Ruskean reiän ritarikunta, osa 1

Anaaliseksi, tuo kauhea nuorison rappeuttaja, selkärangan mädättäjä, homostelun kruununjalokivi ja pornon kalloihimme takoma vastenmielinen pakkomielle! Sitä sietääkin kasvattajien, kirkon nuoriso-ohjaajien, jakkupukutätien ja muiden asenteellisten muinaisjäänteiden vastustaa! Mutta miksi?

Yleensä syytä saa etsiä toden teolla. Nykyinen huolestuneen kasvattajan asenne on jotakuinkin sellainen, että pornon kavala vaikutus saa pojat haluamaan anaaliseksiä ja he vaativat tyttöystäviään suostumaan siihen. Juu, näin voi ollakin joissakin tapauksissa, mutta vastaamatta jää vielä Suuri Kysymys: Miksi anaaliseksiin ei voisi suostua?

Kuten monessa muussakin asiassa, myös anaaliseksin onnistumisessa on kyse osaamisesta. Pitää kuunnella partneria, käyttää tarvittaessa liukasteita ja edetä aluksi varovasti. Kun pitää järjen ja huomaavaisuuden mukana, niin ei ole mitään syytä jättää väliin liittymistä uljaaseen ritarikuntaan. Vaikka arvoisaa aatelista järjestöä yleensä pidetään homoseksualistien miehittämänä, niin tosiasiassa hetskuilua harjoittavat miehet ja naiset muodostavat lukumäärältään ylivoimaisesti suurimman ruskean reiän harrastejaoston.

Kuulemani anaaliseksin vastaiset lausunnot ovat olleet tasoa: "se sattuu ja on likaista". Sattuminen on myytti, joka johtuu yksittäisistä epäonnistuneista kokeiluista, siis osaamattomuudesta. Kulttuurijuorun aseman se lienee saanut siksi että sattumiseen vetoaminen on kätevä tapa perustella uuden ja tuntemattoman pelkoa.

Entäs likaisuus sitten? No hohhoijaa... oletteko kuulleet saippuasta? Eikä pepun hoonaaminen edes ole yleensä kovin likaista. Likaisia asioita ovat muun muassa kalan perkaaminen, ojankaivuu, urheilu, jääkaapin siivoaminen, autonrenkaiden vaihtaminen ja flunssa. Mitä sitten? Elämä ilman likaa on mahdottomuus.