24.8.2009

Kiusallinen pulma


Huomautus: Kun kirjoitan tässä tekstissa naisten ja miesten seksihaluista, tarkoitan tilastollisia yleistyksiä. En halua toistaa sitä joka välissä, koska tekstistä tulisi karmeaa luettavaa...

***

Feministiseen ajatteluun kuuluu usein väittämä, jonka mukaan naisten seksuaalinen halukkuus ei ole sen vähäisempää kuin miestenkään. Lisäksi kyseisessä aatteessa ajatellaan monesti, että feminismi ajaa naisten seksuaalista vapautumista ja on ollut tärkeä myötävaikuttaja sille koko historiansa ajan.

Kuitenkin sosiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että keskimäärin naiset laittavat seksinautinnoille huomattavasti vähemmän painoarvoa kuin miehet. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että yhä on vallalla kulttuuri, jossa miehet tekevät naisille toistuvia aloitteita ja naiset keskittyvät torjumaan niitä miltei samaan tahtiin. Yleistäen, miehet olisivat valmiita ryhtymään irrallisiin seksisuhteisiin hyvin helposti - naiset eivät ole.

Suomessa mikään ei estä naisia harrastamasta seksiä niin paljon kuin he vain haluavat. Seksin saaminen on naisille myös melko helppoa, kunhan vain ryhtyy tekemään aloitteita. Miksi siis seksinautinnot eivät saa naisia liikkeelle? Joutuuko feminismi kenties kiusallisesti luopumaan jommasta kummasta olettamuksestaan?

Monet seksuaalimyönteiset feministit (kuten Anna Kontula ja Virginia Despentes) ovat sitä mieltä, että valtavirtafeminismin projekti naisten seksuaalisena vapauttajana on mennyt pieleen ja päätynyt konservatiiviseen seksikammoon pyrkiessään suojelemaan tyttöjä "pahoilta" miehiltä. Tämä selittäisi osaltaan naisten nihkeyden seksiseikkailuihin.

Feminismin puutteet eivät kuitenkaan riitä lopulliseksi selitykseksi esimerkiksi Clarkin ja Hatfieldin klassikkotutkimuksen tuloksille, jossa yksikään naisista ei tarttunut seksiä ehdottaneen miehen tarjoukseen. Miehistä yli 70% olisi lähtenyt siltä seisomalta. Itse arvelen, että kummatkin feministiset ajatelmat ovat väärässä - naisia eivät irralliset seksinautinnot kiinnosta yhtä paljon kuin miehiä JA feministinen vapautumisen projekti on jäänyt pahasti puolitiehen.

Pulma on tietysti kiusallinen feminismin aatteellisen koherenssin kannalta, mutta käytännössä vieläkin kiusallisempi satunnaisista seksisuhteista pitävien miesten kannalta. Vonkaamiselle ei siis näy loppua, ellei seksuaalikulttuurimme saa niskaotetta biologisista taipumuksistamme.

28 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

C'mon. Reality check.

Olen nainen. Yksi, jos nussin kuin tahdon, minua huoritellaan. Kaksi, ehkäisy - tautien tai raskauden - ei ole sataprosenttisen luotettavaa. Kolme, satunnaisella miehellä on huomattavasti suurempi todennäköisyys kuin satunnaisella naisella olla väkivaltaahoro.

Naisen on helppo saada huonoa seksiä. Laatumieheltä ei saa ollenkaan niin helposti.

Siskokulta kirjoitti...

Mmm. Taitaa olla kokonaista kaksi päivää siitä kun kuulin puolituttujen keskustelun, jossa oltiin taas yhtä mieltä siitä kuinka joku nainen oli ihan kamala, koska meni miehen kanssa noin tunnin tutustumisen jälkeen suoraan sänkyyn. Miehestä ei sanottu mitään. Niin se vain on että vaikka valistuneet ihmiset sen kuinka tuomitsisivat, kansan syvissä riveissä uskotaan edelleen, että vittu kuluu käytössä, mutta pippeli ei. Ja ikävä kyllä tällainen potaska vaikuttaa vahvasti vaikkei siihen itse uskoisikaan. Kun saadaan kitkettyä pois harhakäsitys vitun käytön määrään sidotusta inflaatiosta, aivan varmalla naisten seksikäyttäytyminen muuttuu.

Olisi mielenkiintoista pohtia, kuinka paljon näihin asioihin vaikuttaa myös se, että naissukupuolella on puolellaan sekä taakkanaan pitkät perinteet siitä, millaisin keinoin miehiä voi pyrkiä viehättämään. Voisi kuvitella, että jos miehille kehittyisi vastaavanlainen keekoilu- ja houkuttelukulttuuri, irtoseksi ja seksi yleensä muuttuisi naisille houkuttelevammaksi. Tilanteen tasapuolistuessa kaikki osapuolet voittaisivat sillä seksiä olisi kokonaisuudessan enemmän jaossa.

No näin tältä erää. :)

S. / Feministi kirjoitti...

Samaa mieltä Myytinmurtajan ja Siskokullan kanssa. Mututuntumalta sanoisin, että suurin osa naisista, keiden kanssa olen puhunut, ovat kyllä halukkaita harrastamaan irtoseksiä - olettaen, että se on tyydyttävää ja että heitä ei huoritella. Tuntuu, että miehet kuvittelevat usein, että naiset voivat nykypäivän Suomessa harrastaa seksiä miten haluavat, mutta asia ei ole niin, ja naiset kyllä tietävät sen. Jos joku haluaa lukea aiheesta tarkemmin, voin suositella Keskiyön aurinkoa:
1. Täällä seksuaalisen niukkuuden maailmassa
2. Kaiken uhallakin kuumasta aiheesta

Ja sitten hieman tutkimuksista: The Curvature-blogissa analysoitiin erään tutkimuksen uutisointia, ja todettiin, että tutkimuksen mukaan naisten kokemukset yhdenyönsuhteista olivat negatiivisempia kuin miesten kokemukset, useimmiten koska heillä oli jälkeenpäin "käytetty" olo, ja he olivat myös huolissaan maineestaan. Alkuperäinen tutkimus löytyy täältä (The Morning after the Night Before). Blogin kommenteissa tuli ilmi myös se, että naiset kokevat orgasmeja harvemmin kuin miehet. Jos nainen voisi olla melkein varma siitä, että yhden yön seksi johtaa orgasmiin, tämä varmasti myös lisäisi haluja.

