uskonnollinen konservatismi, niin sitten minä selvästikin olen tämän määritelmän mukaan fundamentalisti. Jos fundamentalisti on uskontonsa nimissä väkivaltaisuutta lietsova, tai siihen turvautuva terroristi, niin en tietenkään ole tällainen fundamentalisti. Jos taas et kerro mitä tarkoitat fundamentalistilla, niin tulkitsen sinun käyttävän sitä leimakirveenä kaikkiin, jotka ovat maailmankatsomuksellisissa kysymyksissä eri mieltä kanssasi.

Mikko T kirjoitti...

En oikein ymmärrä mikä tämä juttu on? Onko Suomessa oikeasti olemassa jokin varteenotettava seksuaalikielteinen rintama? Vai onko tämä kampanja jonkinlainen Amerikasta kopioitu juttu, jolla luodaan konfliktia kahden marginaalisen ääriryhmän välille?

Vapaan seksin ilosanomaa julistaessa olisi hyvä tuoda ilmi, ettei tautiriskitöntä seksiä ole olemassa kuin testatussa oikeasti suljetussa ryhmässä. En usko, että todellinen turvaseksi, jossa on mekaanisesti eliminoidaan kaikki infektoitumistiet on jotakin, jota voi edes kutsua seksiksi, tai ei ainakaan tyydyttäväksi seksiksi - ellei sitten satu olemaan jonkinlainen kelmufetisisti.

Seksualisti kirjoitti...

Mikko, odotimme tempaukselle aluksi melko laimeaa vastaanottoa, mutta reaktioiden määrä ja laatu osoittivat kirkkaasti, että oikeaan hermoon osuttiin.

Tempauksen tarkoitus oli arvostella erityisesti kristinuskon ja islamin seksuaalikielteisyyttä ja testata asiaa rinnastamalla pyhät kirjat pornoon.

Seksualisti kirjoitti...

Otto, mikä tekee haureudesta pätevän perusteen eettisille säännöille?

Minun nähdäkseni haureuden esitteleminen moraalisten sääntöjen perusteena on ihanteen ja säännön sekoittamista toisiinsa. Moraalisen säännön pitäisi olla yleispätevämpi kuin mielivaltaisesti valittuun seksuaalikäyttäytymiseen sidottua. Millä perusteella juuri "miehen ja naisen välinen avioliitto" olisi ainoa malli moraalisesti hyväksyttävälle suhteelle?

Viittaukset lain kirjaimeen eivät osoita mitään niiden taustalla olevan etiikan pätevyydestä. Vanhoja uskonnollisiin käsityksiin perustuvia lakeja on purettu juuri siksi, että niiden on katsottu edustavan eettisesti ja tietellisesti perustelemattomia näkemyksiä seksuaalisuudesta.

Luonnollisia moraali-intuitioita ei ole olemassakaan. On käyttäytymistaipumuksia, jotka voidaan tulkita moraalisiksi silloin kun moraali-sanalle on annettu jo jokin viitekehys. Luonnolliset taipumukset eivät kuitenkaan kelpaa moraaliksi muuten kuin sanan triviaaleimmassa merkityksessä - ne ohjaavat toimintaa jotakin moraaliseksi katsottua päämäärää kohden. Itse moraalisuus pitää kuitenkin määritellä jotenkin riippumatta luonnollisista taipumuksista tai päädytään kehäpäätelmään.

Käsityksesti kognitiivisesta dissonanssista on pelkkä olettama. Se on pelkkä salaliittoteoria, jota ei voi mitenkään osoittaa todeksi tai vääräksi. On perusteetonta olettaa, että ihmisten avoimen seksuaalikäyttäytymisen "oikea" selitys on se, että he pelkäävät suvaitsemattomaksi leimautumista.

Moraalin laajemmassa mielessä tulisi jotenkin edistää yhteiskunnan harmoniaa. Haureuden kaltaiset mielivaltaiset moraaliperusteet vaikuttavat vain rikkovan ihmisten välisen rauhanomaisen ja vapaan toiminnan mahdollisuutta.

Jussi Rautaniemi kirjoitti...

Luin mielestäni aika osuvan kommentaarin ylipäätään Vapaa-ajattelijoiden hatarapohjaiseen toimintaan;
http://koiranmutkia.blogspot.com/2010/06/raamatut-jalluiksi.html

Anonyymi kirjoitti...

Yhteiskunnassamme vallitsee tällä hetkellä niin monta ristiriitaista käsitystä oikeasta ja väärästä, että täydellinen harmonia löytyy kompromissejen summassa.

Kompromissit meille tärkeissä arvokysymyksissä ei koskaan tyydytä tavoitteitamme. Harmonia tarkoittaa nykyisessä rakenteessa aatteiden tasolla sitä, että elämme omien aatteitemme mukaisesti tai opimme hyväksymään jatkuvaa epäoikeudenmukaisuuttaa.

Jos lähtisimme tyydyttämään jonkin tietyn aatteen ihannettaa moraalisesta ja "oikeasta" tavasta elää, polkisimme äärimmäisen monen ihmisen oikeuksia.

Elämme siis jatkuvasti jonkilaisessa muutoksessa jossa meidän "aatteemme" määrittämä "oikea" ei koskaan saavuta täydellistä tyydyttyneisyyden tilaa tai "harmoniaa". Tämä on ehkä korkein mahdollinen tila johon kykenemme. Jos yksi "aate" saavuttaa huippunsa, tarkoittaa se yleensä aina muiden aatteiden polkemista, enemmän tai vähemmän.

Seksualisti kirjoitti...

Anonyymi, yhteiskunnallinen arvoliberalismi ei ole kuvaamasi kaltainen kompromissi. Arvoliberalismi antaa jokaiselle yksilölle vapauden päättää itse siitä, mikä on hyvää ja tavoittelemisen arvoista elämässä. Liberalismille perustuva ideaaliyhteiskunta on aatteiden suhteen neutraali.

Anonyymi kirjoitti...

Aatteiden suhteen neutraalia yhteiskuntaa tuskin voi olla olemassa, ellemme elä totalitarismissa. Mielestäni aatteiden ja elämänkatsomusten monimuotoisuus sekä kirjo on vaalimisen arvoinen ja hyvä asia. Se, että yksi aate tai elämänkatsomus ottaa hallitakseen ylitse muiden, ei ole tervettä.

Uskonto tai ehkäpä tässä kontekstissa laajemmin käsitetty elämänkatsomus on mielestäni ulottuvuus ihmisissä siinä missä seksuaalisuuskin. Seksuaalisuudenkin voi tukahduttaa, kuten uskonnollisen tai elämänkatsomuksellisen ulottuvuuden.

Anonyymi kirjoitti...

Yhteiskunta jossa on useita erilaisia elämänkatsomuksia ja arvoja, joiden pohjalta tehdään myös yhteiskunnallisia päätöksiä (koska päättäjät ovat ihmisiä jotka kantavat näitä subjektiivisia elämänkatsomuksiaan) ei voi olla arvotyhjiötä. Siellä on aina jossain määrin konfliktia ja tyytymättömyyttä.

Seksualisti kirjoitti...

Kun puhuna aatteiden suhteen neutraalista yhteiskunnasta tarkoitan tietysti julkista hallintoa ja lainsäädäntöä. Toki kansalaisilla pitää olla täysi oikeus edustaa erilaisia aatteita, mutta yhteiskunnan (edellisessä merkityksessä) tulisi olla näiden aatteiden konkreettisten vaatimusten suhteen mahdollisimman neutraali.

Esimerkiksi lainsäädäntö tai viranomaiskäytännöt pitäisi perustella etiikan, oikeudenmukaisuuden ja funktionaalisuuden lähtökohdista, ei koskaan aatteellisista lähtökohdista.

Moniarvoinen ja -aatteinen yhteiskunta tarvitsee taustalleen järjestelmän, joka ei suosi yhtäkään arvojärjestelmää toisten kustannuksella.

Anonyymi kirjoitti...

Olen kanssasi edellisestä yhtä mieltä. On totta, että kirkon ja valtion suhde ei ole oikeudenmukainen. Se ei ole oikeudenmukainen muita uskontoja eikä uskontoihin kuulumattomia kohtaan.

