Virpi Salmen kolumni "Se on strippaamista, urpot!" härnäsi minut ottamaan vielä kerran burleskin esille. Kuten elokuvienkin maailmassa, tämä keskustelun jatko-osa on siis, krhm... jo vuosia sitten suunnitelemani massivisen burleski-trilogian päätösosa!
Salmi penseilee burleskille yläviistosta käsin ja väittää, että burleskin feministisyys ja taiteellisuus ovat pelkkiä tyhjiä sloganeita. Hänen mukaansa burleski on strippaamista ja burleskiharrastajat ovat olleet jääkaapilla, kun feminismi ja taide keksittiin.
Samalla jääkaapilla on nähtävästi ollut tunkua, sillä myöskään Salmelle ei aate- tai taidehistoria ole kovin tuttua. Nykyiset yhteiskunnallisesti valveutuneet burleskikot viittaavat ajattelussaan ja toiminnassaan nimenomaan seksuaalimyönteisen feminismin suosittuun toimintatapaan, jossa feminismin kannalta kyseenalaisia kulttuurisia käytäntöjä otetaan naisten omiin käsiin.
Kolumnissa esiintyvä taidekäsityskin on niin kapea, että voi vain ihmetellä toimittajan ammattitaitoa. Pelkkä vilkaisu Wikipediaan alleviivaa lajin vahvan taustan performanssitaiteessa. Minkään esittävän toiminnan taiteellisuus ei ole kiinni sen nimekkeestä, vaan siitä, millaisin arvoin ja periaattein toimintaa harjoitetaan. Salmen halveksuma strippauskin voi olla taiteellista, jos sitä tehdään taiteellisesti kunnianhimoisin kriteerein.
Jääkaappi on liian haalea paikka, kun arvioidaan Salmen käsityksiä eroottisesta esiintymisestä ylipäätään. Jääkausi voisi olla oikempi osoite käsitysten tuoreuteen ja nerokkuuteen viitaten. Hänen suhtautuu halveksuen siihen, että burleski tai eroottinen esiintyminen ylipäätään voisi edistää mitään yhteiskunnallista asiaa. Queer-aktiiviset performanssitaitelilijat tai poliittinen seksityöläisten liike saattavat olla tästä asiasta eri mieltä...
Tyhmin sutkautus kolumnissa on ehdottomasti väite, jonka mukaan burleskin vapauttavuus perustuu "kaikki naiset haluaa stripata" -ajatukselle. Tämä on suora toisinnus tutummasta perussovinistisesta "kaikki naiset on huoria" -käsityksestä. Koska tämä lause ei ole burleskin kentältä tuttu, se on Salmen oma projektio burleskiharrastajien ajatuksista.
Lauseen käyttäminen tässä yhteydessä vihjaa voimakkaasti siihen suuntaan, että Salmen mielestä seksuaalista vapauttaan käyttävä ja eroottisuuttaan julkisesti esittelevä nainen on jotenkin huono, harhaanjohdettu tai vahingoittunut. Myös Salmen loppukaneetti vihjaa tähän suuntaan. Käsitys on hyvin halventava naisia kohtaan ja vetää täysin maton alta Salmen vihjailuista, joiden mukaan hän on enemmän tai parempi feministi kuin burleskiesiintyjät.
Vastaava ajattelu on tuttua seksuaalikielteisestä radikaalifeminismistä, joka kuoli älyllisesti jo 80-luvulla. Kumma kyllä sen haisevan ruumiin äärellä riittää yhä nokkijia.
Merkittävä osa burleskikeskustelun ongelmista johtuu Salmen otsikossaan toistamalle käsitesekaannukselle. Kyse on strip-teasen ja riisuuntumisen sekoittamisesta toisiinsa. Sekaannus on ymmärrettävä, koska puhekielessä strippaamisella tarkoitetaan kumpaakin asiaa. Sanan kahden eri käytön välinen ero on kuitenkin hyvin selkeä:
- Strippaaminen merkityksessä strip-tease kuvaa yhtä eroottisen tanssin lajia, jolla on vahvasti vakiintuneet käytännöt ja ilmiasu. Burleski eroaa tästä lajista merkittävin tavoin, eikä siis ole strippaamista tässä merkityksessä.
- Strippaaminen merkityksessä riisuuntuminen tarkoittaa mitä tahansa julkista tai yksityistä riisuuntumistapahtumaa, jolla on eroottinen sävy. Tätä sanaa voidaan käyttää myös puhtaasti ei-eroottisena riisuuntumista kuvaavana sanana. Burleski on tässä mielessä strippaamista, koska siinä riisutaan vaatteita eroottisella latauksella.
Jotkut burleskista kertovat lehtijutut menevät tosin tässäkin yli. Me Naisten jutun Mikä on burleski? -tietolaatikossa väitetään pokkana, että "pääpaino ei kuitenkaan ole riisumisessa". Tämä on omituinen ja keinotekoinen painotus - en ole nähnyt yhtäkään burleskiesitystä, jossa ei riisuuduttaisi. Oli pääpainotukset missä tahansa, riisuminen luonnehtii nykyburleskia lajina olennaisella tavalla.