Yhteenvetona sanoisin siis, että naisten halukkuutta satunnaiseen seksiin vähentää sekä runsaasta seksinharrastamisesta seuraava huorastigma, että seksin huono tyydyttävyys. Varmasti on muitakin syitä. Se ainakin on varmaa, että kyse ei ole vain siitä, että naiset haluaisivat seksiä vähemmän kuin miehet.

Olen pettynyt siihen, että luulet että "Suomessa mikään ei estä naisia harrastamasta seksiä niin paljon kuin he vain haluavat." Suosittelen kuuntelemaan naisen kokemuksia avoimin mielin, se saattaisi avata silmiäsi heidän todellisuudelleen. Maailma näyttää erilaiselta, kun sitä katsoo miehen ruumiista.

Panu kirjoitti...

Kukaan ei pakota teitä kertomaan satunnaispanoistanne koko maailmalle. Netistä ja chateista voi iskeä miehiä, joiden kanssa voi hoidella seksihommat luottamuksellisesti...Ai, sori, eihän se käy. Sieltähän voisi saada jonkun ei-ihan-niin-hienosti pukeituneen ruman nörtin. Ja vaikka nörtti olisi lukenut Sheila Kitzingerinsä ja Anja Meulenbeltinsä kymmeneen kertaan ja haluaisi koittaa kaikkia niistä pänttäämiään juttuja käytännössä, niin eihän teille sellainen mies kelpaisi jota ei kehtaisi toisille tytöille näyttää. Naisille miehen statusarvo on kaikki kaikessa, ei niinkään seksuaalinen nautinto.

Seksualisti kirjoitti...

Hienoa, että avaus sai paljon vastauksia. Olen kyllä vähän tyytymätön vastausten epäanalyyttisyyteen.

Tekstin alussa ollut huomautus oli paikallaan juuri siksi, että puhuin tilastollisista yleistyksistä. Siksi ei kannata hermostua, jos omat kokemukset ovat erilaisia kuin tilastojen keskiarvoiset asetelmat.

On varmasti naisia, jotka eivät saa riittävästi seksiä - määrällisesti ja laadullisesti. Kysymys ei ole kuitenkaan nyt siitä, vaan feminismistä ja sen suhteesta naisten seksuaaliseen vapautumiseen. Miksi hanke ei ole onnistunut?

Yksi vastaus tähän kysymykseen on ehdottamani - ja seksologisten tutkimusten tukema - näkemys siitä, että naisille keskimäärin seksi ei ole niin arvokasta, että naiskulttuurin radikaaliin muutokseen tarvittava kriittinen massa ylittyisi.

S./Feministin kommenttiin haluan vastata, että ei ole lainkaan varmaa, että naiset keskimäärin haluavat seksiä yhtä paljon kuin miehet. Sosiologinen ja sosiobiologinen aineisto kertovat vahvasti toista. On eri asia, miten yksittäisen naisen kokemukset asettuvat tätä taustaa vasten, sillä seksihaluissa on paljon yksilöllisiä eroja, erityisesti naisilla.

Feministisesi suuntautuneet sosiologit ovat esittäneet mm. että naisten halun hajonta on suurempi kuin miesten. Lisäksi on esitetty pitävää näyttöä siitä, että naisten halu vaihtelee kuukautiskierron mukaan. Nämä seikat vaikuttavat monin tavoin kumppanin etsintään ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Toinen, mutta yhtä kiinnostava asia on kulttuurinen naisten seksuaalisuuden tukahduttaminen. On vaikea kysymys selvittää, kuinka paljon mikäkin ilmiö vaikuttaa tilastoissa havaittaviin tendensseihin.

Yksilötasolla satunnaiseen seksiin suhtautuminen voi vaihdella rajusti. Mainitut sosiaaliset esteet, kuten huorittelu, paheksunta ja aloitteentekokulttuuri vaikuttavat monien haluihin (tai niiden toteuttamiseen) kielteiseti, mutta eivät toisaalta estä joitakin naisia harjoittamasta hyvin vilkasta seksielämää.

Miksi siis valtaosa naisista nujertuu sosiaalisten esteiden alle, mutta jotkut pystyvät ne ylittämään melko vaivattomasti?
Ja miksi satunnainen seksi on useiden naisten mielestä epätyydyttävää ja kokemukset kielteisiä, vaikka pienempi osa naisista taas ajattelee päinvastoin pyrkii hankkimaan lisää seksiseikkailuja?

Ainakin osa sosiaalisista esteistä on ylitettävissä omia seksitaitoja ja asennetta kohentamalla. Miksi tällaiset asenteet seksiin ovat kuitenkin naisten keskuudessa vähemmistössä?

Ongelma palautuu jälleen esittämääni karkeistukseen: Onko feminismi epäonnistunut naisten seksuaalisessa vapauttamisessa, vai ovatko naiset vähemmän kiinnostuneita satunnaisesta seksistä?

Aiempi vastaukseni oli, että luultavasti molempia. Tämä vastaus ratkaisee ainakin yhden taustakysymyksen. Feminismin projekti on ollut todella hankala osittain siksi, että seksuaalinen vapautuminen ei ole ollut naisille niin tärkeä asia, että naisten seksuaali- ja parinvalintakulttuuri olisi kokenut ratkaisevia muutoksia.

Tässä ei ole kyse naisten parjaamisesta, joten ei kannata loukkaantua. Kyse on feminismin sisäisen ristiriidan analysoimisesta.

Väite, jonka mukaan naiset haluaisivat vähemmän seksiä kuin miehet, ei myöskään ole mikään loukkaus. Jos väitteelle löytyy riittävästi tukea, niin kyse on silloin tilastollisesta faktasta.

Eikä yksikään yksilö ole koskaan sukupuoliryhmänsä edustaja (paitsi poliittisessa retoriikassa), joten sen, mitä yleistykset kertovat, ei kosketa suoraan yksilön seksielämää.

myytinmurtaja kirjoitti...

Simpanssien sun muiden elukoiden tutkija Barbara Smuts kiteytti sen parhaiten:

"If female sexuality is muted compared to that of men, then why must men the world over go to extreme lengths to control and contain it?"

Kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa naisten seksiä säätelevät paljon, paljon ankarammat lait kuin miehiä.

Miksiköhän?

Seksualisti kirjoitti...

Myytinmurtaja,

ihan hyvä huomio, mutta ei liity suoraan aiheeseen. Naisten seksuaalisuuden kontrolloiminen patrilineaarisissa yhteisöissä on johtunut siitä tosiseikasta, että mies ei ole voinut varmistua isyydestään millään suoralla tavalla. Eli perijän verisukulaisuuden varmistamiseksi naiset on pidetty lukkojen takana.