Panu kirjoitti...

Vartijat, jotka jatkuvasti pyrkivät sekaantumaan muiden ihmisten näpistelyihin, pikemminkin itse esittävät koko ajan omille esimiehilleen rehellistä moraalittomaksi leimautumisen pelossa ja projisoivat tämän oman ahdistuksensa meihin suvaitsevaisiin.

Ei ole mitään tahoa, joka olisi asettanut tekosiveät uskovaiset vartioimaan lähimmäistensä moraalia. Poliisin ja armeijan aseet ja ammukset ovat olemassa juurikin sellaisia henkilöitä varten, jotka omavaltaisesti ja lainvastaisesti alkavat muiden moraalinvartijoiksi.

Panu kirjoitti...

Aatteiden suhteen neutraalia yhteiskuntaa tuskin voi olla olemassa, ellemme elä totalitarismissa.

Hei, se totalitarismi oli se systeemi, joka nimenomaan oli kaikkea muuta kuin neutraali aatteiden suhteen.Siellä kaikkien piti kannattaa viiksismiä, tai muuten diktaattori Plekszy-Gladz suuttuu.

Panu kirjoitti...

Yhteiskunta jossa on useita erilaisia elämänkatsomuksia ja arvoja, joiden pohjalta tehdään myös yhteiskunnallisia päätöksiä (koska päättäjät ovat ihmisiä jotka kantavat näitä subjektiivisia elämänkatsomuksiaan) ei voi olla arvotyhjiötä. Siellä on aina jossain määrin konfliktia ja tyytymättömyyttä.

Sitä vastoin yhteiskunta, jossa kaikki pakotetaan pyssyllä uhaten noudattamaan samaa elämänkatsomusta ja samoja arvoja, on tyytyväisten ihmisten konfliktiton yhteiskunta. Kysykää vaikka toveri Stalinilta.

Anonyymi kirjoitti...

Kommentini totalitarsimista, oli sarkasmia. Kuten aiemmin mainitsin, pidän yhteiskunnan monimuotoisuuttaa erilaisineen aatteideen rikkautena. Jos yksi aate, oli se sitten uskontoon pohjautuva tai johonkin tieteelliseen aatteeseen/aatteisiin pohjautuva ottaa vallan, niin elämme hyvin nopeasti totalitaristisessa yhteiskunnassa.

Marxin ajatus kommunistisesta yhteiskunnasta ei todellakaan ollut Leninin luoma yhteiskunta. Ja tällä ei ole nyt mitään tekemistä kommunismin kanssa. Sairaat ja karismaattiset yksilöt nappaavat turhan helposti vallan/johdon rakenteissa joissa se on tehty mahdolliseksi. Tästä syystä yhteiskunnan moniarvoisuus joka on lain suojaama on eräänlainen turvaverkko tällaisten ykislöiden varalle.

Anonyymi kirjoitti...

Vallan välineinä uskonnot ovat myös valitettavan usein osoittaneet miten niistä tulee totalitaristisia toisten ihmisten arvoja halventavia ja alistavia johtamisjärjestelmiä.

Tosin maailmassa on olemassa sellaisiakin esimerkkejä, joissa uskonnollinen hallinto on osoittanut äärimmäisen myötämielistä ja suvaitsevaista asennetta, aikoina jolloin suvaitsevaisuus ei ole ollut eriytisen kovan hitti tuote missään päin maailmaa.

Tunnen useita "vakaumuksellisia" ateisteja ja uskovia. Jostain syystä tulemme kaikki keskenämme hyvin toimeen. Tarkoita tässä yhteydessä vakaumuksellisella sitä, että yksilö todella seisoo aatteensa/vakaamuksensa/elämänkatsomuksensa takana/edessä. Jos joku tästä hyvin värikkäästä paletista rupeaisi halventamaan toisen aatetta/vakaamusta/elämänkatsomusta niin se rikkoisi ihmisten välisiä suhteita.

Tästä käytännön sanelemasta syystä, joka omassa hauraassa todellisuudessaan kantaa, niin en näe mitään mielekästä toiminnassa joka etäännyttää meitä toisistamme. Usein pohdin, että missä ovat ne älykkäät ja viisaat ihmiset jotka osaavat rakentaa siltoja näiden erilaiskuuksien välille. Turhan usein tuntuu siltä, että älykkäät, karismaattiset ja toimintaan valmiit ihmiset ottavat tunne pohjalta kantaa näihin kysymyksiin ainoastan laventaen kuilua ja vaikeuttaen yhteisymmärrystä erilaisten aatteiden/vakaamusten/elämänkatsomusten välillä, myös arkisesti.

Se voi tuntua huvittavalta, hauskalta tai jopa oikeutetulta (tai joltakin muulta?). Muiden ihmisten tyhmyyteen voi vedota ja perustella miten heikkoja tai huonoja heidän siteensä ovat toisiinsa tai itseensä ja piehtaroida omassa älyssään sekä muiden ylittävässä ymmärryksessä.

Riidan haastamisen sijaan olisi joskus mukavaa nähdä/lukea siitä miten yhteisymmärrystä näiden erilaisuuksien välille rakennetaan.

Anonyymi kirjoitti...

Seksualisti kirjoitti: "Moraalin laajemmassa mielessä tulisi jotenkin edistää yhteiskunnan harmoniaa. Haureuden kaltaiset mielivaltaiset moraaliperusteet vaikuttavat vain rikkovan ihmisten välisen rauhanomaisen ja vapaan toiminnan mahdollisuutta."

Tuleeko tätä nyt tulkita niin, että vastustat esimerkiksi sananvapautta silloin, kun se vähentää yhteiskunnan harmoniaa? Eikös tämä ole kovasti ristiriidassa pornokampanjan kanssa?

Seksualisti kirjoitti...

Tarkoitan lauseellani moraalin oikeutusta ylipäätään, eli vastausta kysymykseen, miksi moraalikysymyksiä pitää käsitellä, ja miksi ne ovat merkityksellisiä. Edustan tässä asiassa jonkinlaista konstruktivistista käsitystä moraalin oikeutuksesta: moraali on keino vähentää yhteiskunnassa vallitsevia konflikteja ja mielivaltaa.

Keskustelu sananvapaudesta kuuluu paljon suppeammalle tasolle kuin keskustelu moraalin oikeutuksesta. Asiat eivät ole suoraan vertailukelpoisia.

Kannatan eettistä liberalismia keskeisenä yhteiskuntafilosofisena lähtökohtana. Sen nojalla sananvapaus kuuluu yksilönvapauteen olennaisella tavalla. Sananvapauden rajoittaminen ilman vahvoja eettisiä perusteluja ei ole koskaan oikein.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, Seksualistin mielestä siis automyyjä on yhtä syyllinen kolariin kuin heroiinin myyjä heroiinikoukkuun? Okei.

Lainavaate kirjoitti...

Eikö vahvaksi eettiseksi perusteluksi riitä se, että jotakin väestöryhmää loukataan tai sitä halvennetaan julkisesti? Käsittääkseni tällainen toiminta on esimerkiksi poliittisella areenalla sosiaalisesti erittäin tuomittavaa. Jos vihreät rupeaisivat vaihtamaan keskustan vaalimateriaalia paska paperiin, niin se touhu loppuisi lyhyen.

Vaikka vihreiden mielestä kierrätetty WC paperi on kulutushyödyke joka oikein kompostoituna maatuu hyvin ja sitä voi käyttää näin ravintorikkaana multana esim. kukkien iloksi kesäpenkereellä, niin on se siitä huolimatta suoraan keskustaa vastaan kohdistettu loukkaava teko.

Omasta mielestäni vapauden ansaitsee vastuulliset ihmiset/ryhmät/yksilöt. Jos ihminen toimii vastuuttomasti, esimerkiksi vahingoittaen muita niin silloin vapautta on rajoitettava. Muuten se voittaa kellä on eniten taistelutaitoisia ukkoja. Tässä on nyt paljon yhdistettyjä lankoja joten avaan vielä vähän...

