Kiusallinen pulma

Huomautus: Kun kirjoitan tässä tekstissa naisten ja miesten seksihaluista, tarkoitan tilastollisia yleistyksiä. En halua toistaa sitä joka välissä, koska tekstistä tulisi karmeaa luettavaa...

***

Feministiseen ajatteluun kuuluu usein väittämä, jonka mukaan naisten seksuaalinen halukkuus ei ole sen vähäisempää kuin miestenkään. Lisäksi kyseisessä aatteessa ajatellaan monesti, että feminismi ajaa naisten seksuaalista vapautumista ja on ollut tärkeä myötävaikuttaja sille koko historiansa ajan.

Kuitenkin sosiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että keskimäärin naiset laittavat seksinautinnoille huomattavasti vähemmän painoarvoa kuin miehet. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että yhä on vallalla kulttuuri, jossa miehet tekevät naisille toistuvia aloitteita ja naiset keskittyvät torjumaan niitä miltei samaan tahtiin. Yleistäen, miehet olisivat valmiita ryhtymään irrallisiin seksisuhteisiin hyvin helposti - naiset eivät ole.

Suomessa mikään ei estä naisia harrastamasta seksiä niin paljon kuin he vain haluavat. Seksin saaminen on naisille myös melko helppoa, kunhan vain ryhtyy tekemään aloitteita. Miksi siis seksinautinnot eivät saa naisia liikkeelle? Joutuuko feminismi kenties kiusallisesti luopumaan jommasta kummasta olettamuksestaan?

Monet seksuaalimyönteiset feministit (kuten Anna Kontula ja Virginia Despentes) ovat sitä mieltä, että valtavirtafeminismin projekti naisten seksuaalisena vapauttajana on mennyt pieleen ja päätynyt konservatiiviseen seksikammoon pyrkiessään suojelemaan tyttöjä "pahoilta" miehiltä. Tämä selittäisi osaltaan naisten nihkeyden seksiseikkailuihin.

Feminismin puutteet eivät kuitenkaan riitä lopulliseksi selitykseksi esimerkiksi Clarkin ja Hatfieldin klassikkotutkimuksen tuloksille, jossa yksikään naisista ei tarttunut seksiä ehdottaneen miehen tarjoukseen. Miehistä yli 70% olisi lähtenyt siltä seisomalta. Itse arvelen, että kummatkin feministiset ajatelmat ovat väärässä - naisia eivät irralliset seksinautinnot kiinnosta yhtä paljon kuin miehiä JA feministinen vapautumisen projekti on jäänyt pahasti puolitiehen.

Pulma on tietysti kiusallinen feminismin aatteellisen koherenssin kannalta, mutta käytännössä vieläkin kiusallisempi satunnaisista seksisuhteista pitävien miesten kannalta. Vonkaamiselle ei siis näy loppua, ellei seksuaalikulttuurimme saa niskaotetta biologisista taipumuksistamme.