Liberaaleissa länsimaisissa yhteiskunnissa on sitten seksuaalivallankumouksen naisilla ollut alati kasvava seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Nykyiset sukupolvet eivät tiedä ankarista laeista ja naisten alistamisesta mitään.

Seksuaalihistoria ei tarjoa vastausta tämän hetken tilanteeseen, jossa miehistä huomattava osa ilmoittaa olevansa tyytymättömiä saamaansa seksin määrään. Naisista vain seksuaalisesti hyvin aktiiviset ovat vastaavalla tavalla tyytymättömiä - suurin osa pitää seksin määrää ihan riittävänä. (Osmo Kontula 2009.)

ike60 kirjoitti...

Seuraavassa Facebookiin laittamani moniosainen sosiobiologinen selitys nyt yhtenä kappaleena.

Mainitsemasi feministit lähtevät liikkeelle selityksissään ehkä väärältä tasolta ja väärästä kohdasta. Pitäisi tarkastella miten asian laita on ihmislajin kohdalla maailmanlaajuisesti. Veikkaan että sellaista kulttuuria ei löydy jossa naisten seksihalut olisivat suuremmat kuin miesten. Ja jos näin on, biologia olisi luonnollisempi selitystaso.

Biologit tuntuvat nykyään lähtevän liikkeelle selityksissään pelitilanteesta jossa kunkin lajin koiraat ja naaraat ovat siltä kannalta miten saavat mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin pärjääviä jälkeläisiä (jossa pärjääminen mitataan rekursiivisesti tuolla samalla kriteerillä). Ihmislajille on ominaista pitkä lapsuus, tästä seuraava jälkeläisten suhteellisen vähäinen maksimimäärä, sekä muutenkin korkeat jälkeläisten hankkimiseen liittyvät kustannukset - nykyään tietenkin myös rahassa, mutta evoluution kuluessa ennen kaikkea aika- ja energiainvestointina.

Lastenteon kustannukset eivät ole jakautuneet symmetrisesti lajimme sisällä. Nainen voi tehdä elämänsä aikana vain suhteellisen pienen määrän jälkeläisiä, kun taas mies voisi fyysisesti tehdä vaikka yhden per päivä jos vaan niin usein saisi eri naisilta. Nainen myös yleensä huolehtii jälkeläisestä enemmän varsinkin tämän varhaisvaiheissa (ennen kuin rupeatte puhumaan amatsoneista, lukekaa Melvin Konnerin kirja The Tangled Wing: asiat eivät amatsoneillakaan mene ihan niin kuin joku on ehkä teille väittänyt).

Kaikkiaan tämä pelikentän epäsymmetria aikaansaa tilanteen, jossa miehen kannattaisi periaatteessa kylvää siementä niin laajalti kuin vain mahdollista; naisen kannattaa valikoida tarkkaan kumppaninsa paitsi sen kannalta kuinka hyviä geenejä jälkeläinen saa, myös sen kannalta millaisen panoksen heppu antaa (tai valintavaiheessa näyttäisi kykenevän antamaan) jälkeläisten kasvatukseen.

Miten tämä sitten liittyy seksihaluihin? Tämä johtuu pelin sääntöjen epäsymmetriasta. Edellämainituista syistä lisääntymispeliin syntyy epäsymmetria: naiset suhtautuvat nirsosti miesten pyrintöihin, joten heidän suopeudestaan tulee niukkuushyödyke. Saadakseen niukkuushyödykkeen markkinoitua ei tarvitse olla kovin motivoitunut markkinoija; nainen siis pärjää vähemmilläkin seksihaluilla. Mies sen sijaan tarvitsee naiseen nähden enemmän motivaatiota jotta geenit siirtyisivät eteen päin; pelkkä kova motivaatio ei tietenkään riitä mutta ne joilla on kova motivaatio seksiin tuppaavat tekemään enemmän jälkeläisiä kuin ne joilla on vähemmän, ceteris paribus. Ja mikäs seksiin kannustaisi ellei seksihalu?

Tietenkin ihminen on tiedostava eläin jonka toimintaa ei voi palauttaa (pelkästään) biologiaan. Yhteisön asenteet, arvot ja vallankäyttö vaikuttavat seksuaalisuuden suuntautumiseen ja seksihaluihinkin - missä enemmän ja missä vähemmän, kehen enemmän ja kehen vähemmän.

Taas kello on jo yli keskiyön, mutta loppuun vielä muutama selvennys:

1. Peliasetelma yllä ei tarkoita sitä että ihmiset yleisesti miettisivät lisääntymispelin strategioita tms. Kyse on geenifrekvenssien vaihtelusta, siitä että yhdenlaisilla ja yhdellä tapaa käyttäytyvillä on enemmän jälkeläisiä kuin toisenlaisilla ja toisella tapaa käyttäytyvillä. Kun merkittävä osa sekä habituksesta että käyttäytymistaipumuksistakin on periytyvää, lisääntymispelissä suotuisaa fenotyyppiä tuottavat geenit runsastuvat populaatiossa.

2. Niin Tommin kysymyksenasettelussa kuin ylläesittämässäni sosiobiologisessa vastauksen yrityksessä puhutaan asioista populaatiotasolla. Jos siis haluatte kyseenalaistaa ylläolevan (tai Tommin väitteet), ei riitä että onnistutte löytämään miehen jolla ei ole juurikaan seksihaluja. Teidän pitäisi löytää joku merkittävä populaatio jossa olisi populaatiotasolla (siis lähinnä tilastollisia) todisteita naisten suuremmista, tai edes yhtä suurista, seksihaluista.

No niin, täälläkin loppuu tila kesken (yläraja 4096 merkkiä). Jaaritus jatkuu ehkä toisessa kommentissa. Mutta ei enää tänä iltana.

Seksualisti kirjoitti...

Kiitos, ike60, seikkaperäisestä kertauksesta!

Sosiobiologia on ehdottomasti otettava huomioon, kun tarkastellaan seksuaalisuutta ja seksuaalikulttuurissa vaikuttavia laajoja tendenssejä kokonaisuuksina.

Koko ilmiön ymmärtämiseksi mahdollisimman hyvin on myös tarkasteltava kulttuurisista käytännöistä kumpuvavia vaikuttimia, kuten ike60 totesi.

Erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet ja muoti-ilmiöt voivat vaikuttaa voimakkaasti seksuaalikäyttäytymiseen. Esimerkiksi pohjoismaisen tasa-arvo ja hyvinvointi-ideologian muokkaama pehmoisä-hahmo, joka on nykyään nuoremmissa ikäluokissa hyvin yleinen, ei ole ollenkaan suosittu miehuuden esitys latinalaisessa Amerikassa.

Vain eri tutkimussuuntien yhdistämisellä ja kriittisellä analyysillä voidaan päästä lähemmäksi kokonaisvaltaisempaa ilmiön ymmärtämistä.

Mikko T kirjoitti...

No huh, huh Ike. Ihmisen seksi ei ole parittelua. Seksi on ensisijassa seksuaalivalintaa ja lauman sisäisen dynamiikan hoitamista. Ajattelevan ihmisen menestystarina on johtunut ennen kaikkea oppimiskyvystä ja kielen kehittymisestä. Tässä selviytymispelissä eivät isättömät lapset ole pärjänneet. Ne laumat, joissa isät ovat opettaneet poikiaan selvitymään ovat olleet voittajia. Kelpoisuutta ei voi irrottaa ympäristöstä!

Toiseksi, ihmisen lisääntymisbiologiassa (sisältäen fysiologian, anatomian, psykologian ja ihmisen ja patogeenien välisen koevoluution) kaikki puoltaa sitä, että seksuaalisen käytöksen kehittymisellä ja siihen liittyvällä seksuaalivalinnalla on ollut ratkaiseva osuus lajimme evoluutiossa. Seksi on sosiaalista henkisiä kykyjä osoittavaa valintapeliä eikä mitään ylipelkistetyillä parittelumalleilla selitettävää mekaniikkaa.

Seksualisti kirjoitti...

Mikko T,

minusta ike ei olettanutkaan paritteluun liittyvien mekanismien esittelyn olevan mitenkään koko totuus asiasta.

Nähdäkseni lisääntymis- ja evoluutiobiologian biologian faktat ja hypoteesit luovat karkeat puitteet parinvalintajärjestelmän tendensseille ja tämän päälle asettuvat vielä erilaiset ympäristöstä, kulttuurista, sosiaalisista asetelmista ja yksilön valinnoista nousevat muuttujat.

Ihmisen seksuaalikäyttäytyminen on hyvin monimutkainen ilmiö ja kaikki liian yksinkertaiset karkeistukset ovat siten välttämättä joltakin osin puutteellisia. Tämä on kohtalokasta niin feministien suosimalle konstruktivimille kuin markkina-arvomallillekin.

Oletko, ike60, samaa mieltä?

Mikko T kirjoitti...

Näissä “äijä on eläin” evoluutiobiologiakeskusteluissa ei kyllä yleensä vaivauduta yhtään sen syvemmälle ihmisen biologiaan kuin on oman mies-naisasenteiden kannalta hyödyllistä. Jos evoluutiobiologisen ajattelun pohjaksi otettaisiin ihmisen seksiin ja seksuaalivalintaan liittyvä anatomia ja anatomiaa ohjaava fysiologia ja toiseksi ihmislajin lisääntymisstrategia, niin asioiden biologisesta perusteista tullaan väistämättä toisenlaisiin johtopäätöksiin. Kannattaa myös pohtia ajattelevaksi ihmiseksi kutsutun vahvasti leimautuvan ja kiintyvän laumaelimen sosiaalisen geenien ohjaaman käytöksen dynamiikkaa ja sen suhdetta seksiin ja seksiin seksuaalivalinnan mekanismina.


Kannattaa vaikka miettiä, mikä on ollut se evolutiivinen voima, mikä on hävittänyt ihmiseltä kiima-ajan ja hedelmällisen hetken aistimisen. On myös huomata, että kun lasketaan hedelmälliset päivät ja vähennetään niistä raskaudet, imetykset ja nälkiintymiset, ei jää kovin montaa hetkeä, jolloin satunnaisella sörkkäyksellä olisi ketään onnistunut siittämään.

Seksualisti kirjoitti...

Mikko T,

kirjoituksessasi oli nuhteleva sävy, mutta en oikein saanut selville, mihin tarkkaan ottaen nuhtelusi kohdistat.

Viimeisessä kappaleessa esittämäsi tutkimussuunnat ovat tälläkin hetkellä työn alla evoluutiobiologiassa ja joitakin hypoteeseja on esitetty selitysmalleiksi, mutta pitäviä tai kiistattomia selityksiä mainitsemillesi ilmiöille ei käsittääkseni vielä ole.

Odottelen kyllä kiinnostuneena, millaisia tuloksia sosiobiologit tulevaisuudessa saavat aikaan. Minua asia kiinnostaa lähinnä tieteenfilosofian ja seksuaalipolitiikan näkökulmista.

myytinmurtaja kirjoitti...

Seksualisti: "Naisten seksuaalisuuden kontrolloiminen patrilineaarisissa yhteisöissä on johtunut siitä tosiseikasta, että mies ei ole voinut varmistua isyydestään millään suoralla tavalla."

Mitä ihmettä? Naisten riiston motiivi on tässä yhteydessä merkityksetön, mutta seuraukset eivät. Minkä tahansa ihmisryhmän laajamittaisen sorron vaikutukset näkyvät kauan senkin jälkeen, kun sorto on paperilla virallisesti kumottu.

Vertaus: Tutkitaan parisuhteessa olevia homomiehiä. Heiltä kysytään, kuinka valmiita he olisivat julkisella paikalla, keskellä Joensuun toria, antamaan kuuman kielisuudelman omalle miehelleen. Kun he eivät tähän rupeaisi, tehtäisiin se johtopäätös, että eivät nuo miehet tainneet mitään oikeita homoja ollakaan...

Ihmisellä on ihan kelpo todennäköisyys saada pahimmillaan osakseen rumaa väkivaltaa, jos hän sattuu olemaan seksiä haluava heteronainen tai homomies. Se ei voi olla vaikuttamatta halun julkiseen ilmaisemiseen.


Vähän sivuraiteelle:

Lakisääteisten oikeuksien toteutumisesta käytännössä kirjoittaa Maailma feministin silmin: Oikeus olla oma itsensä

Mikko T kirjoitti...

Pitäviä tuloksia tuskin tuleekaan, sillä eläinmallit eivät toimi ja tietokenemallit ovat edelleen aivan liian kömpelöitä. Eli tulokset ovat yhtä luotettavia kuin on ajattelijan luotettavuus.