Elikkä mielestäni esimerkiksi Tommi voi hyvin yksilönä olla sitä mieltä että Raamattu tai mikä hyvänsä "pyhäksi" luokiteltava teos on WC paperiksi kelpaavaa materiaalia, parhaimmillaan. En tosin väitä, että Tommi olisi tätä mieltä. Se on kuitenkin mielestäni arkisessa mielessä täysin hyväksyttävää ja ihan okei. Siinä vaiheessa kun ryhmä saman henkisiä ihmisiä kokoontuu pohtimaan, että mikä opus on parasta WC paperia, niin sekin on mielestäni vielä ihan okei. Siinä vaiheessa kun jokin ryhmä menee julkisesti kertomaan koko kansalle, että toisen ryhmän aatteet ja elämänkatsomus on pelkkää WC paperia, parhaimmillaan, niin silloin ollaan sosiaalisesti erittäin luolamies(nais)tasolla. Vaikka se sanavapauden hengessä olisikin hyväksyttävää.

Tässä kohtaa sanan- vapautta on käytetty mielestäni vastuuttomasti. Sillä on haastettu riitaa, ei avointa keskustelua.

Autokauppias homaan haluan sanoa sen verran, että jos ihminen kauppaa rikkinäisen auton tietoisesti, niin kyllä hän osaltaan on kolarista vastuussa. Huumekaupassa puhutaankin jo sitten ihan toisen kaliberin touhusta kun sananvapaudesta, se on jo lähtökohtaisin laitonta ja turhan moni ihminen vahingoittaa itseään loppuelämäksi roinaa vetämällä. Vaikka addiktio onkin yskilö tason ongelma, on se myös yhteisöllinen ongelma. Huumekauppiaalla on siinä yhteisössä aika merkittävä rooli. Jos me meinaamme elää yhteisössä/yhteisöissä niin vastuulla on aika suuri merkitys, vastuu itsessään taas on subjektiivinen kokemus tai tunne. Ollaan yhdessä sovittu, että vastuuttomuus johtaa sanktioihin, eikö?

Seksualisti kirjoitti...

Loukkaaminen ja loukkaantuminen ovat hyvin subjektiivisia ja mielivaltaisia käsitteitä. Siksi esim. oikeusfilosofi Joel Feinberg pitää loukkaamista yksilön vapauden rajoittamisen perusteena ainoastaan silloin, kun se tapahtuu vääryydellä eli esim. rikkoo toisen oikeuksia.

Kirjoitin samasta aiheesta "Vaihda Raamattusi pornoon!" -kirjoituksen kommenteissa:

***

Tempauksessa haluttiin kyseenalaistaa se, että Raamattu olisi jotenkin itsessään arvokas, ja se että porno olisi itsessään huonoa tai arvotonta.

Pidän halventamista eettisesti tuomittavana asiana ainoastaan silloin, kun sillä pyritään aiheuttamaan yksilölle vahinkoa. Esimerkiksi liike-elämässä voidaan puhua naistyöntekijöistä halventavaan sävyyn ja tällä tavalla vahingoitetaan heidän menestymismahdollisuuksiaan.

Raamattuun kohdistuva arvostelu ei kohdistu yksilöön, eikä loukkaa kenenkään henkilökohtaisia intressejä (elleivät ne ole sortovaltaan pyrkiviä: "kaikkien pitää kunnioittaa Raamattua rangaistuksen uhalla" tms.).

Jos minusta on ihan hyvä juttu vaihtaa Raamattuja pornoon ja jonkun toisen mielestä se ei ole, on kyseessä arvojen välinen kiista, johon ei ole ratkaisua. Moniarvoisessa ja liberaalissa yhteiskunnassa kummankin kiistan osapuolen on hyväksyttävä, että toisin ajatteleviä ihmisiä on olemassa, eikä sille voi mitään. Ainostaan julkinen arvovaikuttaminen on mahdollista - kuten Kolmella sepällä tapahtuikin monesta eri positiosta käsin.

Jos Raamattuja rakastava vastapuoli käyttää argumenttinaan sitä, että Vapaa-ajattelijat "halventavat Raamattua tai uskoa", he yrittävät väittää, että Vaparit ovat tehneet jonkin suuremman rötöksen kuin vain olleet eri mieltä Raamatun arvosta.

Vaparienhan näkökulmasta Raamattua ei voi halventaa millään yleisellä tasolla, sillä sen arvo on täysin yksilön omista käsityksistä riippuvaista.

Jos joku esittää yleisen väitteen siitä, että Raamatun arvoa halvennettiin tempauksessa, niin hänen pitäisi myös näyttää toteen, että Raamatulla on jotakin sellaista objektiivista arvoa, jota tempaus onnistuu halventamaan.

Luulenpa, että tämä on mahdoton tehtävä, sillä uskonnolliseen uskoon perustva arvo-olettama on pohjimmiltaan maaginen ja yliluonnollinen. Sitä ei voi millään todentaa.

Raamatun merkitystä historiallisena teoksena ja tekstilähteenä tempaus ei onnistu halventamaan millään tavalla.

Lainavaate kirjoitti...

Loukkaaminen ja loukkaantuminen ovat arkitodellisuudessa havaittavia syiden sekä seurausten sanelemia ilmiöitä joilla on enemmän merkitystä kuin subjektiivinen tunne. On varmasti totta, että tämä on jossain määrin mielivaltaista. Ihmisten tunne "elämä" on jokseenkin abstraktia ja mielivaltaista, etenkin jos ihmisiellä on heikko kyky kontroloida tunteitaan. Ehkä näiden tempausten ja avausten tavoitteena on ryhmittää yhteiskunnassa olevaa erilaisuuttaa vahvasti omien aatteidensa taakse? Tämä ei vaikeuta ainoastaan ateistejen ja uskovien välistä kommunikaatiota, vaan se vaikeuttaa myös erilaisten uskovien välistä kommunikaatiota ja yhteisymmärrystä.

Omasta mielestäni tietoinen loukkaaminen, tietoinen siinä mielessä, että se vetoaa ihmisten tunteisiin ja loukkaa heitä ei osoita ainakaan erityisen suurta halua minkäänlaiseen yhteistyöhön tai yhteisymmärrykseen. Uskovat koostuvat suuresta joukosta erilaisia ihmisiä joilla on hyvin erilainen elämänkatsomus ja arvomaailma. Voi tuntua huvittavalta, älyttömältä tai lapselliselta, että tällainen "huuliposkella" vedetty "tempaus" vaikuttaa negatiivisesti jonkun elämään. Erimielisyyksien haastaminen erilaisten ryhmittymien välillä pidetään usein yhteiskunnassa tuomittavana, koska sillä on ilmeisiä negatiivisa seurauksia.

Teoriassa voi tietysti saivarella ja sanoa, että ei ole vastuussa muiden tunteista eikä heidän älyttömyyksistään. Vanha kiinalainen sanonta menee, että jos koiraa heittää kepillä se katsoo keppiä, jos tiikeriä heittää kepillä se katsoo heittäjää. Omasta mielestäni on viisaampaa olla heittelemättä eläimiä kepeillä, toiseksi se on laitonta.

Seksualisti kirjoitti...

On totta, että uskovat koostuvat hyvin erilaisista ihmisistä. Siksi löytyy myös paljon sellaisia uskovia, jotka eivät välittäneet tempauksestamme mitään, ja niitä jotka ymmärsivät viestimme.

Toisaalta taas tempaus palveli erittäin hyvin niitä, jotka ovat samaa mieltä kanssamme ja niitä, joiden huumorintajuun se kolahti.

Se, että jotkut loukkaantuvat, ei riitä perusteluksi toiminnan tuomitsemiseksi. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkueet loukkaavat monia - aikoinaan niitä pidettiin ihan yleiselläkin tasolla jonkinlaisena provokaationa.

Vapaa-ajatteluun liittyvän aktivismin ongelmana ylipäätään on se, että Vaparien touhuista tunnutaan loukkaantuvan olivat ne minkälaisia tahansa. Tässä näkyy juuri uskonnon perusteetta nauttima yleinen arvostus. Sitä on mielestäni hyvä kyseenalaistaa erilaisin tempauksin jatkossakin vaikka joku siitä saattaisikin loukkaaantua.

Lainavaate kirjoitti...

Hm, niin tai sitten toiminta on vain sen suuntaista, että se aina haastaa nimenomaan uskovien asenteita ja elämänkatsomusta?

Se jättää vähän sellaisen ajatuksen ilmaan, että Vapaa-ajattelioiden elämänkatsomus perustuu toisen elämänkatsomuksen halventamiseen? Vähän ikään kuin vapaa-ajattelioiden liike tarvitsisi uskontoja olemassa oloonsa perustellakseen? Luulisi, että tällä ateistisella elämänkatsomuksella/suuntauksella olisi jotakin muutakin tarjottavaa ihmisille?

Miten tämä tempaus palveli vapaa-ajattelioita ja ateisteja?

Otto kirjoitti...

Seksualisti kirjoitti: "Otto, mikä tekee haureudesta pätevän perusteen eettisille säännöille?"

Haluaisitko täsmentää, miksi se ei olisi pätevä peruste siinä missä vahingoittamisen kieltokin? Millä perusteella on itsestään selvää, että vahingoittamisen kielto olisi enemmän sääntö ja vähemmän ihanne kuin haureus?

Seksualisti kirjoitti: "Minun nähdäkseni haureuden esitteleminen moraalisten sääntöjen perusteena on ihanteen ja säännön sekoittamista toisiinsa. Moraalisen säännön pitäisi olla yleispätevämpi kuin mielivaltaisesti valittuun seksuaalikäyttäytymiseen sidottua. Millä perusteella juuri "miehen ja naisen välinen avioliitto" olisi ainoa malli moraalisesti hyväksyttävälle suhteelle?"

Sukupuolielinten fysiologinen tarkoitus on lisääntyminen. Lisääntymisen takaamiseksi seksi tuottaa myös nautintoa, jonka takia ihmiset haluavat seksiä. Seksi yhdistää sen osapuolia psyykkisesti, ja toimii parisuhteessa alueena, jossa molemmat voivat antaa toiselle jotakin erityistä, jota ei haeta mistään muualta. Tämä luo osaltaan perustaa vakaalle perheelle, joka taas mahdollistaa lapsille tasapainoisen kasvun.

Seksuaalisuuden tehtävänä on siis toimia vanhempia yhdistävänä tekijänä. Se on niin intiimiä, ettei sitä tahdo jakaa joka paikkaan, vaan sen jakaminen perustuu lähtökohtaisesti äärimmäiseen luottamukseen. Luottamus taas edellyttää henkistä läheisyyttä.

Tästä ei tietystikään vielä loogisesti seuraa sitä, että muunlainen seksi olisi väärin, vaan sen lisäksi tarvitaan joitakin arvofaktoja. Pointtini onkin, että rajaus on kaikkea muuta kuin mielivaltainen. Seksuaalisuuden muu käyttö, kuin sen tarkoituksen mukainen, tuottaa toki myös seksuaalista nautintoa, muttas samalla se tuntuu väärältä (tuottaa häpeän tunteen jne. ks. esim. 1, 2, 3, 4, 5 & 6). Minä uskon että se tuntuu väärältä koska se on väärin. Toki seksuaalisuudenkin alueella omatunto voi paatua, niin kuin muidenkin moraalikysymysten kohdalla (Kaikki tietää koulujen tupakkajengit, joissa porukka ylpeilee toisilleen sillä että ne hakkas jonku nörtin; ääriesimerkkinä taas Nanjingin verilöylyssä nuoria sotilaita painostettiin tuottamaan sotavangeille ja siviileille äärimmäistä kärsimystä kiduttamalla, raiskaamalla ja tappamalla, jotta nämä sotilaat vähän "karaistuisivat" myöhempiä taisteluita varten. Japanilaisten itse ottamissa kuvissa näkyy hymyileviä japanilaissotilaita toteuttamassa näitä raakuuksia. Historyplace: Nanking).

Itse esimerkiksi pidättäydyin itsetyydytyksestä ennen avioliittoa, koska koin tyhjyyden, häpeän ja syyllisyyden tunnetta seurakunnan sallivasta opetuksesta huolimatta. Se siis tuntui väärältä, ja koin olevani onnellisempi silloin kun olin itsetyydyttämättä, kuin jos itsetyydytin.

Otto kirjoitti...

Seksualisti kirjoitti: "Viittaukset lain kirjaimeen eivät osoita mitään niiden taustalla olevan etiikan pätevyydestä. Vanhoja uskonnollisiin käsityksiin perustuvia lakeja on purettu juuri siksi, että niiden on katsottu edustavan eettisesti ja tietellisesti perustelemattomia näkemyksiä seksuaalisuudesta."

Eli on subjektiivisesti koettu, että vanhat uskonnolliset käsitykset edustavat jotakin sellaista, minkä nykyetiikka ja -tiede on kumonnut. Saisiko tähän jotain konkretiaa? Muuten tuo heitto tuntuu jäävän vähän löyhäksi. Millä sinä mittaat etiikan pätevyyttä? Toivottavasti et ainakaan tieteellä. Muutenkin tämä tuntuu nyt vähän siltä, kuin jos avautuisi lätkämatsissa tuomarille, ettei viittaus sääntökirjaan osoita mitään sääntöjen pätevyydestä.

Seksualisti kirjoitti: "Luonnollisia moraali-intuitioita ei ole olemassakaan. On käyttäytymistaipumuksia, jotka voidaan tulkita moraalisiksi silloin kun moraali-sanalle on annettu jo jokin viitekehys. Luonnolliset taipumukset eivät kuitenkaan kelpaa moraaliksi muuten kuin sanan triviaaleimmassa merkityksessä - ne ohjaavat toimintaa jotakin moraaliseksi katsottua päämäärää kohden. Itse moraalisuus pitää kuitenkin määritellä jotenkin riippumatta luonnollisista taipumuksista tai päädytään kehäpäätelmään."

En puhunut luonnollisista käyttäytymistaipumuksista, vaan siitä, mitä ihminen luonnostaan pitää oikeana tai vääränä. En toisaalta muotoillut itseäni tässä kysymyksessä kovin selkeästi. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikein tai väärin. Kuitenkin ihmisillä on myös luonnostaan synnynnäisiä moraali-intuitioita, ja olemme jo alusta alkaen moraalisia toimijoita. En toisaalta väitä, että jotkut asiat ovat väärin siksi, että moraaliset intuitiomme sanovat niin, vaan väitän, että moraaliset intuitiomme sanovat niin koska ne ovat väärin.

Seksualisti kirjoitti: "Käsityksesti kognitiivisesta dissonanssista on pelkkä olettama. Se on pelkkä salaliittoteoria, jota ei voi mitenkään osoittaa todeksi tai vääräksi. On perusteetonta olettaa, että ihmisten avoimen seksuaalikäyttäytymisen 'oikea' selitys on se, että he pelkäävät suvaitsemattomaksi leimautumista."

Tein jaon useampaan porukkaan: (1) yhdessä joukossa ovat ne, joilla on esimerkiksi tavallista voimakkaampi seksuaalivietti, tai heteronormatiivisesta seksuaalikäyttäytymisestä poikkeavia taipumuksia, ja jotka tahtovat oikeuttaa taipumustensa mukaisen käyttäytymisen. (2) Toisessa joukossa ovat ne, joiden seksuaalivietti ja seksuaaliset tunteet ovat lähellä keskiarvoa, mutta jotka kuitenkin tahtovat pitää ensimmäistä joukkoa moraalisesti oikeutettuina toteuttamaan seksuaaliviettiään vapaasti, kunhan siinä ei tehdä mitään vastoin toisten tahtoa. (3) Sitten on niitä, joiden seksuaalivietti ja seksuaaliset tunteet ovat lähellä keskiarvoa, ja jotka eivät tahdo hyväksyä "haureellista" seksuaalikäyttäytymistä. (4) Viimeisenä ryhmänä tämän jaottelun mukaan ovat ne, joilla on voimakas seksuaalivietti, tai heteronormatiivisesta seksuaalikäyttäytymisestä poikkeavia taipumuksia, mutta jotka eivät tahdo oikeuttaa taipumustensa mukaista käyttäytymistä.