Nuhteleva sävy johtui sosio jne. biologeiksi itseään tituleeraavien taipumuksesta käyttää hyväkseen biologia-sanaa yksinkertaistaessaan asioita sopimaan omaan maailmankuvaansa.

Suomalaisista julkisesti biologista maailankuvaa levittävistä henkilöistä Petter Portin taitaa olla ainoa, jota ei aja jokin kummallinen sokeutta aiheuttava vimma.

ike60 kirjoitti...

Seksualisti,
olet oikeassa ajatusteni suhteen. En tarkoittanut että biologinen lisääntymispeliasetelma olisi ainoa ihmisen seksikäyttäytymistä selittävä tekijä: itseäni lainatakseni "Tietenkin ihminen on tiedostava eläin jonka toimintaa ei voi palauttaa (pelkästään) biologiaan."

Pidän myös kiteytystäsi seksuaalisuuden tasoista osuvana: asiaan vaikuttavat monet erilaiset tekijät biologiasta yhteiskuntaan ja kulttuurista yksilön valintoihin.

Kun tarkastellaan nimenomaan miesten ja naisten määrällisesti poikkeavia seksihalua, tärkeimmät syyt ja selittäjät löytyvät mielestäni biologiasta. Tähän viittaa ilmiön universaalius niin kulttuurien kuin tarkasteltavissa olevan historian yli. Lisäksi sama lainalaisuus vallitsee melkein kaikilla seksuaalisesti lisääntyvillä lajeilla: urokset kilpailevat naaraiden suosiosta eikä päin vastoin. Ihmisillä tuota kilpailua ajaa seksihalu. Seksihalujen sine qua non on kuitenkin tietääkseni hormonien määrä, joka puolestaan liittyy lähinnä siihen ihmisen biologiseen puoleen.

ike60 kirjoitti...

Mikko,

"Ihmisen seksi ei ole parittelua. Seksi on ensisijassa seksuaalivalintaa ja lauman sisäisen dynamiikan hoitamista."

Itse jäsennän seksuaalivalinnan siksi tapahtumaketjuksi ja siihen liittyviksi psyykkisiksi ja sosiaalisiksi prosesseiksi, jotka johtavat seksiin (tai sitten eivät johda). Seksi voi olla seksuaalivalinnan tulos mutta yleensä ei seksuaalivalintaa - tai miksei joku voi harrastaa seksiä kokeeksi nähdäkseen kykeneekö toinen tyydyttävään tulokseen.

Väitteesi että seksi on lauman sisäisen dynamiikan hoitamista on erikoinen. Itselläni seksi on liittynyt nimenomaan itseni ja kulloisenkin seksikumppanini väliseen suhteeseen, eikä jäsenyyteen missään laumassa. Hyvä seksi tietenkin kiinteyttää parisuhdetta ja lisää sitoutumista pariin, mutta missään laumaksi katsottavassa - suku, kaveriporukat, koulu- ja opiskeluyhteisöt, harrastusporukat, työporukat tms. - varsinaisella seksillä ei ainakaan omalla kohdallani ole ollut minkäänlaista osaa.

Jos yllälainaamissani väitteissäsi käsite 'seksi' korvattaisiin käsitteellä 'seksuaalikäyttäytyminen', väitteelläsi olisi ehkä enemmän meriittiä, mutta itse en nostaisi seksuaalikäyttäytymistä kovin merkittävään asemaan lauman dynamiikan hoitamisessa.

Lähimmillä elossa olevilla sukulaisillamme, bonoboilla, seksillä muuten on keskeinen asema lauman sisäisen dynamiikan hoitamisessa: ne ratkaisevat seksillä riitoja, hankkivat palveluksia, pitävät yllä jonkinlaisia kaverisuhteita yms. Itse en kuitenkaan ole tällaista ihmisten kohdalla havainnut (vai onko mut vaan jätetty ulos toiminnasta =)

Väitteesi että seksi ei ole parittelua olisi kirjaimellisesti tulkittuna absurdi: kyllähän seksiakti kuuluu universaalilla tavalla seksiin vaikkei välttämätön seksin harrastamiselle olekaan, ja lisääntyminen taas kytkeytyy tunnetulla tavalla seksiin. Oletankin että tarkoitat ettei (ihmisen) seksi ole pelkästään parittelua. Ei ole mutta entäs sitten - en ole päinvastaista väittänyt, eikä väite ole mitenkään ristiriidassa minkään kanssa mitä olen sanonut.

"Tässä selviytymispelissä eivät isättömät lapset ole pärjänneet. Ne laumat, joissa isät ovat opettaneet poikiaan selvitymään ovat olleet voittajia."

Tämä on karkea yleistys. Ihminen on kulttuurieläin jonka selviytymiseen vaikuttaa keskeisesti lauman tuki, erityisesti muilta opitut taidot ja tiedot. Opettajan ei tarvitse olla isä, eikä monissa menestyneissä kulttuureissa isät ole tässä suhteessa keskeisiä olleetkaan. Vaihtoehtoja kulttuurin siirtoon lapselle on isän lisäksi monia: äiti, lähipiirin muut naiset, muut miespuoliset sukulaiset, "lauman" muut jäsenet, länsimaissa opettajat ja valmentajat jne. Väittäisin että nimenomaan tämä kulttuurin siirron roolien joustavuus ja adaptoituvuus ovat taanneet kulttuurin menestyksen: isäthän ovat aiemmin usein olleet enemmän tai vähemmän poissa lastensa elämästä eri syistä. Esim. Bachin ja Newtonin isät kuolivat kun pojat olivat 6-vuotiaita, monissa kulttuureissa isät ovat pitkiä jaksoja poissa metsästysretkien, työn tms. vuoksi jne.

Edellä sanomallani en halua kiistää isien tärkeyttä: isien osallistuminen materiaalisesti ja henkisesti lastensa kasvatukseen on epäilemättä keskimäärin lapsille hyväksi. Mutta isien intensiivinen osallistuminen lastensa kasvatukseen ei ole ainoa tie "lauman" menestykseen.

"Kelpoisuutta ei voi irrottaa ympäristöstä!" Niinpä mutta onko tämä ristiriidassa jonkin minun sanomani asian kanssa?

"seksuaalisen käytöksen kehittymisellä ja siihen liittyvällä seksuaalivalinnalla on ollut ratkaiseva osuus lajimme evoluutiossa" Tästäkin samaa mieltä mutta onko tämäkään edes vähäisessä ristiriidassa minkään sanomani kanssa?

"Seksi on sosiaalista henkisiä kykyjä osoittavaa valintapeliä eikä mitään ylipelkistetyillä parittelumalleilla selitettävää mekaniikkaa." Jos tuossa korvataan käsite 'seksi' käsitteellä 'seksuaalinen valinta', olen samaa mieltä. Mutta onko joku esittänyt täällä ylipelkistettyjä parittelumalleja?

Kaikkiaan puheenvuorosi yhteys keskustelun aiheeseen, seksihalujen eroihin sukupuolten välillä, on hämärä. Voisitko hieman täsmentää?

ike60 kirjoitti...

Mikko,

luulen nyt tunnistaneeni kritiikkisi kohteen:

"Kaikkiaan tämä pelikentän epäsymmetria aikaansaa tilanteen, jossa miehen kannattaisi periaatteessa kylvää siementä niin laajalti kuin vain mahdollista;"

Oliko tämä nyt se parittelukohta? Siinä tapauksessa huomaa konditionaali ja sana "periaatteessa". En siis sano tuossa että näin on; tarkoitukseni on sanoa että ilman pelitilannetta tämä olisi optimaalinen strategia (hienostelijoille tiedoksi: kyseessä on kontrafaktuaali, jonka implikaation premissi on implisiittinen). Mutta pelistä tekee pelin se, että kaikki pelaajat voivat vaikuttaa pelin kulkuun.

Kannattaa huomata että mainitussa kirjoituksessani määritellään pelin sääntöjä, ei kulkua. Näin siksi, että jo pelkästään ne riittävät perustelemaan miesten suuremmat seksihalut sosiobiologian kannalta.

Entä sitten itse peli? Lainaan jälleen itseäni:

"naisen kannattaa valikoida tarkkaan kumppaninsa paitsi sen kannalta kuinka hyviä geenejä jälkeläinen saa, myös sen kannalta millaisen panoksen heppu antaa (tai valintavaiheessa näyttäisi kykenevän antamaan) jälkeläisten kasvatukseen."

Tämä naisen strategia muuttaakin pelin kulun: jos mies on siementään suruttomasti kylvävä häntäheikki, hän ei ole sitä ainesta joka antaisi suuren panoksen jälkeläistensä hoitoon ja kasvatukseen. Jos strategiaa noudattava nainen saa selville tavalla tai toisella että mies on tuollainen, hän ei kelpaa naisen tulevien lasten isäksi.

Tässä tuleekin mahdollisuus vähemmän huolettomille: tunnollisuus, toisista välittäminen jne. ovat miehelle plussaa ko. strategiaa noudattavien naisten keskuudessa. Ja strategiaa noudattavien naisten määrä nousee sukupolvi sukupolvelta koska heidän lapsillaan on miehen panoksen takia suuremmat mahdollisuudet jäädä henkiin, menestyä ja lisääntyä.

Entä sitten häntäheikit? Heidän lisääntymisstrategiallaan he onnistuvat lisääntymään lähinnä kuutamolla olevien naisten kanssa, joita he tavalla tai toisella onnistuvat hämäämään. Naisen kognitiiviset puutteet yhdistettyinä miehen panoksen puuttumiseen eivät lupaa jälkikasvulle suurta menestystä, ei ainakaan niin suurta kuin strategiaa noudattaville sisarilleen.

Tullaan siis siihen että miehen paras strategia genotyyppinsä monistamisen kannalta onkin olla huolehtivainen, empaattinen jne.

Pelitilanteessa on tietenkin monimutkaistavia tekijöitä, mutta peruskuvio on suurin piirtein tuossa. Pitempiä selityksiä kaipaavat: kysykää tai ottakaa yhteyttä.

ike60 kirjoitti...

Myytinmurtaja,

väitit: "Naisten riiston motiivi on tässä yhteydessä merkityksetön"

kun Seksualisti kertoi naisten kontrollointi"tarpeesta" patrilineaarisessa yhteisössä.
Mutta Seksualistihan vain vastasi kysymykseesi:
"Kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa naisten seksiä säätelevät paljon, paljon ankarammat lait kuin miehiä. Miksiköhän?"

Etkö tuossa juuri kysy motiivia? Kysyitkö merkityksettömän kysymyksen?

ike60 kirjoitti...

Vielä yksi sosiobiologinen näkökulma miesten suurempiin seksihaluihin. Nimittäin anatomisesti ja fysiologisestihan on niin, että miehen täytyy jollain tavalla haluta yhdyntää että se onnistuisi mekaanisessa mielessä. Naisen halu kylläkin helpottaa seksiin päätymistä, mutta sen täydellinenkään puuttuminen ei (valitettavasti) estä seksiaktia, kuten seksirikostilastoista tiedäme. Eli suvun jatkumiseen tarvitaan miehen halua, mutta naisen seksihalu ei ole välttämätön vaan pelkästään auttaa asiaa.

Niinpä sellainen geenistö olisi hävinnyt maan pinnalta ajat sitten joka tuottaisi seksihaluttomia miehiä, mutta valintapaine ei kohdistu niin voimakkaasti seksihaluttomiin naisiin.

vestigia kirjoitti...

Ike60, esittämäsi perustelut naisten pienemmille seksihaluille ovat niin ilmeisiä, että ihmettelen miten kukaan jaksaa kiistellä asiasta vuodesta toiseen.

Vähän kuin joku ihmettelisi, miksi murrosikäisellä pojalla on niin suuri ruokahalu.

Biologi sanoisi, että kasvava kroppa tarvitsee energiaa.

Sitten joku kiukkuinen humanisti alkaisi solvata biologia: "Etkö ääliö tajua että ihmiset eivät ole mitään elukoita jotka syövät vain saadakseen ravintoa! Ruokailu on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma!"

Kuoroon liittyy feministi: "Teinipoikien ahmimista ei vaan paheksuta samalla tavalla kuin muiden. Kyllä aikuiset naisetkin söisivät ihan yhtä paljon kuin murkkupojat, jos yhteiskunta vain sallisi sen! Meiltä vaaditaan hoikkuutta, koska olemme ssorrrrrettujaa!"

Mikko T kirjoitti...