Otto kirjoitti...

Ensimmäisellä joukolla on taipumus pitää seksuaalikäyttäytymistään hyväksyttävänä, koska he haluavat toteuttaa sitä ja olla samalla kuitenkin moraalisia.
Toisella porukalla ei ole sisäistä tarvetta pitää näitä poikkeavia sukupuolikäyttäytymisen malleja hyväksyttävinä, mutta jos yhteisö leimaa tällaisen yksilön muuten suvaitsemattomaksi, tämä luo ulkoisen paineen perustella poikkeavan käyttäytymisen moraalittomuus rationaalisesti tai suvaita sitä. Mm. Kari Kuula on kirjoittanut asiasta näin:

"Kysytään sitten samalta heterolta, mitä mieltä hän on homoseksuaalisuudesta ylipäätään. Voiko hän hyväksyä sen, että joidenkin rakkaudenhalu suuntautuu samaan sukupuoleen?

Tässä vaiheessa moni hetero tuntee olonsa vaivaantuneeksi. Sivistynyt ja suvaitseva aivominä sanoo, ettei homoudessa ole mitään pahaa. Mutta sydämen tunnepuoli ei oikein löydä selvyyttä asiasta. Kun homous tuntuu omalle kohdalle niin vieraalta, sitä ei ole helppoa hyväksyä toisellekaan. " http://www.karikuula.com/161

Tietysti voidaan väittää, että ryhmät 3 ja varsinkin 4 ovat vain uskonnollisen aivopesun uhreja, mutta näyttäisi kuitenkin siltä, että häpeän ja syyllisyyden tunnetta koetaan esimerkiksi pornosta riippumatta uskonnollisesta kasvatuksesta. (ks. aiempi linkkilista)

Seksualisti kirjoitti: "Moraalin laajemmassa mielessä tulisi jotenkin edistää yhteiskunnan harmoniaa. Haureuden kaltaiset mielivaltaiset moraaliperusteet vaikuttavat vain rikkovan ihmisten välisen rauhanomaisen ja vapaan toiminnan mahdollisuutta."

Nyt tuntuu siltä että teet mielivaltaisen rajauksen, jonka mukaan moraalinen käsky on pätevä vain jos se edistää yhteiskunnan "harmoniaa". Kuitenkaan et siis itse kannata sellaista etiikkaa, mikä perustuisi tällaiselle oikeutukselle.

Seksualisti kirjoitti: "Tarkoitan lauseellani moraalin oikeutusta ylipäätään, eli vastausta kysymykseen, miksi moraalikysymyksiä pitää käsitellä, ja miksi ne ovat merkityksellisiä. Edustan tässä asiassa jonkinlaista konstruktivistista käsitystä moraalin oikeutuksesta: moraali on keino vähentää yhteiskunnassa vallitsevia konflikteja ja mielivaltaa.

Keskustelu sananvapaudesta kuuluu paljon suppeammalle tasolle kuin keskustelu moraalin oikeutuksesta. Asiat eivät ole suoraan vertailukelpoisia.

Kannatan eettistä liberalismia keskeisenä yhteiskuntafilosofisena lähtökohtana. Sen nojalla sananvapaus kuuluu yksilönvapauteen olennaisella tavalla. Sananvapauden rajoittaminen ilman vahvoja eettisiä perusteluja ei ole koskaan oikein."

Minun on nyt vähän vaikea pysyä tässä perässä. Eli moraali ylipäätään vaatii oikeutuksekseen esimerkiksi yhteiskunnan harmonian, mutta eettiinen liberalismi ei vaadi oikeutusta. Ymmärsinkö oikein? Onhan eettinen liberalismikin kuitenkin moraalinen järjestelmä, joten minusta tuntuu nyt vaikealta sovittaa näitä virkkeitäsi koherentisti yhteen.

Otto kirjoitti...

Otto Kirjoitti: "Vartijat, jotka jatkuvasti pyrkivät sekaantumaan muiden ihmisten näpistelyihin, pikemminkin itse esittävät koko ajan omille esimiehilleen rehellistä moraalittomaksi leimautumisen pelossa ja projisoivat tämän oman ahdistuksensa meihin suvaitsevaisiin."

Panu kirjoitti: "Ei ole mitään tahoa, joka olisi asettanut tekosiveät uskovaiset vartioimaan lähimmäistensä moraalia. Poliisin ja armeijan aseet ja ammukset ovat olemassa juurikin sellaisia henkilöitä varten, jotka omavaltaisesti ja lainvastaisesti alkavat muiden moraalinvartijoiksi."

Analogiassani ei ollut kyse tästä, mutta voidaanhan tästäkin keskustella. Mitä lainvastaista omien moraalikäsitysten vastaisen toiminnan paheksumisessa on? Jos henkilön moraalikäsitykset velvoittavat häntä tekemään asialle jotakin, ja hän toimii lain puitteissa, niin tekeekö hän siis mielestäsi jotakin väärää? Jos, niin millä perusteella?

Mitä tarkoitat tässä tekosiveällä? Onko sinulla käsillä jotakin tutkimustietoa, jonka mukaan kaikki uskovaiset olisivat (jonkun määritelmäsi mukaan) tekosiveitä, vai meinaatko että vain "tekosiveät" uskovaiset "vartioivat lähimmäistensä moraalia"?

Otto kirjoitti...

Seksualisti kirjoitti: "
Pidän halventamista eettisesti tuomittavana asiana ainoastaan silloin, kun sillä pyritään aiheuttamaan yksilölle vahinkoa."

Vastustatko nykyistä kunnianloukkauslakia? Lain mukaanhan kunnianloukkaukseen syyllistyy se:

»Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista» http://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnianloukkaus

Tässä ei siis rajoituta pelkästään vahingon aiheuttamiseen.

Minulle jäi vielä epäselväksi sekin, että hyväksyisitkö sellaisen performanssiesityksen, jossa esimerkiksi keskustan vaalimateriaalia vaihdettaisiin paskaan?

Seksualisti kirjoitti: "uskonnolliseen uskoon perustva arvo-olettama on pohjimmiltaan maaginen ja yliluonnollinen. Sitä ei voi millään todentaa."

Minkälaisia arvo-olettamia sitten voidaan todentaa vetoamatta muihin arvo-olettamuksiin?

Nenna> kirjoitti...

Mun täytyy sanoo, etten alkuunkaan ymmärrä tota otsikkoa, miten niin "murrosikäisten poikien touhua"? Joo, tiedän kokemuksesta millasia ne on,(<3) mutta teksti ja otsikko nyt vähän riitelee keskenään. ;)

Mut täytyy sanoo et viisaasti kirjotit tästäkin jutusta, sun tekstejä on aina kiva lukee. :)

Seksualisti kirjoitti...

Otsikko tulee siitä, että keskustelupalstoilla tempausta on lukuisia kertoja syytetty mm. "pornohullujen teinipoikien" ideaksi tai "todella murrosikäiseksi toiminnaksi".

Seksualisti kirjoitti...

Otto, keskustelun floodaaminen on erittäin epäkohteliasta. Vastaan muutamiin räikeimpiin virheisiin kommenteissasi.

Vahingoittamisen kielto on koherentti, kaikkia ihmisiä hyödyttävä eettinen periaate. Se ehkäisee mielivaltaista vallankäyttöä ja anarkiaa. Sitä vastustava henkilö joutuu samalla hyväksymään oman turvallisuutensa menettämisen, joten ainoastaan hullut ja fanaatikot ovat valmiita hylkäämään tämän periaatteen.

Haureuden kielto sen sijaan keskittyy yksilötason toimintaan asettamalla mielivaltaisia sääntöjä eksuaalikäyttäytymiselle. Niitä ei voi perustella millään yhteisesti jaetulla edulla tai koherenssilla. Pikemminkin päinvastoin. Suurin osa ihmisistä vastustaa haureuden kaltaisia yksilön itsemääräämisoikeutta rajoittavia periaatteita.