Ike,

Kutakuinkin luit ajatukseni. Tuohon viimeiseen viestiisi kuitenkin vielä…

Hormonaalinen perustausta vaikuttaa halun määrään, mutta loppujen lopuksi halu on säädelty hermostollisen ja hormonaalisen tasapainon mukaan, joka heijastaa yksilön asemaa ympäristöönsä kulloisellakin hetkellä. Uskoisin, että siinä ympäristössä, johon ihminen on kehittynyt ja joita edelleen biologisesti olemme, sekä miehen, että naisen haluttomuus on ollut normaali fysiologinen reaktio positiivisen halua ruokkivan palautteen puutteeseen. Halun määrä on siis korreloinut sen kanssa, kuinka paljon oma hormonaalisen halun aloittama köytös on tuottanut tulosta, eli lisännyt vastapuolen halua. Halun määrä siis kokonaisuudessaan heijastaa yksilön asemaa yhteisöönsä ja resursseihin nähden.

Koska halun sytyttäminen ja säilyttäminen on hyvin pitkälti sosiaalisesta neuvokkuudesta ja älykkyydestä kiinni neuvokkaimmat yksilöt ovat päässeet pitämään spermaansa tasaisesti ihmisnaaraan tai naaraiden sukupuolielimissä. Kuten jo mainittu, luonnon oloissa hedelmälliset hetket ovat harvassa ja koska ihmiseltä on käytännössä hävinnyt hetken aistiminen ja koska seksin ja tiettyyn aikaan osuvan seksin ja raskauden kausaalinen yhdistäminen on jo korkeampaa kulttuuria, varmin tapa lisääntyä on ollut säännöllinen seksi. Kyseinen järjestelmä olisi ollut erittäin tehokas tapa jolla nokkelimat ja sosiaalisesti älykkäimmät yksilöt ovat tulleet valituksi ja ihmisen fyysisestä kantamuodosta on kehittynyt hidas, heiveröinen ja isopäinen ihminen.

Säännöllinen pakkoseksi on ollut mahdollista vasta kun kulttuuri on institualistanut lajin (siis kulloisenkin kulttuurin) jatkamisyksiköt. Patriarkaalisessa nykykulttuurissa, johon voidaan laskea kaikki valtakulttuurit, miehen halua ruokkii kulttuuri. Mies ei tarvitse positiivista palautetta toiminnastaan, vaan miehellä on institutionaalinen tuki halulleen. Jos mies nojaa institutionaaliseen oikeuteensa haluta (tiedostamattaan), oikeaa kahteen suuntaa toimivaa positiivisen palautteen kierrettä ei synny ja nainen lakkaa biologisen alkuhuuman jälkeen haluamasta biologisista syistä ja mies penää kulttuurisen oikeutensa perään kunnes kyllästyy ja menettää myös biologisista syistä halunsa tai alkaa ruokkia biologista haluaan kulttuurisilla konsteilla.

Uskoisin, että on harhaa väittää, että mies oikeasti haluaa naista enemmän. Jos mies ei saa minkäänlaista positiivista palautetta seksuaalisesta käytöksestään ja hänet suljetaan kulttuurisen virikekoneiston ulkopuolelle, halu kyllä hiipuu minimiin. Itse jopa väittäisin, että virikkeettömässä tilassa naisen halu on enemmän biologista kuin miehen.

Miehen kulttuurin sanelema kategorinen oikeus seksiin on ensin johtanut miehen biologisen haluttomuuden ja biologisen seksuaalisen kömpelyyden kulttuuriseen kieltämiseen ja nyt myöhemmin ilmiön yhä kiihtyvään medikalisaatioon. Kulttuurissamme miehen kuuluu haluta ja saada, vaikka positiivista palautetta ei tule ja omakin biologia pistää hanttiin.

Mikko T kirjoitti...

Pitääpä vielä lisätä tuohon edelliseen, että ihminen on laumaeläin ja pikakuolemaan tuomittu ilman lauman tukea. Sukulaisvalintaa ei siis voi ohittaa. 1/2, 1/4 tai 1/8 jne. selvitynyttä genotyyppiä on parempi kuin 0 selvitynyttä genotyyppiä.

ike60 kirjoitti...

Vestigia, vertauksesi on hauska ja osuva. Lisäksi se valottaa vielä yhtä asiaa jota kannattaa korostaa.

Nimittäin saattaahan olla että jollakin pojalla, tai useillakin, sosiaaliset seikat ohjaavat ainakin jossain määrin ruokahalua. Esimerkiksi nälkä saattaa olla suurempi kun on tiedossa meno kavereiden kanssa Raxiin. Kun kuitenkin murrosikäisten poikien ruokahalu on suuri kulttuurista riippumatta ja sille löytyy selkeät biologiset syyt, voidaan sanoa että ne biologiset syyt ovat perussyitä.

Tässä on selkeä analogia eroihin naisten ja miesten seksihaluissa. Näissäkin perussyyt ovat biologisia.

Eino Empaatti kirjoitti...

Selventävä kysymys Seksualistille (ja miksei muillekin):

Kun sanot, että miehillä on (tilastollisesti ottaen keskimäärin) enemmän seksihaluja kuin naisilla, tarkoitatko:

a) (intensiivisesti) että miehet kokevat voimakkaampia halun tuntemuksia
b) (ekstensiivisesti) että miehet kokevat useammin haluavansa seksiä
vai c) (ulkopuolisen tarkkailijan kannalta) että miehet harjoittavat enemmän seksin haluamista ilmaisevaa toimintaa?

Näistä vaihtoehdoista c) lienisi helpoimmin vahvistettavissa, mutta ei vielä implikoisi b):tä, joka taas lienisi toiseksi helpoimmin vahvistettavissa, mutta ei vielä implikoisi a):ta.

Eino Empaatti kirjoitti...

Toinen selventävä kysymys:

Mainitsit Osmo Kontulan tutkimuksen, jossa todettiin miesten olevan keskimäärin tyytymättömämpiä seksielämäänsä kuin naiset. Miten seksi tässä tutkimuksessa määriteltiin? Luettiinko mukaan esimerkiksi itsetyydytys vai rajoituttiinko vain useampia ihmisiä sisältäviin seksiakteihin?

Edellisessä tapauksessa miesten tyytymättömyys saattaisi kertoa vain siitä, että naisille on ollut pitempään tarjolla luotettavia mekaanisia apuvälineitä kunnon orgasmin tuottamiseen (siis naisilla orgasmihalun iskiessä nautinto löytyisi aina piironginlaatikosta). Jälkimmäisessä tapauksessa taas tutkimus kertoisi enemmän siitä, että miehet kaipaavat nykyään enemmän lähikontaktia toisiin ihmisiin (eivätkä niinkään enemmän orgasmeja).

Seksualisti kirjoitti...