Haureuden kiellolla ei ole mitään tekemistä ihmisten välisen yhteistoiminnan mahdolliustamisessa. Pikemminkin se ainoastaan hankaloittaa sitä kaventamalla yksilön mahdollisuuksia päättää itse häntä itseään koskevista toimista.

Eettinen liberalismi perustuu juuri siihen, että yksilölle annetaan valta päättä häntä itseään koskevista toimista haluamallaan tavalla. Liberalismin suurin vahvuus on siinä, että se ei joudu esittämään perusteluja sille, mikä oikeuttaisi toisten elämäntapavalintoihin puuttumisen, kuten monet positiivisen normiston kannattajat joutuvat.

Eettinen liberalismi on pyritty rakentamaan mahdollisimman ohueksi eettiseksi järjestelmäksi juuri siksi, että yksilön elämää rajoittavia normeja on miltei mahdotonta perustella pitävästi. Vahingoittamisen kielto on ohuin mahdollinen eettinen ohje, joka voidaan oikeuttaa yhteisellä edulla päätymättä kysymyksiin vallankäytön ja holhoamisen oikeutuksesta.

***

Sukupuolielinten fysiologiseen tarkoitukseen viittaaminen seksuaalietiikassa on auttamatta vanhentunutta ajattelua. Ensinnä, ihmisten elinten primäärifunktiot ovat tulkinnanvaraisia asioita, vaikka lisääntymistä voidaan toki pitää keskeisenä sukupuolielinten funktiona. Toiseksi, ihmisten kulttuuri on jo tuhansia vuosia sitten esihistoriallisella ajalla irtautunut vaistotoiminnasta ja luonnollisista funktioista.

Jos jotakin normisto aletaan perustella luonnollisilla funktioilla päädytään loputtomaan suohon. Verrataanpa tätä syömiseen, jonka luonnollinen funktio voisi olla ravinnon tarjoaminen elimistölle. Kun päätämme tehdä tästä normin, voimme todeta, että koko inhimillinen ruokakulttuuri on väärin, sillä ravinnon saamiseen riittää pelkkä karkea puuro.

Seksuaalisuuden alueella lisääntymiseen tähtäävän seksin vaatiminen moraalisena velvollisuutena kaikilta on yhtä perusteltua kuin puuron syömiseen velvoittaminen kaikilla aterioilla.

Seksualisti kirjoitti...

Luonnollisista intuitioista:

Ihmisen luonnolliset intuitiot oikeasta ja väärästä ovat varsin hataria, ja niitä on moraalipsykpologiassa tutkittu lähinnä selvittämällä, millaisia tekoja tai vahingon määriä ihmiset keskimäärin pitävät pahempina kuin toisia. Jos tulokset ovat riitävän ssamankaltaisia maailmanlaajuisesti, voidaan todeta, että on olemassa jonkinlaisia intuitioita siitä, että viiden ihmisen tappaminen on yleisesti pahempi asia kuin yhden tappaminen. Viimeaikaiset kohtaamani tulokset ovat olleet tätä luokkaa.

Ihmisen luonnolliset taipumukset ja intressit pitää toki ottaa huomioon kun pohditaan moraalisen järjestelmän oikeutusta, mutta niillä ei voi perustella mitään yleispätevää sinällään. Esimerkiksi jokaisen yksilön intressi elää vailla kärsimystä tukee vahingoittamisen kieltoa, mutta moraalisäännön tulee perustua koherenssille ja yleiselle edulle tms.

Seksuaalisuuden puolella luonnollisiin käyttäytymistaipumuksiin viittaaminen tukee ennemmin avointen suhteiden ja moniavioisuuden kannattamista kuin jotakin monogaamista järjestelmää.

Barashin ja Liptonin teos The Myth of Monogamy tarkastelee asiaa evoluutiobiologian ja kulttuurianropoplogian näkökulmista ja osoittaa pitävästi, että sekä biologisesti, että kulttuurisesti ihmiset ovat taipuvaisia ei-monogaamiseen seksuaalikäyttäytymiseen.

Kuitenkin sekä teoksen kirjoittajat, että minä olemme sitä mieltä, että juuri liberalismi toimii parhaiten tässäkin asiassa, joten ihmiset voivat ITSE VALITA, miten he haluavat seksuaalielämäänsä elää riippumatta toisten mielipiteistä tai lajin biologisista taipumuksista.

Luonnollisten taipumusten ainoa merkitys moraalisessa mielessä on se, että on hyvin kyseenalaista pakottaa ihmisiä toimimaan luonnollisten taipumustensa vastaisesti ilman hyvin raskaita perusteita.

***

Yhteenvetona, eettinen liberalismi on konstruktio, joka perustuu jokaiselle yksilölle edulliseen eettiseen sopimukseen. Sen suurin vahvuus on siinä, että se ei joudu perustelemaan toiseen ihmiseen kohdistuvan vallankäytön tai holhoamisen oikeuttamista. Se on siis ohuin mahdollinen eettinen järjestelmä, joka ohjaa ihmisten välistä yhteistoimintaa pois mielivallasta, väkivallasta ja sorrosta.

Lainavaate kirjoitti...

Olisin kiinnostunut Tommi tietämään, mitä hyvää tempaus sai aikaiseksi ateistejen kohdalla? Etkä ole oikeastaan vieläkään vastannut siihen, että mikä oli tempauksen todellinen motiivi? Mitä tällä tempauksella pyrittiin saavuttamaan?

Ymmärrän täysin, että et ehkä tässä vaiheessa halua näihin asioihin blogissasi tyhjentävästi vastata, ennen kuin laillinen tomu laskeutuu ja asettuu. Olisi kuitenkin mielenkiintoista jos pystyisit jonkin verran valottamaan tätä asiaa?

Kuka sinun mielestäsi on pätevä tai oikeutettu asettamaan yhteiskunnassa moraalisäännöt tai lait joiden alla meidän tulisi yhdessä elää?

Lainavaate kirjoitti...

Asetelma jossa asetamme omamme, muiden yläpuolelle ja edelle, piittaamatta siitä mitä muille kuuluu tuntuu pitkälti säestävän samaa kaavaa, mitä uskonnot ja monet poliittiset hallinto järjestelmät ovat tehneet pahimmillaan.

Koska olen pohtinut paljon rasismia ja siihen liittyviä aspekteja, niin on sanottava, että olen huomannut useiden vakaamuksellisten ateistejen ja uskovaisten käytöksessä erehdyttävän voimakkaasti rasistisia piirteitä. Nyt viittaan lähinnä siihen miten rasistinen ajattelu ilmenee rakenteena ihmisessä yksilönä, en varsinaisesti siis rasismiin. Häiritsevää on, että etenkin joidenkin hyvin älykkäiden ateistejen ajatusradat tuntuvat mukailevan eugeniikkaa.

Ikään kuin tiede määrittäisi ehdottomasti olemassa olevan todellisuuden, siinä määrin kun ihminen sen kykenee tällä hetkellä ymmärtämään ja uskovat ovat harhaisia ja vaarallisia joista pitäisi päästä eroon. Tai vähintäänkin heidät pitäisi "parantaa". Kuka meistä kykenee pohjimiltaan määrittämään mikä on inhmillisestikkään se "todellisuus" jonka voimme käsitteellistää yhdeksi ainoaksi ja oikeaksi? Tiedämme jo tieteenkin kautta, että kokemuksemme todellisuudesta ovat suuressa määrin hyvin subjektiivisia. Toki voimme pilkkoa, lokeroida, nimetä ja osoittaa erilaisia ilmiöitä. Teemme sitä jotta ymmärtäisimme ilmiöitä paremmin, emme käsittääkseni siksi, että sulkisimme pois ihmisiltä oikeuden kokea todellisuutta subjektiivisesti niin kuin meistä kukin sen haluaa kokea?

Ateistille tiede on se, mihin hän uskoo ja luottaa. Mikä on vähemmän arvokasta siinä mihin uskova uskoo ja luottaa? Miksi ihminen ei saisi tutkia omaa rajallisuuttaan ja kokea itseään uskomisen kautta? Minkä tekee tästä ateistille punaisen vaatteen, jota on julkisesti huudettava päin uskovan kasvoja? Ainakaan se tiede mitä olen itse tutkinut ja lukenut, ei sano, että ihmisten tunteet ja kokemukset ovat epätodellisia, vaan juuri päinvastoin. Mikä tieteellinen ajattelu malli, oikeuttaa moraalisesti ja eettisesti olemaan välittämättä muiden ihmisten tunteista ja kokemuksista?

Seksualisti kirjoitti...

Mielestäni olen kirjoittanut tempauksen motiiveista täälläkin varsin paljon. Motiivit kiteyttää parhaiten Helsingin vapaa-ajattelijoiden sivuilla oleva perusteluteksti.

Mitä hyvää tempauksesta on koitunut? Ainakin paljon julkista keskustelua uskonnosta ja seksuaalisuudesta, sekä runsaasti pintaan pulpahtaneita asenteita, joiden perusteella on hyvä pohtia tulevaisuuden toimintaa seksuaalikulttuurin avartamisen saralla.

Huomautan, että minä en edusta tässä asiassa vapaa-ajattelijoita, joten heiltä voi myös kysyä suoraan, jos asia kiinnostaa.

Seksualisti kirjoitti...

Lainavaate, jälkimmäisessä viestissäsi ateismista ja uskonnosta olisi syytä tehdä joitakin erotteluja erilaisten ateismin muotojen välillä.

On olemassa mm. tieteellisesti orientoitunutta ateismia, filosofista ateismia, sekulaaria humanismia ja uskonnon vastustamista. Nämä voivat esiintyä hyvin erilaisina yhdistelminä yhdenkin yksilön ajattelussa.

Itse edustan pitkälti sekulaarin humanismin aatetta yhteiskunnallisissa kysymyksissä, mutta olen myös kiinnostunut uskonnollisen uskon rakenteista ja perusteluista sekä tieteellisessä että filosofisessa mielessä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka episteemisesti uskonnolliset uskomukset ovat kummallisia, pitää vapaassa yhteiskunnassa jokaisella yksilöllä olla oikeus uskoa mihin haluaa.

Uskonnonvastustaja minusta kaivautuu esiin silloin, kun uskontoon perustuvia väitteitä käytetään politiikan välineinä tai pyrkimyksissä toisten ihmisten oikeuksien rajoittamiseen.

Hieman toisenlaista uskonnonvastustamista on esimerkiksi valtion katsomusneutraaliuden vaatiminen. Siinä on kyse lähinnä kirkon ja valtion historiaan perustuvien kytkösten ja etuoikeuksien purkamisesta. Tämä tosin on perusteltua ihan pelkällä tasapuolisuudella ja johdonmukaisuudella, varsinaista ateistista agendaa ei tarvita katsomusneutraalin yhteiskunnan kannattamiselle.

En siis pidä yksilön henkilökohtaista uskoa sinällään huonona tai vastustettavana asiana, kunhan uskonnollisten uskomusten perusteella ei hyökätä toisten elämäntapaa tms. vastaan.

Lainavaate kirjoitti...

Jos ihmisellä on henkilökohtainen syvä vakaamus jota hän seuraa, filosofinen, uskonnollinen, johonkin tieteen haaraan viittaava tai itse keksimä, niin eikö se aika keskeisesti määritä sitä minkä hän uskoo olevan hyväksi ja minkä huonoksi?

Onko siinä keskeisesti jotain olennaista eroa jos ihminen jolla on uskonnollinen vakaamus tekee vaikkapa poliittisen päätöksen omaan eettiseen ja moraaliseen maailmaansa peilaten kun, että ihminen jolla on toisenlainen arvopohja tekee päätöksen?

Jos uskonnollista lähtökohtaa ei olisi subjektiivisesti, niin kyllä ihmisten toimintaa edelleen rajoitettaisiin ihan yhtälailla subjektiivisiin uskomuksiin perustuen. Eikö niin? Mikä on se mekanismi joka tekee uskonnottoman subjektiivisesta moraalista ja eettisestä ajattelusta kypsemmän ja oikeudenmukaisemman kun uskovan vastaavasta subjektiivisesta ajattelusta?

Millaisia uskontoon perustuvia väitteitä on viime aikona käytetty meidän oikeuksien rajoittamiseen? Ainoastaan radikaali anarkismi taitaa olla sellainen ajattelu rakenne/filosofia/elämänkatsomus joka ei rajoita meidän toimintaamme mitenkään. En itse toivo, että mikään yksittäinen ryhmittymä (uskonto tai ei) pääsisi rajoittamaan meidän oikeuksiamme. Tästä syystä meillä käsittääkseni on jonkin asteinen demokratia. Demokratiassa meillä on edustettuna suhteellisen monta erilaista tapaa ajatella asioita. Suomessa vähemmistöjen oikeuksia myös huomioidaan jurdisesti äärimmäisen pitkälle, tosin ei monissa kysymyksissä edelleenkään tarpeeksi pitkälle.

Tieteellisessä ajattelussa empiirinen tutkimus toimii perusteena, joskin sekin toisinaan liikkuu niin abstraktissa ja hatarassa maastossa, että sen empiirisyys on äärimmäisen subjektiivista. Olen erään hyvin vakaamuksellisen ateistin kanssa käynnyt pitkään keskustelua uskonnoista. Tunne myös muutamia vakaamuksellisia uskovia, erilaisista uskonnoista. Jossakin kohtaa meillä kaikilla tuntuu menevän sellainen raja, jossa meidän henkilökohtainen näkemys/vakaamus painaa meille itsellemme niin paljon, että sen vastustaminen ainoastaan vahvistaa meidän omia uskomuksiamme siitä miten asiat ovat. Tässä kohtaa yleensä keskustelu menee mielestäni dialogina mielenkiinnottomaksi, joskin se ilmiönä on äärimmäisen kiinnostava. Myös henkilökohtaisena ilmiönä, joka on ehkä ainoa taso missä sitä objektiivisesti pystyy tutkimaan.

Yksilö tasolla tässä ei ole mielestäni mitään vikaa, erilaisten ryhmittymien välinen dialogi sen sijaan yhteiskunnallisesti on mielestäni äärimmäisen tärkeää. Mielestäni vapaa ajattelioilla (joita et siis itse edusta ja joihin et ilmeisesti kuulu) on mielestäni täysi oikeus kalastaa itselleen jäseniä oman aatteensa taakse. RKP:llä, Vihreillä, Kokoomuksella ja vaikkapa armeejalla yms. on mielestäni ihan samat oikeudet. Kysymys onkin, että miten se tehdään. Intelektuellilla tasolla voi olla mielekästä haastaa toisten aatteita, yhteiskunnallisella tasolla täytyy oikeasti olla mielestäni äärimmäisen älykäs ja viisas ennen kun lähtee haastelemaan. Tästä syystä lähinnä motivaatioita kyselinkin.

Luuletko, että tämä kyseinen tempaus edesauttaa uskovien ja ateistejen dialogia, ihmisinä ja organisaatioina? Jos olet sitä mieltä niin miten?

Seksualisti kirjoitti...

Uskontoihin perustuvissa rajoituksissa ja normeissa ongelmallista on se, että niiden esittäjät eivät katso niiden edustavan omaa subjektiivista näkökulmaansa, vaan jonkin ihmistä suuremman yliluonnollisen voiman näkökulmaa. Niille pyritään saamaan oikeutus esimerkiksi kaikkitietävältä, oikeamieliseltä jumalalta.

Toinen tapa vedota uskontoon, on käyttää uskonnon (Suomessa erityisesti kirkon) historiallista asemaa ja auktoriteettia. Kaikki perinteeseen vetoaminen on juuri tätä. Uskonnon perusteetta nauttima arvostuksen ja kunnollisuuden sädekehä lisää tällaisten argumenttien arvovaltaa usein aiheetta.