Eino Empaatti,

viittasin tosiaan tässä asiassa Kontulan tutkimuksiin, ja niissä miesten seksuaalista halua käsitellään miesten itse kyselyssä raportoimana haluna. Tällöin halun mittareina on ollut viisi tekijää:

1. Oman seksuaalisen halun puute
2. Kumppanin seksuaalisen halun puute
3. Tyytyväisyys yhdyntöjen määrään nykyisessä parisuhteessa
4. Kuinka usein olisi yhdynnässä, jos saisi itse päättää
5. Kuinka usein tuntee seksuaalista halua.

Vastaus on siis b).

Yksilön tunteman halun voimakkuutta ei voida ainakaan tällä hetkellä mitata mitenkään luotettavalla tavalla. Lisäksi sisäisten tuntemusten voimakkuuden kokemukseen vaikuttavat elämäntilanne ja -asenteet.

Kontula tutkii erityisesti yhdyntähalukkuutta ja tyytyväisyyttä yhdyntöjen määrään. Ongelmalliseksi miesten ja naisten seksuaalivuorovaikutuksen tekee se, että nuorten sinkkumiesten raportoima halun tuntemusten määrä on kolminkertainen sinkkunaisten vastaavaan tulokseen. Ikä vaikuttaa haluun siten, että raportoidun halun määrän kohdalla miesten kanssa samalla viivalla ovat n. 20-vuotta nuoremmat naiset.

Eli toivottujen yhdyntöjen määrässä naiset saavat yleensä toiveensa toteutumaan, mutta miehet eivät. Myös seksuaalinen haluttomuus parisuhteessa oli erityisesti naisten ongelma. Nämä seikat tuottavat tilanteen, joissa nainen toimii usein parisuhteessa "seksin portinvartijana" ja mies ei saa välttämättä haluamaansa määrää seksiä.

Kun tämä tosiseikka yhdistetään Suomessa nykyisin vallitsevaan hyvin tiukkapipoiseen uskollisuuskäsitykseen, eräänlainen parisuhdeloukku on valmiina.

Runkkailussa miehistä n. 90% ilmoitti olleensa puuhassa viimeisen kuukauden aikana. Naisista sama määrä on n.65%. Viimeisen 40 vuoden aikana kummankin sukupuolen määrät ovat nousseet huimasti, mutta naiset eivät ole ottaneet miehiä kiinni, vaan määrät ovat kasvaneet suunnilleen yhtä nopeasti.

SFWoman kirjoitti...

Tähän keskusteluun on pakko osallistua, koska aihetta on tullut pohdiskeltua paljon viimeisten 30v aikana 2. polven feministinaisena, oman elämän, työn ja seksologiaan (myös Kontulan tutkimukset ymmmm...) perehtymisen kautta.
Tällä hetkellä ajattelen, että keskimäärin varmasti miesten halu yhdyntöihin on suurempi kuin naisten, ilmeisesti miesten seksuaalisuus on yksinkertaisempaa/tai ainakin erilaista kuin naisten, ja tätä yhdyntä palvelee paremmin kuin naista. nyt siis puhun vain keskiarvomiehestä ja -naisesta, joka on aina hiukan kyseenalaista, koska sellaista keskivertoihmistä ei ehkä ole olemassakaan...

Toisaalta erot ovat polarisoituneet monista sosiokultturaalisista syistä ja pitkästä naisten alistushistoriasta johtuen. Näitä syitä on mielestäni seuraavat:
1. tytöt ja pojat kasvatetaan edelleen eri tavoin: tyttöjä edelleen enemmän pelotellaan seksin ikävistä haittavaikutuksista (ei-toivottu raskaus, sex-taudit), myös usein puuttuu malli aktiivisesti seksuaalisesti itseään toteuttavasta naisesta. tyttöjen maailma on edelleen enemmän täynnä kieltoja. Kuvaavaa on myös koululaisten yleisimmät haukkumasanat: tytöistä huora ja pojista homo
2. kulttuuristamme puuttuu käsite naisten autonomisesta seksuaalisuudesta, naisen seksuaalisuus on usein vielä jollekin toiselle päämäärälle alisteista, esim. kuuluu parisuhteeseen tms.lisäksi aktiivista naista helposti paheksutaan liian helppona/huorana, tätä tekevät naiset itse vähintään yhtä paljon kuin miehet
3. parisuhteissa fyysinen valta on useimmiten miehellä, usein myös taloudellinen. vallassa olevilla on tunnetusti aina ollut enemmän seksuaalista halua ja ns. seksuaalisuuden resursseja. on myös tutkimuksia, jotka osoittavat, että naisilla esiintyy enemmän seksuaalista haluttomuutta nimenomaan sellaisissa (hetero)-parisuhteissa, joissa naisella on selvästi vähemmän taloudellista valtaa ja resursseja
4. mahdollisen lapsen syntymän jälkeen tasa-arvo kotitöiden jaossa on edelleen tosi harvinaista. jos molemmat vanhemmat tekevät yhtä paljon kotitöitä, lienee haluttomuuden jakautuminenkin tasa-arvoisempaa
5. liiallinen yhdyntäkeskeisyys tai/ja vallitsevat seksitavat eivät ehkä ole parhaiten kaikille naisille tyydytystä tuottavia
6. naiset ovat helpommin haluttomia pitkissä parisuhteissa, erityyppiset parisuhdejärjestelyt voisivat vaikuttaa naisia aktivoivasti

Ja feminismistä... Valitettavasti 1. polven feminismi on keskittynyt muihin kysymyksiin, ja joskus vaikuttnut seksuaalisuuuten jopa negtiivisesti (esim. kaiken pornon ym. naisellisuuden korostamisen kieltona) Kun naisilla on jo ainakin länsimaissa täydet ihmisoikeudet, toivottavasti feminismi Anna Kontulan tyyppisten ajattelijoiden avulla etenee tälläkin saralla. koska paljon on vielä tehtävä, jotta naiset voisivat kukoistaa seksuaalisesti, edelleenkin PLISSSIT-mallin mukainen "luvan anto" on erityisesti naisilla erittäin tärkeää.

Ja olen Myytinmurtajan kanssa samaa mieltä, että "naisen on helppo saada huonoa seksiä, laatumieheltä ei saa ollenkaan niin helposti", mutta ehkä tämä on vain laatutietoisen naisen puhetta. Ja hyvää ja tyydyttävää seksiä naisetkin luultavasti haluaisivat enemmän. joten gappia pienentäisi myös seksi- ja kommunikaatiotaitojen opettelu (sekä naiset että miehet)