Nykyään onneksi suoraan uskonnollisilta haiskahvavat väitteet saavat monet ihmiset varpailleen. Samoja väiterakenteita ja perusteita käytetään kuitenkin kätketysti silloin, kun vastustetaan seksuaalisuuteen liittyvien rajoitusten purkamista. Hyvä esimerkki tästä oli taannoinen darkroom-keskustelu.

Yhteiskunnallisen keskustelun herättelemiseen on monta tapaa. Monet järjestöt ovat toimineet onnistuneesti ärsyttämällä ensin suoralla toiminnalla ja sitten nostamalla asian järkevään keskusteluun. Esimerkiksi Amnesty, Animalia ja Seta ovat käyttäneet tällaisia keinoja onnistuneesti. Perusteluna räväköissä avauksissa on se, että asia pitää saada yleisön tietoisuuteen ennen kuin siitä voi aloittaa minkäänlaista keskustelua.

Tempauksen ansioista olen itse saanut käydä pornokeskustelua varsin runsaasti koko kesäkuun ajan. Merkittävä osa keskustelusta on ollut kiinnostavaa ja hyvätasoista. Tämäkin keskustelu on osa samaa jatkumoa.

Demokratia, liberalismi, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat lähtökohtia, jotka voidaan perustella laajemmalla yleisellä edulla kuin pelkällä subjektiivisella ideologisella mielipiteellä. Niihin liittyvää ei-subjektiivista keskustelua voi käydä ihan mistä tahansa ideologisesta positiosta käsin. Vasta sitten kun ideologia alkaa olla dogmaattista ja sekaantua keskustelijan kaikkeen sanottavaan, aito dialogin mahdollisuus katoaa.

Itse kutsun yhteiskuntafilosofista keskustelun tasoa metaideologiseksi siinä mielessä, että sen keskiössä ei ole yksittäisen ihmisen näkemysten palveleminen, vaan aito pyrkimys kokonaiskuvaan yhteiskunnasta - ja jaloimmillaan pyrkimys yhteiskunnan parantamiseen mahdollisimman laajasta näkökulmasta.

Lainavaate kirjoitti...

Arkisesti pohtien niin onko sillä niinkään suurta merkitystä tuleeko tämä komento alistaa muut ihmiset jonkin elämänkatsomuksen alle joltakin korkeammalta olennolta vai ei? Ateistisesta näkökulmasta se tulee omien korvien välistä joka tapauksessa.

Jonkin opin tai aatteen seuraaminen ei ole pelkästään uskovien ongelma. Sellaista määritelmää kun seuraaja voi käyttää suhteellisen monen aatteen kohdalla, joilla ei ole mitään uskonnollista pohjaa tai agendaa. Dogma ei myöskään rajoitu ainoastaan uskontoon, dogmaa esiintyy myös mm. poliittisissa aatteissa. Joskin sitä nykyään käytetään lähes ainoastaan uskonnollisessa kontekstissa. Leiriytyminen omaan "oikea" oppisuuteen, tuo aina mielestäni potenttiaalisen mahdollisuuden alkaa rajoittamaan joidenkin tai yleisesti ottaen muiden ihmisten elämää. Se myös turhan usein tarkoittaa sitä, että ajetaan ainoastaan oman "elitistisen" ja "oikea" oppisen ryhmän etua. Tässähän ei ole mitään uutta, historiallisesti näin ollaan toimittu jo mahdollisesti tuhansia vuosia.

Toivosta ja paremmasta päiväunien luominen on varmasti hyvin inhimillinen piirre ja selviytymisen sekä kehityksen kannalta ehkäpä jopa olennainen ominaisuus. Mielestäni olennaista onkin luommeko yhdessä päiväunistamme todellisuutta, vai väännämmekö kättä toistaiseksi olemattomasta. Meillä on monta käsitystä siitä mitä yhteiskunnan parantaminen laajemassa käsityksessä tarkoittaa. Valitettavasti taidat olla kuitenkin oikeassa, ilman pientä ravistelua dialogin aloittaminen tuntuu joissakin tapauksissa kovin hankalalta.

Tosin jos keskustelukumppaneiksi hankkisi maltillisempia uskovia/ateisteja joiden henkilökohtainen vakaamus mahdollistaa avoimen keskustelun, voisi tulos olla kenties monta kertaa parempi. Tosin jos oma aate/vakaamus ei mahdollista sellaista kohtaamista, on tietysti keskustelua kovin vaikeaa käydä. Mihin vedämme rajoja onkin jatkuvasti yhteiskunnallisen keskustelun aiheena.

Ajattelen itse, että vallan välineenä kirkko esimerkiksi ei edusta uskontoa, vaan se edustaa instituutiota/organisaatiota joilla on omat yhteiskunnalliset agendansa. Usko itsessään on jotain muuta. Kulttuuri ja uskonto nivoutuvat vahvasti yhteen, silti kulttuuri ja uskonto ovat myös maailmanlaajuisissa uskonnoissa eri asia, jotka pitää osata erottaa toisistaan. Itsensä etsimisen ja tutkimisen polkuina uskonnot voivat olla hyviä välineitä. Karismaattisten johtajien uhriksi joutuminen on tietysti aina riski, mutta ihmiselle joka turvautuu johonkin ulkopuoliseen, se aina on, riippumatta siitä onko kyseessä uskonto vai jokin muu ulkoinen "turva".

Seksuaalisuuden saralla näen uhkakuvana enemmänkin kapitalismin (monen muunkin asian uhakuvana) kun uskonnot. Suomessa siis. Valtion kirkko on kieltämättä kyseenalainen asia. Tänäänkin auringossa ulkoillessani, sanoisin, että kyllä Suomi on seksuaalisesti suhteellisen liberaali maa. Terveeseen seksuaalikasvatukseen tosin yhteiskunnallisesti tarvitsee panostaa viellä monella saralla hyvinkin paljon. Joskaan en ole ihan niin lähellä niitä asioita kun mitä itse olet, niin en ole huomannut uskontojen kertaakaan yrittäneen rajoittaa ammattilaisten työtä sillä saralla?

Seksualisti kirjoitti...

Olen varsin samaa mieltä siitä, että dogmaattisuus on ongelma ideologiasta riippumatta. Useimmilla ideologioilla on sekä hyvät että huonot puolensa.

Keskustelen mielelläni maltillisten uskovien ja/tai ateistien kanssa asioista. Käymäni keskustelut ovat olleet miltei aina hedelmällisiä ja jonkinlaiseen konsensukseen päätyviä. Ongelmana ei yleensä olekaan uskonnollisuus tai ei-uskonnollisuus sinänsä, vaan kysymys siitä, miten eri tavoin ajatteleviin suhtaudutaan yleisemmällä tasolla. Kysymys on siis pitkälti suhtautumisesta liberalismiin.

Esimerkiksi vapaa-ajattelijat ovat olleet paljonkin rakentavassa dialogissa progressiivisen islamintulkinnan edustajien kanssa vaikka esittävät muutoin varsin jyrkkiäkin näkemyksiä islamista ja sen vaikutuksista.

Kristinuskolla ja islamilla on ollut omilla valta-alueillaan hegemoninen asema vielä puoli vuosikymmentä taaksepäin, joten niiden nivoutuminen kulttuuriin on täysi tosiasia. Tämä johtaa monissa julkisissa keskusteluissa myös sokeuteen sen suhteen, miten syvällisesti uskonnolliset asenteet ovat itse asiassa muovanneet lainsäädäntöämme, tapakulttuuriamme ja seksuaali- ja ihmiskäsityksiämme.

Tietenkään uskonto ei ole ainoa ongelmatekijä seksuaalikulttuurissamme. Myös muut ideologiat, kuten feminismi, rakkauseetos ja luonnollisuus-ajattelu ovat eri tavoin sekoittaneet pakkaa. Lisäksi populaarikulttuuri ja kaupallistuminen (kuten totesit) tuovat ovat pulmansa.

Itse pidän vaikutteiden ja ongelmien arvioimisessa yhtenä tärkeimmistä seikoista sitä, miten eri tekijät vaikuttavat seksuaalisen vapauden ja hyvinvoinnin mahdollistumiseen yhteiskunnallisella tasolla.